Tällä viikolla ollaan nysväilty vähän pikkutreenejä. ;) Tiistaina Jerikon agivuorolla tehtiin vain yksi vuoro. Valmiina oli taas etukäteen vähän ärsyttävältä tuntuva kieputusrata. Että mua ärsyttää radat jossa koiraa pitää koko ajan "pitää kiinni" ja viedä kädestä pitäen, kun haluaisin ennemmin päästää koiraa menemään ja suorittamaan itsenäisesti. Mutta itse asiassa rata osoittautui "helpommaksi" kuin miltä se näytti ja meni tosi kivasti. Jeriko teki aivan täydellistä puomin alastulokontaktia toisto toisen perään. Alkaiskohan siinä olemaan jotain rutiinia jo? :) A:n alastulo vaatii vielä vähän lisää vauhtia.
Ukko teki eilen oman agilitytreeninsä Harrin treeneissä. Kepeille vienti oli esitietojen mukaan vaikein kohta, mutta meni ihan helposti ykkösellä nappiin eikä siinä mitään erityistä. Sitten vaan jotenkin oma ohjaus parissa muussa kohtaa oli jotain ihan ihmeellistä ja kökköä ja takuttiin sitten parissa muussa kohtaa. Esteille irtoamista Ukolle tarvis saada huomattavasti lisää.
Paimennustreeniä ollaan ehditty tällä viikolla tehdä pari kertaa, mutta tulee toi pimeä kyllä ärsyttävän aikaisin, kun jo viideltä on ihan pimeää! Ihan niin kuin kelloa oltais siirretty yhden tunnin sijaan jotain kolme tuntia taakse päin. :D Tossa joku ilta tehtiin siis jakotreeniä hämärän laskiessa päälle. Jerikon kanssa harjoiteltiin itse asiassa sitä singleä ja saatiin kertaalleen yksi ihan onnistunutkin suoritus, mutta on se yhden lampaat erottaminen TOSI vaikeaa, kun eihän ne haluais ikinä yksin jäädä! ;) Ukko taas teki jakoa ja se onnistuu kyllä ihan leikiten ja Ukko vaihtelee porukkaa käskystä ihan tosta vaan. Tosi hyvä! :)
Tänään pääsin vähän aikaisemmin töistä ja valoa riitti treenille, niin tehtiin sitten vähän hakua ja noston jälkeen pillillä ohjausta. Siis käytännössä pillillä oikealle käskyttämistä. Ukolle nää pillikäskyt tosiaan uppoaa jotenkin luonnollisemmin ja onhan se paimennuksessa aivan omaa luokkaansa. Ja millä kohinalla se nyt koko ajan kehittyy, huh huh.
Ukolla on myös jännä ote paimennettaviin, ero lampaissa kun Ukko tai Jeriko on lampailla on niin kuin yöllä ja päivällä. Ukko voi tulla vähän ahtaastikin ja hyvin lähelle, mutta lampaat liikkuu rauhallisesti, kun taas Jerikon ampaistessa jo kaarella ja ollessa laajalla etäisyydellä, nää ottaa jo hatkat ja lähtee juoksemaan vauhdilla mun luo. Toisaalta Ukko saa lampaat liikkeelle vain katsomalla niitä ja seisomalla paikoillaan. Mä tulkitsen sen niin, että Ukolla on jotenkin tosi rauhoittuva vaikutus lampaisiin ja lampaat luottaa siihen, ja toisaalta taas silmä on niin vahva, että sekin riittää kertomaan lampaille, että nyt olis aika siirtyä. ;) Jerikollahan taas on tietynlaista voimaa ja itsevarmuutta tosi paljon enemmän, kun Ukko saattaa välillä jossain tilanteessa olla liiankin kohtelias eikä välttämättä osais sanoo lampaalle tiukasti. On tää aika opettavaista varsinkin, kun seuraa kahden täysin erilaisen koiran kehittymistä. :)
Tyytyväisen paimenpojat treenin jälkeen :)
Ukolle oon jatkanut avoimen kaukkareiden harjoittelua. En hinkkaamista, vaan leikkimielistä harjoittelua. ;) Tänään tehtiin jo vähän ylikin avoimen kisaetäisyydeltä eikä tullut jumituksia. Ehkä 50/50 kerroista välillä Ukko pompautti pyllyään vähän eteenpäin, mutta sitten tuli ihan täydellisiä teräviä ylösnousuja taaksepäin. Ja mikä parasta, Ukk oon ihan innoissaan näistä harjoituksista. :)
