perjantai 20. helmikuuta 2015

Reenailua

Jotenkin tuntuu treenailut hiljaiselta, kun vetotreenejä on jäänyt väliin ja samoin Ukon agilitytreenit. Ukko on edelleen voinut oikein mainosti leikkauksen jäljiltä, haava ei ole erityisesti kiinnostanut ja se on parantunut erinomaisesti, eikä Ukko ole ollut vähääkään kipeän oloinen missään vaiheessa ja rehellisesti sanottuna kipulääkkeet on sitten unohtanut antaakin leikkauksen jälkeisen päivän jälkeen.. Huono omistaja... :D

En tiedä kuvittelenko vaan, mutta ihan niin kuin Ukon käytöksessä olis jo nähtävissä muutosta. Se tulee nykyään iltaisin ihan rauhassa viereen nukkumaan eikä pyöri ja hyöri ja nosta päätä olan päälle nylkyttämistä harkiten. Vielä pitäis tuoda Ukolle joku sen pahimmista nylkyttelykohteista ja katsoa mikä on meininki. ;) Joka tapauksessa tekemisen tahto on ainakin nyt tosi korkeella, kun ei ole päässyt varsinaisiin treeneihin eikä siinä muutenkaan näy mitään "nössöilyä" vähääkään. Ihan niin kuin Ukosta olisi häviämässä pari ikävää puolta, mutta kaikki hyvä on niin kuin aina ennenkin jos ei jopa paremmin esillä. Juuri niin kuin toivoinkin. :)

Ukko on päässyt tekemään pientä kotitokoa, koska se niin kovasti on halunnut päästä touhuamaan. Kaukkareita on tehty sekä sisällä, että pihalla. Ulkona yllätyksenä huomasin, että keppi takapalkkana itse asiassa toimi hyvin eikä Ukko alkanut jähmimään! Lisäksi on tullut selväksi, että mun käskytyksen äänensävy vaikuttaa tosi paljon ja välillä Ukko tekee tosi terävästi. Toisaalta tähän vaikuttaa kyllä moni muukin asia, koska välillä jähmii kaikesta huolimatta vaikkei olisi mitenkään paineistunut tai kyllästynyt.. Treeni jatkuu...

Parit luoksetulot tehtiin pihassa ja nyt oli ihan erilaista fiilistä. Ukko tuli todella halukkaasti! Ukko ei ole mikään raketti koskaan, mutta asenteessa oli selvä ero ja aivan riittävän nopea luoksetulo tokoa ajatellen, kun pitäis vielä pystyä pysähtymäänkin. Pari pysäytystä otin, eka tuli vähän liian yllätyksenä ja valui yli kahden vartalon mitan, mutta toisella toistolla ja takapalkkaa käyttäen onnistui tosi kivasti. Ei jähminyt siis luoksetulossakaan takapalkan vuoksi.

Pirskatin kanssa olen myös treenaillut. Ai miksi mä treenaan kissaa? Pirskatin myötä tuli mieleen taas kissojen treenaaminen ja se on itselle kouluttajana mitä parhainta harjoitusta! Vähän niin kuin kanakurssi, mutta kissalla! ;) Jotenkin sitä oli ehkä Jerikon myötä jo vähän unohtanut, ettei se sheippaamnen välttämättä aina ole ihan niin helppoa ja liian helposti vaan totes Ukon pentuaikana, että "Ukko ei sheippaannu", "se on liian passiivinen". Kuinka niin ei sheippaannu?! :D Mikä tahansa elollinen sheippaantuu jos vaan koulutajalla on kärsivällisyyttä ja taitoa palkata oikein. ;) Pieni kärsivällisyyskoulutus kissan kanssa tekee taas varmasti hyvää. ;)

Kosketuskepin jälkeen sheippailin Pirskatille istumista, minkä tarjoamisen se tajus kyllä tosi nopeesti! Mietin myös Pirskatin kanssa tota palkkaamista ja tajusin, että heittämällä namin saadaan vähän saalisvietillä palkkaamista myös kissalle ja ehkä sitä kautta vähän enemmän aktiivisuutta peliin. :) Joka tapauksessa istumisen tarjoaminen alkoi nopeasti sujumaan ja aloin yhdistämään siihen sitten käskysanaa. Sheippausharjoituksissa (ja oikeestaan pennun harjoituksissa ylipäätään) olen pitänyt nyrkkisääntöjä, että kun sheippaan jotain toimintoa, niin jos liikkeeseen ei liity jotain selvää välinettä (kosketuskeppi, vati tmv) niin en aloita uuden asian harjoittelua ennen kuin edellinen liike on nimetty/saatu ärsykekontrollin alle. Eikä liikettä nimetä ennen kuin eläin osaa todella tarjota liikettä ilman harjoittelua.


