Peura, fasaani ja JK3 Jeriko

Viikolla on treenailtu, mutta en oo niistä nyt ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Tänään lähdettiin sitten Jerikon kanssa pk-rotumestiksiä Hyvinkäällä. Matkan varrella Helsinki-Tampere moottoritiellä oli ensin joku heittänyt autonsa katolleen (oli muuten ihmeen hyvässä kunnossa auto asentoonsa nähden, joten toivottavasti kuskikaan ei pahassa kunnossa!) ja sitten hetkeä myöhemmin valkoisen katkoviivan päällä makasi peura. Hieman edempänä kaksi autoa hätävilkut päällä, kumpikaan auto ei näyttänyt siineen kolhuja, joten en tiedä mitä se peura siinä makoili, shokkisen näköinen siinä mielessä ettei kyllä reagoinut mitenkään kun ajoi hiljaa ohi. Ehkä törmännyt jossain muualla ja hoiperrellut jonkin matkaa kunnes lysähtänyt siihen aloilleen? Joka tapauksessa tilanne vaikutti olevan hallussa, joten jatkoin matkaa.

Korkattiin nyt siis rotumestiksissä jäljen 3-luokka. Aloitettiin tottiksilla ja meille oli arpoutunut ensimmäinen suoritusvuoro mikä oli sinänsä kiva juttu. Lämmittelin Jerikoa hyvin erityisesti esteitä ajatellen. Autoon oli jäänyt oma hyppyestekin ja otin sillä pari lämmittelyhyppyä ennen omaa vuorona. Mähän en yleensä jännitä juuri ollenkaan, mutta mitäs sitten kävikään kun mentiin kehään? Menin aivan lukkoon ja kauheeseen jännitystilaan! Varmasti suurelta osin tämän johdosta Jeriko ylivirittyi selvästi, tosin parempi sekin kuin rauhoittelu ja jähmiminen. Seuraamisessa saatiin kuitenkin kuulla haukahduksia temmonvaihdoksiin, varmaan itsekin kiekaisin käskyt vähän oudosti. :D Lämmitti kuitenkin mieltä, kun maastossa kuulin erittäin kokeneelta ja menestyneeltä harrastajalta, että Jerikon tekeminen oli huikeen hyvän näköistä, tekemisen meininki upea. :) Ja niinhän Jeriko kyllä teki todella hyvin ja oli koko ajan skarppina mukana.

Seuraamisen jälkeen meinasin mennä jo kapuloilla, tajusin kesken matkan ettei sen niin pitänyt mennä ja palasin lähtöpisteeseen. Mietin, että "mikä liike, mikä liike" ja lähdin tekemään liikkeestä maahanmenoa. Tuomari karjaisi mut sitten takaisin (eikä edes kauheen kauniisti) ja siinä meinas jo pissi lirahtaa housuun. Sitten vaan lähtöpisteeseen ja vedin muutaman syvän henkäyksen, että sain itseäni jonkin verran kasaan. Siitä huolimatta olin ihan sekaisin ja annoin istu-käskyn huonostikin ja kun tämä liike on Jerikolle muutenkin akilleen kantapää, niin maahanmenoksi meni. Maahanmeno ja seisominen sitten ok, mutta siirtymiset perusasentoon jäi vähän vajaiksi. Luoksetulojen vauhti ei ollut parasta Jerikoa.

Sitten päästiin niille kapuloille. Tasamaanouto olis voinut olla voimakkaampi. Hyppyä jännitin, varsinkin kun se oli kiinteä hyppyeste. Menohyppy oli itse asiassa aikas hyvä! Paluuhypyssä Jeriko vähän hidasteli ja mietin, että noinkohan ohittaa esteen, mutta tuli yli kevyen kosketuksen kera. Vinoesteelle lähti tosi hyvin, mutta sitten kävi aivopieru Jerikolla ja tuli hypyn (!) kautta takaisin. :D Tajus kyllä virheen heti alastullessaan, pysähtyi ja kääntyi vinoestettä kohti sen näköisenä, että kannattaisko se suorittaa kuitenkin kun jäi välistä, mutta palautti sitten kapulan kuitenkin. Voi toista. :D

Eteenmenossa kävi sitten taas itsellä aivopieru. Ensinnäkin lähtöpaikalla silitin Jerikon, kun tuomari kirjoitti arvotelulomaketta. Tämä tietty tulkittiin virittelyksi. Sitten Jeriko yritti edistää ihan sikana, kun oli jo niin lähdössä, mutten hyvä liika. :D Paikkamakuu oli erinomainen. Aika tiukka tuomari oli tämä, mutta toisaalta ihan ansaitut pistevähennykset kahdesta liikevirheestä ja kokonaispisteet 75.

Maastoon meille arpoutui 7, mikä ei kyllä ihan onnennumero ollut. Jana oli hirveetä sähellystä, Jeriko nosti ensin jonkun jäljen 5-10 metriä lähetyksestä ja lähti sitä ajamaan. Kutsuin takas, uusi lähetys ja taas jotain sähellystä, jonka jälkeen kolmas lähetys, nosti takajäljen oikealle (!) ja siitä vielä kutsu takaisin ja lähtö oikeaan suuntaan. Aluksi oli pitkä suora ilman keppiä, sitten harvoilla väleillä kolme keppiä ja kolme viimeistä tiheästi, noin 50 metrin väleillä. Yksi keppi jäi meiltä maastoon, todennäköisesti 2. keppi, koska ennen tämän kepin paikkaa törmättiin (melkein kirjaimellisesti) joihinkin metsäkanalintuihin (oisko ollut joku fasaani?), kaksi pölähti ensin ilmaan kauempaa. Jeriko jatkoi vaan jäljestämistä ja jäljesti melkein päin uroslintua, joka pölähti lentoon siitä 3 metrin päästä. Jeriko pysähtyi vaan kattomaan, että mikäs toi oli, mutta riistaviettiä sillä ei onneksi ole yhtään ja jatkoi sitten vaan hommia heti kun lintu häipyi. Luulen kuitenkin, että tässä välissä keppi jäi.

