Tänään oltiin Jerikon kanssa Turun käyttökoirakerhon jälkikokeessa. Piti olla tottiskarsinta, mutta ilmoittautuneita tasan 10 eikä karsintaa tarvinnut tehdä. Huh. ;) Päivä ei alkanut ihan hyvin, kun kisapaikalla huomattiin mun vasemman takakumin olevan aika tyhjä juuri, kun porukka lähti kohti maastoa eikä aikaa käydä missään täyttämässä. Selvisin kuitenkin ja oli siellä sentään sen verran ilmaa, ettei ihan vanteen päällä ajeltu. ;)
Aloitettiin siis maastoilla. Arvoin itselleni lähtönumeron 2, joka oli tosi hyvä. Sopivasti aikaa valmistautua, mutta ei joutunut odottelemaankaan. Janapaikka oli tosi selkeä, Jeriko eteni tikkusuoraan reippaalla ravilla ja reagoi jälkeen heti. Pysähtyi haistamaan paria askelta, näytti vähän harkitsevan oikealle lähtemistä, mutta lähti sitten kuitenkin vasemmalle. Olin ihan varma, että jälki lähti nyt todella vasemmalle, mutta perään kajahti "takaisin janalle". Ei oo todellista! :D Ja mikä todennäköisyys on tälle, että meillä on varmaan kaikissa kolmosen kokeissa ollut oikealle lähtevä jälki eikä olla päästy kuin koira veräjästä sen vasemmalle lähtevän kanssa. :D Ehkä ensi kokeessa sitten..? Janalta 36 pistettä.
Itse jäljestys oli alusta lähtien hankalaa. En oikein osaa sanoa mikä maastosta teki niin haastavan, oliko se sade ja märkä maa vai mikä? Maasto oli vanhempaa kuusimetsää, jossa välillä oli kyllä mätää lehteä ja ojia ylitettiin 6 tai 7 kertaa, mutta muuten ei silminnähden erityistä. Jeriko kuitenkin jäljesti selvästi normaalia hitaammin, mikä jo kertoo jäljestämisen haastavuudesta, ja joutui tarkastelemaan melko paljon. Keppejä nousi kuitenkin kolme melko nopeasti, sitten tuli pidempi väli ja niinhän se neljäs keppi jäi metsään. Vitonen ja kutonen taas nousi. Jäljestykseen myös kului aikaa 35-40 min eli tosiaan aika verkkaisesti edettiin. Helppoa ei ollut muillakaan, yksi koirakko nosti myös viisi keppiä, kaksi taisi nostaa neljä keppiä ja lopuilla kuudella meni vielä pahemmin mönkään. :(
Jäljeltä sitten tottikseen. Tottiksen tuomarina oli Mika Laaksonen jos en nyt ihan sekoita tuomareita. Aika tiukka tuomari, täytyy sanoa. ;) En kyllä ehkä Jeriko saanut ihan niin hyvin viriteltyä kuin olisi pitänyt, tottikseen lähtö tuli tavallaan vähän yllättäen. Ekana oli paikkamakuu eikä siinä mitään erityistä. Yksilöliikkeissä Jeriko äänteli välillä hiljaa ja oli ajoittain seuraamisessa vähän tarkkaamaton eikä tehnyt esim. täyskäännöksiä niin kuin se osaisi jos olisi kunnolla keskittynyt. L:n vasemmalle käännöksen jälkeen jäi yhtäkkiä ihan taakse, en tiedä mitä tapahtui. Oli pakko antaa uusi käsky, että sain sen nopeasti mukaan ja sitten seurasikin henkilöryhmässä hyvin. Istumisen meni maahan, ei oikein kunnellut ja teki vaan jotain. Mielentila väärä. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin seisominen ja luoksetulo, hieman vinot asennot edessä molemmissa ja olisi voinut tulla nopeampaa. Pysähtymisnopeus molemmissa olisi tuomarin mielestä voinut olla nopeampi. Tasamaanouto ok. Hypyllä arpoi ponnistuspaikkaa jo mennessä voimakkaasti. Nurmikko ei ole koskaan ollut Jeriko lemppari ja nyt varsinkin märkänä hankala. Ponnisti voimakkasti esteestä ja takajalat vielä lipesi esteen päältä kun se oli märkä. Jatkoi kuitenkin noutoa ja palauttikin hypyn kautta kosketuksen kera. Vinoeste ok. Eteenmenossa haukahti kaksi kertaa lähdössä ja edisti seuruussa vähän, ampui sitten tikkusuoraan eteenpäin ja ekalla käskyllä maahan.
Kun liikkeet meni näin niin tuli vähän yllätyksenä, että pisteitä jäi kasaan 80. Vaikka seuraamisessakin mielestäni oli hieman parannettavaa (koska Jeriko pystyy niin hyvään ;)) niin kyllä sekin ihan perushyvää seuraamista oli kuitenkin eikä tosiaan varsinaisia liikevirheitä esteillä jotka on ne arvokkaimmat! No, tää on tällaista, joltain muulta ehkä/todennäköisesti pisteitä olisikin tullut enemmän.
Viimeisenä esineruutu. Ruutu itsessään ihan kiva, mutta näkyvyyttä joka paikkaan ei kyllä ollut ja ei mennyt esineiden nostot ihan suunnitelman mukaan, Jeriko liikkui ruudussa vähän tuulen mukana. Aloin lähettämään oikeasta kulmasta, mutta ensimmäinen esine nousi jostain vasemmalta, en tarkemmin nähnyt mistä. Toinen esine nousi oikealta melko edestä, mutta tässäkään en nähnyt mistä tarkalleen. Etenin kuitenkin vasemmalle ja ajattelin vaan, että palaan sitten oikealle lähettämään jos on tarpeen. Jeriko työskenteli kyllä ihan hyvin ja sai sitten hajun keskeltä, alkoi tarkentamaan ja hyppäsi melko ison kiven päällekin hajun lähdettä etsiessä, mutta tarkensi esineen sitten aika jäynästi aivan kiven takaa. Aika tuli umpeen juuri kun Jeriko oli tuomassa kolmatta esinettä, eli kolme esinettä ehdittiin nyt nostamaan. :)
Kokonaispisteet siis tottiksesta 80 + maasto 146+28 eli 254 eli 2-tulos ja sijoitus 2./10. Ykköstulos jäi taas sen yhden kepin päähän. Mutta ei auta muu kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Jerikoon olen hyvin tyytyväinen. Hienosti se selvisi haasteista ja on sillä kyllä taistelutahtoa ja toimintakykyä. :))
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
torstai 11. kesäkuuta 2015
Jälkikenraali ja jumituksenpoisto-treeniä
Sari tuli taas aamulla paimentamaan ja tallasi Jerikolle jäljen. Jälki oli noin 750 metriä pitkä, lähti janalta oikealle (janalla melko lyhyt etenemä, noin 20 metriä) ja neljä keppiä, vanheni reilu 1,5 tuntia. Tarkoituksena oli vahvistaa nimenomaan sitä, että myös 3. ja 4. keppi nousee, kun syystä tai toisesta tämä on ollut hankalaa. Jälki meni kyllä täydellisesti, mitään parannettavaa en oikein keksi. Janalla eteni hyvällä vauhdilla ja suoraan, reagoi heti jälkeen, paikoiltaan haistoi pari askelta ja valitsi oikean suunnan! Wuhuu! Jäljestys itsessään oli Jerikon omaa hyvää jäljestystä, mutta ehdottomasti parhaasta päästä, kulmat ja piikki sujui hienosti ja kaikki neljä keppiä nousi. Hyvä kenraali! :)
Ukko treenasi vähän paimennusta. Ensin aamulla pienemmässä aitauksessa pillikäskyjä ja aidan ja lampaan väliin menemistä vaikka olen kauempana. Oikeaan kiertosuuntaan jumittaa tosi herkästi, mutta lopulta alkoi sujumaan molempiin suuntiin tosi hyvin. :) Illalla tehtiin vielä toinen treeni alalaitumella, kaarien laajentamista lopusta, juoksutin Ukkoa tasapainon yli ja ympäri välillä pariinkin kertaan. Välillä maahan ja siitä taas uudelle flänkille. Rankka harjoitus, mutta ihan hyvin sujui. :)
Jeriko pääsi myös Katriinan käsittelyyn ja kävi ilmi, että toukokuussa tapahtuneesta hurjasta pk-hypyllä niskoilleen kaatumisesta ei oltukaan selvitty pelkällä säikähdyksellä. En ollut Jerikon liikkeesä huomannut mitään outoa, mutta se oli melko lailla kauttaaltaan syvistä lihaksista ja kalvoista jäykkänä. Voi raasu. :( Läähätti kovasti koko käsittelyn ajan, mistä kyllä näki selvästi, että tiukkaa tekee. Katriina on kyllä meidän pelastus, sai Jerikon taas hyvin kuitenkin auki ja antoi luvan lähteä sunnuntaina kokeeseen, kunhan juotan nyt hyvin pari päivää. Toivotaan siis, että sunnuntaina Jeriko olisi hyvässä iskussa, jäljeltä nousisi kaikki kepit ja ruudusta kaikki esineet, eikä esteillä tapahtuisi mitään kohelluksia.
