Agikisat Valkeakoskella

Tänään olimme siis Valkeakoskella agilitykisoissa, toisissa kakkosluokan kisoissamme. Tuomarina toimi Johanna Wutrich. Radat oli oikein kivoja, varsinkin viimeinen hyppyrata todella vauhdikaskin. Mutta siis kivoja ratoja. :) Nassu oli mukana ja kuvasi radat. Kiitos! :)

Ensimmäiseltä radalta tulos 10, kaksi rimaa tippui. Harmittava ensimmäisen riman tiputus ja sitten toinen tippui persjätöllä ennen putkea edeltävää hyppyä. Persjätöissä siis edelleen on vähän sellaista epävarmuutta, vaikkei viimeksi Päivin treeneissä rimat tippuneetkaan. Mutta niitä sitten vaan tarvii treenata. :) Putkella sai hieman huhuilla enemmän Jerikoa, mutta muuten rata oli oikein hyvä ja Jeriko hienosti kuulolla. Olen siis tyytyväinen. :) Tällä radalla Jeriko sijoittuikin toiseksi sai oikein kivan uuden lelun. :)

Toiselta radalta tuloksena 20 vp, toinen rima tippui kun aloin kai liikkumaan juuri kun Jeriko hyppäsi, pituudella Jeriko meinasi tulla ohi ja kun ohjasin takaisin sinne, niin hyppäsi sivusta, sitten vielä yksi rima tippui ja kielto hypyltä, kun hieman yliohjasin. Oli vähän enemmän pelastelun makua kuin ensimmäisellä radalla, mutta edelleen Jeriko teki tasan niin kuin käskin ja voin syyttää vain itseäni virheistä. Tyytyväinen olen siis tähänkin. :)

Kolmannelta radalta sitten tuli HYL. Hyppäri oli tosi nopea ja hätiköin sitten itse jo vähän liikaa hypyn ohjauksessa ja Jeriko tuli siitä ohi, siitä kielto. Ennen keppejä valssatessa tuli rima alas. Kepeillä Jeriko ei jostain syystä nyt kestänytkään mun irtoamista kohti muuria, hämäävästi kyllä nostan ohjauskäden juuri siinä kun alan irrota. Miksi en pitänyt sitä koko ajan ohjaamassa? ;) Sitten yritin tovin saada Jerikoa oikeaan väliin keppejä, mutta kun koskaan ei oikein tällaisia käsiapuja ole käytetty, niin Jeriko ei yhtään ymmärtänyt mihin piti mennä ja meni aina väärään. Otettiin sitten kepit suosiolla ihan alusta. :D Tästä sitten eteenpäin meni ihan kivasti, kunnes Jeriko karkasi putken väärään päähän. Loppusuora meni tosi hienosti, vaikka etukäteen mietin että miten saan Jerikon tulemaan tokavikan hypyn oikein. Hienosti se meni ja tähänkin voi olla ihan tyytyväinen vaikka alkoikin ehkä vähän jo väsymys (erityisesti ohjaajan ;)) näkymään.

Jerikosta olen tässä viime aikoina ja erityisesti Päivin treeneissä oppinut, että mun liike vaikuttaa hyvin paljon Jeriko vauhtiin. Parhaimmillaan se tulee tosi lujaa, mutta jos itse jään jotenkin seisomaan ja hitaaksi niin Jeriko hidastaa myös.  Agi.fi -lehdessä oli juuri juttua ohjauskäsialasta ja yrittämättä nyt analysoida sen enempää omaa ohjaustyyliä, niin mulle ja Jerikolle yksikkönä toimii parhaiten ohjaus, jossa liikun mahdollisimman paljon Jerikon kanssa. Se taas vaatii multa tietynlaista kykyä temmottaa omaa juoksua ja suunnitella omat linjat ja ohjaukseni tosi soljuvaksi, mitä en ihan vielä hallitse. Erityisesti hidas rytmi ja käännöksissä oikea rytmittäminen on vielä vähän hakusessa. Mutta siis tiedä kyllä mihin mun pitää pyrkiä, jotta Jeriko pystyy toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. :) Ei siis kuin takaisin sorvin ääreen ja uutta matoa koukkuun! ;)

