FI AVA Jeriko

Otsikkokin sen jo kertoo, mutta mennään silti kronologisessa järjestyksessä. ;) Lauantaina startattiin Jerikon kanssa ekaa kertaa agilityn SM-kisojen jälkeen. Yhdet alueellisen valkun treenit on tainnut mahtua toukokuun jälkeen tähän väliin. Radat meni ihan jees, mutta se viimeinen silaus vähän niin kuin puuttui. Tommi Raita-Aho oli tuomarikokelaana tehnyt radat, Henri Luomala ylituomarina.

Ekalta radalta tuloksena 5. Rata meni ihan hienosti siihen asti, kun päätin sitten tehdä keinulla persjätön. En edes oikein musta missä vaiheessa sen päätin, en tainnut rataantutustumisessa sitä niin harjoitella. Eikä Jeriko sitten pysynyt keinun kontaktilla vaan lähti mun liikkeen mukaan ja mä persjättäessä kadotin koiran. Sain vielä Jerikon siitä hypystä yli ja se jopa kääntyi takaaleikkauksella ihan jees, mutta sitten oli rytmi kateissa ja rima tippui ennen puomia. Tuon pikku kaarroksen kanssa etenemä 4,11 m/s ja aika -4,49.

Toinen eilisen rata meni ehkä silleen sujuvammin, mutta 10 sieltä silti tuli. Ennen keinua tippui rima. En voi kyllä sanoa olleeni Jerikon tiellä, mutta ehkä sille tuli kiire ja nyt sitten rima vaan tippui. Keinulla Jeriko ei malttanut mennä kontaktialueelle asti vaan ennakoi mun liikettä ja karkasi keinulta ennen aikojaan ja tästä toinen virhe. Muuten meni ihan kivasti, etenemä 4,22 m/s, aika -5,88.

(c) Milja Haapamäki

Tänään olin sitten ilmoittanut molemmat pojat kisaan. Nyt meni niin hienosti molemmilla, että on todella harmi, ettei videota yhdeltäkään radalta otettu. Tuomarina tänään Jari Suomalainen.

Jeriko starttasi radoille ekana, mikä on tietty aika jännä paikka, mutta toisaalta on siinä hyvätkin puolensa, kun ei nimenomaan ehdi katsomaan muiden ratoja. Tekee vaan sitä omaa juttuaan. :) Ja niin me tehtiinkin. Rata oli ehkä just sopivan kinkkinen ja kiemurainen, että siinä sai todella yrittää parastaan ja kun Jeriko vielä karkasi puomin kontaktilta (nyt ei oo Jeriko kyllä pysähtymisestä kuullutkaan tänä viikonloppuna), niin olin myöhässä takaakierrolle ennen A:ta, mutta Jeriko onneksi kiltisti otti lähetyksestä ja käsky-sanasta takaakierron. :) En uskaltanut jäädä jännäämään muita tuloksia, tein Ukon suorituksen ja sitten jäähdyttelylenkille, mutta sieltä palatessa oli huikea uutinen: Jeriko oli voittanut radan, sai agilitysertin ja näin ollen siitä tuli FI-AVA!! :)) Etenemä mutkikkaalla radalla 4,43 m/s ja aika -9,52. Huikeaa!! Mun supermies. :)

Ukko sitten luokan loppuvaiheessa samalle radalle. Ukon kanssa löytyi kans tosi hyvä fiilis, mutta keppivirhe tuli vaikeassa avokulmassa renkaalta kepeille. Joku rima myös helähti, mutta tuloksesta päätellen ei tippunut. ;) Mutta tehtiin koko ajan samaa rataa, oltiin hyvässä rytmissä eikä keppivirhekään latistanut Ukon fiilistä, upeaa! :)

Toisena ratana tänään hyppäri. Jerikon kanssa taas lähdettiin ekana. Rataantutustumisessa päätin tehdä kolmannelle esteelle persjätön ja vähän kattelin, että eipä kyllä kukaan muu sellaista mieti ja varmaan pitää mua ihan hulluna, mutta koska tiesin sen toimivan Jerikolle hyvin ja antavan hyvää vauhtia niin sen tein. Se toimikin kyllä tosi hyvin ja koko rata meni todella hienolla flow'lla, kaikki vaan onnistui niin upeasti ja Jeriko teki niin hienosti töitä. Olis tullut upea nolla, mutta enpä ollut tajunnut tokavikana olevan putken syöttävän vähän ohi okserista enkä kutsunut Jerikoa mitenkään ja se ampaisi okserin ohi palkalle. :D Eihän tää mikään eka ollut laatuaan vikan esteen ohituksissa, mutta enpä muistanut pitkän kisatauon jälkeen olla tarkkana tuossa.

Ukollakin tämä rata meni upeasti. Persjättöä en Ukolle tehnyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että meille tulee katkos yhteisymmärrykseen vaan halusin nyt pedata kaikki mahdollisuudet onnistua. Ukolle noi persjätöt ei ole niin luontevia kuin Jerikolle. Tein siis samaan kohtaan valssin, mutta muuten ohjasin hyvin samaan tyyliin ja Ukko suorastaan liisi ja kaahasi radalla! WAU! Se oli niin upeaa olla tuossa flow-tunteessa Ukon kanssa! Varmaan ainutkertaista kun aina on ollut jotain töks-kohtia. Tähän iso sydän! Sitten neljänneksi viimeiselle esteelle tuli hylky, kun Ukko oli jo lukinnut esteen suoraan ja vaikka rynnin siihen kädellä ohjaamaan takaakiertoa, niin kainalosta vielä mahtui hypyn hyppämään suoraan. :P Aivan mahtavaa menoa kuitenkin oli ja olen edelleen aivan innoissani tästä Ukon uudesta menosta. Toivon mukaan jatkuu tällaisen! :))

Päivän positiivisina myös muutama todella mieltä lämmittävä kommentti tältä päivältä. Eräs tuli ekan radan rataantutustumisessa kysymään multa, että miten meinaan ohjata alun, kun hän on katsonut mun menoa molempien koirieni kanssa ja ohjaan kuulemma niin kauniisti, että hän haluaisi oppia tekemään samanlaisia ohjausvalintoja. :) Sitten toinen kehui jälkikäteen meidän ratoja ja sanoi jotenkin, että kiinnitti huomiota kuinka mä hymyilin jo radalle tullessa, että ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että olenko mä yleensäkin niin rento. Ja tänään fiilis molempien kanssa oli kyllä aivan mahtava. Toi fiilis on niin kullan arvoinen. Se tekee harrastamisesta harrastamisen arvoista. Ei ne tittelit, vaikka kivojahan nekin on. ;) Ja sitten vielä kolmantena kommenttina yksi Kisu ry:n tuttu joka oli ollut agilitykisoja katsomassa sanoi, että hän oli ihaillut kauempaa kuinka ennen ratoja keskityin kumpaankin koiraan ja loin niihin yhteyttä.

Jotenkin nää kommentit oli todella tän päivän suola. Kirsikka kakun päällä ja sokeri pohjalla. Vähän niin kuin PK piirinmestisten "positiivisin tottis"-palkinto. Juuri tuollaisen fiiliksen toivoisinkin välittyvän meistä. Tuolta sen kuuluu tuntua ja näyttää. Olen aivan älyttömän tyytyväinen molempiin poikiin. Harrastajan huippuhetkiä tällaiset kommentit ja vielä sitten tuo valioituminen. :)) Voisin vaikka haljeta tyytyväisyydestä. :)