Nyt on paljon päivityksiä jäänyt tekemättä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Jupiter on aloittanut kisauransa agilityn parissa. Kolmissa kisoissa on nyt käyty, ekoista ei tuloksia, toisista kisoista kaksi nollaa ja kolmansista ei taas tuloksia. Hieman on siis tuulista. Parhaimmillaan menee tosi hienosti, mutta Jupiterin vireenhallinnassa ja keskittymiskyvyssä on vielä parantamisen varaa. Mutta odotan kyllä innolla jatkoa sen perusteella, mitä meno parhaimmillaan on. Sitten varsinkin kun päästään 3-luokan radoille, niin alkaa olemaan hienoa. :)
Troija starttasi myös näyttelykehissä eikä sen vaatimattomammin kuin Helsinki Voittaja ja Winner-näyttelyissä. Troija pärjäsi hyvin ekassa massatilaisuudessaan. Vaikka vieraiden koirien läheisyys olikin sille aluksi inhottavaa, niin Troija sopeutui tilanteeseen nopeasti. Esiintyminen sujui hyvin, mutta aivan parhaalla tavalla en vielä saanut sen hyvää liikettä esiin. Ikä junioriluokkaan tuli täyteen juuri perjantaina ja sitten kehät lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina tuomarina Anthony Kelly ja sunnuntaina Tapio Eerola. Molemmilta päiviltä arvosana EH. Molemmissa arvosteluissa mainittiin keveys sekä korkea häntä. Kumpikaan asia ei tullut yllätyksenä. :D
Anthony Kelly: Head ok. Would like little more substance in foreface. Forelegs straight. Neck &shoulder placement OK. Correct topline. Body OK. Hindleg angulation could be little better. Coat OK. Movement could be steadier, tail too high. Temperament very good.
Tapio Eerola: 9kk. Kevyt kokonaisuus ja hieman lyhyet mittasuhteet. Kapea pää ja kevyt kuono. Hyvät silmät, korvat, purenta. Rintakehä kapea ja lyhyt. Erittäin hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Liikkeessä häntä kohoaa korkealle.
Katsotaan nyt sitten miten jatketaan näyttelykäyntien kanssa. Omaan silmään Troija on erittäin kauniisti rakentunut, kaunisilmeinen ja erinomainen rotunsa edustaja. Sillä on myös luonnostaan erinomaiset liikkeet silloin kun se liikkuu rennosti ravilla (Jerikolla ei tällaista luontaista pitkää astelta ole ollut). Se on kuitenkin näyttelykehiin ja useille tuomareille varmastikin liian kevyt. Mutta varmaan ainakin jonkun verran sitä tulen käyttämään, ainakin jos saan vinkkejä tuomareista joille kevyempikin käy. ;)
Jupiterille vasta vaikea onkin sitten keksiä sitä näyttelytuomaria, jolta sen H:n voisi saada. Alkuperäinen suunnitelma Jupin kanssa oli, että jos se olisi viime kesänä H:n saanut, olisin kastroinut sen syksyllä ja se olisi ehtinyt toipumaan ennen vetokautta ja ennen Troijan ekoja juoksuja. Toisin kävi, kun ns. "varma nakki" näyttelykin jäi välistä oman sairastumisen vuoksi. Nyt on ensi vuoden alku täynnä suomalaisten tuomareiden näyttelyitä ja niihin en nyt enää lähde Jupiterin kanssa kokeilemaan. Nyt sitten joudutaan ainakin yhdet Troijan juoksut (joita ei vielä onneksi ole näkynyt) katsomaan läpi jonkinlaisilla hoitojärjestelyillä Jupiterinkin osalta.
