Metsässä vietettyjä tunteja = parasta

Nyt on PK-kausi polkaistu kunnolla käyntiin maastotreenien osalta ja tunteja metsässä on tällä viikolla kulunut taas ihan kiitettävästi. Ihanaa kun valoa riittää vielä töidenkin jälkeen, joka mahdollistaa PK-lajien harrastamisen. IHANAA!

Tiistaina meillä oli hakutreenit. Tehtiin lyhyt rata uuteen maastoon, keskilinja sähkölinjan alla, vasemmalla puolella hyvin selkeää metsää ja oikealla vähän tiheämpään ja alaspäin laskevaa. Maalimiehet valmiina, avut olisi pitänyt ottaa nyt uudessa maastossa, koska pistot vasemmalle helpompaan maastoon kääntyi vähän liian aikaisin. Tuuli ehkä silleen avoimella, että Jeriko sen vuoksi kaarsi. Molemmille puolelle kolme pistoa ja vasemmalle joudun kaksi lähetystä uusimaan, että sain uppoamaan kunnolla suoraan taakse. Hyvin Jeriko kyllä ottaa korjauksen. Ilmaisu ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi kenttätreeneissä, pikkasen taas häiriintyi mun lähestymisestä. Mutta ihan jees treenimäärään nähden. Tulin aina viereen ja annettiin Jerikon jatkaa haukkua jonkin aikaa sen jälkeen. Jerikosta on kyllä tullut ilmaisussa vähän röyhkeämpi, menee kyllä maahan, mutta nyt näyttäisi hakeutuvan aika kiinni maalimiehiin. Ei nyt päälle tai mitään kiellettyä (ainakaan mun tietääkseni), mutta täytyy pitää silmällä. On se sellainen pikku porsas. ;)

Hakutreenin jälkeen tehtiin esineruututreeni. Jerikolle tää suoraan hakuradan jälkeen, mutta hyvin vaihtoi moodia ja nosti nopeasti kolme esinettä. :) Ukko pääsi ihan lopuksi vielä tekemään oman treenin. Odottelu tien varressa vähän venyi, mutta oli kyllä upeaa kun Ukko ei väsähtänyt/latistunut/paineistunut, vaan päinvastoin alkoi komentamaan mua ja nostatti itseään. :) Esineruudussa Ukko teki todella vauhdikkasti ja voimakkaasti, tykkäsin! Välillä Ukko on aiemmin tehnyt vähän verkkaiseen tyyliin esineruutua, joten tää oli ilo huomata. Mulle se tekemisen ilme on niin tärkeä. :)

Keskiviikkona käytiin lenkillä Ilonan kanssa ja tehtiin samalla esineruutu. Nyt myös kolme esinettä, mutta nyt Ukko ei nähnyt esineiden vientiä. Yksi oikeassa takakulmassa, toinen vasemmassa takakulmassa ja kolmas vasemmalla edessä. Olisko nyt johtunut siitä, ettei nähnyt esineiden vientiä, että vire oli sitten vähän matalampi. Eka esine nousi ihan kivasti, toinen pienellä etsinnällä, mutta vasempaan takakulmaan ei meinannut upota millään kunnolla. Kävelin pidemmälle ruutuun, mutta Ukko ei vaan uponnut ja vaikka etsikin sinänsä, niin työskentely ei nyt kyllä ollut ihan sitä mitä haluan. Olin jo melkein ottamassa Ukon kiinni, menossa näyttämään takaesineen ja viemässä pois, mutta sitten Ukko alkoi saamaan hajua ja alkoi kunnolla tarkemtamaan, joten siitä en halunnut "rankaista".

Jeriko sitten tuli, upposi tikkusuoraan oikeaan takakulmaan ja nappasi pienen pallon sieltä ennen kuin ehti kissaa sanoa. Samoin upposi sinne vasempaan takakkulmaan ja toi heti esineen, mutta vasen etuesine oli aika hankala, kesti tovi ennen kuin löytyi.

