Syksyn hommia ja syksystä nauttimista

Agilityä on tällä viikolla tulossa aika paljon, joten päivittelen niistä sitten vasta viikonloppuna. Nyt vaan tällaista kuvasaastetta ja muuta pientä.

Meillä on lampolan lattia nyt ollut remontissa, kun vanhat laudat oli suurelta osin aivan lahonneet ja paljastui vasta nyt, kun saatiin kunnolla heinät tyhjennettyä kesällä. Kaikkea ei voi ehtiä, jaksaa tai osata tehdä itse, joten meillä sisäremontin entisten asukkaiden "kennelhuoneisiin" tehnyt ammattilainen tuli tekemään myös lattiaremontin lampolaan. Samalla seiniin tehtiin kunnon tuulensuojat, ruokintakoroke paaleja varten (nyt saadaan niitä sitten sisäruokintaan) ja kunnon ovet sekä etupuolelle ihmisiä ja koneita varten, että aitauksen puolelle lampaita varten. Kyllä tässä sitten talvella kelpaa. :)

Mulla vapautui myös viime viikonlopulta peruutuksen vuoksi yksi päivä vapaata, joka sitten käytettiin hyödyksi lampaiden "alalaidunta" kesän harvennushakkuiden jäljiltä siistien. Täällä on niin paljon hommaa, että tällaiset sitten jää pitkäksi aikaa lojumaan. Vielä pitäis oksajäte polttaa, mutta nyt onkin hyvä aika sille, kun ei ole metsä- tai laidunpalon vaaraa. Toisaalta ei oksasilppurillekaan ole tarvetta, kun Jeriko innokkaana oli auttamassa. ;)

Lisää kuvateksti

Viime viikolla käytiin Jerikon kanssa hakutreeneissä. Tuttu maasto ja päätin tehdä ensimmäistä kertaa kaikki pistot ilman apuja. Hitsi kun meni hienosti! Jeriko uppoaa nyt tosi hyvin suoraan, ainoastaan yksi pisto oli huono kun meinasin vauhdista lähettää vaikka Jeriko tuli vinoon. Uudella lähetyksellä lähti sitten taas jo ihan suoraan. Hyvin on nenä auki ja maalimiehet löytyi. Talven aikana täytyy sitten hioa vaan ilmaisuhaukku kuntoon ettei häiriinny yhtään mun liikkeestä, muuten näyttää jo tosi hyvältä. :)

Ollaan myös nautittu kauniista syyskeleistä kotipihassa ja lenkkeilty, välillä myös Pirskatti on lähtenyt mukaan. On siitä kyllä tullut komea kissa. :)

Aamulenkin tunnelmointia

Lallikin nauttii ulkoilmasta, mutta ei jaksa lenkeille lähteä ;)

Uusia puolia Ukossa

Tällä viikolla on treenailtu agilityä, ei oikein muuta. Jerikolla oli treenit maanantaina ja ne meni niin kuin yleensäkin, oikein hyvin. :) Hauska rata oli mihin pystyi vähän kokeilla erilaisia ohjauksia ja sitten toisaalta putkijarrua muistuteltiin mieleen ja niistoon yritettiin saada vauhtia lisää. Kivat treenit. :)

Keskiviikkona Ukko pääsi pitkästä aikaa treeneihin. Talvikauden alettua kahdet treenit on jo jäänyt välistä mun töiden ja sitten poikien hieronnan vuoksi. Nyt siis ekaa kertaa uudessa Tero ja Nina Mesirannan vetämässä ryhmässä, eilen Tero veti treenit. Tehtiin paria lyhyttä pätkää, jotka oli aika vauhdikkaitakin, pari hyppyä ja putkeen ja sitten uudelleen pari hyppyä, käännös ja taas kohti putkea.

Tero kiinnitti huomiota hyvin mun ohjaukseen niin kuin toivoinkin ja alettiin ihan työstämään sitä miten mun pitäisi ohjata Ukkoa, että se tietäisi koko ajan mihin ollaan menossa. Erityisesti peruskäännöksissä Ukko jäi herkästi vähän kysyvälle kannalle. Yleensäkin ottaen Ukko tulee tosi voimakkaasti mun jalkojen liikkeen mukaan, joten pitää se oma liikkuminen suunnitella sitä ajatellen ja selvästi näyttää mihin ollaan kaartamassa. Tosi hyviä havaintoja!

