Jänis ja kilpikonna

Loppuviikosta tuntui tosiaan jotenkin siltä, että mulla on nyt ongelma motivoitua agilitytreeneissä ja juoksentelen jotenkin puolitehoilla. Mietin tosiaan sitä, että jos ilmoittaiskin jo kisoihin, vaikka oma ohjaus ei todellakaan ole vielä sillä tasolla mihin jäätiin. Ja niinpä sitten ilmoitin tän viikon sunnuntaille Helsinkiin kisoihin. Samalla pääsee näkemään Anitaa ja toivon mukaan muitakin tuttuja. :)

Agilityn maailmassa nopeus on iso asia ja siitä tykätään puhua mikä koira on nopea, mikä hidas. Toisaalta joskus koiran etenemistyyli voi hämätäkin. Pieni bortsu joka tikuttaa menemään sata askelta sekuntissa näyttää todellakin erittäin nopealta, kun taas isommalla laukka-askeleella menevä kilpakumppaninsa joka ottaa vähemmän askeleita aikayksikössä voi vaikuttaa huomattavasti hitaammalta vaikka etenemät olisivat samaa luokkaa. Jerikokin kuuluu selkeästi jälkimmäiseen porukkaan, sen vuoksi myös puomin ylösmenokontaktit on vähän siinä ja tässä, että osuuko... Olen siis jo oikeastaan tottunut siihen, että Jerikoa pidetään hitaana tai edes näkemättä Jerikon suorituksia oletetaan, että se on hidas. Eihän Jeriko huippujen vauhtiin yllä, mutta tekeekö se koirasta hitaan? Riippuu mitä tavoittelee.

Innostuin kuitenkin katselemaan agi.fi:n rankingeja, sieltähän sen näkee millaista etenemää koira tekee. Toki jos tulee ratavirheitä kepeiltä ja esim. hypyn kielto ohituksesta, niin menetetään kallisarvoista aikaa eikä sitä näe noista tuloksista. Koiran etenemään vaikuttaa myös se, millaista reittiä koira kulkee. Jos kaarteet on laajat, niin kyllä siinäkin aikaa hukkaantuu. Rimojen tiputtelut toki ei vauhtia hidasta. Tässä linkki Jerikon rankingeihin.

Jerikon etenemä on siis ollut keskimäärin sellaista 4 m/s, joitain kolmosellakin alkavia löytyy enkä nyt jaksa tarkistaa missä kaikissa on keppivirhe tms. mukana, niitä virheitä kuitenkin tuli varsinkin kisauran alkuun. Toki joukossa on yksi 0-ratakin, jonka etenemä on vain 3,80 m/s. Kuitenkin joukkoon mahtuu myös 5,16 m/s etenemä, joka onkin jo aika hyvää vauhtia.

Tuo nopein etenemä tuli radalta, jossa heti alkuun tippui yksi rima ja aloinkin sitten ottamaan enemmän riskiä ja tekemään itse nopeammin. Loppusuoralla olisin silti voinut itsekin nipistää vauhtia hieman lisää tai jos Jeriko olisi irronnut paremmin eteen olisi tuloksena ollut vielä parempi aika. Jeriko ei siis suinkaan ole hidas itsessään, mutta Jerikon nopeus riippuu hyvin paljon siitä miten itse ohjaan ja mitä teen. Se ei ole koira, joka syöksyy tuulispäänä eteenpäin ja ohjaaja saa vaan yrittää pysyä mukana, mutta ei Jeriko mikään perässä raahattavakaan ole. Jos itse etenen ja ohjaan ajoissa ja hyvin, niin Jerikokin tekee rataa rivakasti ja irtoaakin eteen, kun ohjaus on selkeää.

