Maanantaina Jerikon agilitytreenit meni taas oikein mukavasti. Yhteismeininki oli todella hyvä, rata meni sujuvasti ja vaikka päätin astua vähän pois mukavuusalueelta tekemällä tekemällä kohdat 5-6 ja 22-23 poispäinkäännöksellä/vippauksella/miksi sitä nyt sanookaan (mä en kyllä varmaan koskaan ihan täysin sisäistä miksi joku ohjaus on vippaus ja toinen poispäinkäännös :D ). 5-6 väli meni sinänsä kerrasta oikein, mutta sujuvuutta siihen toki vielä tarvitsi lisää ja sitä tuli toistojen myötä. En edes kokeillut tähän mitään muita ohjauvaihtoehtoja. :)
22-23 väli ei ollut radalla ehkä ihan noin jyrkkä, 21 muuri oli vähän loivemmassa kulmassa ja linja syötti itseasiassa aika keskelle tai jopa vähän 22 esteen radan sisäpuolen siivekettä kohti. Tähän tein siis aluksi (sanotaan nyt vaikka) vippausta, jota Jeriko ei meinannut alkuun lukea ollenkaan oikein, vaan hyppäsi hypyn 22 suoraan. Voimakkaammin rytmittämällä sain kuitenkin Jerikon käännettyä oikein ja kiertämään siivekkeen radan sisäpuolelta, sekä sitten poistumaan kauempi siiveke kiertäen. Lopuksi tehtiin vielä koko rata nollana läpi, jolloin tein tuohon 22-23 väliin valssi-pakkovalssiyhdistelmän ja se meni kyllä niin täydellisen sujuvasti, ettei mitään parantamisen varaa oikein jäänyt. :) Hyvä tehdä välillä sellaisiakin ohjauksia, jotka ei tule niin luontevast, mutta kyllä jotkut ohjaukset vaan sopii meille paremmin kuin toiset.
Tiistaina käytiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa tokoilemassa/tottistelemassa. Käytiin ensin lämppälenkillä ja oli kyllä jotain kummallista ilmassa. Olin suorastaan luvannut etukäteen, että Jeriko ja Ukko antaa Tiinan kultsupojan Kujeen olla, mutta mitä teki Jeriko? Oli jotenkin aivan ihastuksissaan, kun näki "vanhaa tuttua", jonka kanssa ei siis olla koskaan aiemmin lenkillä oltu, treenaamassa vain. Jeriko halusi ängetä tuttavuutta tekemään kaikin keinoin ja kun se kiellettiin, niin hidasteli ensin edessä "haistelemassa jotain tosi tärkeää hajua" ja sitten hivuttautui Tiinan ja Kujeen taakse ja käveli siellä haistelemassa Kujeen hajua. Oikea Pölhölän keisari. :D
Treeniteemana meillä oli häiriötreeni. Tiina teki häiriötä ensin perusasennossa ja sitten lopuksi vähän seuraamisessa. Ei olla aikoihin tehty ja perusasennossa alkuun Jeriko meinasi hämääntyä, mutta sai nopeasti taas jutun juonesta kiinni. Seuratessa ei korvakaan heilahtanut Tiinan äkilliselle säntäykselle, siinä se on niin vireessä ja kuplassa mun kanssa. :) Mutta noi ilmoittautumiset ja tottisten aloitukset onkin ollut se mitä olen halunnut vielä hioa.
Tehtiin Jerikolle vielä luoksetuloon vauhtia niin, että Tiina piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten vasta toisella kutsulla. Kyllä se vauhti sillä parantui ja hienosti Jeriko kyllä tuli tiiviiksi ja suoraan. :) Noutoa "pikkukapulalla" myöskin ja piti ottaa uudella tokohypyllä 90 cm, mutta eihän Jeriko hahmottanut ollenkaan, että se mikään hyppyeste on, kun rima oli niin korkealla eikä mitään välissä. :D Piti madaltaa, että noteerasi riman ja sitten meillä aika jo loppuikin.
