Revanssi

Tänään korkattiin vuoden paimennuskisakausi ja heti samantein kunnon koetukseen Kotikoskien tilalle ottamaan revanssia viime kesäisestä. Viime kesän "menestystä" ajatellen mun tavoite oli päästä radalla ensimmäisille kuljetusporteille. Ja kyllähän me sinne päästiinkin ja ohikin! :D Paimennettavat porukat koostui karitsoista, sekä pässi- että uuhikaritsoita sekaisin, joita ei oltu käsittääkseni oikeastaan juurikaan ennen paimennettu. Herkästi kääntyi koiraa vastaan ja polki jalkaa jos koira yhtään näytti epävarmalta, toisaalta välillä pinkoi kovaa vauhtia karkuun ja porukat erkanikin aika herkästi.

Kaksi kertaa ajettiin rata. Ensimmäisellä kertaa haku lähti vähän huonosti, olin antavinani Jerikolle ihan kunnollisen avun lähtöön. Oli vaan kuin jännitetty jousi siinä lähdössä ja lähti aivan tikku suoraan sen näköisenä, että kohta leikkaa hakulinjan, komensin maahan ja sitten uusi kaarikäsky, jolla Jeriko sitten lähti vähän maailman ääriin kaarelle. :D Katsoin vaan perään, että kääntyyköhän aidasta vasemmalle (mistä lampaat löytyy) vai oikealle. Kyllä se vasemmalle kääntyi ja loppukaari oli ihan maltillinen ja hyvä, meni jopa maahan käskystä! ;) Mutta se maasta ylösnousu on vaan aina sellainen vieterihyppy, että sillä kyllä ihan hyvät vauhdit annetaan lampaille. Tolpan kierto ok, ekalle portille jonkin laista siksakkia, mutta ihan ok meni. Poikittaisajossa lampailla alkoi veto varikolle olemaan aika kovaa ja Jeriko joutui koko ajan pysäyttämään. Lopulta ne valui kuitenkin niin pitkälle linjasta sivuun, että tuomari vihelsi pelin poikki ennen kuin käy mitään. Ihan ok ratkaisu kyllä mun mielestä, ei siitä varmaan olis mitään tullutkaan. :D Mutta ylitti jo mun tavoitteen.
Haku 16/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 11/20, kuljetus disk.

Toiselle radalle yritin lähteä vähän rauhallisemmin, ekalle olin ehkä jännittänyt vähän liikaa.. Toiselle sitten rauhallisempi lähtö, silittelin Jerikoa lähdössä kun lampaita vietiin hakutolpalle ja siinä kyllä itsekin rauhoittuu, kun koiraa silittelee rauhoittelevasti. Pitäis muistaa ottaa rutiiniksi. Sitten hieman huolellisempi lähetys kaarelle ja hieno pullea kaari, ei mennyt maahan, mutta hidasti hyvin ja olikin ehkä parempi ettei mennyt maahan koska lampaat oli siinä Elisan jaloissa ja Jeriko sai ne näin nousemaan tosi hyvin. Vähän sen sorttisia ne oli, että tosi herkästi kääntyi koiraa vastaan jos yhtään liikaa makuutti tai koira vaikutti yhtään epävarmalta. Eli tää oli oikeastaan ihan ok. Nyt annoin Jerikon ihan itsenäisesti työskennellä kuljetuksessa ohjaajalle, lampaat yritti vähän väliä lähteä eri suuntiin, mutta odotin, että Jeriko itse kokoaa enkä käskytellyt turhia. Jos olisin itse puuttunut olisi varmasti tullut hirveetä siksakkia ja nyt Jerikon omalla työskentelyllä linja mulle oli aika suora. Tolpan kierrossa tein vähän hölmön ratkaisun, kun lampaat pelkäs ihmistäkin, niin peruuttelin sitten tolpalta pois, kun aattelin, että sitten niillä olis mahdollisuus kiertää tolppa tiiviisti. Mutta siis Marikalta sain jälkikäteen kommentin, että eihän siitä tolpalta sais mihinkään poistua varsinkaan ylemmissä luokissa. ;)

