Paimennusta ja jälkitreeniä

Viime päivityksestä unohdin kokonaan paimennustreenikuulumiset. Ei olla kyllä taaskaan kovinkaan aktiivisesti ehditty paimennusta treenaamaan, kun on niin hirmuisesti muuta hommaa kotona, mm. sähkökaapelille kaivettu maahan ura ja siihen liittyvää kaikkea muuta. Todella kivisessä maastossa ei mikään helppo homma ja vaikka kaapeli on jo maahan laitettu ja osin hiekalla peitetty, ei olla vielä saatu koko uraa täytettyä eli hommaa riittää. Ja sitten on se toinen pihasaunaan vievä kaapeliura vielä kokonaan hoitamatta. Huoh.

No mutta viime viikolla kuitenkin tuli treenattua paimennusta vähän niin kuin passiivisesti. Meillä kävi yksi treenaaja ja otettiin tuossa alalaitumella treeniä niin, että osa lampaista oli ensin häkissä ja muut valui sitten sinne laitumen toiseen laitaan. Sitten kun lampaat otettiin häkistä ne meinasi lähteä treenaavalta koiralta lapasesta, kun riittävän hyvää kykyä koota lampaita ei vielä ollut, ja Jeriko sai sitten toimia apukoirana ja tuli myös hyvä vetoa vastaan nostaminen, kun porukka ehti jo noin 20 metrin päähän muusta porukasta ja Jeriko siihen väliin. Ei meinannut tietenkään ihan helpolla vaihtaa suuntaa, vaan olis mielellään yrittänyt Jerikosta ohi, mutta Jeriko hoiti tehtävänsä hienosti. :)

Tehtiin myös suunniteltu treeni molemmille pojille häkkiä ja toista porukkaa apuna käyttäen. Ensin Jerikolle look back -treeniä siten, että ensin annoin ajaa kohti häkkiä, sitten flänkkäytin ekalla kertaa toiseen suuntaan ja toisella toiseen, josta sitten look back -käsky. Tämä on kyllä Jerikolle aika epäselvä tehtävä ja huomaa, ettei olla systemaattisesti harjoiteltu tätä ollenkaan tällaisessa tilanteessa, että toinen porukka on tosi kaukana. Jeriko meinasi turhautua ja sen myötä häntä nousi ja haukahteli, mutta en hyväksynyt sitten sellaista käytöstä vaan otettiin uusiksii kääntyminen, rauhoitin ja sitten vasta annoin kaarikäskyn. Hienosti se kyllä sitten haki porukan, vaikka varsinkin ekalla kerralla ei selvästikään tiennyt missä ne oli vaan teki varmuuden vuoksi tosi ison kaaren. Toisella kertaa tehtävä oli jo vähän helpompi, mutta tällaisia pitäis kyllä todella tehdä enemmän, että asia tulisi oikeasti tutuksi.

Ukon kanssa sitten käytettiin myös häkkiä ja Jerikon tuomaa muuta porukkaa hyväksi ja tehtiin häkkiä vasten ikään kuin jakoa. Hienosti Ukko kyllä tuli siihen väliin ja onhan sillä tehty jakoa ihan niinkin, että kaikki lampaat on vapaana, mutta nyt oli hyvä tilaisuus muistutella osan porukan ollessa häkissä. Ei kyllä nyt ainakaan yhtään jumittanut silmään. :)

Muutenkin Ukko on ollut nyt pikku siirtoja yms. tehdessä jotenkin vähän kuuliaisempi. Maahanmenot on toiminut paremmin ja flänkeille Ukko on irronnut paremmin. Olen nyt itse asiassa uskaltautunut sitten ihan ilmoittamaan Ukon 2-luokan kisoihin vielä tälle syksylle! :)

Lauantaina lähdettiin Helsinkiin mun hyvän lapsuudenystävän häihin. Ukon ja Jerikon piti molempien alun perin mennä Ilonalle hoitoon, mutta siellä alkoikin juoksut (joista Jeriko alkoi kyllä jo muutama päivä etukäteen ilmoittelemaan niin ehdin alkaa hyvissä ajoin toista hoitopaikkaa kysymään), joten Jeriko menikin sitten Hyvinkäälle Atelle ja Maijulle hoitoon. Iso kiitos hoitopaikoille! :)