Ukko treenasi vähän paimennusta. Ensin aamulla pienemmässä aitauksessa pillikäskyjä ja aidan ja lampaan väliin menemistä vaikka olen kauempana. Oikeaan kiertosuuntaan jumittaa tosi herkästi, mutta lopulta alkoi sujumaan molempiin suuntiin tosi hyvin. :) Illalla tehtiin vielä toinen treeni alalaitumella, kaarien laajentamista lopusta, juoksutin Ukkoa tasapainon yli ja ympäri välillä pariinkin kertaan. Välillä maahan ja siitä taas uudelle flänkille. Rankka harjoitus, mutta ihan hyvin sujui. :)
Jeriko pääsi myös Katriinan käsittelyyn ja kävi ilmi, että toukokuussa tapahtuneesta hurjasta pk-hypyllä niskoilleen kaatumisesta ei oltukaan selvitty pelkällä säikähdyksellä. En ollut Jerikon liikkeesä huomannut mitään outoa, mutta se oli melko lailla kauttaaltaan syvistä lihaksista ja kalvoista jäykkänä. Voi raasu. :( Läähätti kovasti koko käsittelyn ajan, mistä kyllä näki selvästi, että tiukkaa tekee. Katriina on kyllä meidän pelastus, sai Jerikon taas hyvin kuitenkin auki ja antoi luvan lähteä sunnuntaina kokeeseen, kunhan juotan nyt hyvin pari päivää. Toivotaan siis, että sunnuntaina Jeriko olisi hyvässä iskussa, jäljeltä nousisi kaikki kepit ja ruudusta kaikki esineet, eikä esteillä tapahtuisi mitään kohelluksia.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Maastotreenejä, tottista ja paimennusta sekä Ukolle PPR1 :)
Sunnuntaina päästiin Jerikon kanssa pitkästä aika hakutreeneihin. Viimeksi oltiin hakua treenaamassa huhtikuussa ja yhteensä treenikertoja alla siis kuusi, nämä olivat 7. treenit. Oltiin jossain Karvian/Mutalan suunnalla ja olipa kyllä kivaa maastoa. Tai no, hakuradan toinen puoli oli kokonaisuudessaan tosi selkeää ja sieltä päin vielä tuulikin, toisella puolella ei nähnyt niin pitkälle ja oli korkeuseroja jne.
Ensimmäiset maalimiehet tehtiin suoriltaan apujen kanssa, kaikki maalimiehet takarajalla. Toiseen maalimieheen ei ollut näköyhteyttä, joten Niemisen Sari (jonka maastoissa oltiin treenaamassa ja oli siis maalimiehenä) taputti. Nina haamuili toisella puolella. Molempiin kulmiin Jeriko upposi upeasti ja haukku kajahti helposti. :) Sitten alkoi tällä vaikeammalla puolella olla ongelmia. Maalimiehet molemmin puolin siirtyi ja oikealla puolella toinen piilo oli jossain kiven kolossa tmv ja se oli kyllä vaikea. Jeriko upposi syvälle, mutta ei sitten ihan suoraan piilon kohdalla ja lähti itse "partioimaan". Annettiin sen itse ratkoa ongelmaa kunnes sitten Sari antoi taputusavun, joka oli kyllä varmasti hyvä juttu. Jerikosta olis kyllä varmaan ihan hyvä pelastuspuolen koira tullut, kun tolleen tarjosi itse partiointi-tyylistä etsimistä. :D Vasemmalta puolelta maalimies löytyi helpommin, kun tuuli sieltä päin. Joka tapauksessa Jerikolla oli koko ajan into piukeena (vähän liiankin piukeena, kun haukkua tuli jo keskilinjalla) eikä vaikeuksista lannistunut. Haukku tulee helposti ja Jeriko oli kuulemma vähän röyhkeäkin maalimiehellä ja yritti varastaa patukan kädestä. :D Ja hyvin lähtee kyllä leikkimään heti ihan uusienkin maalimiesten kanssa, mutta eihän leikkiminen ole Jerikolle mikään ongelma koskaan ollutkaan. :)
Hakutreenin jälkeen jäin vielä Sari (Kärnän) kanssa tekemään pudotettua esinettä. Tätähän me on hömppäilty lenkeillä aina välillä. Oon tiputtanut hanskan matkan varrelle polulle tai tielle ja sitten antanut luvan hakea. Tää on ollut Jerikon (ja Ukonkin) ihan lempparileikki ja hanska on haettu vaikka kuinka kaukaa. Koskaan ei olla kuitenkaan tehty tätä umpimetsään, peltoon tai muuhunkaan tällaiseen oikeasti kokeenomaiseen maastoon ja edellisestä hömpöttelystäkin on luvattoman pitkä aika. Lisäksi autosta ottaessa Jeriko äkkäsi ekana Sarin ja oli selvästi sitä mieltä, että hakuharjoitukset jatkuu, "KIVAA!!". Mielentila siis aivan väärä. :D Haukkui eikä kuunnellut virittelyjä. Tein tielle tällaisen hömpöttelyn ja haki hanskan kyllä, mutta ei selvästikään ottanut tästä onkeensa. Metsän puolella lähetyksessä säntäsi vaan metsään ihan väärään suuntaan eikä mitään ajatusta mitä oli menossa tekemään. Kävelin lähemmäksi ja lopulta sen hanska löytyi. Pienen tauon jälkeen otettiin toinen toisto ja nyt sain Jerikon otettua kuulolle kunnolla ja teki ihan hienon pudotetun noutamisen. :)
Maanantaina Sari tuli Stikkanin kanssa meille paimentamaan ja sitten käytiin vähän katsastamassa maastoja tossa melko lähellä ja tehtiin pieni treeni. Sari tallasi Jerikolle kisapituisen jäljen kuudella kepillä ja sen vanhetessa tehtiin esineruutua. Sari teki omille koirilleen kolmen esineen suoran, joten samaa käytettiin Jerikonkin ruudussa, sitten yksi esine oikeaan etukulmaan ja toinen vasempaan takakulmaan suorana nousevan noin 1 m korkean kallion eteen. Kallion etunen oli vaikea, lähetin sinne ensin, mutta Jeriko lähti aika nopeasti sivulle, ehkä sai sivutuulessa jo keskeltä kolmesta esineestä hajua. Nosti niistä etummaisen. Toisella lähetyksellä upposi aika hyvin takarajalle, mutta ei saanut vasemmasta kulmasta hajua -> nosti keskeltä takaa esineen. Vielä nousi oikeasta etukulmastakin esine, mutta sitten lopulta Jeriko upposi hyvin vasempaan takakulmaan ja tuuli oli suotuisa ja se sai esineestä hajun ja nosti senkin. Ukolle samat esineet, mutta nostatin vain kaksi.