Jeriko itse asiassa merkkasi kahtakin kohtaa niin kuin olisi keppi ja juoksin jo hihkuen luokse, että sielläkö on keppi. Ei vaan ollut ja ei vaan löytynyt, mutta sinne metsään siis jäi. Kolme keppiä taskutta ja jälki aivan lopuillaan meinas usko loppua ja olin varma, että Jeriko on jättänyt kaksi keppia jäljelle. Siinä määrin varma, että 5. kepin kohdalla irrotin jo liinankin, kunnes sitten tarkastin juuri nostetun kepin ja tajusin, että ei se ole 6. Viimeinen löytyi sitten noin 50 metrin päästä, aivan autojen vierestä. ;) Näin ollen 4+1 kepit. Jana kun oli ihan hirvee niin aloin jo miettimään, että ei taida koularia tulla. Janalta sitten loppujen lopuksi pisteitä 27 kuitenkin.

Viimeisenä esineruutu. Ilma oli tosi lämmin viime aikoihin verrattuna, mittari näytti 20:tä ja jäljellä oli ollut ihan hirveitä nousuja ja laskuja, jotka todella imi mehut. Olin kuitenkin nesteytellyt Jerikoa koko ajan ahkerasti ja kiitos ystävällisten kanssakilpailijoiden sain myös itse vettä vaikka olin unohtanut omat vedet kotiin! Huomas kuitenkin Jerikon liikkumisesta, että kyllä jo väsytti. Ensimmäinen esine nousi varmaan alta 10 sekunnissa. Oikeassa reunassa ihan etureunassa esine siis oli ja Jeriko nappas tämän heti. Toisen nostamiseen ei ihan kauheen kauan mennyt siihenkään. Kolmas esine sitä vastoin oli vaikea, esine oli sellaisessa notkossa, että alkuun Jeriko selvästi sai tuulessa siitä hajun ja oikein nosti nenän paikallistaakseeen, mutta sitten tuuli tyyntyi eikä löytynyt. Onneksi kuitenkin saatiin tuulta sen verran, että uudella lähetyksellä nousi tämä viimeinenkin esine! :) Moitteita sai Jeriko haukahdukset lähdöissä (hups) ja Jerikon "kovakorvaisuus", kun ei olisi halunnut lopettaa partiointiaan ruudussa ja tulla uuteen lähetykseen. Pisteet ruudusta 27. Tämä kovakorvaisuus kuitenkin pelasti viime kokeen esineruudun mun mokaltani, joten ihan hyväkin, että on tollaista itsenäisyyttä. ;)

Näin ollen kokonaispisteet maastosta 164, tottis 75 ja kokonaispisteet 239 eli 3. tulos ja JK3! :) Nyt sitten vaan lisää treeniä ja seuraavassa kokeessa toivon mukaan omakin hermo pitää paremmin ja saadaan vähän eri näköisiä pisteitä. ;)

Oma maa mansikka

Neljäs viikko uudessa kodissa. Omassa kodissa. Hommaa pihamaalla on riittänyt ja riittää edelleen ihan kiitettävästi, mutta ihan rehellisesti sanottuna tykkäänkin siitä, kun saa touhuta ja nähdä työnsä tuloksen. Samasta syystä joskus nuorempana L&T:llä kitkemässä töissä ollessa oikeastaan tykkäsin työstäni. Niin, ja tykkään kyllä olla ulkona, se on ihan parasta. :) Joten ne ajat, kun en ole ollut treenaamassa, olen ollut ulkona hommissa ja päivitykset jäänyt vähän vähemmälle.

Tällä viikolla on kuitenkin treenailtu tosi ahkeraan. Maanantaina käytiin Tavesin tottisvuorolla. Jeriko teki aika lyhyesti pari vauhtiluoksetuloa, ensimmäinen oli ihan ok, mutta toisessa oli sitä voimaa mitä halusinkin. Vähän kyllä törmäsi siinä vauhdissa, mutta mitäs nyt pienistä.. ;) Luoksetulojen lisäksi ei sitten muuta otettukaan. Ukko kävi tekemässä vähän seuruuta ja sain taas muistutuksen, etten anna Ukon olla niin paljon kiinni lelussa, vaan yrittäisin enemmän käyttää sitä turhaumaa. Vinoesteellä Jerikon kanssa kävi pieni liukastuminen ja sen jälkeen vähän vaikeuksia Jerikolla uskaltaa suorittaa estettä. Kökkö.

Tiistaina ajeltiin Länsi-Teiskoon Mariannen ja Juhan mökille, missä Juha oli lähimaastoihin tallannut Jerikolle voittajaluokan jäljen. Oli kyllä kivaa päästä ajamaan valmis "ammattilaisen" tekemä jälki. Jälki oli todella haastava, sisältäen pari laajaa suopursualuetta, viitisen ojanylitystä joista yksi oja oli niin leveä, että Juha oli sinne kastautunut ja saman tein itsekin perässä pitkävarsisista kumisaappaista ja loikkaylityksestä huolimatta. Jeriko ei kuitenkaan epäröinyt vaan jäljesti jälleen todella hyvällä tahdilla ja tarkasti maaston haasteista välittämättä. Miinuspuoli oli nyt kepit, Jeriko ilmaisi kaksi keppiä kuudesta, mikä oli ihan ihmeellistä eikä todellakaan tavanomaista. En tiedä olisiko sitten johtunut muutamista froliceista, joita Juha oli jättänyt sinne tänne jäljelle ja jotka Jeriko mun suureksi yllätykseksi pysähtyi syömään! Saiko Jeriko sitten näistä "vähän liikaakin" vahvistetta jäljeltä ja syventyi vähän liikaakin pelkkään jäljestämiseen, enpä tiedä. Jerikollahan on aina jälki ollut se ykkösjuttu, mutta viime kesästä alkaen on kyllä ilmaissut kepitkin todella hienosti. Oli miten oli, nyt tehdään kyllä pientä vahvistamista keppien ilmaisuun ennen rotumestiksiä. Iso kiitos Juhalle hyvästä jäljestä ja vinkeistä! :)

