Jonas kurs, dagen två

Tänään toinen treenipäivä Jonaksen kurssilla. Ukko oli selvästi pohtinut asioita ja se lähti nyt flänkeille tosi kauniisti ja pääosin teki nätisti loppuun saakka. En muuten tiedä, että missä vaiheessa tämä on tapahtunut, mutta Ukko ei nykyään pyri niin kovasti lampaiden kintereille, vaan sen voi antaa ajaa ihan ilman kontrollointia ja se pitää nätisti etäisyyden ja sopivan paineen. Jonas sanoi, että Ukolla on hyvä pää ja että kun muutamat asiat korjaa joita ei ole alunperin opetettu kunnolla, niin siitä voisi tulla oikein hyvä "trial dog". Isoissa kisoissa voi kuulemma pärjätä vaikkei olisikaan "hyväpäinen", mutta kyllä siitä apua on, että koiralla sellainen on paimennuksessa ja Ukolla kuulemma on. Ja onhan se. :)

Tänään tuli myös uusia oppeja. Ukko jumitti jossain vaiheessa maahanmenoon eikä meinannut lähteä ajoon. Näissä tilanteissahan itse yleensä houkuttelee ja kannustaa sitä etenemään pehmeällä äänellä "walkwalk" jne. Jonas sanoi, että hän kuitenkin suuttuu koiralle tällaisissa tilanteissa ja koiralle pitäisi itse asiassa laittaa painetta, että se kuuntelee ja niin nyt tehtiin sanomalla tiukasti "Ukko!". Itse asiassa myös mun muita "hei"-ärähdyksiä lähdettiin korvaamaan tiukalla "Ukko!"-herätyskomennolla, joka toimi hyvin. Jumituksessa paineen antamisessa oli kuitenkin siis ajatuksena se, että jos koiralle karjuu kun se tekee väärin ja lepertelee, kun se jumittaa, niin kumpi vahvistuu? Koirasta saa siis pahimmillaan passiivisen ja jumittavan.. Melkein on niin Ukon kanssa tehty, mutta onneksi se ei aivan pilalla ole kuitenkaan.

Äänensävyjen käyttöön kiinnitettiin nyt myös enemmän huomiota. Vaikka olen yrittänyt ja kuvitellutkin toteuttavani aika hyvin pehmeä ääni - kova ääni vaihtelua, niin ei se ole aivan täysin toteutunut. Nyt tähän siis parannusta ja tämän myötä parempaa kuuntelemista Ukolle.

Ongelma on myös se, että flänkeillä Ukko "cut corners" siellä klo 10-11 tai 1-2 kohdalla jos lampaat lähtee valumaan. Tosin tekee välillä hyvinkin ja tänään myös vetoa kohti juoksevilla lampaille teki hienon kaaren pysäyttämään. Toisella kertaa taas jumitti. Jonas pohti, että johtui ehkä siitä, että ekat nopeammin liikkuvat lampaat pakotti Ukon kiihdyttämään ja ottamaan etäisyyttä, kun taas jälkimmäiset hitaammat lampaat imi sitä sisään.

Ukolle on tullut myös vahvistettua liikaa nimenomaan kello 12 olemista ja tasapainoa siellä. Ukko siis herkästi pyrkii tähän asemaan, mutta nyt tehtiin melko pitkääkin poispäinajopätkää ilman mun muuta kontrollointia, kuin herätys "Ukko" jos meinasi valua klo 12 kohti. Tehtiin myös pieniä flänkkejä joissa pysäytin klo 8 tai 4 tietämille ja nämä meni itse asiassa todella hyvin. Ukko teki hienosti ja kuunteli stopit hyvin. Aivan liian vähän on tällaista tehty ja itse asiassa tässä on meidän päätreeniaihe jatkoon: paljon ajamista ajamista ja vielä kerran ajamista, pieniä flänkkejä ja toisaalta koiran itsenäisen tasapainottamisen vahvistamista.

