Happy :)

Jos viimeksi väsytti kovasti, niin perjantaina väsymys ja alakulo kyllä helpotti. :) Pääsin nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen ratsastamaan! :))) Tuttavan kautta tuli ilmi tarpeesta saada hevoselle ratsastajaa joksikin aikaa, kun omistajalla on jalka paketissa ja niinpä lähdin kokeilemaan. Esitietoina mulla oli ikä (10v.), rotu ja sukupuoli (sh ruuna) ja tausta (ex-ravuri, jolla ratsastettu vuosi). Mietin, että tää voi olla kiva tapaus tai ei ollenkaan niin kiva. :D Onneksi Flipper oli ensimmäiseen kategoriaan sopiva ja tuntui, että sen kanssa löytyi heti yhteistä kieltä ja varmasti jatkossa vielä enemmän. Menohaluja oli, mutta ihanan avoin kuuntelemaan. Tykkäsin siis kovasti ja jatkossa olis tarkoitus käydä säännöllisesti ratsastamassa. Toivon mukaan sekä ratsastaja että hevonen kehittyy. :) I'm Happy. :)

Tänään kävin treenaamassa Tallilla. Jerikolle tein pk-hyppyä. Pienestä se on kiinni milloin hyppää rennosti ja itsevarmasti ja milloin taas epäröi hyppyä. Molemman tyyppisiä suorituksia tuli, lopetin taas 90 senttiin. Sitten tehtiin vielä jääviä, jotta tuli jotain vähän hauskempaakin tehtyä ja pysähdykset oli nyt aika napakat. :)

Ukon kanssa tehtiin kaukkareita hypyn takaa. Istumaannousut oli napakat, pari kertaa jumitti nyt maahanmenoa. :D Pääasiassa kuitenkin tosi hyvä. :) Sitten otettiin hyppyä. Aluksi heitin lelua hypyn yli ja vapautin vaan lelulle. Sitten pari hyppyytystä, joissa heitin lelun vasta Ukon jo hypättyä. Sitten yritin vielä istuttaa Ukon hypyn taakse, mutta sitten iski Ukkoon taas hämmennys ja jähmetys. Ukko valui seisomaan aivan kiinni hyppyyn ilmeellä: "Siis mikä istu?" Lisäkäskyillä kyllä istui, mutta hitaasti. Jumijumi. Haluasin saada Ukon kauemmaksi hypystä istuttamista varten ja niinpä sitten laitoin kosketusalustan hypyn taakse ja palkkasin siitä pariin kertaan. Sitten naksu kosketusalustan koskemisesta ja istu-käsky... Ja sehän istui, heti ja melko napakastikin!

Ukolle on selvästi tää liikeosien ketjuttaminen jotenkin tosi vaikeaa. Se jää ajatuksissaan kiinni siihen hyppyyn jos ei saa palkkaa tai merkkiä siitä, että meni oikein, eikä se pysty toteuttamaan seuraavaa osaa. Kosketusalustan koskemisesta naksauttamalla sainkin Ukon ymmärtämään, että teki oikein ja se osa oli siinä, jolloin Ukko pystyi kuuntelemaan ja toteuttamaan seuraavan osan. Vautsi mikä havainto, oon itsekin ihan ylpeä tästä! :D Kyllä me edistytään. ;)

Luoksetuloja otin muutamia suoraan, sitten yksi pysäytys suullisella käskyllä ja pysäytys oli itse asiassa aikas napakka ja naksusta takapalkalle. Tää kahden lelun systeemi toimii nyt kyllä tosi hyvin. Pysäytyksen jälkeiseen sivulle tuloon pitää vielä saada vauhtia, mutta nyt Ukko tuli suoraan sivulle, kun ensin pari kertaa patukalla hetsasin. Hyvä tästäkin tulee. Meidän vaikeat liikkeet alkaa näyttämään aika hyviltä. :)

Kevätväsymystä tai jotain

Jotenkin on väsyttänyt tällä viikolla. Treenatessa aina ihan ok, mutta ei oikein oo sellaista paloa treenaamiseen. Maanantaina kyllä omalla koulutusvuorolla oli tosi kivat treenit, kaksi ryhmäläistä oli pois, mutta paikalla olijat oli kyllä niin hienoja ja päästiin puomissa oikein todellinen harppaus eteenpäin! Tykkään kyllä tosi paljon kouluttaa ja vielä nain alusta, saa oikein nähdä kuinka koirakot kehittyy huimasti. :)

Tiistaina olis sitten ollut Tamskin treenivuoro, mutta Ukkoa en vielä ottanut treenaamaan ja jotenkin vaan väsytti niin, että en sitten lähtenyt Jerikonkaan kanssa. Hiihtovuorolle lähtemistä en edes oikeastaan harkinnut.