Ukko oli omalla vuorollaan tosi hyvässä vireessä, oikein loistavassa. Oltiin samassa kuplassa ja Ukko ei juurikaan Tiinan häiriöstä ottanut eikä varsinkaan paineistunut. Ainut tämän paikallaan häiriötreenin heikko puoli oli, että Ukko ei
olisi malttanut vain istua, vaan tarjosi maahanmenoa vähän väliä. :D Ukon kohdalla ajattelin, että häiriötreeniä pitää ottaa nyt koko ajan enemmän ja katsoa, että paineistuuko vai kestääkö ja sitten toisaalta paukkuja voisi tuoda treeniin häiriötreenin osana. Luulen, että näin esiteltynä ei tuota Ukolle vaikeuksia. :)
Pyysin Tiinaa myös kuvaamaan Ukon menoa. Tietty alkutreenin seuraaminen oli huomattavasti parempaa kuin tämä, virekin oli jotenkin vielä parempi ja nyt tuli vähän ylikääntymisiä ja näiden jälkeen erkanemisia, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvää seuraamista kyllä. Tykkään Ukon meiningistä. :)
Tehtiin myös pari luoksetuloa samalla tapaa kuin Jerikolle. Ukko ei ekasta käskystä pidättämisestä nouse, mutta muuten tämä kyllä selvästi nostatti sitä ja se tuli lujaa! Ja suoraksi. Ja tiiviiksi. Hieno Ukko! :) Loppuun vielä noutoa. Kapulalle menoon pitäisi kyllä saada huomattavasti vauhtia ja voimaa lisää, palautus on parempi. Mutta näillä fiiliksillä hyvä jatkaa kohti kevättä. Tottismotivaatio on taas löytynyt! :)
Näin voisi kai sanoa, kun Jeriko on ollut treeneistä levossa ja Ukko päässyt treenaamaan. Maanantaina jätin Jerikon agilitytreenitkin väliin ja venyttelin ja hieroin vaan kotona. Kyllähän sillä jumia olikin vasemmassa hartiassa, joten tämä yhdessä edeltävän todella huonon mielentilan treeneissä varmasti selittää Jerikon vähän jähmeämpää menoa sunnuntain radoilla.
Ukko sitten pääsi keskiviikkona omiin treeneihin ja jatkettiin keinun työstämistä ja tehtiin kivaa rataa. Toki näin uudelleen koulutettuna ei välttämättä saa keinusta ihan sen näköistä kuin mitä olis saanut, kun olis lähtenyt heti hakemaan tuota, että pystyyn tuettuun keinuun koira juoksee päähän palkalle, mutta kyllä se jotenkin paremmalta kuitenkin alkaa jo näyttämään. :) Sitten kaahattiin vähän suorempaa pätkää ja haettiin rytmiä välistä vetoon, kaiken kaikkiaan kivat treenit. :)
Torstaina lähdin itse ekaa kertaa Ukon kanssa pyörävetotreeneihin. Treeneissä oli mukana Marja ja Ziva canicrossina ja Miko ja Pelle pyörän kanssa. Me lähdettiin keskimmäisinä Marjan ja Zivan perään, oma työnsä oli pidellä Ukkoa pyörän kanssa ilman avustajaa, kun se olis niin raivolla lähtenyt heti perään. Sitten kun lähtöluvan annoin niin lähdettiin todella vauhdilla. Toki tiesin, että Ukko on hyvä vetämään, mutta en kyllä ollut tajunnut että se on ihan noin nopea ja hyvä! Veti todella vauhdikkaasti, keskittyneesti ja tasaisesti koko vajaan 5 km Suolijärven lenkin. Ihan lopussa alkoi vähän väsy tulemaan, mutta ihan hyvin veti silti. Aattelin jo, että eikö Miko ja Pelle (malinois) saa meitä kiinni ollenkaan, mutta juuri ennen maalisuoraa tuli ohi ja saatiin siihen toki oikein hyvä kiritys ennen maalia. Hyvä treeni! :)