Jeriko ja Ruuska

Sunnuntaina Helsingistä ajellessa napattiin Jeriko Hyvinkäältä kyytiin ja käytiin Tervakoskella erkkaria katsomassa. Siellä mm. Jerikon tyttö Savu oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, juuri 5kk täyttäneenä. Haastava kyllä tuomarillekin tuo 5-7 kk pentuluokka, kun pennut oli niin eri kehitysvaiheissa. Savu oli selvästi pienimmästä ja kevyimmästä päästä, mutta toisaalta malttoi tosi hienosti esiintyä, seisoi hienosti ja liikkui hyvin. :) Hyvän arvostelunkin sai vaikkei isossa pentuluokassa sijoittunutkaan, ja onhan se nyt ihan sika nätti! :)

Eilen piti kotiin tultua tehdä vielä jäljet molemmille pojille, mutta urheiluhenki loppui multa Jerikon jälkeä talloessa, kun hirvikärpäset hyökkäs joukolla kimppuun. Niitä oli ihan joka paikassa, eikä lopulta edes jäljen tallomiseen voinut kunnolla keskittyä, kun väisteli vaan maaston esteitä ja yritti nopeasti pois metsästä. :D En sitten lähtenyt Ukolle enää tallomaan (sori vaan). Jerikon kanssa jälkeä ajaessa muistin sitten ottaa verkkolippiksen mukaan niin oli huomattavasti siedettävämpää mennä. Jerikolla oli alkuun jäljellä vähän vauhtia ja sellaista epätarkkuutta siinä itse jäljestyksessä, mutta toisaalta kepit nousi alustakin suoraan kulmien jälkeen tosi hienosti. Loppua kohden Jeriko myös rauhoittui jäljestämään enemmän omaan tyyliinsä tasaisesti jäljen päällä eikä Jerikon ilme kyllä yhtään hyytynyt hirvareista (jotka ei itse asiassa sen turkkiin näyttänyt menevän ollenkaan). Ukossahan on välillä metsässä paljonkin hirvikärpäsiä, mutta en tiedä miksi ne ei nyt Jerikon kimppuun yhtään käyneet..? Mutta siis onnistunut jälkitreeni joka tapauksessa. :) Illalla harkitsin vetotreeneihin lähtemistä, mutta annoin itselleni sitten kuitenkin ajan istua vaan sohvalla. ;)

Meidän ruokakokeilu on edennyt nyt niin, että yksi iso pussi Acanaa on syöty. En osaa vielä sanoa näkyykö esim. Jerikon turkissa mitään erikoista, mutta toisaalta se myös selvästi vaihtaa nyt karvaa ja olen sitä sen vuoksi harjaillut useammin, joten turkki on senkin vuoksi siistimmän näköinen. Ukolla on ihan vähän tullut piereskelyä nappulaan siirtymisen jälkeen (pentunahan se oli ihan mahdotonta, kun oli JahtiVahdilla), mutta ei nyt ihan kamalasti. Molemmilla ulosteen määrä on ihan järkevä, mutta Jeriko on kyllä aivan omaa luokkaansa tuon mahan toiminnan kannalta. Se on jonkin sortin supersulattaja ja hyödyntää ruuasta kuin ruuasta ihan kaiken mahdollisen, ja nytkin sillä tulee melko pieniä määriä normaalia ulostetta (Ukolla siis ehkä vähän enemmän ulosteen määrä kuitenkin noussut). Eikä Jerikolla sen puoleen ole muitakaan erikoisuuksia, ilmavaivoja tmv, ilmennyt. Nyt vaihtui nappulaksi ProBooster, joka saatiin PK-piirinmestiksistä. Ihan ok ruokavaihtoehto sekin, joten kokeillaan nyt kun ilmaiseksi iso säkki saatiin. Taas vaihdon jälkeen näyttää siltä, että Jerikon ulosteessa ei ole muuttunut mikään, Ukolla ehkä aavistuksen pehmeämpää. No, se niistä kakkajutuista. :D

