Eilen käytiin taas tekemässä hyppytekniikkaa ja tällä kertaa otin myös Jerikon tekemään. Molemmat teki ensin perussarjaa ja sitten hyppytekniikkakaarta. Jännä havainto oli, että vaikka Jeriko teki ensimmäistä kertaa tällaista kaarta, niin se oli askeleissaan heti jotenkin itsevarmempi kuin Ukko. Ukko sais vielä hieman tiiviimmin mennä kaarella. Eli se, että aina on pitänyt Ukkoa hyppyteknisesti Jerikoa parempana, ei välttämättä olekaan ihan täysi totuus.. ;) Perussarjaan sain Anetelta sellaisen havainnon, että rimat oli turhan korkeella (30 cm), kun en enää oikein muistanut oliko Vappu aikoinaan meille neuvonut 20 vai 30 cm.
Yhdet vetotreenitkin käytiin tällä viikolla tekemässä. Koska Ukolla on tiistaisin agilitytreenti, niin otin molemmat pojat yhdessä vetoon ja vedettiin Peltsulla silleen kaksi kierrosta. Ladulla oli vähän taas pöperöä ja vaikka olinkin saanut sukset voideltua aivan loistavasti, niin pöperössä oli tietenkin vähän raskaampi hiihtää. Ukossa on kyllä se huono puoli, että kun se väsyy, niin se meinaa herkästi alkaa häröilemään, puremaan narua jne. Siinä missä Jeriko painaa läpi ihan totaalisen väsymyksenkin tahdonvoimalla, niin Ukko herkästi antais periksi. Alkoi vähän mietityttämään, että jättäisköhän Ukko mut pulaan kisaladulla jos sinne lähdetään..? Tosin hyvissä olosuhteissa, kun ei ollut niin rankkaa, Ukko veti aivan loistavasti.
Ukon kanssa vaihdoin nyt sitten A:lla pysäytyskontakteihin, tehtiin niitä viime launtaina ja tiistain treeneissä, hyvin lähti toimimaan. Lisäksi tiistain treeneissä huomasin, että kun on lelu edessä, niin Ukko ei jääkään silmään kiinni, vaan suorittaa puomin paljon nopeammin, kun fokus on eteen. Tällaisia harjoituksia tarvitaan siis vaan lisää.
Sitten niihin kisoihin eli Ukon kisoihin eilen. Ekalla radalla tuomarina Ritva Herrala. Kiva rata, mutta Ukko oli tosi jähmee ja sitten menikin putken väärään päähän ja siitä hylky.
Seuraavana Henri Luomalan agirata ja tämähän meni sitten taas tosi hyvin ja puhtaasti päästiin rata läpi. Miinuspuolena se, että yliajalle mentiin, kun ihanne-etenemä oli 3,5 m/s ja Ukon etenemä 3,43 m/s. Harmi, että jäi puhdas nolla saamatta.
Kolmas rata oli taas Ritva Herralan ja kaikista paras meidän osalta, Ukko eteni parhaiten ja meininki oli hyvä. Harmillisesti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä rima alas, kun oma vastakäännös jäi jotenkin hassusti puolitiehen, kun yllätyin siitä kuinka nopeasti Ukko tuli estevälin. :D Etenemä oli 4,66 m/s, mutta rataprofiilikin kyllä sellainen, että silti jäi nopeimmille melkein metrin joka sekunti..
Pikku Pirskatti on kotiutunut aivan loistavasti ja aivan huippu tyyppi se onkin! Todellinen löytö löytökissa! ;) Pirskatti on todelli rohkea, leikkisä ja seurallinen, ei pelkää imuria eikä tehosekoitinta tai muitakaan kovia ääniä. Se kävelee jaloissa aina kehräillen niin paljon, että siihen meinaa kompastua jos ei ole varovainen. :D Meidän koiriin se on tottunut jo ihan täysin, Ukon kanssa on jo vähän yritetty leikkiäkin, mutta Ukko ei oikein tiedä miten päin leikkisi pienen kynsillä varustetun kisulaisen kanssa. Myös vieraiden koirien (Meean ja Ronjan) kanssa Pikku-pikku oli oikein rohkea ja luonteva ja pienen alkuihmettelyn jälkeen haisteli ihan tyynenä Meean kanssa ja liikkui lattialla niin kuin koiria ei olisikaan. :) Lalli on vähän ottanut leikkiä Pirskatin kanssa ja pessyt sen selkää. Lulu käyttäytyy nykyään lähinnä neutraalisti, haistelee ystävällisesti, mutta ei sen enempää. ;)
Haastoin myös itseni opettamaan Pirskatille joitain temppuja ja ostin broilerin sydäntä tätä ajatellen. Lallille ja Lululle olen tosiaan aikoinaan myös opettanut kourallisen temppuja ja kyllä nekin selvästi naksuttimen äänestä innostuu ja Lalli halusi tulla kans vähän temppuilemaan. ;) Täytyy testailla pystyiskö kissaa palkita myös lelupalkalla, esim. tolla piipittävällä hiirellä, jos sillä saisi motivoitua paremmin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti