Viimeistelyä

Meneekö jo vähän yli-yrittämisen puolelle, mutta oltiin taas jälkeä tekemässä tänään. Aluksi ajattelin, että käyn vaan Koivumäessä tekemässä tottiksen ja esineruudun, mutta sitten tajusin että ehtisinkin jäljetkin tehdä ja tokihan se piti tehdä. ;)

Ensin tallasin siis pojille jäljet vanhenemaan, Jerikolla 650 metriä ja Ukolla ehkä n. 500m, sports tracker jumitti mittauksen. Sitten tottistelemaan. Ammuin ensin kaksi laukausta kentältä, samalla kun vein etupalkan Jerikolle valmiiksi. Keskityin nyt kentälle tuloon, mutta se ei kyllä ollut ihan sitä mitä halusin. Olis tarvinnut parinkin siihen, että olis päässyt oikeaan fiilikseen. Virittelin siis ennen kentälle menoa, mutta oikeassa koetilanteessa olisin kyllä varmaan vähän pidempään käyttänyt virittelyyn. Nyt kentälle tullessa Jeriko meinasi välillä vähän herpaantua ja huomautin siitä, sitten sujui hyvin. Vein ekana paikkamakuuseen, ammuin kaksi laukausta, selailin vähän facebookia ja sitten menin palkkaamaan.

Seuraaminen aikas hyvää, jäävät tosi hyvät istuminen mukaan lukien tosi napakka. Luoksetulot hyvät. Tasamaanouto niin hyvä kuin voi olla tollasella pikku koiralla. ;) Hyppy tektiin jollain vähän erikoisella montsu-esteellä, korkeus jotain n. 90 cm. Vinoeste ok ja eteenmeno suoraan palkalle joka oli aidassa kiinni. Vähän meinas Jerikolla kyllä usko loppua ja pysähtyi ja kääntyi noin 5 metriä ennen aitaa. Uudella eteenkäskyllä kääntyi ja jatkoi etenemistä ja löysi palkan. Hyvä treeni siis. :)

Ukko sitten kentälle. Ensin vähän seuraamista ja Ukko nappasi mun tyhjään käteen, kun seuraamisesta "jes" sanalla luuli että lelu on suoraan siinä eikä taskussa vasta. Sitten vähän vielä herpaantui välillä ja ärähdin Ukolle, että kunnolla pitää tehdä ja taas se paransi ärähdyksestä. Piti ihan katsoa, että todellako on häntä korkealla seuraamisessa, mutta niin vaan oli. Ei tosta Ukosta edelleenkään oikein tiedä onko se lintu vai kala. :D Herkkiksenä pidetty, mutta se taitaa vaan viilailla linssiin, kun kuitenkin kestää komennusta ja parantaa siitä...

Laitoin Ukon paikkamakuuseen ja menin puoliksi palisade-esteen taakse niin, että mulla oli katseyhteys Ukkoon. Ammuin yhden laukauksen, jota Ukko hätkähti, vilkaisi sivulle, mutta pysyi paikoillaan. Odotin hetken tekemättä mitään ja palasin sitten Ukon luo. Ukko nousi perusasentoon terävästi ja lähti täysin vapautuneesti heitetyn pallon perään. Leikkiminen jatkui rennosti, tuli ongelmitta seuraten palisaden ohi ja siitä sitten eteenlähetys joak meni kivasti. :)

Jälkien lähtökohdat oli jonkin verran polkua eteenpäin ja otin molemmat samalla mukaan ja jätin Jerikon puuhun kiinni vähän lähemmäksi. Ukko siis ensin vuorossa. Jälki lähti oikealle, Ukko nosti takajäljen ja kiskoi pitkään siihen suuntaan vaikka en päästänyt, ennen kuin luovutti. En sanonut mitään. Siitä sitten jäljestys pikku hiljaa alkoi, mutta piti ihan kutsua Ukko pois takajäljeltä. Eka ja toka keppi nousi hienosti, mutta sitten kolmas jäi vähän tiheikköisempään kohtaan. Neljän nousi avoimelta, viides jäi ja kuudes taas nousi. Ei siis kovin hääppöinen saldo. En nähnyt missä kepit oli enkä siis miten Ukko ne ohitti, mutta ryteikössä oli ainakin jonkin aikaa poissa jäljeltä, kun etsi reittiä läpi.