Illalla oli vielä Ukon agilitytreenit joissa keskityttiin nyt pääasiassa juoksu-A:n muisteluun ilman pumpperia. Ukko koko ajan aktiivisesti muutti suoritustaan jos ei palkannut ja tekeminen parani, joten eiköhän me löydetä vielä se oikea tapa tehdä. :)

Torstaina tehtiin pelkkä lenkki Tean kanssa ja mä nikkaroin karitsakammarin pikkuisille. Tosin vanhemmat pikkuiset tuntuu olevan sitä mieltä, että ne on niin isoja että voi ihan hyvin syödä isojen kanssa samasta. ;)

Mä oon jo iso tyttö

Tänään aloin harjoittelemaan keritsemistä ensimmäistä kertaa, kun olin saanut nyt keritsimen hankittua. On toi kyllä hyvä laite. Ei mennyt itse asiassa ihan kauhean kauaa ja jälkikin oli ihan hyvää, ekan kohdalla vähän huonompaa ja muutama ihan pieni haava tuli, mutta sitten aloin pääsemään jyvälle ja jälkikin oli ihan hyvää. Kolme ehdin tänään keritä, ja kyllä noi selvästi keritsemisestä villiintyi ja virkistyi. :) Mutta on se rankkaa puuhaa, hiki tuli ja reidet meni ihan hapoille lampaiden tukemisesta. 1/3 tehty.

Sitten käytiin vielä tekemässä kauden ekat jäljet Johannan ja Kinnan kanssa. Johanna tallasi 1,4 km jäljen Jerikolle ja itse talloin jäljet Kinnalle ja Ukolle, Ukon jälki 600m. Molemmilla pojilla 6 keppiä. Aikataulutuksen vuoksi Ukon jälki vanheni vain 50 minuuttia, mutta ihan hyvä näin ekaksi vähän helpompi tehdäkin. Sanoin Johannalle etukäteen, että ei se oikein janaa osaa, mutta kylläpä tekikin hienosti ihan 1-luokan tasoisen janan ja hienosti nosti jäljen oikealle (eli oikeaan suuntaan). Sitten Ukko jäljesti vauhdikkaasti, mutta aikaisempaan nähden jopa rauhallisemmin ja hyvin tarkasti kyllä. Kakkoskepin jälkeen nousi vähän vauhti ja pikkasen tuli epätarkkuutta, epäilin jo että olisi yksi keppi jäänyt, mutta eipä ollutkaan. Kaikki kepit nousi ja lyhyen kaahotuksen jälkeen Ukko taas tarkensi hyvin jäljen päälle. :)

Jerikon jälki vanheni 2 tuntia. Jana oli upea! Pitkä jana jonka päässä jälki oli, Jeriko eteni tikkusuoraan vaikka joutui jonkun kiven väistämäänkin, niin korjasi sitten heti taas suoralle linjalle. Nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan (vasempaan). Alkuun jäljestys oli aika vauhdikasta vaikka tarkalta näyttikin, mutta eka keppi jäi. Sitten Jeriko nosti keppejä hyvin ja palkkasin ja haukutin kepeistä, josta Jeriko tuntui tykkäävän. Johannan sanoin Jeriko huokui itsevarmuutta ja röyhkeyttä ja se oli kyllä ihan totta. Henkselitkin paukkui aika kovaa. :D Vitoskepin läheisyydessä Jeriko selvästi merkkasi jotain, mutta jatkoi sitten matkaa enkä nähnyt siinä mitään, mutta jossain siinä tuntumassa keppi oli ollut ja Jeriko ajoi yli. Hyi hyi, possupoika. ;) Viimeisen kepin malttoi taas nostaa. Kahden kepin jääminen oli kyllä aika huono juttu, mutta toisaalta eka jälki ja tuota haukuttamista ei ehditty viime kesänäkään tehdä montaa kertaa ja uskon kyllä, että toi ilmaisu asia saadaan kuntoon. Nyt Jeriko vaan vähän päästeli höyryjä. ;) Oli kyllä jäljen jälkeen niin tyytyväinen koira itseensä ettei mitään tolkkua. :DD Tästä jatketaan treenejä. :)

