Palkintoja ja paimennusta

Tämä viikonloppu vietettiin kisaillen. Lauantaina oli rallitokokoe Ylöjärvellä. Olin kyllä jo vähän etukäteen tullut ajatuksiin, että mikähän järki on tähän hukata mitään aikaa, kun mieluummin käyttäisi senkin ajan kouluttaen esim. Jupiterille jotain hyödyllistä: paimennusta, agilityä tai tottista. Kevätpäivät on kuitenkin pidentyneet ja valoa riittää, joten itse asiassa olenkin aktivoitunut Jupiterin kouluttamisessa huomattavasti aiempaan nähden (pentupassi on vihdoin vanhentunut). Rallitokon treenailua ei kyllä ole nähnyt, muuta kuin lauantaina aamulla ennen koetta... :D

En avoin luokka eli Ukon vuoro. Nyt olin itse lähdössä paljon paremmassa mielentilassa kuin edellisellä kerralla, kun olin säikähtänyt toista karkaavaa koiraa. Kuitenkin Ukko meni osittain taas omaan kuplaansa, ei pitänyt kontaktia eikä keskittynyt. Virheitä ja uusimisia tuli tämän vuoksi ja lopulta pisteet jäi 62 eli ei hyväksyttyä tulosta. Jotenkin tuli sellainen olo, että on menty taas liian monimutkaisiin liikkeisiin eikä Ukko enää oikein nauti. Pitäisi toki treenatakin enemmän, se voisi tuoda varmuutta, mutta Ukon tuntien tämä on jotenkin syvemmin sen olemuksessa. Se tekisi mieluummin vain hyvin yksinkertaisia asioita. Kuten valjakkolajeja. Tai paimennusta ihan vaan fiilistelypohjalta.

Vähän olen harmissani itsestäni, että vaikka rallitoko antaisi mahdollisuuden kokeilla, että saanko Ukon jotenkin nousemaan kuplastaan omalla hihkumisella tmv, niin siinä tilanteessa se ei vaan tule mun selkärangasta enkä saa tehtyä mitään. Toki kylttien välitkin on niin lyhyitä, että mitäpä siinä sitten ehtisi. Kehumaan kesken suorituksen olen kyllä oppinut ja Ukko kyllä paransikin loppua kohden, mutta ei vaan ihan riittävästi. Ihan kamalasti ylianalysoimaan en halua tätä nyt lähteä, kun samaa ongelmaa on ollut ennenkin. Silti tästä tuli mieleen, että voiko Ukon heikentynyt kuulo (arjessa on nyt taas huomannut, että on mennyt vähän heikommaksi, mutta kuulee kyllä vielä jotain) lisätä ahdistusta varsinkin halliolosuhteissa, jossa on muutenkin välillä vaikea ottaa selkoa miltä suunnalta ääni tulee? Ja toki treenaaminen halleissa saattaisi vähän tuota ongelmaa auttaa..

Voipi kuitenkin olla, että Ukon rallitokoilut jätetään tähän ja tehdään vaan valjakkolajeja joista se nauttii ainakin niin kauan kuin kroppa kestää. Senkin kanssa on valitettavasti ollut vähän ongelmaa, kun oikea takajalka tuppaa jumittumaan pahasti tiheistä huollatuksista huolimatta. Ja sitten toki FH-jälkeä jatketaan ja pitäisikin aloittaa taas jo hyvissä ajoin esineilmaisun vahvistaminen.

Jeriko starttasi sitten alokasluokassa ja on pakko sanoa, että fiilis oli aivan erilainen. Jeriko istui kuin tikka perusasennossa ennen lähtöä ja sen katseessa oli sellaista paloa yhteiseen työskentelyyn, että suorastaan liikutuin siitä jo ennen suorituksen alkua. Samassa tosi hienossa fiiliksessä koko rata läpi, tosin 8 kyltillä meinasin itse sekoilla, että pitikö pysähtyä vai ei ja siitä pistevähennyksiä -3p. Lisäksi pujottelussa tein jonkun -1p arvoisen ohjaajavirheen ja kolmoskyltistä otettiin ilmeisesti maan haistelusta, kun Jeriko oli maassa. (aika hassua, kun toiset ei muuta teekään kuin haistele maata ja silti ei tunnuta rokotettavan... :D ) Lopputuloksena 95p ja toinen sija. :)

Laji jonka piti alunperin olla Ukolle hauska juttu, vaikuttaakin olevan Jerikolle hauskempaa. Ehkä jopa hyödyllisempää, koska nyt ainakin viretila oli aivan täydellinen: ei kiehunut yhtään yli vaan oli todella keskittynyt ja valpas koko suorituksen ajan. Tätä mielentilaa haettaisiin sitten tottiksiinkin. :)

Tänään oli Tamskin agikisat. Olin ilmoittanut Jerikon kahdelle radalle, lähinnä tavoitteena yritellä hyppysertiä, mutta otin myös toisen agiradan mukaan jos sattuisi olemaan niin päin, että saisi sen "lämmittelyksi". SM-nollia ei ole ollut tarkoitus havitella, joten enää agilityn osalta tavoitteena olisi mahdollisesti hyppyvalioituminen kevyellä kisamäärällä.