Sitten Jerikon vuoro. Jälki vanheni kaksi tuntia. Janalla on nyt ollut ongelmia ja tajusin, että ne johtuu todennäköisesti siitä, että treeneissä olen aina kehunut nopeasti kun Jeriko on nostanut oikean suunnan. Nyt se siis tekee sitä, että nostaa ensin oikein (nytkin nosti ensin oikein oikealle), mutta kääntyykin muutaman askeleen jälkeen takaisin ja jäljestää takajälkeä pitkälle. Olen nyt reagoinut tähän niin, että en sano mitään enkä vaan päästä liinasta pidemmälle. Eiköhän toi pikku hiljaa häivyty sitten toi mun kehumisen tekemä haitta..

Itse jäljestys oli taas todella hyvää. Itse asiassa ehkä vähän vauhdikkaampaa ja tarmokkaampaa kuin mitä on ollut viime aikoina. Tallasessa unohdin merkitä 1 ja 2 kepit, pelotti aika paljon, että entä jos Jeriko ajaa yli enkä huomaa. Pelko oli kuitenkin turha, koska Jeriko ilmaisi kepit iloisesti. Ja niin nousi kaikki muutkin kepit. Neloskepillä ohitti kepin aluksi parilla askeleella ja mahaa oikein kouraisi, mutta Jeriko kääntyi ympäri ja nosti kepin! :))) Vitos ja kutoskepit oli aika lyhyellä välillä (ehkä 70 m..?) ja Jeriko silti malttoi ilmaista vielä kutosenkin. Olin todella tyytyväinen! :))

Vielä esineruutu. Jätin Jerikon taas puuhun kiinni, näytin esineet ja hetsasin niillä ja Ukko tallausapuna lähdin viemään niitä paikoilleen. Sitten Ukko puuhun kiinni ja annoin Jerikon nostaa vain takakulman esineen ja sitten vein Jerikon autoon puhellen Jerikolle ruutuun jääneistä tavaroista. Jerikolle tuntui jäävän sopivasti tarmoa ja intoa esineruutuun. ;)

Ukko sai sitten nostaa kaksi muuta esinettä ja silläkin on kyllä motivaatio esineruutuun selvästi kasvanut näiden treenien myötä, kun on yhdessä viety esineet. Nyt ei enää hölkötellyt vaan eteni todella määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. :)

Huomenna oli tarkoitus tehdä vielä jälkeä viikon päästä olevaa koetta varten, mutta koska tää treeni meni nyt näin hyvin, niin taidanpa jättää tähän sekä jäljen että esineruudun. Tottista ja hyppyä täytyy vähän tehdä. Ukko jää myös tauolle, mutta siitä syystä, että jälki on mennyt viime treeneissä alamäkeen, ja parempi antaa nyt asian vaan hautua hetki.

Näiden treenien jälkeen seuraaviin eli Somerolle paimennustreeneihin. Tehtiin lähinnä hakuja pellolla. Ukon kanssa pääpaino nyt täsmällisyydellä ja kuuntelulla. ensimmäinen kierros menikin tosi hienosti. Otin tietoisen riskin, kun halusin välttämättä ottaa haun oikealta puolelta, joka aukaisi vedon puolen lampolalle ja lampaathan siitä lähti, mutta Ukko ei peesannut tai jumittanut, vaan laajensi hienosti kaartaan ja juoksi lampaiden eteen ja sai koko porukan koottua ja käännettyä tosi hienosti juuri ennen kuin ne olis päässyt yhtymään toiseen laumaan. Hieno Ukko! Toisella vuorolla jouduin sitten vähän irrottelemaan Ukko lampaista, kun jumitti noston jälkeen, vaikka hakukaaret olikin hienosti auki. Ukolle on ollut vähän ongelmana myös se, että se ei itse asetu tasapainoon, mutta nyt viimeisessä nostossa vaikka tulikin yli tasapainosta, niin walk on-käskystä korjasikin itsensä tasapainoon. Hyvä juttu! :)

Jerikon kanssa lähinnä pitkiä hakuja ja ohjausta noston jälkeen, hyvin oli kuulolla ja saatiiin toisella vuorolla Jonnan ja Eijan kanssa hakuja tehdessä tuotua lampaita sähköpylväiden välistä ohjaten. :) Saatiin myös tehtyä look backiä, kun samaan aikaan pellolla oli kolmekin lammasporukkaa treenattavina. Jeriko lähti hakukaarilla aika laajalle ja meinasi viedä naapurinkin lampaat. ;) Pysäytyksellä ja look backillä sain Jerikon kuitenkin n. 100 metrin etäisyydellä vaihtamaan oikeaan porukkaan. Jei! :)

Hyvät treenit siis tänään kaiken kaikkiaan. Sunnuntaina sitten paimennuskisat ja tosiaan ensi viikonloppuna Jerikolla jälkikoe. Toivotaan, että sujuu hyvin. :)

Uusia keinoja kokeiluun

Sunnuntaina käytiin Maaritin (Nappiksen) kanssa tekemässä jälkeä. Sen verran myöhään päästiin liikkeelle, että pimeä yllätti, mutta ei sinänsä vaikuttanut suuresti suunnitelmiin. Jerikon kanssa suunnitelmana siis edellisessä päivityksessä mainittu jäljestyksen lopettaminen jos (neljäs) keppi jää. Nappis tallasi Jerikolle 1,5 km jäljen tosi kivaan maastoon, tosin hakkuualuettakin mentiin vähän matkaa. Mutta ei kyllä Jerikon kanssa....