Ja jos Ukko on innoissaan kaukkaritreenistä, niin Jeriko oli suorastaan yli-innokas pikkuesine-treenistään. :D Kerran aikaisemmin ihan huvikseni sheippailin kolikon nostoa lattialta ja alkoihan Jeriko sitä vähän nostaakin, kunhan oli ensin esitellyt kaikki temput maan ja taivaan väliltä. ;) Nyt sitten menin sieltä missä aita on matalin, laitoin esineen lattialle, osoitin ja sanoin "tuo" ja sieltähän se pikku-ankka tuli. Ja sitten ruuvi, klemmari ja kolikko. Muutama toisto jokaista, parilla ensimmäisellä "tuo" ja sitten "pikku" -käskyllä. Ja heti alkoi nenäkin käymään, kun välillä sain laitettu esineen niin, ettei Jeriko ihan heti sitä nähnyt ja haki sen matolta enemmän haju kuin näköaistilla. Herra Partiolaisen Virkainto oli niin täpinöissään, että meinas mun sormetkin lähteä nakkien kylkiäisinä. :D
Tässä on taas viikko treenailtu ja touhuiltu niin, että mistä sitä nyt aloittaisi..? Viikolla ei kauheesti paimenneltu, kun yksi lammas ontui takajalkaansa ja piti antaa levätä. Oli ilmeisesti lyönyt sen oven pieleen, kun noi ei oo ihan vielä sisäistänyt tuota ovesta kulkemista ja meinas tulla pihalle kaikki yhtenä rintamana karmit kaulassa. Onneksi jalassa ei ilmeisesti kuitenkaan mitään pahemmin vialla, kun loppuviikosta alkoi jo liikkumaan ihan normaalisti. Olen myös antanut lampaille kuivaheinän lisäksi kauraa, jonka taidan nyt lopettaa tai ainakin vähentää radikaalisti, kun kaikki lampaat on tosi hyvä kuntoisia ja osalla alkaa maha jo roikkua polvissa.. :D
Agsatreeneissä on käyty ja kivasti on mennyt. Tiistaina Jerikon treenit ja tehtiin ihan kivaa rataa ja sitten toisella vuorolla putki-puomi erottelua sekä keppejä jotka lähti aivan putken vierestä. Jeriko haki kyllä aivan sika upeesti kepeille, ekalla yrittämällä kiritin sen väärään väliin, mutta putkea ei vilkaissutkaan, toisella yrittämällä hieno suoritus. Sitten vielä lähetin hypyn takaa ja leijeröin itse puomin ja hienosti kyllä haki kepit ja pujotteli. :)
Ukolla oli torstaina oma agsavuoro ja intoa tuntui taas riittävän hieman aiempaa enemmän, mutta itse onnistuin jotenkin reväyttämään nivuseni heti treenin alkuun ja oikea jalka tuli sitten pohjetta myöten kipeäksi ja vähän kihelmöiväksi, enkä pystynyt juoksemaan ollenkaan normaalisti. Tällä kertaa se olinkin minä, joka ei pystynyt antamaan kaikkeaan.
Ukon kanssa ollaan jumppailtu vähän avoimen luokan kaukkareita ja aika kivasti alkaa ilmettä ja virettä löytymään. Nyt sitten käy vaan niin, että herkästi pomppaa pyllyllä eteenpäin, kun nousee niin täpäkkänä ylös. Tää on ihan uusi ongelma mulle ja en ole ihan varma miten tähän pitäisi suhtautua, kun olen aiemmin kaukkarit opettanut alusta asti nimenomaan tarkoiksi (ja siksi varmasti jähmimisongelmaa oli Jerikollakin). Eli pitäiskö mun antaa sen pyllyn sieltä pompsahtaa ainakin nyt alkuun, että saan etäisyyttä nostettua ja silti vireen pysymään, ja sitten vasta alkaa vähän pyytämään sitä, että pylly pysyiskin paikoillaan..? Pelkään, että jos alan nyt kovasti vaatimaan takaosan paikallaan pysymistä, niin sitten ilme kärsii ja ollaan taas tekemisissä jähmimisen kanssa...
