Apua monelta taholta

Viikko on kulunut rauhallisesti, jalkaa pystyy pikku hiljaa alkaa käyttämäänkin. Jeriko on kyllä mainio, ei ole tästä yhtäkkisesti muutoksesta himotreenauksesta lähes täydelliseen treenaamattomuuteen pahemmin hermostunut. Ainut mistä huomaa, että energiaa ei olla normaaliin tapaan poltettu on se, kun tulee vieraita ovesta sisään, intoa vieraiden tervehtimiseen riittää hieman normaalia enemmän. Edelleen kuitenkin fiksun pojan saa helposti käskyllä rauhoittumaan eikä mitään varsinaista hysteriaa ilmene. :D

Keskiviikkona käytiin Hyvinkäällä Laioksella. Mitään pahempia juttuja Jerikosta ei löytynyt, jotain "viskeraalista/syvien lihasten jäykkyyttä", mitä lie se sitten tarkoittaakin.. Olen ihan tyytyväinen siihen, että tuo on ainut "vika" mitä löytyy, voi kuulemma johtua ruokavaliosta, joten maksaa kai vaivan jättää puurosta kaura pois kuten suositeltiin.. Mutta Jeriko on kyllä hassu valittaja, ei yritä estellä tai mitään ja antaa ihan rauhassa hoitaa, mutta kun löytyy joku vähänkään jäykkä kohta niin pitää alkaa inistä. Tosi-Mies. :D

Tänään Jeriko oli oikein kunnon 10 km suomaastolenkillä Katrin ja Patun kanssa. Nyt oli kuulemma Jeriko itsekin pitänyt oikein tarkasti silmällä ihmisiä ettei vaan kadota, selvästikin ottanut opikseen tiistaisesta! ;) Jeriko oli kuulemma juossut käytännössä koko matkan siksakkia suolla, siinä missä kaveri labradorinnoutaja Patu oli tyytynyt hölköttelemään pitkospuita pitkin. Energiaa on siis varmasti poltettu ja ruokakin maistui kotona harvinaisen hyvin! :D Suurkiitos Katrille, että viitsit ottaa Jerikon mukaan, kyllä nyt kelpaa. :)
Myös pikkusiskoni Anette ja Annele ovat käyneet ulkoiluttamassa Jerikoa ja ovat tulossa huomennakin aamulla tänne, heille myös iso kiitos! <3

Aivan täydellistä treenitaukoa ei olla pidetty, tietenkään. ;) Sisällä ollaan treenailtu metallikapulan pitoa/noutoa ja se sujuukin jo tosi hyvin, ote on tosi hyvä. Tänään otettiin pikaisesti pihassa ja ihan ok meni, vaikka Lulu juoksi koko ajan häiritsemässä ja pinkoi kapulan perään kun heitin eikä Jeriko sitten tohtinut hakea sitä ennen kuin Lulu väistyi. :D Pitäisköhän opettaa tolle kisalle nouto, kun taipumusta näyttäisi olevan.. ;) Vähän siis kuitenkin oli turhaa häiriötä enkä sitten ottanut kuin pari heittoa, kun en kuitenkaan pystynyt itse liikkumaan normaalisti ja innostamaan Jerikoa, turha tehdä sitten hitaita noutoja kissan häiritessä.
Tunnaria ollaan otettu terassilla ja on mennyt tosi hyvin, tänään teetin Jerikolla kolme toistoa eri "kuvioilla" ja kaikki toistot menivät aivan nappiin, ei koskenut vääriin ollenkaan ja otti oman varmasti heti kun pääsi kohdalle.
Myös kaukkareita ollaan otettu. Maasta seisomaan nousussa käy vielä välillä niin, että nousee liian etupainoiseksi ja siitä seuraava istuminen tai maahanmeno on hieman huonompi. Kokonaisuudessaan kuuden vaihdon aikana Jeriko kuitenkin liikkuu ehkä korkeintaan 5 cm.. Kuitenkin haluaisin kaukkareista aivan täydelliset eli edelleen hinkkaan maasta seisomaannousua jotta siinä päätyisi hyvään asentoon. Toivon mukaan siinä näkyisi pian edistymistä, muuten pitää ehkä lopulta tyytyä tuohon pienen pieneen liikkumisriskiin..