Eilen käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Jerikolle tein ihan vaan pk-hyppyä rimalla ilman kangasta. Ponnistuspaikan arpomista oli melko paljon, mutta viimeisenä meni sitten 90 cm tosi hienosti mennen tullen ja siihen lopetettiin tää treeni kun ei olla aikoihin tehtykään.

Ukko teki kaukkareita, hyppyä ja luoksetuloa. Kaukkarit meni nyt hallillakin ihan superhyvin 10 metrin matkalta, täpäkkänä nousi eikä jähminyt kertaakaan. Pari kertaa huomautin maan nuuskimisesta, mutta sitten kun palkkasin vaan hyvästä fokuksesta, niin sitä se tarjoasikin ja kokonaisuutena todella hyvältä näytti tää liike. :)

Sitten hyppy. Hyppäähän se, mutta esteen takana Ukko ei tiedä ollenkaan mitä sen pitäisi tehdä, katsoo vaan hölmistyneenä takaisin ihan niin kuin ei olisi "istu" käskyä koskaan kuullutkaan. Samaa Ukolla on kyllä välillä lenkeilläkin kun käsken istumaan ennen vapauttamista, jumittaa ihan hirveesti. Tai jos muuten jossain uudessa tilanteessa käsken istumaan, niin ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, vaikka istumista tehdään koko ajan kaukkareiden muodossa, ruokakupilla jne.. En tiedä miten sen nyt sanoisi kauniisti, mutta Ukko ei ole mitenkään älykäs koira eikä se osaa yleistää edes yksinkertaisia oppimiaan asioita itse. Vähän meinas turhauttaa, kunnes sitten vaan tajusin, että sellainen Ukko nyt vaan on ja mun pitää nyt ottaa toi erilaisissa tilanteissa istuminen työn alle.

Jeriko ja Ukko on kyllä välillä niin toistensa vastakohdat joissain asioissa, että vaikea muistaa ettei Ukko toimi niin kuin Jeriko. Hyvä esimerkki siitä kuinka Jeriko taas yleistää oppimiaan asioita tapahtui tässä ihan lähiaikoina myös. Olen joskus vuosia sitten opettanut Jerikolle Linnainmaalla valojen sammuttamisen makuuhuoneesta. Pari kertaa tehtiin sitä siellä keittiössäkin, mutta muualla oli niin monta katkaisijaa allekkain tai muuten ei ollut mielekästä tehdä (enkä loppujen lopuksi ole hirveän innokas temputtaja), joten lähinnä Jeriko napsutteli makuuhuoneen valoja pois silloin tällöin. Eikä olla tätä temppua tehty varmaan pariin vuoteen, mutta yksi ilta sitten valot jäi päälle, kun jo heittäydyin sänkyyn ja kutsuin Jerikon avuksi. "Valot pois"käskyllä Jeriko lähti etsimään katkaisijaa, löysi sen ja napsautti valot pois. Aivan uusi paikka eikä mitään varsinaista yleistämistreeniä olla tehty, puhumattakaan siitä kuinka kauan oli edellisestä kerrasta, mutta ei ollut Jerikolle ongelma. Ja Ukko ei sitten osaa istua hypyn takana. Mutta sellainen se vaan on... :D

Luoksetulotreeniin otin nyt kaksi patukkaa kokeeksi ja sehän toimi! Jätin toisen takapalkaksi ja toinen itselle mukaan eikä Ukko yhtään jähminyt takapalkan vuoksi. Saatiin jopa yksi aikas hyvä stoppi ja ihan ok vauhdilla tuli loppuun astikin. Ainut että suoraan sivulle se ei oikein ota taas tullakseen, vaan tulis suoraan eteen ja vielä tosi nättiin suoraan asentoon. Koittais nyt päättää mikä on paras, kun alkuun eteen tuleminen oli vaikeaa ja nyt sitten onkin niin tottunut tohon eteen istumiseen, ettei muuta osaakaan.. ;)

Ukon kanssa on myös sisällä tehty avoimen kaukkareita koko talon mitalta eli n. 20 metriä ja se sujuu aika hienosti. Pirskatti on myös päässyt treenaamaan ja se on kyllä aikas etevä pieni kissa! Tais olla neljäs tai aivan korkeintaan viides treeni kantolaatikkoon sheippaamista ja tältä se näytti! Hieman oli haastavaa samaan aikaan kuvata, naksuttaa ja palkata, mutta kissa osaa! Kun sitten meinasin tauottaa siksi aikaa, että saan nameja lisää käteen ja nostin laatikon ruokapöydälle, niin Pirskatti hyppäs lattialta suoraan pöydällä olevaan laatikoonkin. :D Pakkohan siitä oli palkata. Sitten kuskailin laatikkoa ympäri taloa ja Pirskatti juoksi laatikkoon aina uudelleen.

