Päivystyskeikkaa

Eilisillan aikana mun huoli Ukosta kasvoi pikku hiljaa. Hetkittäin Ukko liikuskeli suhteellisen normaalisti pää ja korvat pystyssä, mutta sitten taas hetken päästä makasi aivan vetämättömänä lattialla. Erityisen suuren huolestumisen sysäs hereille, kun käytiin nopsaan saunassa ja sieltä tullessa Ukko makas lattialla ihan lötkönä eikä meinannut kutsumalla nousta ylös, vaan piti vähän töniä, että nousi. :( Parit konsultaatiopuhelut soiteltuani tulin siihen tulokseen, etten voi olla viemättä Ukkoa päivystykseen. Tampereen Tuhatjalkaan en Ukkoa halunnut viedä, joten niinpä lähdettiin Hattulaan Vethausiin. Tuija lähti mukaan seuraksi ja tueksi, hädässä ystävä tunnetaan. :)

Koska en ollut Univetistä saanut röntgenkuvia mukaani, otettiin Vethausissa uudet. Aiemmin päivällä näkyneet ilmakuplat oli yhdistyneet isommaksi ilmatäyteiseksi alueeksi ohut- ja paksusuolen rajamaastossa, mutta tämäkään määrä ei vielä tukokseen viitannut selkeästi. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Ukon mahalaukkuun, jonka poimutus jo sivukuvassa näkyy poikkeavina viivoina kylkiluiden alla, mutta etukuvassa näkyy oikein selkeästi paksuuntunut mahan limakalvo ja poimut. Normaalitilanteessa mahasta ei siis erotu limakalvoa ollenkaan, vaan se on yksi vaalea köntti.

Lisäksi Ukosta otettiin vähän laajemmin verikokeita, joissa näkyi hieman koholla oleva CRP eli tulehdusarvo sekä matala AFOS (erityisesti sappiteihin ja luustoon liittyvä arvo, nyt ehkä matala puhtaasti paastoamisen vuoksi), muuten maksakokeet ja muut normaalit. Tämän perusteella diagnoosi kääntyikin sitten mahalaukun tulehdukseen eli gastriittiin. Itse en ole taudista koirilla tiennytkään, enkä varsinkaan kuinka vakavasti taudista on kyse, ennen kuin tutuilta kuulin jälkikäteen! Hui sentään! :( Ukko jäi sitten yöksi Vethausiin suonensisäiseen nesteytykseen sekä sai suoneen antibioottia, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä mahansuojalääkettä. Minut passitettiin kotiin nukkumaan.

Aamulla tuli odotettu soitto Hattulasta. Ukko oli virkistynyt yön aikana huomattavasti, oli syönyt jo pieniä määriä ruokaa hyvällä ruokahalulla, käynyt ulkona hoitajien kanssa, heilutellut häntää ja ollut kaikin puolen "aivan eri koira" eläinlääkärin sanoin. Voin sanoa, että oli musiikkia mun korville. :)
Vierasesinettä suolistossa ei periaatteessa edelleenkään voi poissulkea ilman varjoainekuvausta, mutta Ukon mahan ollessa noin ärtyneessä tilassa en halua alkaa sinne mitään varjoaineita tunkemaan. Eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koiran vointi kertoo ja nyt kun Ukon vointi on noin selvästi parempi ja syödyt ruuat on pysynyt hyvin sisällä, on vierasesine erittäin epätodennäköinen.

Sitten ajelin Ukkoa hakemaan, mutta matkalla 2 km ennen Vethausia ehdin vielä ottaa ylinopeussakotkin poliisilta. Enpä kyllä tarkoituksella kaahannut, enkä onneksi niin lujaa mennyt, että pelkällä rikesakolla selvittiin, mutta en vaan siinä mielentilassa oikein tarkkaan katsonut nopeusrajoituksia.. Hups. Niin kuin eläinlääkärilaksu ei olisi ollut jo riittävän iso. :D Mutta onneksi on vakuutus!