Viimeisenä meidän ensikotikissojen kuulumiset. Mauritz on jo muuttanut viime viikon torstaina omaan uuteen kotiin. En olis ehkä ihan heti uskonut, että 12-vuotias papparainen saa niin nopeasti niin hyvältä vaikuttavan kodin, mutta niin se vaan kävi. Eräs nuori pariskunta kävi siis edellisenä lauantaina sitä katsomassa, oli ihastunut mun kirjoittamaan kuvaukseen ja vaikutti Mauritzille tosi sopivalta kodilta, joten Maukka pääsi sitten jo omaan kotiinsa. Sain sieltä eilen ihania kuulumisia ja videotakin, jossa Maukka leikkii innoissaan kissojen onkilelulla. Se näytti siltä, että on nuorentunut entisestään (meillähän se alkoi loppuajasta leikkimään Pikkelsin kanssa) ja jotenkin puhjennut kukkaan. Tuntuu ihanalta nähdä, että oikea kissa taisi löytää oikeat omistajat. :))

Lissu on myös varattu ja vain käytännön syistä meillä olo vielä pitkittynyt. Eiköhän sekin pääse tällä viikolla muuttamaan ja ehkä meille sitten tulee uusia ensikotilaisia, koska yhdistys suorastaan pursuaa kodittomia kissoja. Toivotaan, että tilanne pian helpottaa..

Järki lähti päästä = canicrosskausi aloitettu

Taisin unohtaa kertoa, että jo viime torstaina Ukko pääsi Ilonan kanssa aloittamaan vetotreenejä Haavistolla pyörätreeneissä. Viikonlopun jälkeen maanantaina oli aika väsynyt olo eikä tehty oikein mitään, mutta tiistaina iski hypomania päälle ja lähdettiin Ilonan kanssa lenkille. Siis ihan juoksulenkille. Lämmiteltiin kyllä alkuun, sitten hölkättiin n. 4,6 km ja olin kyllä todella yllättänyt itsestäni, että jaksoi noin pitkän matkan putkeen hölkötellä, kun edellisesti juoksulenkistä on ihan todella pitkä aika! Taputus omalle olalle. :P Sitten taas jäähdyteltiin pitkä matka. Hyvä lenkki. :)

Ja lihakset kiitti seuraavana päivänä. Ja torstaina. Ai saakeli. Canicrossia koiran kanssa harrastaneet tietää sen jumituksen etureisissä ja säärissä, kun joutuu varsinkin alamäissä jarruttamaan koiran menoa ja iskut tulee jaloille lujaa. Auts.

No, ei se hulluus kuitenkaan siihen vielä loppunut. Torstaina lähdettiin vielä uudelleen juoksemaan. Tällä kertaa Suolijärvelle yhteisvetotreeneihin ja Ukko valjastettiin Ilonan eteen Kirin rinnalle ja mä juoksin Jerikon kanssa. Ja kylläpä olin taas ylpeä siitä kuinka pysyin niiden paljon enemmän juoksua harrastaneiden vauhdissa ja Jeriko jaksoi myös sairaan hyvin. Piti liinaa koko ajan kireällä ja pienimmästäkin kannustuksesta ylämäissä kiristi aina tahtia vielä lisää. Mun reipas pieni partiolainen. Sen työmoraali on kyllä niin korkea. Ja aika hyvää keskivauhtia tultiinkin! :)

Tämän lenkin jälkeen hengähdettiin vähän ja käveltiin takaisin ison mäen alle, johon sitten tehtiin vielä mäkispurtti palkoille. Vaihdettiin Jeriko Kirin viereen ja mulle Ukko. Hauska, kun lähdettiin ensin vähän hölköttelemään, niin näki, että Jeriko jo siinä päätti, että nyt nokitetaan Ukkoa ja sitten kun kunnolla lähdettiin spurttaamaan, niin sinne mä ja Ukko jäätiin kuin täit tervaan, kun Jeriko haukkujen ja vinkumisen säestämänä pinkoi Ilonan ja Kirin kanssa mäen päälle. :D

PK Piirinmestikset

Tänä viikonloppuna kilpailtiin Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksista PK-lajeissa. Jerikohan on jäljeltä puolustava mestari vuodelta 2014, koska viime vuonna ei piirinmestiksiä järjestetty. Kisat oli nyt kaksipäiväiset; lauantaina oli tottis ja esineruutu ja sunnuntaina jäljet. Koska yksi jälkikoira oli joutunut perumaan osallistumisensa, pääsi kaikki kahdeksan jälkikoiraa ilman karsintaa maastoon. Kerrankin voi kuitenkin sanoa, että oltais päästy nyt joka tapauksessa.

