Peltojälkeä ja tottista

Piti kovasti tehdä jälkeä viikonloppuna, mutta toisin kävi. Lauantaina mentiin syömään Matin mummulle ja piti tehdä lähimetsään jälki, en vaan ollut tajunnutkaan, että se "metsä" oli vaan pieni onneton pläntti jonka takana heti taas pelto. Siis peltoja muutenkin niin paljon jokapuolella, ettei satelliittikuvastakaan oikein löytynyt isompaa metsäaluetta johon olisi jäljen tekaissut. Siihen hätään sitten Matti teki Jerikolle noin 450 metrin jäljen pellolle. Tarkoitus oli myöhemmin sitten ajella vaikka vähän kauemmaksi ja tehdä metsäjälki, mutta se jäi sitten kun peltojälkeä ajamaan mennessä huomasin, että olin unohtanut sekä jälkivaljaat- että liinan kotiin parvekkeelle kuivumaan perjantain jälkeen! Prkl! ;(

Peltojälki kuitenkin ajettiin niin, että päästiin vaan Jerikon normihihnan roikkumaan perään ja annoin Jerikon mennä vapaana. Jälki vanheni reilun tunnin. Sää oli tosi tuulinen ja arvelinkin, että se vaikeuttaa kyllä tehtävää huomattavasti. Ei ole Jeriko muutenkaan mikään FH-jälkikoira.
No, FH-jäljestä poiketen tehtiin kuitenkin janalähetys mikä meni aika lailla perseelleen. Ensimmäisellä lähetyksellä Jeriko kyllä irtosi, mutta lähti takajäljelle, jatkoi sen verran pitkään ja pellon rajallisen tilan vuoksi jäljen loppukin oli suhteellisen lähellä ja kutsuin sitten takaisin. Toisella lähetyksellä Jeriko jäi vähän pyörimään, mutta kyllä se jälkikin sitten lopulta löytyi. Itse jäljestys oli ihan ok, olosuhteista ja jäljestystyylistään johtuen Jeriko joutui tarkistelemaan aika paljon, mutta teki kyllä hyvin itsenäisesti töitä ja kepit nousi hienosti. Kaksi viimeistä oli kyllä haastavat, toisessa tuuli suoraan sivulta ja vaikka korjasin Jerikon uudestaan jäljelle ennen keppiä, niin tuuli vei hajua niin sivuun, että Jeriko edelleen jäljesti 1,5 metriä jäljestä vasemmalla eikä huomannut keppiä. Viimeisen kepin kohdalla tuuli suoraa takaa, enkä osaa nyt ihan tarkkaan sanoa, menikö Jeriko kepin yli vai miksi se jäi. Mutta en nyt siis ihan täysin pettynyt ole, pitäis päästä tekemään kokeenomainen metsäjälki, niin näkis mikä se todellisuus on, onko mitään järkeä mennä kokeeseen.

Tänään iltapäivällä mentiin läheiselle urheilukentälle vielä tottistelemaan. Ihan alkuun Matti vei Jerikon eteenmenolelun kentän laitaan. Aloitettiin taas yhteisleikillä mikä sujui taas vieläkin paremmin. Matti otti nyt välillä Jerikoa pannasta ja hetsasin ja innostin sitä, ja sitten kun se näytti yhtään nostavan intensiteettiä niin Matti päästi irti ja Jeriko pääsi takaisin leikkiin. Ukonkin kanssa uskallettiin nyt kokeilla, Ukko jäi yllättävän rauhallisesti kiinnipidettäväksi, Matti sai pyydettyä sen istumaankin eikä mitään raivareita ehtinyt tulla. Toki ei sitten odotettukaan kuin se muutama sekuntti mitä kesti saada Ukko istumaan ja sitten se pääsi takaisin mukaan, mutta silti tosi lupaava alku harjoitukselle! :)