Jupiterilla alkaa kuitenkin selvästi hormonit heräämään/voimistumaan ja se aiheuttaa siinä aika paljon ristiriitaisuutta. Toisaalta se on erittäin kiltti ja nöyrä, alistuva koira. Mutta sitten ilmeisesti hormonit pistää sen välillä yrittämään jonkinlaista kukkoilua Jerikolle. Arjessa on siis alkanut näkymään enemmän kyräilyä ja ihmeellisiä murinoita Jupiterin osalta, jotka Jeriko yleensä ignooraa täysin. Jos Jeriko sitten ärähtää Jupiterille, niin Jupiter heittäytyy salamana kyljelleen, mutta saattaa edelleen sieltä jatkaa murinoitaan. Tällöin Jeriko yleensä odottaa hetken ja jos murinat jatkuu, mutta Jupiter pysyy alistuneessa asennossa, niin viittaa taas kintaalla asialle. Sen verran kuitenkin on tällaista jo ilmassa, että Jupiter on erillään yksin ollessa todennäköisesti siihen asti, että pallit lähtee. Harmillista kyllä, kun tähän asti on mennyt niin vaivattomasti poikien kanssa. Luulen, että Troijan hajutkin saattaa alkaa muuttumaan siinä määrin, että tunteet kiristyy senkin vuoksi.
Jeriko täytti tänään jo 10 vuotta. On jopa vähän vaikea hahmottaa, että se todella on jo niin vanha ja että kymmenen vuotta sitten näin ensimmäisen kerran kuvan siitä ja tiesin, että tuo on mun/meidän. Ei olisi voinut parempi tuuri käydä ensimmäisen koiran kanssa. Ehkä se ei ole tuuria vaan meidät oli tarkoitettu toisillemme alusta lähtien. Jeriko on mulle juuri niin sopiva kuin vaan voi ollakin. Ei täydellinen koira, mutta ehkäpä paras mitä mä tulen koskaan omistamaan. Ei paras kaikessa, mutta kokonaisuutena ja siinä miten hyvin meidän temperamentit sopii yhteen. Toivon, että meillä on vielä monia vuosia yhdessä.
maanantai 16. joulukuuta 2019
keskiviikko 6. marraskuuta 2019
Troija 8kk
Troija täytti tänään 8kk. Siinä on kyllä pikkuinen tomera tyttö; säkäkorkeus nyt 45cm ja painoa 12,4kg. Troija on nyt onnistunut pari kuukautta säästymään uusilta tapaturmilta, vaikka vauhtia on vähintään yhtä paljon kuin aina ennenkin. Nopeat liikkeet on näyttäviä ja niitä Troija mielellään esittelee.
Sen minkä Troija pienessä koossa häviää, se ottaa takaisin vahvassa asenteessa. Sillä ei meiningit paljon päätä kylmää, se seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä jännittele asioita. Se on erittäin vauhdikas niin kuin tuossa jo sanoin ja käyttää hyvin kroppaansa. Hyppäämiset ei sen päätä huimaa lainkaan enkä sinänsä usko, että ainakaan hypyt ilman isoa noutokapulaa tulee olemaan ongelma. Noutokapula tuokin sitten oman lisänsä.
Troija on todella nopea oppimaan. Se keskittyy todella hyvin ja kun asiat ei lähtökohtaisesti sitä jännitä, niin se myös sisäistää asioita nopeasti. Agilityä Troijan kanssa on tehty kokonaisuudessaankin korkeintaan 10 treeniä, joista puolet on ollut lähinnä sellaisia "tarjotaan yhtä estettä" -tyyppisiä treenejä ja vasta viisi viimeistä treeniä vähän tiheämmällä aikavälillä ja myös useampia esteitä putkeen. Troija on sisäistänyt tätä todella nopeasti ja edistys on ihan huikeaa. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa pussia, jota Troija myös tarjosi luontevasti. Hyppäsipä se muitta mutkitta pikkumaksi rimankin kun kohdalle osui, eli riman konsepti on jo sisäistetty vaikka rimat on ollut max 15cm.