Vaikka ei se tottis kyllä nappisuoritus kuitenkaan ollut. Meille arpoutui taas ekana paikkamakuu. Paikkamakuuseen viedessä Jeriko oli hienosti hereillä, keskittynyt ja rauhallinen, eikä mitään ongelmaa itse paikkamakuussa tai edes nyt sieltä pois tuonnissa, Jeriko pysyi nyt paremmin rinnalla joten paremmin meni kuin PK-SM-kisoissa. Jotain turhaumaa se kuitenkin siellä paikallaolossa kerää tyynestä ulkokuoresta huolimatta, koska nyt oli taas pitkä menosuora vähän levoton ja äännähdyksiä tuli välillä. Täyskäännös sujui ihan hyvin ja sen jälkeen Jeriko skarppasikin ja loppuseuraaminen oli muuten oikein hyvää, mutta äännähdyksiä tuli silloin tällöin. Myös liikkeestä istumaan jäämisen liikkeellelähdössä tuli haukahdus, mutta Jeriko kuunteli kuitenkin istumisen hyvin. Luoksetulos ihan jees, mutta loppuun asti olis saanut tulla vähän suorempaa. Asennot edessä ja perusasentoihin siirtymiset oli kyllä ihan priimaa. :)

Tasamaanoutoon olisi saanut tulla lisää voimaa, mutta luovutus ja perusasento taas erinomaiset. Hyppynouto sitten olikin jännä. Jeriko oli nyt maanantaina pitkästä aikaa kentällä hyppyä ottaessa yhtäkkiä vaan hypännytkin metrisen! Hyppäs siis maanantaina metrisen ihan puhtaasti menosuuntaan ja ponnistuksella paluuhypyn. En muista koska olisi mennyt noin hyvin kentällä! Nyt oli kuitenkin esteet eri paikassa ja vielä on niin epävarmaa, että tällainen muutos oli liikaa Jerikon luottamukselle hypyn turvallisuutta kohtaan. Tosin se kyllä ampaisi niin lujaa mun ohi vinoesteella hypyn sijaan, etten ehtinyt kissaa sanomaan, joten oli sen jo päättänyt jossain kohtaa ennen lähetystä syystä tai toisesta. Paluuta harkitsi hypyn kautta, mutta ei uskaltanut. Vinoeste meni oikein hyvin.

Eteenmenoon olin taas tehnyt sitten sen virheen, että perjantaina tein treeneissä eteenmenon vaikka yleensä en oikeastaan ollenkaan treenaa sitä juurikin ennakoinnin vuoksi. Nyt kuitenkin kun mentiin nurmelta hiekalle enkä ollut siihen suuntaan koskaan sitä ottanut, niin päätin sen perjantaina tehdä. Hinkkasin kyllä ennen lähetystä sitä vasemman jalan seuraamista ja kun Jeriko siihen taipui, niin kyllä seurasikin tiiviisti ja prikulleen jalan kohdalla, mutta jousilla valmiina lähtemään. :D No nyt se tietty vähän edisti valmistelevalla osuudella ja ampaisi täysiä ja suoraan lähetyksestä, mutta suorapalkan odotus oli niin kova, että käskystä kävi istumaan ja kuikuili siitä edelleen kentän reunaa. Toinen käsky tarvittiin sitten maahanmenoon. Note to self: älä treenaa eteenmenoa. ;) Pisteitä 79. Tottiksen arvosteli Tapio Toivola.