Paimennustreenit on vähän jäänyt kaiken muun kiireen keskellä, mutta päivittäin kauraa jakaessa on koirat kyllä mukana ja enimmäkseen Ukko ollut pitämässä lampaita kauempana. Nyt kuitenkin Jerikoa alkoi jo niin sapettamaan, kun se ei koskaan päässyt lampaille, joten otin sen sitten "auttamaan". En kyllä tiedä onko tällaisista treeneistä Jerikolle muuta hyötyä kuin se, että se pääsee lampaille eikä tarvitse aina sivusta katsoa.. :D
Sen sijaan Ukko loistaa näissä tilanteissa, se selvästi nauttii mahdollisuudesta työntää vähän raskaita lampaita ja tasapainottaa niitä hyvin. Ukko on myös ollut hyvin "töissä" apuna, Ukosta on tullut se luotettava apuri. Tänään seitsemän ahvenanmaan lammasta lähti kohti viimeistä matkaansa, Syrjysen strutsitilan teurastamolle. Pimeässä lastattiin niitä kärryyn viiden aikaan ja molemmat pojat oli tässä kyllä hyvin avuksi, mutta Ukko ehkä erityisesti. Lopulta lampaat kyllä meni kärryyn kauran voimin.. ;) Täytyy sanoa, että MOT-kohun jälkeen Syrjysen isäntäpari, heidän tytär ja tilat oli helpotus. Siellä oli mukava heinillä kuivitettu (maapohjainen?) karsina odottamassa heinän ja veden kanssa, ja siinä kun jutusteltiin käytännön asioista niin lampaat sai rapsutuksia ja selvästi eläinten hyvinvoinnista välitettiin. :) Lampaat siirtyi kärrystä oikein mielellään karsinaansa ja tutkaili uteliaina paikkoja.
Reissulta palaamisen jälkeen siirrettiin vielä sl-harmas sekoitukset omaan karsinaan sisälle, jotta päästiin tilanteeseen, että kaikki lampaat saa samasta paalista syödäkseen vaikka pitäkin edelleen pitää astutusporukka erillään siihen saakka, kun pässi lähtee takaisin Katjalle. Lampaiden siirrot niin, ettei pässi pääse kosketuksiin näiden harmas risteytysten kanssa onnistui hienosti, kun Ukko pimeässä tosi varmoin ottein ajoi lampaat aidan nurkkaan, johon laitettiin metallielementit ympärille, sitten Ukko haki harmas-sekoitukset viereisestä aitauksesta ja vei ohi sisälle omaan aitaukseensa. Ilman mitään ylimääräistä härdelliä onnistui pimeässä. On koirasta kyllä iso apu! :)
Tänään ihan treenattiinkin, kun Päivi ja Pipsa oli käymässä. Huomasi kyllä, että ei olla varsinaisesti treenattu aikoihin, kun Ukko vaan omassa kuplassaan olisi tehnyt. Piti sitten treenissä keskittyä vaan Ukon avaamiseen, että kuuntelee mua eikä vaan itsenäisesti säädä. Ymmärrän kyllä tilallisia, jotka pitää vaan toimivaa työkoiraa eikä jaksa oikein treenata muuten. Vaatii kovasti saada sitten koira (tai ainakin Ukko!) sitten taas uudelleen kuuntelumoodiin sen jälkeen, kun on melko itsenäisesti tehnyt kaikkia tilan töitä. :D Tarpeellinen treeni siis tähän väliin. ;)