Nyt ovat myös vanhat temput oven sulkeminen ja valojen sammuttaminen tulleet käyttöön. Eilen illalla, kun olin jo nukkumassa ja Matti vielä valvoi, Jeriko tuli makkariin ja työnsi tietty oven aivan auki. Keittiöstä paistoi valo sitten ikävästi silmään, mutta ei haittaa, pyysin vaan Jerikon sulkemaan oven eikä tarvinnut itse nousta. Kätevää! ;)
Nyt ollaan myös treenailtu oven sulkemista ja valojen sammuttamista peräkkäin, mikä on hieman tuottanut hämmennystä Jerikolle ja aluksi sekoitti käskyjä toisiinsa, mutta alkaahan se sujua, reipas pikku apulainen. <3
Ps. älkää kertoko viranomaisille, että täällä käytetään eläintyövoimaa ;)

 

Leikkaus, sen jälkeistä elämää ja Jerikon katoamistemppu

Eilen olin sitten leikkauspöydällä. Jalka leikattiin spinaalipuudutuksessa, oli kyllä hassu kokemus, ei kai tällaisesta voi ihan sanoa, että suosittelen, mutta hassua se oli! :D Vasen jalka oli ihan niin kuin irrallinen, kylmä, kipu ja asentotunto täysin tiessään, ei mitään käsitystä missä mun jalka oli ja välillä vaan näki, että hoitajat valmistellessa siirteli ja nosteli jalkaa eikä mitään tunnu. :D Puudutus tuli siis napaan asti, lantiokin ihan turta, hassulta tuntui sekin kun mua sitten heiteltiin kuin räsynukkea ensin puudutuksen jälkeen kyljeltä selälleen ja sitten leikkauksen jälkeen pöydältä sänkyyn. Kolmas hassu juttu oli se, miltä jalka tuntuu, kun siitä on ihan täysin kaikki lihastonus poissa, reisi oli niin kuin lämmintää taikinaa ja roikkui vaan velttona. :D
Leikkaus meni ihan hyvin, toivon mukaan vaiva nyt helpottaa.

Heräämössä alkoi sitten mun kärsimättömyys nostaa päätään. Olisin varmaan tehnyt ennätyksen kuinka nopeasti siirtyy heräämöstä vuodeosastolle, mutta jouduin odotteleen kyytiä aika pitkään sen jälkeen kun sain jalkaan liikettä. Vuodeosastolla jouduin odottamaan kotiin pääsyä kuuteen asti, vaikka salista pääsin kahdentoista aikaan.
Sitten minua vielä järkytettiin uutisilla, että 5 viikon levon sijaan (niin kuin alun perin oli puhetta) mulle määrättiinkin kahden kuukauden (!!!!!) liikuntakielto! Voi kiesus.... Kaksi viikkoa on tota kantakengän pitoa ja keppien kanssa menoa ja sen jälkeen voi käyttää normaalia kenkää ja alkaa kevyesti rasittamaan, mutta tosiaan edelleen liikunta kielletty, varmaan agility kuuluu tähän kiellettyyn kategoriaan.... =/ Surullista ja pirun pitkästyttävää, mutta kai se on pakko yrittää jaksaa olla rauhassa, että jalka nyt varmasti tulee kuntoon.. Kuukauden päästä on seurantakäynti jolloin varmaan voi kysellä voiko jotain jo tehdäkin.. Onneksi on kuitenkin toko, jota ei mitenkään päin voi laskea liikunnaksi! Voittaja-luokka, here we come! Jos meillä nimittäin ei Jerikon kanssa ole muutakaan tekemistä, niin treenataan sitten varmaan tokoa aika ahkeraan. ;)

Jeriko oli kyllä hassu, kun tultiin Matin kanssa kotiin. Huomasi tietenkin, että mulla on paketti jalassa ja kävelen oudosti keppien kanssa ja Jeriko käskettiin käytävästä kauemmaksi odottamaan ettei ole tiellä ja kuuliaisestihan Jeriko väistyi. Sitten siinä oli käytävän päässä mun kepit tai laukku tai joku ja Lalli tuli sitä haistelemaan. Jeriko antoi sille niin pahaa silmää että! Ja kun Lalli ei siitä huolimatta väistynyt, niin Jeriko kävi kevyesti näykkäämässä Lallin takajalkaa niin kuin Lalli olisi niskuroiva lammas joka täytyy siirtää! Siis tyhmä temppu Jerikolta ja sai torut siitä, mutta jälkikäteen vähän naurattaa.. ;)

