Vauhtia ja saalisjumia

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa juoksemassa. Ukko pääsi kokeilemaan canicrossausta tulevan lainajuoksijansa kanssa ja itse lähdin seuraksi, kun ekaa kertaa mentiin. Vähän oli vielä liukasta mennä ja mun kunnolle aivan liian kova into ja vauhti pojilla, tuloksena jäätävän kipeät lihakset. Ukko kuitenkin veti hyvin ja Jenna olisi selvästikin jaksanut juosta lujempaa kuin mihin mun kunto riitti, eli todennäköisesti tätä kaksikkoa nähdään kisoissa jatkossa. :)

Tiistaina Ukon agilitytreenit. Nyt sitten jätettiin lelut kokonaan autoon ja pelkät namit palkkana. En tiedä, mutta tunne oli että Ukko olisi ehkä liikkunut hieman vapautuneemmin, vaikea sanoa..? Joka tapauksessa ihan kivasti meni. :)

Keskiviikkona kävin ratsastamassa. Lihakset oli tosiaan aivan jäätävän kipeenä, mutta hevosen selässä se unohtui ja meni tosi kivasti. Flipper meinasi ensin vähän kokeilla, että entä jos ei antaiskaan tarhassa kiinni, mutta luovutti kyllä parin minuutin jälkeen. Tehtiin nyt tempon muutoksia käynnissä ja ravissa, tosi hienosti tuli pienille askelille. Vanhana ravurina selvästi vasempaan kierrossuuntaan mennessä meinais olla vauhtia enemmän, mutta hienosti siinäkin onnistui. Sain ratsastettua Flipperiä ensin tosi pienille askelille ja siitä sitten lisäsin asteittain vauhtia ja Flipper jatkoi tosi rennossa fiiliksessä lujassakin vauhdissa. On se vaan aika löyty hevonen, tykkään! :)

Illalla sitten vielä tokotreeneihin Tiinan kanssa. Jerikolle tehtiin jääviä ja niihin vauhtia. Jerikossa huomaa sen, että sheippaamalla opetettu stoppi ei ole todellakaan mitenkään täpäkkä ja tätä pitää nyt edelleenkin hioa. Samoin istuminen sais olla nopeampi. Maahanmenossa teki parhaat suoritukset. Hienointa Jerikon kanssa oli kyllä se, että istumisessakin tehtiin helposti viisikin toistoa putkeen joista en palkannut vaan totesin vaan, että "kunnolla" (käytän tätä, kun haluan kertoa Jerikolle, että oikea liike, mutta parannettavaa on) eikä Jeriko yhtään tuskastu, turhaannut, ala säheltämään tai mitään muutakaan, vaan aina lopulta sitten tarjos sellaisen suorituksen mistä voitiin palkata. :) Pitäis nyt itse vaan olla yksin treenatessakin tarkempi, ettei sitten päästä yhtään huonompaa suoritusta sormien läpi, vaan Jerikolle pitää nyt iskostaa se, että joka kerta täytyy työskennellä pysäytykset täysillä.

Ukon kanssa tehtiin liikkuroituna seuraamista, nouto, kaukkarit ja liikkeestä maahanmeno. Taaskaan mulla ei ollut lelupalkkaa mukana ja seuraamisessa ja liikkeiden väleissä oli Ukolla kyllä huikeen hyvä fiilis. Nouto oli muuten oikein hyvä, mutta nyt jostain syystä mälväsi kapulaa, mitä ei ole aiemmin tehnyt. "Pidä"-käskyllä rauhoiti kyllä ja siirtyminen oikein hyvä. Kaukkareissa oli vähän säätöä. Liikkeen alku tosi hyvä, ei hämääntynyt Tiinan käskytyksistä, mutta sitten hämääntyi tosi paljon kun Tiina esitti kääntelevänsä taulua. Toisaalta, näistä hämääntymisistä huolimatta Ukolla oli hyvä fiilis ja suoritti vaihdot ihan kivasti vaikka sitten jälkijunassa tai toisella käskyllä.