Pk-puoli on Ukon kanssa nyt kyllä valitettavasti taputeltu. Yritin lähteä uusilla erittäin hyvin järkeen käyvillä ohjeilla harjoittelemaan, mutta Ukon reaktio ole kerta kerralta voimakkaampi, enkä pysty löytämään niin isoa aluetta, että pystyisi enää ampumaan näköetäisyydeltä niin kaukaa, ettei Ukko reagoi.. :/ Viimeksi ammuttiin noin 300 metristä ja kuului vaan pieni "tuh", josta Ukko lakos maahan, hilseili ja tärisikin vähän. :( Eikä millään saanut pysymään pystyssä, aivan toimintakyvyttömänä. Kyllä tästä eteenpäin yrittäminen olisi vaan koiran turhaa kiusaamista ja ahdistelua, ja lisäksi pelkään että saattaisi johtaa pelon yleistymiseen. Tällä hetkellä Ukko on kuitenkin vielä ollut sujut sen kanssa, jos kuulee laukauksen kun on "turvapaikassa" eli autossa tai kentän laidallakin odottelupaikalla. En halua riskeerata sitä, että tämäkin alkaisi rakoilemaan. Meidän ei ole pakko pk-puolella Ukon kanssa kisata ja tärkeintä on nyt se, että ainakaan vielä asia ei ole meidän arkeen vaikuttanut. Esim. paimentaessa järven toiselta puolelta kuuluvat laukaukset ei Ukkoa häiritse. :)
Pk-hyppyä ollaan nyt muutama kerta tehty pihassa ja olen ottanut vähän sellaistakin linjaa, että hyppyytän ensin pari matalampaa korkeutta ja sitten metriä, enkä hyväksy mitään rumia roiskaisuja tai ponnistuspaikan arpajaisia. Sitten olen vaan tokaissut, että "ei kuule kelpaa, otetaan uusiksi" ja tällä tavalla viimeistään parin toiston jälkeen Jeriko on tarjonnut hypyn josta voin palkata. Todella riskialtista toimintaa, tiedän, enkä tekiskään sitä kevyin perustein jos en tuntisi koiraani. Tässä on ainakin nyt näiden parin harjoituksen aikana näyttänyt käyvän niin, että Jeriko sisuuntuu ja sitten oikeasti spurttaa kunnolla paluuhypylle, jotta saa mut tyytyväiseksi. Tällä aattelin nyt jatkaa ja katsotaan miten etenee. On tosta miellyttämisenhalusta vaan hyötyä ja samoin tollasesta sinnikkyydestä, että ei sitten lyö vaan hanskoja tiskiin. ;) Pari jälkikoetta on vielä ehkä tulossa jos lumi ei yllätä, ja näihin yritän saada paikkaa, katsotaan onnestaako vieläkään vai meneekö ensi kevääseen.
Mistä päästäänkin sitten paimennukseen. Tänään päästiin tekemään pientä treeniä, ensin molemmilla pillillä suuntakäskyjä. Ukko on kyllä selvästi paremmin sisäistänyt pillikäskyt, jotenkin se tulee siltä enemmän luonnostaan vaikka en kyllä tiedä voiko sellainen asia olla geeneissä. :D Joka tapauksessa Ukko ottaa jo aika hyvin oikean suunnan pillilläkin, ainut että flänkin laajuudessa olisi vielä toivomisen varaa. Jerikon kanssa pillikäskyjen treenaaminen etenee jotenkin hitaammin ja Jerikolla selvästi jotenkin se fiilis katoaa, kun se keskittyy vihellyksiin. Huomaa tässä selvästi, kuinka se vietti on niin kevyt, että jos pintaa vähän raapaisee jollain uudelle häiriötekijällä, niin keskittyminen itse paimennukseen rakoilee. Vaikea selittää näin kirjoittaen, koska Jeriko ei siis lopeta paimentamista tai nosta häntää pystyyn tai muutakaan niin räikeetä, mutta aistin/näen siitä kuinka se vietin käyttö laskee..