Jälki vanheni n. 1,5 tuntia, kepit oli selkeillä paikoilla eikä mitään kikkailua tai jäyniä joilla yrittäisi hämätä Jerikoa, vaan nyt sillä oli ihan rehelliset mahdollisuudet nostaa kaikki kepit. Nyt tuli myös Nappiksen treeniä katsellessa  mieleen vielä yksi kepeiltä palkkaamisen tyyli, jota en ollut vielä kokeillut (vaikka melkein kaikkea onkin). Nimittäin haukuttaminen. Siitähän Jeriko nousee ja voisin hyvin kuvitella, että kepeillä vireennostot haukuttamalla myös motivoisi sitä ilmaisemaan kepit. Vaan ei nostanut ensimmäistäkään, joten ei päästy kokeilemaan.

Ajoi siis ensimmäisestä jo yli, ihan simppeli paikka, en tajua. Kutsuin takaisin, otin valjaista kiinni ja osoitin keppiä ja sitten kun olin varma, että Jeriko oli sen huomannut, niin vein pois. Olisi kyllä voinut sillä vielä härnätä lisääkin ja vaikka heittää johonkin viereen ja estää Jerikoa sitten kuitenkin saamasta sitä. Maarit yritti tästä vinkata, mutta enhän mä sitä siinä tilanteessa tajunnut. Onneksi Maaritilta kuitenkin heräsi ajatus, että ajaisi Ukon kanssa jäljen ja siinähän oli hyvää lisäkiusaa Jerikolle, kun vein sen autoon ja sitten heti Ukko tilalle. Jeriko oli ihan myrtsi. ;)

No mutta Ukko sitten. Janalähetystä ei tähän nyt saatu vaan näytin Ukolle vaan jäljen paikan siitä missä 1. keppi oli ollut ja siitä lähdettiin. Ukko jäljesti todella hyvin, omaan tyyliinsä melko vauhdikkaasti ja välillä tosi voimakkaasti vetäen, mutta teki kulmat ja jopa piikit joita ei ole ennen taidettu treenatakaan tosi hyvin! Hakkuuaukean tyyppisessä maastossa Ukko ei myöskään ole jäljestänyt ja se tuotti Ukolle enemmän työtä, mutta hyvin työskenteli ja sitten kun tottui niin ei mitään ongelmaa. Hakkuuaukean reunassa heti keppi jonka myöskin ilmaisi hienosti. Jäljen loppua kohden alkoi jo todella pimeä laskemaan, 5. keppi aivan polun laidassa ja siinä varmaan kyllä harhaakin ihan reilusti ja tämä meinas jäädä. Tosi hienosti meni kuitenkin kokonaisuudessaan! Ekaa kertaa kaksi piikkikulmaa, hakkuuaukea ja kokonaisuudessaan n. 1,2 km jälki eikä yhtään päätä kylmännyt Ukolla. :) Haukutin Ukkoa kepeiltäja se näytti tykkäävän siitä myös.

Ukolle tai Jerikolle varajäljeksi olin tallannut n. 800 m jäljen, mutta koska oli niin pimeää, niin ei lähdetty sitä enää Jerikon kanssa kokeilemaan, koska epäonnistuminen olisi ollut melko varma, ei ollut mitään otsalamppua mukana ja keppien paikkoja ei olisi itse pystynyt näkemään.