Ukko on vaan niin todella kiltti, että jos on epäselvyyttä, niin se hidastaa odottamaan. Jos taas ohjaus on hyvä ja se tietää muutaman esteen eteenpäin mihin pitää mennä, niin sehän painaa lujaa! Täytyy vaan löytää se sama aaltopituus. Asioita täytyy pystyä myös katsomaan aina välillä eri kantilta ja varsinkin Ukon kanssa täytyy vähän vaivata päätään, että näkee mikä on homman juju. Mä uskon, että Tero ja Nina on just oikeita ihmisiä auttamaan mua siinä.

Paimennusta ei olla treenailtu, mutta kun olen nyt alkanut jakamaan kauraa lampaille ja vedetkin täytyy käydä täyttämässä päivittäin, niin koirat on aina mukana. Ukko on jotenkin taas edelleen kasvattanut intensiteettiään. Se haluaa aina päästä lampaille ja on toki ennenkin halunnut, mutta nyt siinä on jotain vielä lisää. Ukko selvästi nauttii siitä, että pääsee lampaiden tunkiessa portilla kohtaamaan niitä ja painostamaan irti portista. Ukko on selvästi löytänyt tässä jonkun erityisen hauskuuden ja on alkanut jopa pitämään siitä (?!), että saa pitää lampaita voimakasta vetoa varten ja työntää niitä pois.

Ja kun lampaat tietää kauraa tulevan, niin nehän on raskaita, mutta se ei Ukkoa haittaa, päin vastoin! Kun mä lähden hakemaan kauraa tallista, niin Ukko on pari kertaa mennyt jo portin ali aitaukseen, kun lampaat on siihen tullut kärkkymään, ja itsenäisesti lähtenyt niitä työntämään pois. Käytännössä siis lampaiden ollessa melkein kiinni portissa on ryöminyt niiden eteen, noussut pystyyn nenä vasten nenää suurin piirtein ja sitten vaan katseella painostanut väistymään. Eikä lampaat ole nyt edes kauran himoissaan kyseenalaistaneet Ukkoa. Tietenkään ei saisi omine lupineen mennä aitaukseen, mutta koska Ukko ei aiheuta mitään härdelliä, niin en ole tuosta varsinaisesti suuttunut. Olen sitten vaan ollut tarkempana seuraavalla kerralla, että käsken ajoissa odottamaan ettei se mene sitten yksin. Ja hienohan se on huomata miten se kehittyy ja kuinka tyynesti ja varmasti se käsittelee lampaita. :)

Pätevät pojat takoo tuloksia

Lauantaina napattiin Jenna (ja App) kyytiin ja ajeltiin Janakkalaan valjakkokisoihin. Treenejä Jennalla ja Ukolla nyt kuivan kelin aikaan alla ehkä 3 tai 4, aika vähillä treeneillä siis lähdettiin.. Lisäksi junnuissa ei ollut muita pyöräluokkaan lähtijöitä ja järjestäjät oli lähettäneet Jennalle kyselyn, että käykö harrasteluokka. Jenna ja Ukko kilpaili siis luokassa, jossa on sekaisin aikuisia sukupuoleen katsomatta. Osallistujia oli vähän harmittavasti silti vähän, vain kolme, mutta kyllähän siitä kisa kuitenkin saatiin. Yksi osallistujista oli pitkä atleettinen mies dobberin kanssa ja lähtöviivalla todettiin, että sitä vastaan ei ole saumaa, mutta todennäköinen sijoitus tulisi olemaan toinen.

Ukko oli lähtöä odotellessa aivan liekeissä. Huusi edellisten lähtijöiden perään ja syöksyi hihnassa aina välillä yrittäen lähteä liikkeelle. Se on niin tosissaan. Vähän samalla tavalla huvittavaa kuin Jerikon totinen ote paimennukseen; vähän niin kuin odotusarvona ei niin huippukoira  (valjakkolajeissa esim. versus seisojat), mutta niin tosissaan silti. :D Siinä jo näki, että Ukko on hyvässä vireessä ja tulee varmaan hyvä veto.