Sitten jäljelle. Janalta jälki lähti oikealle, Jeriko nosti ensin vasemmalle, mutta käääntyi 10 metrin sisällä oikealle ja tähän olin tyytyväinen. Kepit nousi ihan hyvin ja Jeriko teki hienosti töitä. Ylitettiin hakkuuaukea kahteenkin kertaan, jossa pohja oli lähinnä hiekkaa. Hiekalla Jeriko ei ole oikeastaan koskaan jäljestänytkään (lukuunottamatta pientä pätkää yhden kokeen jäljessä) ja se oli selvästi vaikea, mutta Jeriko hoiti homman ihan hyvin. Hakkuuaukean ja tien ylityksen jälkeen olikin sitten vähän risukkoisempaa ja yhden risukon väistäminen johti 4. kepin jäämiseen. On pienestä kiinni, samperi. Sitten yliteltiin ihan kauheita hakkuujätekasoja, Jeriko kirjaimellisesti kiipeili nuorien koivunrunkojen päällä ja tasapainoili sieltä itseään eteenpäin, mutta hyvin teki töitä ja jatkoi eteenpäin. Loput kepit siis nousi hienosti, yksi vaan taas jäi. Joka tapauksessa ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen, kun Jeriko teki niin hienosti töitä ja parhaansa. Tahallaan se ei keppejä jätä, mutta se on vaan niin pienestä kiinni saako hajun jos ohittaa ihan vähänkin sivusta.
Maanantaina kävin myös Tavesin tottisvuorolla. Tehtiin Jerikolle henkilöryhmää ja noutoja. Hyppy oli ihan ok, vähän koski. Vinoesteeltä meinas taas lähteä hypylle palautukseen, mutta korjasin tästä nyt vähän tiukemmin, ettei enää tollasia typeryyksiä keksisi miettiä. Sitten meni kivasti ketjutettunakin.
Ukko teki vähän seuraamista ja luoksetuloa. Vire oli tosi hyvä eikä Ukkoa ahdistanut yhtään muut treenaajat tai häiriöt, oli ihan super! :) Parasta oli, kun otin ekaa kertaa ulkona kaukkareiden maasta seisomaannousua. Ihan edessä seisoen tehtiin, mutta silti ihan upeeta, kun häiriöstä huolimatta Ukko ei yhtään ahdistunut vaan teki häntä heiluen ja hyvällä tekniikalla! :)))
Hyppyä on myös treenailtu Jerikon kanssa. Nyt olen ihan järjestään hyppäyttänyt 1 m ja 1,05 m ja lähinnä vauhdittomana korkeutena. Metrinen menee aika helpostikin puhtaasti, 1,05 m usein ainakin paluussa kevyesti koskee. Kuvattiinkin tää yksi treeni, mutta tää ei ollut ihan Jerikon parasta suorittamista. Alussa on 1,05 m korkeus (ja Matti ei huomaa kuvata ensimmäisen hypyn paluuta joka oli paras),sitten aksi vikaa hyppyä 1 m. Vielä on siis matkaa vaivattomiin ja helppoihin hyppyihin, mutta näin se sujuu tällä hetkellä.
Eilen ja tänään oltiin sitten Somerolla paimennuskisoissa Ukon kanssa. Jerikon kanssa harjoitellaan tosiaan nyt tolpalta ajoa ja pillikäskyjä ja seuraavan kerran startataan 2-luokassa ja kokeillaan tolpalta ajoa. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kastrointi on kyllä tehnyt Ukolle vain hyvää tässäkin asiassa. Ei enää haikaile muiden koirien perään ja nuohoa ja lipitä nurtsia odotuspaikalla, vaan oli ennen molempia ratoja ainoastaan keskittynyt lampaisiin ja valmis omaa vuoroa varten. Huomattavasti kivempi lähteä radalle tällaisen koiran kanssa, joka on koko ajan keskittynyt oikeaan asiaan!
Eilen lähetin sitten kai vähän liian aikaisin. Mun silmään tilanne näytti rauhalliselta, mutta ilmeisesti lampaat oli edelleen olleet kovasti lähdössä tolpalta katsottuna vasemmalle vedon suuntaan, ja tolppahenkilöt oli meinannut vielä vähän niitä siirtää. Lampaat luisui liikkeelle ennen kuin Ukko ehti kunnolla nostoon, mutta hakukaaresta 20/20. Ukko ei pysähtynyt ihan heti mun vihellyksest vaan meni vähän tasapainosta yli ja nosti lampaat vinoon, nosto 3/10. Lampaat lähti sitten offlineen ja Ukko vaan peesasi, en millään saanut sitä lähtemään oikealle flänkille (Ukon vaikeampi suunta) kääntämään lampaita. Kuljetus ohjaajalle 2/20. Hausta siis pisteitä 25/50. Poispäinajo oli hieman vauhdikas, mutta siitä silti 9/10. Ekoilla porteilla tuli laaja kaarros käännökseen enkä sitä heti saanut korjattua, kuljetuksesta 14/20. Ennen häkitystä Ukko ei meinannut lähteä flänkille jostain syystä vaan kääntyi muhun päin, muuten meni sukkana sisään, häkitys 7/10. Häkistä pois otto oli hankala, Ukko ei olis uskaltanut mennä lampaiden taakse ja sitä joutui siihen muutamaan kertaan käskyttämään, pisteitä 8/10. Kokonaispisteet siis 63 ja PPR1. Haukupisteissähän se suurin menetys tuli, helposti olis saanut PAIM1-koularin jos vaan toi osa olisi onnistunut.
Oltiin sitten yötä Katjalla ja vähän treenailtiin tietty. Katjan tarhassakin lampailla on melko kovat vedot, mutta nyt ei jotenkin taas saatu peesailua esiin.. Hmmm... Johtuuko kisaradalla peesailu osittain myös kisaradan jännityksestä? Ukkohan herkästi ottaa painetta esim. tokokehässä kun ollaan siellä kaksin ja ympärillä ihmisiä katsomassa, olisko tässä jotain samanlaista..? Tai muuten iso pelto kylmää päätä eikä uskalla lähteä lampaita kääntämään, pelkää että ne uhmaisi..? Katjalla ei tosiaan kuitenkaan ongelma ainakaan tässä määrin tullut esiin ja Ukko teki itse asiassa ihan hienosti. Tosin vähän liian vauhdikkaasti välillä juoksi, kun kerran kompastui matalaan ojaan niin, että lensi ihan kokonaan ympäri! Säikähdin ihan kamalasti, että nyt se meni rikki, mutta onneksi ei näyttänyt sattuneen mitään sen kummempaa.