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

Sitten päästiin esineruutuun ja se olikin jännä! Esineruutu oli sorakuopassa, hiekka ja kivipohja siis ja siellä sitten jonkin verran kasvillisuutta painottuen ruudun takaosaan. Vähän mietin, että miten koira hahmottaa alueen rajat, mutta eipä ollut kyllä mitään ongelmaa siinä ja Jeriko vielä tarkisti alueet kiltisti siinä järjestyksessä kuin ohjasinkin. Kolme lähetystä ja kolme esinettä nousi, yksi pieni kännykkä(?)pussi, kova pesusieni tmv ja kuminen luistimen tuppi. Ei nyt mitkään maailman helpoimmat esineet (pussia lukuunottamatta ehkä). Meitä edeltävä jälkikoira nosti myös kaikki esineet, mutta jälkikäteen kuulin, että useammalta oli jäänyt nousematta mitään, moni nosti vaan yhden ja jokunen nosti sitten kaksi esinettä. Aikamoista! Jeriko suoritti ruudun kuitenkin rautaisella rutiinilla. :) Yksi piste lähtöjen haukahduksista ja yksi piste luistinsuojan pudottamisesta eli pisteitä 28. :) Esineruudussa tuomarina Virve Köppä.

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen

Tälle päivälle lähdettiin sitten toiselta sijalta 8 pisteen erolla ensimmäiseen. Mikä vaan oli siis mahdollista ja tuloslista menikin jälkien ajamisen myötä aivan ylösalaisin. :D Meille arpoutui jälki numero 5, jonka janapaikka oli hieno. Hienon näköisiä oli kyllä muutkin janat joiden ohi ajelin ja metsä näytti oikein hienolta. Janat arvosteli Jani Heinilä. Jeriko lähti ja eteni tosi hienosti suoraan ja hyvällä kevyellä laukkavauhdilla, pysähtyi jäljen kohdalla ja lähti tarkasti nenä maassa oikealle. Olin ihan varma, että nosti oikean suunnan ja hiljaa kehaisinkin. No takajälkihän se oli. :D Note to self: älä kehu janalla jäljen nostossa, koska selvästikään en pysty lukemaan Jerikosta välttämättä kuitenkaan onko suunta oikea. ;) Nythän olisi ilman kehua kuitenkin ollut mahdollista, että Jeriko olisi tarkastanut sen muutaman askeleen ja itse kääntynyt, jolloin ei olisi tullut noita pistemenetyksiä. Janalta 31/40.

Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tasaisesti, kuin juna raiteillaan ja mä vaan tulin perässä. Keppejä ei vaan noussut, mutta luotin Jerikoon 100% ja ajattelin, että ehkä tässä on tehty henkinen testi ohjaajalle, että alkaako hätiköimään, kun keppejä ei nouse. Keppejä alkoi sitten lopulta nousemaan ja niitä nousi niin tiheästi, että vielä ennen kuin näin numeron 6 kepissä (joka mulla oli viides) olin varma, että Jeriko nostaa kaikki. Yksi oli sitten jäänyt ja keppien sijoittelun perusteella sen oli pakko olla jäljen alkuosassa. Vielä oli aikaa käydä sitä etsimässä joten etsimään lähdettiin, mutta ei löytynyt. Menin palauttamaan kepit ja kuulin, että eka keppi oli ihan ekalla suoralla, eräässä notkelmassa. Jeriko oli jäljestänyt hienosti alas notkelmaan ja mielestäni myös siellä pohjalla hyvin, mutta eipä tosiaan keppi löytynyt. Piti sitten ihan lähteä vielä katsomaan ja olipa kyllä haastavaa kepin löytyminen nytkin, kun tiesi missä se suurin piirtein olisi. Jälki kulki tämän noin 30m halkaisijaltaan olevan notkelman pohjalta ja sitten kahden polven korkuisen kiven välistä, josta Jeriko jäljesti hienosti. Tämän jälkeen jäljen haju siirtyi jonkun ilmavirran mukana ilmeisesti sen verran sivuun, että Jeriko tuli kepistä jälleen ohi ja sai hajun vasta kepin etupuolelta, kun odotin sitten siinä paikoillani.

