Tänään oltiin Mahnalassa paimennustreeneissä, paimennettavana oli viisi tämän kevään pässikaritsaa. Suloisia olivat, aivan kuin Lambi-mainoksesta vaikkakin kaksi kertaa isompia. :D Nämä olivat myös hyvin herkkiä ja vauhdikkaita, mutta eivät puskeneet päälle kun eivät olleet sillä lailla ihmiseenkään kesyyntyneet.
Paimennus meni todella hyvin, Jerikon paimennus on kehittynyt aivan huimasti näillä kahdella kerralla mitä ollaan oltu eri lampailla ja olen päästänyt sen tekemään itsenäisemmin. Eikä tarvitse pelätä, että Jeriko mitään sikailisi, todella nätisti paimentaa. Hakukaaret on tosi hyviä ja Jeriko osaa suunnat jo suhteellisen hyvin, aina kun lähettää liikkeelle niin hakeutuu aivan perille asti tasapainopisteeseen vaikka lauma oli välillä jo aika kaukanakin (20-30 metriä), ei siis mitään syöksyjä. Kerran lähetin Jerikon hakemaan lampaat itsenäisesti ison oksakasan (siis oikeasti iso, pari metriä korkea) takaa ja sieltäkin toi lampaat todella hienosti. Muutaman kerran Jeriko flankkasi aivan upeasti, kääntyi jopa hieman taaksepäin ennen kuin lähti kaarelle ja teki todella mallikelpoisen kaaren. Ajoa harjoiteltiin aidan vieressä ja siinä Jeriko alkoi myös käyttämään enemmän kroppaansa, vauhtia pitää vielä saada pois, mutta välillä menikin sopivan rauhallisesti. Lähettelin Jerikoa vähän kauempaakin ja tilanteen muuttuessa nopeasti myös vähän vauhdissa eri suunnista kaarille ja sujui todella hyvin. Alkoi näyttämään ihan oikealta paimennukselta ja olin todella ylpeä!
Edelleen on kyllä sitä, että kun Jeriko väsyy (niin kuin nyt toisella treenikerralla), niin usko alkaa loppua eikä enää niin rohkeasti menee aidan ja lampaan väliin tai muuten tee vaikeita juttuja, esim. ajoa, ei riitä kantti painostaa lampaita. Keskittyminen herpaantuu. Mutta nyt kun olen nähnyt tämän kehityksen niin olen aivan vakuuttunut, että Jerikossa on viettiä ihan riittämiin ja kesän aikana saadaan varmaan heikot kohdatkin siloteltua, varmasti löytyy vielä potkua ajoihinkin. :)
Yleisesti täytyy sanoa, että on ollut hurjan kiireistä aikaa: kahdet agilitytreenit (eilen oli kyllä viimeinen Hannan treeni toistaiseksi), ohjattu toko (enää kolme kertaa onneksi vaikka onkin ollut todella hyödyllistä) ja nyt paimennuksiakin, jälkeäkin pitäisi ehtiä tehdä. Neljä lajia treenattavaksi on aika hiton paljon, pitäisi osata keskittyä johonkin, mutta kun kaikkea tekisi mieli tehdä. :D Tokoilu on kyllä jäänyt tohon kertaan viikkoon, agilityäkin tehdään jatkossa kerta viikkoon niin eiköhän siitä jää sitten aikaa sopivasti paimennukselle ja jäljellekin. Tokosta haluaisin päästä AVO-luokan kokeisiin ja saada sieltä tuloksia, sitten sen voisi jättää vaikka tauollekin. Agilityssä haluan kisaamaan kesän aikana. Jälkikokeisiin olisi kiva päästä ensi kesänä, mutta silti sitä pitäisi ahkerasti treenata jo nyt. Paimennusta haluan ehdottomasti treenata ahkeraan nyt kesällä.
Yhtäkkiä on päätynyt tilanteeseen, jossa on neljä lajia jota kaikkia haluaisi treenata kun koira edistyy niin hyvin. :D Kertoo siitä että on aivan upea harrastuskoira kun siitä on niin moneen. <3
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
perjantai 13. toukokuuta 2011
Bääää!
Eilen oltiin Juupajoella paimentamassa Marjatta Jaatisen luona. Kirjoitin siitä jo eilen blogipäivityksen, mutta bloggerissa oli joku katkos ja teksti sitten katosi vaikka olin sen jo ehtinyt julkaistakin. Uusi yritys siis.