Jälkitreenit on jäänyt harmillisen harvoiksi Troijan kanssa muiden kiireiden vuoksi ja nyt pimeä painaa jo niin aikaisin päälle, ettei senkään vuoksi onnistu treenit. Pienelle alulle jäljestämistä ollaan kuitenkin jo saatu ja Troija on ilmentanut Jerikon kaltaisia ominaisuuksia jäljellä, joten en nyt ole niin huolissani treenien vähäisestä määrästä. Keppejä on otettu pari kertaa jäljellä, mutta vaikka niiden etsiminen pihassa sujuu hienosti ja on kiva leikki, niin jäljen seuraaminen vie vaan voiton niistä. Vähän liiankin tuttua. Viimeisimpänä olen alkannut opettamaan käsikosketuksen kautta kepin tuomista käteen asti, jotta kriteeri olisi mahdollisimman selvä. Tämäkin on sujunut hienosti kotona/pihassa, mutta ei vielä jäljellä (tosin vasta kerran ehditty kokeillakaan). Varmaan ensi keväänä tähän palataan paremmin.
Jos Troija on kehittynyt nopeasti agilityssä, niin on kyllä Jupiterkin nyt viime aikoina ottanut hirmuisen harppauksen eteenpäin! Viime viikonloppuna oltiin Next One -leirillä ja Jupiter oli kyllä hieno! Se on oppinut irtoamaan kepeille jo tosi kaukaa ja tekee tosi hienoja itsenäisiä keppien aloituksia sekä kestää päällejuoksun kepeillä. Sillä on vauhtia tullut hurjasti lisää ja meidän yhteispeli radalla ylipäätään on lähtenyt sujumaan tosi kivasti. Kontaktit on vähän alkanut lipeilemään ja niihin tarvisisi saada tehotreeniä, mutta muuten tilanne on varsin hyvällä mallilla.
Sen minkä Troija pienessä koossa häviää, se ottaa takaisin vahvassa asenteessa. Sillä ei meiningit paljon päätä kylmää, se seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä jännittele asioita. Se on erittäin vauhdikas niin kuin tuossa jo sanoin ja käyttää hyvin kroppaansa. Hyppäämiset ei sen päätä huimaa lainkaan enkä sinänsä usko, että ainakaan hypyt ilman isoa noutokapulaa tulee olemaan ongelma. Noutokapula tuokin sitten oman lisänsä.
Troija on todella nopea oppimaan. Se keskittyy todella hyvin ja kun asiat ei lähtökohtaisesti sitä jännitä, niin se myös sisäistää asioita nopeasti. Agilityä Troijan kanssa on tehty kokonaisuudessaankin korkeintaan 10 treeniä, joista puolet on ollut lähinnä sellaisia "tarjotaan yhtä estettä" -tyyppisiä treenejä ja vasta viisi viimeistä treeniä vähän tiheämmällä aikavälillä ja myös useampia esteitä putkeen. Troija on sisäistänyt tätä todella nopeasti ja edistys on ihan huikeaa. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa pussia, jota Troija myös tarjosi luontevasti. Hyppäsipä se muitta mutkitta pikkumaksi rimankin kun kohdalle osui, eli riman konsepti on jo sisäistetty vaikka rimat on ollut max 15cm.
Jälkitreenit on jäänyt harmillisen harvoiksi Troijan kanssa muiden kiireiden vuoksi ja nyt pimeä painaa jo niin aikaisin päälle, ettei senkään vuoksi onnistu treenit. Pienelle alulle jäljestämistä ollaan kuitenkin jo saatu ja Troija on ilmentanut Jerikon kaltaisia ominaisuuksia jäljellä, joten en nyt ole niin huolissani treenien vähäisestä määrästä. Keppejä on otettu pari kertaa jäljellä, mutta vaikka niiden etsiminen pihassa sujuu hienosti ja on kiva leikki, niin jäljen seuraaminen vie vaan voiton niistä. Vähän liiankin tuttua. Viimeisimpänä olen alkannut opettamaan käsikosketuksen kautta kepin tuomista käteen asti, jotta kriteeri olisi mahdollisimman selvä. Tämäkin on sujunut hienosti kotona/pihassa, mutta ei vielä jäljellä (tosin vasta kerran ehditty kokeillakaan). Varmaan ensi keväänä tähän palataan paremmin.