En voi nyt moittia koiraa. Hyvä keppimotivaatio sillä näytti olevan, mutta ei me ihmiset aina vaan tiedetä miten hajut pyörii joissain maastonmuodoissa ja nyt tuossa kohtaa ilmavirtaukset selvästikin teki koiralle tepposet. Jäljestä siis 141p ja maastosta kokonaisuudessaan 169p. Kokonaispisteet 248 eli 3-tulos. Mutta niin vaan oli muilla ollut vaikeaa esineruudussa ja toisilla sitten jäljellä, että näillä pisteillä irtosi piirinmestiksistä kolmas sija eikä olisi tarvinnut kuin pisteen lisää hopealle. Todella harmi, kun ykköstulos ja piirinmestaruuden uusiminen jäi siihen yhteen keppiin, mutta minkäs sille sitten mahtaa.

Saatiin bonuspalkintoja "Positiivisin tottis" -palkinto, joka kyllä lämmitti mieltä vaikka sen voisi jonkin sortin lohdutuspalkintonakin tulkita. ;) Tai söpöyspalkintona. Tottis ja tekeminen Jerikon kanssa kuitenkin on oikeasti todella kivaa ja iloista, mä nautin aina sen kanssa tekemisestä ja sanoisin, että myös Jeriko nauttii mun kanssa työskentelystä. Me vaan tykätään toisistamme ja yhdessä tekemisestä ja onhan se kiva, että se näkyy myös ulospäin vaikkei aina ihan putkeen menisikään. Nyt sitten toivotaan, että saatais vielä tälle syksyä jotain jälkikoepaikkaa, jotta voisi yrittää vielä saada edes toisen himoituista 1-tuloksista KVA:ta varten.. ;)

Paimennuksen EM-kisat

Perjantaina lähdin ajelemaan Juvalle aamupäivällä. Matka taittui yllättävän hyvin vaikka yksin ajelinkin ja olin aivan yllättynyt miten hyvin pääsi isoja teitä pitkin Lahden kautta ajellessa oikeastaan perille saakka. Maisemat oli myös upeita, on tää Suomi vaan kaunis maa. :)

Ajoin suoraan kisapaikalle, jonne olikin selkeitä opasteita ja paikan päällä parkkeerauksen ohjaus. Muutenkin kisajärjestelyt oli aivan huipun hienot ja paikalla mm. paikalla olleita "ulkopuolisia" katsojia huomioitiin järjestäjien puolesta selostamalla heille kilpailut kulkua ja sääntöjä. Katsomo oli pellolla pienessä rinteessä, joka luonnostaa loi hyvät näkyvyysolosuhteet kaikille.

Hienoja suorituksia sai kyllä seurata koko viikonlopun ajan. Erityisesti finaalipäivän tuplahaun ja sortteeraamisen seuraaminen oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Neljä parasta tekivät kyllä muhun erityisen suuren vaikutuksen. Loppuun asti hioitunut yhteistyö ja sekä ohjaajat että koirat käsitteli lampaita todella taitavasti. Koirat tiesi selvästi koko ajan mitä oltiin tekemässä ja hoiti oman puolensa todella hienosti. Upeeta. :)

Kisakatsomossa oltiin välissä virkeinä ja välillä pojat veti sikeitä. ;) Ukko myös etsi ja löysi myös kisapaikalta itselleen ainakin yhden uuden ystävän, joka olikin oikein kivan oloinen nuori mies sekin. :)

Ukko sai myös uuden täysin turhan pannan. Ihan vaan koska paimennuskuva. :P

Yövyttiin Kaislan ja Erikin luona ensin mökillä kisapaikan tuntumassa todella kauniissa järvimaisemissa ja sitten heidän kotonaan, jolloin myös päästiin rantasaunaan. Oli muuten varmaan eka kerta kun pääsin Saimaan rannalle. Taas sai kyllä olla tyytyväinen omiin koiriinsa, kun kolmesta eri taloudesta oli paikalla yhteensä seitsemän eri ikäistä urosta ja kolme eri ikäistä narttua, eikä  mitään ongelmia. Jeriko leikki kyttäily ja kaahausleikkejä Wollen ja Ilpon kanssa, ja Ukko oli muuten vaan kaikille mielin kielin. Nukuttin myös samassa tilassa eikä koiria tarvinnut toisistaan mitenkään eristää. On noi bortsut aikas helppoa noin niin kuin keskimäärinkin, mutta erityisen ylpeä olen toki omistani. ;)

