Myytin pääsiäisleiri

Miten tän viikonlopun summaisi lyhyesti? Tällä hetkellä tunne on hieman väsynyt, mutta äärimmäisen tyytyväinen. Ennen kaikkea onnellinen ja tyytyväinen. Kyllä nää tällaiset viikonloput antaa mulle niin paljon vaikka vähän rankkaa oliskin. :) Oli mukava treenata hyvähenkisessä porukassa ja nähtiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa, joka muutti jo joku aikaa sitten Seinäjoelle. :)

Perjantaina aloitettiin Emmi Lavikan ohjauksessa toko (tai meidän kohdalla tarkkaan ottaen tottis) treenit Jupiterin kanssa. Jupiterin kanssa ei olla vielä kovin ihmeellisiä asioita harjoiteltu, joten leikittiin, tehtiin luoksetuloa, istumista, tehtiin käsi-targettia. Alettiin Jupiterin kanssa vahvistamaan myös kuolleelle lelulle menoa ja tekemään maahanmenoa, ja näitä sitten jatketaan kotona.

Ennen kaikkea Jupiter sai taas kokemuksen uudesta hallista (häntä pystyssä innolla sisään ja heti olisi ollut kiva moikata kaikki) ja aloitettiin harjoittelemaan, että kaikkia ei tarvi heti aina moikata. :D Ohitustreenit lähti hyvin sujumaan ja Jupiter keskittyy aivan uskomattoman hyvin ikäisekseen sekä kentällä yksin ollessa, että kentän ulkopuolella. Tehtiin kentän ulkopuolella katsekontaktitreeniä niin, että Jupiter joutui luopumaan esillä olleista namikäsistä. Tätä tehdessä ohittava aikuinen koira meinasi vähän nuuskaista Jupiterin selkää eikä Jupiter edes vilkaissut vaan piti vaan kontaktia. Samoin kentällä jaksaa keskittyä todella pitkään. Aivan huikea pentu. :)

Jerikolle tehtiin pari luoksetuloa, 2kg kapulan noutoa sekä seuraamista niin, että Tiina vahti asentoa. Vähän pyrkii avautumaan ja sitä palkan suuntaa pitäis vaan edelleen muistaa korjata taakse vasemmalle. Tein myös sivulta vastapäpäivään pyöräyttämistä Jerikolle, joka tuntui myös saavan takaosan paremmin aisoihin. Näitä pitää nyt muista vaan jatkaa.

Lisäksi aloin Jerikolla hiomaan maahanmenoa ja istumaan nousua perusasennossa kosketuskepin kanssa. Maahanmenoon sai helposti hyvän heittäytymisen, mutta istumaannousua portaattomasti täytyy vielä harjoitella. Lihakset tarvii varmaan vähän aikaa, että löytyisi se oikea liikerata.

Lauantaina oli Santtu Stenbergin treenit, joihin osallistuin Jerikon kanssa. Rata oli oikeastaan meille helpohko, mutta mua jännitti miten Jeriko jaksaa ja ettei sillä vaan olisi enää jumeja, kun talven liukkaiden aikaan niitä oli enemmänkin. Ehkä tämän vuoksi alkuun oma meno oli vähän varovaista ja "laiskaa", mutta Santtu kyllä pisti sitten kunnolla hommiinkin eikä Jerikon liikkeessä tai hyppäämisessä ollut mitään ongelmaa, joten itsekin sitten vapauduin taas tekemään kunnolla töitä. Tosi hyvät treenit! :)

Jupiterin kanssa jatkettiin vapaaharkkana perjantaina tehtyjä juttuja. Ukko ei ollut tähän mennessä ollut reissussa mukana ja illalla jälleennäkeminen oli aika hellyyttävä. Tämän ymmärtää parhaiten ihmiset, jotka on kohdanneet tilanteita joissa koirasta on meinannut tulla "koiran koira" tai on muuten joutuneet tekemään erityisesti töitä suhteen luomiseen koiran kanssa. Ukko toki nuoli ensimmäisenä raivokkaasti Jerikon naaman, siinä ei ole mitään uutta eikä yllättävää. Mutta seuraavaksi Ukko suorastaan liimautui mun reiteen eikä suostunut Jupiterin leikkiin pyyntöihinkään, kun halusi vaan mun huomiota. Mun Ukkis.. *sydän*