Nyt oli kisafiilis paremmin kohdillaan kuin viimeksi Ylökkin kisoissa pitkän tauon jälkeen. Silloin jännitti, mutta nyt oli huomattavasti kotoisampi olo kisoissa, luottavainen fiilis.

Eka rata oli se hyppyrata. Rata oli aika kiemurainen ja siinä oli ensin toisessa kohtaa pituus kohti seinää ja siitä kääntyminen ja sitten okseri seinää päin ja siitä kääntyminen. Muuten rata meni ihan kivasti (videota tulee ehkä myöhemmin), mutta tokavikana esteenä tuo okseri ja siitä rima tippui. Treenin puutetta kyllä tuossa näkyi, että meni noin helppoon. Tuloksena siis 5 toiseksi nopeimmalla ajalla. Onneksi ei ollut nopein, olisi alkanut enemmän harmittamaan se rima. ;)

Toisena agilityrata. Mentiin se sitten hyvin päiten, kun kerta olin ilmoittautunut. Alussa vähän haastava kepeille vienti, josta valtaosa koirista lipesikin putkeen. Päätin itse, että varmistelemaan tänne ei ole tultu, ohjaan vaan keppejä ja Jeriko joko ottaa ne tai on sitten ottamatta. Silmäkulmasta näin, että ehti harkita putkea, mutta onneksi sillä on ajatus mukana hommassa ja näki mihin ohjaan ja vaihtoi suuntaa kepeille. Nolla tuli ja voittonolla, kun se oli ainut tulos koko radalla!

Karitsoinnit on meillä tosiaan käynnissä, tähän mennessä kahdeksan syntynyt ja vielä ainakin viisi uuhta synnyttämättä. Yksi syntymässä mustaksi luultu karitsa osoittautuikin todella nätiksi ruskeaksi! Toivottavasti pysyykin sellaisena. :)

Jupiterin kanssa on treenailtu paimennusta jaloitteluaitauksessa sen mitä nyt runsaalta lumelta pystyy melko pienessä tilassa. Suuntia ja stoppia pystyy kyllä treenaamaan ja lie down onkin jo aika hyvin hanskassa, suuntakäskyt ei vielä. Standiä Jupiter myös tarjoaa ja sitä poimin ja nimeän sieltä. Lisäksi Jupiter on päässyt oikeisiin töihinkin, olen ottanut sitä lampolaan sisään lampaiden ulos ottamista varten ja Jupiter on tosi nopeasti tottunut liikkumaan ahtaassa lampaiden ja seinän välissä eikä hötkyile turhia. Se on kyllä tosi ihanan korrekti lampaille, mutta ei kuitenkaan vaikuta liian herkältä.

Tänään Jupiter pääsi tekemään ihan oikeaa isompaa työtä, kun lastattiin teuraaksi meneviä lampaita traileriin. Ensin haettiin niitä sisältä ja Jupiter piti lampaita ovella kun sortteerasin tarvittavat siitä ulos. Sitten haettiin pässiaitauksesta kaksi lisää mukaan ja Jupiter kyllä tosi hienosti luontaisesti tasapainottaa ja pitää nättiä etäisyyttä. Lopuksi vielä koko porukan lastaaminen autoon, osa tuli ihan nätisti Jupiterin ajamana ja kauralla vähän houkuteltuna, mutta pari sinkoilijaa siellä oli joita Jupiter sitten ansiokkaasti koppaili. :) Tosi nopeasti ja siististi saatiin lampaat lastattua, en muista onko tuon nopeammin koskaan saatu vaikka olisi ollut vanhemmat koirat hommissa. Kyllä sitä ilman suuntakäskyjäkin pärjää, kun koira reagoi herkästi kädellä annettuun suuntaan, tekee kauniit  flänkit ja pysähtyy käskettäessä. Jupiterilla on myös omaa pelisilmää ja tasapainoa tosi hyvin, että tosiaan naappaa sitten karkuun pyrkijät takaisin joukkoon.