Ukko teki sitten kaukkareita ja nouti vaan lelua omalla vuorollaan, ja sitten taas maksamakkara-kongin ja Matin kanssa odottamaan ja oli itse asiassa muuten ihan hiljaa paitsi inisi, kun oli niin hurmiossa kongistaan. :D Jeriko teki ensin yhden tasamaanoudon ja sitten eteenmenoa. Ensimmäisellä lähetyksellä jäi taas puoliväliin pyörimään, rohkaisulle jatkoi eteenpäin. Toisella kertaa mulla oli lelu kädessä ja Jeriko lähti hyvin eteen ja naksautin hyvästä lähdöstä ja heitin lelun eteen. Kolmannella kerralla vein lelun itse valmiiksi ja kun Jeriko yritti jo virittelystä "eteenmeno" varastaa, päätinkin kokeilla "eteen"-käskyä ja sillä Jeriko lähti aivan eri asenteella kuin ylipäätään "mene"-käskyllä. Jotenkin se kai vaan on Jerikolle loogisempi, vaikka käytän sitä agilityssäkin, niin se on sentään hyvin samanlainen tilanne, kun sitten taas tosiaan mene-sanaa on tullut käytettyä vähän missä sattuu. Eli taidetaan nyt pari tottistreeniä vielä ehtiä ottaa ja käytän tota "eteen"-käskyä ja todennäköisesti sitä sitten kokeessakin, jos kokeeseen ylipäätään jäljen puolesta kehtaa mennä..

Sitten, kun Ukko oli siinä hienosti rauhassa Matin kanssa odottanut, Matti päästi sen vapaaksi ja otettiin vielä loppuleikit. Tosi kivat treenit oli! :)

Kaksi mainitsemisen arvoista tuotetta

Välillä mä innostun jostain tosi hyvistä tuotteista oikein kunnolla ja nyt mun täytyy hehkuttaa paria sellaista. ;)
Jerikolle on jo aikoinaan ostettu Hurtan pelastusliivit veneessä käytettäväksi ja sitten niihin tilanteisiin, kun mennään itse uimaan, että Jerikon olisi helpompi tulla halutessaan mukana ilman, että väsähtää niin pahasti. Ennen Hurtan liivejä Jerikolle oli jotkut halpis-liivit, sellaisiin ei kannata yhtäkään kymppiä tuhlata mun mielestä, ne oli aivan surkeet! Nyt sitten Ukollekin ostettiin omat liivit ja Hurtalla oli tullut liiveihin uusi malli. Joskus jo jostain lehdestä katselin, että onpas fiksun näköiset, mutta ne on kyllä vielä paremmat kuin aattelin!

Uroskoiran kannalta ajatellen vanhojen liivien huonoin puoli oli mahan alle tuleva kiristys, taaempi hihna nimittäin kiinnittyy aivan pissavärkin eteen hieman epämiellyttävän näköisesti. Ei Jeriko koskaan (tai Ukko liivejä käyttäessään) niistä valittanut, mutta ei sitä hihnaa koskaan kauheen tiukalle uskaltanut kiristääkään. Toisen huono puoli oli etukiristys, tarranauha oli liian lyhyt ja säätövaraa muutenkin niukasti, Jerikolla melkein loppuu kesken. Lisäksi säätövarat nyöreissä on vähän hassut, taaemmassa jää kymmeniä senttejä yli, joka sitten sotkeutuu jalkoihin jollei sitä pujottele jonnekin.
Alla Jeriko vanhoissa liiveissä.

Uuteen malliin oli kyllä tehty merkittävät parannukset! Ensinnäkin mahan alla on pelkkien nyörien sijaan leveä tarranauha joka lukitaan noilla hihnoilla. Tukialue on leveämpi ja siten paljon tukevampi ja mukavampi, eikä kiristys tule urosparan herkkien paikkojen eteen. Myös etuosassa on pidempi ja pehmustettu kiinnitys, jolla saa etuosan pysymään tukevammin paikoillaan eikä liivi pääse liukumaan koiran päällä. Lisäksi vaikka kellutusteho on sama 10-20 kg, niin uusi liivi on muutamia senttejä pidempi ja siten kuvittelisin sen kelluttavan voiman jakautuvan tasaisemmin koiran selälle. Alla Jeriko uusissa liiveissä.