Paimennettavana oli yhdeksän erittäin vauhdikasta suomenlammasta, haastavaa oli kun lampaat rynni päälle ja ohi ja vei mennessään niin että jalat irtos maasta, eikä sitten meinannut pysyä mukana ollenkaan. :D
Treeni meni kuitenkin aika kivasti. Hakukaaret on Jerikolla jo aika hyvät vaikka voisi väljemmätkin olla, Jeriko onkin mielellään kaarella, mutta lauman ajaminen on Jerikolle sitten haastavampaa.
Nyt lähetin Jerikoa jo vähän kauempaa hakemaan laumaa niin etten itse ollut lampaiden vieressä vaan jotakuinkin lampaiden ja Jerikon välissä, etäisyyttä lampaista Jerikoon oli ehkä 10-15 metriä. Tällaista ei olla aikaisemmin tehty ja vähän ehkä oikaisin koulutuksessa, mutta näiden lampaiden kanssa ei oikein muukaan auttanut, kun muuten Jeriko ei olisi millään ehtinyt tasapainoon ennen kuin lampaat olisi olleet jo musta ohitse. Itsenäiset hakukaaret meni kyllä hyvin, nätisti Jeriko kävi lauman nostamassa. Yhden kerran Jeriko myös itse oma-aloitteisesti laajensi kaartaan kun ensin oli liian tiukka, tämän Marjatta pisti merkille erityisen hyvänä asiana, koiran pitäisi osata myös itse käyttää päätään ja tehdä fiksuja ratkaisuja.
Lähetin Jerikoa myös hakemaan lampaita aidan vierestä tai nurkasta, aika haastavaa tämäkin vielä näin kokemattomalle koiralle, mutta todella hyvin meni. Jos Jerikolta meinasi usko loppua niin sain sen kuitenkin pienellä rohkaisulla menemään nästisti lampaiden ja aidan väliin. Ainakin puolet kerroista Jeriko meni kyllä yhtään epäröimättä väliin kun vaan kerroin suunnan mistä mennään. Tietenkin piti itse valita viisaasti kumpi on helpompi suunta ja jos sitten meni mönkään ja Jeriko lähti huonosti niin kutsuin Jerikon takaisin ja otin uudestaan. Tästä Marjatta sanoi, että fiksusti tehty, ja tällä menetelmällä sainkin sitten Jerikon menemään aina nätisti sinne väliin eikä tullut mitään ryntäyksiä.
Ajamisen harjoittelu olikin sitten näillä lampailla erittäin haastavaa, kun ne oli hetkessä mun päällä ja ohitse, siinä tilanteessa toki luonnostaan Jeriko haluaisi lähteä kaarelle pysäyttämään lampaita. Muutenkin tosiaan kaarella oleminen Jerikolle se helpompi juttu. Saatiin kuitenkin joitain lyhyitä hyviä pätkiä suoraa ajoa, ja niissä Jeriko alkoi käyttämään kroppaansakin mukavasti. Kunhan saadaan näitä ajoja treenattua enemmän niin varmasti tuo kropan käyttö lisääntyy, kaarilla kun sitä ei oikein tarvitsekaan.
Jerikon tyyli paimentaa on kyllä kaikenkaikkiaan melko rento ja rauhallinen, liikkuu toki yleensä aika nopeasti, mutta ryntäilyä on enää hyvin vähän, vauhti on tasainen ja kuuntelee hyvin käskyt vaikka maassa ei meinaa aina malttaa pysyäkään. Vaikka aluksihan Jerikollakin oli sitä ryntäilyä ja säntäilyä ja kovapäisyyttä, mutta ehkä iänkin myötä on nyt tullut tuo kuuliaisuus ja rauhallisuus.
Työskentelysade on melko pieni ja jopa nämä lampaat päästi Jerikon melko lähelle (kulmissa parin metrin päähän, avoimella toki herkemmin reagoi). Tämä on varmaan ihan hyväkin asia, voimakkaammalla tyylillä kevyemmät lampaat sitten herkästi sinkoaisi minne sattuu jos kaaret ei pysy tosi laajoina. Ainakin aloittelevan ohjaajan kanssa helpompi näin. Raskaampien lampaiden kanssa täytyy toki osata antaa painetta, että saa lauman liikkumaan.