Ukkoa väsyttää

Viimeinen kurssipäivä ja muistilistaa

Tänään oli Jonaksen kurssin viimeinen päivä. Aloitettiin aamulla aikaisin, jotta ehdittiin sitten lähteä ajamaan kohti Tukholmaa ja iltalaivaa. Ukko oli tänään jo aivan selvästi väsynyt. Virheitä tuli enemmän kuin edellisinä päivinä ja jouduin kuitenkin Ukkoa niistä korjaamaan jotta en lipsu koulutuksessa. Hieman pahalta se tuntui kyllä koiran puolesta, toivoin koko ajan, että se jaksaisi vähän paremmin yrittää, jotta ei joutuisi korjaamaan. Eikä se nyt pelkkää korjaamista ollutkaan, että pääsin kehumaankin ja hienosti Ukko sinnitteli selvästä väsymyksestä huolimatta.

Tehtiin lyhyitä sisäflänkkejä poispäinajossa ja sitten lyhyitä flänkkejä yli tasapainon eli noin kello 10-2. Tätä treeniä on tarkoitus jatkaa sitten kotonakin, eli paljon poispäin ajoa ja siinä flänkkäämistä ja etäisyyden kasvattamista asteittain. Ja sitten väliin myös tasapainoon pyöräyttämistä ja siellä flänkkäyttämistä ja tässä etäisyyden asteittasta kasvattamista. Ihan yksinkertainen juttu, mutta hyvä että tästäkin tuli muistutus, että mitä kannattaa tehdä. ;)

Kurssi kokonaisuudessaan oli todella antoisa. Sain aivan älyttömästi pontta treeneihin ja paljon hyviä uusia neuvoja. Ukon saamat kehut lämmitti mieltä ja loi varmuutta, että kun nyt treenaan sitä kunnolla tavoitteellisesti, niin kyllä sillä on ihan hyvät mahkut päästä kisaamaan 3-luokassa. Päätin tehdä itselleni koostetta viikonlopun annista, jotta on jotain mihin on helppo palata.

Ukon vahvuudet:
- vahva ajo, hyvä rauhallinen rytmi ja astelee painokkaasti niin, että lampaat tietää että koira on tosissaan.
- Ajotyyli sellainen, että Ukosta voi hyvällä treenillä saada hyvin itsenäisen ja pitkäjänteisen ajajan.
-  itsevarma ja rauhallinen, ei jännitä lampaita tai hermoile
- ei pure tai tee muutenkaan "typeryyksiä"
- hyväpäinen kaiken kaikkiaan. Jonas sanoi, että Ukolla on eväitä tulla hyväksi "trial dogiksi", jossa myös tästä "hyvästä päästä" on hyötyä :)

Treenattavaa:
- mun annettava Ukon tehdä itsenäisemmin ja vähennettävä kontrollia niissä osa-alueissa, missä Ukko toimii jo kriteerien mukaisesti ja treenien myötä annettava sille kaiken kaikkiaan lisää vastuuta ja luottoa. Näin Ukon vahvuudet pääsee oikeasti loistamaan.
- käskyttämisen tempo hitaammaksi!
- flänkkien loppuosan treenaaminen lyhyillä flänkeillä klo 10-2 välillä
- poispäinajoa pitkiä pätkiä lyhyillä sisäflänkeillä ja pikku hiljaa etäisyyttä kasvattaen
- poispäinajossa Ukon itsenäisen suunnan pitämisen ja tasapainottamisen vahvistaminen
- klo 12 tasapainoon "kiireesti hakeutumisen" vähentäminen, eli koiran ajatus enemmän lyhyisiin flänkkeihin, jolloin se ei kiihdytä kohti klo 12 ja supista kaaren loppua
- eri äänensävyt itsellä!
- maahanmenossa jumittamisesta korjaus "Ukko!"-herätyskäskyllä, eikä lepertelyä, kehu kun on aktiivinen
- yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen parantaminen