Toisena treeninä tehtiin taas jakoa joka Ukolta kyllä alkaa sujumaan jo tosi hyvin. Lisäksi Ukko kääntyy käskyllä hyvin ympäri ja lähtee hienosti lähestymään aina sitä porukkaa, kumpaa pyydän. :) Ja tosiaan hienosti saa porukan jakautumaan ja tulee kutsusta luokse ja ottaa sen porukan mitä osoitan. Lähtee myös hienolle laajalle kaarelle sitten taas kokoamaan koko porukan kasaan. :) Jeriko tekee myös näpsäkästi jakoa, joskin stoppien kanssa saa kyllä edelleen välillä vähän taistella ettei valu. Ja singleä unohdin tänään tehdä ja tein vaan perus jakoa..
Tuossa harjoitellessa mietin, että kun viimeksi kisoissa Jerikolta otettiin jaossa pari pistettä pois, kun autoin niin paljon kropalla.. En nyt vaan oikein tiedä mikä on sitten sallittu määrä omaa liikkumista ja suuntaamista, koska kyllähän mä nyt ihan täysin omalla vartalolla suuntaan senkin kumman porukan haluan koiran ottavan... Pitäis tästä keskustella jonkun kokeneemman kanssa joskus....
Jeriko kävi tänään myös agilitykisoissa. Ukkoa en vielä ilmoittanut kisoihin, kun halusin vielä seurailla meininkiä treeneissä, mutta autoon mukaan Ukko pääsi ja kyllä sitä harmitti, kun ei päässyt halliin! ;) Reetta Mäkelä oli tehnyt tosi hauskoja ratoja, mutta ei ollut ihan meidän päivä, jotenkin tikkuista menoa ja tyhmiä mokia. Ekalla radalla varmistelin puomia ja tulin itse niin pitkälle, että vapautuksesta Jeriko ampui suoraan eteen vaikka piti kääntyä. Ja kun sitä sieltä kalastelin takaisin, niin otti väärän hypyn.
Toisella radalla tehtiin hienoa nollaa ihan viimeisiin esteisiin asti, kunnes näytin pakkovalssin putkelle jotenkin huonosti ja lähdin etenemään, niin Jeriko pyörähtikin ympäri mun jaloissa, jouduin hyppäämään sen yli ja siitä Jeriko sitten vapautti itsensä väärälle putkelle.
Kolmas ratakin oli onneksi agirata, koska niitä aginollia meiltä nimenomaan puuttuu! Tältä sitten nolla tulikin ihan kivalla menolla, ei sinänsä mitään lisättävää. Etenemä oli jotain 4,08 m/s, ei mitään parasta siis, mutta ei ihan huonokaan. Tässä seurassa tosin sillä jäätiin 10., kun nollia oli yhteensä jotain 16.. :D
Seuraaviin agsakisoihin otan kyllä sitten Ukonkin mukaan, nytkin suorastaan harmitti, etten ollut sitä ilmoittanut kun oli jotenkin sellainen olo, että Ukko olis ollut ihan valmis kaahaamaan radalla. ;)
Saatiin Kaislalta kuvahaaste ja täytyyhän tämä nyt tehdä. Kuvia nyt on muutenkin kiva käydä läpi. :)
Kuvahaasteen idea on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin
kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat kuvatekstiin miksi valitsit juuri
sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella.
Tarkoituksella ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivella juuri niitä
vanhoja. Haasteen jälkeen muista haastaa lisää bloggaajia!
