Säätöä

Ollaanhan me taas tässä treenailtukin välissä enkä vaan ole ehtinyt kirjoitella. Perjantaina ennen kotiinlähtöä tehtiin hyppytekniikkaa. Jerikolle taisin nostaa korkeusharjoitteen riman heti alkuun liian korkeaksi, kun tuli pari kieltoa, sitten tarpeeksi kun rimaa laski alkoi sujuman ja päästiin taas siihen tavoitekorkeuteen. Muuten Jeriko kyllä hyppää mun mielestä nyt teknisesti jo paremmin, vaimentaa alastuloja eikä tömise niin paljoa. Ukko tekee kyllä myös hienoa työtä hyppytekniikkasarjalla, sillä on luontaisesti tosi hyvä tekniikka ja tosi nopeasti hoksaa asioita.

Lauantaiaamuna treenattiin tokoa Tuijan kanssa. Jerikon kanssa tein pari kertaa ruudun ja sitten merkkiä niin, että olin ympäröinyt merkin häiriökapuloilla. ;) Hienosti haki merkin taakse, ainoastaan yhden kerran tuli joku aivopieru, että hämääntyi eikä oikein tuntunut tietävän missä se merkki on, kun vaihdoin koko ajan lähetyspaikkaa. Sitten tehtiin pitkät pätkän sitä hidasta seuraamista. Aluksi Jeriko oli selvästi epävarma ja aivasteli hirveesti, mutta sitten kun jatkoi epäsäännöllistä palkkailua niin rauhoittui seuraamaan oikein makeasti häntä kaarella. :) Lisäksi pienet pätkät juoksussa seuraamista ja Tuijan käskyttämänä keskipitkä seuraamiskaavio, jossa keskityin kisamaiseen palkkaamiseen, eli ensin kehuin ja nostattelin ja sitten vasta lelu esiin. Olin kyllä tyytyväinen treeniin. Ja nyt tosiaan aattelin, että kai nyt pitää ihan oikeasti viilailla noita evl:n juttuja (kun on kesän aikana vähän jäänyt), että sitten ollaan elokuussa kokeessa iskussa. ;)

Ukko teki ruutua pari kertaa ja hitsi se menee kyllä hienosti ja varmasti ruutuun myös ilman alustaa koe-etäisyydeltä. Suoraan keskelle. :) Ja vielä korjaakin takaisin ruutuun lennosta, kun kerran meinas ennakoida palkkaa ja käskytin takaisin. Jotkut liikkeet vaan on sille niin paljon luontevampia kuin toiset (lue: musta pois päin on helppo ja kiva mennä, mutta kohti tullessa vauhti hidastuu). Sitten otettiin pari vauhtinoutoa ja ihan pienet kapulan pidot ja nostot maasta. Läheltä kapulaa nostaessa Ukko edelleen tarjoais ennemmin sivulle tuloa kuin eteen istumista, vaikka edestä suuhun antaessa ja peruuttaessa tulee kyllä suoraan eteen istumaan... :/ Eikä tunnu auttavan vaikka katselen taivaan pilviä... Mutta katsotaan mihin tuo tuosta kehittyy. Seuraamista otettiin epäsäännöllisiä pätkiä. Periaatteessa teknisesti ok seuraamista, mutta ei siinä vaan edelleenkään ole sitä virettä ja potkua mitä haluaisin. Sitä vastoin askelsiirtymät Ukolla on jo tosi hyvät peruutus mukaanlukien, ja niissä on hyvä fiiliskin! Ota nyt tosta sitten selvää! :D

Sunnuntaina käytiin paimentelemassa Katjan luona. Ukolla on kyllä niillä lampailla ihan erilainen fiilis kuin Woollandiassa, jotenkin liikkuvammat lampaat saa Ukosta paremmin kyvyt ja vietin esiin. Ihan hienosti kyllä meni. :) Jeriko teki pientä suuntatreeniä ja yritin painottaa sitä vasenta puolta, en nyt oikein muista onnistuinko siinä.. :D Joka tapauksessa Jerikolla on kyllä hirvee vauhti ja meno päällä lampailla, että ei se oikein ehtis mua kuunnella... ;)

