Meistä tuli ensikoti :)

Meille tuli tänään kaksi uutta tulokasta: Lissu ja Mauritz. Kissat tuli meille ensikotiin ja niille etsitään nyt Kisu ry:n kautta uusia koko elämän koteja. :)

Lissu on sievä pieni 1-vuotias leikattu tyttökissa. Alkujaan ihan tavalliselta yksityiseltä myyjältä ostettu, mutta entisten omistajien perheeseen on puhjennut allergiaa eikä uutta kotia Lissulle löydetty, joten nyt Kisu ry:n kautta yritetään koti Lissulle löytää.

Lissu oli heti meille tullessaan tosi rohkea. Ei tulokkaille tarkoitettuun eteiseen halunnut jäädä kyhjöttämään vaan lähti heti tutustumaan muuhun taloon. Koirat aluksi jännitti ja Lissu katosi sängyn alle piiloon, mutta hyvin pian se huomasi ettei koirat täällä mitään pahaa tee ja alkoi liikkumaan koirien keskellä ihan rennosti. Niin joo, meillä on siis myös Roosa täällä hoidossa, että vilinää riittää (5 kissaa ja 3 koiraa :D). Lissu on tosi hellyydenkipeä ja kehräilee sylissä kovasti. :)

Mauritz on 12-vuotias leikattu gentleman. Aikaisemmin vanhuksen omistama kissa, jonka omistaja oli ikävä kyllä muuttanut palvelutaloon, jonne ei saanut kissaa ottaa mukaan ja näin Mauritz päätyi kodinetsijäksi.

Mauritz on suhtautunut uuteen kotiin tutustumiseen maltillisemmin (mihin elämää jo nähneellä kissalla kiire olisikaan?). Se on kuitenkin myös seurallinen ja tykkää ihmisen rapsutuksista ja kehräilee. Koiriin Mauritz suhtautui portin takaa rauhallisesti, mutta ei ole pitänyt kiirettä tulla muuhun asuntoon tutustumaan. Komea ja kiltti se kuitenkin selvästikin on, ihana kehräilijä. :)

Kissat siis etsivät kotia Kisu ry:n kautta ja tulen sinne laittamaan viralliset ilmoitukset kissoista, kunhan saan heidän muut tiedot vielä itselleni. Jos kuitenkin jo kiinnostus kissoja kohtaan herää, voi laittaa minulle suoraan viestiä sähköpostiin sabina.lahteenmaki@gmail.com. :)

Kisoista arkeen

Tiistaina päästiin Jerikon kanssa pitkästä aikaa hakutreeneihin. Oli aivan huippua! Koko kesänä ei olla hakutreeneihin päästy ja nyt vihdoin. Tutussa maastossa oltiin, tehtiin valmiilla maalimiehillä ja kaksi tyhjää. Pariin kertaan puutuin vähän vinoon pistoon ja se meni ihan hyvin, Jeriko otti korjauksen oikein hyvin ja teki sitten hienot pistot. :) Lähellä oleva maalimies tuli vähän yllätyksenä, kun Jeriko ei meinannut uskoa, että se ihan keskilinjan lähellä oleva voi olla se mitä etsitään. Jeriko ihan jopa vilkaisi Saria ohi mennessään, että "mitä sä siinä kyykit". :D Mutta siis hauskaa oli.

´Paimennusta on myös treenailtu. Maanantaina otettiin lyhyttä treeniä kotona. Ukko oli tosi hyvin kuulolla ja "auki", otti lie downit ja juoksi rennosti ja vapaasti laajoilla flänkeillä. Kyllä tuli hyvä mieli. :) Jerikon kanssa ajeltiin myös lampaita mahdollisimman itsenäisesti aitausta ympäri ja kiva treeni oli.

Keskiviikkona käytiin Annen luona treenaamassa paimennusta. Mukana oli Jeriko, Ukko ja Musti, jokaiselle yksi treenivuoro. Hitsi kun oli rankkaa. Jos Ukko oli maanantaina hyvin auki, niin nyt se oli taas aivan jumissa, "lie downit" kaikui kuuroille korville ja Ukko sääti vaan itselleen. Ukon treenin jälkeen olin henkisesti aivan poikki eikä sitten muidenkaan treenistä tullut oikein mitään.