Olin etukäteen jännittänyt mitä Marjatta Jerikosta sanoo, mutta ei meitä ainakaan heti tyrmätty! :D Itse asiassa Marjatta sanoi, että uskoo meidän ihan hyvin voivan kisata ykkösissä tai kakkosissakin. Ainut mitä hän sanoi jäävänsä miettimään oli se, että osaako Jeriko luonnostaan tasapainottaa vai onko mun käskyt vaan niin oikea-aikaiset. Jälkimmäisestä täytyy kyllä kommentoida, että jos se niin olisi niin olisi ainakin sitten puhdasta aloittelijan tuuria! :D
Tasapainon pitämistäkin voi kyllä treenata/testata vapaalla kuljetuksella, mutta näillä lampailla se oli ihan mahdotonta.
Mutta olen siis tyytyväinen tähän treeniin, tuntui että Jeriko on edistynyt aika paljon. Päästään nyt sitten kesän aikana varmaan treenailemaan vähän useamminkin joten katsotaan miten tässä kesän aikana edistytään. :)
Mietin tässä jo, että jos tänä kesänä/syksynä käytäisiin toko-kokeissa ja agilitykisoissa, niin ensi kesänä voisi panostaa jälkikokeisiin ja ehkä sen paimennuksen perusradankin suorittaa.. ;)
Paimennettavana oli yhdeksän erittäin vauhdikasta suomenlammasta, haastavaa oli kun lampaat rynni päälle ja ohi ja vei mennessään niin että jalat irtos maasta, eikä sitten meinannut pysyä mukana ollenkaan. :D
Treeni meni kuitenkin aika kivasti. Hakukaaret on Jerikolla jo aika hyvät vaikka voisi väljemmätkin olla, Jeriko onkin mielellään kaarella, mutta lauman ajaminen on Jerikolle sitten haastavampaa.
Nyt lähetin Jerikoa jo vähän kauempaa hakemaan laumaa niin etten itse ollut lampaiden vieressä vaan jotakuinkin lampaiden ja Jerikon välissä, etäisyyttä lampaista Jerikoon oli ehkä 10-15 metriä. Tällaista ei olla aikaisemmin tehty ja vähän ehkä oikaisin koulutuksessa, mutta näiden lampaiden kanssa ei oikein muukaan auttanut, kun muuten Jeriko ei olisi millään ehtinyt tasapainoon ennen kuin lampaat olisi olleet jo musta ohitse. Itsenäiset hakukaaret meni kyllä hyvin, nätisti Jeriko kävi lauman nostamassa. Yhden kerran Jeriko myös itse oma-aloitteisesti laajensi kaartaan kun ensin oli liian tiukka, tämän Marjatta pisti merkille erityisen hyvänä asiana, koiran pitäisi osata myös itse käyttää päätään ja tehdä fiksuja ratkaisuja.
Lähetin Jerikoa myös hakemaan lampaita aidan vierestä tai nurkasta, aika haastavaa tämäkin vielä näin kokemattomalle koiralle, mutta todella hyvin meni. Jos Jerikolta meinasi usko loppua niin sain sen kuitenkin pienellä rohkaisulla menemään nästisti lampaiden ja aidan väliin. Ainakin puolet kerroista Jeriko meni kyllä yhtään epäröimättä väliin kun vaan kerroin suunnan mistä mennään. Tietenkin piti itse valita viisaasti kumpi on helpompi suunta ja jos sitten meni mönkään ja Jeriko lähti huonosti niin kutsuin Jerikon takaisin ja otin uudestaan. Tästä Marjatta sanoi, että fiksusti tehty, ja tällä menetelmällä sainkin sitten Jerikon menemään aina nätisti sinne väliin eikä tullut mitään ryntäyksiä.
Ajamisen harjoittelu olikin sitten näillä lampailla erittäin haastavaa, kun ne oli hetkessä mun päällä ja ohitse, siinä tilanteessa toki luonnostaan Jeriko haluaisi lähteä kaarelle pysäyttämään lampaita. Muutenkin tosiaan kaarella oleminen Jerikolle se helpompi juttu. Saatiin kuitenkin joitain lyhyitä hyviä pätkiä suoraa ajoa, ja niissä Jeriko alkoi käyttämään kroppaansakin mukavasti. Kunhan saadaan näitä ajoja treenattua enemmän niin varmasti tuo kropan käyttö lisääntyy, kaarilla kun sitä ei oikein tarvitsekaan.