Jeriko pääsi sitten myös treenaaman, pillikäskyjä ja ns. tolpalta ajoa vähän otettiin. En muista miten tilanteeseen ajauduttiin, mutta lampaat meni jossain vaiheessa pyöröaitauksen ja pyöröpaalin väliin. Käskytin Jerikoa oikealle kiertämään paalin ja se kävi aina siellä nurkalla, mutta kääntyi takaisin enkä vaan ymmärtänyt, että miksi. Käskytin ja käskytin ja Jerikoa alkoi vähän kyllä ahdistamaan, kun mä sitten lopulta menin paikalle tarkoituksena näyttää ihan "kädestä pitäen", että mitä siltä halusin. Ja sinne kävellessäni sitten totesin, että paalin takana oli häkki, joka esti kiertämisen sieltä kautta, eli taas kerran oli paukuttanut jotain älytöntä käskyä Jerikolle, jonka toteuttamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Tyhmä minä. Onneksi Jerikolla on tota kovuutta kuitenkin sen verran, että kun tämän tajusin ja jatkoin pienen pätkän treeniä ihan normaalisti, niin Jerikokaan ei ollut moksiskaan. Vielä kertaakaan se ei ole näiden mun räyhäämisten ja älyttömien vaatimusten vuoksi jättänyt hommia kesken.
Tänään sitten aikaisin jo kisapaikalle ja Jeriko sai toimia III ja II-luokassa poistovarikolla. Hommansa Jeriko hoiti ilolla ja ammattitaidolla. ;) Ukko myös hoiti oman tonttinsa niin hyvin kuin vaan pystyi. Hakukaari oli lopustaan suppea, vielä on treenattavaa niissä kun ei aina tule niin hyvää, pisteitä 15/20. Nosto 5/10, taas vino vaikka yritin käskyttää maahan aikaisemmin. Kuljetus ohjaajalle taas offlinessa, käskytin kerran tiukemmin maahan ja sen jälkeen sain Ukon lähtemään oikealle flänkille, mutta ei pysähtynyt vaan sitten iski ilmeisesti jonkin sortin paniikki ja tuli suoraan ympäri. Pisteitä linjan leikkauksenkin vuoksi jäljelle jäi vain se 1/20. Poispäinajo 9/10, alkuun ilmeisesti hieman offline. Kuljetus 19/20, en tiedä mistä lähti piste, käännös oli nyt tosi hyvä. :) Häkitys 10/10 ja häkistä otossa sama ongelma kuin eilen, pisteitä 7/10. Kokonaispisteitä 66, mutta hakupisteistä vain 21/50, joten ei PPR1-tunnusta. Ukko teki mielestäni kuitenkin hyvin töitä ja jo se, että se yritti lähteä flänkkäämään ja kääntämään lampaita oli hyvä alku. Tiedän varsin hyvin mitä asioita pitää treenata (hakukaarien loppuosaa ja ohjausta tasapainosta pois/noston jälkeen) ja näillä jatketaan. Sitten kun saadaan toi ohjattavuus noston jälkeen haltuun, niin näihin pisteisiin voi helposti heittää parikymmentä lisää. ;)
Nyt täytyy vielä erikseen mainita kuinka upeita tuloksia kisoissa tuli eilen ja tänään. Eilen ihan ensimmäisen Suomen paimennusvalion arvon saavutti Minna Jokisaari ja Somollis Eira upealla 90 pisteen luokkavoitolla ja Kari Kotikoski ja Sammy sai toisen sertinsä. Tänään Sammylle kolmas serti ja nyt enää näyttelytulosta uupuu Suomen toisesta paimennusvaliosta. Tää ei oo ollenkaan mikään jokapäivän juttu, kun kennelliiton alaisia kilpailuja on pidettu v. 2009 lähtien ja nyt vasta eka valio. Onnea todella paljon sekä Minnalle että Karille hienoista saavutuksista! :)
Ensimmäiset maalimiehet tehtiin suoriltaan apujen kanssa, kaikki maalimiehet takarajalla. Toiseen maalimieheen ei ollut näköyhteyttä, joten Niemisen Sari (jonka maastoissa oltiin treenaamassa ja oli siis maalimiehenä) taputti. Nina haamuili toisella puolella. Molempiin kulmiin Jeriko upposi upeasti ja haukku kajahti helposti. :) Sitten alkoi tällä vaikeammalla puolella olla ongelmia. Maalimiehet molemmin puolin siirtyi ja oikealla puolella toinen piilo oli jossain kiven kolossa tmv ja se oli kyllä vaikea. Jeriko upposi syvälle, mutta ei sitten ihan suoraan piilon kohdalla ja lähti itse "partioimaan". Annettiin sen itse ratkoa ongelmaa kunnes sitten Sari antoi taputusavun, joka oli kyllä varmasti hyvä juttu. Jerikosta olis kyllä varmaan ihan hyvä pelastuspuolen koira tullut, kun tolleen tarjosi itse partiointi-tyylistä etsimistä. :D Vasemmalta puolelta maalimies löytyi helpommin, kun tuuli sieltä päin. Joka tapauksessa Jerikolla oli koko ajan into piukeena (vähän liiankin piukeena, kun haukkua tuli jo keskilinjalla) eikä vaikeuksista lannistunut. Haukku tulee helposti ja Jeriko oli kuulemma vähän röyhkeäkin maalimiehellä ja yritti varastaa patukan kädestä. :D Ja hyvin lähtee kyllä leikkimään heti ihan uusienkin maalimiesten kanssa, mutta eihän leikkiminen ole Jerikolle mikään ongelma koskaan ollutkaan. :)
Hakutreenin jälkeen jäin vielä Sari (Kärnän) kanssa tekemään pudotettua esinettä. Tätähän me on hömppäilty lenkeillä aina välillä. Oon tiputtanut hanskan matkan varrelle polulle tai tielle ja sitten antanut luvan hakea. Tää on ollut Jerikon (ja Ukonkin) ihan lempparileikki ja hanska on haettu vaikka kuinka kaukaa. Koskaan ei olla kuitenkaan tehty tätä umpimetsään, peltoon tai muuhunkaan tällaiseen oikeasti kokeenomaiseen maastoon ja edellisestä hömpöttelystäkin on luvattoman pitkä aika. Lisäksi autosta ottaessa Jeriko äkkäsi ekana Sarin ja oli selvästi sitä mieltä, että hakuharjoitukset jatkuu, "KIVAA!!". Mielentila siis aivan väärä. :D Haukkui eikä kuunnellut virittelyjä. Tein tielle tällaisen hömpöttelyn ja haki hanskan kyllä, mutta ei selvästikään ottanut tästä onkeensa. Metsän puolella lähetyksessä säntäsi vaan metsään ihan väärään suuntaan eikä mitään ajatusta mitä oli menossa tekemään. Kävelin lähemmäksi ja lopulta sen hanska löytyi. Pienen tauon jälkeen otettiin toinen toisto ja nyt sain Jerikon otettua kuulolle kunnolla ja teki ihan hienon pudotetun noutamisen. :)
Maanantaina Sari tuli Stikkanin kanssa meille paimentamaan ja sitten käytiin vähän katsastamassa maastoja tossa melko lähellä ja tehtiin pieni treeni. Sari tallasi Jerikolle kisapituisen jäljen kuudella kepillä ja sen vanhetessa tehtiin esineruutua. Sari teki omille koirilleen kolmen esineen suoran, joten samaa käytettiin Jerikonkin ruudussa, sitten yksi esine oikeaan etukulmaan ja toinen vasempaan takakulmaan suorana nousevan noin 1 m korkean kallion eteen. Kallion etunen oli vaikea, lähetin sinne ensin, mutta Jeriko lähti aika nopeasti sivulle, ehkä sai sivutuulessa jo keskeltä kolmesta esineestä hajua. Nosti niistä etummaisen. Toisella lähetyksellä upposi aika hyvin takarajalle, mutta ei saanut vasemmasta kulmasta hajua -> nosti keskeltä takaa esineen. Vielä nousi oikeasta etukulmastakin esine, mutta sitten lopulta Jeriko upposi hyvin vasempaan takakulmaan ja tuuli oli suotuisa ja se sai esineestä hajun ja nosti senkin. Ukolle samat esineet, mutta nostatin vain kaksi.