Nyt ollaan sitten oltu kotona jo muutama tunti ja käyty pihallakin välissä. Ukko on selvästi parempi vointinen, ei ollenkaan niin väsynyt ja liikuskelee ihan normaalisti. Syönyt on pariin otteeseen pienen määrän ruokaa ihan hyvällä ruokahalulla. Eli kai sitä voi jo huokaista helpotuksesta, että vältyttiin puukkoleikeiltä. Voin kertoa, että kotoa ajamaan lähtiessä ja asian konkretisoituessa, että Ukko tulee kotiin, tuli pienet helpotuksen kyyneleet silmiin. Kyllä sitä vaan niin huolissaan siitä oli, kun meni niin vetämättömäksi. :(

Suolitukos vai gastroenteriitti...?

Varasin tänään aamulla Ukolle eläinlääkäriajan Univetiin, kun Ukko ei edelleenkään syönyt ja oli tosi väsähtänyt ja apaattinen. Viimeistään huoli heräsi, kun en itse kuullut Ukolta suoliääniä ollenkaan ja heräsi todella itselle epäily suolitukoksesta.

Miltään perus mahataudilta toi ei kyllä vaikuta, kun Ukko on vaan kertaalleen oksentanut eilen, kun sain sen ihan vähän juomaan fitdogia. Ripuliakaan ei ole varsinaisesti tullut kuin kaksi kertaa, eilen ihan pelkkää vettä ja tänään kellertävää mönjää ihan vähän. Ei mitään kunnollista jatkuvasti ripulointia siis, enemmänkin niin ettei suolesta tule oikein mitään. Eikä Ukko siis ole syönyt tiistai-aamun jälkeen, juomisetkin ihan minimissä. :(

Eläinlääkärissä Ukosta otettin mahasta sivukuva ja etukuva selällään maaten. Kuvissa näkyi hieman epänormaaleja pieniä ilmarakkuloita ohutsuolessa, mutta ei mitään selvää suolitukokseen viittaavaa isompaa ilmakertymää. Sen verran poikkeavia ne pienetkin oli, että ell niistä myös mainitsi ja sanoi, että tuo kuva ei sulje pois ainakaan mahalaukussa olevaa röntgennegatiivista vierasesinettä..

Gastroenteriitti eli suolistotulehdus eli mahatauti -ajatuksella nyt kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Ukko sai keittosuolaa nahan alle, kun oli jo sen verran kuiva, sekä pahoinvointilääkettä. Kotiin mukaan Hill'sin mahaystävällistä ruokaa. Ukko oli todella reipas eläinlääkärissä, makoili tippakanyyli niskassaan eikä kuvienkaan otossa ongelmaa ilman rauhoituksia. Tosin, olihan Ukko niin väsähtänyt, että siihen sekä henkilökunta, että puolituttu kiinnitti huomiota.. :(

Autoon Ukkoa ottaessa Ukko vaikutti vähän virkeämmältä, joi vähän vettä kupistakin. Kotona olen kuitenkin saanut Ukon syömään vain ruokalusikallisen tätä purkkiruokaa, jota Jeriko himoitsee aivan hulluna, ei vaan uppoa Ukkoon.. Ukko on edelleen tosi apaattinen, nukkuu vaan. Alkaa tuntumaan, että ehkä se hetkellinen virkistyminen olikin vaan mun toiveajattelua.. Itsellä vielä kummittelee takaraivossa se mahdollinen suolitukos. Ell kanssa sovittiinkin, että jos vointi huononee, jos ei ruoka pysy sisällä tmv, niin sitten otetaan huomenna varjoainekuvat. Nyt sitten ei varmaan saa yöllä untakaan, kun miettii koko ajan Ukon vointia.. Pitäkää peukkuja, ettei Ukolla ole mitään vakavampaa ja selvittäis vaan säikähdyksellä! :(