Torstaina oli kisanomaiset tottiksen Mutalassa. Tällä kertaa osallistujiakin ihan kivasti ja saatiin kivasti pareittain tehtyä harjoitukset. Tein Jerikolle ekaa kertaa voittaja-luokan liikkeet ja paikkamakuun piilossa. Ei tässä toki  mitään ongelmaa, kun paikkamakuu Jerikolla niin vahva. Jossain vaiheessa kurkin piilon takaa ja ihmettelin, että miten Jeriko siristelee toista silmää niin. Menin sitten välipalkkaamaan ja siellähän pisti hyttynen Jerikoa yläluomeen, silmää vaan siristi mutta muuten ei hievahtanutkaan. Partiopoika. :) Yksilöliikkeet meni kivasti, vaikkakin nyt oli paikkamakuun jälkeenkin kierrokset aivan tapissa ja poikittamista, edistämistä ja lievää kommentointia matkalla. Pitkän suoran jälkeen seuruu vähän siistiytyi. Tasamaanouto ihan jees, hyppynouto 80 cm lautaesteellä pientä arvontaa ponnistuspaikoissa. Vinoestettä Jeriko ei sitten meinannut saada suoritetuksi millään. Tein sitten eteenmenon  väliin ja sen jälkeen avustin Jerikoa juoksemalla rinnalla ja saatiinhan onnistuminenkin. On vaan herkät noi esteet, kun heti jos jotain pientä sattuu, niin tulee epävarmuus.. :(

Perjantaina aamupäivällä käytiin Valkeakosken tottiskentällä. Nyt Jerikon luoksetulot oikein vauhdikkaat, tasamaanouto myös oikein hyvä. Hyppyä nurtsilla pitkästä aikaa ja Jeriko ylitti hienosti 95 cm mennen tullen eikä edes hirveän pahaa arpomista. :) Vinoesteellä sitä vastoin arpomista taas oli, tehtiin ensin pari matalammalla ja sen jälkeen onnistui kisakorkuinenkin ilman apuja.

Ukko myös pääsi tekemään, hyppy Ukolla on kyllä aivan loistava. Vähän Ukko meinas jotenkin herpaantua ja jostain syystä ihan vahingossa tulla esteestä ohi kaksikin kertaa, kääntyi sitten ihan esteen kohdalla sivulle suorittamaan 95 cm hypyn aivan vaivattomasti ja rennosti. Hitsi vie. :)
Vireasioihin sain uusia (tai uusia vanhoja) neuvoja, jotenkin sitä vaan jumittuu samoihin kaavoihin ja on hyvä, kun uudet ihmiset oikeasti puuttuu omaan tekemiseen. Nyt pitäisi siis lähteä rikkomaan kaavaa ja nostattamaan virettä Ukolle. ;)

Tänäänkin juhannuksesta huolimatta oon häärännyt pihalla eikä oikein olis malttanut lopettaa ollenkaan. Sitten kun pääsee vauhtiin, niin tekisin pihahommia vaikka kuinka kauan! :D Lampaita kävin vähän rapsuttelemassa välissä ja on noi kyllä hassuja, kun ne on niin seurallisia ja uteliaita. Munhan ei pitänyt lampaita mitenkään rapsutella, ettei niistä tulis liian kesyjä, mutta ei sille mahda mitään, kun noi tulee viereen katteleen ja työntää pääntä käden alle. :D Kyllä ne silti koiralle ihan kivasti liikkuu, joten eipä toi nyt sitten haittaa.. ;) Sunnuntaina pitäis olla tulossa vielä pientä täydennystä porukkaan ja toivon mukaan pian saatais jokin niittokone tmv lainaan, että saatais toinen laidun ajettua matalaksi ja lampaat sinne. On täällä paljon hommaa, mutta on täällä vaan aivan ihana asuakin. :)

Koivun runkoon on kiva kyhnyttää selkää

Pensaan lehdet maistuu ja nää kaverit osaa hienosti jyrätä oksat kropallaan alas, että pääsee lehtiin käsiksi ;)

Agilityn SM-kilpailut

SM-kisa viikonloppu alkoi perjantaina iltakisoilla, mun osalta talkoilemassa siellä ilmoittautumisessa. Välillä oli vähän härdelliä ja yhtäkkiä kun joutui aloittamaan ruuhkaan tai vaihtamaan pistettä ruuhkan keskellä, niin hetken joutui aina hakemaan tavaroita. Kaiken kaikkiaan pahempia jonoja ei kuitenkaan tainnut syntyä ja kiva porukka meillä ilmoittautumisessa joten aika meni kuin siivillä. :)

Varsinaisesti en kokenut jännittäväni joukkuekilpailua, mutta kaipa jännitykseksi sekin lasketaan, että heräilin perjantai-lauantai välisenä yönä lukuisia kertoja tunteeseen, että olen varmasti myöhässä. :D Oltiin siis joukkueen 1/4 koirakko, avattiin peli joukkueelle ja rataantutustuminen alkoi 8.05. Nukkumisonelmista huolimatta fiilis aamulla oli hyvä ja kisarata näytti oikein kivalta. Juoksu-A:n onelmien vuoksi päätin nyt kuitenkin ottaa käyttöön vanhaan pysäytyskontaktikäskyn, jottei sitten tulisi turhaa virhettä loikkaamisesta. Ei Jeriko toki kuitenkaan A:lle nätisti pysähtynytkään ja kun jäin liikaa rinnalle varmistelemaan, että kontakti tulee otettua, niin olin seuraavalla hypyllä auttamatta myöhässä ja tiellä. Tämän johdosta rima tuli tältä hypyltä alas. Muutoin rata oli oikein sujuva, meillä oli hyvä yhteinen rytmi ja Jeriko tuli mukavan vauhdikkaasti. :) Olen tosi tyytyväinen! :)

 Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuin ihan hyvin, kisapaikalla sopiva pieni jännitys mahan pohjassa. Yksilökisan karsintarata taas ihan kivan näköinen, muutamia kinkkisempiä kohtia ja aika paljon kääntymistä ja niihin nähden erittäin kova ihanneaika. Erityisen riskialttiiksi tiesin jo etukäteen keppien jälkeisen okserin ja siltä putken kauempaan päähän viennin. Kävin mielessäni läpi kahta vaihtoehtoa: valssia okserin ja putken välissä, sekä vekkiä ennen okseria. Vekki tuntui kuitenkin jotenkin liian riskialttiilta vaihtoehdolta, vaikka pari koirakkoa sai sillä aivan upean linjan putkelle. Päädyin kuitenkin valssittamaan ja niinhän sieltä tuli rima alas. Nää on pahoja, kun Jeriko on niin herkkä sille, että olen sen edessä, vaikka nytkin tilaa oli runsaasti. Tämäkin rata muuten aivan loistava, alkoi melkein kesken radan hymyilyttämään kuinka taitava Jerikosta on tullut ja kuinka hyvin se mua lukee. Nelosesteelle pakkovalssiin mennessä näin jo huomattavasti aikaisemmin, kuinka Jeriko mun vientityylistä näki, että pakkovalssi tulossa ja silmät kääntyi niin, että lähti jo hakemaan siivekkeen taakse ja hypylle vaikken sitä edes ollut sille vielä näyttänyt. :) Eikä siis vaan roiskinut menemään miten sattuu, ei selvästikään harkinnutkaan tulla hyppyä toisesta suuntaa, vaan luki vaan mun ohjauksen niin paljon ennakkoon. :D Jeriko on kyllä sellainen kultakimpale, miljoona sydäntä tähän. :))
Loppukin okserista huolimatta tosi hyvää menoa. On meistä aika hyvä tiimi tullut ja oon tosi tyytyväinen itseenä ja Jerikoon. :)