Sitten jäljelle. Janalta jälki lähti oikealle, Jeriko nosti ensin vasemmalle, mutta käääntyi 10 metrin sisällä oikealle ja tähän olin tyytyväinen. Kepit nousi ihan hyvin ja Jeriko teki hienosti töitä. Ylitettiin hakkuuaukea kahteenkin kertaan, jossa pohja oli lähinnä hiekkaa. Hiekalla Jeriko ei ole oikeastaan koskaan jäljestänytkään (lukuunottamatta pientä pätkää yhden kokeen jäljessä) ja se oli selvästi vaikea, mutta Jeriko hoiti homman ihan hyvin. Hakkuuaukean ja tien ylityksen jälkeen olikin sitten vähän risukkoisempaa ja yhden risukon väistäminen johti 4. kepin jäämiseen. On pienestä kiinni, samperi. Sitten yliteltiin ihan kauheita hakkuujätekasoja, Jeriko kirjaimellisesti kiipeili nuorien koivunrunkojen päällä ja tasapainoili sieltä itseään eteenpäin, mutta hyvin teki töitä ja jatkoi eteenpäin. Loput kepit siis nousi hienosti, yksi vaan taas jäi. Joka tapauksessa ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen, kun Jeriko teki niin hienosti töitä ja parhaansa. Tahallaan se ei keppejä jätä, mutta se on vaan niin pienestä kiinni saako hajun jos ohittaa ihan vähänkin sivusta.
Maanantaina kävin myös Tavesin tottisvuorolla. Tehtiin Jerikolle henkilöryhmää ja noutoja. Hyppy oli ihan ok, vähän koski. Vinoesteeltä meinas taas lähteä hypylle palautukseen, mutta korjasin tästä nyt vähän tiukemmin, ettei enää tollasia typeryyksiä keksisi miettiä. Sitten meni kivasti ketjutettunakin.
Ukko teki vähän seuraamista ja luoksetuloa. Vire oli tosi hyvä eikä Ukkoa ahdistanut yhtään muut treenaajat tai häiriöt, oli ihan super! :) Parasta oli, kun otin ekaa kertaa ulkona kaukkareiden maasta seisomaannousua. Ihan edessä seisoen tehtiin, mutta silti ihan upeeta, kun häiriöstä huolimatta Ukko ei yhtään ahdistunut vaan teki häntä heiluen ja hyvällä tekniikalla! :)))
Hyppyä on myös treenailtu Jerikon kanssa. Nyt olen ihan järjestään hyppäyttänyt 1 m ja 1,05 m ja lähinnä vauhdittomana korkeutena. Metrinen menee aika helpostikin puhtaasti, 1,05 m usein ainakin paluussa kevyesti koskee. Kuvattiinkin tää yksi treeni, mutta tää ei ollut ihan Jerikon parasta suorittamista. Alussa on 1,05 m korkeus (ja Matti ei huomaa kuvata ensimmäisen hypyn paluuta joka oli paras),sitten aksi vikaa hyppyä 1 m. Vielä on siis matkaa vaivattomiin ja helppoihin hyppyihin, mutta näin se sujuu tällä hetkellä.
Eilen ja tänään oltiin sitten Somerolla paimennuskisoissa Ukon kanssa. Jerikon kanssa harjoitellaan tosiaan nyt tolpalta ajoa ja pillikäskyjä ja seuraavan kerran startataan 2-luokassa ja kokeillaan tolpalta ajoa. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kastrointi on kyllä tehnyt Ukolle vain hyvää tässäkin asiassa. Ei enää haikaile muiden koirien perään ja nuohoa ja lipitä nurtsia odotuspaikalla, vaan oli ennen molempia ratoja ainoastaan keskittynyt lampaisiin ja valmis omaa vuoroa varten. Huomattavasti kivempi lähteä radalle tällaisen koiran kanssa, joka on koko ajan keskittynyt oikeaan asiaan!
Eilen lähetin sitten kai vähän liian aikaisin. Mun silmään tilanne näytti rauhalliselta, mutta ilmeisesti lampaat oli edelleen olleet kovasti lähdössä tolpalta katsottuna vasemmalle vedon suuntaan, ja tolppahenkilöt oli meinannut vielä vähän niitä siirtää. Lampaat luisui liikkeelle ennen kuin Ukko ehti kunnolla nostoon, mutta hakukaaresta 20/20. Ukko ei pysähtynyt ihan heti mun vihellyksest vaan meni vähän tasapainosta yli ja nosti lampaat vinoon, nosto 3/10. Lampaat lähti sitten offlineen ja Ukko vaan peesasi, en millään saanut sitä lähtemään oikealle flänkille (Ukon vaikeampi suunta) kääntämään lampaita. Kuljetus ohjaajalle 2/20. Hausta siis pisteitä 25/50. Poispäinajo oli hieman vauhdikas, mutta siitä silti 9/10. Ekoilla porteilla tuli laaja kaarros käännökseen enkä sitä heti saanut korjattua, kuljetuksesta 14/20. Ennen häkitystä Ukko ei meinannut lähteä flänkille jostain syystä vaan kääntyi muhun päin, muuten meni sukkana sisään, häkitys 7/10. Häkistä pois otto oli hankala, Ukko ei olis uskaltanut mennä lampaiden taakse ja sitä joutui siihen muutamaan kertaan käskyttämään, pisteitä 8/10. Kokonaispisteet siis 63 ja PPR1. Haukupisteissähän se suurin menetys tuli, helposti olis saanut PAIM1-koularin jos vaan toi osa olisi onnistunut.
Oltiin sitten yötä Katjalla ja vähän treenailtiin tietty. Katjan tarhassakin lampailla on melko kovat vedot, mutta nyt ei jotenkin taas saatu peesailua esiin.. Hmmm... Johtuuko kisaradalla peesailu osittain myös kisaradan jännityksestä? Ukkohan herkästi ottaa painetta esim. tokokehässä kun ollaan siellä kaksin ja ympärillä ihmisiä katsomassa, olisko tässä jotain samanlaista..? Tai muuten iso pelto kylmää päätä eikä uskalla lähteä lampaita kääntämään, pelkää että ne uhmaisi..? Katjalla ei tosiaan kuitenkaan ongelma ainakaan tässä määrin tullut esiin ja Ukko teki itse asiassa ihan hienosti. Tosin vähän liian vauhdikkaasti välillä juoksi, kun kerran kompastui matalaan ojaan niin, että lensi ihan kokonaan ympäri! Säikähdin ihan kamalasti, että nyt se meni rikki, mutta onneksi ei näyttänyt sattuneen mitään sen kummempaa.
