Jeriko jälkikoiran kesäleikit

Käytiin viime perjantain jäljestämässä Hannan kanssa, joku syy pitäisi keksiä sille miksi en aikaisemmin saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään... Joku muu kuin laiskuushan se on joka tapauksessa..

Noh, mentiin tosiaan jälkeä tekemään Tampereen golfkentän taakse Toimelantien päähän. Paikka oli mukavan lähellä meitä ja oikeestaan aika sopivasti puolessa välissä. Jonkin verran ollaan jälkeä yritetty kotona tehdä, ihan vaan muutaman metrin jälkiä, mutta ei siitä ole oikein mitään tullut. Nyt sitten Hanna teki Jerikolle jäljen ja mä seurasin vaan sivusta, Jeriko odotti autossa. Hanna laittoi jäljen alkuun joka askeleelle makkaranpalan, väliin teki pätkän jossa ei ollut makkaroita ollenkaan ja sitten loppujäljelle taas makkaroita. Katselin vähän epäuskoisena Hannan touhua, jäljelle tuli vaan koko ajan lisää pituutta ja viimeistään siinä vaiheessa kun Hanna teki suoran käännöksen jäljelle olin ihan vakuuttunut ettei Jeriko todellakaan pysty seuraamaan sitä. Pidin kuitenkin suuni kiinni ja haettiin vaan Jeriko paikalle. Osoitin sitten Jerikolle jäljen ja alku oli kieltämättä melko takkuista, pyöriskeli ympyrää ja haki vaan makkaroita, mutta pääsi se pikku hiljaa eteenpäinkin kun osoittelin jälkeä. Sitten makkarattoman pätkän kohdalla Jeriko saikin kunnolla juonen päästä kiinni (ihan niin kuin Hanna suunnittelikin) ja jatkoi suoran kulmankin hienosti jäljellä. "Maalin" jälkeen Jeriko vielä jatkoi Hannan jälkeä tosi tarkasti takaisin! :) Meillä on varmaan ongelmana aiemmin ollut ihan se että ollaan ensinnäkin tehty jälki liian vilkkaalle paikalle jossa on liikaa muitakin hajuja, ja toisekseen liian lyhyitä jälkiä ettei Jeriko vaan ole ehtinyt päästä kunnolla jäljen makuun. Tästä oppineena pitäisi yrittää useamminkin päästä metikköön jälkeä tekemään. :)

Viime aikoina ollaan harjoiteltu liikkeestä pysähtymistä hyvinkin paljon. Yritin sitten tossa viikko sitten seuruuttaa Jerikoa mutta eihän siitä mitään tullut kun koira vaan pysähteli kesken matkan! Oon mäkin tyhmä! Olishan nyt pitänyt tajuta ottaa väliin seuraamisia ilman pysähtymisiä ja pysähtymiset vaihtelevammin välimatkoin. Kyllä vitutti. Alettiin nyt sitten uudestaan ottaa seuraamista ja otin erityisen paljon lelupalkkaa ja heitin lelua eteen palkkioksi. Tänään käytiin koulun kentällä kunnolla harjoittelemassa (vaikka olenkin pikku kuumeessa ja pää täynnä räkää) ja yhtäkkiä seuraaminen sujui taas tosi hyvin! Ja sitten otin ihan pari pysähtymistä ja nekin meni ihan nappiin! Huh huh! :D Säikähdin jo että kämmäsin oikein viimeisen päälle joko seuraamisen, pysähtymisen, tai molemmat. Otettiin myös luoksetuloja niin että jätin Jerikon taakse ja kutsuin sitten luokse. Tosi hyvin Jeriko malttaa odottaa vaikka juoksinkin ja heiluttelin patukkaa. :) Jeriko on kyllä tosi hyvin sisäistänyt sen että maltti on valttia, odottaa nätisti vapauttamista kun heitellään sille lelua, ennen ulkona vapauttamista, ennen ruuan ottamista yms., vieraatkin on ollut ihan otettuja Jerikon kuuliaisuudesta. Kyllä se osaa kun sille päälle sattuu.

Noutokapulalla ollaan myös tehty muutamia harjoituksia ja Jeriko pitää siitä aika hyvin kiinni. Kerran kantoi sitä oma-alotteisesti suussaankin, mutta muuten ei halua vielä sitä pidellä. En ole sitten vielä sen kanssa kiirehtinyt, parempi keskittyä otteen tiukkuuteen, voihan olla että kun vielä kaikki aikuishampaat ei ole täysin puhjenneet, voi kapula tuntua vähän ikävältä ikeniä vasten. Se asia siis vielä hautuu ettei ainakaan tule mitään inhoa kapulaa kohtaan..

Vieraat paikat ja tietyt innostavat tilanteet on edelleen hankalia hihnakävelyä ajatellen, mutta välillä Jeriko on yllättänyt positiivisesti senkin suhteen eikä ole täysin kuuroutunut vieraassa paikassa. Esimerkiksi kun käytiin Hervannassa kaverin kanssa lenkillä Jeriko käyttäytyi tosi hienosti, hihnassa ja ilman (poislukien yksi karkaaminen yhtä silkkiterrieriä terrorisoimaan). Suolijärveä siinä kierrettiin ja pysähdyttiin sitten houkuttelemaan Jerikoa veteen, vähän se siinä mulahtikin mutta ei aivan kunnolla uskaltanut mennä vaikka kiinnostus oli selvästi suuri. Kunhan vedet lämpenee ja emäntä parantuu niin että uskaltaa itse veteen mennä, niin kyllä Jerikostakin varmaan vesipeto puhkeaa. Isoveli jo suunnittelee että ottaa Jerikon mukaan kanoottiin ja jotain pientä koskea laskemaan. :D