 

Siis mä olen noihin liiveihin niin tyytyväinen, että taidanpa käydä ostamassa toisetkin samanlaiset, että molemmilla olis hyvät liivit, ja heittää vanhat jonnekin nurkkaan! Todennäköisesti Jeriko kuitenkin käyttää nyt uusia, koska niissä on paremmin säätövaraa ja sitten ostetaan toiset samanlaiset. Vilkaisin myös Ezy Dogin pelastusliivejä, mutta mun silmään tää Hurtan uusi malli on parempi, Ezy Dogillakin tulee hihna (vaikka onkin pehmustettu ja paksumpi kuin Hurtan vanhassa mallissa) kikkelin eteen.. :D Mutta jos harkitset pelastusliivien ostamista koiralle niin suosittelen erittäin lämpimästi Hurtan pelastusliivien uutta mallia, kyllä on hintansa väärti (itse satuin saamaan vielä 30% alennuksella ;))! Tai sitten saat meiltä noi vanhat, narttukoiralla ei ainakaan kiristä herkistä paikoista.. ;)

Toinen tuote mihin olen ollut todellä tyytyväinen ja suorastaan yllättynyt sen tehosta, on Yumega ravintoöljy. Koirahieroja Katriina Falhi suositteli sitä mulle joskus keväällä, kun viimeksi hieroi Jerikoa ja päätin kokeilla, kun Jerikolla on ollut hieman karhea/kuiva karvanlaatu. Olin jo ensimmäisen viikon käytön jälkeen ällikällä lyöty, kun vietettiin viikonloppukin mökillä ja Jeriko ui koko ajan, ja siitä huolimatta yhtäkkiä kotona Jerikoa silittäessä tajusin, että turkki on tosi paljon sileämpi! Turkki on myös kiiltävämpi ja takajalkojen päältä missä ennen karva oli erityisen kuivaa ja sojotti välillä minne sattuu, nyt karva on sileää ja kaunista. Lisäksi tajusin ihan juuri, että Jerikolla ei ole runsaasta uimisesta huolimatta turkkiin kehittynyt yhden yhtä paakkua (viime kesänä niitä sai joka mökkireissun jälkeen setviä) eikä yhtään hotspotia/ihoärsytysaluetta (niitäkin tietty karvapaakkujen juureen tuli ja Jeriko ei tosiaan tykännyt, kun paakkuja selviteltiin ja revittiin samalla hellää ihoa). Katriina sanoi, että on kuullut myös muilta, ettei hotspoteja tule, kun koira on käyttänyt Youmegaa. Siis ihan taika-ainetta! Joskus käytin jonkun pullon nutroliniakin Jerikolla, mutta en siinä koskaan näin selvää vaikutusta huomannut.. Kohta Yumega on varmaan doping-listalla ainakin näyttelyissä ja vepessä! ;D

Kato hevonen... eiku hirvi!

Eilen oltiin jälkeä tekemässä ja lenkillä Kaislan ja Frodon kanssa. Jäljen olis kyllä voinut jättää väliin, meni jotenkin niin perseelleen. Kaksi pelkkää janaa ja yksi lyhyt keppijälki. Ei edes jaksa tarkemmin selostaa, janat perseelleen hieman eri syistä, takajälkeäkin nosti. Loppupalkat kyllä löytyi, mutta muuten huonosti. Keppijälki muuten ok, mutta viidestä kepistä vain kolme nousi Jerikon itse nostamana, yksi meinas jäädä kun oli heti kulman jälkeen ja kulman Jeriko teki huonosti, toinen jäi totaalisesti en tiedä minne..

Tulipa kiva mieli kun jälkikokeeseen kolme viikkoa ja Jeriko työskentelee paskemmin kuin aikoihin.. Siis alkukesästä kun sinne ilmoittauduin aattelin, että ihan hyvin ehtii treenata valmiiksi janan ja kepit, mutta nyt on sitten tullut vettä melkein koko kesä ainakin iltaisin, eikä ole päässyt jälkeä tekemään niin kuin olin suunnitellut. Siis oikeasti toi vasta ottaakin päähän, töissä usein katsoi ikkunasta, että onpa kiva sää, ja sitten illalla kotiin päästessä vettä tulee taivaan täydeltä! ;( Summa summarum, tarpeeksi ei olla treenattu ja huonolta nyt näyttää! Tekis melkein mieli perua koe, mutta katsotaan nyt vielä.