Tänään tehtiin sitten sellainen treeni, että Jeriko jakoi ensin isompaa laumaa. Muutaman kerran kutsuin vaan suoraan läpi, pari ekaa onnistui säkällä, sitten Jeriko alkoi kiertämään laumaa väkisin ja sitten taas saatiin onnistumaan. Sitten otin lauman aidalle ja eroteltiin aitaukseen aikuisia uuhia (pari karitsaakin sinne livahti) ja jätettiin pellolle n. 15 karitsan porukka (mukana yksi uuhi). Ukko sai sitten treenata tällä porukalla ja joutui oikeasti hommiin, kun kartisoilla oli hirveä veto aitauksen viereen emojensa luokse. Ihan kivasti se meni ja vuorotellen kuljeteltiin ja poispäin ajeltiin laumaa kauemmaksi pellolle ja siellä poikittain.

Toisella treenivuorolla Jeriko teki hakuja. Noin 2-luokan hakumatka tai vähän reilu 150 m, ja samainen karitsaporukka jolla hirvee veto aidalle. Lisäksi tuuli niin pirusti, että ei siinä olis auttanut mitään käskyjä huudella, vihelsin vaan maahan ja aja, ja annoin sitten Jerikon itse työskennellä lampaat mulle. Itse asiassa aika hyvä treeni tällainenkin, koska Jeriko nosti laumaa vielä vetoa vastaan ja ne yritti hirveesti vetää sivulle ja jakaantua, ja Jeriko joutui ihan todella kokoamaan porukkaa koko ajan aktiivisesti. Hienosti kyllä suoriutui vaikka menikin aikansa ennen kuin karitsat mun luo sai eikä ollut mikään suora kuljetuslinja. ;) Ukko teki myös toisella vuorolla hakuja. Vasen on Ukolle selvästi parempi ja tehtiin vain sitä, että saatiin nyt onnistumisia. Pisimmillään n. 50 metristä Ukko haki porukan. Eipä sitä juuri kaareksi voinut kutsua, juuri ja juuri riittävä ja laajensi kyllä sitten lampaiden taakse, mutta ei sentään leikannut. Sinänsä kiva treeni siis ja kyllä tämä tästä etenee. :)

Aglityssä on ollut vähän ylä- ja alamäkeä. Viime tiistaina meinasi päreet palaa ja turhautti ihan sikana, kunnes sitten jälkikäteen taas tajusin mitkä "päivät" oli tulossa.. Hitto kun mene hormoneista pää sekaisin. :D Ukon kanssa on vielä kepeissä ja kontakteissa työstettävää, ja nyt olen ottanut ne oikein kunnon syyniin. Viikonloppuna toin oman keppisarjan Somerolle ja niitä on nyt tossa omassa pihassa tehty joitain kertoja. Selkeästi Ukko on alkanut siinä löytämään parempaa rytmiä ja nostattamaan vauhtia, kun keppejä on vain 6, ja sama efekti kuitenkin säilyi 12 kepillä. On noita vaan tehty liian vähän, ei siitä mihinkään pääse.