Eilen oltiin ekaa kertaa Tamskin uudella hallilla. Tarkoitus oli käydä etukäteen lenkillä ja tehdä esineruutu, mutta jäikin pelkäksi lenkiksi, kun aika kului niin nopeasti. Ensin vedin treenit mölliryhmälle ja sitten omat treenit Jerikon kanssa. Jeriko oli niin liekeissä, että puri mua vahingossa käteen, kun lelua yritti ottaa. Mutta meno oli siis oikein mukavaa, melkein niin kuin ei mitään taukoa olisikaan. Tosin Jeriko oli niin vauhdissa, että vähän tavallista enemmän otti vääriäkin esteitä, mutta ei voi valittaa. ;)

Tänään lähdin sitten tekemään jäljet pojille tohon lähimaastoihin. On kyllä hyvää maastoa, ei voi muuta sanoa. :) Ainut häiriötekijä oli läheltä kuuluva jatkuva pamahtelu, ilmeisesti ampumarata siellä. Jerikolle taas pitkä jälki, jäi kyllä nyt 1,3 km mittaiseksi. Vanheni noin 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle. Ensimmäisen suoran jälkeen tein piikin ja sitten tallatessa itse mokailin. Leikkasin tai ainakin todella läheltä melkein leikkasin aiemmin kävelemäni linjan (taitoin siis vahingossa piikkikulman jälkeen uudelleen sisään) ja huomasin sen sports tracerista liian myöhään. Mutta eipä sille sitten siinä vaiheessa enää mitään voinut.

Jälkien vanhetessa käytiin lenkillä ja tehtiin esineruutu. Ruutu nousi ylämäkeen enklä nähnyt takaosaa ollenkaan. Tallasin vaan reunat (laiskotti), mutta koirat juoksi siinä vähän kaikkialla. Jätin samalla esineet niin, että näytin Ukolle pudotukset. Yksi esine edessä vasemmalla (tiskiharjan vaihtopää), toinen takana keskellä (mikä lie pehmopallo) ja kolmas oikeassa takakulmassa (hankaussieni). Lähetin ensin oikeaan takakulmaan ja Ukko lähti nyt todella vauhdilla (yleensähän on aika verkkainen) ja nosti takakulman esineen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten nostatin vielä tiskiharjan pään ja sekin nousi hetkessä. Hyvä! :)

Jeriko sitten ruutuun ja sehän oli kerännyt kierroksia ja lähti kuin tykin suusta oikeaan takakulmaan. Näin vaan kun häntä pyöri ja luulin, että nosti jo esineen ja kehuin, mutta ei ollutkaan vielä mutta nosti sitten nopeasti kyllä. :) Keskeltä takaa esine myös hienosti yhdellä pistolla. Etuesine oli hienoin, lähti vauhdilla, mutta vaikkei tuullutkaan mitenkään silminnähden, sai hajun jo ennen kuin tuli kohdalle, hidasti ja tarkensin nopeasti ja nosti tiskiharjan. :)

Autolta lähtiessä Jerikolla ei ollut mitenkään erityisesti raivo päällä, niin kuin usein epäonnistuneen treenin jälkeen, lähti autolta päättäväisenä, mutta rauhallisena. Janalla Jeriko taas vähän sekoili. Meinas lähteä takajäljelle ja pyöri muutenkin janalla, mutta en puuttunut sanallisesti tai liinalla tai muutenkaan ja oikea suunta löytyi. Sitten Jeriko alkoi jäljestämään omaan tyyliinsä, tiiviisti ja tarkasti, päättäväisesti ja keskittyneesti. Mun sekoilu piikkukulman jälkeen aiheutti sen, että Jeriko tulkitsi terävän kulman olemaan siinä kohdassa ja kääntyi siitä mun paluujäljelle ja ensimmäinen keppi jäi. Tässä kohtaa ei voi syyllistä etsiä mistään muualta kuin peilistä.

Tämän jälkeen kuitenkin kakkonen nousi ja haukutin normaalin leikkimisen ja ruuan lisäksi. Jeriko oli aluksi vähän hämillään. Sitten jatkettiin ja kolmonen nousi. Haukutin taas ja Jeriko alkoi selvästi innostumaan tästä lisää. Neljäs keppi nousi ja sitten viides (Jerikolle nyt neljäs!) ja Jeriko selvästi innostui kepeillä leikkimisestä haukuttamisen kera. Viimeinenkin keppi nousi  hienosti, joten olen todella todella tyytyväinen! :)

Jerikon jälkimaasto

Ukon jälki oli n. 800 metriä ja vanheni myös 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle ja Ukko nosti hienosti jäljen oikeaan suuntaan. Sitten lähdettiin vauhdilla ja liiankin vauhdilla, koska noin 90 metrissä ollut eka keppi jäi. Toinen ja kolmas nousi ja haukutin näistä. Vähän jo luulin, että joku olisi jäänyt välistä, mutta nelonen nousi myös. Mutta sitten vitosen kohdalla Ukko alkoi vaan kaahata ihan todella ja meni ohi. Komensin takaisin. En vaan millään voinut katsoa läpi tollaista kaahailua. Sitten jatkettiin mutta meinas vielä kutosestakin vaan kaahailla ohi. Tosin tämä ohitus ehkä osittain paineesta johtuvaa. Ukko ei kestä palautetta silleen kuin Jeriko ja se pitäis aina muistaa. Ukonkin jäljestyksen ajan paukkui ihan koko ajan, mutta laukauksien äänistä Ukko ei mun mielestä ottanut ollenkaan painetta. :) Vähän nyt jälkikäteen mietin myös sitä, että Ukon kanssa ei varmaan ollut hyvä idea haukuttaa sitä kepeillä, kun se muutenkin menee niin vauhdikkaasti. Haukuttamisesta Ukko ehkä nousee sitten vielä liikaa ja menee sen vuoksi kaahailuksi. Se mikä sopii toiselle koiralle, ei sovikaan sitten toiselle.