Jerikon tyyli paimentaa on kyllä kaikenkaikkiaan melko rento ja rauhallinen, liikkuu toki yleensä aika nopeasti, mutta ryntäilyä on enää hyvin vähän, vauhti on tasainen ja kuuntelee hyvin käskyt vaikka maassa ei meinaa aina malttaa pysyäkään. Vaikka aluksihan Jerikollakin oli sitä ryntäilyä ja säntäilyä ja kovapäisyyttä, mutta ehkä iänkin myötä on nyt tullut tuo kuuliaisuus ja rauhallisuus.
Työskentelysade on melko pieni ja jopa nämä lampaat päästi Jerikon melko lähelle (kulmissa parin metrin päähän, avoimella toki herkemmin reagoi). Tämä on varmaan ihan hyväkin asia, voimakkaammalla tyylillä kevyemmät lampaat sitten herkästi sinkoaisi minne sattuu jos kaaret ei pysy tosi laajoina. Ainakin aloittelevan ohjaajan kanssa helpompi näin. Raskaampien lampaiden kanssa täytyy toki osata antaa painetta, että saa lauman liikkumaan.
Olin etukäteen jännittänyt mitä Marjatta Jerikosta sanoo, mutta ei meitä ainakaan heti tyrmätty! :D Itse asiassa Marjatta sanoi, että uskoo meidän ihan hyvin voivan kisata ykkösissä tai kakkosissakin. Ainut mitä hän sanoi jäävänsä miettimään oli se, että osaako Jeriko luonnostaan tasapainottaa vai onko mun käskyt vaan niin oikea-aikaiset. Jälkimmäisestä täytyy kyllä kommentoida, että jos se niin olisi niin olisi ainakin sitten puhdasta aloittelijan tuuria! :D
Tasapainon pitämistäkin voi kyllä treenata/testata vapaalla kuljetuksella, mutta näillä lampailla se oli ihan mahdotonta.
Mutta olen siis tyytyväinen tähän treeniin, tuntui että Jeriko on edistynyt aika paljon. Päästään nyt sitten kesän aikana varmaan treenailemaan vähän useamminkin joten katsotaan miten tässä kesän aikana edistytään. :)
Mietin tässä jo, että jos tänä kesänä/syksynä käytäisiin toko-kokeissa ja agilitykisoissa, niin ensi kesänä voisi panostaa jälkikokeisiin ja ehkä sen paimennuksen perusradankin suorittaa.. ;)
lauantai 7. toukokuuta 2011
Tampereen KV-näytelmä
Tänään oli Tampereen KV-näyttely, tuomarina irlantilainen Anthony Kelly.
Olin valmistautunut aikas hyvin, Jeriko oli hyvin siistitty ja venyttelinkin edellisenä iltana. Aamulla käytiin pyörälenkillä, että sai purkaa energiaa ja lihakset lämpeni ja aukes erityisen hyvin. Näyttelyesiintymistä ollaan harjoiteltu ja on jo tosi hienosti mennyt, Jerikon hännän kanto on harjoituksissa ollut jo aikas hyvää, mutta selväähän se on, että tilanne kehässä vieraiden urosten kanssa on aivan eri.
Arvosanaksi Jeriko sai H, tässä arvostelu:
"Head ok. Keen expression. Earplacement good. Neck ok. Shoulderplacement good. Foreleg good. Topline ok. Could do with more body. Angulation of hindleg ok. Teeth (ehkä, en ole ihan varma tuosta sanasta, hieman vaikea saada selvää) ok. Temperament ok. Movement could be steadier. Hindmovement not so good. Tailcarriage is too high."
Siis periaatteessa ihan hyvä arvostelu, arvosanaan nähden varsinkin. Sitten asian puintia:
Jeriko esiintyi mielestäni todella hyvin, olen erittäin ylpeä siitä! :) Jeriko seisoi hyvin ja vaikka tuomari käsitteli koiria todella kovakouraisesti niin, että pari yritti näykätä ja useimmat väistää, niin Jeriko kesti hyvin ja seisoi vaan paikallaan. Lisäksi seisoessaan Jeriko vielä nosti korvansa ihanan terhakkaaseen asentoon, missä sen korvia nähdään hyvin harvoin kun aina on niin nöyrää poikaa ihmisten kesken! :D Rivissä seisottaessa yksi uros joka oli juniorikehästä vielä jäänyt arvosteluaan ottamaan, ärisi ja haukkui Jerikolle, ja sain silti Jerikon seisomaan hyvin, hyvä suoritus siis tässä häiriössä.