Ja kun Ukko ja Pirskatti on saanut sisätreeniä, niin vähän väkisin keksin sitten Jerikollekin tekemistä ja muistuteltiin mieleen nenän painamista kämmeneen. Tätäkin on tehty viimeksi joskus vuonna X, mutta Jeriko oli aivan heti kartalla ja lisäksi aivan innoissaan.

Tänään sitten Harrin agsatreenit ja Jeriko teki hienosti, mutta itse olin vähän tavallista huolimattomampi, hyvin Jeriko kyllä paikkas. Niin hyvin, että Harri yritti vakuuttaa Jerikoa, ettei tarvis kyllä päästää mua niin helpolla..

Onneksi on kohta viikonloppu, ehkä tää joku pieni väsymys siitä sitten helpottaa.

Kisailua

Eilen oltiin Jerikon kanssa Tamskin järjestämissä kisoissa SDP:llä. Kaksi starttia, mikä oli aivan passeli määrä, kun talkoilin itse 1-2 -luokissa ja päivä venyi sen vuoksi. Anne Huittinen tuomarina molemmilla radoilla ja tosi kivat radat, varsinkin ekasta tykkäsin. :)

Ekalta radalta 5 vp, tosin okserin rimakin heti alussa kolahti pahaenteisesti, mutta pysyi kannattimillaan. Muurille tullessa Jeriko sitten jotenkin sekosi ihan jaloissaan ja tuli suoraan muuri palojen läpi. Muuten aika kivaa menoa, etenemä 4,68 m/s.

Toinen rata alkoi oikein vauhdikkaalla suoralla ja sitten piti suoran lyhyen putken jälkeen kääntyä pituudelle. Mun suuruudenhullu ajatukseni oli vaihtaa ohjauspuoli valssilla ennen pituutta, mutta Jeriko ampaisikin putkesta niin lujaa, ettei mitään mahdollisuutte ehtiä. Tein sitten paniikki-takaaleikkauksen, joka oli aivan liian jyrkkä ja käänsi Jerikoa liian voimakkaasta niin, että ajautui keppien ekaan väliin väärältä puolelta. Lopussa oli sellanen kieputushässäkkä, jonka ohjausta en osannut päättää rataan tutustumisessakaan. Periaatteessa halusin tehdä peruskäännöksellä, mutta sitten tuli jotenkin sellainen olo, että se olisi Jerikolle jotenkin epäselvää ja päädyin tekemään vastakäännöksen ja niiston. Tämä meni ihan ok, mutta ehkä se peruskäännös-valssi olis ollut parempi... Tätä ennen kuitenkin tippu okseristakin rima, joten tuloksena 10 vp. Aikaa vievästä keppivirheestä huolimatta etenemä reilu 4 m/s.

Ihan kivaa menoa siis, mutta ei meidän parasta. Ekan radan loppusuoralla ennen viimeistä estettä himmaan taas jotenkin ihan hölmösti.. :D Riman ja muurin palikoiden tiputtelu ei ole Jerikolle mitenkään tyypillistä, mutta en nyt keksi syytä millä laittaisin sen omaan piikkiini.. Mutta sattuuhan noita, toivotaan että ensi kisoissa tulis jo nollaakin..

Kisapäivä sai vähän ikävän lopun, kun tajusin, että olin unohtanut avaimet kotiin (taas) ja Matti oli reissusssa. Ja kun ei omakotitalossa saakaan isännöitsijää tai vartijaa avaamaan ovea, niin tuli äkkiä aika orpo olo. Hädässä ystävä tunnetaan ja Tuijalta löytyi yösija. Onneksi oli molemmat koirat mukana! Tehtiin sitten lenkki illalla ja ulkona jo oli havaittavissa, että Jeriko oli yhtäkkiä erityisen kiinnostunut Meeasta ja alkoi vähän leikkiinkin pyytää. Tähän asti Meea on ollut lähinnä ilmaa. ;) Sisällä Jeriko oli oikein erityisen muikeena Meealle ja Tuija teki sitten paperitestin ja niinhän se Meea oli juoksut aloittanut. Ukko ei tuntunut asiasta tajuavan mitään, mutta en tiedä johtuiko nyt kuitenkaan kastraatiosta vai pelkästään siitä, että laumanjohtaja oli paikalla ja nartut kuuluu sille..? ;) Tosin kyllä Ukko leikkikin Meean kanssa niin kuin ei mitään, että mene ja tiedä. Toivon, ettei ymmärtänyt mitään. :D