Lopuksi otettiin sitten liikkeestä seisominen, josta palkkasin suoraan ja sitten vielä hyppy. Jostain syystä päätin hypyllä ottaa lelun esiin, tällä kertaa tennispallo. Jotenkin sitä on vaan itse niin urautunut lelulla palkkaamiseen.. :D No, tästähän seurasi sitten se, että Ukko jumitti istumisen esteen takana. Kun käytin pelkkää namia, niin istuminen esteen takana sujui paljon paremmin. Mitä tästä opimme? Ukon kanssa pitää ihan tosissaan pitää lelut poissa tai käyttää niitä vain tosi tarkkaan harkituissa tilanteissa. Jos sellaisia nyt ylipäätään on... :D Ja Ukko pitää ensin opettamaan toimimaan lelujen kanssa oikein eli tekemään täysillä tai ei saa lelua, niin kuin Kärnän kanssa puhuttiin.

Eilen sitten Harrin agilitytreenit. Päätin ottaa nyt Ukon näihinkin treeneihin, kun kiinnosti niin kovasti nähdä sen kehitys... Noooh, olihan niitä ihan hyviä pätkiä, mutta sitten oli ei niin hyviä pätkiä.. Ja Ukko ei osaa edelleenkään irrota kunnolla mun ohi ilman, että edessä on joku kohde.Viime viikollahan saman tyylistä tehtiin niin, että Harrilla oli lelu ja eteni ihan hyvin. Nyt sitten tein kuitenkin vaan alustalla ja namilla. Pari kertaa, kun oli ihan tolkuttoman hidas, niin juoksin siitä ohi ja estin saamasta namit. Vähällä oli jo ettei Ukko olisi lannistunut, mutta sitten tuli (ehkä) sen verran ok suoritus, että annoin sen ottaa namin. Tai sitten alkoi vaan säälittämään.

Tehtiin sitä yhtä irtoamis-suoraa sen verran monta kertaa (enkä uskonut, että meno siitä toisella treenivuorolla ainakaan mihinkään paranisi), joten päätin ottaa toiselle vuorolle kuitenkin Jerikon. Jeriko teki taas täysiä ja täydellä sydämellä, eikä irtoaminen ollut sille mikään ongelma. Tein sille samaa kohtaa jopa niin, että jäin vielä enemmän taakse ja leijeröin yhden hypyn eikä Jeriko vilkaissut "eteen"-käskyn jälkeen taakse ennen kuin oli vika hyppy menty ja seinä vastassa. :) Kerran tuli A:lta jo vähän turhan nopsaan ja ylhäältä, korjasin tästä niin teki tosi hienoa A:n kontaktia vauhdilla alas. :)

On nää kyllä niin kuin yö ja päivä, aivan erilainen fiilis itselläkin tehdä ja tää onkin aika hankala juttu. Mulla ja Jerikolla on positiivinen toisiamme vahvistava kehä, Jerikon hyvä fiilis ja meininki vahvistaa mun hyvää meininkiä ja yritän kovemmin ja tunteella, jolloin Jeriko myös edelleen antaa itsestään parhaansa. Ukon kanssa mä saatan pystyä yrittämään pitämään fiilistä korkealla vähän aikaa, mutta ilman vastakaikua Ukolta tunne aina lopulta läsähtää. Ja kun mun fiilis läsähtää, niin se ei ainakaan paranna Ukon fiilistä.

Mitä sitten pitäis tehdä, jotta sais katkaistua tän negatiivisen kehän? Auttaisko jos treenais tosi lyhyitä pätkiä, ei pelkästään Ukon takia, vaan senkin vuoksi, että pystyn itse tekemään 100-lasissa vaikkei Ukko vastaiskaan. Tehtäisiin vain niin lyhyt pätkä, minkä pystyn riehumaan itsekseni ja ehkä Ukko lopulta alkais vastaamaan siihen..?

Mutta on toi saalisjumi aikamoinen juttu, ei voi muuta sanoa. Ja kun se ei rajoitu vaan siihen, että silmällä jumittaa vaikka esillä olevaan leluun, vaan se voi näkyä vaan lievänä odotuksena ja jähmeytenä, kun koira odottaa saalista. Kolme vuotta kesti tämäkin tajuta! Tokopuolella tällaisista ei oikein puhutakaan ja tää on sitten vaan asteittain auennut mulle vuosien varrella. Kiitos terävistä havainnoista kuuluu erityisesti Immille, Tiinalle ja Sarille. :)

Huh heijaati-heijaa. Nyt on lepo tarpeen.