Tältä radalta siis tulos 5, etenemä 3,99 m/s, aikavirhettä tiukalla ihanneajalla 1,31s. Ehkä sitten ensi vuonna mennään finaaliin asti... ;)

Viimeistelevää kisaa, treeniä ja huoltoa

Sunnuntaina oli Tamskin agilitykisat. Tarkoituksena oli nyt noin kuukauden kisatauon jälkeen hakea Jerikon kanssa vielä sitä parasta mahdollista kisafiilistä, unohtaa liiallinen varmistelu ja hakea rajoja. Ukonkin ilmoitin sitten samalla ekoihin startteihinsa 3-luokassa.

Jeriko oli mulla ensimmäisenä, mikä olikin tätä kisafiiliksen hakemista ajatellen paras järjestys. Eka rata lähti oikein kivasti käyntiin, Jeriko tuli hyvällä sykkeellä ja kääntyi alun kiemurat tosi hyvin. A:n alastulolta tuli kontaktivirhe ja sitten pussista Jeriko tuli niin lujaa, että ehti ohittaa renkaan ennen kuin edes tajusi  mistä on kyse. Päätin ottaa saman kohdan pussilta asti uudelleen, jotta saa sen saman linjan renkaalle ja kertaalleen tehtyä tämän yhdistelmän oikein. Loppurata painettiin sitten menemään vaan täysiä, loppusuoralla okserin rima tippui todennäköisesti kun lähdin kirittämään aivan täysiä ja Jerikolle tuli sen myötä kiire. Hyvä fiilis jäi radasta kuitenkin, sain haettua juuri sitä oikeaa meininkiä ilman, että pakka kuitenkaan levisi. :)

Ukon kanssa samainen rata samalla fiiliksellä, mutta eri syistä, eli vauhtia vaan Ukolle haettiin. Alun Ukko otti yllättävänkin hyvin, kun aattelin että saattais jättää kakkosesteen välistä jos ohjaan sen niin "pienesti" kuin Jerikolle. Hyvin kuitenkin otti saman ohjauksen. :) A oli hieman jarrutteleva, pussista Ukko tuli ohi, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Loppusuoralla Ukolla tuli niin kiire palkalle, että taisi este tai pari unohtua.. ;)

Toiselle radalle edelleen samaa fiilistä haettiin. Vitosesteen ohjaus oli vähän liian epäselvä, vilautin vastakäden ja kontakti Jerikoon oli kuitenkin puutteellinen eikä Jeriko ehtinyt lukea estettä. Tästä kuitenkin muistui hyvin mieleen Villeen neuvo, että pitää vastaavissa tilanteissa merkata koiran puoleisella kädellä este (mutta merkata kunnolla) ja jättää vastakäsi kokonaan pois. Treeneissä Jeriko on lukenut näitä merkkauksia todella hyvin. Hylky tästä kohtaa tuli niin nopsaan ja kun jatkettiin vaan suoraan, niin puomin kontaktilla itse ihan unohdin, että hylky oli jo alla ja Matsson vihelteli meidän perään parikin kertaa, että olis jo pitänyt poistua radalta. Loppurata sitten ei niin hyvää tykitystä, kun itse jotenkin ihan sekaisin, että miksi se viheltelee.. :D Nyt Jeriko tuli A:lta niin lujaa, että itse olin seuraavalla hypyllä aivan jäljessä ja käännös levisi.

Tällä radalla Ukolle ei nyt alkuun ihan riittänyt pikku näyttö, vaan tuli ensin ohitse. Käännökset tuli muutenkin löysemmin ja otti vitoshypyn jo väärään väliin ja siitä hylky. Oikeaan suuntaan tullessa Ukollakin toimi esteen merkkaus todella hyvin. :) Loppurata muuten ihan jees, mutta loppusuoralla aloin varmistelemaan ettei tulisi ohituksia ja vedin Ukon ensin omalta puolelta ohi esteen ja sitten kun vapautin vedon Ukko ohitti seuraavan toiselta puolelta. :D

Eilen Ylökkin agitreeneissä otettiin ihan vaan viimeistelevää pikku harjoitusta. Jerikolle siis juoksu-A:ta muutamia toistoja. Pumpperia mulla ei oo nyt parissa viime treenissä ollut, kun vanha pumpperi on jonnekin ihmeellisesti hävinnyt muutossa. En myöskään ole saanut hankittua uutta ohuempaa, kun se pitäisi itse halkaista eikä meillä ole välineitä siihen.. Osumatarkkuus ei nyt kyllä ollut mitenkään mieltä ylentävä ja näin SM-kisojen alla vähän epävarmuus hiipii mieleen, että pitäiskö kokeilla vaan käskyttää vanhalla 2on2off -käskyllä vai mitä..? Ja sitten jatkossa, yritänkö edelleen saada tuon onnistumaan, vaikka vaikuttaa niin vaikeelta Jerikolle, joko tulee liian lujaa eikä saa toista askelta mahtumaan ollenkaan tai sitten toinen laukka jää lyhyeksi..

Ukkokin sai tehdä juoksu-A:ta ja Ukolla se on kieltämättä hieman parempi, osumia tulee useemmin, mutta ei silläkään ihan ideaalisuorituksia tule...