Ja jos mulla oli eilen vaikeuksia päästä kotiin, niin viime aikoina on ollut vähän vaikeuksia pitää lampaat kotona eli aitauksessaan. Aluksi ne keksi tulla aidan yli pihan puolelle ja söi puiden kuoria pihlajoista, vaahteiroista ja vielä omenapuistakin. :/ Lunta siis on vaan ollut niin paljon, että aidan yli ei enää kummoista pomppua vaadittu.. Laitettiin sitten sähkölanka verkkoaidan yläpuolelle ja lampaat pysyi hetken aitojen sisällä kunnes sitten keksi toisen reitin pihalle. Nimittäin ladon katolta oli tippunut niin paljon lunta maahan, että ladon seinustalta pääsikin aidan yli ja tällä kertaa valitettavasti tien puolelle ja kakkapallerot johti autotielläkin 50-100 metrin päähän. Hui. Lisäksi lampaat oli käynyt meidän takakuistilla ja ties missä muualla. Kotiin tullessa ne oli kuitenkin kiltisti aitojen sisällä. Ihan niin kuin olisi osannut odottaa. ;) Tyhmä kuin lammas ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa eikä lampaiden pito ole ihan niin yksinkertaista kuin sitä äkkiseltään luulisi.. :D Aitaa saatiin siis taas korottaa..

Reenailua

Jotenkin tuntuu treenailut hiljaiselta, kun vetotreenejä on jäänyt väliin ja samoin Ukon agilitytreenit. Ukko on edelleen voinut oikein mainosti leikkauksen jäljiltä, haava ei ole erityisesti kiinnostanut ja se on parantunut erinomaisesti, eikä Ukko ole ollut vähääkään kipeän oloinen missään vaiheessa ja rehellisesti sanottuna kipulääkkeet on sitten unohtanut antaakin leikkauksen jälkeisen päivän jälkeen.. Huono omistaja... :D

En tiedä kuvittelenko vaan, mutta ihan niin kuin Ukon käytöksessä olis jo nähtävissä muutosta. Se tulee nykyään iltaisin ihan rauhassa viereen nukkumaan eikä pyöri ja hyöri ja nosta päätä olan päälle nylkyttämistä harkiten. Vielä pitäis tuoda Ukolle joku sen pahimmista nylkyttelykohteista ja katsoa mikä on meininki. ;) Joka tapauksessa tekemisen tahto on ainakin nyt tosi korkeella, kun ei ole päässyt varsinaisiin treeneihin eikä siinä muutenkaan näy mitään "nössöilyä" vähääkään. Ihan niin kuin Ukosta olisi häviämässä pari ikävää puolta, mutta kaikki hyvä on niin kuin aina ennenkin jos ei jopa paremmin esillä. Juuri niin kuin toivoinkin. :)

Ukko on päässyt tekemään pientä kotitokoa, koska se niin kovasti on halunnut päästä touhuamaan. Kaukkareita on tehty sekä sisällä, että pihalla. Ulkona yllätyksenä huomasin, että keppi takapalkkana itse asiassa toimi hyvin eikä Ukko alkanut jähmimään! Lisäksi on tullut selväksi, että mun käskytyksen äänensävy vaikuttaa tosi paljon ja välillä Ukko tekee tosi terävästi. Toisaalta tähän vaikuttaa kyllä moni muukin asia, koska välillä jähmii kaikesta huolimatta vaikkei olisi mitenkään paineistunut tai kyllästynyt.. Treeni jatkuu...

Parit luoksetulot tehtiin pihassa ja nyt oli ihan erilaista fiilistä. Ukko tuli todella halukkaasti! Ukko ei ole mikään raketti koskaan, mutta asenteessa oli selvä ero ja aivan riittävän nopea luoksetulo tokoa ajatellen, kun pitäis vielä pystyä pysähtymäänkin. Pari pysäytystä otin, eka tuli vähän liian yllätyksenä ja valui yli kahden vartalon mitan, mutta toisella toistolla ja takapalkkaa käyttäen onnistui tosi kivasti. Ei jähminyt siis luoksetulossakaan takapalkan vuoksi.