Lisäksi siirrettiin sitten yksinäinen pässi sisälle emouuhien kanssa samaan tilaan aidan taakse ja nuoret astuttamattomat ulos vanhaan pässiaitaukseen jotta vahingoilta vältyttäisiin. Nuoret uuhet oli livahtanut pässiaitauksesta jaloittelutarhan puolelle mun ollessa poissa ja oli siinä suljetun oven edessä kujalla hillumassa, kun menin niitä Jupiterin kanssa hakemaan. Muutamia kertoja on siis tätä kujasta hakua tehty Jupiterin kanssa kaksin, mutta nyt se oli selvästi jo sisäistänyt mitä pitää tehdä, lähti mun edelle ja päästinkin sitten menemään, ja nätisti meni aidan/seinän ja lampaiden väliin ja irrotteli ne sieltä. Tosi tyytyväinen olen. :) Jupiterilla on kyllä palikat niin kohdillaan. :))

Täältä niitä aina välillä täytyy hakea

Paimennustreeniä

Muistin taas Jupiterin kanssa vähän paimennusta treenailla. Sunnuntaina ihan tosi lyhyt fiilistely, mutta tänään ihan jotain ajatuksenkin kanssa. Jupiter on kyllä nopea kehittymään ja niin yhteistyöhaluinen, että ei ole kehittyminen mistään muusta kiinni kuin mun laiskuudesta tai ahkeruudesta!

Aloin nyt sitten ihan oikeasti opettamaan suuntia ja pyrin ottamaan lyhyitä flänkkejä eikä aina niin, että juoksisi suoraan tasapainoon. Lie down alkaa jo luonnistumaan jopa niin, että takaakin sanon. Tosi nopeasti siitä saa kyllä Jupiterin kanssa varman. Vielä toivoisin vaan, että saisin standin opetettua erikseen ja mieluummin vielä vahvemmaksi, että pysyisi jaloillaan. Herkästi kuitenkin menee maahan asti jos yhtään äänessä on painoa.

Flänkkejä tehtiin niin, että joko leikkasin linjan lampaiden edessä tai sitten lähetin Jupiterin sivulta pienellä paineella "heiiii". Paljoa se ei tarvitsekaan. Vahvasti hakee vielä sitä, että juoksisi suoraan tasapainoon, mutta sain sen joitain kertoja pysähtymään lyhyemmältä flänkiltä, ihan kun se lie down lähtee niin helposti sujumaan.

Sitten ihan ajoa joitain pätkiä ja muutamaan kertaan ajettiin lampaat lampolaan vievään kujaan ja otettiin pois. Hienosti Jupiter on ahtaaseen paikkaankin alkanut rauhoittumaan pelkällä "steady"-sanalla, tulee väliin ja pysähtyy sinne lampaiden taakse seinän väliin eikä tule sellaista jännityksen purku-juoksua ahtaasta läpi ja ympäri.

Jupiterilla näyttäisi myös tosi hyvin kehittyvän pokka lampaiden kanssa. Yksi meinasi vähän kyseenalaistaa Jupiteria ja aluksi kevyesti pökkäsi, kun Jupiter seisoi vaan vastassa. Tämä tilanne purkaantui vähän itsekseen, mutta toisen yrityksen Jupiter itse esti ja sen jälkeen homma jatkui ilman kommervenkkejä.

Tosi hienosti Jupiterilla vaikuttaisi olla samassa paketissa ohjaajanöyryyttä ja herkkyyttäkin, mutta sitten toisaalta myös viettikovuutta. Vähän samaa mitä olin huomannut esim. valjakkohiihdossakin, että yllättäen ei ihmetellyt yhtään suksia, kun oli niin kovat menohalut. Nyt sitten paimennuksessa näyttäisi myös yllättävän hyvin löytyvän sitä kylmäpäisyyttä vaikka muuten onkin niin herkkä. Tosi jännä nähdä millainen siitä tulee ja  on kyllä kiva treenata sen kanssa. Tästä nyt sitten pikku hiljaa kevättä kohti. :) 

Karitsoinnit on myös pikku hiljaa alkaneet kevään lähestymisen merkkinä. Ensimmäinen uuhi synnytti kolmoset, mutta kun emällä olikin vain yksi toimiva nisä/vedin (saman uuhen karitsoita piti viimekin talvena lisäruokkia, olisi pitänyt tajuta epäillä etukäteen ja jättää astuttamatta), niin väistämättäkin se meni pulloruokinnan puolelle. Nyt on onneksi karitsat oppineet tuttiämpärille, joten vähän helpottaa. Toinen uuhi synnytti eilen ja se taas hoitaa kaksi omaansa niin suurella intohimolla, että sen lapsukaiset ei onneksi mitään lisäapua sitten tarvitsekaan. Toivotaan, että loput emot olisi samanalaisia. :)

Valjakkohiihdon SM-kisat, kultaa viestijoukkueessa!!