Ikävä emäntä yrittää sabotoida koiran työskentelyä... vaan koira ei mene lankaan! ;)

Kävin tänään tekemässä Jerikolle metsäjäljen Sorilan perukoille Kalliojärventöyräälle. Jälki oli aikas pitkä, sekosin laskuissa vaikka kuinka monta kertaa, mutta kyllä sillä pituutta oli varmasti vähintään 500 metriä, ehkä lähemmäksi 700 metriä.. Keppejä oli kuusi. Kulmia jos nyt muistan oikein 7. Jäljellä oli kalliolle kiipeämisiä, kalliolta laskeutumisia, puunrunkojen ylityksiä yms yms. Ei siis mikään ihan helppo jälki. Jälki vanheni noin tunnin.

Jäljen vanhetessa tein sitten esineruudun. En voinut vastustaa kiusausta käyttää taas hankalampaa maastoa joka sopivasti oli auton pysäköintipaikan vieressä. Maasto nousi siitä alkuun loivemmin ja sitten ihan jyrkkänä kalliona ehkä 7 metriä tien tasosta. Maasto oli siis melkoisen hankalaa, niin tuuliolosuhteiden kuin fyysisen rasittavuudenkin osalta. Miksi sitten tein näin vaikean treenin? Koska mulla on pohjaton luotto Jerikoon.. ;D

Esineetkin vein ruutuun valmiiksi, toki auton ikkunasta Jeriko näki sen verran, että touhuan jotain siellä. Kuitenkaan Jeriko ei voinut paljoa nähdä, kun häkki on eri puolella takakonttia eikä Jeriko siis päässyt kunnolla nenä lasissa katsomaan.

Ensimmäienn esine oli tekoturkis-pala. Sen vein lähelle vasenta takakulmaa minne joutui ihan kunnolla kiipeämään. Toinen esine vanha käyttämötän koirien palkkiopussi, sen vein aika lähelle ruudun keskipaikkeille melko ison kumpareen taakse. Kolmas esine lypsykoneen tatti vai mikä lie sen nimi on. :D Sen vein 3/4 matkaa lähelle oikeaa sivurajaa rinteeseen. Ensimmäinen, jota pidin maastollisesti niin vaikeana että mietin nouseeko ollenkaan, kun oli niin korkealla ja perällä, nousikin tuossa tuokiossa, ei mitään ongelmaa. :) Herkkupussi sen sijaan ei meinannut nousta millään ja lähetin sitten välissä nostamaan sitä tappia. Sitäkin Jeriko joutui vähän hakemaan, mutta nousi kuitenkin kivasti. Sitten varmistin itselleni missä herkkupussi on ja lähetin vielä kerran. Jeriko lähti aina vähän vinoon eikä tuntunut saavan siitä hajua sitten millään, mutta lopulta sopivasti oikealta kutsusta takaisin päin tullessa saikin lopulta hajun siitä, tarkensi ja nosti.

Huh! Vaikea treeni, mutta ei ollenkaan epäonnistunut. Ihan hyvä harjoitus, kun välillä kokeillaan kestokykyäkin. ;) Ensi kerralla voisi kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain simppelimpää.

Odoteltiin sitten autolla vielä hetki ja Jeriko sai levätä ennen jäljelle lähtöä. Janalta Jeriko nosti takajäljen ja lähti sitä porskuttamaan, astuin sitten liinan päälle ja odotin että lähtee itse oikeaan suuntaan. Alkua lukuunottamatta menikin sitten todella hyvin! Jeriko jäljesti tosi hyvällä tahdilla, ei liian lujaa mutta ei liian hiljaakaan. Tosi hyvin keskittyen ja tarkasti otti kulmat. Makkaroita oli muutamia janalla, kulmissa ja keppien kohdalla. Joitain yksittäisi laitoin suorillekin. Joitain makkaroita Jeriko sitten sieltä napsikin, välillä taas jätti kulmissa ihan omaan arvoonsa, mutta työskenteli silti tarkasti.