Torstaina hain Mustin taas meille ja treenattiin paimennusta. Päätin, että pakkohan se on edetä joskus ja ottaa hyppy kylmään veteen, ja alettin kunnolla tekemään hakukaaria. Loppuosasta meinasi olla vähän ahdas, mutta ei Musti kyllä mitään tuhmaa edelleenkään tee, on se kiltti. :) Menin sitten kaaren pulleutta vahtiakseni jonnekin väliin avuksi. Hienosti Musti myös otti käskyt, mutta suuntakäskyt ei vielä oikein ole Mustille kirkkaana mielessä. Haastetta antoi, kun toinen karitsoineista uuhista edelleen paapoo noita melkein itsensä kokoisia karitsoita, imettää edelleen ja "vaaran" tullen olisi heti kuljettamassa ne vaivihkaa jonnekin muista erilleen. Musti sai sitten harjoitell koko porukan pitämistä kun yksi meinasi kakaroidensa kanssa aina liueta omille teilleen. Onko toi ihan normaalia käytöstä uuhelta, kun karitsat on nyt 5kk ikäisiä jo..? :D

Käytiin välissä Ilonan kanssa lenkillä ja jatkettiin sitten vielä treeniä ja sen jälkeen jatkettiin treeniä Tein myös Ukolle treeniä ja ihan kivasti oli taas nyt auki, flänkit oli pulleita. Hakukaarella meinasi korvat mennä taas tukkoon, mutta kun otin Ukon sitten lampailta kokonaan pois ja otettiin hetken päästä uusi, niin Ukko meni välittömästi käskystä maahan. Hyvä treeni siis Ukonkin kanssa.

Mustin kanssa jatkettiin samaa treeniä kuin ennen lenkkiä ja ihan hyvältä näytti. Melkein alkoi jo miettimään, että pitäisikö tässä toteuttaa alkukesäinen suunnitelma, että syksyllä vielä starttaisi kisoissa, mutta jotenkin nyt on paljon varovaisempi noiden kisasuunnitelmien kanssa kuin aikaisemmin. Ei haluaisi mennä sinne 1-luokkaan yrittelemään, vaan sen pitäis olla sitten varma, että taidot ja koulutustaso riittää siihen PAIM1-koulariin... No, mietitään..

Sellaistakin meille kuuluu, että olen siirtänyt pojat nappularuualle ihan tämän viikon aikana. Aloin pohtimaan asiaa, kun eräs tuttava oli raakaruokkinut aikaisemmin ja kertoi siirtyneensä nappulaan sen vuoksi, että koiran selässä oli vähän kuivaa karkeaa karvaa. Mä olen ollut tosi laiska raakaruokkija, en laske mitään ihmeellisiä vitamiiniannoksia enkä sen puoleen anna purkistakaan juuri mitään. Olen vaan tunnustellut kylkiä ja katsonut päälle suurin piirtein, että näyttääkö koirat terveiltä. Tuli kuitenkin tästä mieleen, että kun Jerikolla on takajaloissa sivuilla aika kuivaa karvaa ja muutenkin sellainen karkean tyyppinen ja pöyhkeä karva, niin johtuisiko se osittain ruokinnasta.. Lähdettiin sitten ihan vaan kokeilemaan ja katsotaan nyt jonkun muutaman kuukauden sisällä, että onko vaikutusta turkkien laatuun tmv. :)

Vaihto itsessään meni helposti vaikka aika äkkijyrkästi vaihdoinkin (laiskuus ja huolettomuus taas), mitään mahaoireita ei ole ollut. Aloin antamaan nyt ensin Fitminin ruokaa jota oltiin saatu paimennuskisoista, mutta tänään ostin Acanaa ja sillä jatketaan. Ulosteen määrä ja haju on vähän lisääntynyt varsinkin Ukolla, mutta Jerikolle ulostekin oli aika normaalia koostumukseltaan. Jeriko tuntuu myös tykkäävän nappulasta enemmän kuin raakaruuasta! :D Tällä nyt sitten jatketaan ja katsotaan mitä vaikutuksia on. :)

PK SM 2016

Perjantaina lähdettiin kohti Lapuaa ja palveluskoirien SM-kilpailuja. Immi tuli seuraksi ja kyytiin Tampereelta, niin ei tarvinnut yksin ajella. Iso kiitos seurasta! :)