Matti oli myös hakenut meille hese-ateriat ja kun niitä syötiin Jeriko kävi itse ensin nuuskaisemassa dippiä, mutta lähti sivummalle makoilemaan, kun käskin pois. Jeriko ei siis ole mikään ahne, kunhan käväisi siinä. Sitten kun olin jo syönyt Lalli tuli haistamaan ja maistamaan dipin loppuja, ja Jeriko oli siinä taas poliisina paikalla ja katsoi pahasti. Eikä se voinut kuvitella omaa resurssiaan puolustavansa, olen siitä ihan varma, että se puolusti mun dippiä, ettei Lalli saa sitä mennä sitten maistelemaan! Jeriko tuntuu ajattelevan, että kun mä olen nyt "loukkaantunut", niin sen tehtävä on pitää mun puolia. :D No, mutta tuollainen ihme kyttäily kyllä loppui, kun Jeriko huomasi että jalasta huolimatta, mulla on edelleen tallella kyky komentaa sitä. ;)

Jeriko pääsi tänään lenkille kaverini ja hänen koiransa kanssa metsään, mutta mitä teki Jeriko? Katosi! Kaveri sitten soitti mulle, että pojat oli juosseet keskenään ja hänen koiransa oli tullut takaisin, mutta Jeriko oli hävinnyt eikä tullut kun huusi. Me lähdettiin sitten Matin kanssa ajamaan sinne päin. Viimeinen havainto Jerikosta oli aika kaukana paikasta mihin kaverini oli autonsa jättänyt ja oltiin ajamassa lenkin loppupäätä kohti, mutta pysähdyttiin auton luoksekin varmuuden vuoksi. Ja siellähän se Jeriko oli, makasi auton takakontin edessä eikä noussut ennen kuin kutsuttiin vaikka ajettiin siihen viereen, kutsusta kyllä hyppäsi innoissaan pystyyn! :D Aika nolosti tehty kyllä, en tiedä mikä ihme oli saanut Jerikon sillä lailla lähtemään, kun ei ole ikinä tuollaista tehnyt vaikka on käynyt muiden mukana lenkeillä ja katoamiseen asti oli kuunnellut kaveriani ihan hyvin, mutta olihan se ihan fiksu ratkaisu sitten jäädä autolle odottelemaan eikä lähtenyt sentään autotielle tai muualle haahuilemaan. Oli kyllä helpottuneen oloinen koira kun tultiin, varmaan oli ehtinyt odotella jo ainakin vartin siinä kun kateissakin oli puolisen tuntia.. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Viimeinen jälki uunista ulos

Syksyn viimeinen jälki, ainakin luulisin niin, eiköhän marraskuun puolella jo lunta ole.. Sorilan taakse menin taas tekemään, kun siellä on niin mukava maasto, Mattikin lähti mukaan. Tein kuitenkin itse jäljen, koska edelleen keppi-ilmaisu ja tunnari mietityttää, enkä halua ottaa riskejä. Jälkikokeisiin ollaan menossa kuitenkin myöhemmin kuin tokossa voittajaan, joten tärkeämpi mun mielestä vaalia sitä tunnaria.
Jäljestä tuli kyllä liian pitkä, itse arvioisin että ehkä sen 500 metriä, ajamisen jälkeen Matti arvioi, että ehkä 400.. Jotain siltä väliltä sitten varmaan. :D Viisi keppiä jäljellä ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean jäljen, paljon kallioille kapuamista ja mutkittelua. Kunnollisia kulmia periaatteessa kaksi, yksi vähän loivempi käännös ja olihan se aika mutkittelevaa koko matkan, kun onnistuin löytämään niin hyvin reitin jossa oli paljon kierrettäviä esteitä.. :D

Jäljen vanhetessa tehtiin taas esineruutu  Kovasti joutuu kyllä tekemään töitä ennen aloittamista, että saa Jerikon pois "jälki-moodista", oli taas nenä maassa menossa, mutta kun heittelin yhtä esinettä aikani, niin alkoihan se kiinnostua. Matti vei esineet ruutuun, ensin vanha kunnon nahkahanska, Matti vei sen noin 30 metriin. Sen jälkeen kissojen vanha lituskainen pieni lelu hieman sivummalle noin 20 metriin. Hienosti Jeriko lähti molempia etsimään, suoraan ja vauhdilla ja heti kohdalla himmasi ja alkoi tarkentamaan, molemmat löytyi sitten aika nopeasti. Hyvä Jeriko! :)