Aikamoinen viikonloppu takana, mutta lähdetään ensin noista viikon treeneistä. Tiistain agilitytreenit jäi väliin, oli vähän flunssainen olo enkä jaksanut mennä. Keskiviikkona käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Jerikolle vähän seuraamista ja sitten noutoa ensin "pikku" kapulalla ja sitten isolla. Tosi hienosti teki, eipä siinä mitään valittamista. :)

Ukon kanssa tehtiin pari suoraa luoksetuloa ja nyt palkkasin pelästään namilla. Katsotaan lähteekö aukeamaan jos ei olis saalisjumia. Kaukkareissa tehtiin lähinnä aloitusta ja Tiina käskytteli. Ukkohan meni aluksi niin kuin jojo jokaisesta käskytyksestä maahan ja takaisin ylös, mutta alkoi sitten sitä pikku hiljaa rauhoittumaan istumaankin. Ekassa jätössä meinas haistella, toruin siitä ja sitten sen jälkeen oli hyvin tarkkaavanen ja täpäkkä yksi istumaannnousu ja siihen lopetettin. Tosin meinasin vielä hinkuttaa, mutta onneksi Tiina huomautti, että kaivan verta nenästäni. ;) Lopuksi tehtiin Ukon kanssa taakse lelulle lähtöjä ja ihan kunnolla se nyt lähtikin sitten kun ymmärsi lähteä. ;) Vapautussana oli uusi ja vaati toki opettelua. Pitäis vielä etupalkalle lähtö saada samanlaiseksi.

Torstaina otin Ukon Harrin treeneihin. Vaikea sanoa oikein miten se meni, välillä tuntui ihan hyvältä ja välillä vähän tahmeelta. Ns. loppusuoralla Ukko jäi kamalasti katsomaan mua ja olis ohittanut esteitä. Etupalkalla lopulta saatiin fokus esteisiin ja Ukko irtoamaan mun ohi. Kontakteille namipalkkaus on nyt selvästi aukaissut jotain lukkoa Ukon kanssa ja se jopa tarjoaa kontaktia paljon aiempaa vapautuneemmin. Lelupalkka taitaa saada Ukolla niin pahasti saalisjumin päälle ja tästä puhuttiin tänään Sannan kanssa. Olin vähän pohtinut asiaa ja tuli mieleen, että hidasteleeko Ukko agilityssä sen vuoksi, että sillä on saalisjumia ja auttaisko jos sitä ei palkkaiskaan lelulla ollenkaan vaan pelkällä namilla.. Luulen noiden kontaktien perusteella, että tässä vois olla yksi asia joka saattais auttaa kokonaiskuvaa ja ainakin aion koittaa. Ei siinä mitään häviä. ;)

Perjantaina ehdin nopsaan käydä kotona ja sitten lähdin Jämille valjakkohiihdon SM-kisoihin talkoilemaan. Oli meillä kyllä asiat tosi hyvin siellä järkätty, mökkimajoitus ja ruuat ja kaikki. :) Lauantaina olin aamusta eläinlääkärin apuna koirien tarkastuksessa ja sen jälkeen latuvahtina. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vaikka latuja etukäteen haukutttiin tosi paljon erityisesti somessa, niin todellisuus oli mielestäni toinen. Onneksi muutamat somenkin puolella muisti antaa myös ruusuja pelkkien risujen sijaan ja itse nostan kyllä hattua meidän suurimmille organisoijille Sarille ja Mikolle. Aivan huikean hienosti hoitui asiat. Ja latukoneen ajaja oli kyllä aika velho äijä, kun sai niinkin hyväkuntoiset ladut vielä loihdittua Jämille. En olis itsekään etukäteen uskonut sen olevan mahdollista. :D

