Huh näitä pakkasia!

Jerikoa ei pikku pakkaset suuremmin hetkauta, mutta nyt nämä parinkymmenen asteen pakkaset alkavat käydä vähän voimille. Selvästikään Jeriko ei haluaisi ulkona viettää aikaa yhtä paljon kuin lempeämmillä keleillä, välillä ilmaisee selvästi haluavansa vain pian takaisin sisälle. Ollaan sitä kuitenkin ulkoiltukin, jatkettu harjoituksia luoksetulon, hihnassa kävelyn ja ohittamisen parissa. Se on vaan hassu juttu kuinka vaikeaa ohikulkeville ihmisille välillä on ymmärtää että harjoitellaan ohittamista (eihän sitä toki voi siitä arvata että seisoo tien sivussa ja palkitsee pentua siihen..?)..



Opetin Jerikon myös menemään "petiin" eli omalle makuutyynylleen käskystä, tämäkin oikeastaan avuksi puremisen ja riehumisen hillintään. :D Jeriko hoksasi tämän kyllä ihmeen nopeasti, välillä vaan tuntuu että siinä kaksi kovaa päätä lyö yhteen kun käskytän Jerikoa ja odotan kun pentu pomppii ja haukkuu vieressä protestiksi. Lopulta kuitenkin Jeriko aina juoksee/loikkii patjalleen kun huomaa että se on ainut keino saada palkkio.
Puremisen suhteen kävi jo vähän mielessä jättää agility/toko ajatukset ja alkaa vaan harjoittamaan suojelua, ainakin Jeriko selvästikin nauttii ranteesta/käsivarresta puremisesta ja pureekin sitten lujaa! Toistaiseksi tämä into on tosin kohdistunut lähinnä omistajiin, ei mahdollisiin hyökkääjiin..

Käytiin tänään leikkimässä isäni koiran Nebun kanssa ja Nebu oli juuri niin kärsivällinen ja ihana leikkikaveri kuin vaan saattoi toivoa! Jerikosta ja Nebusta tuli oikein hyvät kaverit, telmivät ulkona yhteensä melkein pari tuntia. Nebukin tuntui nauttivan kun sai leikkikaverin, ja vielä sellaisen jota on helppo kiusata; nappasi pallon suuhunsa, härnäsi Jerikoa ja juoksi pallon kanssa Jeriko perässään. Oli sitä touhua kyllä viihdyttävää katsoa. :D





Nyt huomaa että Jeriko on kasvanut melko paljon, pennun pyöreys alkaa jo vähentyä ja piirteet solakoitua. Jerikon kasvoista tulee jotenkin Coxi-isä mieleen, saas nähdä millainen hurmuri tuosta kasvaa.