Lopuksi vielä tehtiin pieni testi: noin 80 metrin hakukaari rinnettä ylös. Edellisen flänkkiharjoituksen jälkeen Jonas halusi nähdä, onko Ukko oikeasti valmis hakukaariin. Ensinnäkin tolpalle tulo oli vähän huono, kun Ukko jo siinä kiilasi mun edelle. Tämä otettiin sitten uusiksi. Hakukaaren alku oli ihan ok, mutta kello 1 kohdalla Ukko alkoi tulla sisään. Otti kyllä stopin, mutta ei pystynyt siirtymään flänkillä, vaan lähti ajamaan poikittain. Jonas selitti, että tässä on kyse itsevarmuudesta/meidän keskinäisestä luottamuksesta. Ukko ei aivan täysin luottanut, että mua kuuntelemalla homma pysyisi hallussa, joten se hallitsi laumaa vain itselleen nostamalla sen poikittain (poispäin vedosta).

Jonaksen ajatus on, että koira opetetaan ajamaan pitkiä matkoja ja ottamaan flänkkikäskyt siinä etäisyydenkin päästä. Kun koira pystyy ajamaan lammaslaumaa eri suuntiin vaikkapa 100 metrin päässä, olemaan kuulolla ja ottamaan käskyjä, niin vasta sitten se on valmis tekemään vastaavalle etäisyydelle hakukaaren. Makes sense. Tässä on siis meidän treenilistaa. :)

Piti vielä mainita, että on se kyllä myös hienoa, että koira ei ole mitenkään herkkävatsainen. Unohdin nimittäin (taas) vaihtaa ajoissa raakaruualta nappulalle reissua varten ja tehtiin sitten äkkijyrkkävaihto. Ukon maha on kuitenkin kestänyt ihan täydellisesti, on tääkin kyllä iso plussa ja tekee koiran kanssa elämisen niin helpoksi.

Ukko ja Jonaksen Tyke. Ukko antoi Tykelle tänään ensipusun ;)

Ukko pääsi Myyn kanssa myös kastamaan talviturkin

Jonaksen kurssilla Ruotsin maalla osa 1

Keskiviikkona lähdettiin kohti Ruotsia ja Malmötä, sekä ennen kaikkea Jonas Gustafssonin paimennuskurssia. Sopivasti toinen tiineenä ollut uuhikin karitsoi juuri ennen mun lähtöä kaksi erittäin tomeraa karitsaa, joita se hoiti yhtä huolella kuin ensimmäinenkin karitsoinut uuhi, joten hyvillä mielin saattoi lähteä matkaan. :) Enempää karitsoita meille ei nyt sitten tullutkaan.

Ukko on kyllä niin helppo matkakaveri. Se ei hermostu mistään ja on rento joka paikassa. Laivamatkustaminen ei ole juttu eikä mikään niin kuin ei vieraassa paikassa yöpyminenkään. Otettiin ekinokokki-lääkitykset Ruotsin puolella ja eläinlääkärin odotustilassakin Ukko otti rennosti, mitä nyt välillä nousi lattialta heiluttelemaan häntäänsä ruotsalaisille koirille.

Majapaikkana meillä on Veberödissä sijaitseva Granelunds huoneisto, jonka jaamme Katjan ja Myyn, Päivin ja Pennin, sekä Eijan ja Tuiman ja Simin kanssa. Maisemat on upeita, lenkkimaastot hienot ja  kevät täällä paljon pidemmällä kuin Valkeakoskella sieltä lähtiessä. Asunto itsessään on myös tosi viihtyisä. :)

Läheisellä pellolla asustaa arviolta ainakin yli 50 peuran lauma, jossa on myös kaksi valkoista peuraa. Eilen tänne tullessa niihin törmättiin ekaa kertaa ja niitä katsellessa iski kiusaus lähettää Ukko hakukaarelle. Vähän kyllä mietin, että mitäköhän kaikkea kamalaa siitä voi seurata (mielessä ei kyllä käynyt, että Ukko lähtisi niiden perään jahtaamaan, mutta kaikkea muuta), mutta sitten kuitenkin annoin come bye -käskyn ja Ukko lähti heti hienolle laajalle hakukaarelle. Selvästi katsoi peuralaumaa ja joko lauman koosta johtuen tai "paimennettavien" herkkyyden aistien laajensi kaarensa vielä viereiselle pellolla. Etäisyyttä oli noin 300 metriä ja kyllähän peurat sitten lähti lujaa Ukon ollessa noin kello 10 kohdalle eikä Ukolla ollut mahkuja niitä saavuttaa eikä toki tarkoituskaan. Ukkokin tajusi, ettei niitä voi haltuun saada ja päätti käydä itse maahan siinä, missä tasapaino oli ennen kuin peurat otti hatkat. ;)