En vaan arvannut kuinka hyvä. Maalissa odotellessa alkoi olemaan dobberin vuoro tulla maaliin ja alkoi kuulumaankin selvästi dobberin turhautunutta haukkua, mikä vedon loppuvaiheilla oli vähän outoa jos ei jotain erikoista tapahdu. Sitten kuulinkin jo Jennan kannustavan Ukkoa ja tajusin, että ne on helkkari tullut dobberista ja miehestä ohi! Saanut siis minuutilla kiinni ja ohittanut! Ukko oli kuulemma vetänyt koko ajan ihan hullulla tahdilla ja rata oli aikas haastava runsaine nousuineen. Dobberin tullessa näkyviin Ukko oli vaan lisännyt pökköä pesään, se todella haluaa ohittaa ja voittaa. ;) Ohituksen jälkeen dobberi oli saanut uutta potkua ja meinannut mennä uudelleen ohi, mutta mies olikin kaatunut ja Ukko ja Jenna pääsi irtoamaan. Maalisuoran tuli peräkkäin vaikka tosiaan Jennalla ja Ukolla siinä jo yli minuutti siis "etumatkaa" ajassa.

Niin siinä sitten kävi, että junnu-Jenna ja pieni bc Ukko otti ja voitti harrasteluokan. Aivan huikea veto ja huikea pari! :) On niin hienoa, kun Ukko pääsee toteuttamaan itseään tässä lajissa. Jäähdyteltiin ihan kunnolla, mutta Ukko olis halunnut lähteä vielä toiselle kierrokselle, kun pari kilpailijaa kävi vielä tekemässä pienet treenit koirilleen palkan kanssa. Sen nähdessään Ukko alkoi uudelleen hinkua radalle ihan niin kuin ei olisi jo juossut suu vaahdossa. :D Myös voittokuvaa ottaessa lähdön edessä Ukko olisi ennemmin ollut naama menosuuntaan ja lähdössä kuin kuvattavana. ;)

(c) Tomi Niemi

(c) Tomi Niemi

Tänään oli sitten Jerikon vuoro näyttää jälkikokeessa ja kyllähän se näyttikin. Etukäteen kyllä mua ahdisti aika paljon yön ja aamun pakkanen, vuosi sitten kun samoissa olosuhteissa oli koe mennyt aika reisille, kun yhtään esinettä ei noussut ruudussa. Pakkanen/kylmä maa kun voi tehdä sen, ettei hajut liiku juuri mihinkään eikä silloin vuosi sittenkään parhaimmatkaan nostaneet kuin yhden esineen. Mutta aamulla sitten vaan asenne, että se menee miten menee.

Koe aloitettiin siis maastolla ja arvoin meille jäljen numero 1. Sopi mulle hyvin. :) Jana lähti ylämäkeen ja jälki olikin siinä melko lähellä, kun pidemmälle ei olisi ollut näkyvyyttä. Jälki lähti oikealle ja Jerikon perässä mäkeä ylös rämpiessä näin, että se lähti ajamaan oikealle ihan hyvän näköisenä, mutta sitten taas kääntyi vasemmalle tarkastamaan. Siitä siis takajälki ja kutsuin takaisin jolloin nosti jäljen taas oikeaan suuntaan. Janalta 34/40. Toivon mukaan tämä vaihe menee pian ohi, kun selvästi Jeriko odottaa, että mä sanoisin jotain ja jos mitään ei kuulu, niin lähtee vielä tarkastamaan vaikka on jo suunnan edeltävästi valinnut...

Itse jäljestys meni aivan loistavasti. Jeriko meni kuin junan raiteilla, todella hienosti ja tarkasti koko ajan jäljen päällä ja tasaiseen tahtiin. Yksi pieni ylimääräinen silmukka tuli, mutta muuten tuntui menevän koko ajan ilman mitään sen suurempia tarkasteluja. Ekan kepin yli Jeriko kyllä meni, mutta se oli niin selkeässä paikassa, että itse löysin. En ehtinyt nähdä, että mistä kohtaa meni yli, että miksi jäi. Seuraavat kepit Jeriko kuitenkin itse ilmaisi hienosti ja häntä heiluen. Neljä ensimmäistä keppiä tuli aika nopeasti mikä oli mun mielenrauhan kannalta todella hyvä, kun saatoin olla melko varma, ettei yhtään voinut olla jäänyt. Luotin myös siihen, että vitonen ja kutonen nousee niin kuin nousikin, joten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kaikki kepit taskussa palauttamaan keppejä! Jäljeltä siis pisteitä yhteensä 163.