Jeriko pääsi sitten myös treenaaman, pillikäskyjä ja ns. tolpalta ajoa vähän otettiin. En muista miten tilanteeseen ajauduttiin, mutta lampaat meni jossain vaiheessa pyöröaitauksen ja pyöröpaalin väliin. Käskytin Jerikoa oikealle kiertämään paalin ja se kävi aina siellä nurkalla, mutta kääntyi takaisin enkä vaan ymmärtänyt, että miksi. Käskytin ja käskytin ja Jerikoa alkoi vähän kyllä ahdistamaan, kun mä sitten lopulta menin paikalle tarkoituksena näyttää ihan "kädestä pitäen", että mitä siltä halusin. Ja sinne kävellessäni sitten totesin, että paalin takana oli häkki, joka esti kiertämisen sieltä kautta, eli taas kerran oli paukuttanut jotain älytöntä käskyä Jerikolle, jonka toteuttamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Tyhmä minä. Onneksi Jerikolla on tota kovuutta kuitenkin sen verran, että kun tämän tajusin ja jatkoin pienen pätkän treeniä ihan normaalisti, niin Jerikokaan ei ollut moksiskaan. Vielä kertaakaan se ei ole näiden mun räyhäämisten ja älyttömien vaatimusten vuoksi jättänyt hommia kesken.
 |
| Jeriko jo kovasti odottaa omaa vuoroaan. Tässä koira, jonka hännän kanto muutoin voi olla vähän korkeakin.. ;) |
Tänään sitten aikaisin jo kisapaikalle ja Jeriko sai toimia III ja II-luokassa poistovarikolla. Hommansa Jeriko hoiti ilolla ja ammattitaidolla. ;) Ukko myös hoiti oman tonttinsa niin hyvin kuin vaan pystyi. Hakukaari oli lopustaan suppea, vielä on treenattavaa niissä kun ei aina tule niin hyvää, pisteitä 15/20. Nosto 5/10, taas vino vaikka yritin käskyttää maahan aikaisemmin. Kuljetus ohjaajalle taas offlinessa, käskytin kerran tiukemmin maahan ja sen jälkeen sain Ukon lähtemään oikealle flänkille, mutta ei pysähtynyt vaan sitten iski ilmeisesti jonkin sortin paniikki ja tuli suoraan ympäri. Pisteitä linjan leikkauksenkin vuoksi jäljelle jäi vain se 1/20. Poispäinajo 9/10, alkuun ilmeisesti hieman offline. Kuljetus 19/20, en tiedä mistä lähti piste, käännös oli nyt tosi hyvä. :) Häkitys 10/10 ja häkistä otossa sama ongelma kuin eilen, pisteitä 7/10. Kokonaispisteitä 66, mutta hakupisteistä vain 21/50, joten ei PPR1-tunnusta. Ukko teki mielestäni kuitenkin hyvin töitä ja jo se, että se yritti lähteä flänkkäämään ja kääntämään lampaita oli hyvä alku. Tiedän varsin hyvin mitä asioita pitää treenata (hakukaarien loppuosaa ja ohjausta tasapainosta pois/noston jälkeen) ja näillä jatketaan. Sitten kun saadaan toi ohjattavuus noston jälkeen haltuun, niin näihin pisteisiin voi helposti heittää parikymmentä lisää. ;)
Nyt täytyy vielä erikseen mainita kuinka upeita tuloksia kisoissa tuli eilen ja tänään. Eilen ihan ensimmäisen Suomen paimennusvalion arvon saavutti Minna Jokisaari ja Somollis Eira upealla 90 pisteen luokkavoitolla ja Kari Kotikoski ja Sammy sai toisen sertinsä. Tänään Sammylle kolmas serti ja nyt enää näyttelytulosta uupuu Suomen toisesta paimennusvaliosta. Tää ei oo ollenkaan mikään jokapäivän juttu, kun kennelliiton alaisia kilpailuja on pidettu v. 2009 lähtien ja nyt vasta eka valio. Onnea todella paljon sekä Minnalle että Karille hienoista saavutuksista! :)
torstai 4. kesäkuuta 2015
Paimennuspohdintaa
Jotenkin paimennuspäivitykset jäänyt muiden treeni- ja kisapäivitysten jalkoihin. Voisi melkein luulla, ettei me paimenneta nykyään ollenkaan. Täytyy kyllä myöntää, että kun lampaita otin, niin kuvittelin ehtiväni treenaamaan (kunnolla) ainakin muutaman kerran viikossa, mutta Katja kyllä jo silloin sanoi, että sitten on niin paljon kaikkea muuta hommaa kotona... Ja näinhän se on. Koirien suunnitelmallinen treenaaminen on jäänyt vähän siirroissa ja aloittelevien koirien harjoituksissa auttamisen jalkoihin. Mutta ollaan me silti vähän treenattu ja edistyttykin!
Jeriko on siis autellut aika paljon mulla treenaamassa käyvien aloittelevien koirien kanssa. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Jerikolla on selvästi itsenäinen työskentely ja ajattelu kehittynyt, se on oppinut lukemaan lampaita todella hyvin, ennakoimaan ja se pitää lauman hienosti itsenäisesti kasassa. Jerikon "look back" eli meillä "käänny" on vahvistunut tosi hyvin ja se ottaa käskyn ehkä noin 50 metrin matkaltakin, kääntyy ja lähtee suuntakäskyllä hakemaan toista porukkaa. Muiden kanssa autellessa Jeriko toimii pääosin täysin itsenäisesti ja parhaimmillaan niin, että mun ei tarvitse sille mitään sanoa, ehkä välillä ilmoittaa "käy siihen" käskyllä, että siltä erää avun tarve oli siinä. Jeriko on selvästi innoissaan tästä mahdollisuudestaan olla apuna ja tuntee itsensä erittäin tärkeäksi, mitä se kyllä onkin. :)
Huonoja puolia tässä on se, että Jerikon itsenäinen ajattelu kehittyy. ;) Tarkoittaen sitä, että välillä se tekisi itsenäiset ratkaisut nopeammin kuin mä ehdin antaa käskyjä ja ihan aina meidän ajatukset ei kohtaa. Useimmiten taitaa olla kuitenkin niin, että minä olen väärässä. Mutta ajatellaan 3-luokan rataa jos sinne tähdätään, niin itsenäisyys on sekä hyvä, että huono. Kokonaisuudessaan itsenäisen työskentelyn kannalta ajattelen, että tämä on hyväksi. Uskoisin, että intensiivisemmällä jaksolla kunnon treeniä, päästään taas tasapainoon sen kuuntelunkin kanssa. ;)
Toinen huono puoli on ollut välillä vähän ahtaiksi käyvät flänkit. Ne ei itse asiassa avustaessa ollessa ole ollenkaan ahtaat, päin vastoin Jeriko juoksee flänkillä tosi laajasti ja kaukana, ikään kuin tietäen, että sen pitää antaa kuitenkin toiselle koiralle mahdollisuus hoitaa tilanne ja vain "varmistaa" tilanne taustalla. Silti Jerikolla on ehkä sitten sen itsenäisesti tehdessä tullut vielä voimakkaampi halu olla lampaita lähellä ja kontrolloida niitä, jolloin flänkit jää siinä vähän kapeiksi.. Mutta nämäkin treenattavissa. Joudun kuitenkin koko ajan miettimään sitä, että kuinka paljon otan Jerikoa avuksi, kun omat treenimäärät on jäänyt nolostuttavan pieniksi. Onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa? Jeriko saa tavallaan siinä tietynlaista treeniä, harjoitella sitä omaa työskentelyä ja se onkin vahvistunut huomattavasti, mutta koska tälle pitää pistää piste, jottei sitten romuteta kisamahdollisuuksia..?