Ukon jälkimaasto

Eli Jerikon kanssa jatketaan haukuttamista kepeillä, mutta Ukon kanssa ei. Taidan nyt myös ainakin tässä muutamien treenien ajan vielä merkkailla keppien paikat, että näen paremmin jos tulee keppien ylityksiä. Ukon kanssa niihin ei voi oikein kyllä puuttua, mutta Jerikon otan kyllä jatkossakin pois jäljeltä jos se ajaa suoraan kepin yli.. Tästä opittiin, että jos homma sujuu hyvin, niin älä ihmeessä muuta mitään! :D

Päivän tähti oli Ukko

Tänään taas vähän treenailtiin, kun lauantain ja sunnuntain välin olen töissä ja sunnuntain kohtalo selvinnee vasta sunnuntaina. Tarkoitan, että jaksaako/pystyykö tekemän mitään. Tänään siis jälkeä tallaamaan ja tottistelemaan. Otin startterinkin mukaan ja siinä tarjoutui pihassa tilaisuus ampua Ukolle pari laukausta, kun se oli juossut lammasaidalle toiveikkaana jos mentäisiin sinne. Ukko ehti huomata etten tullutkaan ja lähti juoksemaan jo kohti, kun latasin asetta ja laukaukset tuli Ukon juostessa kohti noin 10-15 metrin päässä. Laukan tahti ei häiriintynyt yhtään ja tarkkaan ottaen Ukon ilmekään ei värähtänyt! :)

Tallasin siis pojille jäljet Korkiakankaan maastoihin, jotka on siis suosittua lenkkeilymaastoa. Jälkien vanhetessa mentiin VALKK:n kentälle tekemään tottistreeniä. Jeriko ensin vuorossa ja meni oikein kivasti. Palkkasin täyskäännöksestä pitkän suoran päässä ja hyvin koko koko ajan kuulolla ja hyvässä vireessä, ei keulinut ja oli keskittynyt. :) Liikkeestä istuminen oli myös oikein hyvä, samoin maahanmeno napakka . Luoksetulot oli nopeita ja suoria, palkkasin lelulla ylhäältä päin pudottaen. Jätin eteenmeno palkan luoksetulon jälkeen kentän päähän. Seisomaan pysähdys oli ehkä tämänkin johdosta oikein napakka, luoksetulos silti hyvä.

Ison kapulan heitto jäi mulla tosi lyhyeksi, mutta tämän puitteissa nouto oikein hyvä. Hyppy tehtiin nyt lautaisella harjoitusesteellä joka oli ehkä 90 cm korkeudessä. Hyppy oli kahden vinoesteen välissä tosi pienillä väleillä, joten ei ihme, että Jeriko meinasi erehtyä ja lähteä vinoesteelle. Hyvä erotteluharjoitus kuitenkin ja kutsuin takaisin, uudelle lähetyksellä meni hienosti ja myös vinoeste meni hienosti. Eteenmenossa Jeriko meinasi ensin edistää ja tein täyskäännöksen, jonka jälkeen Jeriko kokosi todella hyvin ja pysyi hyvässä asennossa. Lähetyksestä lähti tietenkin täysiä ja suoraan, annoin edetä niin pitkälle, että se varmasti näki lelun (arviolta 10 metrin päähän), käskin siitä maahan ja hienosti painui heti maahan ja siitä heti vapautus lelulle. Hyvä treeni! :)

Tajusin, että paikkamakuuta ei ole treenattu aikoihin eikä siitä palkkailtu ja halusin muutenkin päästä ampumaan, joten jätin Jerikon paikkamakuuseen ja ammuin piilosta kaksi laukausta. Palatessa Jeriko meinasi ennakoida perusasentoa, mutta uudelle toistolla kun tulin sivulle malttoi hyvin.