Ukon kanssa tehtiin Kaislalla sunnuntai-aamuna pieni treeni. Treeniaitaus oli oikein hyvä, kun siinä oli mäkeä ja katvetta ja pystyin lähettämään Ukon kaarelle/flänkille niin ettei se nähnyt lähtiessään lampaita, ja kyllä vaan tuli laajoja kaaria näin! On se jännä kuinka paljon se maasto vaikuttaa tuohon Ukon jumittamiseen. Kotona laitumella, missä on kaikenlaista estetettä Ukko tekee todella laajoja kaaria hyvinkin pitkälle ilman ongelmia, mutta kisaradoilla kaaret on suppeita ja varsinkin lopustaan tiiviitä. Kaislalla pari kertaa Ukko jätti kuuntelematta lie downin ja sitten menin vaan torumaan ja otin Ukon tyynesti kokonaan pois lampailta hetkeksi. Tämän jälkeen Ukko todella kuunteli paremmin. En tiedä onko vain yllätysmomenttia, mutta tuo toimi myös Somerolla kun Marika tätä neuvoi kokeilemaan joku aika sitten ja näytti toimivan nytkin. Täytyy vaan katkaista se jumitus ja koska paimentaminen on se mitä Ukko todella haluaa tehdä, niin sen pois ottaminen siltä on myös hyvin selkeä viesti sille, ettei noin kannata tehdä toiste.

Tänään kerittiin lampaita ja saatiin kaikki uuhet ja karitsat kerittyä. Mulla oli täällä aiemminkin meillä käynyt keritsijä keritsemässä ja samalla opettamassa mua. Jotenkin tuntui, että multa ei onnistunut nyt homma yhtään niin hyvin kuin keväällä, kai noi viime vuoden karitsat on nyt kerännyt kesän aikana niin paljon massaa, kun tuntui ettei mulla mitenkään riittänyt papu jaloissa, että olisin saanut pidettyä ne paikoillaan. Keritsijä sitten keritsi valtaosan, mutta viimeisenä itse otin naapurin tammikuussa syntyneistä karitsoista yhden ja sen keritseminen meni taas tosi hyvin, kun se oli sopivan kokoinen! :D

Käytiin myös tottistreeneissä. Ukon kanssa tehtiin noudot ja luoksetulo ja ne meni hienosti. Sitten tehtiin vähän samaa kuin Jerikolle Kantoluodon tottisseminaarissa, eli seuraamisen paikan vahvistamista ja vasemman jalan seuraamista. Tajusin, että olen opettanut Ukolle perusasennon aivan liian eteen. Hyvä tässä vaiheessa huomata. :D No, korjaussarjaa tähän siis.

Jerikon kanssa tehtiin pientä pätkää seuraamista, henkilöryhmä ja ensin tasamaanouto, hyppy 80 cm ja sitten 90 cm ja sitten vinoeste. Kun saatiin pressueste paikalle tehtiin metrin hyppy ja Jeriko hyppäsi menosuunnan niin puhtaasti ja hyvin, että ihan huuli pyöreenä katsoin! En muista koska Jeriko olisi tottiskentällä hypännyt hypyn noin hyvin! Paluussa kyllä sitten mun "kannustaminen" taisi aiheuttaa Jerikolle hätäilyä ja kaatoi hypyn, mutta siitä ei näyttänyt tulevan suurempaa henkistä haaveria. 90 cm meni tämän jälkeen puhtaasti ja pienen tauon jälkeen metri taas menosuuntaan puhtaasti ja paluu aivan kevyellä ponnistuksella. Olin todella tyytyväinen! Ei ole aikoihin mennyt noin hyvin. :)) Tällä fiiliksellä on nyt kyllä hyvä sitten lähteä ensi viikonloppuna PK-piirinmestiksiin. :)