Esineruutuun meno jännitti myös. Ruutu oli mäen päällä, joten sinänsä potentiaalisesti ei niin kylmä paikka ja aurinkokin paistoi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jeriko teki kuitenkin töitä niin kuin koska tahansa, omaa varmaa suorittamista, mitä nyt yhdestä lähetyksestä lähti mun osoittaman suunnan sijaan sinne minne itse katsoi järkevämmäksi mennä. Kaikki kolme esinettä nousi kuitenkin todella nopeasti, joten mitäpä siitä valittamaan. :) Pisteitä 29/30, yksi piste pienestä otteen elämisestä vaikka Heinilä itsekin sanoi, että eihän se varsinaisesti pureskele. Tarkkaa se on 3-luokassa ja kuuluukin olla.

Sitten vielä tottis. 1-luokan pari suoritti ensin, mutta oltiin sitten ekassa 3-luokan parissa tottiksissakin ja nyt päästiin ekana myös suorittamaan. Olisi ollut kiva saada videolle niin voisi jälkikäteen arvioida menoa. Jeriko tuli kentälle aivan täydellisessä vireessä ja fiiliksessä, mutta seuraamisessa alkoi sitten vähän haukahtelemaan mun käskytyksille ja pikkasen paikka eli ekalla suoralla. Sitten kuitenkin paransi selvästi ja käännökset oli kuitenkin hyvät. Henkilöryhmässä ekassa kääntymisessä vähän jätätti, pitäisi suunnitella se henkilöryhmään meno aina niin, että ekana kääntyy vasemmalle, niin pysyisi paremmin hereillä. ;)

Jäävistä istumisen meni taas maahan. Haukahti lähdössä ja siitä jo tiesi, että ei tule kuuntelemaan vaan heittää vaan arvalla. Hemmetti. Luoksetulo ja seisominen ihan ok, mutta olis saanut olla enemmän voimaa. Tasamaanouto sama juttu. Hyppynoutoa ennen Jeriko ei meinannut tulla ollenkaan perusasentoon, jouduin antaa kolmannen käskyn ja sitten vasta tuli! Eihän se sitten hypännyt, meinasi ehdotella vinoestettä jne., mutta olin nyt tiukkana, ettei väärille esteille ainakaan mennä. Tämä ymmärrettävästi puutteellinen. Estenouto erinomainen. Eteenmenossa vähän meinasi edistää, mutta eteni tikkusuoraan ja hyvin ja meni tosi nopeasti maahan. :) Paikkamakuussa ei mitään ihmeellistä.

Tottispisteet jännitti. 76 piti saada 1-tulokseen, mutta noiden virheiden jälkeen se tuntui musta epätodennäköiseltä. Kokonaisvaikutelmakaan ei mun makuun olla niin hyvä, rima olisi niin paljon korkeammalla vaikka kyllä ne yleisöstäkin sanoi, että hienosti teki muuten. Tämän vuoksi pitäisi olla se video.. ;) Joka tapauksessa Heinilä helli meitä 84 pisteellä ja näin ollen saatiin 1-tulos ja voitettiin vielä luokka! :) Nyt on sitten kilpailuoikeus ensi vuoden PK-SM -kisoihin ja ensimmäinen kiinnitys valionarvoon. Tästä on hyvä jäädä tauolle ja sitten hinkata tota tottista siihen malliin, mitä mä haluan sen olevan. ;)

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

Paimenneltiinkin tänään, mutta nyt en vaan jaksa kirjoittaa enää enempää. Mustilla meni hienosti ja saatiin Peteltä uusia vinkkejä jatkoon. That's all I'm gonna say. :)

Sinnikkyys arvossaan

Paimennuksen täyteinen viikonloppu takana. Perjantaina Musti tuli meille hoitoon ja otettiin vähän paimennustreeniä. Mustin kanssa vähän kaaria ja sitten ihan peruskuljetustakin. Intensiivisyys on taas kasvanut ja täytyi olla tiukkana, ettei vauhti kiihdy. Toisaalta peruskuljetus jota ei olla koskaan aiemmin otettukaan meni luonnostaan aivan täydellisesti, kun olin edeltävästi juuri ottanut tiukemmin ohjiin kaahaamisen vuoksi. Sitten onnistui täysin ilman käskyttämistäkin.