Jonas kurs, dagen två

Tänään toinen treenipäivä Jonaksen kurssilla. Ukko oli selvästi pohtinut asioita ja se lähti nyt flänkeille tosi kauniisti ja pääosin teki nätisti loppuun saakka. En muuten tiedä, että missä vaiheessa tämä on tapahtunut, mutta Ukko ei nykyään pyri niin kovasti lampaiden kintereille, vaan sen voi antaa ajaa ihan ilman kontrollointia ja se pitää nätisti etäisyyden ja sopivan paineen. Jonas sanoi, että Ukolla on hyvä pää ja että kun muutamat asiat korjaa joita ei ole alunperin opetettu kunnolla, niin siitä voisi tulla oikein hyvä "trial dog". Isoissa kisoissa voi kuulemma pärjätä vaikkei olisikaan "hyväpäinen", mutta kyllä siitä apua on, että koiralla sellainen on paimennuksessa ja Ukolla kuulemma on. Ja onhan se. :)

Tänään tuli myös uusia oppeja. Ukko jumitti jossain vaiheessa maahanmenoon eikä meinannut lähteä ajoon. Näissä tilanteissahan itse yleensä houkuttelee ja kannustaa sitä etenemään pehmeällä äänellä "walkwalk" jne. Jonas sanoi, että hän kuitenkin suuttuu koiralle tällaisissa tilanteissa ja koiralle pitäisi itse asiassa laittaa painetta, että se kuuntelee ja niin nyt tehtiin sanomalla tiukasti "Ukko!". Itse asiassa myös mun muita "hei"-ärähdyksiä lähdettiin korvaamaan tiukalla "Ukko!"-herätyskomennolla, joka toimi hyvin. Jumituksessa paineen antamisessa oli kuitenkin siis ajatuksena se, että jos koiralle karjuu kun se tekee väärin ja lepertelee, kun se jumittaa, niin kumpi vahvistuu? Koirasta saa siis pahimmillaan passiivisen ja jumittavan.. Melkein on niin Ukon kanssa tehty, mutta onneksi se ei aivan pilalla ole kuitenkaan.

Äänensävyjen käyttöön kiinnitettiin nyt myös enemmän huomiota. Vaikka olen yrittänyt ja kuvitellutkin toteuttavani aika hyvin pehmeä ääni - kova ääni vaihtelua, niin ei se ole aivan täysin toteutunut. Nyt tähän siis parannusta ja tämän myötä parempaa kuuntelemista Ukolle.

Ongelma on myös se, että flänkeillä Ukko "cut corners" siellä klo 10-11 tai 1-2 kohdalla jos lampaat lähtee valumaan. Tosin tekee välillä hyvinkin ja tänään myös vetoa kohti juoksevilla lampaille teki hienon kaaren pysäyttämään. Toisella kertaa taas jumitti. Jonas pohti, että johtui ehkä siitä, että ekat nopeammin liikkuvat lampaat pakotti Ukon kiihdyttämään ja ottamaan etäisyyttä, kun taas jälkimmäiset hitaammat lampaat imi sitä sisään.

Ukolle on tullut myös vahvistettua liikaa nimenomaan kello 12 olemista ja tasapainoa siellä. Ukko siis herkästi pyrkii tähän asemaan, mutta nyt tehtiin melko pitkääkin poispäinajopätkää ilman mun muuta kontrollointia, kuin herätys "Ukko" jos meinasi valua klo 12 kohti. Tehtiin myös pieniä flänkkejä joissa pysäytin klo 8 tai 4 tietämille ja nämä meni itse asiassa todella hyvin. Ukko teki hienosti ja kuunteli stopit hyvin. Aivan liian vähän on tällaista tehty ja itse asiassa tässä on meidän päätreeniaihe jatkoon: paljon ajamista ajamista ja vielä kerran ajamista, pieniä flänkkejä ja toisaalta koiran itsenäisen tasapainottamisen vahvistamista.