Jerikossa taas näkyi pitkän tauon jälkeen jonkinlainen epävarmuus. Myöskin varmasti mun viime sunnuntain hermoilut ja toisaalta sitä edellinen kunnollinen paimennuskerta taisi olla Nietosvaaran kisoissa, niin ymmärtää että on vähän rankkoja ollut viime kerrat ja ehkäpä epävarmuus siis tästä johtuvaa. Täytyy nyt oikeasti ottaa aikaa treenaamiseen, jotta saadaan Jerikolle taas hyviä kokemuksia. Ajatin Jerikolla lampaita ensin aitaa pitkin, mutta sitten tehtiin myös jakoa, mikä kyllä näin kesyillä jalkoihin tulevilla lampailla (harmas-sekoitukset) oli tosi haastavaa. Saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan, joten se kai on pääasia. Mutta nyt olis sitten itsellä ryhtiliikkeen aika. ;)
Lihaa ja taljoja on tosiaan tulossa myyntiin, lihat tulee 4. tai 5.11., taljojen valmistumisesta ei sitten vielä ole varmaa tietoa. Lisää näistä löytyy Paimennuskoulutussivun alta, varauksia voi tehdä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen sabina.lahteenmaki@gmail.com. Lihojen nouto meiltä kotoa Valkeakoskelta tai mahdollisesti Tampereelta, taljoja voi toki myös postittaa ja hintoihin lisätään postitusmaksu. :)
No niin, nyt sitten sitä agilitypäivitystä. Tällä viikolla agilityä oli kyllä todellakin liikaa. Tiesin sen jo etukäteen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sitä oli vielä enemmän liikaa.
Tiistaina oli agilitykisat Tamskin uudella hallilla. Ratoja oli kaksi ja mulla oli molemmat pojat mukana. Ukko oli ekana ja rata kosahti jo heti alkuun, kun Ukko ei lukenut mun pakkovalssia tai mä en tehnyt sitä kunnolla ja Ukko hyppäsi sen väärään suuntaan. Jatkettiin niin kuin ei mitään ja ihan jees menoa olikin. Keinun unohdin sitten ohjata ja tokavikalla hypyllä tapahtui jotain kummaa, kun Ukko rämäytti kunnolla rimaa päin..
Ukkoa jäähdytellessä ja Jerikoa ja Miloa lämmitellessä Nassun kanssa puhelin, että Jeriko lukee noi pakkovalssit niin hyvin, että sille ton pitäis olla pommin varma juttu. No, eipä ollutkaan. Jeriko lukitsi hypyn jo heti putkesta tullessaan ja varmaan sitten vasta just ponnistukseen lähtiessään tajusi, että nyt menee pieleen ja yritti kai jotenkin jarruttaa ja hyppäsi sen seurauksena koko siivekkeen kumoon. Päätin lopettaa koko radan siihen. Harmitti ihan vietävästi. Jotenkin musta tuntui, että Ukolle tuollainen moka on ihan normaali, mutta Jerikoon olin jotenkin erityisen pettynyt. Ja annoin sen ikävä kyllä näkyä Jerikolle ja Jeriko vähän tästä pahoitti mieltään.
Toinen rata lähti menemään oikein hyvin Ukon kanssa, kunnes sitten hätäilin niistossa ja Ukko tuli esteen ohi ja tästä kielto. Kepeille tullessa Ukko otti vielä väärän välin, joten tuloksena 10 vp, mutta muuten kyllä aika soljuva ja kiva rata. :)
Myös Jerikon kanssa tämä rata meni ihan kivasti, pituuden viimeinen palikka kaatui ihan pienestä kosketuksesta, mutta muuten meni kivasti. :) Tuloksena siis 5 vp.