Tänään oli sitten ensimmäinen varsinainen kurssipäivä. Aloitettiin ihan perusharjoituksilla, joissa koira sai fiilistellä lampaita ja Jonas näki millainen työskentelijä kukin koira on. Ensimmäisenä Jonas sanoi Ukosta, että se on talented dog, mutta että mä kontrolloin (eli käskytän) sitä aivan liikaa. Kun Ukko sai vapauden tehdä, niin sillä on Jonaksen mielestä hyvä tasapaino ja oikein hyvä ajo. Ajossa Jonas kehui erityisesti Ukon voimaa ajossa. En ollut itse koskaan kiinnittänyt huomiotakaan tällaiseen pikku asiaan, mutta Ukko astelee etutassuillaan hyvin päättäväisesti (Jonas oikein imitoi tassujen liikettä); "he walks like he means it and the sheep get it". Erona siis siihen, että jos koira "sipsuttaa" etujaloillaan. "Confident dog"Jonaksen mielestä. :)

Ukon heikkoutena on sitten flänkkien loppuosa, joissa Ukko taittaa sisään ja lampaiden perään jos ne lähtee valumaan eikä peitä niitä kunnolla, vaan antaa sitten vähän lisävauhtia. Jos tämä osa saadaan kuntoon (tai siis kun se saadaan), niin Ukko huomaa itsekin, että sen on helpompi hallita lampaita, jolloin mun ei tarvitse (eikä pidäkään!) käskyttää sitä koko ajan, vaan se saa itsenäisesti työstää laumaa. Availtiin kaaria sitten kovilla maahanmeno-käskyillä jos tuli yhtään tiukkaan ja Ukko alkoikin vastaamaan tähän tosi hienosti ja laajentamaan flänkkien loppuosaa ja olemaan kuulolla.

Yhtenä päivän antina vielä poispäinajo, jossa myöskin koiran pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti ilman jatkuvaa käskytystä. Tämä vaatisi, että koira osaisi itse pitää suunnan ja tasapainottaa ja puskea sen mukaan lampaita. Vielä Ukko ei tätä ihan osaa, mutta tänään jo nähtiin pari kertaa, kun Ukko oli lähdössä valumaan lampaiden sivulle, mutta korjasikin itse itsensä oikeaan paikkaan ja jatkoi lampaiden kuljetusta oikeaan suuntaan. Eli oivallus on tapahtumassa. :)

Lyhyesti vielä tiivistän Jonaksen ajatusta paimenkoiran koulutuksesta. Ensimmäisenä koira opetetaan kohtaamaan lampaita itsevarmana. Sitten harjoitellaan yhteistyötä ohjaajan kanssa. Sitten opetetaan käskyt, eli flänkkien suunnat, ajokäsky ja suunnan pitäminen jne. Eluksi stopilla on suuri merkitys. Sitten lähdetään harjoittelemaan nimenomaan poispäinajoa eri suuntiin ja pikku hiljaa kasvavin etäisyyksin. Kun ekat vaiheet on tehty kunnolla, on stoppien merkitys hyvin vähäinen, koska koiraa ei tarvitse pysäytellä kontrollin vuoksi, kun se itse hoitaa tehtävää niin hyvin. Hakukaaria ei varsinaisesti tarvitse harjoitellakaan ja ne otetaan mukaan vasta, kun muu koulutus on hyvin pitkällä. Tämä siis hyvin yksinkertaistettu ja lyhyt tiivistelmä siitä miten asiaa ymmärsin.

Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia siis koulutuksesta ylipäätään ja erityisesti Ukosta. Musta tuntuu, että mä olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntemaan tuota koiraani ja mulle on alkanut valjeta, että sehän on tosi hieno paimenkoira. Seuraavia kahta päivää odotan todella innolla! :)

Jerikosta tuli isä ja kesälajien korkkausta

Niin paljon jännitystä ja myös hieman pettymyksiä mahtunut tähän Jerikon ja Nokin pentuprojektiin, tokihan kaikki oltaisiin toivottu, että pentuja olisi ollut enemmän kuin yksi. Eikä varmaan ole väärin myöntää, että kyllä sitä jännitettiin, että käynnistyykö synnytys normaalisti yhden pennun kanssa tai että mahtuuko yksi pentu syntymään vai onko se liian iso. Siksipä oli suuri helpotus ja ilo, kun eilen Nokin synnytys tapahtui täysin vaivattomasti ja luonnollisesti, ja elinvoimainen pikku Noriko saapui maailmaan. :) Ainokaisena pentuna myös maitoa on riittänyt yllinkyllin, mutta niinpä kävikin niin, että Noriko sai adoptio-sisaruksia orvoiksi jääneistä husky-pennuista. Jotenkin tulee tunne, että kaikella on tarkoituksensa.