No, sitten tolpan kierron jälkeen olikin mielenkiintoista. Lampaat lähti juoksemaan kohti katsomoa, minne Jeriko pysäyttämään jonka jälkeen yksi lähti omiaan ihan eri suuntaan (ja kuulemma melkein törmäs tolppaan) ja muuta kohti ensimmäisiä kuljetusportteja, Jeriko jäi siihen väliin, yksinäinen lammas viistosti takana. Vähän katselin tilannetta, että tais olla tässä, mutta sitten se yksi rauhoittuikin hölmistyneenä tolpan viereen ja muut ei painelleen ihan horisonttiin asti. Pari nopeaa juoksuaskelta pois yksinäisen lampaan linjan tieltä kohti muuta porukkaa, Jeriko pikkasen taakse päin antamaan pieni työntö tälle ja sitten äkkiä oikealle pitkälle kaarelle jarruttamaan muuta porukkaa. Ja saatiin porukka kasaan ja vieläpä rauhoittumaan, ekat hakuportit hienosti läpi ja linja toisille aivan mainio, ajettiin silleen viistossa linjassa, minä lampaisiin nähden klo 4-5, Jeriko vaihdellen klo 7-10. Tiukka kurvi toisilta hakuporteilta ja sitten ihan peruskuljetusta, jossa annoin myös ohjat Jerikolle, peruuttelin lauman tieltä ja kehuin ja vahvistin Jerikoa, mutta annoin sen itse työstää porukkaa. Luulen, että tämä oli iso syy siihen, miksi rata onnistui. Annoin Jerikon näyttää lampaille, että se kyllä itsekin osaa pitää ne kasassa (tässäkin vaiheessa tuli kyllä pari erkanemisyritystä, jotka Jeriko hoiti hyvin) ja lampaat rauhoittui silmin nähden. Häkkiin lampaat saatiin muutamalla Jerikon liikahduksella. Onneksi muistin mitä oltiin puhuttu muiden suorituksia katsoessa kentän laidalla ja muistin heittää aurausviitan maahan häkillä, koska lampaat tosiaan tosi herkästi säikähti ihmistä tai heikuvaa keppiä. Seisoin siis itse ihan hiljaa ja Jerikon liikuttelulla lampaat nätisti häkkiin. Oli aikas hieno fiilis, voin sanoa!!! :))

Vielä pieni "situation", kun lampaat meinas sitten ihan jumittaa sinne häkkiin ja mulkkas vaan takas, kun Jeriko meni häkin taakse. Jerikohan ei tällaista olisi suvainnut vaan alkoi heti irvistellä ja napsikin ilmaan aidan välistä. Meinas vielä kiertää häkin ja luikahtaa sisään näyttämään lampaille närhen munat, minkä aikomuksen ehdin onneksi estää. :D Mutta tais ne lampaat kuitenkin tajuta oman parhaansa, kun sitten uudelleen Jerikoa taakse laittaessa tuli ihan kiltisti sieltä uloskin. ;) Jännä, kun Jeriko osaa olla tosi tiukka, mutta toisaalta ei sillä kyllä saalisvietille mene vaikka lampaat kuinka juoksis. Tervettä itseluottamusta ja omanarvontuntoa sanoisin. :)

Hakukaari 19/20, nosto 7/10, kuljetus ohjaajalle 10/20, kuljetus 10/30, häkki 10/10, yhteensä 56 pistettä ja 3. sija. Saatiin Roburin ruokaa palkinnoksi, sitä voi käyttää vaikka sitten palkkana jäljellä tms... :)

Jälkikäteen tuosta tolpan kierron jälkeisestä tilanteesta tuomari sanoikin, että oli kyllä hyvin lähellä, että olisi torvi soinut. Sanoi, että jos koira olisi yhtään näyttänyt siltä, että kiihtyy tilanteesta, niin olisi keskeyttänyt, mutta Jeriko otti ihan rauhallisesti (koska mäkin pidin pään kylmänä), kuunteli ja toteutti käskyt hyvin ja selvittiin tilanteesta. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka silleen haastavia lampaita olikin, niin hyvin ne tänkin jälkeen rauhoittui eikä jäänyt mikään sinkoilu päälle, vaan loppurata meni tosi nätisti. :) Oltiin vähän niin kuin Babe ja Mr. Hogget paimennuskisoissa, jossa lampaat ei olekaan niin kilttejä kuin "kotitilalla", mutta alun hankaluuksien jälkeen saadaan hienosti rata ajettua ja häkin portti kiinni lampaiden perässä. Ne raikuvat aplodit jäi vaan kuulematta ja hetken ihmettelinkin, että mokasinko jotain... :D