Jotenkin oma pää oli tänään ihan jäässä. Jossain vaiheessa, kun oltiin jo pitkän matkaa menty, olin varma että Jeriko oli harhautunut jäljeltä, oikaissut ja sitten mennyt takajäljelle. Jotenkin olin mielestäni ihan varma, ettei jälki voinut enää siinä kohtaa lähteä syvemmälle metsään vaikka Jeriko sinne päin porskutti. Kulmamerkin kohdalta (joka mun mielestä oli sitten takajäljellä) Jeriko kääntyi vasemmalle eli tien suuntaisesti metsään, ja pari kertaa mä pysäytin Jerikon ja kutsuin takaisin kulmamerkille nostamaan jälkeä. Jeriko tarkisteli kulman seutua oikealle (takajälkeä mun nähdäkseni, todellisuudessa ei jälkeä ollenkaan) ja kääntyi taas samaan suuntaan kuin alunperinkin eli vasemmalle. Aattelin sitten, että antaa nyt mennä ja katsotaan koska Jeriko tajuaa olevansa hukassa. Tosi asiassa mentiin hetken matkaa kunnes mä tajusin olevani väärässä ja että koira on oikeassa. :D Että osaakin ihminen olla tyhmä, tulee mieleen se ratatreenin hakukaaren "korjaus", kun Jeriko oli pysähtynyt ihan oikeaan kohtaan.

Tämänkin sähläyksen jälkeen Jeriko jatkoi jäljestystä oikein hyvin. Tosin sen verran sitten herpaantui että yksi keppi jäi siinä kohtaa (toiseksi viimeinen siis). Kutsuin Jerikon takaisin nostamaan sitä, olis tietty voinut antaa ollakin, koska itse olin Jerikon kuitenkin juuri sitä ennen sekoittanut, mutta ei siitä nyt varmaan ollut haittaakaan nostattaa sitä. Jeriko jatkoi hyvällä työskentelyllä jäljen loppuun saakka. Ai kun olin tyytyväinen! :))

Muistaakseni Jeriko oli nostanut kaikki kepit, mutta siinä sitten kun taskuja kaivelin en löytänyt kuin viisi. Autolla sitten tajusin, että taskuista puuttui myös yksi pieni pakasterasia, molemmat varmaan sitten tippuneet jonnekin sinne.. Huoh, pitäisi uusia pakasterasioita hommata, kun olen niitä hukkaillut eikä ole enää kuin kaksi.
Mutta siis todella hyvä jälki, ei voi muuta sanoa! Paljon vaikeampi kuin alokasluokan jäljet yleensä (ainakin mun tietääkseni) ja Jeriko selvitti sen tosi hyvin! :) Melkein tekis mieli alkaa katsomaan kisakalenteria, koska ei tässä kauaa mene kisavalmiuteen. Toisaalta, esteet ja eteenlähetys on aivan alkutekijöissään vielä, joten maltan mieleni.. ;)

Agilitypäivitystä + vähän muutakin ;)

Agilitystä en ole tarkemmin tainnut hetkeen päivitellä. Siitä onkin jotenkin hankala selostaa, kun pitäisi aina oikeastaan olla ratapiirros nähtävänä, että voisi kunnolla ymmärtää mistä puhutaan. :)
Tänään jatkui kuitenkin Ylökk:n treenit ja kesäkausi alkoi, Mutalan kentällä siis treenattiin. Tällä kertaa ryhmää vetää Elina Järvenpää, jonka kanssa talvella treenattiin samassa ryhmässä. Tai siis hän treenasi samassa ryhmässä nuoremman koiransa kanssa ja edistyneemmässä ryhmässä vanhemman kanssa. :) Sinänsä on jännää olla hänen ohjattavanaan ja ainakin tämän päivän treenit oli tosi kivat! Koirakoita oli paikalla vain kolme, siis kaksi meidän lisäksemme, joten treeniaikaakin riitti hyvin. ;)
Tuija pääsi myös Ronjan kanssa samaan ryhmään, joten voidaan jatkaa samoilla kimppakyyti-systeemeillä kuin aikaisemminkin, säästää loppujen lopuksi huomattavasti kun toiselta puolelta Tamperetta ajelee Ylöjärven perälle..