Paras yhteiskuva:
Ensimmäinen yhteiskuva. Ihana hetki, kun Jeriko heltyi Ukon lähentelyille ja antoi sen nukkua selässä kiinni :)
Kiteyttää Jerikon ja Ukon nykyisenkin suhteen :)
Kerta kiellon päälle. Tämä kuva on pakko julkaistu, kun on ainut kerta kun tämän olen saanut napattua kuvaan vaikka tätäkin tapahtuu melkein päivittäin.. ;)
Treenaamassa:
Ukko elementissään :)
Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa :)
Kisaamassa:
Suurin kisasaavutus tähän mennessä ja kuinka olinkaan ylpeä Jerikosta maaston jälkeen kauan ennen kuin Piirinmestaruudesta tiesinkään! Aivan huikea koira! :)
Paras kesäkuva:
Onni on oma lähdelampi jossa voi virkistäytyä kesähelteillä :)
Paras talvikuva:
Jeriko nauttii lumihangesta, kun Ukko ja Milo leikkii :)
Onko mikään parempaa kuin koira joka nauttii täysin rinnoin ihan vaan olemisesta. Talvikoira-Jeriko :)
Tunnelmallisin kuva:
Tälle kuvalle en löydä oikeita sanoja. Varsinkaan, kun blogger ei anna laittaa sydämiä...
Hassuin ilme:
Vain Ukosta voi saada tällasia kuvia..
Tai no.. Milosta kans... :D
Lomalla:
Varsinaista kunnon lomaa ei koko kesänä ollutkaan, vähäinenkin loma-aika meni valtaosin töitä tehden kotona. Mutta kyllä tässä silti sielu lepää, kun omalta pihalta aukeaa tällainen näkymä. :)
Yhden kerran ehdin vaan olla ja ottaa aurinkoa mökillä. Ja silloin Jeriko päätti alkaa tuomaan mulle golfpalloa. Voiko tuolle naamalle sanoa ei? ;)
Työssä:
Töissä kerran yhtäkkiä harakan poikanen räpiköi ikkunalaudalle ja jäi siihen huutelemaan pidemmäksikin aikaa..
Tihutyössä:
Jeriko näytti heti ensimmäisenä iltana, ettei tule päästämään mua helpolla. ;) Jälkikäteen toivon, että olisin osannut valjastaa tämän ilkikurisuuden silloin paremmin..
Toinen identiteetti:
Julma koiran kurittaja ;) no ei nyt oikeesti! :D
Heppatyttö ja ihana Lantti. On niin ikävä Lanttia ja Pevonaa ja ratsastamista ylipäätään..
Tällä viikolla treenit Ukon kanssa on mennyt kyllä todella kivasti. :) Torstaina otin Ukon Harrin treeneihin ja musta ainakin itsestä tuntui, että Ukko antoi itsestään nyt paljon enemmän kuin mitä yleensä. Ja ehkä se tunne tässä onkin tärkein, ei se mitä joku muu ulkopuolinen ehkä näkis. Ukko kuitenkin mielestäni työsti tiukkojakin käännöksiä tosi hienosti, käytti lihaksiaan ja taittui siivekkeen ympäri eikä vaan hypännyt suoraan. Sen lisäksi Ukko myös alastulon jälkeen lähti oikeasti juoksemaan ja mä se vasta juosta sainkin! :D Musta on kyllä kehittynyt aika hyvä juoksija, väittäisin. ;)
Mutta siis fiilis oli kiva, Ukko haukkui mulle ilman mitään hirveää hetsaamista ja lähti hyvin tekemään, pujotteli rytmikkäästi ja matalana ja teki aivan törkeen hienon puomin alastulonkin, ihan syöksyi sinne alas!! :)) Olin tosi tyytyväinen. :)
Eilen meillä kävi ilmastointinuohojaa/-huoltaja ja vaikka kirpaiseekin kassassa nyt aika napakasti, niin oli täällä ilmastoinnin säädöt kyllä niin päin peetä, että todennäköisesti talven aikana säästetään lämmityskuluissa helposti jo ainakin puolet siitä summasta. Ainakin toivon niin. Ei kuitenkaan eilen treenailtu sen kummempia, vähän pk-hyppyä pihassa ja se meni ihan kivasti Jerikollakin, kertaalleen metrin paluuhyppy ilman mitään arpomisia. :)