Ukkoa olen pystynyt vähemmän käyttämään avuksi koulutettavien tukena. Ukko edelleen usein vaipuu omiin maailmoihinsa ja/tai jumittaa silmään ja varsinkin vaikeammissa tilanteissa se usein jäätyy. Tosin välillä olen senkin ottanut kun itse treenaan Mustia ja joskus Ukkokin on ihan näyttänyt hyvin hallitsevan laumaa. Usein se kuitenkin päästäisi osan karkaamaan ja pitäisi vaan "helpommat" ja toisaalta Ukon luonteenlaadulle jatkuva kontrolloimattomiin haastaviin tilanteisiin joutuminen ei välttämättä tee hyvää, joten olen sitä sitten hyvin vähän käyttänyt apuna. Myös lampaiden siirroissa laitumelta toiselle Ukolla tulee usein vanhat silmäjumiongelmat vastaan, kun lampailla on vetoa. Kaaret supistuu ja loppuu kesken ja kääntämisen sijaan työnnetäänkin vähän lisää ja mun pinna on koetuksella.
Ukolle on kuitenkin ollut erinomaisen hyvää treeniä, kun ollaan koirattu ensin naapurista lainaan tulleita lampaita ja nyt sitten vielä itselleni ostamia neljää suomenlammas-kainuunharmas uuhikaritsasekoitusta. Vieläkin on tilanne, että on ikään kuin kolme pienempää laumaa ison lauman sisällä ja koiran täytyy todella pitää huoli kaikista ja tämä on Ukolle tosi hyvää treeniä ja toiminutkin hyvin. Lisäksi hömelöt karitsat jää herkästi katsomaan koiraa kuitenkaan uhkaamatta tai tekemättä mitään hölmöä ja ollaan Ukon kanssa harjoiteltu esim. aitaa vasten näiden katseiden kohtaamista ja puskemista päälle. Tämä on kyllä hyvä ja tärkeä harjoitus, jota olisi pitänyt osata tehdä paljon nuorempana. Taas näitä jälkiviisaus-on-paras-viisaus -kommentteja...
Porukassahan on myös yksi aikuinen affe-uuhi, jonka kanssa Ukolla on mennyt sukset ristiin viime talvena ladossa tehdessäni vastaavaa harjoitusta. Prässättiin lampaita liian monta kertaa putkeen ja tällä uuhella meni ihan ymmärrettävästikin hermot. Ikävää siinä on sitten ollut se, että kun se hermostuessaan sai Ukon väistämään, niin nythän se sitten on herkästi uhitellut Ukolle myöhemminkin. Nyt on kuitenkin selvästi tämä tilanne jotenkin rauhoittunut ja vaikka tämä uuhi kääntyisi Ukkoa katsomaan, niin Ukko ei lähde heti livohkaan ja useimmiten uuhi jopa itse kääntyy pois. Kertaalleen tehtiin niinkin toissapäivänä, että otin Jerikon takapiruksi ja se olikin hauska kuinka kaikkien ilmeet muuttui. Lampaat oli niin kuin herran tertut somassa paketissa (edes nuoret hölmöt ei erkaantuneet mihinkään) ja Ukko paistatteli oikein ennennäkemättömässä itsevarmuudessa kun kaikki väistää niin hienosti. :D ;)
Häkistystä ja jakoa ollaan myös tehty molempien kanssa, mutta ehkä vähän enemmän Ukon kanssa ja se sujuu aika kivasti. Varsinkin jakoon Ukko on alkanut tulemaan tosi hienosti eikä siinä jumita silmään juuri yhtään. :)
Mustin kanssa on jatkettu treenejä vanhalla linjalla, tosin nyt ei ole kuin 1-2 kertaa ehtinyt käydäkään viime maininnan jälkeen. Rauhallista ajoa siis haettu ja kulmaan rauhallisia lähestymisiä. Ajo onnistuu Mustilta ja todella hienosti. Annan liinan roikkua maassa ja kävelin sitten Mustin takana tai sivulla, niin hienosti pitää rauhallisen tempon, kuuntelee ja on keskittynyt lampaisiin. Ollaan myös otettu lähestymisiä niin, että olen itse nurkassa lampaiden kanssa ja annan Mustin siitä lähestyä. Tästä pitäis sitten jatkaa peruskuljetukseen aitaa vasten. Pari kertaa olen myös antanut Mustin pyöriä lampaiden ympäri vapaana, välillä meinaa kierrokset nousta, mutta yleensä ottaen mennyt tosi kivasti ja rohkeasti menee aidan ja lampaan väliinkin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että tällä hetkellä parhaat harjoitukset Mustin kanssa on rauhalliseen ajoon liittyviä, koska flänkit sillä näyttäis löytyvän melko luonnostaan. :)
Treenit siis jatkuu, mutta täytyy todella ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä ihan suunnitelmallista treeniä molemmille omille pojille eikä vaan sitä "työssäoppimista". Ukolle siis treenitavoitteina itsetunnon kohotus näillä lähestymisharjoituksilla ja sitten erikseen hakukaarien avaamista vielä Annin ohjeilla eteenpäin. Myös pillikäskyt pitäisi ottaa kunnolla haltuun eli pitäis vaan käyttää sitä pilliä ja treenata viheltämistä. Jerikon kanssa päätreenin kohteet onkin juuri pillikäskyjen opettelu ja kaukana ohjaantuminen. Vielä kun sais sen metsän matalaksi ja omat tilat laajennettua sinne minne ne haluaa, niin hakukaaritreeni ja tää "tolppaohjaustreeni" helpottuis huomattavasti. ;)
Jeriko on siis autellut aika paljon mulla treenaamassa käyvien aloittelevien koirien kanssa. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Jerikolla on selvästi itsenäinen työskentely ja ajattelu kehittynyt, se on oppinut lukemaan lampaita todella hyvin, ennakoimaan ja se pitää lauman hienosti itsenäisesti kasassa. Jerikon "look back" eli meillä "käänny" on vahvistunut tosi hyvin ja se ottaa käskyn ehkä noin 50 metrin matkaltakin, kääntyy ja lähtee suuntakäskyllä hakemaan toista porukkaa. Muiden kanssa autellessa Jeriko toimii pääosin täysin itsenäisesti ja parhaimmillaan niin, että mun ei tarvitse sille mitään sanoa, ehkä välillä ilmoittaa "käy siihen" käskyllä, että siltä erää avun tarve oli siinä. Jeriko on selvästi innoissaan tästä mahdollisuudestaan olla apuna ja tuntee itsensä erittäin tärkeäksi, mitä se kyllä onkin. :)
Huonoja puolia tässä on se, että Jerikon itsenäinen ajattelu kehittyy. ;) Tarkoittaen sitä, että välillä se tekisi itsenäiset ratkaisut nopeammin kuin mä ehdin antaa käskyjä ja ihan aina meidän ajatukset ei kohtaa. Useimmiten taitaa olla kuitenkin niin, että minä olen väärässä. Mutta ajatellaan 3-luokan rataa jos sinne tähdätään, niin itsenäisyys on sekä hyvä, että huono. Kokonaisuudessaan itsenäisen työskentelyn kannalta ajattelen, että tämä on hyväksi. Uskoisin, että intensiivisemmällä jaksolla kunnon treeniä, päästään taas tasapainoon sen kuuntelunkin kanssa. ;)
Toinen huono puoli on ollut välillä vähän ahtaiksi käyvät flänkit. Ne ei itse asiassa avustaessa ollessa ole ollenkaan ahtaat, päin vastoin Jeriko juoksee flänkillä tosi laajasti ja kaukana, ikään kuin tietäen, että sen pitää antaa kuitenkin toiselle koiralle mahdollisuus hoitaa tilanne ja vain "varmistaa" tilanne taustalla. Silti Jerikolla on ehkä sitten sen itsenäisesti tehdessä tullut vielä voimakkaampi halu olla lampaita lähellä ja kontrolloida niitä, jolloin flänkit jää siinä vähän kapeiksi.. Mutta nämäkin treenattavissa. Joudun kuitenkin koko ajan miettimään sitä, että kuinka paljon otan Jerikoa avuksi, kun omat treenimäärät on jäänyt nolostuttavan pieniksi. Onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa? Jeriko saa tavallaan siinä tietynlaista treeniä, harjoitella sitä omaa työskentelyä ja se onkin vahvistunut huomattavasti, mutta koska tälle pitää pistää piste, jottei sitten romuteta kisamahdollisuuksia..?