Tosiaan, tänään oli hauska treeni. Melko yksinkertainen ja suoraviivainen rata, joitain tarkempia ohjauskohtia ja ennen kaikkea vauhtia riitti! Sama rata tehtiin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Tässä treenissä viimeistään kävi selväksi, että Jerikolle sopii tosi hyvin takaakierrot niin että lähetänkin sen hypyn jälkeen kiertämään vastakkaisen puolen siivekkeen ja sieltä mukaan. Jerikolla säilyy vauhti hyvin ja hyppylinjat todella hyvät! :) Toinen toimiva juttu on saksalainen. Vielä viime kesänä en oikeestaan tajunnut koko ohjausta, mutta sekin on osoittautunut hyvin Jerikolle sopivaksi ohjaukseksi takaakierrolle, jossa vauhti säilyy perus siivekkeen kiertoa tai niistoa paremmin. Paikkansa toki jokaiselle ohjaukselle, mutta siis nämä meillä toimii tosi hyvin! :) Jeriko oli muutenkin ihan täpinöissään ja vauhdissa, siinä määrin että varsinkin ensimmäisellä vuorolla rimoja tippui, mutta siis tosi hyvä muuten. Ihan ekalla kierroksella keinu oli todella upea, Jeriko oikein syöksyi keinun päähän matalana. Muilla kerroilla ei mennyt ihan niin näyttävästi, mutta ihan jees kuitenkin. :)
Mitäs vielä? Välistä vedot hypyillä ja takaakierrätykset samalla linjalla olevilla hypyillä sujuu Jerikolta oikein hyvin, kun se on niin kuuliainen mun ohjaukselle. :)
Meillä onkin sitten ensi lauantaina seuraavat agilitykisat. Toivotaan, että sielläkin menee näin hyvin! :)

Alkulämmittelyiden jälkeen ennen rataan tutustumista otettiin muutama toisto harjoitus pk-hypyllä. Ensin 70 cm muutaman kerran edes takaisin, niin että palautti lelua samalla. Sitten 80 cm pari kertaa ja lopuksi 90 cm yksi toisto ja vain suora hyppy eteen ilman paluuhyppyä. Ehkä tuli tässäkin jo otettua turhan monta toistoa putkeen, mutta hienosti kyllä meni. Jeriko hyppäsi esteen itsevarmana ja hyvällä tekniikalla, paluuhypyissä Jeriko joutui välillä korjaamaan ponnistuskohtaansa, mutta teki sen itsenäisesti ja ylitti esteen silti hyvin. Luulen, että Jerikolla on nyt jo niin paljon parempi lihaskunto ja hyppytekniikka kuin viime kesänä, että metrinen ylittyy (ainakin hyvällä alustalla) kapuloineen. Sitä nyt sitten pitäisi käydä Mutalassa treenailemassa, kun se on lähin paikka missä on harjoituseste. Kyötikkälän kentällä uskaltaa metristä ylipäätään ottaa vasta, kun Jeriko on siitä todella varma, koska nurmi vaan on ponnistusalustana tosi paljon huonompi kuin kova kivituhkakenttä.. =/