Jerikon ja Ukon kanssa tehtiin flänkkiharjoituksia. Eipä niissä mitään sen kummempaa.

Eilen olin talkoilemassa Nietosvaaran tilalla paimennuskisoissa ja sain hienon homman olla tuomarinsihteerinä. 3-luokan tuomaroi Bobby Dalziel ja oli kyllä hienoa olla seuraamassa näin menestyneen ja arvostetun kilpailijan tuomarointia. Linja erosi ainakin osittain siitä mitä suomalaisilla tuomareilla on, mutta hyvällä tavalla. Oli myös todella antoisaa kuunnella hänen mietteitään paimennuksesta. Erittäin mukava herra! :)

Oltiin Katjan luona yötä ja illan suussa tehtiin pienet treenipätkät. Lauantaina kisoja seuranneena nousi vähän kylmä hiki pintaan, koska texel-mammat ei todellakaan päästäneet koiria helpolla, kyseenalaistivat tosi herkästi ja jopa käveli yli. Jännitin erityisesti Ukon pärjäämistä niiden kanssa, vaikkei jumittamista olekaan viime aikoina ollut ja se on pärjännyt hienosti haastavampienkin lampaiden kanssa. Siitä huolimatta olin epävarma ja yhtenä treenin osana oli laittaa Ukko astutusryhmää liikuttamaan, missä siis oxford down -pässi. Kyllähän ne lampaat jumitti ja pässi katseli ja jopa teki vähän hämyhyökkäyksen kohti, mutta Ukko piti paikkansa ja painosti pässinkin uuhiensa perään. Hieno Ukko! :)

Jerikon kanssa tein pillillä ohjausta aidalta laitumen toiseen päähän ja Jeriko otti kyllä hienosti käskyt ja hyvin meni. Musti oli vähän vauhdikas alkuun ja otin sen liinaan ajamaan, jotta löydettiin parempi mielentila.

Tänään sitten kisapäivä ja itse Bobbyn arvosteltavina, iik!! 2-luokka aloitti ja Jeriko siis ensin vuorossa. Olisihan sitä voinut nyt ulkomaalaisen tuomarin kyseessä ollessa ja haastavampien lampaiden kanssa pelata varman päälle ja kävellä mukana, mutta halusin kuitenkin edelleen jatkaa tolpalta ajoa. Bobby arvosteli hakukaaren aika tarkasti, kaari ei saanut olla liian tiivis (tietenkään), mutta ei myöskään liian laaja.

Tolpalle mennessä en ollut päättänyt ihan varmaksi kummalle puolelle lähetän, vaan otin Jerikon irti liinasta ja annoin sen lampaat nähtyään itse kertoa kummalle puolelle olisi sen mielestä parempi mennä. Jeriko valitsi vasemman puolen (poistovarikko = veto vasemmalla) eli siis alkoi selvästi itse asettamaan itseään viistosti vasemmalle valmiina lähtöön. Vähän meinas mennä överiksi Jerikon kaari, loppuosastaan kävi siellä missä eilen oli 3-luokan lampaat ollut... :D Ei kuitenkaan niin pahasti överi, että Bobby olisi enempää sakottanut (eilen otti överiövereistä jopa 4-6 pistettä pois), Jerikolle pisteet 19/20 eli lähes täydellinen. ;)

Nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle aika pitkälti offlinessa ja pisteitä 6/20. Jeriko ei tänään ollut ihan parhaiten kuulolla. Luulen, että johtui lampaiden haastavuudesta, Jeriko uppoutui niin niiden hallitsemiseen ettei oikein kerennyt kuunnella.. ;)