Näiden kahden laukauksen lisäksi ammuin parkkiksella noin 10-15 metrin päässä autosta lisäksi kaksi laukausta. Otin sitten Ukon heti treenaamaan ja se tuli täysn halukkaasti autosta ja vire oli aivan normaali, ei ollut nyt yhtään paineeessa paukuista. :))

Ukon kanssa myös palkka pitkän suoran täyskäännöksen jälkeen, hitsi kun se tekee sen hienosti! Samoin palkka tempon vaihtojen jälkeen ja sitten L:n täyskäännöksestä. Hienoa seuraamista kyllä oli! Istuminen oli niin räväkkä, että luulin sen painuneen maahan tmv, mutta taakse katsoessa istumassahan se oli. Maahanmeno myös hyvä. Luoksetulo voisi olla nopeampi ja eteen istuminen vaatii vielä lisää vahvistamista, mutta kokonaisuutena ihan hyvä. :) Noutoihin tarvitsee saada vielä lisää voimaa ja vinoesteen paluun teki ensin hypyn kautta, mutta muuten hyvä. Eteenmenossa annoin juosta suoraan palkalle, jonka olin jättänyt luoksetulon jälkeen päähän. Ei muuten jumittanut palkkaankaan, vaikka näki kun sen jätin.

Sitten jälkiä ajamaan. Ukon jälki vanheni vähän reilun tunnin ja oli 800 m pitkä, kuusi keppiä. Jälki oli aika haastava, pari polun ylitystä, kaksi leveämmän pururadan/lenkkipolun ylitystä ja yhdessä kohtaa kovin kivikkoista ja haastavaa, jonka lisäksi jälki kulki melkein 2/3 matkasta ylämäkeen. Jälki lähti janalta vasemmalle ja leikkasi janan noin 15 metrin kohdalla. Ukko eteni hyvin, tasaista melko rauhallista ravia, nosti jäljen ja lähti muita mutkitta jäljestämään. Nyt olikin viisto jälki janalta eikä siis takajälkeä meinannutkaan ottaa. Ja niin sitä taas mentiin Ukon perässä, liina kireällä ja melko reipasta tahtia, mutta kepit nousi myös hienosti. :) Ukko jäljesti itse asiassa tuulisessa säässä todella tarkasti jäljen päällä ja tien ylitykset meni niin nopeasti etten ehtinyt liinan päässä kompuroidessa oikein nähdäkään, liinan kulkureitti vaan kertoi, että Ukko oli tehnyt ylityksen tismalleen siitä mistä olin kulkenut. :) Kaikki kepit tosiaan nousi eikä muutenkaan mitään valitettavaa, ei voisi tyytyväisempi olla! :)

Jeriko sen sijaan... No, janalla oli säätöä. Jälki oli vanhentunut aika lailla tasan 2 tuntia, jälki lähti vasemmalle janalta. Jeriko ylitti jäljen, kääntyi sitten kuitenkin vasemmalle ja ajoi pari metriä, mutta kääntyi sitten oikealle takajäljelle (!) ja jäljesti tien reunaan saakka. Prkl. Otin uuden lähetyksen puhtaasta kohdasta eikä se nyt edelleenkään ihan nappiin mennyt, mutta nostipa kuitenkin jäljen lopulta oikeaan suuntaan. Eka keppi oli tosi lähellä, ehkä 20 metriä ja kiven päällä, mutta tämän Jeriko ilmaisi hienosti. Samoin toinen keppi nousi noin 250 m kohdalla. Kolmas keppi olikin sitten tosi pitkällä, noin 850 m kohdalla, sekin nousi hienosti. Jeriko jäljesti siististi ja paria tarkastukselta näyttävää tilannetta lukuunottamatta ilmeisesti koko ajan tarkasti jäljen päällä, koska vaikka mulla menikin suuntavaisto sekaisin, niin aina maamerkkejä muistaessani Jeriko meni juuri siitä mistä mäkin olin kulkenut.

Vaan eipä noussut taaskaan neljäs keppi. Muistin suurinpiirtein missä päin se olisi, mutta en tarkkaan. Jeriko oli nostanut keppejä niin hienosti, että en alkanut sitä mitenkään muistuttelemaan kepistä, oletin että se sen ilmaisee. Jonkinlainen epämääräinen reaktio oli jossain kohdassa, ihan niin kuin olisi keppiä aavistellut, mutta jatkoi sitten vaan matkaa, enkä nähnyt keppiä. Hyvin pitkään edelleen uskoin, että keppi olisi vielä vähän pidemmällä, kunnes sitten tultiin erilaiseen maastoon ja tiesin, että seuraava keppi olisi viides. Se sitten nousikin hienosti. Samoin siitä jatkaessa sitten kuuden keppi.