Ukko teki pienen makkararuudun ja jäljen pätkän. Alkaa toi vauhti vähän nousemaan turhan paljon, Ukkokaan ei malta kaikkia makkaroita syödä eikä edes loppupalkalle meinannut pysähtyä vaan olis vaan jatkanut poismenojälkeä eteenpäin! Mutta en ole huolissaan, kyllä se siitä sitten rauhoittuu. Enkä tosiaan ole edes varma aiotaanko tosissaan Ukon kanssa tehdä, kunhan nyt mukana hömpötellään.

Sillä välin, kun jäljet vanheni käytiin lenkillä Niihamassa. Kesken matkan yhden mäen päällä jonkinlaisen niityn laidalla säikähdin, kun koirat juoksi edellä ja katsoi, että hevonen juoksee niityllä vapaana. Mutta se olikin hirvi! Koirat ei sitä tainnut edes nähdä tai haistaa, kukaan ei ainakaan reagoinut mitenkään, mutta toki kutsuttiin koirat takaisin ja odoteltiin, että hirvi jolkotteli pusikkoon. Varmuuden vuoksi vielä pyysin Jerikoa vähän haukkumaan, että hirvi sitten varmasti ottaisi jalat allensa eikä jäisi millekään mättäälle mutustelemaan. ;)

Tänään käytiin aamulla heti Kyötikkälässä Tuijan kanssa tottistelemassa. Ukko tuli odottamaan kentän laidalle ja sillä oli nyt kongissa maksamakkaraa ja itse asiassa se toimi ihan kohtalaisesti. Ukko ei yltynyt kiljumaan kertaakaan, välillä vähän vinkui jos kongi oli vierinyt hihnanmittaa kauemmaksi tai sitten maksamakkarat oli niin syvällä ettei enää saanut mitään irti, mutta keskittyi hyvin taas kongiin kun ojensi sen lähemmäksi tai kaivoi maksamakkaran hieman edemmäksi. Ukko touhusi konginsa kanssa myös, kun aikuisille ammuttiin, ei tainnut päätään nostaa.

Ensin leikitin taas molempia ja kyllä huomas kuinka on alkanut vaikuttaa, Jeriko lähti heti leikkiin mukaan eikä ollut yhtään vaivaantunut. Tehtiin nyt sitten niin, että Tuija nappasi Jerikon kiinni hetken leikin jälkeen ja Jeriko joutui katsomaan, kun mä jatkoin Ukon kanssa. Oli se vähän kade. ;)
Ukko teki kaukkareiden istu-maahan-istu vaihtoja, ihan hyvin jo sujuu sellaisella metrin etäisyydellä. Luoksetulo otettiin myös. Pitäis kyllä opettaa se eteen istuminen, sitä ei ole vielä otettu ollenkaan.

Jeriko teki ensin paikkamakuun ja mä ammuin samalla Tuijalle ja Ronjalle, kun he teki seuraamista. Olin kasvot Jerikoon päin, jotta näin missä Tuija ja Ronja menee, näinpähän sitten samalla mitä Jeriko teki. Ei siinä kyllä mitään nähtävää ollut, yritin katsoa räpäyttikö edes silmiään, mutta ilmekään ei värähtänyt. Onneksi edes yksi asia on niin pommin varma ettei sitä tarvitse ollenkaan miettiä. :)

Sitten kävin viemässä eteenmenolelun valmiiksi, Jeriko samalla seuraamassa. Halusin nyt ottaa esteet kokonaisena, mutta harjoitusesteillä, jotta saa vaan sitä liikkeen kokonaisuutta harjoitella ja samalla nostattaa intoa. Jeriko oli alkuun vähän mahdoton, meinas karata hypylle ja jouduin ihan nyppäsemaan pyllykarvoista, että jumankauta sinne ei mennä ennen kuin on lupa. Jerikolla oli nyt kyllä huippuvire, ei yhtään häiriintynyt mistään ja oli tosiaan heti alusta lähtien valmis hommiin, eikä sitten haitannut vaikka kovempaakin komensin. En muuten olis nypännytkään jos en olis nähnyt, että se on korkeassa vireessä. Kapula haettiin A:n vierestä ja siinä sain Jeriko hyvin jo mukaan ja kontaktiin.