 Keskiviikkona aloin sheippaamaan Pirskatille kantolaatikkoon menemistä. Sinänsä aika vaikea sheippausharjoitus näin kolmanneksi harjoitukseksi, mutta käytännön syistä halusin ottaa tämän mahdollisimman nopeasti työn alle. Välillä itse nostatan kriteeriä turhan nopeasti ja sitten jää palkkaamatta suorituksia joita olisi jo pitänyt palkata. Musta tuntuu, että Pirskatti on melkein jo tajunnutkin mitä siltä haluan, mutta kissamaiseen tyyliin se välillä kans vähän mietiskelee, että viitsiikö nyt ihan vielä.. ;) Ehkä mun täytyy jatkossa vähän rytmittää harjoitusta eri tavalla, ottaa laatikko heti pois jos jää pohtimaan.. Toisaalta en halua tällaista negatiivista rankaisua ottaa mukaan, en ainakaan vielä vähään aikaan, kun Pirskatti vasta harjoittelee, mutta ehkä jossain vaiheessa täytyy vähän koittaa miten reagoi...



Mutta siis tää on enemmän kuin hyvää harjoitusta sheippaamiseen mulle. Vaikka periaatteessa osaa, niin herkästi nää unohtuu, kun tottuu tekemään tietynlaisen koiran kanssa. Jeriko on ollut vähän liian helppo. ;)

Jerikosta puheenollen sekin on kyllä päässyt treenaamaan. En oikein mitään kotinysväystreeniä keksi sille, kun tokoa ei motivoi yhtään tehdä enkä mä oo koskaan ollut mikään temppujen opettaja muun kuin sheippaamisen harjoittelun vuoksi. Kerran vähän nostatin pientä nappia ja tajusin, että Pirskatin kutsumanimi on taipunut "Pikuksi" ja Jerikon käsky etsiä pientä esinettä on "pikku".. Nooh, mitä pienistä muuten, kuin että samalla käskyllä myös "Pikku" syöksyi etsimään "pikkua" ja meinas ihan nostaa sen. :D

Eilen agitreenit Harrilla. Rata oli vaatimattomat 37 estettä pitkä ja alun suoremman pätkän (6 ekaa estettä) jälkeen alkoi aikamoinen kääntyily ja vääntyily. Ekalla kierroksella itsellä pari ohjausmokaa/huonoa valintaa, mutta sitten tokalla kierroksella vedettiin koko rata nollana läpi! Kiitosta hienosta menosta saatiin, mutta Harri kyllä sanoi, että nollasta voin kiittää Jerikoa, kun puomin jälkeen esteelle lähetys oli vaan kädellä pikku huitaisu kun jalat, lantio ja kaikki muu osoitti jo ihan muualle. :D Kyllä mä saan aika usein tuloksista kiittää nimenomaan Jerikoa, se on ihan tuttua huttua. :D Onneksi Jeriko on niin kiltti. Itse nimeäisin vielä toiseksi mulla huonosti menneeksi kohdaksi yhden persjätön joka tuli todella myöhässä, mutta Jeriko on niin luotettava ja taitava, että itsellä on varaa vähän mokaillakin.. :P

2 kommenttia:

Katja ja karvakorvat kirjoitti...

Ai ihanaa, teilläkin treenataan kissoja :) Meidän Timbe on myös innokas treenaaja ja se on oppinut jo lelun noutamisenkin muiden juttujen lisäksi. Täytyykin yrittää saada videolle. Meidän vanhempaa kissaa ei treenaamiset ja namit kiinnosta, mutta se seuraa kyllä silmä tarkkana Timben treenejä. Hessu koiran kastraation jälkeen olen huomannut, että enään ei ulkona kuseskella joka paikkaan ja lutkutella niitä muiden pissoja, nyt pissataan kerralla isosti ja matka voi jatkua (aika loistavaa, kun ei tarvitse huomautella kokoajan niistä lutkutuksista..). Hessu pääsi vasta eilen normi lenkille (edelleen hihnassa), joten hirveästi en vielä ole muita havaintoja tehnyt. Hienoa, että teillä on toipuminen mennyt niin nopeasti ja kivuttomasti. Tutkiskelin Hessun haavaa tänään ja se on kyllä aika iso, onneksi on ne itse sulavat tikit meilläkin.

Sabina kirjoitti...

Joo, oon mä Lulun ja Lallinkin kanssa treenaillut ennen kuin Jeriko tuli taloon. :) En vaan silloin tiennyt mistään broilerin sydämistä yms, ja kaupan herkkunaksut Lulu aina lopulta oksensi, joten pikku hiljaa treenailu sitten jäi vaikka se itse sinänsä kyllä oli ihan kohtuu innokas oppimaan. :D
Molemmat kyllä osas ja osaa ilmeisesti edelleenkin kourallisen temppuja ja erityisesti Lallia kiinnostaa selvästi naksuttimen ääni ja se haluaa tulla mukaan harjoittelemaan. ;)

Ukolla oli tosi pieni se haava, ehkä 2,5 cm pitkä korkeintaan.. Ja on tosiaan parantunut ihan huikeen hyvin, vaikka perjantaina huomasin, että Ukko oli ilmeisesti itse saanut tikit pois (pinnalla oli siis sulamattomat).