Ukkoa olen pystynyt vähemmän käyttämään avuksi koulutettavien tukena. Ukko edelleen usein vaipuu omiin maailmoihinsa ja/tai jumittaa silmään ja varsinkin vaikeammissa tilanteissa se usein jäätyy. Tosin välillä olen senkin ottanut kun itse treenaan Mustia ja joskus Ukkokin on ihan näyttänyt hyvin hallitsevan laumaa. Usein se kuitenkin päästäisi osan karkaamaan ja pitäisi vaan "helpommat" ja toisaalta Ukon luonteenlaadulle jatkuva kontrolloimattomiin haastaviin tilanteisiin joutuminen ei välttämättä tee hyvää, joten olen sitä sitten hyvin vähän käyttänyt apuna. Myös lampaiden siirroissa laitumelta toiselle Ukolla tulee usein vanhat silmäjumiongelmat vastaan, kun lampailla on vetoa. Kaaret supistuu ja loppuu kesken ja kääntämisen sijaan työnnetäänkin vähän lisää ja mun pinna on koetuksella.
Ukolle on kuitenkin ollut erinomaisen hyvää treeniä, kun ollaan koirattu ensin naapurista lainaan tulleita lampaita ja nyt sitten vielä itselleni ostamia neljää suomenlammas-kainuunharmas uuhikaritsasekoitusta. Vieläkin on tilanne, että on ikään kuin kolme pienempää laumaa ison lauman sisällä ja koiran täytyy todella pitää huoli kaikista ja tämä on Ukolle tosi hyvää treeniä ja toiminutkin hyvin. Lisäksi hömelöt karitsat jää herkästi katsomaan koiraa kuitenkaan uhkaamatta tai tekemättä mitään hölmöä ja ollaan Ukon kanssa harjoiteltu esim. aitaa vasten näiden katseiden kohtaamista ja puskemista päälle. Tämä on kyllä hyvä ja tärkeä harjoitus, jota olisi pitänyt osata tehdä paljon nuorempana. Taas näitä jälkiviisaus-on-paras-viisaus -kommentteja...
Porukassahan on myös yksi aikuinen affe-uuhi, jonka kanssa Ukolla on mennyt sukset ristiin viime talvena ladossa tehdessäni vastaavaa harjoitusta. Prässättiin lampaita liian monta kertaa putkeen ja tällä uuhella meni ihan ymmärrettävästikin hermot. Ikävää siinä on sitten ollut se, että kun se hermostuessaan sai Ukon väistämään, niin nythän se sitten on herkästi uhitellut Ukolle myöhemminkin. Nyt on kuitenkin selvästi tämä tilanne jotenkin rauhoittunut ja vaikka tämä uuhi kääntyisi Ukkoa katsomaan, niin Ukko ei lähde heti livohkaan ja useimmiten uuhi jopa itse kääntyy pois. Kertaalleen tehtiin niinkin toissapäivänä, että otin Jerikon takapiruksi ja se olikin hauska kuinka kaikkien ilmeet muuttui. Lampaat oli niin kuin herran tertut somassa paketissa (edes nuoret hölmöt ei erkaantuneet mihinkään) ja Ukko paistatteli oikein ennennäkemättömässä itsevarmuudessa kun kaikki väistää niin hienosti. :D ;)
Häkistystä ja jakoa ollaan myös tehty molempien kanssa, mutta ehkä vähän enemmän Ukon kanssa ja se sujuu aika kivasti. Varsinkin jakoon Ukko on alkanut tulemaan tosi hienosti eikä siinä jumita silmään juuri yhtään. :)
Mustin kanssa on jatkettu treenejä vanhalla linjalla, tosin nyt ei ole kuin 1-2 kertaa ehtinyt käydäkään viime maininnan jälkeen. Rauhallista ajoa siis haettu ja kulmaan rauhallisia lähestymisiä. Ajo onnistuu Mustilta ja todella hienosti. Annan liinan roikkua maassa ja kävelin sitten Mustin takana tai sivulla, niin hienosti pitää rauhallisen tempon, kuuntelee ja on keskittynyt lampaisiin. Ollaan myös otettu lähestymisiä niin, että olen itse nurkassa lampaiden kanssa ja annan Mustin siitä lähestyä. Tästä pitäis sitten jatkaa peruskuljetukseen aitaa vasten. Pari kertaa olen myös antanut Mustin pyöriä lampaiden ympäri vapaana, välillä meinaa kierrokset nousta, mutta yleensä ottaen mennyt tosi kivasti ja rohkeasti menee aidan ja lampaan väliinkin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että tällä hetkellä parhaat harjoitukset Mustin kanssa on rauhalliseen ajoon liittyviä, koska flänkit sillä näyttäis löytyvän melko luonnostaan. :)
Treenit siis jatkuu, mutta täytyy todella ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä ihan suunnitelmallista treeniä molemmille omille pojille eikä vaan sitä "työssäoppimista". Ukolle siis treenitavoitteina itsetunnon kohotus näillä lähestymisharjoituksilla ja sitten erikseen hakukaarien avaamista vielä Annin ohjeilla eteenpäin. Myös pillikäskyt pitäisi ottaa kunnolla haltuun eli pitäis vaan käyttää sitä pilliä ja treenata viheltämistä. Jerikon kanssa päätreenin kohteet onkin juuri pillikäskyjen opettelu ja kaukana ohjaantuminen. Vielä kun sais sen metsän matalaksi ja omat tilat laajennettua sinne minne ne haluaa, niin hakukaaritreeni ja tää "tolppaohjaustreeni" helpottuis huomattavasti. ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)