Ilon ja huolen aiheita

Eilen päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa ryhmässä aloituksen jälkeen Markon treeneihin ProCaniksella ja oli kyllä odottamisen arvoista! :) Marko oli tehnyt tosi kivan ja sopivan kinkkisen radan, jossa teemana päällejuoksut ja saksalaiset. Radalla yhdessä kohtaa kolme hyppyä rinnakkain, joilla tehtiin vaihtelevasti päällejuoksut, välistävedot ja saksalainenkin. Toinen kolmen hypyn sarja taas peräkkäin epäsuorassa linjassa niin, että niille tehtiin jokaiselle saksalainen. :)  Tarkoitus oli hakea koiran sietorajaa tässä, että kuinka rohkeasti ohjaaja voi edetä esteillä niin että koira edelleen suorittaa hypyt taakse jäädessään.

Jerikon sietorajaa ei nyt sitten vaan tällä sarjalla löydetty, vaan Jeriko suoritti saksalaiset vaikka irtosin jopa viitisen metriä edelle. Nopeasti vaan näytin takaakierron ja lähdin jo samalla siivekkeen ohi etenemään, toki pidin katseen ja ohjauksen päällä. ;) Ja Jeriko teki työtä käskettyä joka kerta erehtymättä. Muutenkin rata meni aivan huippuhyvin, mutta myös kehittämisen paikkoja tietenkin löytyi. Viskileikkauskin tehtiin yhteen kohtaan ja siinä mulla turhaan kädet lensi. Vaikka onnistui ekallakin kerralla heti hyvin, niin kun pidin kädet rauhassa niin viskileikkauskin oli todella nätti. :) Välistävedoissa sain keskittyä enemmän hartioilla ohjaamiseen ja toisaalta siihen, että pistän tossua toisen eteen. Lopun muurin vastakäännöksellä meinas jalat mennä aina välillä solmuun vauhdissa, vaikkakin Jeriko siitä huolimatta luki esteen ihan hyvin. Ilman vauhtia tehtynä jalatkin oli kuitenkin paremmin hallinnassa ja sain ohjaavan käden ja jalan paremmin yhteispeliin, jolloin Jerikonkin käännös tosi rauhallinen ja siisti. :)

Tuo jalkojen hallinta valsseissa/vastakäännöksissä/jne. on kyllä varmasti yksi mun suurimpia kehittämisalueita. Marko siitä mulle Ukon kanssa irtotunnilla ollessa jo joskus aiemmin sanoi, kun Ukkopa ei sitten niin varmasti luekaan esteitä jos jalat tekee toista ja kädet toista. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta vauhdissa menee edelleen välillä vähän river danceksi, kuten Marko sanoi.. :D

Vedettiin Jerikon kanssa sellaisella tahdilla, että itsellä oli jalat aivan hapoilla lopuksi ja taisipa Jerikollakin vähän alkaa jalat painaa, kun ihan lopuksi alkoi rimoja vähän tippumaan. Siitä tuli sitten yksi hassu huomio kans, että Jeriko ei meinannut tehdä saksalasta, kun rima oli maassa. Ei jotenkin mieltänyt sitä enää suoritettavaksi esteeksi.. Mutta kun vaan itse jatkoin niin kuin rima olisi ylhäällä, niin tulihan Jeriko sitten tyhjienkin siivekkeiden läpi.. ;) Ihan hyvä treeni kyllä siinä, että kisaradoillakin voi joskus käydä noin eikä siihen yhteen pudonneeseen rimaan kannata kuitenkaan luovuttaa..

Ukon kanssa sitten päällejuoksut ja saksalaiset ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Ukko olisi tullut mun liikkeen mukana esteistä vaan ohi ja aluksi laitettiin verkkoa toisen siivekkeen eteen ohjaamaan. Kuitenkin saksalaisissa, kun pysähdyin vaan odottamaan ohjaus päällä, niin Ukko kyllä tarjosi hyppyä ja siitä pääsi kehumaan ja Ukolle alkoi selvästi herätä ajatus saksalaisista ja tehtiin kahta saksalaista peräkkäinkin. :) Ukko kuitenkin väsähti treeneissä tosi nopeasti. Ainahan Ukko on silleen tavallaan väsynyt aika nopeesti, siinä missä Jeriko painaa tahdon voimalla menemään lasittunut katse silmissä vaikka kuinka väsyttäis, niin Ukolla väsyminen (henkinen ja/tai fyysinen) näkyy heti siinä, että tekeminen laskee kuin lehmän häntä.