Juoksuttaminen oli hankalaa, koska kehä oli hyvin pieni, chihuillakin oli isompi kehä kuin bortsuilla! Eipä siis päässyt kunnolla vauhtiin eikä takajalat kunnolla polkemaan, kaikilla tietty sama ongelma, mutta hölmöä jos tuomari ei sitä tilanpuutetta tajunnut ja juoksuttikin vain kerran ympäri. Siinä tilassa olisi pitänyt juosta vähintään 2-3 kertaa kehä ympäri, että olisi saanut kunnon draivin päälle. Eipä siis voi oikein koiraa syyttää, hyvät liikkeet Jerikolla olisi jos olisi vain isompi tila, parkkipaikalla juoksuttaessa meni todella hienosti kunhan sain kunnon vauhdin päälle.
Tuomarilinja aiheutti kyllä suurta hämmennystä kehän laidalla. Meidänkin poistuessa kehästä tuntematon nuori nainen tuli ihan ihmeissään kysymään, että saatiinko me ihan tosissaan keltainen nauha. Itsekään en meinannut ihan uskoa. :D
Lopulta valtaosa uroksista sai keltaisen nauhan tai sitä huonomman, 15:ta kaksi sai siniset. Ei ERIä kenellekään, ei siis muka yhtään palkitsemisen arvoista urosta, vaikka kehässä pyöri ainakin yksi muotovaliokin ja hyvännäköisiä koiria ylipäätään, vielä monenlaisia niin, että olisi varmasti löytynyt joku joka makuun. Mutta ei.
Ja sama homma lopulta sitten narttukehässäkin, ei yhtään ERIä, pari EH:ta ja loput keltaista nauhaa tai huonompia.
Ihan uskomatonta ettei koko porukasta löytynyt yhtään koiraa joka tuomarin mielestä olisi palkitsemisen arvoinen, tiesiköhän se edes, että arvosteluasteikossa olisi parempiakin tarjolla kuin EH?? :D Tai mitä rotua ajatteli tuomaroivansa, kun mikään tämän päivän koirista ei hänen mielestään tarpeeksi hyvin täyttänyt rotumääritelmää?
No, opinpahan että tälle tuomarille ei kannata mennä, rahan haaskuuta tuollainen. Mutta Jerikoon olen kyllä tyytyväinen, ollaan me kyllä paljon kehitytty tässä näyttelyesiintymisessä, joten erkkariin sitten uudella puhdilla. Siellä ainakin on isot kehät ja tilaa juosta! ;)
Olin valmistautunut aikas hyvin, Jeriko oli hyvin siistitty ja venyttelinkin edellisenä iltana. Aamulla käytiin pyörälenkillä, että sai purkaa energiaa ja lihakset lämpeni ja aukes erityisen hyvin. Näyttelyesiintymistä ollaan harjoiteltu ja on jo tosi hienosti mennyt, Jerikon hännän kanto on harjoituksissa ollut jo aikas hyvää, mutta selväähän se on, että tilanne kehässä vieraiden urosten kanssa on aivan eri.
Arvosanaksi Jeriko sai H, tässä arvostelu:
"Head ok. Keen expression. Earplacement good. Neck ok. Shoulderplacement good. Foreleg good. Topline ok. Could do with more body. Angulation of hindleg ok. Teeth (ehkä, en ole ihan varma tuosta sanasta, hieman vaikea saada selvää) ok. Temperament ok. Movement could be steadier. Hindmovement not so good. Tailcarriage is too high."
Siis periaatteessa ihan hyvä arvostelu, arvosanaan nähden varsinkin. Sitten asian puintia:
Jeriko esiintyi mielestäni todella hyvin, olen erittäin ylpeä siitä! :) Jeriko seisoi hyvin ja vaikka tuomari käsitteli koiria todella kovakouraisesti niin, että pari yritti näykätä ja useimmat väistää, niin Jeriko kesti hyvin ja seisoi vaan paikallaan. Lisäksi seisoessaan Jeriko vielä nosti korvansa ihanan terhakkaaseen asentoon, missä sen korvia nähdään hyvin harvoin kun aina on niin nöyrää poikaa ihmisten kesken! :D Rivissä seisottaessa yksi uros joka oli juniorikehästä vielä jäänyt arvosteluaan ottamaan, ärisi ja haukkui Jerikolle, ja sain silti Jerikon seisomaan hyvin, hyvä suoritus siis tässä häiriössä.