Nyt täytyy myöntää, että turhauttaa aivan älyttömästi. Miten voi olla, että aina se neljäs keppi jää?!? Mikä tota koiraa oikein vaivaa, kun ei viitsi nostaa sitäkin sieltä. Ei voi kyllä enää pistää johonkin epäonnen piikkiin, kun kaikki muut nousee ja toisaalta kyllä muutkin koirat pystyy säännönmukaisesti nostamaan kaikkia keppejä, joten miksi ei Jerikokin?! Motivaatiota on yritetty nostaa kepeille ja silloin kun Jeriko ne ilmaisee, se ilmaiseekin selvästi tyytyväisenä. Nyt on tehty pitkiä (tämäkin 1,5 km) jälkiä koko ajan jäljen arvon laskemiseksi, tosin riittävän usein ei näin töiden jälkeen pääse tekemään. Jeriko jäljestää hyvin ja tarkasti eikä lähde ikinä harhalle tai riistan jäljelle. Se nostaa luotettavasti sen viisi keppiä, mutta viiden kepin mieheksi tuntuu jäävänkin näillä keinoilla ja 1-tulokset jää haaveeksi.

Nyt mietin ihan tosissani, että jotain on tehtävä. Se mitä itse olen miettinyt jo aikaisemmin ja joka nyt tuntuu enää ainoalta vaihtoehdolta, on jäljestämisen katkaiseminen siihen, jos keppi jää. Olen siis huomattanut jääneistä kepeistä (jos ne olen huomannut), mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarkoitan, että merkkaisin keppien paikat ja jos ja kun Jeriko ylittää kepin, huomauttaisin siitä, mutta en antaisi sen enää nostaa keppiä, vaan poistuttaisiin jäljeltä sitten siitä paikasta eikä Jeriko saisi enää jatkaa jäljestämistä. Jeriko on niin kovaluonteinen, että tämä voisi toimia kunnon huomautuksena ja motivaattorina keppien nostoon, kun Jeriko ei saisi jatkaa rakasta jäljestämistään. En tiedä, kai sitä on pakko uskaltaa kokeilla, meni syteen tai saveen. Tää ainainen yhden kepin jääminen metsään alkaa jo ihan tosissaan turhauttaa..

PK-juttuja ja tuulispää metsässä

Unohdin viime päivitykseen mainita, että olin BH-kokeen koetoimitsijana lauantaina ja Ukon kanssa pääsin myös vähän fiilistelemään kenttää. Harmi kyllä en nollakoirakoksi, mikä olisi ollut kyllä tosi kiva tsekkaus Ukon kanssa. Otin Ukon kuitenkin kentälle, kun sen laidalla oli jonkin verran ihmisiä. Ukko oli koko ajan hyvässä vireessä ja kuplassa mun kanssa. Seuraaminen oli hienoja, palkkasin pitkän suoran päässä noin 30 askeleen kohdalla. Täyskäännös oli hyvä, temponvaihdot oikein hyviä ja palkkasin hitaan pätkän loppuun. Tehtiin vielä L ja sekin meni hienosti.

Liikkeestä istuminen oli oikein napakka. Tuntuu, että Ukko tekee sen napakammin kuin Jeriko (siihen ei kyllä paljoa vaadita, kun Jerikolla on niin hidas). Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oikein hyvät, luoksetulossa oli aika hyvin draivia, vähän autoin makkaralla suoraan eteen kun sivulle meno ehti tokoillessa tulla jo aika vahvaksi. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä meininki, ei yhtään paineistumista tai laamailua vieraalla kentällä, vaan koko ajan ihan täysillä tekemässä mun kanssa! :)

Lopuksi tehtiin vielä henkilöryhmä ainakin vuoden tauon jälkeen ja se meni oikein kivasti. Oikealle puolelle kaartaessa jäi vähän jälkeen ihan vaan, kun ei osannut odottaa käännöstä, mutta vasemmalle hyvin, ei vilkuillut ihmisiä eikä paineistunut yhtään. Hyvä Ukko! :)

En ole nyt pitkään aikaan taas muistanut ampua Ukolle, mutta esim. sunnuntaina paimennuskoulutuksessa jostain kuului ihan kova kiväärin paukaus kun Ukko oli ihan vaan mun tuolin vieressä makoilemassa ja odottamassa vuoroa, eikä Ukolla korvakaan värähtänyt. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla vaikuttaako laukausten kuuleminen ennen tottistreeniä vireeseen, mutta olen kyllä aika toiveikas, että saisin Ukon paukut kestämään. :) Tälle syksylle olevan vaan itse niin buukattu, että enää ei kokeeseen päästä vaikka kaikki muu oltais saatukin kuntoon. Ehkä ensi keväänä sitten..?