Treenilöisiä

Toinen viikko Somerolla menossa ja kissatkin on täällä nyt seurana. Onneksi on ollut vähän viilempää, niin ei ole tota tuuletusta/viilennystä asunnossa tarvinnut miettiäkään, kun pihan ovee ei kissojen vuoksi olisi voinukaan pitää auki. Sain väkerrettyä aidan tohon pihaan lopulta, isältä lainasin aitaa ja Marikalta ja Kimmolta vasaran ja lekan, huomatakseni kesken kaiken, että aita loppuu kesken ja tukitolppiakin on liian vähän. Onneksi sitten sai Katjalta lisää niitä. :D Niin ja auttoi mua naapurin äijäkin tolppien hakkaamisessa maahan, eli en kyllä voi sanoa, että ihan minä ite vaan olisin aidan väsännyt. ;) Sohvankin sain tänään asuntoon, kahden istuttava sohva kierrätyskeskuksesta 35 euroa kotiin kannettuna, ei paha. Tosin ei se mikään kaunis ole tai mun makuuni ainakaan, mutta ihan pehmeä ja hoitaa tehtävänsä. Tosin en ole sillä ehtinyt vielä paljoa istuakaan. ;)

Ollaan siis treenailtu aika paljon, paljon ei ole aikaa täällä kämpillä kulunut. Tai jos en ole ollut treeneissä, niin sitten päivystyksessä. Tykkään kyllä olla töissä, on ollut mukavaa. :)
Paimennusta on treenattu nyt molempina viikkoina kolme kertaa. Ukon kanssa on yritetty hakea kaariin laajuutta ja toisaalta tehty poispäinajoa ja sisäflänkkejä. Poispäinajo on kyllä Ukolla tosi hyvä, lähestyy lampaita tosi hyvällä fiiliksellä. Myös lampaiden lukeminen on Ukon vahvuus, pitää tosi hyvin isompaakin laumaa kasassa ja huomioi kaikki yksilöt. Katjan lampailla oli tosiaan hyvä treeni sunnuntaina ja Ukko kyllä todella hienosti katsoi sen tuttipulloruokitunkin mukaan vaikka oli aivan eri linjalla muiden kanssa. Tänään Ukko teki vain kaaria, vähän meinas alkaa tuijottaan lampaita ja käydä ahtaaksi n. klo 3 tai 9 kohdalla, mutta siihenkin saatiin roti, kun ajoitin oikein.

Jerikolla on tosiaan kaasupoljin vähän hirttänyt kiinni ja menee välillä vähän vaan sellaiseksi kaahaamiseksi. Laajoja kaaria tekee, mutta välillä vähän liiankin ja juoksee vaan juoksemisen ilosta. Tämäkin on kyllä alkanut jo korjaantua, mutta maanantaina oli sellainen kaahotus päällä, että Jeriko kompuroi pellolla oleviin pikku ojiin ja loukkas vähän jalkaansa. Ilmeisesti se sama murtunut varvas kolahti jotenkin ikävästi ja seuraavana aamuna Jeriko oli vähän kolmijalkainen. Parin päivän levolla on kuitenkin jos taas aikas lailla normaali ja varsinkaan pehmeällä alustalla ei haittaa ollenkaan, soralla tietenkin aina joku kivi saattaa tökätä ikävästi anturoiden välistä. Jeriko teki kuitenkin tänään ihan pikkutreenin, kaksi hakua, vähän peruskuljetusta ja poispäinajoa n. 150 metriä niin, että mä seisoin vaan paikallani. Itse asiassa poispäinajoa ei olla varmaan koskaan näin haastavana tehty, aina olen hiipinyt siellä perässä, ja meni tosi hyvin! Jeriko otti suuntakäskytkin tosi hyvin ja teki laajat (!) flänkit siellä ollessaan tosi kaukana! :)