Nyt Ukko väsähti kyllä ehkä jopa poikkeavan nopeasti ja jäähdyttelylenkillä sain suorastaan vetää Ukkoa perässä. Ilta- eikä aamuruoka maistunut Ukolle (Jerikolla taas oli aivan älytön ruokahalu ja halus molemmilla kerroilla syödä Ukonkin ruuat! :D ), yöllä tuli löysää kakkaa vessaan ja tänään päivällä oli tullut matolle pari epämääräistä länttiä, joista ei oikein ottanut selvää oliko oksennusta vai ripulia. Lenkillä kävi selväksi, että Ukko on ihan vesiripulilla. :(

Mistäköhän moinen iski Ukkoon, kun ei Jerikolla ole ainakaan vielä (kop kop) ollut mitään oireita..? Voiko rankka fyysinen rasitus vaan tehdä tollasta? No, ehkä kuitenkin järkevämpi vaihtoehto on se, että Ukolla on nyt joku pöpö. Ukolle ei nyt vaan maistu mikään, raejuustokaan ei maistunut vaikka yleensä noi tykkää siitä ihan hulluna, enkä saanut oikein maitohappobakteeriakaan annettua kuin väkisin suuhun kaatamalla niin, että puolet tuli ehkä pihalle.. Ukko on nyt jotenkin tosi väsynytkin, ei ulkona yhtään jaksanut leikkiäkään ja ollut suorastaan apaattinen. :(( Toivotaan tosiaan, että menee pian ohi.

Toinen LUVA

Eilen piti olla alueellisen valkun treenit, mutta jäi sitten mun osalta väliin. Samoin jäi väliin suunnitellut jälkitreenit. :( Aamulla jotenkin kylkeä sängyssä kääntäessä iski aivan järkyttävä noidannuoli niskaan, en pystynyt päätä kääntämään yhtään mihinkään, saati sitten nostamaan, piti ihan käsillä auttaa. Onneksi sain lääkkeitä avuksi ja niinpä sitten vedinkin kunnon annokset särkylääkettä ja lihasrelaksantteja, nukuin päivällä pitkät päikkärit enkä tehnyt yhtään mitään. Tänään aamulla aloin olemaan sitten jo voiton puolella, niskaa pystyi kääntämään sivusuunnassa ihan ok, tietyt liikkeet edelleen sattui, mutta kisoihin oli päästävä! ;) Kesken kisojenkin piti välillä tankata särkylääkkeillä, mutta onneksi ne auttoi niinkin hyvin!

Ukon kanssa ensin kaksi rataa. Ensimmäisenä ratana Minna Räsäsen tekemä hyppyrata. Tosi kiva rata, ei voi muuta sanoa. Ja 2,5 viikon treenitauon jälkeen Ukko teki tosi hienosti töitä ja on nyt selvästi nostattanut vauhtia. Edelleenkin oli vähän sellainen hölköttelyn maku, Ukosta löytyy huomattavasti enemmänkin potkua, mutta tälläkin menolla etenemäksi ihan kelpo 4,24 m/s, aika -11,60. Niin ja joo, LUVA tuli, sijoitus 2.! :)