Jälki vanheni noin 45 minuuttia. Janalle lähetys muutaman metrin päästä ja jälki nousi hyvin, lähti heti oikeaan suuntaan. Alku ihan ok, mutta parin kymmenen metrin jälkeen alkoi vähän haahuilemaan ja meni ensimmäisestä kepistä ohitse. Jeriko löysi kyllä jo takaisin jäljelle, mutta päätin kuitenkin kutsua Jerikon takaisin jäljelle ennen keppiä, että huomaa sen jääneen. Tämän jälkeen jäljestys olikin taas erinomaista, rauhallista ja tarkkaa, joitain makkaranpalojakin nosteli, itse asiassa varmaan enemmän kuin viimeksi ja tahtikin oli jo melkeinpä liian rauhallista! :D Makkaraa siis vielä hillitymmin vaikka nytkin sitä oli vain janalla, kulmissa ja ennen keppejä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hyvin, kulmat Jeriko meni hyvin, varsinkin ensimmäisen aivan täydellisesti. Toisen hieman oikaisi, mutta tosi pienesti. Kallioille kipuamiset meni hyvin. Aivan loppujäljestä nousi pää selkeästi ja jäljestys loppui ja haahuilu alkoi. Pyssäsin liinasta ja kannustin etsimään jäljen, ja sieltähän se löytyi ja viimeinen keppi oli noin 10 metriä sen jälkeen. Isot kehut tästä. Toivon mukaan Jeriko tästä tajuaisi, että vaikka tuntuisi pitkältä (olihan se jälki liian pitkä, en sitä väitä!) niin loppu voi olla "aivan kulman takana".. ;)

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, ei mennyt aivan täydellisesti, mutta ei aivan perseelleenkään. Jouduin puuttumaan toisin kuin edellisellä kerralla, mutta tosiaan ihan hyvä jälki sinänsä, ehkä opittiin jotain. Matti ehkä suostuu tekemään jonkin verran lyhyitä jälkiä lähinnä janaharjoituksena Jerikolle vielä tän kuun aikana, samoin toivon mukaan esineitä pistää hakemaan niin Jeriko saa näissä vielä hieman treeniä. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää ja tästä on hyvä jatkaa taas keväällä. :)

Delfiinikoulutuksessa

Aiemmin viikolla tuli Koirakoutsilta sähköpostia, että Kai Mattssonin (Särkänniemen delfinaarion pääkouluttaja) koulutuksessa Eläinten koulutus -teoriaa ja käytäntöä on vielä paikkoja vapaana. En ollut alkuperäistä ilmoitusta edes huomannut, oli mennyt multa ohi, mutta onneksi vielä mahduttiin mukaan, koska olen aina ollut ihan hullun kiinnostunut kouluttamisesta ylipäätään ja delfiinien koulutuksesta erityisesti, koska se on operanttia/positiivista kouluttamista puhtaimmillaan. Tiesin siis heti, että haluan kuulla tämän kouluttajan näkemyksiä ylipäätään kouluttamisesta. :)

Tänään sitten oli tämä koulutus, ensimmäisenä paikalle tullessa pisti silmään, että Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki olivat myös paikalla ja odotukset nousi entisestään.
Luento oli todella hyvä, koin taas pieniä ahaa-elämyksiä, tärkein ja suurin liittyen extinction burst -nimiseen käsitteeseen, suomenkielisenä terminä taidettiin käyttää turhautumispurkausta tms.. Asia on siis minulle ennestään aivan tuttu, käytän sitä jatkuvasti kun Jerikoa kouluttaessa sheippaan tai vahvistan epäsäännöllisesti asioista, parempaa/pidempikestoista suoritusta hakiessa koira ei saakaan enää palkkaa siitä mistä aiemmin, joka aiheuttaa turhautumista koirassa ja hetkellisen purkauksen, kun koira yrittää vieläkin enemmän! Jos tässä kohtaa koira saa palkan, tämä voimakkaampi käytös vahvistuu. Jos taas haluaa sammuttaa jonkin ei-toivotun käytöksen, sama sääntö pätee, käytöstä ei huomioida ja ensin tulee purkaus entistä voimakkaampaa toimintaa,  ja jos siitä ei edelleenkään seuraa mitään, koira huomaa, ettei siitä ole mitään hyötyä vaikka mitä tekisi ja käytös sammuu.

Morgan Spectorin kirjassa "Clicker training for obedience" oli tästä pari hyvää esimerkkiä: Lapsi haluaa kaupassa karkkia. Vanhempi kieltää. Lapsi alkaa kitistä, vanhempi ehkä vielä kieltää, lapsi nostaa vielä suuremman metelin, jolloin vanhempi nolostuneena myöntyy, että saisi lapsen hiljaiseksi. Mitä tästä seuraa? Seuraavalla kerralla lapsi nostaa nopeammin suuren metelin ja jos saa tahtonsa läpi... no, ymmärrätte varmasti... Toinen esimerkki: Kirjoitat jotain ja käyttämäsi kuulakärkikynä alkaa kulua loppuun. Ravistat kynää ja jos kynä alkaa sitten taas toimia, käytät kynää jatkossakin. Jos se uudestaan hyytyy, ravistat taas ja jos kynä toimii, käytät sitä edelleen. Jos taas muste ehtyy lopullisesti eikä ravistelukaan auta, heität kynän menemään. Käytös (eli kynän käyttäminen) sammuu.

