lauantai 19. kesäkuuta 2010

Mökkikesän 2010 avaus

Hyviä säitä ja vapaita viikonloppuja ollaan jouduttu vähän odottelemaan, ja tänä vuonna ensimmäinen mökkireissu tuli vähän tavallista myöhempään. Perjantaina mun työvuoron jälkeen pakattiin koko karvainen kolmikko autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Virtoja.



Kissat ovatkin jo vanhoja konkareita mökkeilyssä ja tunnistavat jo hyvin paikan ja haluavat heti päästä ulos juoksemaan. Jeriko otti jonkun hirveän kohtauksen mökille saapuessa, oli aivan sekaisin. Inisi ja vikisi ja hyökki kissoja kohti, oli aivan sekaisin. Syynä tietty osittain uusi paikka, mutta ei se nyt vieraissa paikoissa yleensä tuolla lailla käyttäydy. Voisiko sitten olla että Jeriko jotenkin aisti kissojen innostuksen mutta meni sitten vähän sekaisin kun ei tiennyt että mistä sitä nyt niin innostutaan. Toisaalta Jeriko kyllä kotonakin meinaa seota kun Lululle laittaa kaulapannan ja mä lähden kissojen kanssa ulos (Lalli valjaissa, Lulu vapaana), Jerikolle on tosi kova pala kun se ei pääse mukaan ja jää aina huutamaan perään. Olisiko jo sekin että kissoille laitettiin kilikellot kaulaan saanut Jerikon pois tolaltaan..? Oli miten oli, hyvän aikaa siinä meni että sai Jerikon rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen. Aikansa meni myös siihen että Jeriko ymmärsi että kissojen täytyy antaa ulkona olla rauhassa, mutta varsinkin lauantaina Jeriko jätti ne jo melko hyvin huomiotta. Perjantai iltana Jeriko kuitenkin karkasi pihaan tulleen villikissan perään. Kohtalon ivaa on se, että samainen kissa me pelastettiin neljä vuotta sitten pentuna minkkiloukusta johon se oli mennyt. Toivottavasti se nyt säikähti niin pahanpäiväisesti että etsii itselleen uuden reviirin..

Sää oli muuten aika mukava, mutta tuuli kovasti. Eipä sitten ollut hyttysiäkään niin kovasti riesana. :) Järvellä kävi kova aallokko, eikä Jerikoa ihan kunnolla uimaan saanut, mutta aalloista huolimatta (tai sitten niistä johtuen) Jeriko oli todella kiinnostunut järvestä ja loikki innoissaan rantavedessä. Edes hurjasti aalloissa keikkuva laituri ei Jerikoa hirvittänyt vaan juoksi heti ensimmäisenä laiturin nokkaan patsastelemaan! :D
Laskettiin illalla järveltä aivan huikea määrä joutsenia, niitä oli yhteensä ainakin 40! Järven kauemmissa osissa niitä saattoi olla enemmänkin. Eipä oltu koskaan ennen niin paljon joutsenia nähty samaan aikaan. Aamuyöstä ne sitten viihdyttivät (ainakin mua) "joutsenlaulullaan".. :D





Jossain vaiheessa Jeriko sitten innostui haukkumaan aallokolle ja yritti napata vaahtopäitä. Hassua katsottavaa, mutta vähän liian riehuttavaa ehkä...



Riehunnan vastapainoksi oli sitten hyvä harjoitella keskittymistä vaativia tehtäviä niin sai Jerikoa vähän rauhoittumaankin. Otettiin vähän paikallaan makuuta ja myös istumiseen kasvatettiin kestoa. Paikallaan makuulla Jeriko oli hienosti kun kiersin mökkiä, hyvä Jeriko!