Jos Troija on kehittynyt nopeasti agilityssä, niin on kyllä Jupiterkin nyt viime aikoina ottanut hirmuisen harppauksen eteenpäin! Viime viikonloppuna oltiin Next One -leirillä ja Jupiter oli kyllä hieno! Se on oppinut irtoamaan kepeille jo tosi kaukaa ja tekee tosi hienoja itsenäisiä keppien aloituksia sekä kestää päällejuoksun kepeillä. Sillä on vauhtia tullut hurjasti lisää ja meidän yhteispeli radalla ylipäätään on lähtenyt sujumaan tosi kivasti. Kontaktit on vähän alkanut lipeilemään ja niihin tarvisisi saada tehotreeniä, mutta muuten tilanne on varsin hyvällä mallilla.
perjantai 4. lokakuuta 2019
EAOD eli aikuisiän kuurous
Hannes Lohen tutkimusryhmässä on jo useamman vuoden ajan tehty töitä bordercollieilla esiintyvän aikuisiän kuurouden geneettisen taustan selvittämiseksi. Ukko on ollut mukana tutkimuksessa jo sen alkuajoilta lähtien. Kun tutkimuksesta alettiin ensimmäisiä kertoja tiedottaa elettiin meillä juuri niitä aikoja, kun aloin näkemään ensimmäisiä viitteitä Ukon kuulon heikentymisestä. Olin yhteydessä tutkimusryhmään ja Ukosta otettiin verinäyte ja tehtiin BAER-testi, jossa todettiin molempien korvien kuulon olevan heikentynyt. Vuotta myöhemmin BAER-testissä toinen korva oli jo lähes kuuro, toinen pysynyt vielä ennallaan.
Tutkimusryhmästä tulleiden väliaikatietojen perusteella oli jo tiedossa, että Ukko on silloin löydetyn riskialleelin suhteen homotsygootti. Odotetusti. Nyt ryhmä on tunnistanut kuurouteen liittyviä geenimuunnoksia eli variantteja yhden geenin alueelta ja näiden riskivarianttien suhteen Ukko on odotetusti myöskin homotsygootti. Jeriko on kantaja ja Jupiter vapaa. Kuurouteen liittyvä markkeritestikin on lisätty nyt MyDogDNA-pakettiin, jolla Troija tullaan kyllä aikanaan testaamaan.
Tällä hetkellä Ukko on hyvin lähellä kuuroa, mutta kuulee kyllä läheltä ja voimakkaita ääniä. Äänen suuntaa se ei erota lainkaan ja saattaa juosta aivan väärään suuntaan jos kutsun sitä sen selän takaa. Välillä se on myös eksynyt meistä lenkeillä jos ei ole huomannut pitää silmällä. Silloin olen siitä aidosti huolissani, koska tiedän että sen kutsuminen ei varsinaisesti auta vaan se saattaa jotain kuullessaan lähteä juoksemaan täysiä siihen suuntaan mihin nenä sattuu näyttämään, vaikka autotietä kohti. Onneksi täällä liikkuu hyvin vähän autoja, mutta liikkuu kuitenkin.
En voi väittää, ettenkö surisi Ukon kuulon menettämistä. Välillä suren sitä todella paljon. Suren sitä mitä Ukko olisi voinut paimennuksessa olla. Alkuvaiheessa mulla ei kyvyt riittäneet Ukon oikeanlaiseen kouluttamiseen. Muistelen edelleen välillä sitä, kun oltiin ensimmäisen kerran Deren Scrimgeourin koulutuksessa (Ukko taisi olla n. 2v) enkä itse meinannut saada Ukkoa mitenkään "irti" silmästään. Derekin ei tarvinnut tehdä oikein muuta kuin ottaa ohjat, sanoa matalasti "heeeyyy" ja Ukko teki maailman kauneinta flänkkiä. Sellainen Ukko olisi voinut olla.