Vaikka päivä oltiin oltu reissussa, riitti Jupiterilla virtaa vielä illallakin. Tosin sehän nukkuu tosi hyvin autossa tai häkissä hallillakin, että valtaosinhan se on kuitenkin levännyt päivän aikana. Hyvä ominaisuus se, että osaa levätä. :) Hetken jo mietin, että loppuuko virta pikku miehestä ollenkaan, mutta sitten pennuille tyypilliseen tapaan se sammuikin kesken lenkin. ;)

Onneksi Ukon ei tarvinnut enää jäädä paitsi kivasti, kun tänään sekin pääsi mukaan. Ensin tehtiin Jupiterille pieni risteilytreeni. Hieman oli haastava maasto ja vieraat maalimiehet selvästi hankaloitti ettei menty ihan samaan itsevarmaan tapaan maalimieheltä toiselle kuin viimeksi "kotitreeneissä", mutta hienosti Jupiter homman jujun sitten tajusi ja täysin estoitta se vieraiden luokse juoksi, kun vaan tajusi että kyseessä oli vaan eri "maksamakkarasedät ja tädit". ;)

Hakuilujen jälkeen käytiin tallaamassa jälkiä. Jessica tallasi Jerikolle metsään jäljen, minä Tulille ja Herolle (Jupiterin isän Messin veli) peltojäljet ja Taina (Heron omistaja) Ukolle peltojäljen. Ukon pääsy peltojäljelle oli kyllä ehkä jopa viikonlopun kohokohta! Olen sitä miettinyt aiemminkin, mutta kun ei ole ollut ketään neuvomassa, on ollut jotenkin vaikea lähteä siihen. Nyt kuitenkin lähdin vaan rennosti kokeilemaan, että miltä näyttää. Ukon jäljestämisestä metsässä tiesin, että todella taitava se on ja että jos sen vauhti vaan saadaan haltuun, niin siitä voi saada näyttävänkin FH-jäljestäjän.

Ukon jälki vanheni noin tunnin. Odotin Ukolta aika paljon vauhtia ekalle jäljelle ja jonkun verran vauhtia toki olikin, mutta tosi nopeasti Ukko rauhoittui jäljelle ja alkoi jäljestämään hyvinkin tarkasti. :) Unohdin laittaa sports trackerin päälle ajoissa, mutta kolme viidestä kulmasta mentiin ihan viivasuoraan. Hieman sähellystä tuotti kaksi vasemmalle kääntyvää kulmaa joiden jälkeen jälki kulki tien suuntaisesti ja tuli voimakas sivutuuli, joka varmaan painoi jäljen hajua ja vaikeutti kulman hahmottamista. Mutta aika sairaan hyvin ekaksi kerraksi! Peltojälkeä on tehty lyhyenä joskus monta vuotta sitten ihan nuorena, kun asuttiin vielä Tampereella. Kyllä Ukosta taitaa aika hyvä FH-jäljellä tulla kunhan vaan sille opetettua esineiden ilmaisun maahanmenolla. ;) Loppupalkaksi täytyy myös saada Ukolle jotain arvokasta (lelu?), koska namipurkin Ukko merkkasi nopeasti, että "täällä on joku tällainen" ja jatkoi sitten vaan matkaa, kun oli homma vähän kesken.. ;)

Jerikon jälki vanheni meidän ajoitusongelmien vuoksi noin kolme tuntia, mutta mitätä tuosta. Jälki oli 900m pitkä ja sillä oli neljä keppiä. Jana ei ollut ihan helpointa maastoa, mutta hienosti Jeriko eteni suoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ja sitten sitä taas mentiin. Tosi tarkkaa ja itsevarmaan jäljestystä Jerikolta, ei voi muuta sanoa. Kepit nousi hienosti, tosin nyt Jeriko ei halunnut kääntyä tuomaan niitä mulle, vaan jäi seisomaan jäljen päälle. Mutta ilmaisi siis kuitenkin. :) Haastetta toi maaston vaihtelut kanervikosta kalliolle ja takaisin metsään, sekä kylmä saa ja osin luminenkin maa. Mutta hienosti meni. Ainut virhe johtui ihan siitä, ettei Jessicalla ollut mitään gps:ää käytössä (aika hyvin tallattu ihan luomuna!) ja viimeisen kepin jälkeen paluujälki viisti tosi läheltä jäljen loppuosaa ja aluksi Jeriko vaihtoi paluujäljelle. Palattiin sitten uudelleen jäljen kohdalle ja sitten Jeriko jatkoi oikeaa jälkeä loppuun saakka. Tuollaisia tilanteita ei toki koejäljellä voi tullakaan, joten ei huolta. Olen todella tyytyväinen mun poikiin ja koko viikonloppuun kaiken kaikkiaan! :)