Tänään olin taas aamusta eläinlääkärin apuna ja sitten sain vapauden lähteä agilitykisoihin. Ei vaan meinannut ensin malttaa lähteä ja lähtö viivästyi melkein puoli tuntia, kun ensin halusin katsoa viestilähdön, kun sellaista en ole aiemmin nähnyt. Sitten halusin nähdä vaihdon ja lopulta maaliintulonkin, kun ykkösenä ollut joukkue veti niin hienosti (ja toki muutkin). :) Mutta ehdin kuin ehdinkin ilmoittautumaan (melkein) ajoissa Janakkalaan. Tuomarina radoilla Anne Viitanen ja oli kyllä aikamoista kieputusta tehnyt radoille. Ekalta radalta itse asiassa maalissa luulin, että oli tullut nolla, en huomannut riman tippumista enkä edes kuullut kuulutusta. Vitosella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Hieman kyllä pisti harmittamaan, kun nollalla oltais saatu voittokin ja niin pienestä taas kiinni. :( Aika -11.76, etenemä tais olla jotain 4,40 m/s.. Jeriko liikkui ja hyppäsi vähän jotenkin jäykästi, todennäköisesti liian vähäiseen lämmittelyyn liittyen.. :/

Toiselta radalta saatiin sitten se nolla, mutta niin sai tosi moni muukin eikä meidän sijoituksella juhlittu. Pienestä oli kiinni ettei olisi mennyt putkeen pussin sijaan väärässä kohdassa, mutta onneksi pysyi pakka kasassa. Tätä myöten meillä onkin sitten SM-nollat kasassa.

Vika rata lähti ihan hyvin, mutta meni sitten plörinäksi. Pussi syötti suoraa putken suulle ja se oli pari paskelta ja Jeriko oli jo siellä.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että harmittaa. Todella tuntuu, että me onnistutaan aina "väärillä radoilla" ja onni ei tunnu olevan meille myötä ollenkaan. Välillä tulee jo ihan lannistunut fiilis, kun ei me niihin serteihin tunnuta pääsevän kiinni, ei sitten millään. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ei kai siina mikään valittaminen ja voivottelukaan auta. Kai se onni joskus vielä osuu meidän kohdallekin...

Iinalle kiitos kuvaamisesta ja Sannalle kiitos tsempeistä ja pohdinta-avusta Ukon suhteen. :)

Pohdinnan aiheita

Lauantaina olikin taas touhukas päivä. Aamupäivällä oltiin Ukon kanssa Sari Kärnän tokokoulutuksessa, aiheena vapaavalintainen (ongelma)liike. Otettiin luoksetulo syyniin ja siihen saatiin monia vaihtoehtoja, miten sitä voisi lähteä työstämään. Ensimmäisenä jätetään lentävät lelut pois kuviosta, koska ne todennäköisesti provosoi saalisjumia. Kokeilen nyt siis ainakin jonkin aikaa ihan vaan palkata suorista luoksetuloista runsaalla namipalkalla.

Sitten taas kun pysähdyksiin tullaan, niin pitäis saada rakennettua Ukolle vahvaksi nopea palkalle lähteminen. Väitin aluksi, että kyllä Ukko ihan räväkästi palkalle lähtee, mutta eihän tämä ole ihan totta, vaan nopeamminkin pystyisi liikkumaan kun vapautetaan maassa olevalle palkalle. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että mä nappasin lelun Ukon nenän edestä pois, jos ei siihen ehtinyt. Kyllähän Ukon toiminta siitä nopeutuikin. Samanlainen mielleyhtymä ja siihen liitetty vapautussana pitäisi muodostaa takapalkalle lähtöön ja tässä tarvitaan sitten apparia. Pariaatteessa sitten jatkossa, kun Ukolla olisi sekä nopea tulo palkalle eteen, että nopea kääntyminen ja hakeutuminen takapalkalle, niin tätä pitäisi pystyä hyödyntämään luoksetulon stopeissa. Vähän hirvittää, että mitä sen silmämnkäytön kanssa sitten käy, mutta murehditaan sitä sitten. :D

Tän leluleikin kautta nousi esiin taas vanha ongelma, että mun on vaikea määrittää millaisia suorituksia voin Ukolta vielä hyväksyä. Mihin vedetään raja? Kun Ukko on tietyn tyyppinen, se ei ole luonnostaan räväkkä, mutta toisaalta vaatimalla siltä nopeampaa toimintaa, se sitä yleensä antaakin. Pitäisi onnistua aina määrittämään se nopeus ja intensiteetti minkä haluan Ukolta nähdä ja minkä koen olevan sille mahdollinen kuitenkaan katsomatta liikaa sormien läpi löysäilyä. Vaikeaa! :D

Illalla oli sitten vielä alueellisen valmennuksen agilitytreenit. Mulla oli Jerikokin nyt mukana tuuraamassa eli molemmat koirat mukana. Ukko ensin vuorossa ja itse asiassa teki nyt ihan hyvällä sykkeellä. Puomilla palkkasin nyt makkaralla ja se tuntuu olevan Ukon kanssa kyllä hyvä tapa. Siinä missä Jeriko melkeinpä ärsyyntyy siitä, että joutuu odottamaan ja paras palkka sille on saada jatkaa rataa, niin Ukko selvästi palkkaantui ruuasta puomin päässä ja fokusoitui kontaktiasentoon ja kosketusalustaan edessään. Irtosin sivusuunnassakin ja siitä "kiipee" käskyllä Ukko korjasi itseään suoremmaksi kohti kosketusalustaa vaikka oli ensin kääntynyt perään. Ehkäpä nopeutta puomillekin saataisiin Ukon kohdalla runsaalla ruokapalkalla puomin päässä eikä niinkään lelulla ja nopeilla vapautuksilla. Ehkä nää nopeat vapautukset leluille ja esteille jopa aiheuttaa jotain saalisjumia taas Ukossa? Joka tapauksessa nyt sitten jatketaan namipalkalla ja katsotaan miten edistyy.

Jerikon kanssa taas hieman hämmentävä havainto, että yhdessä kohtaa jossa vaihtoehtoisina ohjauksina karkeasti niisto tai twisti kauemman siivekkeen ympäri, niin Harrin torstain treeneistä poiketen tässä taas tuo twisti vaihtoehto oli huomattavasti (0,7 s!) nopeampi vaikka sillä seuraavalle esteellekin tuli vielä vähän tiukempi käännös. Eli ihan täysin tilanteesta riippuvaa onko Jerikolle nopein reitti se lyhin vai se joka sallii isommat kaaret käännöksiin. Tämä onkin sitten vaikeaa ja harmillistakin, miten osaisin aina rataantutustumisessa valita sen oikean? Jos hukataan radalla ainakin 1-2 tollasessa kohdassa noinkin paljon aikaa, niin se tietää jo reilua sekuntia menetettyä aikaa ja se on paljon, kun sertistä kilpaillaan! Tätä täytyy nyt yrittää oikein kunnolla pohtia, kellottaa aina vastaavia tilanteita ja yrittää muodostaa päähänsä joku nyrkkisääntö minkä pohjalta valitsen ohjauksen.

Rata meni kyllä kivasti Jerikon kanssa (hyvin se meni kyllä Ukonkin kanssa) ja juostiin koko 30 esteen rata lopulta nollana läpi. Tosin mulla hapotti ihan totaalisesti viisi estettä ennen maalia, mutta Jerikon jalkaa ei kyllä yhtään painanut. :D Tämän jälkeenkin, kun mä olin vähän hengähtänyt, oli täysin valmis tekemään vielä yhden ohjauskokeilun ja melkein karkas multa puomille. Hyvä, että virtaa riittää. ;)

Päivät pitenee ihanasti ja joku kevään kuplinta rinnassa tuntuu Jerikollakin. Se ei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut tulemaan latoon, kun käyn ruokkimassa lampaat ja vien vettä, vaan on odottanut ulkopuolella että jatketaan lenkkiä tmv. Pyynnöstähän se menee latoon aina itsevarmasti ja hoitaa homman, joten jännityksestä se ei johtu, mutta jotenkin sitä ei ole kiinnostanut. Nyt kuitenkin on tapahtunut selvä muutos ja se tulee aina innolla latoon ja mun availlessa ovea mielellään livahtaisi lampaiden sekaan jos en kiellä. :D Ukko on aina pyörinyt siinä mukana ja ihan samalla lailla nytkin.