Tänään meni sitten aamupäivä lehtia haravoidessa ja niitä kyllä on TODELLA paljon! Pariin kertaan täällä on jo aiemminkin haravoitu ja kesän aikana kaadeltu muutamia pikku-vaahteria, mutta kyllä noista ensi syksyyn mennessä saa vielä aika moni lähteä ettei tällainen urakka ole silloin taas vastassa! Sillä välin, kun isäntäväki haravoi ja kuljetti lehtiä lehtikompostiin, Jeriko ja Ukko leikki, paini, juoksi ja leikki vähän lisää. ;)
Sitten käytiin Tamskin Tallilla Heidin kanssa treenaamassa. Ukko teki ensimmäisenä juoksu-A:ta. Huomasi, että itse olen ihan ruosteessa enkä osannut sijoittua niin, että näen mitä alastulossa tapahtui, mutta videolta katsottuna aikas kivasti meni. Ei nyt ihan päivänselviä kontaktiosumia, mutta teknisesti oikein kahdella laukka-askeleella alastulo ja osui kyllä kontaktin yläreunaan joka kerta. Ihan kivasti toi juoksu-A tosiaan sopii Ukon rytmiin. :)
Sitten otettiin pientä tokoakin Ukolle. Seuraamisessa oli aikamoinen häiriö, kun viereisellä kentällä agsattiin, mutta hitsi kun oli hienoa tekemistä Ukolla! Parhaimmillaan se näyttää näin hyvältä, tän vuoksi mä aina jaksan yrittää, ei se ihan pelkästä sisusta ole kiinni vaan myös siitä, että tiedä Ukosta löytyvän paukkuja hienoon tekemiseen! :) Ja epäileville Juudaksille täytyy heti sanoa, että ei ollut kiinni siitä, että lelu on kainalossa, tollaista menoa Ukko tarjoaa muutenkin parhaimmillaan, mutta nyt oman mukavuuden vuoksi laitoin vaan kainaloon. ;) Erityisen hienoa tossa oli se, ettei Ukko paineistunut tai häiriintynyt yhtään viereisen kentän metelistä ja toi ylipäätään kuinka Ukko seuraa: ei mitään paimen-hiipimistä tai kyyläämistä, koko ajan ryhdikkäänä ja aktiivisena. Love it! :) Heidille kiitos kuvaamisesta! :)
Ukko teki myös avoimen luokan kaukkareita ihan lähietäisyydeltä. Haen nyt siihen lähellä sitä oikeaa ilmettä ihan maltilla ennen kuin otan lisää etäisyyttä, ettei sitten tule sen vuoksi mitään jumitteluja, että fiilis on väärä. ;)
Jeriko teki kaikenlaista hauskaa ja Jeriko keksi ihan hauskoja juttuja itsekin. ;) Ensin ruudun merkkiä ja tilan puutteessa merkki oli vain metrin päässä seinustalla olevista hyppyjen siivekkeistä. Hinkkasin tähän Jerikolla vauhtia ja lopulta keksin heittää Jerikon eteen palkan, kun Jeriko on juoksemassa merkille. Kunhan heittotarkkuus oli kohdillaan, niin alkoi tulla ihan kivaa suoritusta.
Sitten otettiin luoksetuloa ja tässä alkoi Jerikon hassuttelut. Luoksetulomerkit oli A:n ja väliseinän välissä ja Jerikohan oli sitä mieltä, että kun este on tarjolla, niin se pitää suorittaa. Juoksi sitten A:n läpi ja kun tokaisin, että hupsis, niin Jeriko palasi takaisin A:n toiseen suuntaan ja teki 2on2offin. Ymmärsi vähän väärin sen missä se virhe sattui. ;) Toisellakin kerralla edelleen tuli A:n kautta. Sitten kun vaihdettiin luoksetulosuunta siten, että yksi pysäytysmerkki ehti olla ennen A:ta, niin alkoi taas tämäkin sujua. :D
Sitten Jerikolle vielä metallinouto. Metallikapulaan Jeriko ei ole koskenut vuoteen ja kun oma on jossain muuton jäljiltä hukassa, niin lainattiin Heidiltä. Hienosti Jeriko nouti ja hyvä ote metskuun, ei yhtään ällöttänyt. Palautus vaan tapahtui A:n kautta, kun hyppy oli siinä vieressä. :D Kerran muistutin palautuksessa hypystä ja sitten saatiin kolmannella ilman apuja palautuskin oikeaa reittiä.