Perjantaina oli ilmoittautuminen ja koirien eläinlääkärin tarkastus, jonka jälkeen sitten kenttään tutustuminen. Me oltiin mun tottisparin kanssa sovittu facen välityksellä yhteinen tutustumisvuoro, jolloin saatiin tehtyä sekä paikkamakuuta, että yksilöliikkeitä. Jerikolle tein vähän seuruuta, liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon sekä kapulatelineelle menon ja hyppyesteen asettumisen. Ennen kenttään tutustumiseen menoa oli vähän jännitystä ilmassa, Jeriko oli malttamaton ja vinkui vähän. Muakin jännitti. Se olikin hyvä, että sai ihan oikeaa tuntua kenttään tutustumiseen. :) Ja se meni hyvin! Jeriko oli hyvässä mielentilassa, ei äännellyt, oli koko ajan tarkkaavainen ja kuunteli hyvin. Oikein oiva kenttään tutustuminen. :)

Käytiin Lapuan keskustassa pizzeriassa syömässäkin ja Casa Grande -pizzerian terassille oli Jerikokin tervetullut ja sille tuotiin vesikuppikin. Kiitos hyvästä palvelusta! :) Pizza oli niin iso, että se vyöryi yli lautaselta ja siitä riitti vielä iltapalaksikin, kun otin foliossa mukaan. Jeriko on kyllä oiva matkakumppani, kun se rentoutuu aina ja ihan minne vaan. :))

Avajaiskulkueeseen otin myös Jerikon mukaan. Paikoilleen asettautuessa jonoihin muutamissa koirilla meidän ympärillä oli vähän pörinää keskenään, mutta Jeriko on tässäkin suhteessa niin oivallinen. Se ei lähde pullisteluihin mukaan, mutta ei kyllä sen puoleen ota niistä mitään painettakaan. Nyt Jeriko oli hetken ihan vaan hengaillen, mutta kun odotus venyi iski Jeriko yhtäkkiä silmänsä edellä odottavaan bortsu-urokseen ja olisi NIIIIN mielellään tehnyt siihen tuttavuutta. Pisti korvat tötterölle ja liehitteli. :D Sitten kun päästiin aukiolle jossa varsinaiset avajaiset pidettiin iski Jeriko silmänsä toiseen koiraan, jonka luulin olevan bc-narttu, mutta se olikin alta vuotias uros. :D Tätä myös Jeriko pyysi leikkiin ja kun toinen vähän antoi vastakaikuakin, pääsi koirat vahingossa nokikkain, mutta hännät vaan heilui. :D Omistaja lopulta kysyi, että luuleeko Jeriko sitä nartuksi ja pakko oli vastata, että eipä taida kun oli muutkin urokset yhtä ihania. Itse asiassa Jeriko olisi treffanut myös kultsupoikaa ja kolmatta ohi kävellyttä bc-urosta häntä heiluen. Pöljä koira. ;)

Lauantaina oli sitten tosi kyseessä. Meidän vuoro oli heti toisessa parissa klo 11 alkavassa jälkiporukan tottiksissa. Koko aamupäivän olin melko levollinen, mutta sitten juuri ennen omaa vuoroa odotellessa meinasi vähän alkaa jännitys iskemään. Kuitenkin Jerikoa leikittäessä Jeriko oli niin hyvällä fiiliksellä, kuin se haluaisi sanoa, että sitä ei jännitä ollenkaan. Tuli ihanan onnellinen ja tyytyväinen olo, että olin siellä juuri Jerikon kanssa. Miksi jännittäisin, jos koirakaan ei jännitä? Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jerikon mieliala on tarttunut muhun positiivisessa mielessä ja se on omalla hermorakenteellaan kannatellut muakin. Tuli vaan tunne, että on aivan parasta olla Jerikon kanssa juuri siinä ja sillä hetkellä.

Kentälle mennessä mun mieli oli aika levollinen, mutta kroppa meinasi silti haluta jännittää. Perusasennossa jouduttiin hetki odottamaan edellisen parin saadessa arvostelua ja siinä mulla alkoi polvi vaan väkisin tärisemään. Sain kyllä itseni rauhoiteltua, mutta siinä taisi mielentila mennä Jerikollakin väärään moodiin. Jo paikkamakuuseen viedessä huomasi, ettei mielentila ollut se paras mitä ollaan kisanomaisissa tottiksissa saatu. Jeriko ei seurannut siinä ihan skarpisti, kuunteli kyllä maahanmenokäskyn eikä itse paikkamakuussa mitään erikoista, mutta meinasi sieltä hakiessa lähteä vähän haahuilemaan. Taas sain sen kuitenkin perusasentoon ihan hyvin odottamaan parin eteenmenoa, mutta sitten omiin yksilöliikkeisiin lähtiessä Jeriko haukahteli välillä. Ekan suoran seuruu oli taas vähän haahuilevaa, ja mulla meni askeleissa laskut sekaisin. Jeriko paransi täyskäännöksen jälkeen, mutta pieniä äännähdyksiä tuli välillä käskyjen päälle. Ei siis meidän parasta tekemistä.