Lopuksi vielä tehtiin pieni testi: noin 80 metrin hakukaari rinnettä ylös. Edellisen flänkkiharjoituksen jälkeen Jonas halusi nähdä, onko Ukko oikeasti valmis hakukaariin. Ensinnäkin tolpalle tulo oli vähän huono, kun Ukko jo siinä kiilasi mun edelle. Tämä otettiin sitten uusiksi. Hakukaaren alku oli ihan ok, mutta kello 1 kohdalla Ukko alkoi tulla sisään. Otti kyllä stopin, mutta ei pystynyt siirtymään flänkillä, vaan lähti ajamaan poikittain. Jonas selitti, että tässä on kyse itsevarmuudesta/meidän keskinäisestä luottamuksesta. Ukko ei aivan täysin luottanut, että mua kuuntelemalla homma pysyisi hallussa, joten se hallitsi laumaa vain itselleen nostamalla sen poikittain (poispäin vedosta).

Jonaksen ajatus on, että koira opetetaan ajamaan pitkiä matkoja ja ottamaan flänkkikäskyt siinä etäisyydenkin päästä. Kun koira pystyy ajamaan lammaslaumaa eri suuntiin vaikkapa 100 metrin päässä, olemaan kuulolla ja ottamaan käskyjä, niin vasta sitten se on valmis tekemään vastaavalle etäisyydelle hakukaaren. Makes sense. Tässä on siis meidän treenilistaa. :)

Piti vielä mainita, että on se kyllä myös hienoa, että koira ei ole mitenkään herkkävatsainen. Unohdin nimittäin (taas) vaihtaa ajoissa raakaruualta nappulalle reissua varten ja tehtiin sitten äkkijyrkkävaihto. Ukon maha on kuitenkin kestänyt ihan täydellisesti, on tääkin kyllä iso plussa ja tekee koiran kanssa elämisen niin helpoksi.

Ukko ja Jonaksen Tyke. Ukko antoi Tykelle tänään ensipusun ;)

Ukko pääsi Myyn kanssa myös kastamaan talviturkin

Jonaksen kurssilla Ruotsin maalla osa 1

Keskiviikkona lähdettiin kohti Ruotsia ja Malmötä, sekä ennen kaikkea Jonas Gustafssonin paimennuskurssia. Sopivasti toinen tiineenä ollut uuhikin karitsoi juuri ennen mun lähtöä kaksi erittäin tomeraa karitsaa, joita se hoiti yhtä huolella kuin ensimmäinenkin karitsoinut uuhi, joten hyvillä mielin saattoi lähteä matkaan. :) Enempää karitsoita meille ei nyt sitten tullutkaan.

Ukko on kyllä niin helppo matkakaveri. Se ei hermostu mistään ja on rento joka paikassa. Laivamatkustaminen ei ole juttu eikä mikään niin kuin ei vieraassa paikassa yöpyminenkään. Otettiin ekinokokki-lääkitykset Ruotsin puolella ja eläinlääkärin odotustilassakin Ukko otti rennosti, mitä nyt välillä nousi lattialta heiluttelemaan häntäänsä ruotsalaisille koirille.

Majapaikkana meillä on Veberödissä sijaitseva Granelunds huoneisto, jonka jaamme Katjan ja Myyn, Päivin ja Pennin, sekä Eijan ja Tuiman ja Simin kanssa. Maisemat on upeita, lenkkimaastot hienot ja  kevät täällä paljon pidemmällä kuin Valkeakoskella sieltä lähtiessä. Asunto itsessään on myös tosi viihtyisä. :)

Läheisellä pellolla asustaa arviolta ainakin yli 50 peuran lauma, jossa on myös kaksi valkoista peuraa. Eilen tänne tullessa niihin törmättiin ekaa kertaa ja niitä katsellessa iski kiusaus lähettää Ukko hakukaarelle. Vähän kyllä mietin, että mitäköhän kaikkea kamalaa siitä voi seurata (mielessä ei kyllä käynyt, että Ukko lähtisi niiden perään jahtaamaan, mutta kaikkea muuta), mutta sitten kuitenkin annoin come bye -käskyn ja Ukko lähti heti hienolle laajalle hakukaarelle. Selvästi katsoi peuralaumaa ja joko lauman koosta johtuen tai "paimennettavien" herkkyyden aistien laajensi kaarensa vielä viereiselle pellolla. Etäisyyttä oli noin 300 metriä ja kyllähän peurat sitten lähti lujaa Ukon ollessa noin kello 10 kohdalle eikä Ukolla ollut mahkuja niitä saavuttaa eikä toki tarkoituskaan. Ukkokin tajusi, ettei niitä voi haltuun saada ja päätti käydä itse maahan siinä, missä tasapaino oli ennen kuin peurat otti hatkat. ;)