Myöhemmin kovalla työllä ja harjoittelulla aloin pääsemään paremmin Ukon kuoren alle ja sen kuplaan sisään. Meillä alkoi löytymään yhteistyö ja miten Ukko olikaan hieno! Sen pehmeä liike lampailla on jotain mistä todella pidän, ja se kuinka Ukko pystyy antamaan sopivasti painetta ja osaa päästää painetta. Ja jos lampaat on raskaita ja haastavia ja Ukko joutuu painamaan, niin se ei haittaa sitä henkisesti lainkaan. Se osoitti monet kerrat kykyä kärsivällisesti painaa ja painaa, ja sitten kun lampaat lähti liikkeelle Ukko jatkoi samalla pehmeällä tavalla eikä ollut mitään tarvetta syöksähdellä ja päästää omaa painettaan. Ei Ukkoon tullut painetta. Painehan ei nyt ylipäätään ole ollut sellainen asia, jota Ukko lampailla ottaisi, hyvässä tai pahassa. ;)
Facebook nosti juuri muiston neljän vuoden takaa, kun olimme kisoissa Nietosvaaran tilalla. Texceleillä oli kova veto poistovarikolle ja todella monelta koiralta lampaat karkasi ensimmäiseltä ajopätkältä tämän vuoksi, tai muuten tilanne ei pysynyt hallussa. Itse sössin keskeyttämällä radan, ennen kuin lähdin Ukon "avuksi", kun jotenkin unohdin, että niin saakin tehdä eikä keskeytystä olisi tarvinnut. Avustaminen tarkoitti lähinnä sitä, että menin lähemmäksi jotta itsellekin on selkeämpää missä koira on lampaisiin nähden ja pystyn käskyillä paremmin auttamaan oikeaan suuntaan. Ja hienosti Ukko sen tilanteen selvittikin.
Tämä muisto kirpaisi. Voi, että kun haluaisin kelata taaksepäin ja saada kuulevan Ukon takaisin, jotta voisin paimentaa sen kanssa. Joskus mä vielä haluan uuden Ukon. Ja jos ei nyt pelkästään paimennuksesta tai edes kuuroudesta puhuta, niin ei niin persoonallista ja herttaista koiraa olekaan kuin Ukko. Ukolla on tietty rauhallisuuden aura. Oma kupla ympärillä, on Ukko ja Ukon maailma. Ja sitten siellä sen kuplassa olen myös minä. Kuulon menettäminen tietenkin vain korostaa tätä kuplaa, mutta ei sitä maailman meno ole muutenkaan oikein häirinnyt. On Ukko ja Ukolle tärkeät jutut. :)
Viikon päästä Jupiterin pitäisi ottaa mittaa texceleistä ja valittavasti sillä ei ole tuota vahvuutta mikä Ukossa on ja pelkään, että ne tulee olemaan Jupiterille liikaa. Sitäkin on palloteltu mielessä, että pitäisikö osallistuminen perua, mutta sitä ei onneksi tarvitse vielä päättää.
Tutkimusryhmästä tulleiden väliaikatietojen perusteella oli jo tiedossa, että Ukko on silloin löydetyn riskialleelin suhteen homotsygootti. Odotetusti. Nyt ryhmä on tunnistanut kuurouteen liittyviä geenimuunnoksia eli variantteja yhden geenin alueelta ja näiden riskivarianttien suhteen Ukko on odotetusti myöskin homotsygootti. Jeriko on kantaja ja Jupiter vapaa. Kuurouteen liittyvä markkeritestikin on lisätty nyt MyDogDNA-pakettiin, jolla Troija tullaan kyllä aikanaan testaamaan.
Tällä hetkellä Ukko on hyvin lähellä kuuroa, mutta kuulee kyllä läheltä ja voimakkaita ääniä. Äänen suuntaa se ei erota lainkaan ja saattaa juosta aivan väärään suuntaan jos kutsun sitä sen selän takaa. Välillä se on myös eksynyt meistä lenkeillä jos ei ole huomannut pitää silmällä. Silloin olen siitä aidosti huolissani, koska tiedän että sen kutsuminen ei varsinaisesti auta vaan se saattaa jotain kuullessaan lähteä juoksemaan täysiä siihen suuntaan mihin nenä sattuu näyttämään, vaikka autotietä kohti. Onneksi täällä liikkuu hyvin vähän autoja, mutta liikkuu kuitenkin.