Ennen ensimmäistä omaa vuoroa tehtiin kentän laidassa myös pientä tokoa. Jeriko oli todella hyvässä vireessä, perusasentoon sinkosi todella vauhdikkaasti ja ennen kaikkea äänettömästi! Tein hieman sitten kaukkareita samalla, kun Tuija ja Ronja oli radalla. Ensin ihan vaan jätön jälkeen odotin, että Jeriko pitää kontaktia muhun häiriöstä huolimatta ja palkkasin siitä eteen. Sitten pyysin yhtä istumaan tai seisomaan nousua ja siitä palkka, ihan kymmenen metrin etäisyydellä tämä. Sitten tein vähän tavallista pidempääkin sarjaa noin 5 metrin etäisyydellä ja ai kun oli hyvä! Jeriko teki siis tosi hyvällä vireellä myös kaukkarit, oikein iloisena ja skarppina, ei ollenkaan paineistunut häiriöstä ja vaihdot oli puhtaat! Kyllä se vaan osaa, nyt vaan saman tyyppistä treeniä enemmänkin ja kaukkareihin hyvää fiilistä. Kyllä se seuraava koe onnistuu! :)

Pohjanoteeraus

Tänään oli sitten se koe, kun viimeistään olisi pitänyt saada ykkönen, Ikaalisissa Juha Kurtti tuomarina. Lauantain meiningillä oltais varmasti ykkönen saatukin, mutta tänään menikin sitten liikkeitä vähän enemmän metsään. En ollut muistanut ladata kameran akkua ja se loppui melko pian seuraamisen alun jälkeen. Matti kuvasi sitten loppuja kännykällään.

Paikkamakuu 10: vaihtoi toiselle lonkalle jossain vaiheessa ja käytti päätä maassa kerran.

Seuraaminen 8: alussa tosi haahuilevaa ja huonoa, sitten vähän paransi, mutta tosi pitkän hitaan kävelyn pätkän aikana kyllästyi taas. Loppu seuraaminen jo ihan ok.

Liikkeestä istuminen 0: No, nytpä sitten varmistelin ja katsoin kunnolla minkä asennon Jeriko ottaa, siinä tuli siis vartaloapuakin mukaan. Ja Jeriko kävikin maahan. Eli siis varmistelu on kyllä jatkossa edelleen poissa vaihtoehdoista, kävelen vaan ja annan käskyn ja toivon parasta. Tolla varmistelulla ei päästä mihinkään, kun en ole sitä koskaan tehnyt ja Jeriko menee siitä vielä enemmän hämilleen.

Luoksetulo 10: Olihan se ihan hyvä. Samanlainen kyllä kuin lauantaina. Verratkaapa pisteitä... =/

Ruutu 10: Jeriko katseli ensin kehänauhan takana olevaa koirakkoa. Jeriko otti muutenkin kokeen aikana hirveesti häiriötä  ympäristön koirista. Ensin virittelysanalla ei luopunut koiran katselusta, mutta pienellä a-a -huomautuksella ja uudella vihjeellä merkkasi törpöt ja suoraan hienosti meni ruutuun. Aivan hieno suoritus kieltämättä. :)

Hyppynouto 10: Samanlainen kuin lauantaina. Vertaa pisteet..

Metallinouto 8: Nyt jouduin tähän antamaan tuplakäskyn.

Tunnari 0: En tosiaan ehtinyt lauantain jälkeen ottaa mitään treeniä. Olisi pitänyt edes tämä ottaa, kun siellä oli tunnarin kanssa hämminkiä. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen koko ajan kauheen epävarma ollut saako kääntyessä sanoa mitään käskyä, vaikka olen kyllä ihan itse lukenut että saa. Mutta silti, en nyt antanut, ja asia oli siitä syystä Jerikolle epäselvä, kääntyi mukana, mutta tajusi kyllä sitten mikä on homman nimi. En tiedä mikä Jerikon pään niin sekoitti, tuuliko se oli, mutta Jeriko merkkasi ensin oman, maistoi viereisen, otti oman ja tiputti sen muiden sekaan, haisteli ja maisteli muita.. Siis jatkoi vaan haistelua ja maistelua niin, että tunnarikapulat muodosti kasan keskenään. "Jeriko, oma" -muistutuksella lopulta toi OMAN. Mitä toi kaikkien maistelu oikein oli olevinaan??