Olen nyt kuitenkin sitten pari kertaa sulkenut lampaat latoon sisään ja ottanut sisätyöskentelyä pojille. Ulkona en viitsi kauheesti lampaita koiran kanssa liikuttaa ettei liukastu ja loukkaannu. Kummallekaan pojalle ei sisätyöskentely ole mikään ongelma sen puolesta, että molemmat on tyyniä ja rauhallisia. Ukko änkeää itsensä ihan tyynestä lampaan ja seinän väliin perän puolelta mennessä, mutta pään puolelta se on vähän hankalampaa. Jerikolle ei tällaisia tilanteita oikein saada luotuakaan, kun lampaat kääntyy niin vikkelästi sen tieltä. ;)

Käytin nyt sisätiloja hyödyksi, että sain luotus Ukolle tilannetta jossa sen piti kohdata lammas pääpuolelta ja kannustin ja rohkaisin ihan vieressä. Mitään suoranaista läpimurtoa tässä ei tehty, otettiin askel eteen ja sitten toinen taakse. Jouduin sitten välillä ottamaan Jerikoa Ukon tueksi, että saatiin tilanne laukeamaan "Ukon eduksi". Itse pitää muistaa pitää joku järkevämpi tavoite, esim. tällaisessa, että Ukko saa kunnolla otettua auktoriteettiaseman lampaasta ja se väistää, ja sitten lopetetaan/päästän lampaat ulos ja Ukko saa vielä ajaa sinne. Ei niin, että teen samaa lampaan kohtaamista uudelleen ja uudelleen, kun siinä taitaa mennä vaan koko jutun pointti ja lammas lopulta hermostuu liikaa ja pistää kovemmin vastaan, kun sitä ahdistellaan turhaan. Eli tää nyt muistiin..

Tänään kävin ratsastamassa Flipperillä. Tämä oli nyt kolmas kerta sen selässä ja ensimmäinen kerta niin ettei omistaja ollut paikalla esiliinana. Meni kyllä hienosti, sain Flipperin molempiin suuntiin hyvään rauhalliseen raviin, vaikka vasen kiertosuunta onkin sille hankalampi ja meinaa vähän "kaatua" sisäkaarteeseen. Sain kuitenkin sen ratsastettua suoraksi ja rauhalliseksi. Oikeaan kiertosuuntaan saatiin jopa ravia tosi lyhyellä askeleella. :) Taivutuksissa on edistytty ja nyt taittui oikealle tosi hyvin, välillä kyllä meinas nostaa laukkaa sisäpohkeesta, mutta hyvähän se vaan on tietää, että laukkakin nousee sitten kun olosuhteet on oikeet. Ulkokentällä ei nyt vielä viitsi. Pohkeenväistöön löytyi myös sopiva pohjeapu, jota Flipper ymmärtää ja saatiin hyviä väistäjä aikaiseksi. On se vaan niin hienoa ja rentouttavaa toi ratsastaminen. Ja oikea onnenpotku, että sattui tällainen hevonen kohdalle, vielä raakile, mutta toisaalta ihana nähdä kun se kehittyy ja oppii asioita samalla, kun meidän yhteistyö paranee. :)

Jaksaisko sitä nyt jotain päivittää...

Edelleen on ollut vähän ankeita fiiliksiä, mutta kyllä niistä on alettu pikku hiljaa nousta. Sunnuntaina lähdin sitten vetohiihtotreeneihin Haavistolle. Latu oli yllättävän hyvässä kunnossa ja Ukon leikkaushaava aivan täydellisesti parantunut (ammattilaisen näkemys ;)), joten mikäs siinä kahdella koiralla vedättäessä. Tehtiin talven paras aika ja varmaan parhaaksi jääkin, matka 3,68 km, keskivauhti 2:54 min/km. En edes kaatunut joten tosi ehjä suoritus ja kivaa oli.. :)