Tehtiin myös pari jälkeä, toinen perjantaina, toinen lauantaina. Perjantaina tehty jälki oli taas kerran liian lyhyt. Kova tuuli varmaan osaltaan vaikeutti tehtävää, mutta kyllä se jälki ja jäljen pää sieltä lopulta löytyi.
Lauantaina tehty jälki oli jo pidempi, mutta Jeriko meinasi kouhottaessaan kadottaa jäljen muutamaan kertaan ja piti estää liian pitkälle harhautuminen ja ohjata takaisin. Jerikolle on kyllä alkanut tulla (vähän liikaakin) vauhtia jäljellä, se innostuu jo siitä kun sille laittaa valjaat päälle ja lähtee kauhealla vauhdilla seuraamaan mun jälkeä aloituspaikalle. Jäljestys sujuu siinä vaiheessa melkein paremmin kuin varsinaisella jäljellä. =/ Enpä tiedä miten sen saisi nyt keskittymään paremmin kun intoa on niin hurjan paljon..

Matin mummun naapurissa on lampaita joita sitten käytiin aidan takaa katsomassa. Jerikon reaktio niihin oli kyllä sellainen että kyllä nyt tekisi mieli päästä oikeasti kokeilemaan millainen tuon paimennusvietti olisi jos pääsisi oikein kunnolla töihin. Reaktio oli jotain aivan muuta kuin hevosten kanssa, jo saadessaan lampaiden hajun nenäänsä Jeriko alkoi innotumaan ja kiskomaan kohti aitausta. Aitauksen vieressä Jeriko kyttäsi lampaita istuen tai maaten todella keskittyneenä ja yritti sitten löytää aidasta reikää josta mahtuisi livahtamaan lampaiden kanssa samalle puolelle. Ei tippaakaan pelkoa, ei oikeastaan edes ihmetystä, oli vaan tosi kiihtynyt ja toisaalta keskittynyt. Ehkä Jerikolla tosiaan on paimennusviettiä, niin kuin Anita jo pohdiskeli kun oli meillä käymässä. Mistä sitä tietää vaikka joskus mentäisiin paimennuskokeeseen jos tolla kykyjä siihen löytyy! ;)

Mahdollisen paimennusvietin lisäksi Jerikossa on herännyt mustasukkaisuus. Jeriko on koko ajan ollut aika tarkka ruuasta, tavaroista ja jopa vedestä, ja muiden koirien on turha tulla lähelle jos Jeriko on vaikka vain juomassa. Nyt on kuitenkin kavereiden kanssa koirapuistossa käydessä Jerikossa myös mustasukkaisuus nostanut päätään, muut koirat ei saa tulla mun lähelle, saati sitten että silittäisin niitä! Samanlainen Jeriko oli myös Matin sedän koiraa kohtaan ja omi varsinkin mua ja Mattia, mutta vähän myös muita läsnäolevia ihmisiä. Taitaa tulla äidin puolelta tämä ominaisuus.. ;)

Loppukevennykseksi ja koulutusjuttujen vastapainoksi on ihan pakko laittaa tähän kuva josta voi ihastella Jerikon ja Lallin yhteistyötä, tällainen näky on odottanut muutamaankin kertaan aamulla kun on ylös noussut. :D Kissat siis avaa kaapin ovet ja Jeriko hoitaa loput. Huom! Oltiin asennettu kaapin oveen haka estämään kissoja avaamasta ovia, mutta Lalli iso rontti oli repinyt ovea niin lujaa että haan ruuvi oli katkennut!


"Siis häh? Toi kyllä oli noin kun mä tulin tähän."

2 kommenttia:

Hapan Omena kirjoitti...

Siinä missä Sohvi eroaa emostaan kyllä aikalailla niin näitä lukiessa tulee mieleen koko ajan, että Jeriko on ihan kuin Kerttu. Tuo aalloissa hyökkiminen ja mustasukkaisuus taas osuivat todella kohdalle! Tosin lampaitahan Kepa pelkää ;) Sohvi taas osoitti myös kiinnostusta kun mummolareissulla niitä näki.

Sabina kirjoitti...

Ei ole omena kauas puusta pudonnut. ;) Hauska kyllä kuinka koiratkin perii vanhemmiltaan luonneominaisuuksi, ja sitten toisaalta kuinka pennuista aina löytyy jotain uuttakin kun ovat yhdistelmä molemmista vanhemmistaan. En tiedä onko Coxi sitten kuinka kiinnostunut lampaista, olisiko se tullut sitten siltä puolen..? :)