Juoksuttaminen oli hankalaa, koska kehä oli hyvin pieni, chihuillakin oli isompi kehä kuin bortsuilla! Eipä siis päässyt kunnolla vauhtiin eikä takajalat kunnolla polkemaan, kaikilla tietty sama ongelma, mutta hölmöä jos tuomari ei sitä tilanpuutetta tajunnut ja juoksuttikin vain kerran ympäri. Siinä tilassa olisi pitänyt juosta vähintään 2-3 kertaa kehä ympäri, että olisi saanut kunnon draivin päälle. Eipä siis voi oikein koiraa syyttää, hyvät liikkeet Jerikolla olisi jos olisi vain isompi tila, parkkipaikalla juoksuttaessa meni todella hienosti kunhan sain kunnon vauhdin päälle.
Tuomarilinja aiheutti kyllä suurta hämmennystä kehän laidalla. Meidänkin poistuessa kehästä tuntematon nuori nainen tuli ihan ihmeissään kysymään, että saatiinko me ihan tosissaan keltainen nauha. Itsekään en meinannut ihan uskoa. :D
Lopulta valtaosa uroksista sai keltaisen nauhan tai sitä huonomman, 15:ta kaksi sai siniset. Ei ERIä kenellekään, ei siis muka yhtään palkitsemisen arvoista urosta, vaikka kehässä pyöri ainakin yksi muotovaliokin ja hyvännäköisiä koiria ylipäätään, vielä monenlaisia niin, että olisi varmasti löytynyt joku joka makuun. Mutta ei.
Ja sama homma lopulta sitten narttukehässäkin, ei yhtään ERIä, pari EH:ta ja loput keltaista nauhaa tai huonompia.
Ihan uskomatonta ettei koko porukasta löytynyt yhtään koiraa joka tuomarin mielestä olisi palkitsemisen arvoinen, tiesiköhän se edes, että arvosteluasteikossa olisi parempiakin tarjolla kuin EH?? :D Tai mitä rotua ajatteli tuomaroivansa, kun mikään tämän päivän koirista ei hänen mielestään tarpeeksi hyvin täyttänyt rotumääritelmää?
No, opinpahan että tälle tuomarille ei kannata mennä, rahan haaskuuta tuollainen. Mutta Jerikoon olen kyllä tyytyväinen, ollaan me kyllä paljon kehitytty tässä näyttelyesiintymisessä, joten erkkariin sitten uudella puhdilla. Siellä ainakin on isot kehät ja tilaa juosta! ;)
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vapputohinat
Meillä oli täällä vappuna vähän viraita, Jerikollakin omansa kun Ronja-pentu tuli Aten ja Maijun kanssa kylään. Aluksi kun tultiin vaan suoraan sisään pennun kanssa Jeriko antoi vähän kalsean vastaanoton, murisi epäluuloisena ja ärähtikin sitten vähän. Jeriko päätyi tästä hyvästä makkariin jäähylle, hetken päästä mentiin yhdessä ulos. Sitten Jeriko olikin taas hyvää leikittäjä-kaveria, koko illan koirat pyöri lattialla (lähinnä Ronja päällä) ja Jeriko antoi pennun roikkua karvoissaan ja ravistella ja riepotella. Aika kovasti tuntuu sisua löytyvän pikku-Ronjastakin, vähän olisi Jeriko isompana saanut jo komentaakin, mutta kiva näinkin.
Perjantaina oltiin myös ulkona Katrin ja Patun (puolivuotias labradoriuros) kanssa lenkillä, ja Jeriko leikki aivan innoissaan, ja kun siinäkin lenkin jälkeen käytiin Ronjaa moikkaamassa, niin Jeriko tykkäskin leikkiä enemmän Patun kanssa ja antoi sen yhtä lailla seistä päällään ja purra kaulaa. Välillä pojat makasi lusikassa oikein hellyttävän näköisinä, olisi pitänyt olla kamera mukana! :D
Kuitenkin kiva kun Jerikosta on vanhemmiten tullut näin sosiaalinen ja leikkisä, ei turhaan äijäile vaikka kyllä sitten sanookin takaisin jos toinen haastaa riitaa. Mutta jos ei nuoremmat riitaa haasta niin Jerikokin heittäytyy ihan lapselliseksi eikä ota turhan vakavasti elämää. Ihana poika. :)
Tästä tosin seuraa se, ettei siellä paikkamakuussa viitsisi oikein pysyä, mutta kyllä me sekin kuntoon vielä saadaan!