Mutta siis ihana vire ja ihana, kun oli koko treenin ajan niin mukana. :)
No, otin ensin hypyn ja A:n ja molemmat kokonaisina nyt ihan nappiin, ei epäröinyt enää ollenkaan! Herneet ovat kohdanneet! ;) Kun viime kerralla Jeriko oli jotenkin ihan pihalla, yritti joko menon kiertää tai sitten palautuksen. Mutta nyt siis tosi hyvin!

Sitten otin vielä liikkeet ihan ketjutettuna, jäävät, luoksetulo, hyppy, A ja sitten eteenmeno. Tosi hienosti meni ja liikkeiden välitkin tuli nyt ensimmäistä kertaa otettua kokeenomaisesti ja Jeriko pysyi hienosti seuraamisessa ja kontaktissa. Eteenmenossa Jeriko pysähtyi puoleen matkaan hieman epävarmana, mutta uudella käskyllä jatkoi eteenpäin ja lelu löytyi.

Siis tosi kivat treenit ja paransi huomattavasti mieltä eilisestä! Kiitos Tuija seurasta! :) Nyt on hieman parempi mieli. Viikonlopun aikana mökillä pitäis vielä jälkitreeniä tehdä ja kunhan se menis normaaliin tapaan, niin sitten voisi uskaltaa jättää sen hautumaan kokeeseen asti ja mennä sitten vaan kokeilemaan josko onnistuisi. Keppivarmuus ei ole vielä kyllä sitä mitä toivoisin, mutta kun ei enempää kuin kaksi jäisi, niin sitten voisi olla ihan tyytyväinen. Katsotaan.

Mutta siis mulla on kyllä suuri ongelma sopivien käskysanojen käyttämisessä. Eteenmenoon otin nyt sitten käskyksi "mene", koska agilityssä käytän "eteen". Loppujen lopuksi olisi kyllä ollut parempi keksiä joku ihan muu tai sitten käyttää sitä "eteen", koska olen huomannut käyttäväni "mene"-sanaa vaikka missä eri tilanteissa: autoon mennessä jos Jeriko hidastelee tai vastaavissa muissa tilanteissa. Juup. No, ehkä sitä ei nyt tässä vaiheessa aleta enää muuttamaan, kyllä Jeriko tuntuu sen nyt kuitenkin jotenkin tajuavan vaikka kuinka sekoilenkin.
Mulla on myös dilemma Ukon liikkeestä seisomis-käskyn kanssa, luontevalta tuntuisi käyttää "Stop"-sanaa niin kuin Jerikollakin, mutta Jerikon kanssa välillä tuntuu että Jeriko sekoittaa sitä "istu"-sanaan, joten olisiko joku muu parempi? Mulla ei vaan mielikuvitus riitä! :D Koiran kouluttamisen vaikein osuus onkin mulla sopivien käskysanojen keksiminen! :DD

Agsaa ja epätoivoa

Ukko aloitta eilen ensimmäistä kertaa agilityn. Tätäkin olin vähän miettinyt, että olisinko vielä yhdellä kurssillä siirtänyt eteenpäin, ettei sitten vaan tule liian aikaisin rasitettua liikaa ja koska hyvin sitä ehtii myöhemminkin. Pienen pennun kanssa ei vielä voi tehdä paljon mitään ja ohjaajan nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, sitten onkin vaikea hillitä itseään pienen pennun kanssa, kun pentu alkaa oppia ja osata, mutta pitäis vielä rauhassa ottaa. Olisin siis toisaalta voinut vielä ihan hyvin yhdellä kurssilla siirtää, mutta unohdin ilmoittaa niistä ajatuksista Hannalle ajoissa ja kun meidät jo jaettiin ryhmiin, niin nyt mennään ja katsotaan sitten tämän jälkeen kuinka vauhdikasta alkaa olemaan meno, pitäiskö pitää yksi kurssi välissä taukoa.. Ukko kuitenkin on sen tyyppinen, että vauhtia alkaa tulla aika nopeasti, kun vaan yhtään tajuaa mistä on kyse! ;)