No, juoksu-A:n lisäksi tehtiin hauskaa "loppusuoraharjoitusta", laitoin neljä estettä peräkkäin niin, ettei ne olleet aivan linjassa, palkka eteen ja molemmille irtoomista tässä mun ohi ja esteet piti tietty suorittaa silti, Tuija nappas palkan pois jos tuli ohi. Jeriko on kyllä tällasissa tosi haka, tästä treenistä tuli hyvä mieli! :)

Ukolla tällainen etenemisharjoitus teki monessa suhteessa hyvää. Joutui etenemään mun ohi ja etenikin tosi hyvin palkalle eikä vilkuillut taakseen. Lisäksi Ukon loppusuoran ohitteluun tällä oli tarkoitus pureutua ja hyvin Ukko alkoi itse lukemaan esteitä ja hakeutui esteille aika vaikeissakin linjoissa. :) Hienoa! :)

Tänään molemmat pojat pääsi Katriinan käsiteltäviksi ja molemmat oli oikein hyvässä kunnossa. Kyllä on vetreän koiran kanssa kiva lähteä SM-kisoihin.

Ei tullut karvamattoa, tuli PAIM2

Nyt on sitten taas kahdet paimennuskisat takana molemmilla koirilla. Kotona ollaan Derekin kurssin jälkeen treenattu pari kertaa, eihän tässä olekaan siitä kuin pari päivää, kun tultiin kotiin. Ukon kanssa ongelmia teetti erityisesti korkeaan heinään meneminen, jonka vuoksi flänkit jäi treeneissä alkuun ärsyttävän suppeiksi enkä millään saanut Ukkoa menemään kauemmaksi. Nyt on sitten pikku hiljaa kaadettu heinää, mutta vielä toistaiseksi ilman kunnon välineitä on aika hidasta hommaa.

Eilen kisoissa ei kyllä ollut meidän päivä. Rata oli hauskasti erilailla kuin yleensä, hieman viistottain pellolla ja lampola jäi vasemmalle tolpalta katsoen. Jeriko yleensä tekee kaaren parhaiten vedon puolelle, joten lähetin vasemmalle. Varmistelin vielä lähetystä oikein kunnolla, ehkä jotenkin alitajuntaisesti näin, että ei tule onnistumaan. Jeriko lähti aivan suoraan ja pysäytin, uusi käsky ja taas painoi oikealle, maahan ja kolmas käsky, mutta sitten ylitettiin jo keskilinja enkä voinut muuta kuin nostaa kädet ilmaan. Siitä Jeriko sitten lähti pullealle kaarelle, mutta pysähtyikin yhtäkkiä noin klo 1:ssä katselemaan, että missä mä oonkaan ja missä ne lampaat on. Lisäkäskyllä jatkoi tasapainoon. Hakukaaresta siis 1 p. Hakukaaren päässä Jeriko ei pysähtynyt ja nostosta niin ikään 1 piste, ohjaajalle kuljetuksessa myöskin yhteys pätki ja koko matka offlinea, 2 pistettä. Olipas nolottavaa. Jatkoin sitten kuitenkin koko radan harjoituksena tätä päivää varten, poispäinajosta 13/20, kuljetuksesta 9/10, jaosta 5/10 (pari epäonnistunutta yritystä ja lampaat melkein ehti jakoympyrästä pihalle), häkitys 2/10 (yksi lammas kiersi häkin. Radan jälkeen olin ihan kypsä tekemään Jerikosta karvamaton, en pystynyt käsittämään miten se sikaili hakukaaren tolleen, vaikka yleensä tekee tosi hienot kaaret. Sanoinkin, että jos tänään on sama meininki, niin lattiaa koristaa aika äkkiä kaunis ruskea karvamatto..

Sitten vaan näissä fiiliksissä odottamaan Ukon rataa, joka päättyi lyhyeen. Ukolla oikea kaari on selvästi parempi, joten sille puolelle olin lähettämässä. Katsoin, että lampaat rauhoittui tolpalle ja alkoi laiduntaa, tolppakoirakot oli molemmat viistosti vasemmalla. Käännyin lähettämään Ukkoa ja kun nostin katseeni, siellä juoksikin toinen tolppakoirista Ukko vastaan, kun Ukko vasta jossain klo 3-4 kohdilla kaarella. Lampaat lähti tässä kohtaa litomaan kohti vasemmalla sijaitsevaa katsomoa ja Ukko jumitti silmään. Lampaat pysähtyi katsomon eteen ja sain lopulta Ukon liikkeelle, mutta yksi lampaista jäi Ukon taakse. Pistin Ukon maahan ja yritin odottaa, josko porukasta eksynyt tulisi takaisin (selvästi meinasikin tulla), mutta tuomari keskeytti radan. Tokihan se siinä keskeytyykin, kun ollaan jo radan laidalla. Mutta harmitti aivan vietävästi, en voi muuta väittää. Ja kun kotonakin hommaa riitti ja toivoin vielä voivani ottaa pienen "kurinpalautustreenin" illalla, niin ei oikein jaksanut jäädä odottamaan kisakirjaa, jonka saisin tänäänkin. Lähdin siis kotiin, mutta en sora lentäen. ;)

Tänään oli sitten uusi päivä, mutta sama rata. Valinnan Jerikon kohdalla piti siis olla helppo, mutta hermoilin sitä kyllä alkuun melkoisesti. Sitten siinä muutamakin vasemmalle lähetetty koira leikkasi tai meinasi leikata oikealle ja sen jälkeen oli helppo päätös luottaa Jerikon vaistoon. En tiedä mikä siinä oli, että osa koirista ei oikein halunnut lähteä vasemmalle, mutta kyllä sitä sitten oli pakko vaan luottaa koiraan.

Hieman ennen Jerikon vuoroa alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla eikä sen vuoksi videota radasta ole, valitettavasti. Tolpalla Jerikoa lähettäessä oli täysin eri fiilis, Jeriko katseli valmiiksi oikealle ja oli selvä, että sinne se lähteekin, kuitenkin sydän jyskytti koko kaaren ajan, jotenkin odotin, että tekeekö Jeriko tällä kertaa jotain hölmöä, lopettaa kesken kaaren tmv.

