Tunnustusta ja tunnustelua

Rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster.

Sain tällaisen tunnustuksen Mirkulta. Kiitos!! :) Komppaan kyllä Mirkkua siinä mitä kirjoitti omaan blogiinsa, että harmi ettei ole mitään kysymyksiä. Sellaiset on hauskoja, kun pistää miettimään. :D Kiva saada tunnustusta joka tapauksessa. ;)

Sääntöjä leikkiin kuitenkin kuului:

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
• Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mun lempiluettaviin kuuluu ehdottomasti:

Immi + Rudi ja Sisu

Minna + Rasmus, Rokka, Uuno ja Obelix

Maija + Ima, Remo ja Riimi

Nassu + Milo

Liisa + Luka (tämän voi myös tulkita toiveena, että päivittelisit Liisa vähän useemmin ;))

Samaan sitten vähän päivitystäkin. Pojat kävi eilen Kaiperlan käsittelyssä, onneksi saatiin Ukkokin siihen mahdutettua. Jerikolla oli tosiaan (niin kuin Katriinakin totesi) enää aivan pienen pieni jumi lantiossa, mutta jo todella hyvä. Varsinkin siihen nähden mitä kaikkea tässä syksyn aikana on sattunut ja kuinka on ollut lihakset jumissa tms. Jeriko sai lyhyen tsekkauksen ja pienen hoidon, sen kummempaa ei tarvinnut ja tänään kun Katriina kävi tuomassa Yumegaa ja katsoi poikia, niin Jerikon selkä oli aivan suora. Siis aletaan olemaan oikein hyvällä mallilla! :))

Hassu juttu Jerikossa kyllä oli siellä, että Jeriko ei meinannut millään suostua menemään maahan ja hoidettavaksi, oli jotenkin tosi epäluuloinen. Jouduin ihan kippaamaan Jerikon sylistä kyljelleen. :D Ja Katriinan jalkoihin heittäytyy heti. :D

Ukko joka taas on yleensä ottaen hieman pidättyväisempi, eikä niin aktiivisesti hae kontaktia ihmisiin kuin Jeriko, oli aivan erilainen. Ensin Kaiperlakin kyllä kysäisi, että taitaa olla hieman ujompi tapaus, mutta sitten Ukko kävi kiltisti maahan kun pyysin ja paria pään nostamista lukuun ottamatta oli tosi nätisti ja antautui aivan täysin hoidolle. Jopa siinä määrin, että meinasi nukahtaa ja sitä piti oikein herätellä lopuksi, että "saa jo nousta"! :D Hassu Ukko.

Ukolla tosiaan Katriina oli jo todennut, että on ranka vino ja itse asiassa itsekin olin sitä katsellut lenkeillä, että juoksee vähän vinossa ja toisaalta jää seisomaan ihan ihme vänkyröihin. No, vinohan se oli, mutta Kaiperla oli tyytyväinen siihen, kuinka elastinen ranka silti oli, ei yhtään jäykistynyt. Takakorkeuskin pisti silmään ja kieli kesken olevasta kehityksestä, siinä mielessä siis tosi oiva aika hoidattaa, kun varmasti kroppa ottaa hyvin hoidon vastaan.

Tänään aamulla sitten kiinnitinkin huomiota, kuinka Ukko istahteli useampaan otteeseen niin tikkusuoraan ja tiiviiseen pakettiin, etten osaa sanoa onko se silleen ennen istuskellutkaan. Lisäksi kun Ukko pysähtyi seisaalleen, takajalat asettui paljon aiempaa paremmin rinnakkain ja siten selkä suoraksi. Siis näin ainakin kuvittelen huomaavani, jotenkin aina mietin näitä tosi kriittisesti, että onko vaan jotain lumevaikutusta ja tuhlaanko oikeasti rahaani johonkin humpuukin. Kriittinen suhtautuminen ja epäilevyys on sellainen kiinteä osa mua. ;) Makuuasennossa lantiossa edelleen huomaa pienen vinouden itsekin, katsotaan mihin se siitä kehittyy. Nyt sitten vaan jatketaan tästä normaalisti eteen päin ja Katriina pitää poikia tarkan silmänsä alla. Uusintakäyntiä Ukolle suunnitellaan sitten siinä vaiheessa jos näyttää ettei tässä muutaman viikon sisällä näy selvää eroa ja jää jotain vinoumaa, mutta luulis että tosiaan kasvava koira jolla vielä ranka oli niinkin elastinen, oikeaa aika näpsäkästi. :) Siis sinänsä olen tyytyväinen ja toiveikas, että nyt hoitui poikien huolet, vaikka vähän kriittisesti pitääkin suhtautua... ;)