No mutta, eilen siis penturyhmässä, puolen tunnin ryhmä jossa kolme pentua, mutta tällä ensimmäisellä kerralla meitä oli vain kaksi. Ukko on kyllä selvästi haudutellut agilityä pentupäivien jälkeen, koska nyt meni niin hienosti! :) Suoraa putkea otettiin ensin ja Ukko oli heti pinkaisemassa putkeen ennen kuin ehti mitään sanoa. Ensin niin, että Hanna piti kiinni ja mä palkkasin putken jälkeen. Hienosti Ukko kyllä keskittyy eikä häiriintynyt toisesta pennusta ja toisaalta lähti tosi hienosti Hannan mukaan takaisin toiseen päähän ja sitten taas putkeen. Ja alkoi sitä vauhtia heti näkymään.

Toisena harjoituksena siivekkeiden välistä juokseminen ja Hanna esteen takana palkkas. Ensin päästin vaan Ukon yksin menemään, sitten itse vierellä/takana juosten molemmat puolet erikseen. Hienosti Ukko irtosi lelulle, paljon paremmin kuin silloin kaksi kuukautta sitten, ja leikki riehakkaasti Hannan kanssa. :)

Puomin kontaktia otettiin myös niin, että ihan kontaktin yläpuolella nostin ja siitä alas. Huono puoli oli vaan se, etten ole vielä saanut riittävän hyvin kosketusalustaa opetettua, joten nyt sitten tehtiin vaan niin, että alustan päällä oli nami houkuttelemassa. Alkuun Hannan pari kertaa nosti Ukon jalat takaisin kyytiin, kun mä olin liian hidas, mutta nopeasti mä opin ja Ukko oppi, että siinä pitää odottaa. Nyt vaan pitää opettaa se kosketusalusta niin, että sitä voi käyttää. Ja sitten se pitäisi jo häivyttääkin. :D

Lopuksi vielä putkea niin, että vähän kauempaakin lähetin Ukon putkelle ja Hanna palkkasi päässä, todella hienosti kyllä meni! Ukko ei meinannutkaan tulla ohi kertaakaan. :)

Sitten vaikea osuus: sylkkäri. Ukko ei meinannut millään mun kädessä taipua sylkkäriin, ei sitten millään, oli kädessä nakki tai lelu. Ukko oli ihan, että HÄH? Saako sitä ottaa, vai eikö saa, mitä toi tolla kädellään huitoo? :D No, Hanna sai kyllä onnistumaan ihan hyvin, ja mäkin sitten lopulta. Siinä vaan kun kumarassa peruutteli pitkän aikaa niin otti aika paljon reisille! :D

Jerikolle myös tänään kontaktisulkeisia, siis haettiin kontaktien nopeampaa suorittamista. Meillähän on ollut ongelmana se, että Jeriko himmailee jo alastulolla ja pysähtyy kontaktin päälle katsomaan mua, kun ihanne olisi, että Jeriko syöksyisi puomin loppuun ja pysähtyisi kontaktille. No, nytkin kokeiltiin vähän kaikenlaista, millä Jerikon saisi olemaan nopeampi ja olemaan katsomatta mua. Ihan kohtalaisesti toimi se, kun Elina palkkasi Jeriko edestä, mutta parhaiten alkoi mun mielestä tulosta näkyä ja vauhtia koko puomille/keinulle/A:lle tulla, kun aloin käyttämään palkkana palloa, jonka heitän eteen. Tällaista tarvii vielä rutkasti lisää, mutta ihan ok alku.