Mutta kaari oli aivan täydellinen, loppuun asti pullea ja syvä, siitä 20/20. Sitten: vihelsin pilliin ja Jeriko pysähtyi heti. Vihelsin aja -käskyn, ja Jeriko lähti rauhallisesti liikkeelle. Nosti 10/10!. Pysäyttelin aina välillä ja annoin ajaa, ja samalla olin koko ajan aivan ällikällä lyöty kuinka hyvin Jeriko otti käskyjä ja kuinka suoraan lampaat tuli! :D Hakuporttien jälkeen lampaat lähti vähän offlineen, enkä saanut heti korjattua, pisteitä 15/20.  Mutta hitsi kun oli hieno haku, kokonaisuudessaan 45/50! Unohtui vielä mainita, että Virpi antoi pari hyvää kommenttia radan jälkeen. Ensinnäkin Jeriko kuulemma tasapainotteli laumaa pienillä liikkeillä todella hyvin itsenäisesti ohjaajalle kuljetuksessa. Toisekseen pari kertaa pidin Jerikoa seisahduksissa vähän liian kauan, vaan olisin voinut ennemmin antaa Jerikon hoitaa hommaa itsenäisemminkin. ;)

Poispäinajossa ensimmäisellä legillä lammasporukka meinas jostain syystä koko ajan hajota 2+2 porukoiksi, joista toinen köpötteli koko ajan vedon puolelle vasemmalle offlineen ja jouduin sitä yhtenään Jerikon kanssa korjaamaan. Rauhallista tahtia mentiin, mutta taisi alkaa lampailla olemaan vähän mitta täynnä kisoja jo näin toisena päivänä toista kertaa mennessä... Toinen osuus sujui jo huomattavasti paremmin. Poispäinajosta kuitenkin 15/20 p.

Kuljetuksessa Jeriko piti hienosti sopivan etäisyyden laumaan ja käveltiin nätisti jakoympyrään, tästä 10/10.

Jako meni aikas hienosti, yhden pisteen tuomari oli ottanut pois, koska avustin kuulemma omalla liikkeellä lampaiden haltuunottoa vahvasti. Enpä tajunnutkaan, oppia ikä kaikki. ;) Jakopisteitä 9/10.

Häkkinä toimi tällä kertaa suppilo, jonka jälkeen haltuunotossa Jerikolla oli hieman liikaa vauhtia, pisteitä 9/10.

Kokonaispisteet siis huikeat 88 ja näin ollen PAIM2 koulari ja vielä kirsikkana kakun päällä luokkavoitto, kun tasapisteissä ollessa Jerikon hakukaaripisteet vei voiton. Aivan huikee fiilis oli kyllä radan jälkeen, en voisi yhtään tyytyväisempi ja ylpeämpi olla Jerikosta! Ajatella, että tuollainen puudelikin pystyy tällaiseen suoritukseen. Kilpailuoikeus 3-luokassa nyt siis olisi, mutta jatkamme vielä harjoittelua 2-luokan lyhyemmillä radoilla ja katsotaan sitten riittääkö Jerikon rahkeet joskus sinne 3-luokkaankin. ;)

Nyt oli sitten hyvät fiilikset lähteä Ukonkin kanssa radalle. Tosin, kun mentiin tuomarin auton (tai siis Kimmon auton) taakse odottamaan jo samaan aikaan edellisen kanssa, niin tällä koiralla olikin juoksut ja Ukkohan alkoi maata niin nuolemaan, että mietin jo, että mitähän tästä tulee. Mutta tolpalla Ukko näytti hyvin bongaavan lampaat ja huoli helpotti. Jostain muusta syystä sitten Ukko lopetti kaaren kesken, mutta lisäkäskyllä jatkoi loppuun. Ei kuitenkaan pysähtynyt ja koko matka mun luo offlinessa. Hakukaari 6/20, nosto 6/10 (vino), kuljetus ohjaajalle 4/20, yhteensä 16/50.

Poispäinajossa lampailla oli kovasti veto vasemmalle ja Ukko ei ottanut pysäytyskäskyjä ihan niin kuin piti, ja mutkitellen mentiin, pisteitä 2/10. Kuljetukseen lähdössä hieman laaja kaarros ja Ukko painoi mun mielestä koko ajan ihan liikaa ja jouduin sille murahtelemaan, tästä 18/20.

Häkistys meni nyt nappiin, siitä 10/10. Haltuunotossa itse jäin jotenkin sitä häkin portin sulkemista leipomaan ja sillä välin lampaat otti jalkoja alleen kohti varikkoa, lähetin Ukon siis myöhään ja vielä vähän huolimattomasti kaarelle, jolloin meni aika lailla päin ja hajotti lauman. Lähti kuitenkin vielä ottamaan kiinni erilleen ajatunutta lammasta, sai kuin saikin sen pysäytettyä ja palautettua muiden luokse.

Työvoitto siis Ukon kanssa ja täytyy sanoa, että kyllä toi läpi ajettu ratakin mieltä lämmittää, saatiin niin sanotusti apina pois selästä tämän myötä. ;) Nyt jatketaan niittohommia ja treenejä kotosalla, seuraavat kisat taisi olla sitten heinäkuun loppupuolella...

Derekin kurssi

Sunnuntaina ja maanantaina oltiin Uddenissa Derekin koulutuksessa. Ukolle tämä oli toinen kerta, mutta tällä kertaa myös Jeriko pääsi mukaan, kun peruutuspaikka sattui vapautumaan juuri Jerikon syntymäpäivänä joulukuussa. ;)

Matkattiin yhdessä Päivin ja Keelanin kanssa ja oli kyllä mukavaa matkaseuraa. Jeriko(kin) ihastui heti Keelaniin, kuten Ukko viime vuonna. Ukolla ja Keelanilla tuntui kyllä edelleen olevan ihan oma aaltopituutensa jolle Jeriko ei ihan päässyt mukaan vaikka saikin Keelanista oikein oivan kaahausseuralaisen. :)

Sitten itse koulutukseen. Kirjoitan tätä maanantai-iltana klo 22 ja ”hieman” väsyttää. Pakko kuitenkin saada jotain muistiin, kun taas tuli hyviä juttuja, uusia ja vanhoja. Kertaus on opintojen äiti, ja jos sitä ei nytkään osannut, niin kertauskurssi taisi olla ihan tarpeen.. :D

Ensin pointit Jerikon kanssa. Derek otti Jerikon niin kuin minkä tahansa koulutettavan, eikä karsastanut pelkän showlinjaisuuden vuoksi ja saatiin kyllä hyviä neuvoja sekä Derekin näkemystä Jerikosta. Jerikon flänkit pitää saada aukeamaan (sen oon toki tiennyt jo jonkin aikaa) ja saatiin siihen työkaluja ja opetustakin. Kertauksena taas se, että paine kohdistetaan maahan, ei koiraan. Ja samaa suuntaa kannattaa harjoitella esim. neljä toitoa peräkkäin ja sitten vasta toista suuntaa. Flänkkien väliin kannattaa tehdä myös ajopätkiä eikä pelkkää pyöritystä. Jeriko alkoikin ihan kivaa flänkkiä tehdä.