Myös liikkeestä istumiseen lähtiessä Jeriko äännähti ja kyllä jännitti, että kuunteleeko. Suorastaan kuiskasin käskyn, mutta Jeriko istuikin todella nopeasti ja napakasti. :) Muu osa yksilöliikkeistä meni ihan ok, tosin luoksetulot olisi voinut olla nopeampia. Hypyn Jeriko kiersi molempiin suuntiin. Jäin aivan törkeän kauaksi esteestä, tarkoitus oli mennä paljon lähemmäksi, mutta jännitys kai sai mut sekoilemaan. Vinoeste ok ja eteenmeno erinomainen. Pieni äännähdys lähtöön, ihan inan edisti ja poikitti, mutta ei pahasti ja lähti kuin ammus lähetyksestä (onneksi en tehnyt tätä kenttään tutustumisessa, koska sitten olisi varmasti edistänyt ihan hulluna!), suoraan ja lujaa ja meni maahan naama menosuuntaan. Se oli hieno! :)

Kokonaispisteet jäi kuitenkin 74:ään hypyllä menetettyjen pisteiden ja seuruun levottomuuden vuoksi. Ei ollut meidän parasta tekemistä missään nimessä, mutta pakko olla silti tyytyväinen. Me oltiin ekaa kertaa palveluskoirien SM-kisoissa ja se oli ISO juttu mulle! Pääkoppa pysyi kuitenkin kohtuu hyvin mulla kasassa ja silloin kun meinasin hajoilla, Jeriko auttoi mua selviämään pahimmasta jännityksestä. On se vaan hieno koira. Eikä sitten kuitenkaan loppujen lopuksi ihan kamalan huono eka kerta isoissa kisoissa. Ensi vuonna sitten uudelleen! :)

(c) Pari Ahola

(c) Pasi Ahola

(c) Pasi Ahola

(c) Teemu Mattila

(c) Teemu Mattila

(c) Pasi Ahola

Viime hetken paniikkia

Kylläpä on aikaa vierähtänyt ja näin ollen paljon treenejä taas alla. Ehkä liikaakin..? Tiistaina käytiin tekemässä Liisa-Idan kanssa janatreeniä ja esineruutua. Perjantaina samantyylinen treeni Saran kanssa ja sunnuntaina Johannan kanssa jälki ja esineruutu. Onhan siinä jo aika paljon treeniä..

Olen onnistunut tekemään ainakin itselleni janasta ongelman. Paniikki alkoi jo vähän iskeä, että nyt se jana on "piloilla", kun Jeriko ei enää edennyt normaaliin tapaan vauhdilla ja suoraan. Janalle oli hiipinyt epävarmuus, kun olin alkanut puuttumaan siihen suoraan etenemiseen, mutta varmaan osittain myös siksi, että Jeriko varmaan lukee musta, että jotain isoa tässä on tekeillä. Janat meni treeneissä vaihtelevasti, osa kohtuullisesti, osa aika huonosti. Esineruuduissakin oli vähän vaihtelua, joskin pääosin ne on mennyt todella hienosti. Viimeisin esineruutu tehtiin sunnuntaina ja sinä Jeriko napsi kolme esinettä varmaan alle kahdessa minuutissa, kun otti ekasta ja tokasta varsinkin hajut niin nopeasti ja kaukaa.

Tänään oli sitten totuuden paikka. Viimeinen viimeistelytreeni. Viimeinen yritys saada janalle hyvä mieli. Nyt kyllä täytyy taputtaa itseään selkään (ja kiittää Ilonaa sekä treeniavusta, että ajatusten aukaisusta eilisen ei niin onnistuneen janan jälkeen), kun sain suunniteltua niin "pomminvarman" tai ainakin hyvän treenin. Ekana jana näköavulla eli Ilona meni valmiiksi janan leikkauspisteeseen, tultiin Ilonaa katsomaan ja Ilona sieltä huuteli Jerikolle ja sitten kun Jeriko siinä oli hyvin kiinnittynyt siihen ja haukkui, niin vein Jerikon pois ja Ilona lähti vasta sitten liikkeelle, kun Jeriko ei enää nähnyt. Toinen jana ilman apuja ja silti lähti noin 800m jälki.