Pirskatin kanssa olen myös treenaillut. Ai miksi mä treenaan kissaa? Pirskatin myötä tuli mieleen taas kissojen treenaaminen ja se on itselle kouluttajana mitä parhainta harjoitusta! Vähän niin kuin kanakurssi, mutta kissalla! ;) Jotenkin sitä oli ehkä Jerikon myötä jo vähän unohtanut, ettei se sheippaamnen välttämättä aina ole ihan niin helppoa ja liian helposti vaan totes Ukon pentuaikana, että "Ukko ei sheippaannu", "se on liian passiivinen". Kuinka niin ei sheippaannu?! :D Mikä tahansa elollinen sheippaantuu jos vaan koulutajalla on kärsivällisyyttä ja taitoa palkata oikein. ;) Pieni kärsivällisyyskoulutus kissan kanssa tekee taas varmasti hyvää. ;)

Kosketuskepin jälkeen sheippailin Pirskatille istumista, minkä tarjoamisen se tajus kyllä tosi nopeesti! Mietin myös Pirskatin kanssa tota palkkaamista ja tajusin, että heittämällä namin saadaan vähän saalisvietillä palkkaamista myös kissalle ja ehkä sitä kautta vähän enemmän aktiivisuutta peliin. :) Joka tapauksessa istumisen tarjoaminen alkoi nopeasti sujumaan ja aloin yhdistämään siihen sitten käskysanaa. Sheippausharjoituksissa (ja oikeestaan pennun harjoituksissa ylipäätään) olen pitänyt nyrkkisääntöjä, että kun sheippaan jotain toimintoa, niin jos liikkeeseen ei liity jotain selvää välinettä (kosketuskeppi, vati tmv) niin en aloita uuden asian harjoittelua ennen kuin edellinen liike on nimetty/saatu ärsykekontrollin alle. Eikä liikettä nimetä ennen kuin eläin osaa todella tarjota liikettä ilman harjoittelua.

 Keskiviikkona aloin sheippaamaan Pirskatille kantolaatikkoon menemistä. Sinänsä aika vaikea sheippausharjoitus näin kolmanneksi harjoitukseksi, mutta käytännön syistä halusin ottaa tämän mahdollisimman nopeasti työn alle. Välillä itse nostatan kriteeriä turhan nopeasti ja sitten jää palkkaamatta suorituksia joita olisi jo pitänyt palkata. Musta tuntuu, että Pirskatti on melkein jo tajunnutkin mitä siltä haluan, mutta kissamaiseen tyyliin se välillä kans vähän mietiskelee, että viitsiikö nyt ihan vielä.. ;) Ehkä mun täytyy jatkossa vähän rytmittää harjoitusta eri tavalla, ottaa laatikko heti pois jos jää pohtimaan.. Toisaalta en halua tällaista negatiivista rankaisua ottaa mukaan, en ainakaan vielä vähään aikaan, kun Pirskatti vasta harjoittelee, mutta ehkä jossain vaiheessa täytyy vähän koittaa miten reagoi...

Mutta siis tää on enemmän kuin hyvää harjoitusta sheippaamiseen mulle. Vaikka periaatteessa osaa, niin herkästi nää unohtuu, kun tottuu tekemään tietynlaisen koiran kanssa. Jeriko on ollut vähän liian helppo. ;)

Jerikosta puheenollen sekin on kyllä päässyt treenaamaan. En oikein mitään kotinysväystreeniä keksi sille, kun tokoa ei motivoi yhtään tehdä enkä mä oo koskaan ollut mikään temppujen opettaja muun kuin sheippaamisen harjoittelun vuoksi. Kerran vähän nostatin pientä nappia ja tajusin, että Pirskatin kutsumanimi on taipunut "Pikuksi" ja Jerikon käsky etsiä pientä esinettä on "pikku".. Nooh, mitä pienistä muuten, kuin että samalla käskyllä myös "Pikku" syöksyi etsimään "pikkua" ja meinas ihan nostaa sen. :D

Eilen agitreenit Harrilla. Rata oli vaatimattomat 37 estettä pitkä ja alun suoremman pätkän (6 ekaa estettä) jälkeen alkoi aikamoinen kääntyily ja vääntyily. Ekalla kierroksella itsellä pari ohjausmokaa/huonoa valintaa, mutta sitten tokalla kierroksella vedettiin koko rata nollana läpi! Kiitosta hienosta menosta saatiin, mutta Harri kyllä sanoi, että nollasta voin kiittää Jerikoa, kun puomin jälkeen esteelle lähetys oli vaan kädellä pikku huitaisu kun jalat, lantio ja kaikki muu osoitti jo ihan muualle. :D Kyllä mä saan aika usein tuloksista kiittää nimenomaan Jerikoa, se on ihan tuttua huttua. :D Onneksi Jeriko on niin kiltti. Itse nimeäisin vielä toiseksi mulla huonosti menneeksi kohdaksi yhden persjätön joka tuli todella myöhässä, mutta Jeriko on niin luotettava ja taitava, että itsellä on varaa vähän mokaillakin.. :P

Uskolliset ystävät

Ukko on toipunut nopeasti kastraatiosta ja on tänään ollut jo ihan normaali. :) Tikit kasseissa ei tunnu yhtään häiritsevän eikä sillä ole pidetty kauluria, kun eläinlääkäriä ei sitä suositellutkaan. Sanoi, ettei edes haittaa jos se vähän nuolee. Ja kertaakaan en ole Ukon nähnyt nuoleskelevan haaraväliä, joten toistaiseksi saa ainakin olla ilman tötteröä.