Poispäinajossa ekalla osuudella (lähimpänä varikkoa, missä veto oli kova) tuli sitten Jerikonkin kohdalle pattitilanne, kun lampaat oli vähän eri mieltä kulkusuunnasta. Koko porukka jumitti ja kääntyi katsomaan Jerikoa jalkaa polkien. Hassua Jerikossa on, että vaikka se on sellainen nallu nallukka usein paimentaessaankin, niin jos sitä kyseenalaistetaan, niin sitten melkein 50 metrin päähänkin näki selkeästi Jerikon ilmeen muutoksen. Sillä on sellainen "ihanko tosi alat ryppyilemään mulle" -ilme. Ei sillä silti ole mikään kiire purra, tuimasti katsoi ja otti pari askelta kohti, mutta siinä alettiin olla jo nenät vastakkain niin Jeriko napsautti siististi huomautuksen lampaille ja sai ne liikkeelle. Eikä ne kyllä sen jälkeen sitten enää kyseenalaistaneetkaan sitä. Tuomarin sanoin, siinä ei Jeriko oikein muuta voinut ja sen väri/erikoinen ulkonäkö kävi tässä sitä vastaan ja lampaat sen vuoksi kyseenalaisti erityisesti.

Offlinea mentiin kyllä aika paljon, poikittaisajossa Jeriko kyllä hienosti itse tasapainotti lampaiden vetoa vastaan ja luulin jo, että porteista mennään, mutta viime hetkellä ohi ja Jeriko otti siinä jonkun käskyn väärinkin. Poispäinajosta ei sitten pisteitä jäänyt kuin 1/20 (iso siivu pisteistä kuitenkin tuosta nappaisutilanteesta). Viimeiseltä pätkältä 4/10, koska siinä alussa tosiaan ylimääräinen pyörähdys väärin otetun suuntakäskyn vuoksi. Jako 9/10, aikas mallikkaasti meni. :)

Jako tehtynä (c) Seija Vahtera

Häkkiin ei saatu niitä sitten millään. Aiempia suorituksia seuranneena yritin antaa tekuille tilaa ja aikaa, mutta annoin sitten ilmeisesti vähän liikaakin. Pitäis löytää se kultainen keskitie. Aika loppui sitten häkillä. Pisteitä siis hausta yhteensä 33 ja kokonaisuudessaan 47. Ihan hyvin tolpalta ajetuksi. :)

(c) Seija Vahtera

(c) Seija Vahtera

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... (c) Seija Vahtera

Tuumaustauko, tulisiko se yksi sieltä takaa ilman mitään isoja liikkeitä... (c) Seija Vahtera

 Olin tosi tyytyväinen Jerikoon. On se aikamoinen show-puudeli. :) Tuomari tuli luokan jälkeen sanomaankin mulle, että oikein hyvä ja sinnikäs näyttelylinjainen. Sihteerille oli ensin ihmetellyt, että "what is that?", mutta ollut ihan vaikuttunut Jerikon menosta ja vielä sanonut, että jos olisi näyttelylinjaisten omia kisoja, niin "tuo koira varmasti voittaisi".. Kyllähän se mieltä lämmittää, mun oma pieni showpuudelini. ;)

Seuraavana sitten Ukon vuoro. Ukon kohdalla päätin oikeastaan sen puolesta, että sekin lähtee vasemmalta, en usko että osaisin vielä Ukosta lukeakaan sen omia aikeita. Pulmia aiheutti poistovarikko, jonka lampaisiin Ukko oli piilossaoloyrityksistä huolimatta kiinnittynyt vaikka oli kyllä edessä olevatkin nähnyt. Hoidin kuitenkin mielestäni tilanteen ihan hyvin, kun otin pannasta kiinni ja kysyin "missä lampaat". Ekalla yrittämällä Ukko vilkaisi eteen, mutta kun aikailin, niin alkoi taas katsella takavasemmalle. Kysyin sitten uudelleen ja annoin kaarikäskyn heti kun Ukko katsoi edessä olevia lampaita ja se lähtikin hyvälle kaarelle kohti oikeita lampaita. Kaari oli ihan lopustaan vähän tiivis, mutta muuten tosi hyvä ja pysähtyi aikalailla tasan tasapainoon: 18/20. Vihellyksestä Ukko hidasti selvästi ja annoin heti ajokäskyn, ettei tulisi jumitilanteita: nosto 8/10.