Tänään oli sitten ensimmäinen varsinainen kurssipäivä. Aloitettiin ihan perusharjoituksilla, joissa koira sai fiilistellä lampaita ja Jonas näki millainen työskentelijä kukin koira on. Ensimmäisenä Jonas sanoi Ukosta, että se on talented dog, mutta että mä kontrolloin (eli käskytän) sitä aivan liikaa. Kun Ukko sai vapauden tehdä, niin sillä on Jonaksen mielestä hyvä tasapaino ja oikein hyvä ajo. Ajossa Jonas kehui erityisesti Ukon voimaa ajossa. En ollut itse koskaan kiinnittänyt huomiotakaan tällaiseen pikku asiaan, mutta Ukko astelee etutassuillaan hyvin päättäväisesti (Jonas oikein imitoi tassujen liikettä); "he walks like he means it and the sheep get it". Erona siis siihen, että jos koira "sipsuttaa" etujaloillaan. "Confident dog"Jonaksen mielestä. :)

Ukon heikkoutena on sitten flänkkien loppuosa, joissa Ukko taittaa sisään ja lampaiden perään jos ne lähtee valumaan eikä peitä niitä kunnolla, vaan antaa sitten vähän lisävauhtia. Jos tämä osa saadaan kuntoon (tai siis kun se saadaan), niin Ukko huomaa itsekin, että sen on helpompi hallita lampaita, jolloin mun ei tarvitse (eikä pidäkään!) käskyttää sitä koko ajan, vaan se saa itsenäisesti työstää laumaa. Availtiin kaaria sitten kovilla maahanmeno-käskyillä jos tuli yhtään tiukkaan ja Ukko alkoikin vastaamaan tähän tosi hienosti ja laajentamaan flänkkien loppuosaa ja olemaan kuulolla.

Yhtenä päivän antina vielä poispäinajo, jossa myöskin koiran pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti ilman jatkuvaa käskytystä. Tämä vaatisi, että koira osaisi itse pitää suunnan ja tasapainottaa ja puskea sen mukaan lampaita. Vielä Ukko ei tätä ihan osaa, mutta tänään jo nähtiin pari kertaa, kun Ukko oli lähdössä valumaan lampaiden sivulle, mutta korjasikin itse itsensä oikeaan paikkaan ja jatkoi lampaiden kuljetusta oikeaan suuntaan. Eli oivallus on tapahtumassa. :)

Lyhyesti vielä tiivistän Jonaksen ajatusta paimenkoiran koulutuksesta. Ensimmäisenä koira opetetaan kohtaamaan lampaita itsevarmana. Sitten harjoitellaan yhteistyötä ohjaajan kanssa. Sitten opetetaan käskyt, eli flänkkien suunnat, ajokäsky ja suunnan pitäminen jne. Eluksi stopilla on suuri merkitys. Sitten lähdetään harjoittelemaan nimenomaan poispäinajoa eri suuntiin ja pikku hiljaa kasvavin etäisyyksin. Kun ekat vaiheet on tehty kunnolla, on stoppien merkitys hyvin vähäinen, koska koiraa ei tarvitse pysäytellä kontrollin vuoksi, kun se itse hoitaa tehtävää niin hyvin. Hakukaaria ei varsinaisesti tarvitse harjoitellakaan ja ne otetaan mukaan vasta, kun muu koulutus on hyvin pitkällä. Tämä siis hyvin yksinkertaistettu ja lyhyt tiivistelmä siitä miten asiaa ymmärsin.

Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia siis koulutuksesta ylipäätään ja erityisesti Ukosta. Musta tuntuu, että mä olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntemaan tuota koiraani ja mulle on alkanut valjeta, että sehän on tosi hieno paimenkoira. Seuraavia kahta päivää odotan todella innolla! :)