En voi väittää, ettenkö surisi Ukon kuulon menettämistä. Välillä suren sitä todella paljon. Suren sitä mitä Ukko olisi voinut paimennuksessa olla. Alkuvaiheessa mulla ei kyvyt riittäneet Ukon oikeanlaiseen kouluttamiseen. Muistelen edelleen välillä sitä, kun oltiin ensimmäisen kerran Deren Scrimgeourin koulutuksessa (Ukko taisi olla n. 2v) enkä itse meinannut saada Ukkoa mitenkään "irti" silmästään. Derekin ei tarvinnut tehdä oikein muuta kuin ottaa ohjat, sanoa matalasti "heeeyyy" ja Ukko teki maailman kauneinta flänkkiä. Sellainen Ukko olisi voinut olla.
Myöhemmin kovalla työllä ja harjoittelulla aloin pääsemään paremmin Ukon kuoren alle ja sen kuplaan sisään. Meillä alkoi löytymään yhteistyö ja miten Ukko olikaan hieno! Sen pehmeä liike lampailla on jotain mistä todella pidän, ja se kuinka Ukko pystyy antamaan sopivasti painetta ja osaa päästää painetta. Ja jos lampaat on raskaita ja haastavia ja Ukko joutuu painamaan, niin se ei haittaa sitä henkisesti lainkaan. Se osoitti monet kerrat kykyä kärsivällisesti painaa ja painaa, ja sitten kun lampaat lähti liikkeelle Ukko jatkoi samalla pehmeällä tavalla eikä ollut mitään tarvetta syöksähdellä ja päästää omaa painettaan. Ei Ukkoon tullut painetta. Painehan ei nyt ylipäätään ole ollut sellainen asia, jota Ukko lampailla ottaisi, hyvässä tai pahassa. ;)
Facebook nosti juuri muiston neljän vuoden takaa, kun olimme kisoissa Nietosvaaran tilalla. Texceleillä oli kova veto poistovarikolle ja todella monelta koiralta lampaat karkasi ensimmäiseltä ajopätkältä tämän vuoksi, tai muuten tilanne ei pysynyt hallussa. Itse sössin keskeyttämällä radan, ennen kuin lähdin Ukon "avuksi", kun jotenkin unohdin, että niin saakin tehdä eikä keskeytystä olisi tarvinnut. Avustaminen tarkoitti lähinnä sitä, että menin lähemmäksi jotta itsellekin on selkeämpää missä koira on lampaisiin nähden ja pystyn käskyillä paremmin auttamaan oikeaan suuntaan. Ja hienosti Ukko sen tilanteen selvittikin.
 |
| Kuva: Marika Klossner |
 |
| Uskollinen remonttiapulainen ja työnjohtaja. Kuva otettu ja lähetetty WhatAppilla Matille, kun Ukko "hävisi" siltä lenkillä ja olikin koko ajan mun remonttiapuna eikä kuullut kutsuja.. |
Viikon päästä Jupiterin pitäisi ottaa mittaa texceleistä ja valittavasti sillä ei ole tuota vahvuutta mikä Ukossa on ja pelkään, että ne tulee olemaan Jupiterille liikaa. Sitäkin on palloteltu mielessä, että pitäisikö osallistuminen perua, mutta sitä ei onneksi tarvitse vielä päättää.
Jupiterin ekat agikisat ja Troijan treenailua
Jupiterin kanssa uskaltauduttiin "viimein" korkkaamaan agilitykisat Ylökkin kisoissa viime viikonloppuna. Radat oli ykkösen radoiksi aika haastavia, mutta se ei sinänsä haitannut, kun treeneissäkin tehdään paljon haastavampia. Enemmän haastetta ehkä kuitenkin aiheutta Ylökkin hallin kapea pitkulainen muoto, jonki vuoksi estevälit sivusuunnissa on väistämättä pieniä ja ansaesteitä on lähellä. Tämän suhteen ollaan taas totuttu tekemään isoja ratoja isoilla este-etäisyyksillä eikä niin paljon piiperrystä, jossa koira pitäisi "pitää kiinni".
