Huikeaa fiilistä yksinkertaisista asioista

Harvasta asiasta saan niin hyvän "leijun pilvissä" -fiiliksen, kuin hyvin onnistuneesta paimennustreenistä. Ei sillä, ettenkö iloitsisi monesta muustakin asiasta, mutta on se paimennus ja siinä onnistuminen vaan niin eri juttu. :)

Eilen oltiin treenaamassa Leena Jussilan silmän alla vähän villimmillä lampailla kuin mihin ollaan totuttu. Ja niin kuin niin usein vieraan kouluttajan kanssa käy, Leena passitti meidät back to basics. ;)
Ukko tuppaa jättämään kaaret kesken ja näiden liukkaampien lampaiden kanssa ongelma korostui, kun Ukko juoksi kaarella, mutta ei tehnyt sitä kunnolla loppuun ja jäi vaan juoksemaan kaarevalle linjalle juoksevien lampaiden perään. Ja niinhän sitä sitten juostiin. Ongelma johtuu siitä, että 1) Ukolta ei ole kunnolla johdonmukaisesti sitä vaadittu 2) Ukolla on silmää sen verran ettei malttaisi "luopua" lampaista vaan painostaa niitä koko ajan kaarella 3) Marikan ja Kimmon lampaat on antaneet tämän anteeksi, kun tulevat joka tapauksessa syliin eikä ongelmaan ole osannut (siis minä ainakaan en ole osannut) kunnolla puuttua. No mutta nyt puututtiin ja nyt treenattiin sitä, että Ukko peittäis koko lauman ja saatais lauma mulle haltuun ja rauhoittumaan. Hyvin se alkoi sujumaan, mutta ennen kaikkea saatiin eväitä jatkoon.

Jerikon kanssa nousi esiin vähän samanlainen ongelma, mutta eri syystä. Jerikolle en ole koskaan osannut opettaa flänkkejä kunnolla niin, että Jeriko kääntäis pään pois ja lähtis sivulle. Kyllä siitä on ollut puhetta ties kuinka monta kertaa, mutta kokemattomana en ole ymmärtänyt tarkalleen millaista käytöstä koiralta vaaditaan ja miten se saavutetaan. Sitten se on mennyt siihen, että olen aurausviitan kanssa suurin piirtein jahdannut Jerikoa ja kohdistanut painetta siihen liikaa, ja mitä siitä seuraa? Jeriko lähtee flänkeille aivan liian lujaa (tykin suusta melkeinpä) ja lähtee kaahottamaan kohti päämääräänsä, eli tasapainoa eikä ajattele sillä välillä mitään. Tätä lähdettiin sitten harjoittelemaan uudelleen, eli kaarelle lähettäessä ihan rauhassa otin aikani ja annoin painetta maahan sille puolelle mille en halunnut Jerikon tulevan, en hakkaamalla keppiä maahan vaan ihan pienillä liikkeillä ja korkeintaan murahtamalla tai sanomalla tiukemmin maahan. Ja kun Jeriko käänsi päätään vapautin kaarelle. Oli tämä aika rankkaa Jerikolle ja sitten toisella vuorolla, kun meinasin ottaa samanlaista, alkoi Jerikolla jo paukut loppumaan ja lähdöissä pääsi pari haukahdusta, mistä tiesi että pakko tehdä jotain helpompaa väliin. Kuitenkin Leena kommentoi, että Jeriko on tosi vastaanottavainen koulutukselle, haluaa tehdä oikein ja siinäkin jo paransi selvästi, että kannattaa vaan treenata tuo asia kuntoon niin saa siistimpiä ratoja ajettua, kun Jeriko ei ajossa säikäyttele lampaita liikaa. Lisäksi Leena kommentoi, että Jerikolla on tosi kiva asenne, että tekee silleen rentona ja vaikka onkin vauhdikas niin ei säikäytä lampaita liikaa juurikin sen vuoksi, että asenne on rento. Ja sanoihan Leena myös, että Jeriko on söpö eikä väliin meinannut oikein pokalla pystyä kommentoimaan, kun toinen silti niin tosissaan tekee. Itseäkin vähän nauratti. :D

Tänään käytiin sitten Woollandiassa treenaamassa ja heti lähdin sillä ajatuksella, että nyt hiotaan niitä alkeisjuttuja molemmille. Jerikolle siis flänkeille lähtöjä ja Jeriko oli jo nyt hiffannut asian paljon paremmin, lähti pääosin sivulle ja paljon rauhallisemmalla ja paremmalla asenteella. :) Tehtiin näitä sitten aika paljonkin, kun Jeriko tajus ideaa ja tarjos aina tosi helposti pään kääntämistä sivuun, eikä tämä ollut ollenaan liian rankkaa Jerikolle nyt, kun oli paremmin kartalla siitä mitä haetaan. Nyt pitää vaan todella olla johdonmukainen ja treenata alkeistyyliin näitä nyt oikeasti ihan kunnolla ja sitten myöhemminkin joka treenikerta treenataan mitä tahansa muistaa, että ne flänkeille lähdöt pitää olla pulleat.