Tänään sitten kävin aamulla tekemässä peltojäljen Jerikolle. Jäljen vanhetessa tein muutaman ruutuun lähetyksen, ensin kolme hiirimaton kanssa (varmuuden vuoksi kun on hetki siitä kun viimeksi tehtiin) ja sitten ilman 5 tai 6. Jeriko meni ilmankin hiirimattoa nyt joka kerta nopeasti ja suoraan aika lailla keskelle ruutua, aivan upeasti sujui! Selvästi ymmärtänyt homman jujun. :)
Jälki vanheni siinä noin 40 minuuttia, pituutta oli n. 250 metriä. Ehkä vähän vaikeakin, kaksi suoraa kulmaa ja loppuun kaarre. Keppejä laitoin jäljelle viisi, yksi ilman herkkurasiaa. Nakkeja en nyt heitellyt yhtään mihinkään, suoraan puhtaalle jäljelle vaan. Olosuhteet oli kyllä ehkä vähän turhan haastavat, välissä oli alkanut tuulemaan melko reippaasti ja varmaan hajua heitti vähän minne sattuu. Jeriko työskenteli tosi hyvin, nenä kiinni maassa ja tarkkaan, mutta tuulen vuoksi oli vähän vaikea pysyä jäljellä, yritti selvästi kuitenkin koko ajan. Kaikista kepeistä taisi mennä ohitse ensin kun seurasi hajua vähän sivussa, mutta tajusi sitten itse, että siinä olikin jotain. Keppien nostoon täytyy kyllä opettaa ihan kunnolla nätimpi tapa, nyt kyllä menee vähän silppuamiseksi heti. Ensimmäisestä kulmasta Jeriko meni aika pahasti ohi ja autoin sitten löytämään oikean suunnan. Toisessa kulmassa annoin Jeriko työskennellä ihan itse ja oikea suunta sitten löytyikin. Jäljen pää löytyi ihan mallikkaasti.
Olen siis ihan tyytyväinen, olosuhteet oli turhan haastavat, mutta Jeriko kuitenkin työskenteli koko ajan, ei ollut sinänsä koirassa vika. Kyllä tässä tosiaan alkaa ajatukset heräämään, että voisi ensi kesänä kisata jäljessä, tämä syksy tulee ehkä kuitenkin vähän liian äkkiä...
Käytiin sitten vielä Tuijan kanssa tekemässä esineruutua ja lenkillä. Ensimmäinen esine meni Jerikolle näin yhtäkkiä vähän liian kauaksi, usko meinasi loppua että voiko olla näin kaukana, mutta Jeriko työskenteli tässäkin hyvin ja huolellisesti etsi ja haravoi aluetta. Innokkaasti lähti ylipäätään etsimään. Tuija kävi sitten uudestaan näyttämässä missä nahkahanska oli, ja sitten Jeriko löysikin sen melko nopeasti.
Toisena esineenä oli pinkki karvan pala, jonka Tuija jätti paljon lähemmäksi, tehtiin vähän ylihelppo, että jää hyvä mieli. Tämän Jeriko sitten hakikin aivan suoraan.
Touhukas vappu siis takana, nyt alkaakin jo vähän väsyttämään ja silti pitäisi käydä ruotsin epikriisiin käsiksi....... ja niihin kaikkiin muihin kouluhommiin mitä tässä nyt on. Aivan hullua kyllä koulussa tämä jakso ollut, jakson vastuuhenkilöt on kyllä jotenkin sekaisin päästään kun kuvittelee, että kaiken tämän ehtii, varsinkin jos olisi muutakin elämää!