Eilen illalla, kun Ukko oli vielä vähän tokkurassa, se sai kyllä runsaasti hoivaa ja seuraa talon muilta eläimiltä. Jeriko oli ensin vähän huolissaan, pesi Ukon korvia ja pohti hetken, että sopiikohan kissojen tulla Ukon luokse ollenkaan. Mun pienellä avustuksella tuli siihen tulokseen, että kyllä ne saa. ;) Jeriko on välillä niin suojelevainen jos joku laumasta on heikkona. :D

Pirskatti pitämässä vielä tokkuraiselle Ukolle seuraa. :)

Aamulla oli tosiaan kuitenkin jo täysin eri meininki ja Ukko ihan pirteä ja selvästikin täysin kivuton. Nyt sitten 10 päivän päästä poistetaan tikit ja parin viikon tauon jälkeen saa alkaa taas harrastamaan, siihen asti Ukko on sitten agilitystä ja vetohommista tauolla.

Aamupainit tuttuun tapaan.

Tänään sitten Jerikon kanssa agilitykisoihin ja olin kyllä innoissani! Kunnes sitten tulin hallille ja näin ensimmäisen radan... Muistui mieleen, että taisi olla niin, etten oikein tykkää Sari Mikkilän radoista (ihan kaikella kunnioituksella ko. tuomaria kohtaan) ja eka näytti heti jotenkin inhottavan kieputukselta ja koko ajan pitäisi pitää hallussa.

Eka rata meni kuitenkin itse asiassa tosi hyvin ja se oli päivän paras. Jos olisin tiennyt, että siitä lähtee alamäki, niin viimeisen esteen hylky olis heti harmittanut enemmän, mutta vielä siinä vaiheessa uskoin, että nollaakin saadaan. Rata meni siis tosi soljuvasti ja hyvin. Loppusuoralla Tero Strömbergin sanat kaikui mun korvissa, että "mitä sä siellä loppusuoralla himmailit?", mitä Tero oli siis eräissä kisoissa aiemmin kommentoinut. Päätin sitten, että minähän nyt spurttaan kunnolla ja huikkasin vaan Jerikolle "eteen" ja lähdin spurttaamaan. Oli vaan sitten liian kova häiriö Jerikolle ja tuli vikasta esteestä ohi. Kökkö. :(

Toisena hyppyrata. Tää oli itse asiassa vähän suoraviivaisempi ja siten ihan kivan oloinen rata. :) Mutta ei silti mennyt ihan putkeen. :( Spurttasin taas muurilta kunnolla, että ehdin persjättää, mutta sitten tulikin voimakas jarrutus ennen hyppyä ja olisko siitä johtunut, että Jeriko lähti ponnistamaan niin kaukaa ja rima tippui. Ja sitten vielä ohjasin vähän huonosti putken ja Jeriko tuli siitäkin ohi.

Viimeisenä sitten agirata. Tää oli kaikista radoista kököin. Mä en todellakaan tykkää putki-puomi erotteluista, koska niihin on aika useasti kosahtanut rata ja ne on vaan jotenkin tosi v-mäisiä kohtia hakea niitä virheitä. Tosin Mikkilä kyllä siirsi putken päätä vähän kauemmaksi puomista kuin mitä se oli alun perin, että sinänsä olis pitänyt onnistua. Aloin käskyttämään Jerikolle putkea heti ekan hypyn jälkeen, mutta Jeriko ei kyllä hetkeekään edes harkinnut sinne menemistä vaan syksyi mun ohi puomille. Siitä sitten palautin takaisin ja Jeriko lähti putkeen, ja heti aloin käskyttämään keppejä. Olis pitänyt kyllä ottaa ne siitä, mutta Jeriko syöksyi hypylle ja siitä sai multa kyllä vähän tiukan huudon peräänsä. Jatkettiin sitten edelleen rataa ja hetken aikaa meni aika kivasti, kunnes sitten putki-putki-hyppy -välissä meinas lähteä mun selän takaa kepeillä vaikka väitän ohjanneeni aika selkeesti kohti hyppyä. Jeriko oli TUHMA. :(