Toinen projekti on siis kontaktit: nyt oon yrittänyt vahvistaa Ukon takapäänhahmotusta ja leikitellyt terassin portaalla, käytännössä siis opettanut Ukkoa tarjoamaan takajalkoja portaalle ja pysymään siinä hinnalla millä hyvänsä, koska lelun repiminen tapahtuu vain siinä. Ukolle oli helpointa tajuta portaalla pysyminen ja vedon vastustaminen, mutta aktiivinen liikkuminen portaalle, kun olen vetänyt sen pois tuotti vaikeuksia ja ennemmin tuli vaan mun syliin pureskelemaan palloa (ja mun nahkaa) tai kävi vaan passiivisena maahan. Tänään kuitenkin saatiin siinäkin suhteessa kokea edistysaskel! Agilityesteillä otettiin tämä sama leikki A:lle koska se on helpoin ja hitsi, kun Ukko lähti ihan tosissaan tarjoamaan jalkojaan sinne ja vielä nopeasti! Kävipä myös niin nopeasti ja lujaa palkkaleluun kiinni, ettei ehtinyt huomata mun sormen olevan välissä vaan puri siihen todella lujaa ja sormi roikkui välissä ihan pidemmän aikaa! Urhoollisesti pidin suuni kiinni ja hihkuin vaan Ukolle "hyvää", vaikka peukkuun sattui niin perkuleesti. :D Kiva mustelmahan siihen tuli heti kynnen alle ja lähti ihan kivasti vuotamaankin sivusta, kun sain sormen pois Ukon hampaiden välistä. Onneksi ei mustelma ole ainakaan levinnyt, mietin jo, että saanko huomenna ensimmäisenä päivystyksessä päästää verta oman kynteni alta! ;)

Jerikon kanssa on keskitytty myös kontakteihin, kun muuten kaikki palikat olis jo hyvin kohdillaan: asenne on hyvä ja vauhti hyvä. Tänään lähdettiin sitten tekemään niin, että ensin sivusta Jerikoa vauhdissa kontaktille ja heitin lelun eteen, mutta VAIN jos Jeriko meni suoraan kontaktin päähän. Kyttäilyllä ei saanut palkkaa, uutta käskyä, ei mitään. Uuden yrityksen vaan perään. Sama sitten kokonaisella puomilla ja tämähän varmaan toimii! Ukolle ei vois koskaan kuvitellakaan tekevänsä näin, kun paineistuis korjaamisesta, mutta Jerikolle just hyvä, kun ei saa mitään palautetta muuta kuin, että ei tullut palkkaa ja yritäpäs paremmin. Ja Jerikohan yrittää. ;) Hienoja vauhdikkaita kontakteja siis jo tuli. Pitää vaan itse osata ja muistaa olla täysin ehdoton ja tarkka noissa eikä alkaa taas lipsumaan! :D Nämä oli kuitenkin viimeiset Aneten treenit :( Nyt mun täytyy vaan osata pitää kesän aikana opitut asiat kirkkaana mielessä.

Ukkoon liittyen täytyy ottaa esiin yksi asia. Nykyään tuntuu olevan kilpailua siitä, kenen koira suorittaa nuorimpana mitäkin, mitä kaikkia titteleitä on minkä ikäisenä ja paras koira on tietenkin pisimmän tittelirivistön nuorimpana omaava. Kieltämättä muakin on välillä turhauttanut se, että Ukko ei etene siihen tahtiin mitä toivoisin, vaikka kuinka tekisin töitä asian eteen. Tai ehkä tuloksen puutetta enemmän kyllä harmittaa se avuttomuuden tunne mikä siitä syntyy, kun tuntuu etten osaakaan kouluttaa toista koiraani. Turhautuu koiraan, mutta vähintään yhtä lailla itseensä. Ja mä olen herkästi turhautuvaa tyyppiä, onneksi se on aina vain hetkellistä. ;) Koirat on kuitenkin yksilöitä ja toisten kypsyminen vie kauemmin kuin toisten, enkä usko, että se korreloi mitenkään lopputuloksen kanssa. Ukon kanssa olen joutunut miettimään uusiksi tämän kesän paimennustavoitteita. Jos ehtii loppukesäksi valmiiksi niin mennään kisoihin, jos ei ole oikeasti 100% valmis, niin sitten mennään seuraavana kesänä. Mun tavoite Ukon kanssa on kuitenkin kisata 3-luokassa, eikä se kuinka nopeasti startataan 1-luokassa auta yhtään siellä pärjäämisessä, jopa päin vastoin, voi syödä pohjaa myöhemmältä työltä. Mennään siis paimennuksessa niin kuin muissakin lajeissa omaa tahtiamme. Toisinaan se kilpikonna ohittaakin jäniksen maalisuoralla. ;)