Perjantaina oltiin myös ulkona Katrin ja Patun (puolivuotias labradoriuros) kanssa lenkillä, ja Jeriko leikki aivan innoissaan, ja kun siinäkin lenkin jälkeen käytiin Ronjaa moikkaamassa, niin Jeriko tykkäskin leikkiä enemmän Patun kanssa ja antoi sen yhtä lailla seistä päällään ja purra kaulaa. Välillä pojat makasi lusikassa oikein hellyttävän näköisinä, olisi pitänyt olla kamera mukana! :D
Kuitenkin kiva kun Jerikosta on vanhemmiten tullut näin sosiaalinen ja leikkisä, ei turhaan äijäile vaikka kyllä sitten sanookin takaisin jos toinen haastaa riitaa. Mutta jos ei nuoremmat riitaa haasta niin Jerikokin heittäytyy ihan lapselliseksi eikä ota turhan vakavasti elämää. Ihana poika. :)
Tästä tosin seuraa se, ettei siellä paikkamakuussa viitsisi oikein pysyä, mutta kyllä me sekin kuntoon vielä saadaan!
Tänään sitten kävin aamulla tekemässä peltojäljen Jerikolle. Jäljen vanhetessa tein muutaman ruutuun lähetyksen, ensin kolme hiirimaton kanssa (varmuuden vuoksi kun on hetki siitä kun viimeksi tehtiin) ja sitten ilman 5 tai 6. Jeriko meni ilmankin hiirimattoa nyt joka kerta nopeasti ja suoraan aika lailla keskelle ruutua, aivan upeasti sujui! Selvästi ymmärtänyt homman jujun. :)
Jälki vanheni siinä noin 40 minuuttia, pituutta oli n. 250 metriä. Ehkä vähän vaikeakin, kaksi suoraa kulmaa ja loppuun kaarre. Keppejä laitoin jäljelle viisi, yksi ilman herkkurasiaa. Nakkeja en nyt heitellyt yhtään mihinkään, suoraan puhtaalle jäljelle vaan. Olosuhteet oli kyllä ehkä vähän turhan haastavat, välissä oli alkanut tuulemaan melko reippaasti ja varmaan hajua heitti vähän minne sattuu. Jeriko työskenteli tosi hyvin, nenä kiinni maassa ja tarkkaan, mutta tuulen vuoksi oli vähän vaikea pysyä jäljellä, yritti selvästi kuitenkin koko ajan. Kaikista kepeistä taisi mennä ohitse ensin kun seurasi hajua vähän sivussa, mutta tajusi sitten itse, että siinä olikin jotain. Keppien nostoon täytyy kyllä opettaa ihan kunnolla nätimpi tapa, nyt kyllä menee vähän silppuamiseksi heti. Ensimmäisestä kulmasta Jeriko meni aika pahasti ohi ja autoin sitten löytämään oikean suunnan. Toisessa kulmassa annoin Jeriko työskennellä ihan itse ja oikea suunta sitten löytyikin. Jäljen pää löytyi ihan mallikkaasti.
Olen siis ihan tyytyväinen, olosuhteet oli turhan haastavat, mutta Jeriko kuitenkin työskenteli koko ajan, ei ollut sinänsä koirassa vika. Kyllä tässä tosiaan alkaa ajatukset heräämään, että voisi ensi kesänä kisata jäljessä, tämä syksy tulee ehkä kuitenkin vähän liian äkkiä...
Käytiin sitten vielä Tuijan kanssa tekemässä esineruutua ja lenkillä. Ensimmäinen esine meni Jerikolle näin yhtäkkiä vähän liian kauaksi, usko meinasi loppua että voiko olla näin kaukana, mutta Jeriko työskenteli tässäkin hyvin ja huolellisesti etsi ja haravoi aluetta. Innokkaasti lähti ylipäätään etsimään. Tuija kävi sitten uudestaan näyttämässä missä nahkahanska oli, ja sitten Jeriko löysikin sen melko nopeasti.
Toisena esineenä oli pinkki karvan pala, jonka Tuija jätti paljon lähemmäksi, tehtiin vähän ylihelppo, että jää hyvä mieli. Tämän Jeriko sitten hakikin aivan suoraan.
Touhukas vappu siis takana, nyt alkaakin jo vähän väsyttämään ja silti pitäisi käydä ruotsin epikriisiin käsiksi....... ja niihin kaikkiin muihin kouluhommiin mitä tässä nyt on. Aivan hullua kyllä koulussa tämä jakso ollut, jakson vastuuhenkilöt on kyllä jotenkin sekaisin päästään kun kuvittelee, että kaiken tämän ehtii, varsinkin jos olisi muutakin elämää!
Tilaa:
Kommentit (Atom)