Käytiin sitten tottistreeneissä jälkien vanhetessa. Tehtiin Jerikolle seuruuta ja perusasentoa häiriössä. Ilona ja Kaarina huuteli käskyjä ja ampui vähän mihin väliin sattuu. Jeriko oli kyllä ihan järkkymätön. (sydän) Se oli niin keskittynyt, korrekti ja iloinen, eikä edes silmä värähtänyt häiriöissä, että ei voinut olla kuin tyytyväinen. :) Tehtiin myös kapulatelineelle meno ja esteiden lähestymiset ja hienosti Jeriko oli mukana, joten se treeni loppui tosi tyytyväiseen mieleen. :)

Sitten jälkiä ajamaan. Ekalla janalla Jeriko eteni vähän normaalia hitaammin, ravitahtiin, mutta suoraan ja kehuin etenemisestä varmuuden vuoksi. Jäljen nosti hienosti, tarkasti pari askelta takajäljeltä ja valitsi oikean suunnan. :) Kepin yli kuitenkin ajoi, reagoi kyllä siihen, mutta jatkoi sitten ja oli siinä varmaan jotain harhaakin polun lähellä, kun Jerikoa takaisin kutsuessa sen olikin vaikea löytää uudelleen jälki. Pari sadattelua multa kyllä pääsi, kun taas meni jotain pieleen.

Toisella janalla sitten Jeriko etenikin jo vauhdikkaammin pääosin laukalla, edelleen suoraan ilman mun kehuja. Lähti kyllä nyt takajäljelle, mutta tällaista nyt on voinut käydä treeneissä muutenkin, joten en tuosta nyt ala murehtimaan. Jäljestys oli alkuunsa vähän häsläävää Jerikon normaalityyliin, mutta tarkasti aina kuitenkin otti itsensä esim. kivien vierustat ja pysyi sinänsä tarkasti jäljellä, mutta seilasi vähän. Kepit kuitenkin nousi hienosti. Loppua kohden Jeriko rauhoittui jäljestämään paremmin pelkästään jäljen päällä normaaliin tyyliinsä. Ihan lopussa ennen vikaa keppiä ja polkua oli taas harhaa selkeästi ja Jeriko joutui siinä tarkastelemaan, mutta oikea suunta löytyi ja samoin viimeinen keppi. :)

Tällä lähdetään nyt sitten kokeeseen. Mieli on rauhallisempi tämän treenin jälkeen, mutta sitten tuli taas mieleen, että nyt teen tästä taas liian ison asian itselleni ja pitää löytää paremmin rentous kisaviikonloppuun. PK-SM -kisoihin osallistuminen on mulle todella iso juttu. Paljon isompi kuin agilityn SM-kisat. PK-SM -kisoissa mä todella haluaisin onnistua ja todella haluaisin päästä maastoon. En mä mitalleista haaveile, mutta tosiaan maastoon pääsy ja oma hyvä suoritus olisi huippua. Mutta tosiaan, ehkä teen tästä vähän liiankin ison jutun.

Tiedän Jerikon vahvuudet ja heikkoudet. Uskon, että parhaita vahvuuksiaan esittämällä me voidaan selättää ne heikkoudet ja päästä maastoon. Mun täytyy nyt vaan luottaa omaan ja Jerikon tekemiseen, meidän yhteispeliin joka on ollut tottiksissa aivan huippua viime aikoina. Ja sitten kuitenkin muistaa, että tää on vain yksi kisa. Jos ei nyt onnista, voidaan ensi vuonna yrittää uudelleen ja treeniaikaa on sitten taas enemmän. Rentous ja hyvä mieli ennen kaikkea. :)

Huomenna vielä Katriinan käsittely ja sitten lepäillään.

Ai niin, Ukon kanssa on treenailtu paimennusta. Jeriko ei ole saanut, koska paimennus on sen kanssa melkein takuuvarma kohelluslaji. Olen saanut mielestäni Ukkoa taas vähän eteenpäin. Se irtoaa flänkeillä lampaista hyvin ja olen nyt kiinnittänyt huomiota kaaren loppuosaan ja siihen ettei tule sisään yhtään ja menee maahan heti. Pari kaarta on tehty, mutta vaatii kyllä sitä, että hipsin mukana lampaiden lähelle, jotta saan Ukon kuuntelemaan.