Toisena asiana pysäytykset. Seisomaan pysäytys Derekin mielestä ihan hyvä juttu, mutta mun pitää olla todella tarkka siitä, etten päästä Jerikoa koskaan valumaan. Eli siis tiukasti vaan käsky ja jos ei mee perille niin paine kohti koiraa/maata koiran edessä.

Kolmas asia oli Jeriko vauhti ajossa/nostossa, se pitää ehdottomasti saada rauhoittumaan ja siihen vinkiksi ihan parin askeleen ajot ja heti pysäytys. Otin tässä käyttön vanhan ”malta” –sanan, jota olin joskus aiemminkin käyttänyt ja kun pysäyttelin Jerikoa heti parin askeleen jälkeen, oli liikkeelle lähdötkin puhtaampia. Derek sanoi, että huomasi Jerikon myös tässä alkavan käyttämään silmää ja uskoi, että jos jatkan samaan malliin ja saan Jerikon lähestymisen rauhoitettua, niin silmä tulee kehittymään ja Jeriko todennäköisesti oppii nauttimaan silmän käytöstä. Tällä hetkellä Jerikolla on kuitenkin kova halu ”come on to sheep” ja hallita niitä kropallaan, se siis haluaakin nostoissa tulla heti liki ja kropan liikkeellä hallita niitä. Derek kuitenkin uskoi, että jos saan Jerikon pysymään kaukana ja liikkumaan rauhassa pari askelta kerrallaan, se tulee huomaamaan, että voi hallita lampaita myös silmällä ja oppii käyttämään sitä.

Derek myös kertoi toisesta showlinjaisesta koirasta, joka sattumalta oli myös soopeli, mutta Derekin kertoman mukaan ”not nearly as good as Jeriko”, joka oli tällaisella harjoittelulla vuodessa saanut koirastaan itse asiassa aika tyylikkäänkin koiran! En tarkoita, että Jerikosta nyt vuoden päästä tulisi tyylikäs, sillä voi seinä nousta vastaan koska vaan, mutta todella hienoa saada neuvoja miten edetään. :)

Tehtiin viimeisellä vuorolla Jerikon kanssa pari noin 250-300 metrin hakua. Oikealle lähettäessä Jeriko jätti kaaren tiukaksi, pysäytin ja uudella lähetyksellä ihan ok. Mutta ei kyllä sitten todellakaan pysähtynyt tasapainossa vaan lähti heti tuomaan lampaita mulle!  Tähän neuvoksi hakukaarien pidentäminen yhden treenin aikana aina asteittain, nosto samasta kohdasta ja sitä apuna käyttäen hivutetaan lähetyspaikkaa kauemmaksi. Tämä ei toki mikään upouusi neuvo ole, mutta kertausta kertausta... Luulen, että kaaren heikko laatu liittyi myös siihen, että lampailla oli veto vasemmalle ja näissä tilanteissa Jeriko ei yleensä halua juosta kauaksi lampaista ettei menetä niitä. Vasemmalle Jeriko teki lähdes täydellisen hakukaaren, josta Derek totesi että ”impressive”, "nearly perfect". Jeriko siis juoksi todella kauniilla laajalla kaarella ja Derekin mielestä juuri oikealla vauhdilla ja etäisyydellä. Yhden pisteen olisi ottanut aivan kaaren lopusta. ;)

Ukon kanssa myös hinkattiin flänkkejä. Ukko tuntui kehittyvän hyvin treenin aikana ja Derekin kanssa Ukko juoksi aivan aidan pieliä, itsekin sain sen melkein sinne asti.. :D Lähtöihin otettiin siis käyttöön ”now” –sana, jota Derek käyttää ilmaisemaan koirille, että ”don’t you dare come foreward”, siis ennen lähetystä kaarelle. Ukon kanssa koin haasteelliseksi sen, että se usein kääntää kropan, ennen kuin irrottaa katseensa lampaista ja flänkistä tulee silti ahdas. Mun oli siis välillä vaikea erottaa näitä kertoja, kun Ukko vaan ”fuskasi”. Itse tein myös sen virheen, että kohdistin paineen aluksi liian suoraan Ukkoon enkä maahan sen edessä, joka sai Ukon vaan venkoilemaan puolelta toiselle tyyliin, ”hei, oot mun edessä enkä nää lampaita”. :D Lopulta kun sain paineen asetettua oikeaan kohtaan oikealla tavalla ja oikeaan aikaan ,Ukko teki todella kaunista laajaa flänkkiä ja käänsi päänsä lähdöissä selkeästi sivulle heti ”now” –sanan kuultuaan.

Ukon ajosta/lähetystymisestä Derek piti kovasti. Sanoi, että pitää koirista joilla on hyvä lähestyminen ja flänkit voi aina harjoitella. Ukolla oli Derekin mielestä hyvä tempo ja tyyli lähestyessään ja kunhan flänkit saaadaan auki, siitä voi tulla ”really good”.

Ukon kanssa ehkä tärkein havainto tuli hakukaaritreenissä. Tai siis aivan uusi neuvo. Nimittäin hakukaarella koiraa pystyikin auttamaan tekemään parhaimman flänkin olemalla aivan sivussa linjalta. En siis seissyt lampaiden ja Ukon välissä, vaan jos lähetin vasemmalle, niin selkeästi oikealla lampaista ja kaaret oli kyllä nyt todella hyvät! Ja taas kertauksena tuli se Derekin ajatus, että kun saa lähdön hyväksi tämän pään kääntämisen avulla sekä lopun hyväksi antamalla painetta maahan lampaiden taakse, niin kaari sillä välillä on automaattisesti hyvä. Ja niinhän se olikin.