Kaukkarit 0: Sama sarja kuin lauantaina, istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Kolme ensimmäistä vaihtoa hienot, mutta sitten Jeriko liimautui ihan totaalisesti maahan ja peli oli menetetty.

Kokonaisvaikutus 9: Melko hyvä, mutta koira olisi saanut osoittaa hieman enemmän innostusta tekemiseen.

Kolmostulos 197 pistettä siis tuli. Lauantaisella toiminnalla olisi aivan selvä ykkönen tullut. Pikkasen kyllä ketuttaa, että suoritusten piti mennä näin päin, olisi sitten lauantaina otettu nolla ja tänään ykkönen. Ja onhan se aika kamalaa, kuinka suuri ero tokotuomareiden välillä on.

Päällimmäinen ajatus kokeesta lähtiessä oli, että tekis mieli luovuttaa ja jättää se Orivedenkin koe väliin johon olen jo ilmoittautunut. Kirjoitinkin jo pitkät pätkät koevireestä ja siitä kuinka Jeriko näyttää kokeessa siltä ettei ollenkaan tykkää, mutta sitten videoita katsottueni olen hieman ymmälläni. Ei se näyttänytkään ollenkaan niin pahalta kuin tuntui. Kuvittelenko siis vaan asian pahemmaksi, vai tunnenko vain koirani niin hyvin, että siinä vieressä ollessa aistin kyllä sen hermostuneisuuden, mitä ei sitten videolta kauempaa enää näkiskään..? Siis nyt mä en tiedä enää ollenkaan mitä ajatella. Tässä videota leikkaamattomana niin, että välivaiheetkin näkyy.

Vire ja meininki on erilainen kuin alemmissa luokissa, mutta ei välttämättä ainoastaan huonolla tavalla.. Koevireessä on kyllä edelleen parantamisen varaa, mutta ei se niin toivottomalta näytä kuin ajattelin. Seuraaminen ei kuitenkaan ole ollenkaan sellaista korkeavireistä hienoa seuraamista, josta olen ollut niin ylpeä, vaan haahuilevaa laahustamista ja vain paikoin vähääkään sen tyyppistä kuin aikaisemmin. Esim. liikkeestä istumisen valmistelevassa seuruussa tai ruudun seuraaminen on kuitenkin sitä mitä toivoinkin.

Toisaalta kuitenkin se on tosiasia, että Jeriko ei koepaikalla leikkinyt kokeen jälkeen ollenkaan, pyrki vain mun syliin. Siinä sitten sylittelin ja "lohduttelin" koiraa ja voin sanoa, että tuntui pahalta. :( Kuitenkin sitten taas heti jälkikäteen koko asia oli ihan täysin Jerikolta unohtunut. Onko sillä siis paska fiilis kokeessa vai mitä tää on? Vai onko mun sylittely muuten vaan parempi palkka kuin leikki, ei niinkään merkki suuren suuresta ahdistuksesta niin kuin sen tulkitsin..?

Olen kyllä hieman ymmälläni, toivonkin että varsinkin Jerikoa yhtään tuntevat ja treeneissä nähneet ihmiset (ja muutkin totta kai!) kommentoisi miltä toi meno teidän mielestä näyttää. Pitäisikö mun olla suuresti huolestunut koevireestä ja siitä että Jeriko ahdistuu (?) kokeissa ja lopettaa kokeissa käyminen sen vuoksi, vai kuvittelenko vain?

On mulla kuitenkin suunnitelmakin. :) Oriveden kokeeseen on nyt reilu kaksi viikkoa. Ennen sitä pitäisi tehdä hauskoja yksittäisi treenejä tunnariin, kaukkareihin ja noutoliikkeisiin nopeutta hakien. Toisaalta pitäisi myös tehdä kokeenomaista treeniä ja ketjuttaa liikkeitä takaperin, niin että paremmin pikku hiljaa totuttaisi palkkaamattomuuteen. Aika lyhyt aika kyllä mihinkään maltilliseen totuttamiseen, mutta jotain sellaista ainakin..