Agilityä tällä viikolla pääsi sitten treenaamaan pelkästään Ukko, kun Jeriko lepuutti jalkaansa. Ukon kanssa tehtiin vauhtirataa ja on se kyllä pikku asioista kiinni millä saa Ukon kunnolla kaahaamaan ja  millä se hidastaa. Yhtään ei saisi liikaa käskyttää tai jää odottamaan mun ohjeita. Mutta kyllä se siitä, Aneten kanssa ollaan tosi paljon nyt mietitty kaikkee miten Ukon kanssa treenataan sitä hulluutta esteille eikä mulla ole epäilystäkään etteikö tota virkamiesasennetta saada selätettyä.  ;)

Erittäin hyvä päivä

Tänään "pääsi" Ukko sitten elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn, lähtökohtana siis luonnollisesti että tämä olisi myös viimeinen. Ja niinhän se oli, irlantilainen John Bond tuntui tykkäävän atleettisista kropista muutenkin ja arvosti Ukkoa jopa EH:n verran! ;)

Bite is correct. Earset is correct. Eyes could be a little darker. Nice body. Tight feet. The angles front and rear are correct. In good condition. Movement is ok."

Samoin palkittiin EH:lla myös Ukon veli Simo ja sisko Louhi! Eipä tuomari kyllä H:ta tainnut kellekään antaakaan, ettei sen puoleen, mutta tuntui tykkäävän kevyemmistä koirista, eikä paikalla itse asiassa mitään erityisen raskasrakenteisia koiria ollut ollenkaan. Tiedä häntä mitä olisi sitten sanonut jos olisi ollut... Mutta hyvä arpaonni kävi, ei ollut mikään tiukka tuomari! Liikutti koiria kyllä tosi paljon, ensin kaksi kierrosta kävellen, sitten kaksi kierrosta juosten porukassa ja yksilöt vielä ensin kolmio, sitten edes takas ja vielä ympyrä. :D Liikkeitä siis katsoi tosi tarkkaan, muta ei niistä arvosteluihinsa erityisen tarkkaan maininnut vaikka varmaan niillä aika paljon painoarvoa olikin. Tosin käyttöluokassa ei kävelty. Kun kysyin, että kävelenkö (kuten aiemmin Ukon kanssa) niin naurahti vaan, että käyttöluokassa juostaan. :D Sopihan sekin.


Jerikokin oli esiintymässä. Itse asiassa olisi ollut eilenkin näyttely mihin ilmoitin samassa mielenhäiriössä kuin näihin muihinkin, mutta siellä vaihtui tuomari ja sain perua sen!! :D Vähänkö olin onnellinen! :D Mutta siis tänään John Bond arvosti Jerikoa ERI:n ja SA:n verran.

Bite is correct. Earset is correct. Dark eye. Good body. Nice tight feet. In good condition. The angles are correct front and rear."

Ei enää vaadittu lisää massaa. ;) SA:ta tuomari ei kuitenkaan jaellut mitenkään erityisen paljoa ja PU-kehässä oli neljä koiraa. Jeriko sijoittui niistä neljänneksi eli viimeiseksi. ;) Kyllä oli meidän näyttelyt nyt tällä taputeltu. Ukon ei tarvi käydä ja Jerikon kanssa ei todellakaan lähdetä mihinkään sertijahtiin. Tämä oli onnenkantamoinen vaan ja edelleen siellä taustalla on enemmän H:ta ja EH:ta, joten en kyllä ala rahaani tuhlaamaan enempää tähän arpapeliin. Sitä paitsi, kannattaa mielestäni lopettaa, kun on "voitolla". Erkkarit on siinä mielessä eri asia, että siellä tapaa tuttuja ja on sosiaalinen tapahtuma, mutta ei sieltä toisaalta viitsis sitten ensi vuonna lähteä mitään huonompaa arvosanaa hakemaan, tähän olis mielestäni hyvä lopettaa. ;)