Nyt on tietenkin hienoa, että on omat lampaat joilla pääsee treenaamaan opittuja asioita ja treeni-into onkin korkea! Saa nähdä kuinka pitkään nämä neuvot muistan ja mihin asti kehitytään syksyyn mennessä. ;)

JK2 Jeriko :)

Torstaina oli Jerikolle kauden ensimmäinen jälkikoe. Hyppyä on tehty ahkeraan ja nyt uuteen kotiin muuton jälkeen tehtiin päivittäin kaksikin kertaa ja hyppy näytti edistyvän tosi hyvin. Sitten kävi kuitenkin pieni kolautus metrin korkealla ja taas mentiin takapakkia. Fiilikset lähteä kokeeseen ei siis olleet mitkään parhaat. Sitten vielä navigaattorikin temppuili aivan armottomasti matkalla ja näytti jo siltä, ettei päästä perille ollenkaan. Matin kotoa antaman karttapalvelun turvin löydettiin kuin löydettiinkin ajoissa perille.

Jälkimaastot Säkylässä on kyllä aivan loistavat, ei voi muuta sanoa! Niin helppokulkuista kangasmetsää, että sen kun vaan meni perässä. Janalla Jerikolla oli vauhtia vähän liikaakin ja lähti kaartamaan oikealle ja näytti lähtevän jäljestämäänkin oikeaan suuntaan. Vaihtoi kuitenkin suunnan ja siitä takajälki. Pisteitä 26.

Jeriko jäljesti aivan älyttömän tarkasti ja kepit 1-5 nousi nätisti. Tultiin jäljen loppuun joka  hyvin selkeästi tien eteen loppui, mutta kuudes keppi puuttui. Jeriko oli ollut koko ajan selkeästi jäljellä ja maasto siis hyvin selkeää sammalta, mutta mistään ei löytynyt keppiä, vaikka pistin Jerikon jäljestämään takajälkeä (tiedän, ei kovin fiksua, mutta olisin halunnut sen kepin :D ) tai annoin Jerikon hakea vapaasti ympäriltä ja itse samalla silmä kovana katselin maata. Jäljen tekijältä sain vielä varmistuksen, että kepin olisi pitänyt olla niillä paikkeilla kuin olin olettanutkin, mutta ei vaan löytynyt. Kumma juttu.

Esineeruutuun mennessä Jeriko oli aika kierroksilla. Aika paljon tullut taukoa treeneistä viime viikkoina ja nyt vielä muuttokin, joten selvästi virtaa piisasi. Ruutu hieman nousevassa rinteessa. Jeriko ampaisi lähetyksestä kuin tykin suusta, meni yli oikean reunan ja katosi näkyvistä. Tuomari meinasi jo käskeä kutsumaan takaisinkin, kun Jeriko juuri palas takarajalla näkyviin, sai tuulessa hajun keskellä olevasta esineestä ja tarkensi nopeasti siihen. Toisessa lähetyksessä meinasin mokata, Jeriko lähti taas todella vauhdikkaasti liikkeelle ja viistosti vasemmalle. Katsoin jo, että ylitti rajan ja kutsuin ”tännepäin” kunnes tajusin, että se merkki olikin keskimerkki ja Jeriko vielä hyvin ruudussa ja sitä paitsi hajulla. Jeriko ei kyllä antanut työskentelyyän häiritä vaan tarkensi todella nopeasti toiseen esineeseen. Palautukset kunnossa ja pisteet 30/30.

Tottis pelotta. Oltiin vielä viimeisessä parissa ja pikku hiljaa ilta alkoi hämärtymään. Onneksi oltiin kuitenkin ekana suorittamassa yksilöliikkeitä. Seuraaminen oli aikas hyvää, olis ehkä vielä vähän korkeammassa vietissä olla, mutta tuomari kehui, että hyvä vire ja koko ajan suorana eikä painanut. Ensimmäisessä oikealle käännöksessä hieman erkani, kun jäi katsomaan henkilöryhmän henkilöitä, toinen oikealle kääntyminen oli jo tosi hyvä. Täyskäännökset sai myös kehuja, ei jäänyt nyt vajaaksi. Henkilöryhmässä Jeriko myös vähän jätätti, mutta seuraamisesta arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen muuten hyvä, mutta Jeriko meni maahan. Puutteellinen.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo muuten ok, mutta luoksetulo vauhti ei ollut parasta Jerikoa. Ei olla hetkeen päästy tottistelemaankaan, että ehkä siitä johtui tai sitten päivä oli jo ottanut veronsa siinä kymmenen aikaan illalla. Arvosana muistaakseni erittäin hyvä.

Liikkeestä seisominen erinomainen.

Tasamaanouto oli vahva ja hyvä, arvosana erinomainen.

Hyppynoudossa kapula pomppi laipoillaan niin, että tuli yli metrin hypyn reunan yli sivulle, josta Jeriko näki sen suoraan ja lukkiutui siihen. Toisaalta tää oli ihan hyväkin, kun Jeriko vaan suoraan nouti eikä edes harkinnut hyppyä, niin ei tarvinnut sitä yrittää räpiköidä ja mielentila pysyi hyvänä.

Estenouto olikin sitten erinomainen, tuomari tykkäsi Jerikon tiiviistä luovutuksista.

Loppuun vielä eteenmeno, joka oli aivan nappisuoritus, tikkusuorana kauheella vauhdilla ja heti käskystä maahan.

Tottiksesta siis pisteitä 76 ja näin ollen päästiin siinä puoli kahdentoista aikaan ajamaan kotiin JK2 –koularin kera. :)

Torstaina oli Ukolla ensimmäiset kennelliiton paimennuskisat joista tulos ei kyllä ollut hääppöinen. Ukko lukkiutui ensin poistovarikkoon ja meinas leikata linjan, uudella käskyllä korjas hyvin liikkeensä oikeaan suuntaan, mutta pienessä tilassa siellä tulikin lähtövarikko vastaan ja Ukko meinas siihen jäädä. Vielä yksi lisäkäsky ja löytyi lopulta oikeasti lampaat, mutta sieltä sitten yksi päättikin heti ampaista lähtövarikolle eikä mitään oikein ollut tehtävissä.. Harmittaa, ei voi muuta sanoa, mutta onneksi on pian uusi yritys tarjolla. ;)

Jeriko toimi kisoissa tolppakoirana ihan mallikkaasti, nyt on tosiaan oikea mielentila taas saavutettu. Perjantaina käytiin töiden jälkeen vielä hakemassa lisää lampaita Salosta, mutta niillä ei vielä olla treenattu, koska lähdettiin lauantaina aamuvarhain kohti Turkua ja Ruotsin reissua Derekin kurssilla, josta myöhemmin lisää. Ainakin tiedän tän reissun jälkeen, mitä niillä lampailla treenailen. ;)