Tänä viikonloppuna oli valjakkohiihtokauden pääkilpailu Keminmaalla eli Suomen mestaruus kilpailut. Lähdettiin Ilonan kanssa matkaan ja Ukon seuraksi lähti myös Jeriko. Lauantaina hiihdettiin yksilökilpailut ja kun oltiin jo torstaina ajettu mestoille ehdittiin perjantaina käydä Haaparannassa ja hiihtämässä kisalatu. Ei käynyt kateeksi kisahiihtäjiä, aivan kamalan paljon nousua ja laskua, koko ajan tapahtumaa eikä juurikaan paikkoja joissa varsinkaan koira pääsisi lepäämään. Onneksi olikin siis Ilona hiihtämässä enkä minä. ;)

Ukon ja Ilonan yksilösuoritus meni hienosti, mutta taso näissä karkeloissa naisten C-luokassa on kyllä noussut hurjan korkeaksi ja sijoitus sama kuin viime vuonna eli 14., vaikka itse suoritus oli parantunut huomattavasti. Hienoa oli se, että oma treenikaveri Satu ja Tessu voitti kultaa naisten C-luokassa huikean upealla ajalla! :)

Tänään oli sitten viestikilpailun vuoro, jossa Ukko ja Ilona starttasi naisten C-luokan joukkueessa ykkösosuudelle. Luottotehtävän siinä kyllä saikin, kun viestissä koirakot lähtevät yhtä aikaa rivistä, ja tässä tapauksessa kisajärjestäjän päätöksellä kahdesta peräkkäisestä rivistä. Siinä on kaikilla koirilla kierrokset korkealla ja lähdön jälkeen aina vähän ahdasta löytää se oma paikka, kun tullaan kapenevalle latuosuudelle lähtöalueen jälkeen, joten koiralla täytyy todella pysyä pää kasassa ettei lähde muille rähisemään siinä tai paineistu muista. Ukko on tässä kyllä koira paikallaan, kun se ei keskity mihinkään muuhun kuin eteenpäin juoksemiseen eikä kiinnostu yhtään vaikka muut vähän rähisisikin.

Vähän oli huono arpaonni lähdössä, kun Ilona ja Ukko joutui lähtemään toisesta rivistä ja lähdössä sitten kävi niin, että edellä samalla uralla lähti hitaampi koirakko, jonka vuoksi Ilona joutui hyppäämään pois latu-urasta ettei olisi tullut toisen suksille. Hienosti sujui lähtö väistelystä huolimatta ja Ukko oli suorittanut koko matkan todella upeasti ja tulivat maaliin ihan naisten C-luokan (ja oli siinä yksi B-luokankin koirakko) kärkiryhmässä. Harmillisesti porukka oli kapealla ladulla vähän sumputtanut, ettei siellä sitten ollut päässyt ohitse vaikka menohaluja olisi sekä Ilonalla että Ukolla kyllä riittänyt. Maalisuoralla kun aukeni leveämpi baana oli ihana, kun Ukko löysi sieltä itselleen raon josta vihdoin pääsi lähtemään ohi ja jättipä sitten dobberinkin loppukirissä taakseen! ;)

Siitä oli sitten hyvä joukkueen toisen ja kolmannen koirakon ottaa vaan vähän lisää kaulaa ja niin se joukkuekulta SM-kilpailussa tuli täysin ansaitusti! Olen kyllä niin ylpeä ja onnellinen!! :))

Karitsoja ja vetohommia

Viime viikko oli taas aika hektinen. Ukon ja Jupiterin kanssa kyllä vain yksi lyhyt vetohiihtotreeni, mutta muuten sitten monenlaista. Ronja tuli meille hoitoon keskiviikkona ja olis sunnuntaihin saakka. Härdelliä kyllä riitti, kun 7v. Ronja-pentu ja Jupiter-pentu leikki ja temusi lähes taukoamatta.