Lisäys: Tajusin pari asiaa, kun olin saanut vähän unta palloon. Ensinnäkin Jerikon ja Ukon arvosteluthan on käytännössä identtiset ja toisekseen Jerikon arvostelusta on kyllä jäänyt kirjoittamatta muutamia asioita mitä tuomari sanoi (samalla siinä, kun kopeloi lausui niitä): liikkeestä kyllä lausui jotain että hyvää (tätä en kuullut tarkemmin, kun olin vasta tulossa siihen eteen) ja päätä kehui siinä kun kopeloi ja itse seisoin ihan vieressä, että kuulinkin hyvin. Siellä on vähän kirjuri nukkunut. ;)


Näyttelyn jälkeen käytiin paimentamassa Katjan luona. Katjalla oli kymmenkunta lammasta (uuhia ja karitsoita) sekä yksi pässi kaikki yhdessä joukossa ja tämä olikin ihan kiva joukko harjoitella. Jeriko haki lampaat isommalta alueelta pikku aitaukseen ja hitsi kun teki taas hienon kaaren. Mutta ei se hieno kaari riitä, jos stoppi ei toimi ja nosto on liian vauhdikas. Jerikon kanssa tehtiinkin sitten maahanmeno sulkeista ja kun vaan annnoin käskyt aikas voimakkaasti heti alkuun, niin menihän se maahan. Lisäksi Jeriko pyöritin Jerikoa vähän lauman ympäri eri suuntiin ja tasapainosta lähtien, että joutui kuuntelemaan eikä saanut nostaa lampaita.

Ukollekin oli kyllä tosi hyvä harjoitella näillä lampailla. Ukon sulkeiset oli sitä vanhaa samaa, mutta yksi tuttipulloruokittu karitsa toi siihen oman erityissävynsä, kun Ukko joutui ihan tosissaan pitämään sitä silmällä ja ottamaan sen erikseen porukaan mukaan, kun se yritti jumittaa Katjan jalkoihin tms. Jerikolle "Tuttis" ei tätä tehnyt, näytti niin järkyttyneen ruskean hirviön ilmestymisestä, että kulki oikein somasti muiden mukana. ;) Mutta hienosti Ukko katsoi tämän mukaan eikä yhtään hämääntynyt vaikkei toinen meinannut ensin liikkua. Taisipa antaa ihan hyvää oppia myös Tuttikselle... ;) Vahvasti ja rauhassa siis lähestyi, ei mitään hätäilyjä, mutta jos ei meinannut irrota Katjan jalasta niin vähän "auttoi". ;)

Nyt on mulla täällä aidan rakennustalkoot menossa. Tolpat sain huhkittua pystyyn, mutta vielä pitäis pystyttää itse aita. Sitten saa koirat vapaasti olla pihassa, mutta en kyllä tiedä mitä noiden kissojen kanssa teen, kun ne on tän viikon täällä kans. Lalliin ei ainakaan voi oikein luottaa (Lallihan oli kateissa elokuussa 2010 viisi päivää, kun oli hoidossa ollut mun isän luona ja siellä karannut), että se osais tulla takaskin jos pihalle lähtee... Itse asiassa en ole ihan varma missä Lalli on tälläkään hetkellä...

Somerolaiset

Lauantaina tehtiin sitten lopullisesti muutto Somerolle. Hirvee kasa tavaraa lähti mukaan, kun periaatteessa piti koko vaatekaappi ottaa mukaan, kun järkevämpi se on sitten niin päin, että viikonlopuiksi otan Tampereelle mukaan mitä tarvitsen. Samalla tuli tehtyä inventaario vaatekaappiin ja sieltä löytyi kyllä aika paljon yllätyksiä. :D Sitten mukaan piti ottaa tietty astioita ja kaikenlaisia keittiövälineitä vedenkeittimestä lähtien, mutta kyllä aika paljon unohtuikin.. :/ No joo, eiköhän me näillä pärjätä tää viikko ja sitten viikonloppuna keräillään taas lisää tavaraa. Tuuletin on kyllä ihan ehdoton, koska asunnossa täällä on vain pieni tuuletusikkuna keittiössä ja rivitalo kun on, niin aurinko paistaa ensin aamulla toiselta puolelta ja iltapäivällä porottaa toiselta puolelta. Ja asunto on siis aikamoinen sauna aina päivällä! :D Onneksi illalla viilenee ja koirat on todella nauttineet nurmikkopihasta. :)

