maanantai 15. helmikuuta 2010

Käytiin tänään Jerikon kanssa Kangasalla koulutustapaamisessa Jaana Rajamäen luona ja saatiin vinkkejä ja varmuutta pennun kasvatukseen/koulutukseen. Monet asiat olivat jo jollain tapaa tuttuja, mutta myös uusia ahaa-elämyksiä tuli. Melkein suurin juttu käynnissä kuitenkin oli automatka sinne. Pelkäsimme etukäteen Jerikon laittamista autoon koska se jännitti jo paikallaan olevassa autossa, mutta kas kummaa, auton ollessa liikkeellä Jeriko rauhoittuikin selvästi, teki muutaman kosketuskeppiharjoituksen ja kävi sitten nukkumaan! Ja sama homma kotimatkalla. Suuri helpotus, nyt voidaan sitten lähteä oikein kunnolla ajelemaan Jerikon kanssa ympäriinsä kun ei tarvitse pelätä että se pelkää ja huutaa koko matkan. Jeriko teki kouluttajaankin jonkinlaisen vaikutuksen, hoksottimet ja keskittymiskyky saivat kehuja. Ja näiden kehujen päälle Jeriko sitten päätti nylkytellä Jaanan jalkaa oikein antaumuksella. :D

Yksinoloa ollaan Jerikon kanssa harjoiteltu ja ihan hyvin se menee. Tänään Matti kävi kaupassa ja jätti videon kuvaamaan Jerikon toimintaa minun ollessa koulussa. Pienet vinkaisut siinä aluksi pääsi ja tepasteli ympäriinsä, mutta pian alkoi juoksemaan Lallin perässä ja sitten leikkimään possu-lelullaan. On tuosta Jerikon itsenäisyydestä siis edes tässä hyötyä. Muuten täytyy ehkä harjoitella sitä että vapaana ollessakin pitäisi vielä nykyistä paremmin yhteyttä meihin ettei pääse muodostumaan pahaa tapaa huidella missä huvittaa. Istumaharjoituksia ollaan aloitettu mutta tähän mennessä jokaisen istumisen Jeriko on tehnyt toiselle pakaralleen eikä olla vielä tähän käytökseen liitetty vihjesanaa, vaan muokataan sitä ensin lähemmäksi haluttua.

Jeriko on keksinyt itselleen aikamoisen ajanvietteen. Jo aikaisemmin Jeriko on kurkistellut kissojen hiekkalaatikkoon kiinnostuneena ja katsellut kun kissat tulee ja menee sinne. Pari kertaa Jeriko on mennyt osittain sinne sisäänkin. Tässä illalla laatikosta kuului sitten rapinaa ja kun mentiin katsomaan, Jeriko makasi siellä pellettien ja kakkapapanoiden seassa suu käyden; kakkaahan siellä suussa oli! Olisi pitänyt ottaa kuva tästä todisteeksi mutta oli vähän liian kiire kaivaa viimeiset kakat suusta ja estää Jerikoa menemästä laatikkoon uudelleen. Täytyy varmaan ruokkia vähän reilummin niin kasvaisi nopeammin isommaksi eikä enää mahtuisi kissojen vessaan..

1 kommentti:

Hapan Omena kirjoitti...

Jerikolla on selvästi kärsivällisemmät ihmiset kuin Sohvilla. Me vaan ajellaan huudosta huolimatta ja nyt se on jo luovuttanut eikä jaksa enää huutaa niin paljon. Parempi epäilemättä tuo teidän tapanne.

Ihailen myös nykyteknologian hyödyntämistä yksinolon tarkkailussa!

Lisäsin bloginne linkkilistaani. Toivottavasti ei haittaa!

T. Piia