Keskiviikkona Ukolla oli agilitytreenit ja ne meni kyllä oikein kivasti. Ukko selvästi nosti vauhtia oikein hienosti, kun tehtiin samoja kohtia uudelleen, varmuus tuo hurjasti vauhtia lisää Ukolle. Ukko myös haki tosi hienosti itsenäisesti kepit vauhdilla viistosti sulkukulmasta tullessa. :) Keinua pitäis yrittää parantaa Ukon (ja Jerikonkin kanssa) palkkaamalla siitä, että juoksee täysillä keinun päähän. Tämäkin on taas yksi asia, jonka totesin jo joskus viime kesänä, että ehdottomasti seuraava koira opetetaan näin eikä aloitella millään keinun kolautteluilla. Tavoitehan olisi saada koira, joka syöksyy täysiä keinun päähän. Mulla ei sitten ollut nameja mukana, joten tätä ei päästy oikein kunnolla Ukon kanssa treenaamaan.
Loppuviikko oli vapaata (ja Jerikolla tosiaan myös keskiviikko), mutta mulla oli kyllä torstaina fysiikkatreenit, joiden jäljiltä menin aivan jumiin. Lauantaina sattui ihan joka paikkaan ja kävely oli todella jäykkää, juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ja lauantaina sitten tosiaan alueellisen valkun treenit. Näistä lähtökohdista oli jo aika huono lähteä treenaamaan.
Ukosta huomasi todella voimakkaasti, että kun mä en pystynyt liikkumaan normaalisti (lihakset kyllä lämpesi pikku hiljaa treenin aikana, mutta jäähtyi sitten taas tosi nopeasti) ja Ukko hidasteli ja kyseli, kielsi esteitä tavallistakin enemmän ja keppivirheitä tuli. Hermoa alkoi kiristämään. Lisäksi radalla oli vielä kohta, jossa piti viedä koira kahden putken suun ohi ja päästää vasta kolmanteen. Tämä piti tehdä nimenomaan ulkopuolelta vedolla ohjaten, eikä nyt saanut kepeillä vaihtaa puolta. Tämähän ei sitten oikein ottanut onnistuakseen.
Jerikon kanssa onnistuminen ei ollut yhtään sen suurempaa. Tuo edellä mainittu radan kohta ei ottanut millään onnistuakseen ja mulla alkoi leikkaamaan ihan todella kiinni. Jeriko pahoitti tästä mieltään ihan tosissaan ja tuli "halaamaan" mua, eli nousi mun kylkeä vasten ja työnsi pään kainaloon. Näin Jeriko tekee jos se on todella huolissaan mun tyytyväisyydestä siihen, enkä muista koska olisin viimeksi sille tällaisen tunteen aiheuttanut. Ja edelleenkin sitä kohtaa hinkattiin ja väännettiin, Jeriko hidastui ja hidastui, alkoi tekemään keppivirheitä sitä ennen ja kaikki meni alamäkeen ja pinna kiristyi kiristymistään. Kerran sain Jerikon ohjattua oikeaan putken päähän, mutta eihän se mitään sujuvaa ollut, kun Jeriko tuli koko ajan sillä asenteella, että yritti vaan varoa suututtamasta mua lisää. Voi toista. :(
Jatkettiin me siitä välillä eteenpäinkin ja siinä alkoi tunnelma aina vähän keventyä, muut kohdat onnistui ihan hyvin, vaikkakin Jeriko oli aika varovainen muutenkin. Puomin kontaktin teki kyllä superhyvin! Onneksi se aika lopulta loppuikin, mutta täytyy sanoa, että tuon kohdan hinkkaaminen oli mun mielestä aivan typerää. Tarkoitus oli että mä olisin oppinut ohjaamaan sen, mutta se tuntui aika mahdottomalta ja oli Jerikoa kohtaan aivan täysin epäreilua, että sitä niin hinkattiin ja sitä paineistettiin. Ainut mitä opin tästä harjoituksesta oli, että jatkossa en suostu tuollaiseen hinkkaamiseen vaan teen sitten ohjauksen oman mieleni mukaan jos ei onnistu. Ei ole ollenkaan oikein, että koira joutuu tuollaisesta kärsimään.