Asunto on siis rivariyksiö jossa ihan kivan kokoinen aitaamaton piha. Isännöitsijältä pitäis kysyä sopiiko sen aitaaminen niin ei tarvis koko ajan koiria huudella pois naapurin puolelta. ;) Asunnossa on myös sauna ja huonekaluja sain tosiaan Marikalta ja Kimmolta. Vielä pitäis käydä huomenna katsomassa löytäisinkö jostain kirpparilta tänne sohvaa, sille olis tossa hyvä rako. ;) Asunnossa oli ennestään onneksi ihan riittävästi kattolamppuja ettei niitä tarvinnut ostaa, vaatekaappiin vaan uusi hehkulamppu palaneen tilalle. Ja vaatekaapista löytyi myös digiboxi! Katsotaan nyt pysynkö sitten ajatuksessa etten tänne telkkaa tarvitse. ;)
Ihan lähistöltä löytyy lenkkipolku, joka on kyllä aika lyhyt, mutta on täällä jo vähän seikkailtu ja muita lenkkireittejäkin löydetty.

Sunnuntaina lähdettiin Marikan ja Kimmon kanssa Askolaan Ojalan torpalle paimennustreeneihin. Siellä oli vähän vilkkaammat lampaat ja olihan ne isompiakin kuin ahvenanmaalaiset, mutta kuitenkin tuli hyvin ihmisen luo joten ei sinänsä mitään ihmeellistä. Jeriko teki yhden pidemmän haun isommalla laitumella jossa kyllä oli aikas pitkä heinä eikä Jeriko ensin meinannut nähdä lampaita. Sitten lähemmäksi tullessa juuri kun oli leikkaamassa hakulinjan huomasi lampaat ja laajensi kaaren uudelleen. Mutta eihän se maahanmeno suju. :D
Pienemmässä aitauksessa Jerikon kanssa tehtiin vaan kaaria ja vähän ajoa. Vauhtia oli tässä kyllä liikaa ja Jerikolla meni vähän kaahailuksi. Eihän se mitään sikaillut ja sinänsä teki ihan nättiä kaarta, mutta kaahasi vaan.

Ukon kanssa hiottiin kahdella vuorolla pienessä aitauksessa kaaria. Sitä sitten saikin hakea ja alkoi kieltämättä vähän ärsyttämään, kun ei oikein tiennyt että miten Ukon oikein sais tekemään toivotulla tavalla, eli aloittamaan kaaren hyvin ja tekemään loppuosankin hyvin. Derekin kurssilla toisaalta oli puhuttu, että paine annetaan kaaren alkuun ja loppuun, muun osan Ukko saisi tehdä itsenäisesti. Mutta ei se näin onnistunut. Ja kun yritn kävellä Ukkoa "vastaan" eli päinvastaiseen suuntaan, kun Ukko oli kaarella, niin liukkaat lampaat juoksi niin äkkiä sivulle, että sai itsekin pistää tossua toisen eteen että ehti sinne "edelle". No joo, lopulta sitten pienen kiukustumisen ja Marikan ja Kimmon neuvojen jälkeen löytyi se oikea tapa: annan sen kaaren alkuosan periaatteessa olla, enkä ole Ukko siellä lähellä vaatimassa kääntämään päätään, vaan olen lähempänä lampaita. Estän väärän puolen ja päästän Ukon oikeaan suuntaan, ja lähden samalla vastakkaiseen suuntaan jolloin olen tasapainossa Ukkoa vastassa, ja samalla koko ajan kepin osoituksella tuen Ukkoa. Alkoihan ne kaaret aukeamaan! Ja itse asiassa sama tekniikka sopi hyvin Jerikollekin ja se jopa pysähtyi yhdellä käskyllä! :D

Maanantaina tehtiin pientä palauttavaa treeniä Woollandiassa ja Jeriko treenas pienen pätkän Marikan kanssa siltä varalta, etten ehtisi ensi viikolla Kotikoskien kisoihin. Tosin tänään sain iltapäivän vapautettua niin, että ehdin kyllä itsekin. :) Ukko teki isolla laumalla vapaata kuljetusta ja "vapaita hakuja" n. 50 metristä asti. Hienosti alkoi lukemaan koko laumaa ja hakemaan kaikki. Laumassa siis tosiaan sekä uuhia että pieniä karitsoita ja kaikki liikkui vähän omalla tavallaan ja laumassa olikin ihan pitelemistä. ;)