Tämä teoria oli siis minulla ihan hyvin tiedossa ennestäänkin, mutta mitäs sitten noiden tunnarikapuloiden kanssa? Paniikki iskee jos Jeriko koskee vääriin liikaa ja alkaa äkkiä miettimään jotain muuta keinoa asian opettamiseksi, kun "tämä ei selvästi toimi vaan menee aivan metsään".. Vaikka todellisuudessa maltilla väärien kapuloiden koskeminen sammuisi, ja tällä tavalla sammutettu käytös pysyy poissa paljon tehokkaammin kuin jos siitä kiellettäisiin tai estettäisiin, koira on itse todennut ettei siitä ole mitään hyötyä. Tämä on sitä erottelua, mitä kanakurssillakin opetetaan ja mitä mietin alunperinkin tunnarin kanssa, mutta paniikki helposti iskee kun koira tekeekin ei-toivottua asiaa. Malttia! :D
Note to self: muista sammuttaminen ja extinchion burst!!!

Myös epäsäännöllisyyttä ja yllätyksellisyyttä pitäisi muistaa käyttää vieläkin paremmin hyödykseen, ei saisi jumittua samoihin kaavoihin. Aina ei tarvitse palkata, tai palkka voi vaihdella, mikä on motivoivampaa kuin se, että aina se sama nakki tulee suuhun.

Me oltiin Jerikon kanssa myös yhtenä demokoirakkona. Etukäteen mulla ei ollut mielessä mitään tiettyä asiaa mitä haluttaisiin harjoitella, mutta hallin seinustalla oli puomi ja siitä tuli mieleen, että pitäisi tosiaan alkaa varmaan opettamaan Jerikolla myös ylösmenokontaktin koskeminen puomilla ja keinulle, koska nyt on tosi hilkulla välillä, että osuuko siihen. Tätä mietin jo maanantaina Ylökk:n treeneissä ja olen miettinyt pidempäänkin, että tuleeko tää jossain vaiheessa eteen. Olin jo siis ajatellut, että kosketusalustalla sitä opetetaan ja niinhän me tehtiin. Pientä säätöä oli siitä, että mikä on palkan suunta, mistä kohtaa tarkalleen palkkaan ja meneekö koko esteen, mutta palkkailin sitten pelkästä ylösmenokontaktin koskemisesta ja sujui kyllä hyvin, muutama kosketus alustaan ja sitten alusta pois ja Jeriko helposti kosketteli sitten ylösmenoa. Tämä sitten yhdistetään joko kiipee-käskyyn, tai jos tuntuu siltä, että tarvitsee erillisen niin ainakin puomilla mulla on edelleen "puomi" käytettävissä.. Kiipee, kyllä varmaan riittää, tai sitten väliaikaisesti käyttää jotain muuta käskyä ja ketjuttamalla se yhdistyy kiipee/keinu-käskyyn.

Pari muiden koirakkojen harjoitusta oli sellaisia, että pitäisi itsekin tehdä. Ensinnäkin voisi opettaa kohteeksi myös kämmenen koskemisen kirsullaan, siitä olisi hyötyä monissa kiihdyttävissä tilanteissa kun Jeriko ei esim. malttaisi kävelläkään hihnassa hienosti niin siihen voisi hyvin rauhoittaa. Tiedän, että toimii, koska olen tehnyt samaa kosketuskepillä, mutta käsi on aina sopivasti mukana. ;)
Eräs osallistuja halusi opettaa bernilleen jalkojen pyyhkimisen ja hänellä oli siihen tarkoitukseen pyyhe mukana. Tää berni oli kyllä superälykäs, sillä ei oltu käytetty kosketusalustaa, mutta oppi muutamalla toistolla viemään tassut pyyhkeen päälle, alkoi suorastaan syöksymään sinne, ja sitten kun siitä ei palkattukaan tuli se extinchion burst ja jalkojen ruopaisu! Yllättävän helppo siis opettaa ja hauska juttu, tätä tehdään varmaan sitten sisäharjoituksena mun jalkasaikun aikana.. :)

Huh kun on pitkä teksti painavaa asiaa, onnittelut jos olet jaksanut lukea tänne asti, ei kai tässä enää muuta sanottavaa.. Jeriko ei oppinut hyppimään voltteja vedessä, mutta minä koin suorastaan valaistuksen ja olen erittäin iloinen, että olin tuolla, hintansa väärti! :)