Tänään vedin meillä paimennuskoulutusta ja kerran lampaat karkasi yhdeltä
treenaajalta alalaitumelta eikä Jeriko meinannut saada niitä tuotua
takaisin. Siinäkin vähän tuli konfliktia. Affet (prkl) juoksi taas verkkoaitaa päin ja sotkeutui sarvistaan siihen eikä meinannut millään onnistua tuoda niitä takaisin aitaukseen Jerikon kanssa. Jeriko ei vaan uskaltanut yrittää mitään niin kuin normaalisti ja tosi varovaisesti vaan touhusi eikä siitä tietenkään tullut lasta eikä vettä. Lopulta itse asiassa Ukko otettiin kehiin ja epäilyistä huolimatta se saikin porukan aika äkkiä tuotua sinne minne piti! Ihan pienieleisesti vaan tuli paikalle, tasapainotti pari kertaa ja viesti meni perille: Ukko halusi ne tiettyyn suuntaan ja lampaat uskoi!
Sitten näissä fiiliksissä agilitykisoihin SDP:lle. Ekalle radalle ei ehditty tuon paimennuskoulutuksen vuoksi. Lihakset antoi jo vähän paremmin periksi, vaikka en mä silti ihan normaalisti pystynyt liikkumaan. Jerikon kanssa ekalla radalla takaaleikkaus ennen keppejä epäonnistui ja nyrkäytin siinä vähän nilkkaakin, jonka seurauksena säären ulkosivun lihas jumitti. Vähän kökkö käännös siis tuli ja Jeriko oli mielestäni aavistuksen jähmeenä. Mennyt viikko painoi varmasti mieltä ja jalkaa. Siitä huolimatta kuitenkin nolla. :)
Ukon kanssa selvästi jähmeyttä. Ukko oli varmaan sitten vaan jo niin väsynyt. Kepeillä ihan hassu virhe, vaikutti siltä, että ei vaan jaksanut pujotella ja lopetti kesken. Sitten tuli pientä epäselvyyttä ohjauksessa muutenkin ja hylky. Ukon kanssa samalle aaltopituudelle pääseminen on erityisen vaikeeta. :D
Toisella radalla mä olin itse aika ajoin vähän ulalla, että missä mun piti olla. Keppien jälkeen hypyn takaakierto meni vähän hassusti, mutta Jeriko onneksi nyt paikkasi mun mokia. Keinulle toisen kerran tullessa oli alastulokontaktin ottaminen ihan hilkulla, mutta nollana kuitenkin maaliin! :) Kisakirjoja hakiessa selvisi, että meidän sijoitus oli 4./50 ja saatiin toinen SERT-A! :) Eli paskan viikon päätteeksi tuplanolla ja serti, vaikka meno olikin vähän jähmeetä.
Ukon kanssa meni myös toinen rata paremmin, mutta kepeillä taas virhe enkä osannut/jaksanut alkaa hinkkaamaan sen korjausta, joten siitä hylky. Muuten mentiin tosiaan samaa rataa ja ihan kivasti. :)
En nyt tiedä sitten mistä tää kaikki pinnan kireys tällä viikolla johtui. Ehkä siitä, että itse olin ihan joka ilta jossain menossa ja vaikka aika useinkin on sellaista, niin nyt alkoi jotenkin väsyttämään? Joka tapauksessa vastaaviin konflikteihin Jerikon kanssa ei olla jouduttu aikoihin, aikoihin en ole ollut näin ärtynyt ja pettynyt eikä Jeriko ole aikoihin ollut noin epävarma mun hyväksynnästä. Kyllä nyt vaan on paha mieli Jerikon puolesta. :( Nyt pidetään agilitytaukoa ensi viikolla Jerikon kanssa, venytellään ja hierotaan ja vietetään vaan ihan rentoa viikkoa. Eiköhän se sitten taas tästä. Ja täytyy nyt itse yrittää vähän vähentää menoja, vaikka taas kyllä pahalta näyttää kun on ylimääräisenä mm. hallituksen kokous. Huoh. :(