Tänään oli Aneten agilitytreenit ja Jerikokin pääsi mukaan. Anette kiinnitti huomiota Jerikon kontakteihin, jotka tosiaan on mullakin ollut yksi suuri päänvaiva jo pidemmän aikaa. Jerikon tuppaa pysähtymään mun "koske"-käskystä niille sijoilleen, eikä ymmärrä sen tarkoittavan kontaktipintaa. Vaikka sitten toisaalta jos leikittelen esteen edessä ja käsken "koskemaan", niin Jeriko heittää peränsä hyvinkin luontevasti kontaktille. Mutta siinä esim. puomia juostessa se ei taas toimikaan. Jatkossa kokeillaan sitä, että olen vaan ihan hiljaa ja katsotaan mihin se tie vie. Periaatteessa ihan alun alkaenkin olen toivonut, että kontaktiesteelle olisi vain yksi käsky, jonka perusteella koira tietää juosta täysiä sen päähän. Tämähän ei tällä hetkellä toteudu kummankaan koiran kanssa...

Ukon kanssa haettiin enimmäkseen fiilistä ja tehtiin pientä radan pätkää. Fiilistä onkin jo tullut huomattavasti siinä mielessä, että lelun kanssa koulupoika -meininki on jo taakse jäänyttä aikaa eikä Ukko meinaisi luovuttaa koko palloa alkuunsa. Siitä huolimatta, kun lähdetään tekemään Ukko menee suorittaja -moodiin, ja tekee tarkasti ja oikein syvästi keskittyen, mutta palo puuttuu. Lisäksi Ukolla on sellainen ongelma, että toistojen myötä Ukko käy hitaammaksi ja vaikuttaisi ikään kuin tylsistyvän harjoitukseen tosi nopeasti. Sari onkin sitä sanonut, että Ukko taitaa olla vähän liian älykäs eikä tajua miksi jotain yksinkertaista harjoitusta pitää toistaa monta kertaa. :D Ensi kerraksi on kuulemma luvassa yksinkertaista vauhtirataa jolla kaivellaan Ukosta kierroksia esiin. ;)

Käytiin vielä lampaillakin, molemmat sai hömpötellä. Ukko teki samanlaista treeniä kuin maanantainakin ja teki kolme tai neljä hakua oikealta ja kolme vasemmalta. Nyt jokainen oli tosi hyvin, siis tiiviitähän ne kaaret oli, mutta joka kerta Ukko katsoi jokaisen pienenkin karitsan mukaan. Hieno Ukko! :)
Jeriko teki ihan samaa harjoitusta, mutta Jerikolla onkin aivan luvattoman kauan viimeisestä tällaisesta perusharjoituksesta! Jeriko olikin sitten aivan pihalla. :D Haki kyllä hienosti tosi laajalla hienolla kaarella n. 150 metristä mutta sitten sen jälkeen kun siirryttiin vaan peruskuljettelemaan ja mä kääntyilin lauman edessä, Jeriko ei oliskaan enää ilman käskyjä tiennyt mitä pitäis tehdä, vaan olis jatkanut vaan samaan suuntaan laajalla kaarella mun ja lauman ympäri, sen sijaan että olis vaihtanut suunnan ja tasapainottanut uudestaan lauman taakse. Annoin sitten käsillä Jerikolle apuja, näytin ikään kuin kädellä, että nyt pitää kääntyä ja pikku hiljaa vähensin avustusta ja alkoihan se Jeriko itsenäisestikin tasapainottelemaan! Tällaista kyllä tehdään seuraavassakin treenissä Jerikolle, selvästi on tarpeen! Ja varsinkin ensi viikon Kotikoskien kisoja ajatellen olis tosi tärkeetä, että Jeriko osais vähän sitä omaa päätäkin käyttää eikä aina vaan odottais multa käskyjä. Mutta sen siitä saa, kun treenaa pelkkää tekniikkaa ja unohtaa tällaiset. ;)