Sertinollat eivät siis varmasti ole mitenkään kaukaisia haaveita, kunhan vaan itse asennoidun kisaradoille (ja treeneihinkin!) oikealla tavalla. Me tehdään rataa yhdessä enkä voi vaan jättää Jerikoa yksin (tarkoitan lähinnä henkisesti), yhteys koiraan pitää säilyä ja sitten vaan tossua toisen eteen eikä mitään arkailuja. :D Toisaalta myös meidän juoksulenkeistä voi olla hyötyä, nimittäin oman kunnon kohottamisessa, että sitten jaksaa radoilla paremmin nipistää itsestään vauhtia. ;) Jerikon kanssa on nyt kuitenkin tavoitteena treenata niin, että opin nipistämään kaiken mahdollisen vauhdin irti sekä itsestäni että Jerikosta. Kun mun ohjaus sujuu, niin Jerikolla ei ole mitään ongelmaa tuottaa ihan kilpailukykyisiä etenemisvauhteja. ;)

Myös Ukko on hyvin samanoloinen kuin Jeriko oli agilityn alkutaipaleellaan. Alkuun tehdään rauhassa ja harkiten, sitten lisätään pökköä pesään, kun varmuus kasvaa. On tuota Ukonkin hitautta ihmetelty, jopa vähän siihen sävyyn, että liittyisi koiran "moottoriin". Minä uskon, että liittyy enemmän koiran perusluonteeseen ja ohjaajanöyryyteen, siihen että haluaa tehdä asiat ensisijaisesti oikein eikä uskalla kaahata ennen kuin on varma asiasta. Ja sitten toisaalta varmaan myös itse teen kouluttaessa jotain sellaista, mikä hidastaa koiraa alkuun, kun olen molemmille koirille onnistunut saman tekemään... Itse en ole kuitenkaan ollenkaan huolissani Ukon vauhdista ja menosta, kyllä siitä näkee, että siitä tulee vielä tosi nopea ja hieno, kun treeneissä Ukon into pikku hiljaa kasvaa. Eihän se ole agility vielä harrastanutkaan pitkään, treenikertoja yhteensä alla varmaan korkeintaan parikymmentä. Luulen kuitenkin, että Ukon kanssa päästään aika pian siihen tilanteeseen, että saan tosissani tehdä töitä pysyäkseni sen perässä! :)

Nopeus on agilityssä todella tärkeä asia, mutta niin on myös tarkkuus ja se kuinka suurella todennäköisyydellä koira tekee nollaradan. Maamme huipuilla yhdistyykin nämä kaksi asiaa sopivassa suhteessa, nopeus ja varmuus. :) Agi.fi:n ranking on kyllä mielenkiintoinen tietokanta. Sieltä näkee kaiken oleellisen: kuinka paljon nollia koira tuottaa, mikä sen sijoitus missäkin kisassa on ollut ja mikä on etenemisnopeus. Voihan nollavoiton saada hitaammallakin etenemällä jos saa ainoan nollan tai muut nollan saaneet on hitaampia. Nollavoittojen määrällä ei siis sinänsä voi leveillä, että koira on nopea. Nollavoitot voi myös olla kovasti kiven alla, jos samoihin kisoihin sattuu paljon nopeampia ja taitavampia koirakoita.

Koiramaailmaan vertailu kuuluu sinänsä olennaisena osana jalostuksen vuoksi ja kilpailuihin kuuluu aina lajista riippumatta se, että kilpailijat laitetaan paremmuusjärjestykseen. Mutta se että "yksityiset" ihmiset vertailee ja nostaa omaa koiraansa muita laskemalla on mielestäni aivan turhaa. Kisastartit pistävät koiria paremmuusjärjestykseen, mutta vain sen kyseisen startin osalta. Seuraavassa startissa tilanne voi olla aivan toinen. Emmekä me ole samalla viivalla esim. ohjaajien kokemuksenkaan pohjalta eikä siitä johtuvia virheitä voi laittaa koiran huonouden/hitauden piikkiin. Toisaalta kokenut ohjaaja yleensä saa nopeammin ja nopeampaa tulosta kuin kokematon.

Meidän tavoitteena Jerikon kanssa on nyt joka tapauksessa ainakin saada se täydellinen synergia radalle mukaan, että tehdään täysillä yhdessä. Ja mun ohjauksen täytyy vielä kehittyä huomattavasti, ettei anneta laajoilla kaarteilla turhaa tasoitusta kanssakilpailijoille. Jos nämä tavoitteet saavutetaan, niin sitten varmasti tulostavoitteetkin alkaa täyttyä. Ensi viikonlopulle asetan kuitenkin hieman alhaisemmat tavoitteet; toivon, että muistan pitää koko ajan yhteyden Jerikoon ja antaa kaikkeni, ei mitään puolitehoilla juoksenteluja! ;)