Toinen rata oli Johanna Wütrichin tekemä agilityrata. Tämäkin varsin kiva rata ja Ukolla hyvä meininki, joskaan ei ihan niin hyvä kuin edellisellä radalla. Etukäteen jännäsin keppejä, jotka oli radan lopussa mutkaputken ja yhden hypyn jälkeen. Pelkäsin, että Ukko paahtaisi niistä ohi. Niinpä sitten tein idioottimaisen virheen, jonka suhteen olen aikas pettynyt itseeni. :( Jarrutin Ukkoa tosi voimakkaasti ja myöhään ennen hyppyä, niin että vielä hyppyyn lähtiessä Ukko katsoi mua ja rima tuli alas. Kepit Ukko pujotteli virheettä ja hyvää sykettäkin alkoi löytyä, ja kaksi viimeistä hyppyä Ukko haki tosi hyvin vaikkei olleet linjalla! Ilman tuota mun puuttumista asiaan oltaisiin varmaan nykyään 2-luokassa. :( Jerikon kanssahan en oo koskaan tollasia hölmöyksiä tehnyt, vaan aina sitten vaan käskyttänyt keppejä ajoissa. Miksi siis en Ukollekin heti putkesta käskyttänyt keppejä? Harmittaa! Etenemä tällä radalla 4,08 m/s, aika -13,70.

Sitten käytiin kotona välissä, ruokaa naamariin, pieni lepo ja koiran vaihto ja uudelleen kisapaikalle. Ensimmäisenä Markku Kaukisen tekemä hyppyrata. Suunnittelin hyppysuoralle aika rohkean persjätön ja pidin kiinni siitä, että sitä yritän vaikka kukaan muu ei moiseen uskaltautunut. :D No, enhän mä sitten ehtinyt. Tai melkein ehdin. Jos olisin vaan tehnyt persjätön ajoissa valmiiksi, vaihtanut ohjauspuolen ennen kuin Jeriko ponnisti, olisi Jeriko saattanut ehtiä ymmärtää vaihtaa puolen ja persjättö olisi saattanut juuri ja juuri onnistua.. :D Nyt kuitenkin tämän seurauksena kaksi rimaa alas. Ensi kerralla juoksen vaan kovempaa ja teen persjätön rohkeammin. ;) Etenemä 4.40 m/s, aika -6,05.

Toisena sitten Jari Helinin tekemä agirata. Kaikki rimat 65 sentissä. Alun takaakierrättelyt tuotti vähän päänvaivaa, arvoin vielä rataantutustumisen jälkeen niistojen ja palkkovalssi-viskileikkauksen välillä, mutta niistot tuntui lämmitellessä toimivan paremmin, joten tein niillä. Hyvin lähti rata käyntiin, mutta joku hassu kömmähdys tai takajalkojen unohdus kävi Jerikolla renkaalla, kun takajaloilaan rikkoi renkaan. Puomin ylösmenolta kontaktivirhe, näähän on aina ollut vähän siinä ja tässä Jerikolla, mutta oli ensimmäinen kerta kun niistä todella tuli virhe. Loppua kohden rata meni tosi hyvin, kunnes sitten keinulla Jeriko vapautti itsensä vähän liian aikaisin, olin myöhässä enkä juossut riittävän vahvasti päälle ja takaakierto tokavikalla esteellä jäi tekemättä ja tästä HYL.

Kontaktit (siis alastulot) on nyt nopeutunut huomattavasti ja tämä kontakteilta "karkaaminen" on ollut tiedossa, että tulee varmaan jossain vaiheessa eteen. Olen kuitenkin halunnut keskittyä kerralla vain yhteen asiaan, mikä tähän mennessä on ollut nopeus. Nyt sitten pitää pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan myös kontakteilla pysymistä. ;) Niin ja putkijarruja pitäis kans treenailla, vähän nimittäin tolla ekalla radalla valui toi Jerikon käännös.. ;D

Kivat kisat oli ja eritysen tyytyväinen olen Ukon kasvaneeseen vauhtiin. Ukon liikkuminen ja hyppääminen on kyllä niin ihanan vaivatonta, että sitä on ilo katsella. :) Sitten kun varmuus vielä kasvaa Ukko varmasti lähtee ihan tosissaan tykittämään, ja silloin mulle taitaa tulla "vähän kiire". ;)