Paimennustreeniä

Muistin taas Jupiterin kanssa vähän paimennusta treenailla. Sunnuntaina ihan tosi lyhyt fiilistely, mutta tänään ihan jotain ajatuksenkin kanssa. Jupiter on kyllä nopea kehittymään ja niin yhteistyöhaluinen, että ei ole kehittyminen mistään muusta kiinni kuin mun laiskuudesta tai ahkeruudesta!

Aloin nyt sitten ihan oikeasti opettamaan suuntia ja pyrin ottamaan lyhyitä flänkkejä eikä aina niin, että juoksisi suoraan tasapainoon. Lie down alkaa jo luonnistumaan jopa niin, että takaakin sanon. Tosi nopeasti siitä saa kyllä Jupiterin kanssa varman. Vielä toivoisin vaan, että saisin standin opetettua erikseen ja mieluummin vielä vahvemmaksi, että pysyisi jaloillaan. Herkästi kuitenkin menee maahan asti jos yhtään äänessä on painoa.

Flänkkejä tehtiin niin, että joko leikkasin linjan lampaiden edessä tai sitten lähetin Jupiterin sivulta pienellä paineella "heiiii". Paljoa se ei tarvitsekaan. Vahvasti hakee vielä sitä, että juoksisi suoraan tasapainoon, mutta sain sen joitain kertoja pysähtymään lyhyemmältä flänkiltä, ihan kun se lie down lähtee niin helposti sujumaan.

Sitten ihan ajoa joitain pätkiä ja muutamaan kertaan ajettiin lampaat lampolaan vievään kujaan ja otettiin pois. Hienosti Jupiter on ahtaaseen paikkaankin alkanut rauhoittumaan pelkällä "steady"-sanalla, tulee väliin ja pysähtyy sinne lampaiden taakse seinän väliin eikä tule sellaista jännityksen purku-juoksua ahtaasta läpi ja ympäri.

Jupiterilla näyttäisi myös tosi hyvin kehittyvän pokka lampaiden kanssa. Yksi meinasi vähän kyseenalaistaa Jupiteria ja aluksi kevyesti pökkäsi, kun Jupiter seisoi vaan vastassa. Tämä tilanne purkaantui vähän itsekseen, mutta toisen yrityksen Jupiter itse esti ja sen jälkeen homma jatkui ilman kommervenkkejä.

Tosi hienosti Jupiterilla vaikuttaisi olla samassa paketissa ohjaajanöyryyttä ja herkkyyttäkin, mutta sitten toisaalta myös viettikovuutta. Vähän samaa mitä olin huomannut esim. valjakkohiihdossakin, että yllättäen ei ihmetellyt yhtään suksia, kun oli niin kovat menohalut. Nyt sitten paimennuksessa näyttäisi myös yllättävän hyvin löytyvän sitä kylmäpäisyyttä vaikka muuten onkin niin herkkä. Tosi jännä nähdä millainen siitä tulee ja  on kyllä kiva treenata sen kanssa. Tästä nyt sitten pikku hiljaa kevättä kohti. :) 

Karitsoinnit on myös pikku hiljaa alkaneet kevään lähestymisen merkkinä. Ensimmäinen uuhi synnytti kolmoset, mutta kun emällä olikin vain yksi toimiva nisä/vedin (saman uuhen karitsoita piti viimekin talvena lisäruokkia, olisi pitänyt tajuta epäillä etukäteen ja jättää astuttamatta), niin väistämättäkin se meni pulloruokinnan puolelle. Nyt on onneksi karitsat oppineet tuttiämpärille, joten vähän helpottaa. Toinen uuhi synnytti eilen ja se taas hoitaa kaksi omaansa niin suurella intohimolla, että sen lapsukaiset ei onneksi mitään lisäapua sitten tarvitsekaan. Toivotaan, että loput emot olisi samanalaisia. :)