Tänään avattiin paimennuskausi, kun päästiin Katjan luokse treenaamaan. Kotona ei vielä olosuhteet ihan anna myöten, mutta näillä "helteillä" varmaan pian jo täälläkin. :) Olipa kyllä pitkästä aikaa paimentaa. Tehtiin ensin Ukon kanssa pienemmässä pyöröaitauksessa tsekkausta, että miten pysyy irti lampaista ja vähän lampaiden painamista aitaa vasten. Ukolla on kyllä ihana asenne lampaiden kanssa, se on niin kohtelias ja tyyni, että saa lampaatkin hyvin rauhallisiksi. Toisaalta tässä on se kääntöpuoli, että lampaat myös päästäisi Ukon lähemmäksi kuin monen muun ja tämän vuoksi Ukko herkästi ajautuisi vähän liian lähelle edelleenkin. Tästä joutui vähän huomauttamaan, mutta huomauttamisen jälkeen Ukko muisti hienosti pitää etäisyyttä. Lampaiden katsoessa vastaan Ukolla pysyy maltti niin täydellisesti, ja se nykyään uskaltaa ottaa katseet vastaan täysin tyynesti yhtään väistämättä ja hiljaa vaan painaa eteenpäin kunnes lampaat väistää. Mahtava asenne! :)

Toiselle vuorolla otettiin lampaat avoimeen tilaan ja tehtiin vähän hakukaaria. Lampailla oli todella kova veto pihaa kohti ja tämä aiheutti vähän ongelmia suuntien ottamisessa, koska Ukko halusi peittää vedon puolta. Kun tehtiin hakua niin, että piha jäi tolpalta katsottuna oikealle ja lähetin Ukkoa vasemmalle kaarelle, tuli aikas suppeaa kaarta ja Ukko myös ajoi tasapainon yli ja nosti vähän viistosti ikään kuin poispäin vedosta. Ei siis ihan ideaalisesti mennyt. Paineella pyrin irrottamaan Ukko lampaista (ensin tulkitsin tilanteen vain Ukon "silmäilyksi") ja vähän paremmin Ukko sitten tekikin, mutta kun vaihdettin suunta päinvastoin, että piha olikin tolpalta katsottuna vasemmalla, niin Ukko teki oikeastaan aika täydellisen hakuaaren, nosti täydellisesti suoraan, jarrutti itse noston jälkeen ja kävi maahan, antoi lampaille hyvin etäisyyttä ja sitten vasta jatkoi ajamista. Eipä tarvinnut käskyttää oikeestaan mitään, vaan sai vaan käyttää ääntään kehumiseen ja ylenpalttisesti kyllä kehuinkin. :D Tähän oli hyvä lopettaa treeni. :)

Jos Ukko nousi naftaliinista niin kuin olisi eilen viimeksi treenannut, niin Jerikolla oli vähän eri meininki. Ensin ei tiennyt yhtään mihin oli menossa ja häntä korkealla juoksenteli. Sitten laski häntä (vähän), mutta kaasu meinasi hirttää silti kiinni. Jouduin siis seisomaan jarrulla aika paljon, sinänsä kyllä kaaret oli ihan hyvät ja pillikäskyt Jeriko muisti ja otti pääasiassa ihan hyvin, mutta jotenkin tässä korostuu, että on Jeriko kyllä Ukkoon verrattuna aika sähikäinen, kun Ukko on niin tyyni työskentelijä tekee se mitä tahansa. :D

Jeriko ei sitten saanut toista paimennusvuoroa, vaan lähdettiin ajamaan kotiin ja kohti hakutreenejä. Päästiin kuokkimaan Kaarina Jaakolan ryhmän ilmaisutreeneihin ja olipa Jeriko kyllä liekeissä. :) Treenattiin kentällä ja otettiin tilan vuoksi vain neljä maalimiestä, mutta aika sopiva treenimäärä se olikin.