Kuljetus ohjaajalle osittain offlinessa kun lampaat alkoi jo poistovarikkoa haikailemaan. Ukko otti käskyt ihan ok, mutta jätin flänkkiä vähän vajaaksi, ettei lampaat kääntyisi ihan ympäri ja otti kaksi käskyä ennen kuin saatiin ne kunnolla kääntymään. Tosin ne sitten kuitenkin jumitti tolpan eteen Ukkoa tuijottelemaan. Mutta Ukko oli hieno, ei ahdistunut, painosti itse hienosti ja tosi hitaasti painoa siirtäen eikä antanut periksi. Tilanne oli kuitenkin niin haastava, että tein toisen "päivän hyvän liikkeen" (ainakin omasta mielestäni) ja autoin Ukkoa vähän suhisemalla ja jalkaa tömäyttämällä lopulta saatiin lampaat kääntymään. Ukolla pysyi maltti hienosti, mutta lampaat ampaisi tolpan kierron (tämä korvan taakse) jälkeen kohti poistovarikkoa. Ohjaajalle kuljetuksesta 12/20.

Ukko lähti hienosti kaarelle pysäyttämään eikä jumittanut laisinkaan, mutta porukassa löytyi aina joku joka jatkoi väkisin yritystään kohti varikkoa. Ukko hienosti pyrki tasapainottamaan koko porukkaa ja kokoamaan niitä vaikka ne pyrki leviämään kuin jokisen eväät. Mitä tein minä? Seisoin vaan tolpalla ja jotenkin ajattelin, että Ukon pitäisi yksin kääntää ne ja tuoda takaisin linjalle, vaikka koska tolppa oli jo kierretty, niin olisin voinut mennä HETI auttamaan! Tässä eka tyhmä virhe.

Toinen tyhmä virhe tuli saman tilanteen jatkona, kun lampaat vaan pyrki leviämään ja jatkoi yritystään Ukon ohi. Nostin käden pystyyn merkiksi, että keskeytän ja sitten vasta lähdin Ukkoa auttamaan. Todellisuudessa olisi siis pitänyt heti lähteä auttamaan ja olisin voinut tehdä sen ilman keskeytystä. Pääasia nyt kuitenkin oli se, että Ukko teki aivan upeasti töitä, ei jumittanut pätkääkään, ei unohtanut ketään vaan todella haastavassa tilanteessa koko ajan piti silmällä koko porukkaa ja pyrki lähtemään kokoamaan niitä jotka oli eniten lähdössä litomaan. Ja ennen kaikkea ei panikoinut tai kiihtynyt eikä purrut. Saatiin porukka kasattua ja estettyä niiden pako varikolle mikä oli Ukon ja jatkon kannalta kuitenkin varmasti tärkeintä. Se teki hienon työn ja sai palkan siitä, yksikään texel-mamma ei sen yli kävellyt. Moni koira olisi tuossa tilanteessa joko käynyt kiinni tai lyönyt hanskat tiskiin ja jättänyt yrittämättä kokonaan. Kuitenkin koska olin jo keskeyttänyt, niin homma loppui siihen, vaikka porukka oli jo kasattu ja rauhoitettu.

En edes tajunnutkaan omaa mokaani tuon tolpalta irtoamattomuuden suhteen ennen kuin sitten yleisön kommenteista. Olin vaan jotenkin ihan jäätynyt sen edeltävän lampaiden jumittamisen jäljiltä, enkä jotenkin edes rekisteröinyt, että tolpan kierto oli tehty ja saisin liikkua. Harmitti ja harmittaa todella paljon. Ukko oli ja on niin hieno, mutta se on ehkä vuosituhannen väärinymmärretyin koira. Sen silmänkäyttöä ja vahvuuksia ei ole ymmärretty, mutta todellisuudessa siinä onkin ollut koko ajan kehittymässä itse asiassa hyvinkin vahvapäinen koira, joka ei koe heti tarvetta purra tai hätiköidä. Aivan upea koira siis toisin sanoen. Nyt ollaan Ukon kanssa löydetty sama aaltopituus ja olis ollut sen aika näyttää vaikka sitten näillä haastavilla lampailla mistä se on tehty, mutta mä pilasin itse sen tilaisuuden. :(  Mutta ensi kesänä sitten uutta yritystä vieläkin paremmaksi kehittyneenä.

Tänään otin sitten Katjalta vielä nuoren pässin meille mukaan, toivotaan, että se saa jotain aikaiseksi ja tulisi karitsoita talvella! :)