Harmillisesti ei nyt ollut torstain treenifiilis eikä edes se meidän normaali fiilis mukana tänään. Jeriko tais nousta vähän ylikierroksille kun pieni tauko kisoista. Lisäksi vikalla radalla Jeriko kyllä liikkui vähän jäykemmin, että tais väsymyskin painaa vähän jalkaa. Kyllähän kolme rataa on aika rankkaa ja kun on kisataukoa vähän, niin ei oo sitä parasta kisakuntoakaan. Ensi kisoihin kuitenkin taas hyvällä fiiliksellä. Jerikon on silti mun luottokoira. :)

Balls to the wall

Tiistaina käytiin vetotreeneissä ja otin nyt Jerikon yksin vetoon. Vedettiin kaksi kierrosta Peltsulla, aika jäistä oli, mutta radan puoli oli parhaassa kunnossa mitä se on koko talvena ollut! Ihan jees veto, keskivauhti 3:10 min/km ja matkaa siis se 4,22 km. Kyllä se Ukko taitaa olla vähän vahvempi ja nopeampi vetämään, mutta Jeriko on kyllä ehdottomasti sinnikkäämpi ja vetää maaliin asti kunnolla siinä missä Ukko alkaa jo 50 metriä ennen himmailemaan. ;)

Ukko pääsi sitten tämän jälkeen agilitytreeneihin ja olihan sillä vähän enemmän menohaluja, kun ei ollut hiihdossa itseään väsyttänyt ja oli toisaalta v-tuuntunut siitä, ettei päässyt vetämään. Mutta ei se nyt mitään tykitystä kyllä silti ollut ja kontaktit on tosi hitaat. Rataa mentiin tosi sujuvasti, mutta sitten keskityin vaan puomia hinkkaamaan eikä se siitä oikein miksikään parantunut, niin lopetettiin treeni siihen.

Torstaina Jeriko Huittisen Harrin treeneissä. Täytyy myöntää, että agility Jerikon kanssa on ihan eri laji kuin agility Ukon kanssa. Jerikon kanssa on vaan niin mahtavaa tehdä agilityä. Rata meni ihan kertakaikkisen upeesti vaikka itse sanonkin ja Jeriko on niin upea, kun se suorittaa aina täydellä sydämellä ja se on teknisesti niin varma, että voin huoletta jättää sen suorittamaan estettä/käännöstä ja pinkoa täysillä jo toiseen suuntaan ja luottaa siihen että Jeriko kyllä hoitaa homman ja ottaa mut sitten kiinni. Se tunne, kun ollaan täydellisesti samalla aaltopituudella ja samassa rytmissä on jotain aivan mahtavaa. :)) Oon vaan ihan älyttömän kiitollinen mun omasta kultakimpaleesta.

Tänään oli sitten Ukolla se päivä, kun se pääsi palleistaan. Tätä on pohdittu jo pitkään. Ukollahan on "vähän" taipumusta nylkyttää vieraita meillä. Lisäksi se on vähän liiankin kiinnostunut hajuista ja pissojen nuolemisista. Lisäksi Ukko ottaa välillä itselleen sellaisia nylkytyskohteita muista koirista, eikä se vaan millään komennolla lopu, vaan on suorastaan pakkomielteistä. Kesällä kisoissa Katjan kanssa Ukkohan sitten myös pysähtyi tolppakoiraa liehittelemään. Toivon siis, että pallien vieminen vähentään nylkyttelyhaluja ja tuo lisää keskittymiskykyä muihin asioihin kuin näihin sukupuoliviettiin liittyviin. En tiedä onko siitä paljoa apua harrastuksiin, mutta monta rohkaisevaa tarinaa olen kuullut kuinka siitä on apua ollut, joten en usko ainakaan että huonompaan mennään.

Treenailua ja kisailua

Huh, viikko taas mennyt sellaisella hulinalla, etten blogia ehtinyt edes harkita päivittäväni. Viime lauantaina käytiin tekemässä hyppytekniikkaa Ukolle. Ihan kivasti tuntui menevän, ei enää ollenkaan niin vaikeaa kuin viikko aikaisemmin Salossa. Ehkä se alustakin vaikutti sitten niin paljon..?

Eilen käytiin  taas tekemässä hyppytekniikkaa ja tällä kertaa otin myös Jerikon tekemään. Molemmat teki ensin perussarjaa ja sitten hyppytekniikkakaarta. Jännä havainto oli, että vaikka Jeriko teki ensimmäistä kertaa tällaista kaarta, niin se oli askeleissaan heti jotenkin itsevarmempi kuin Ukko. Ukko sais vielä hieman tiiviimmin mennä kaarella. Eli se, että aina on pitänyt Ukkoa hyppyteknisesti Jerikoa parempana, ei välttämättä olekaan ihan täysi totuus.. ;) Perussarjaan sain Anetelta sellaisen havainnon, että rimat oli turhan korkeella (30 cm), kun en enää oikein muistanut oliko Vappu aikoinaan meille neuvonut 20 vai 30 cm.