En viitsinyt kuitenkaan kaikkea treeniaikaa paukuttaa noita, joten tehtiin pieni eläinkoe Jerikolle. Tanja vei Taran kanssa lauma aivan laitumen kauimmaiseen nurkkaan ja mä lähetin Jerikon toisesta nurkasta hakemaan, etäisyyttä tuli noin 250 metriä. Ja siis aikas makee haku oli vaikka itse sanonkin ja Tanjakin kyllä kehui! :))) Jeriko lähti aika sivuun, mutta ei oikeestaan mitenkään överisti edes, juuri sopivasti. Eteni hyvää tasaista vauhtia kunnes alkoi tulemaan kaaren päähän, jolla laidun kapeni. Siellä selvästi hidasti (näin itsekin "tolpalta" vauhdin hidastumisen, mutta Tanja kertoi, että todella laski rauhalliselle raville), meni aivan aidan viertä eli otti kaiken mahdollisen tilan käyttöön ja sitten kääntyi lähestymään lampaita tosi kohteliaalla hitaalla ravilla ja nosti tosi nätisti. Eikä edes lähtenyt kiihdyttämään, kun lampaat lähti liikkeelle. Ei kyllä pillistä osaa mennä tolta matkalta maahan, enkä viitsinyt keuhkojani rikkoa huutamalla heti sinne asti vaan kun nyt tuli tosi hyvällä tahdilla, niin annoin tulla vähän lähemmäksi ja vähän testailin meniskö maahan pillistä, kun vaan toistan, mutta ei sitten mennyt ja yhdellä tiukemmalla "maahan" -käskyllä meni maahan. Ja ottipa vielä hyvin suuntakäskyäkin ja sillekin lähti hyvällä fiiliksellä eikä silleen tiiviillä kaahotuksella. Aivan upee. :))

Ukko teki "sirkkeli" -harjoitusta oikeestaan molemmat treenivuorot. Eli seisoin itse lauman keskellä/vieressä ja pyörittelin Ukkoa lauman ympäri. Tällaistakin ihan perusharjoitusta on jostain syystä tullut tehtyä aivan liian vähän. Toisaalta Ukko on tarvinnutkin pitkään enemmn sellaista vapaata treeniä, mutta nyt on jo korkee aika kunnolla keskittyä näihin suuntiin. Ukonkin kanssa siis keskityttiin tietty siihen, että kaarille lähdöissä pitäisi pään kääntyä pois lampaista. Tämä oli kieltämättä vielä tosi vaikeeta, kun Ukko tuppasi hieman jumittamaan silmällään lampaisiin varsinkin, kun on tolleen suoraan lampaisiin päin kohdistuneena. Mutta itse kaarella Ukko alkoi kääntämään päätään pois ja pitämään hyvää etäisyyttä lampaisiin. :) Ukko ei enää ollenkaan niin maanisesti tuijottanut lampaita koko ajan, vaan vilkuili ensin välillä poispäin ja pikku hiljaa kun siitä kehuin alkoi tilanne kääntyä niin, että piti katseen pois ja vilkuili lampaita välillä. Asenne oli paljon parempi ja rauhallisempi muutenkin. Ja sitten tämä poiki hyvää vielä peruskuljetukseenkin jota otin aina väliin, jossa Ukko alkoi keskittymään oma-aloitteisesti paremmin ja tarjosi maahanmenoa eli meni maahan, kun tuli liian lähelle lampaita ja puski liikaa! :D :D Siis tämä on aivan ennen kuulumatonta! :D

Nyt on siis aivan huikean hyvä fiilis. Nyt mulla on selkeet suunnitelmat miten treenataan jatkossa ja miten vien molempia eteenpäin. Ja kun tuloksetkin alkoi heti näkymään niin onhan se palkitsevaa. Molemmat on kuitenkin niin kilttejä ja haluaa ottaa koulutusta vastaan, että kun vaan selkeesti osoittaa mitä odotetaan, niin kyllä ne sen tekee. Jopa Ukko vaikka silmän irrottaminen lampaista vähän tiukkaa tekeekin. ;)