SBCAK:n yleisleiri

Nyt on aika pitkä, hauska ja kuitenkin rankka viikonloppu takana. Torstaina töiden jälkeen ajeltiin Hartolaan Kunkkulan koirakeskukseen bortsu ja kelpieyhdistyksen yleisleirille. Olin ilmoittautunut Jerikon kanssa jälkiryhmään, jota ohjasi Hanna Toivanen. Ukko oli "turistina" mukana. Pääsi Ukkokin kyllä tekemään kaikenlaista kuitenkin, agsaamaan illalla kentällä, tekemään esineruutua ja näyttelemään esityksessäkin. ;)

Jerikon kanssa ensimmäinen jälki perjantaina ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä se jäljen pää löytyi, mutta kulmat meni tosi pitkiksi eikä työskentely ollut ollenkaan tyypillistä Jerikon tapaa ja yksi ainut keppi nousi. Tämän jälkeen sitten vaan laitoin Jerikon autoon sanomatta sen enempää, mutta kyllähän Jeriko sitten tajusi että olen tyytymätön kun en kehu ja luikahti autoon poikkeuksellisen nopeasti (mitä sillä on tapana tehdä vastaavissa tilanteissa). Loppupäivästä tehtiin esineruutu, jossa Jeriko sitten antoikin parastaan (myöskin tyypillistä Jerikoa "pettymyksen" jälkeen, että tsemppaa ihan kympillä) ja nosti hienosti neljä esinettä. Kieltämättä olin itse niin pettynyt Jerikon jäljentekoon päivällä, että halusin siltä esineruudussa vaatiakin kunnollista työskentelyä enkä päästää sitä siinä helpolla... ;) Ukkokin teki esineruutua ja nosti kolme valmiiksi laitettua esinettä. :) Illalla tehtiin vielä vähän tottista ja molemmat teki kyllä tosi hienosti. :)

Lauantaina taas herätys klo 6.00, ruoka 7.00 ja metsään puoli yhdeksäksi. Jeriko teki tällä kertaa hyvää työtä jäljellä, kulmissa teki vain pienet tarkastukset, korkeintaan 1-2 metriä liikkui kulmassa ja sitten heti löytyi aina uusi suunta. 4. keppi jäi, mutta Jeriko kyllä itse asiassa ilmaisi sen selvästi, kuitenkin ilmeisesti vähän yli ajettuaan tajusi sen ja jäi tarkentamaan, mutta keppiä ei siitä löytynyt ja se saattoi olla jo mukana seuranneen porukan jaloissa eikä sitten jääty sitä etsimään, kun muuten oli niin hienosti mennyt. Yksi kulma oli sammaloituneen kallion edessä, joka oli noin 7 metriä korkea ja todella jyrkkä, yhdessä kohtaa melkein pystysuora. Jotenkin Jeriko kuitenkin tuli kulmassa siihen tulokseen, että kun jälki nenän edestä katosi, että se varmasti jatkuu kallion päällä ja lähti tarmokkaasti kiipeämään ylös. :D Katselin perään, että miten hitossa mä muka pääsen sen perään ja samassa tajusin, että ei jäljentekijäkään sinne varmasti ole mennyt. Otin sitten Jerikon sieltä takas alas, vaikka kai sen olis voinut antaa sen kallion päällysenkin sitten tarkastaa jos ei olisi alastulo ollut niin vaarallinen. Nytkin tuli puolesta välistä alas aika vauhdikkaasti. Mutta siis tosi kivasti teki töitä nyt ja olin helpottunut ja tyytyväinen.