Jeriko oli myös etevä treenien jälkeen: multa oli lämmitellessä pudonnut aurinkolasit metsään ja ne meinas jo unohtua sinne, mutta sitten lähdin Jerikon kanssa etsimään ja Jerikohan ne sieltä heinämättään keskeltä mulle ilmaisi! En jäänyt odottamaan, että Jeriko mun aurinkolaseja nostaisi (mieluummin ei :D ), mutta siis Jeriko selkeästi ilmaisi lasit sieltä ruohon keskeltä tökkäämällä nenänsä sinne. On se hyvä, kun on koira opetettu esineruutuun! :) En varmaan muuten niitä olis sieltä hoksannut.


Ukon kiljuminen ja mesoaminen treenikentän laidalla on edelleen ongelma. Väliin jo vaikutti, että olis hieman helpottanut, mutta sitten taas Ukko yhtäkkiä nostaa aivan älyttömän metelin! En kyllä ole koskaan ennen kuullut koiran pitävän niin kovaa meteliä, mutta en silti oikein ymmärrä miksi Jeriko menee siitä niin paiseeseen.. Jeriko ei siis pysty tekemään oikein ollenkaan, kun Ukko kiljuu Jeriko alkaa vaan rauhoittelemaan, häntä melkein koipien välissä ja ihan surkeena. Jerikossa ei ole koskaan missään toisessa tilanteessa ennen Ukon tuloa ilmaantunut tollasta toimintakyvyttömyyttä, se liittyy vain ja ainoastaan noihin tilanteisiin, kun Ukko huutaa kurkku suorana kentän laidalla.

Ja se turhautumisen määrä mitä noi tilanteet mussa aiheuttaa, melkein itku meinaa tulla!! :(( Ja sehän vaan pahentaa asiaa, Jeriko on entistäkin vaikeampana kun mä hermostun, eikä Ukon kiljuminen muutu miksikään vaikka kuinka räyhäisin. Ukko kyllä osaa odottaa ihan rauhassa jos joku toinen koira tekee, mutta auta armias kun ottaa Jerikon treenikentälle ja Ukko jää autoon/kentän laidalle..

Ja olen tosiaan suorastaan epätoivoinen, miten tän umpisolmun oikein aukaisee. Ukkoa on kyllä pidetty odottamassa autossa Jerikon treenin ajan, mutta viimeksi kun niin tehtiin Ukko huusi autossa niin kovaa, että se kuului 100 metrin päähän tottiskentälle. Jeriko kyllä pystyi silloin treenaamaan, mutta en kyllä halua että Ukko oppii siihenkään, että kiljuu sitten autossa kuin syötävä. Tulee pian jotain eläinsuojeluilmoituksia, sen verran pahalta se huuto kuulostaa...
Siis todellakin olen niin turhaantunut ja epätoivoinen tän asian kanssa, että kirjoittaessakin meinaa kiukkukyyneleet tulla silmiin. Mä en oikein näe mitään keinoa millä saisin Ukon lopettamaan ton mesoamisen, olen nyt yrittänyt sitten vaan keksiä tapoja, millä saisin Jerikon kestämään sitä kiljumista paremmin.

Yksi vaihtoehto, mitä kokeilen varmaan sitten, kun jälkikokeet on takanapäin on se, että en treenaakaan Jerikoa ikinä (tai siis pidetään sellainen tosi pitkä jakso), kun Ukkokin on mukana, Jeriko saa vaan kentän laidalla yrittää kerätä jotain kateellisuutta tai turhautumista. Kyllähän pidempi treenitauko varmasti hyvää tekisi joka tapauksessa ja ehkä siinä sitten kierrokset voisi kuitenkin nousta sen verran, ettei Ukon kiljumiset haittaa.