Ollaan myös tehty sisätreeninä kapulan pitoa. Ei olla sitä Ukon kanssa tehty pentuajan jälkeen ollenkaan, kun sen treenaaminen oli niin nihkeää silloin ja ainahan Ukolla on monttu auennut eteen istuessa. Jerikon kanssa myöskin viime treenistä aivan liian pitkä aika. Ukko kuitenkin pääsi hyvin jutun juonesta kiinni ja alkoi tiivistää otettaan enkä sitten palkannutaan yhtään jos suu aukes. Hyvin alkoi tulemaan myös pienen matkan päästä eteen istumaan ja ote pysyi hyvänä. Jerikon kanssa tehtiin sekä "pikkukapulalla" että 2kg kapulalla ja Jeriko (yllättäen ;)) oli innoissaan tästäkin harjoituksesta. Hieman alkuun ote eli, meinasi ennakoida irrotusta, mutta puri sitten uudelleen ja treenin myötä ote tasoittui. :)

Mun uusi SM-kisoista ostettu "650g" Gabbayn kapula tuntuu kyllä tosi painavalta ja nyt sitten punnitsinkin sen keittiövaa'alla, niin onhan se 795g eli "ei ihan" 650 g! No, sitten on helpompi oikealla kisakapulalla...

Eilen oltiin hakutreeneissä Jerikon kanssa Pinsiössä. Maasto oli oikein helppokulkuista ja ensin mietin, että olis jättänyt apuja pois, mutta Sari oli sitä mieltä, että kannattaa vielä suoraan etenemistä vahvistaa, joten tehtiin norjalaisena sekametsänä. Ensi kerralla voisi kyllä tehdä niin, että Jeriko kävisi kuuntelemassa avut ja sitten välissä treenais 1-2 koiraa ja sitten vasta tulis Jerikon vuoro ja katsoa kuinka sitten menee. Nyt kuitenkin siis näin ja Jeriko oli kyllä aivan liekeissä jo radalle tullessa ja paineli sitten tuulispään lailla aivan täysiä menemään. Keskilinjallekin palatessa tassut vaan suti jos otinkin hallintaan, mutta innoissaan kyllä suoritti koko ajan. Pari kertaa otin suoraan yliheittona.

Oikealle puolelle pistot oli aika lähellä täydellisiä, suoraan irtosi takarajalle ja 3-7 pistoilla joutui myös etenemään maalimiehen löytääkseen. Vasemmalla puolella kakkos ja nelos pistot kaarsi hieman oikealle ja Jeriko ohitti maalimiehen ja löysi sitten kun kääntyi takaisin päin, mikä oli kyllä vähän huono etenemisen kannalta. Hyvä kuitenkin siltä kannalta, että maalimiehet kuitenkin löytyi. Kakkoselle Jeriko lähti niin vauhdilla, että meni sivurajasta ainakin 20 metriä ylikin ennen kuin kääntyi, mutta annoin tehdä itsenäisesti.

Haukku tuli oikein hyvin, lähti heti kun maalimies löytyi (ekalla pistolla näin jopa tilanteen, kun Jeriko oli täydestä vauhdista vielä kääntymässä pysähdyksiin ja alkoi jo haukkua) ja jatkui aika hyvin tasaisena. Yritin nyt juosta maalimiehen luokse, mutta koska sarjat oli epäsäännöllisen pituisia, niin en kyllä ihan ehtinyt kuin ehkä yhdellä jo melko lähelle. Pääsin kuitenkin sitten samalla ottamaan Jerikoa hallinnassa takaisin keskilinjalle.

Tänään tehtiin sitten ilmaisuun häiriötreeniä, kun Tea oli käymässä meillä ja suostui olemaan maalimiehenä ihan meidän pihan pikku metsikössä. Nyt Jeriko tajusi heti haukkua Teankin ja oli kyllä taas aivan innoissaan. :D Hieman meinasi aluksi häiriintyä mun liikkumisesta, mutta sitten pääsin kyllä aivan Jerikon viereenkin molemmin puolin seisomaan ilman, että häiriintyi. Viimeisellä pääsin juoksemalla 15 metriä Jerikon luo eikä häiriintynyt. Eli aika hyvältä alkaa näyttää Jerikon hakuilutkin. En kyllä olis uskonut, että siitä tulee näin innokas hakukoira vielä "vanhemmalla iällä", mutta Jeriko on tästä kyllä aivan liekeissä. Mikä nyt sen hauskempaa kuin juosta täysiä metsässä ja sitten kuunnella vielä omaa komeaa ääntään. ;)