Olin Jerikoon niin tyytyväinen nyt jäljellä, että halusin tehdä sille vähän helpomman esineruudun. Jeriko nosti sitten kaksi esinettä, toisen takakulmasta ja toisen alueen keskipaikkeilta. Jeriko sai paljon kehuja esineruututyöskentelystään. Hienostihan se tekeekin, kun lähtee lähetyksessä vauhdilla etenemään suoraan kohti takarajaa ja jos sitten nappaa hajun matkalta, niin vetää liinat kiinni ja kääntyy vauhdissa paikantamaan jopa metrien päästä. Mutta ei Ukko paljoa huonommaksi jää tässä asiassa; nyt tein Ukollekin motivaatiotreenin vaihteeksi, kun muuten olen viime aikoina tehnyt paljon jo valmiita esineitä jotka Ukko nostaakin hyvin. Mutta siis nyt tehtiin niin, että avustaja vei kaksi esinettä alueen takarajalle hetsaten Ukkoa. Samalla tällä halusin varmistaa, että Ukko uppoaa alueen perällä olevaan pöpeliköön asti. Tosin olis varmaan uponnut ilmankin, mutta saipahan hyvän motivaatiotreenin. Ukko nousee kyllä hyvin tollasesta hetsaamisesta ja vuoretellen kyyristyi valmiina syöksymään ja välillä veti itsensä oikein ryhtiin istumaan ja oli niin kuin jännitetty jousi. Ja luvan saatuaan ampaisi molempien esineiden kohdalla takarajalle, tarkensi nopeasti ja sitten hullun kiilto silmissä takaisin palauttamaan esinettä. Jos olisi laji, jossa olisi pelkkä esineruutu, niin se olis varmaan yksi Ukon lemppareista. ;)

Lauantaina illalla oli leiriolympialaiset, jossa Anita ja Veera oli jakaneet porukan ryhmiin, meidän ryhmän nimi oli "kokit", joka oli hieman humoristista jos aattelee kuinka paljon mä yleensä kokkaan... ;) Temppuradan jälkeen päätteeksi piti keksiä lyhyt näytelmä ammattinimikkeeseen liittyen ja meidän näytelmä oli "master dog chef", jossa Ukko ja Jeriko saivat toimia arvovaltaisena tuomaristona. Lopulta meidän joukkue oli jaetulla 1. sijalla palkintojen jaossa, minkä lisäksi Jeriko ja Ukko saivat kunniamaininnan parhaasta tuomaristosta. :D Näistä ansioista saatiin koirille kiva uusi kumipallo, flyball -kirja (uusi laji meille..?) ja Hurtit hurtat -kirjan sekä vähän mainosnappuloita. Kuulemma viime vuonna Royal Caninin ollessa sponsorina palkinnot oli runsaammat kuin nyt Hill'sin sponssaamana. ;) Mutta siis oikeasti kivat palkinnot ja pallo on ollut ihan hitti. :)

Sunnuntaiaamuna oli vielä viimeiset treenit. Tarkoitus oli tehdä Jerikolle janatreeninä kolme janaa, mutta Jeriko olikin ripulilla ja oksensikin vielä autoon, niin ei sitten viitsinyt Jerikoa treenata vaikka se olisi kovasti halunnutkin. Päätin sitten Ukon kanssa vaan kokeilla, että miten tollaisten pikku jäljen pätkien ajaminen onnistuisi ilman nameja. Yllättävän hyvinkin Ukko jäljesti, vaikka harjoitusta alla on tosi vähän ja viimeisestä kerrastakin on yli kuukausi. Hanna oli sitä mieltä, ettei Ukon kanssa tarvikaan mitään nameja enää jäljelle ottaa, kun ymmärtää jo idean. Enemmän nyt siis vaan treeniä jäljellä niin eiköhän Ukostakin jälkikoira tule, aika hyvä taipumus jäljestämiseen silläkin on.

Viikonloppu meni siis mukavasti hyvässä seurassa treenatessa, saunoessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Ukko myös tutustui 1,5-vuotiaaseen Pipkiniin, jonka kanssa leikki riehakkaasti. Vähän tuli riitaa viimeisenä iltana, kun alkoi jo väsyttämään, mutta noita nyt sattuu ja koko muun ajan ja sen jälkeenkin meni ok. Iso kiitos leirin järjestämisestä Anitalle, Sannalle ja Veeralle!