Lauantaina oli aamusta agilityn alueellisen valkun treenit ja mulla oli pelkästään Jupiter mukana. Tehtiin paria lyhyttä pätkää ja täytyy kyllä sanoa, että pitäisi nyt alkaa ihan oikeasti treenailemaankin. Vauhtisokeus iskee Jupiteriin melko helposti ja alkuun meni monta kertaa suorasta putkesta ohi, kun "tuli niin kiire". Joku voisi kertoa Jupiterille, että sillä ei ole mikään kiire mihinkään ja se kyllä saa mut kiinni vaikka vähän edelle päästäisi, enempi mulla on kiire! :D


Takaaleikkauksia tehtiin ja ne sujui ihan kivasti, rytmin löytäminen oli itselle hieman haastavaa. Pitäisi antaa enemmän vastuuta koiralle ja opetella ohjaamaan niin, että se saa irrota ja suorittaa itsenäisesti. Mutta siis hyvin se lähti taas rullaamaan, mutta jos joka kerta alkuun menee muisteluun, että mitä me osataankaan, niin ei siinä paljoa ehdi kehittymään. Lisää säännöllistä treeniä siis! Tanja Kurikan jatkokurssi on alkamassa muutaman viikon päästä, mutta pitäisi nyt aktivoitua selvittelemään itsenäisten treenien mahdollisuutta.


Lauantaina syntyi ensimmäiset karitsat ja heti kerralla kolmoset. Ongelmatonta tämä ei nyt ollut, kun uuhet utareet pullottaa maitoa, mutta toinen nisä on tukossa eikä sitä ole saatu auki. Toisin sanoen kolme karitsaa käyttää yhtä nisää/vedintä jonka seurauksena kahta niistä on lisäruokittu. Syntymäpainoissa oli vähän vaihtelua: 2,6-4,0 kg, aika mörssäri toi isoin! :D Kaikki uuhia. :)


Sunnuntaina olikin sitten valjakkohiihtokisat Kyötikkälässä. Itse olin koetoimitsijana ja aika hurjasti on hommaa ollut pitkin viikkoa, lauantaina ja varsinkin sitten sunnuntaina. Kisat oli samalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset ja bordercollieiden ja australiankelpieiden sekä dobermannien rotumestikset. Osallistujia oli siis tuplasti enemmän kuin esim. kaksi vuotta sitten samoissa karkeloissa. Hienot kisat kai saatiin järjestettyä, vaikka koetoimitsijan oma kovalevy alkoi jossain vaiheessa jo vähän kuormittua ja tekniikka petti, kun tulostin ei sitten toiminutkaan. Tunnelma oli mielestäni kuitenkin hyvä eikä pakkanenkaan paukkunut niin paljoa kuin aluksi peloteltiin.


Kisaan oli ilmoittautunut ilahduttavan paljon bortsuja; viisi koirakkoa miesten C-luokkaan ja peräti kuusi naisten C-luokkaan. Taso oli aivan huikean kova! Miesten C-luokassa kaksi ensikertalaista hiihti itsensä kokonaiskilpailun palkinnoille ja nappasi rotumestaruuksien ensimmäisen ja toisen sijan! Vähänkö hienoa!


Ja mikä sitten kaikkein hienointa oli se, että "meidän" Liisa-Ida ja Kide hiihti niin huikean hienon suorituksen, että pääsi kovassa kisassa piirinmestisten pronssille ja rotumestiksissä hopealle. WAU!


Ilona Ukko teki myös hienon suorituksen. Jupiterin kanssa tehdyt treenit on olleet hyväksi ja Ilona kehui, että Ukko juoksi koko matkan tosi hienosti ja määrätietoisesti. Kovassa kisassa ei kuitenkaan palkinnoille päässyt, mutta verrattuna kahden vuoden takaiseen (rataa ihan vähän muutettu) paransivat aikaansa usealla minuutilla ja hiihti tosi rankalla radalla hienon ajan 12:52. :))


Kisan jälkeen Ukolla taas vähän oikea takajalka jumitteli, mutta levon jälkeen oli taas parempi, ilmeisesti menee vaan niin hapoille. Hankala kyllä tuo takajalka on ollut vaikka on huollettu koko ajan säännöllisesti. Jotenkin kuormittaa sitä jalkaa enemmän. Tänään on Elinalla käsittely ja toivon mukaan on sitten ensi viikonloppuna kroppa hyvin auki!


Lopuksi vielä upeaa kuvasaldoa kisoista. Ukko on kyllä maailman komein, ei siitä mihinkään pääse. :) Upeista kuvista kiitos Jukka Wirzenius, Mira Kuhlman, Aino Ihamäki ja Nina Piipponen!

(c) Aino Ihamäki

(c) Aino Ihamäki