Toinen vaihtoehto mitä aloin jo nyt hieman harjoittelemaan on se, että leikittelen molempia yhtä aikaa eri paikoissa. Jerikollehan on välillä tosi hankalaa alkaa edes leikkimään treenikentällä jos Ukko on paikalla. Kai se johtuu siitä, että Jeriko on yhdistänyt mielessään leikkimisenkin siihen, että Ukko alkaa kiljumaan (niin kuin käykin jos Ukko on kiinni, viimeistään siinä vaiheessa alkaa hyeenahuuto, kun leikitän Jerikoa), ja Ukon kiljumisen taas siihen, kun mulla palaa pinna.. Eli jo pelkkä leikki ennakoi Jerikolle sitä, että mä suutun. :(( Tänään pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että aletaan harjoittelemaan pelkkää leikkimistä. Molemmat koirat siis vapaina ja saa osallistua ja nyt alkuun käy niin, että Ukko alkaa innokkaasti leikkiä ja Jeriko katselee varovaisena sivusta. Lopulta kuitenkin Jerikokin lähtee kyllä mukaan ja leikkiikin kyllä sitten taas ihan omalla tyylillään innokkaasti, lähtee innolla lelun perään ja jopa omii sitä Ukolta (mikä on hyvä!!). :)

Mun mielestä tää on ihan hyvä harjoitus Jerikolle, eiköhän se pikku hiljaa ala uskaltamaan osallistua leikkiin aikaisemmin ja aikaisemmin. Ja sitten kun tää sujuisi hyvin ajattelin, että avustaja voisi aina välillä napata jomman kumman koiran kiinni ja rauhoitella jos kyseessä on Ukko, tai hetsata jos kyseessä Jeriko. Siinä Ukko sitten oppisi toivon mukaan pikku hiljaa sitä, ettei se aina voi olla kaikessa hauskassa mukana (ja pääsee mukaan vasta kun on rauhallinen), ja Jeriko ehkä toivon mukaan vähän keräämään kierroksia.. En tiedä miltä kuulostaa, mutta mä en keksi oikein mitään muutakaan kohtaa mistä tätä solmua lähtis purkamaan. Se on kuitenkin varma, etten mä koskaan tule sietämään tollasta kiljumista ja sen on loputtava, mutta Ukon kiljuminen ei varmasti lopu hetkessä ja Jerikon pitää myös alkaa kestämään sitä paremmin.. Autoon voisi ottaa kyllä myös aina mukaan jotain luuta tms. jonka antaa aina Ukolle sitten, kun otan Jerikon autosta, jos se sitten vähän helpottais Ukon ahdistusta siitä, että se ei pääse. Sen vaan pitäis olla jotain sellaista joka kestää kauemmin kuin 30 sekuntia, mikään normaali purutikku ei siis missään tapauksessa riitä!

Toinen ongelma mihin mulla kärähtää aivan täysin hermot, on hihnakävely. Mä en ymmärrä miten jotkut ihmiset jaksaa antaa koiriensa kiskoa hullun lailla puuttumatta siihen mitenkään, kun mulle toi on niin punainen vaate että kilpailee jopa samassa luokassa Ukon kiljumisen kanssa! Ja siis molemmat koirat tekee sitä, Jeriko vähemmän ja hienovaraisemmin pantaan nojaamalla, Ukko välillä kiskoen kuin hinaaja. Huah. Jerikon kanssa tästä on taisteltu pentuajoista asti, eikä selvästikään vieläkään ole mennyt perille. Mikä noissa bortsuissa oikein on, että harvoin näkee silleen nätisti hihnassa kulkevia yksilöitä? Mihin on aina niin helvetinmoinen kiire?

Mä olen yrittänyt hihnakävelyä opettaa palkkioiden avulla, mutta eilen tulin siihen tulokseen, että aika vaihtaa suuntaa, kun ei mene perille. Otin sitten vaan hihnan lyhyelle vasempaan käteen ja aloin kävelemään. Kun hihnat kiristyis käännyi ympäri ja kiertelin ja kaartelin varsinkin vasemmalle kääntyen niin, että vähän jyräsin koiria ja kun ne sitten lopulta hoksas tulla mun alta pois ja siirtyä hieman jalan taakse kävelemään niin matka jatkui. Alkoi itse asiassa tehota ihan ok, kunnes sitten tultiin agilitykentälle.. Kuonopanta pitäis kyllä Ukollekin hankkia ja totuttaa se siihen..

Nää kaksi asiaa, kun saisi kuntoon, niin ai kun olis ihanaa, mutta tällä hetkellä nämä on ne asiat jotka saa mut todella repimään hiuksia päästäni! ;(