Ekana hypäri, mikä oli kyllä hyvä että sai ensin tehdä rataa ilman kontaktiesteitä. Jupiter nosti kovat kierrokset jo ennen aloitusta, ulisi vähän niin kuin vetosuoritukseen lähdössä ja meinasi livetä jo lähdöstä ennen aikojaan. Ei siinä montaa estettä sitten mennyt, kun Jupiter lipesi suoralta putkelta pituuden väärään suuntaan. Loppurata meni kuitenkin ihan kivasti eikä rengas tuottanut vaikeuksia vaikka sitä vähän jännitin etukäteen. Jupiter otti myös tosi hienosti kovassa vauhdissa kepit itsenäisesti. :)
Toinen rata oli agilityrata. Tällä radalla onnistuin pitelemään Jupiterin paremmin hyppysissäni ja nollaa tehtiin kepeille saakka, johon tultiin edellisen radan kaltaisesti (esteitä ei taidettu niiltä osin siirtää lainkaan). Tällä kertaa Jupiter kuitenkin epäonnistui keppien aloituksessa ja tästä 5. Kontaktit meni kuitenkin ihan kivasti, joskin keinu lähes lentokeinuna, joka tietenkin säikäytti herkkää poikaa.
Kolmas ja viimeinen rata myös agilityrata. Profiililtaan tämä oli ylivoimaisesti loogisin ja kivoimman oloinen lähtökohtaisesti, mutta päädystä A:n jälkeen kääntyessä Jupiter lähti taas liihottamaan kaarrokseen ja siitä taas HYL. Keinulla Jupiteria jännitti, mutta puomi meni kivaasti. Ihan ok aloitus kisoihin. Eiköhän se siitä lähde sitten sujumaan.
Troijan kanssa ollaan otettu harppaus treenaamisessa eteenpäin. Aika vähälläkin voi sanoa, että on harpattu eteenpäin, kun aikaisemmin on treenattu ihan tosi vähän mitään tottisjuttuja, eletty vaan arkea. Troija on kyllä huikean hieno pentu. Se on niin hurjan vilkas ja vauhdikas ja rämäpäinen, ja sillä nousee kierrokset kaakkoon nopeasti. Mutta sitten kun treenataan niin se ottaa optimaalisen viretilan ja keskittyy aivan huikean hyvin. On aktiivinen ja oppii nopeasti. On se vähän sellainen Jeriko 2.0. Vaikka Jeriko on aina ykkönen. ;)
Ollaan saatu nyt perusasentoa harppaus eteenpäin tällä viikolla. Ensin korokkeella viereen pyörähtäen, sitten kosketusalustalla muutama toisto ja heti jo ilman sitä. Troija tajusi todella nopeasti! Ainut "ongelma" tällä hetkellä on se, että jos pyydän sen istumaan, niin se menee istumaan taaksepäin ja silloin asento jää taakse. Muutamat spontaanit istumiset on osunut ihan nappiin joten varmasti sekin tulee sieltä tuossa tuokiossa valmiiksi.