Maanantaina oli mun oma koulutusvuoro ja ihan älyttömän määrän hyvää fiilistä saan kyllä tosta muiden kehittymisen seuraamisesta. Ollaan tehty ryhmäläisillä puomia aluksi mattoa juoksuttamalla, sitten yhtä lankkua juoksuttamalla ja siitä pikku hiljaa kokonaista ja sitä korottamalla. Viime viikolla kaksi jo teki kisakorkuista kokonaista puomia ja nyt koko loppu ryhmä ja hitsi olen ylpeä niistä! Ihania koirakoita koko porukka, en olis voinut parempaa porukkaa saada ekaksi koulutusryhmäkseni. :)

Tiistaina Ukko pääsi sitten itse agilitaamaan. Ainakaan toistaiseksi ei mitään suurta muutosta aikaisempaan, mutta hallilla ylipäätään Ukko ei enää pyri narttukoirien luokse. Ehkä voisi keskittyminen siitä lähteä parantumaan ylipäätään.. Oma meno Ukon kanssa videolta katsottuna on kyllä ihan onnetonta töpöttämistä. Hidastaako sekin Ukkoa? Ukon kanssa on jotenkin tosi vaikea rytmittää. Pitäiskö mun vaan painaa menemään ja ohjata edeltä? Välillä on kuitenkin tuntunut, että liian vauhdikas meno multakin on sitten jotenkin pistänyt Ukon jähmimään... Ja sitten on se ongelma, että kun Ukko ei vastaa mulle samalla mitalla vaikka kuinka painaisin menemään, niin sitten itsekin valun tollaseen löysäilyyn... En tiedä.

Torstaina Jerikon kanssa agilitytreenit ja meni kyllä taas todella hienosti. Jerikon kanssa se tunne vaan on läsnä, se antaa 100% ja mä annan... no, yleensä 100% ja välillä löysäilen ja Jeriko pelastaa omilla taidoillaan... :D No tällä kertaa en edes tainnut löysäillä niin pahasti. Paria kohtaa korjailtiin paremmaksi, mutta pääosin kaikki just niin kuin piti. Yllätettiin myös Harri tekemällä kellottamalla parempi aika tiukoilla käännöksillä, mutta kyllähän Jeriko aika pienissä tiloissa kääntyy kun ajoissa kertoo. :)

Tokoa ja tottista ollaan pikkasen nysvätty lenkeillä. Viimeksi kun tein Jerikolle jäävät ja luoksetulon, niin se meinas ennakoida lähdön (pysähtyi kyllä itse yhden askeleen jälkeen), tuli IHAN SAIRAAAN lujaa, tikku suoraan eteen ja joo myönnetään, törmäs vähän. :D Mutta siis ihan sika hyvää asennetta, prkl. Pikkasen särmien hiomista niin on täydellinen. ;)

Ukko taas alkoi jähmimään luoksetuloa. Oon tehnyt pääosin läpijuoksuja, ihan muutaman pyssärin. Mutta olen ehkä tehnyt virheen siinä, että käytän eri kutsua ekassa lähdössä ja sitten pysäytyksen jälkeen. Nyt oli vaan niin tahmee. Vielä meinasin erehtyä palkalla (kepillä) yrittää hetsata, kunnes äkkiä tajusin, että palkitsin jumimista ja tilanne vaan pahentui seuraavalla kerralla. Huomenna tämä liike pääsee sitten Kärnän koulutuksessa ongelmaliikkeen prototyypiksi, vaikka muitakin vaihtoehtoja riittäisi... :D

Tänään kävin toista kertaa ratsastamassa ja kivaa oli! Heppa oli tänään vähän ehkä vauhdikkaampi kuin ekalla kerralla, mutta edelleen tosi kiva. Siis en oo kyllä ennen tavannut noin vähän ratsastettua ex-ravuria joka olis noin joustava ja noin auki kuuntelemaan. Ihana. :) Tänään vauhtia oli sen verran, että halus itse nostella laukkaa ja se laukkakin oli ihanan rytmikästä ja tasapainoista. Ei vaan lumisohjossa uskalla kauheesti laukkailla, ettei liukasta. Mutta kivaa oli ja nyt tunnen sen kyllä lihaksissani, että tuli tehtyä vähän pidempi pätkä. :D