Kenttä oli pääosin sula, toisessa päädyssä oli lumivalli jonka taakse pääsi piiloutumaan, ja toisessa päässä varasto jonka taakse yksi piilo ja pieneen lasten telttaan toinen maalimies. Ekana maalimiehenä Ilona, jonka jo tiesin olevan Jerikolla vaikein, koska tuppaa ihmettelemään tuttuja hakutreeneissä. Lisäksi Jeriko ensin oikaisi vasemmalla puolella olevaa tyhjää piiloa tarkastamaan, mutta korjasi sitten sen tarkastettuaan itsensä alueen alkuun ja löysi Ilonan. Sitten piti kurkata lumivallin takaa mua. Ilme oli: "Hei, Ilona on täällä. Pitäiskö mun tehdä asialle jotain?". :D Aloitti kuitenkin sitten ilmaisemaan lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen ja hienosti meni. Toinen maalimies varaston takana ja tätä Jeriko alkoi ilmaisemaan välittömästi. Yhden pienen kurkkauksen teki kulman takaa, mutta muuten tauotta ilmaisi. Kaksi viimeistä ilmaisua oli oikeastaan melkein täydellisiä, ilmaisu alkoi välittömästi ja jatkui tauotta vaikka menin viereen seisomaan. :) Aivan loistavaa. Sanoinko jo, että Jeriko oli aivan liekeissä? Mäkin olin! ;)

Ei olisi aurinkoista kaunista kevätpäivää voinut paremmin viettää kuin pääosin ulkona treenaten meidän lempilajeja. :) Eiköhän pian saada pk- ja paimennuskausi ihan kunnolla käyntiin. :)

Pikku temppuilua

Pojat kävi Kaiperlalla keskiviikkona ja sen myötä taas yhdet agilitytreenit jäi Ukolta väliin ja pari päivää piti muutenkin ottaa rauhallisemmin. Kyllä on tullut taas ihan hyvää treenitaukoa tässä. Niin alkoi tylsistyttämään, että inspiroiduin treenaamaan vähän sisällä poikien kanssa. Jerikon kanssa tehtiin pikku-esineen etsintää ja kyllä se olikin iloinen ja tärkeänä, kun sai käyttää nenäänsä! Se kyllä selvästi nauttii noista nenähommista ihan erityisesti. :)

Mietin sitten, että mitä mä nyt Ukon kanssa keksisin. Koska mielikuvitus ei ole mun mikään valttikortti, niin päätin otta pikku esineen myös Ukolle treenin aiheeksi, ihan vaan huvin vuoksi. :) Sheippaamisharjoituksena siis otettiin ja päätin, että sheippaan Ukon ilmaisemaan esineen maahanmenolla sekä nenäkosketuksella esineeseen. Eilen siis aloitettiin ja ensin muutama toistoa naksautin vaan esineen (pieni posliini-ankka) katkomista/kosketusta. Kerran pyysin maahan, kun kosketti sitä ja kappas vaan, enempää Ukko ei tarvinnut vinkkejä vaan homma lähti sujumaan todella hyvin!

Aktiivisuus säilyi jopa silloin, kun ei ihan meinannut onnistua ja Ukko tarjosi maahanmenoa vähän randomisti enkä auttanut mitenkään. Tässä video eiliseltä illalta.

Tänään sitten jatkettiin harjoituksia ja aloin tehtävän yleistämisen vaihtamalla esinettä (nappi, kolikko), vaihtamalla paikkaa (mattojen jälkeen laattalattia tuntui aluksi Ukosta vaikealta, mutta nopeasti hoksasi). Nämä siis tosi nopeasti yhden treenisession aikana ja näiden jälkeen ei tuottanut mitään hämmennystä, kun nousin pystyyn. Sitten vielä mukaan esineen etsiminen matolta ja hienosti Ukko otti heti nenän käyttöön ja yhdisti ilmaisun löytöönsä. :)

Ukko on kehittynyt aivan hurjasti tässä sheippaamisasiassa ja siinä missä se pentuna oli hyvin herkästi passiivisuuteen taipuvainen ja suoraan sanottuna vähän hidasälyisenkin oloinen, niin nyt se säilytti aktiivisuuden ja hoksasi asian todella nopeasti ja kykeni myös yleistämään asiaa nopeasti eikä jäänyt kiinni siihen alkuperäiseen. Olipa hauskaa sheippailla pitkästä aikaa! :)
 Koska mä en ole mikään innokas uusien temppujen keksijä, niin uusia kivoja ideoita saa heittää. ;)