Hauska huomio on myös se, että niin kuin istuminen tulee Troijalta tosi napakasti taaksepäin, niin nyt kun olen saanut aikaiseksi opettaa myös maahanmenon (joo, nyt vasta), niin senkin Troija tekee hissinä taaksepäin. Jos tokoilu kiinnostaisi (ei kiinnosta), niin saisi kyllä varmasti hienon takajalat paikoillaan tekniikan niin kuin Jerikollekin sai. Siitä tulee kyllä hieno koira. Troija on myös alkanut nyt kasvamaan vauhdilla ja ihan kun ranteiden kasvupatit olisi korostunut. En ole nyt sitä mitannut, mutta mitään merkkejä juoksujen tulosta (merkkailua tmv) ei ole ollut, joten toivon että Troija tuosta kasvaa vielä ihan kivan kokoiseksi nartuksi. :)
Ekana hypäri, mikä oli kyllä hyvä että sai ensin tehdä rataa ilman kontaktiesteitä. Jupiter nosti kovat kierrokset jo ennen aloitusta, ulisi vähän niin kuin vetosuoritukseen lähdössä ja meinasi livetä jo lähdöstä ennen aikojaan. Ei siinä montaa estettä sitten mennyt, kun Jupiter lipesi suoralta putkelta pituuden väärään suuntaan. Loppurata meni kuitenkin ihan kivasti eikä rengas tuottanut vaikeuksia vaikka sitä vähän jännitin etukäteen. Jupiter otti myös tosi hienosti kovassa vauhdissa kepit itsenäisesti. :)
Toinen rata oli agilityrata. Tällä radalla onnistuin pitelemään Jupiterin paremmin hyppysissäni ja nollaa tehtiin kepeille saakka, johon tultiin edellisen radan kaltaisesti (esteitä ei taidettu niiltä osin siirtää lainkaan). Tällä kertaa Jupiter kuitenkin epäonnistui keppien aloituksessa ja tästä 5. Kontaktit meni kuitenkin ihan kivasti, joskin keinu lähes lentokeinuna, joka tietenkin säikäytti herkkää poikaa.
Kolmas ja viimeinen rata myös agilityrata. Profiililtaan tämä oli ylivoimaisesti loogisin ja kivoimman oloinen lähtökohtaisesti, mutta päädystä A:n jälkeen kääntyessä Jupiter lähti taas liihottamaan kaarrokseen ja siitä taas HYL. Keinulla Jupiteria jännitti, mutta puomi meni kivaasti. Ihan ok aloitus kisoihin. Eiköhän se siitä lähde sitten sujumaan.
Troijan kanssa ollaan otettu harppaus treenaamisessa eteenpäin. Aika vähälläkin voi sanoa, että on harpattu eteenpäin, kun aikaisemmin on treenattu ihan tosi vähän mitään tottisjuttuja, eletty vaan arkea. Troija on kyllä huikean hieno pentu. Se on niin hurjan vilkas ja vauhdikas ja rämäpäinen, ja sillä nousee kierrokset kaakkoon nopeasti. Mutta sitten kun treenataan niin se ottaa optimaalisen viretilan ja keskittyy aivan huikean hyvin. On aktiivinen ja oppii nopeasti. On se vähän sellainen Jeriko 2.0. Vaikka Jeriko on aina ykkönen. ;)
Ollaan saatu nyt perusasentoa harppaus eteenpäin tällä viikolla. Ensin korokkeella viereen pyörähtäen, sitten kosketusalustalla muutama toisto ja heti jo ilman sitä. Troija tajusi todella nopeasti! Ainut "ongelma" tällä hetkellä on se, että jos pyydän sen istumaan, niin se menee istumaan taaksepäin ja silloin asento jää taakse. Muutamat spontaanit istumiset on osunut ihan nappiin joten varmasti sekin tulee sieltä tuossa tuokiossa valmiiksi.
Hauska huomio on myös se, että niin kuin istuminen tulee Troijalta tosi napakasti taaksepäin, niin nyt kun olen saanut aikaiseksi opettaa myös maahanmenon (joo, nyt vasta), niin senkin Troija tekee hissinä taaksepäin. Jos tokoilu kiinnostaisi (ei kiinnosta), niin saisi kyllä varmasti hienon takajalat paikoillaan tekniikan niin kuin Jerikollekin sai. Siitä tulee kyllä hieno koira. Troija on myös alkanut nyt kasvamaan vauhdilla ja ihan kun ranteiden kasvupatit olisi korostunut. En ole nyt sitä mitannut, mutta mitään merkkejä juoksujen tulosta (merkkailua tmv) ei ole ollut, joten toivon että Troija tuosta kasvaa vielä ihan kivan kokoiseksi nartuksi. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)