Yhdet vetotreenitkin käytiin tällä viikolla tekemässä. Koska Ukolla on tiistaisin agilitytreenti, niin otin molemmat pojat yhdessä vetoon ja vedettiin Peltsulla silleen kaksi kierrosta. Ladulla oli vähän taas pöperöä ja vaikka olinkin saanut sukset voideltua aivan loistavasti, niin pöperössä oli tietenkin vähän raskaampi hiihtää. Ukossa on kyllä se huono puoli, että kun se väsyy, niin se meinaa herkästi alkaa häröilemään, puremaan narua jne. Siinä missä Jeriko painaa läpi ihan totaalisen väsymyksenkin tahdonvoimalla, niin Ukko herkästi antais periksi. Alkoi vähän mietityttämään, että jättäisköhän Ukko mut pulaan kisaladulla jos sinne lähdetään..? Tosin hyvissä olosuhteissa, kun ei ollut niin rankkaa, Ukko veti aivan loistavasti.

Ukon kanssa vaihdoin nyt sitten A:lla pysäytyskontakteihin, tehtiin niitä viime launtaina ja tiistain treeneissä, hyvin lähti toimimaan. Lisäksi tiistain treeneissä huomasin, että kun on lelu edessä, niin Ukko ei jääkään silmään kiinni, vaan suorittaa puomin paljon nopeammin, kun fokus on eteen. Tällaisia harjoituksia tarvitaan siis vaan lisää.

Sitten niihin kisoihin eli Ukon kisoihin eilen. Ekalla radalla tuomarina Ritva Herrala. Kiva rata, mutta Ukko oli tosi jähmee ja sitten menikin putken väärään päähän ja siitä hylky.

Seuraavana Henri Luomalan agirata ja tämähän meni sitten taas tosi hyvin ja puhtaasti päästiin rata läpi. Miinuspuolena se, että yliajalle mentiin, kun ihanne-etenemä oli 3,5 m/s ja Ukon etenemä 3,43 m/s. Harmi, että jäi puhdas nolla saamatta.

Kolmas rata oli taas Ritva Herralan ja kaikista paras meidän osalta, Ukko eteni parhaiten ja meininki oli hyvä. Harmillisesti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä rima alas, kun oma vastakäännös jäi jotenkin hassusti puolitiehen, kun yllätyin siitä kuinka nopeasti Ukko tuli estevälin. :D Etenemä oli 4,66 m/s, mutta rataprofiilikin kyllä sellainen, että silti jäi nopeimmille melkein metrin joka sekunti..

Pikku Pirskatti on kotiutunut aivan loistavasti ja aivan huippu tyyppi se onkin! Todellinen löytö löytökissa! ;) Pirskatti on todelli rohkea, leikkisä ja seurallinen, ei pelkää imuria eikä tehosekoitinta tai muitakaan kovia ääniä. Se kävelee jaloissa aina kehräillen niin paljon, että siihen meinaa kompastua jos ei ole varovainen. :D Meidän koiriin se on tottunut jo ihan täysin, Ukon kanssa on jo vähän yritetty leikkiäkin, mutta Ukko ei oikein tiedä miten päin leikkisi pienen kynsillä varustetun kisulaisen kanssa. Myös vieraiden koirien (Meean ja Ronjan) kanssa Pikku-pikku oli oikein rohkea ja luonteva ja pienen alkuihmettelyn jälkeen haisteli ihan tyynenä Meean kanssa ja liikkui lattialla niin kuin koiria ei olisikaan. :) Lalli on vähän ottanut leikkiä Pirskatin kanssa ja pessyt sen selkää. Lulu käyttäytyy nykyään lähinnä neutraalisti, haistelee ystävällisesti, mutta ei sen enempää. ;)

Haastoin myös itseni opettamaan Pirskatille joitain temppuja ja ostin broilerin sydäntä tätä ajatellen. Lallille ja Lululle olen tosiaan aikoinaan myös opettanut kourallisen temppuja ja kyllä nekin selvästi naksuttimen äänestä innostuu ja Lalli halusi tulla kans vähän temppuilemaan. ;) Täytyy testailla pystyiskö kissaa palkita myös lelupalkalla, esim. tolla piipittävällä hiirellä, jos sillä saisi motivoitua paremmin. ;)