Kaikenlaista

Tässä on taas viikko treenailtu ja touhuiltu niin, että mistä sitä nyt aloittaisi..? Viikolla ei kauheesti paimenneltu, kun yksi lammas ontui takajalkaansa ja piti antaa levätä. Oli ilmeisesti lyönyt sen oven pieleen, kun noi ei oo ihan vielä sisäistänyt tuota ovesta kulkemista ja meinas tulla pihalle kaikki yhtenä rintamana karmit kaulassa. Onneksi jalassa ei ilmeisesti kuitenkaan mitään pahemmin vialla, kun loppuviikosta alkoi jo liikkumaan ihan normaalisti. Olen myös antanut lampaille kuivaheinän lisäksi kauraa, jonka taidan nyt lopettaa tai ainakin vähentää radikaalisti, kun kaikki lampaat on tosi hyvä kuntoisia ja osalla alkaa maha jo roikkua polvissa.. :D

Agsatreeneissä on käyty ja kivasti on mennyt. Tiistaina Jerikon treenit ja tehtiin ihan kivaa rataa ja sitten toisella vuorolla putki-puomi erottelua sekä keppejä jotka lähti aivan putken vierestä. Jeriko haki kyllä aivan sika upeesti kepeille, ekalla yrittämällä kiritin sen väärään väliin, mutta putkea ei vilkaissutkaan, toisella yrittämällä hieno suoritus. Sitten vielä lähetin hypyn takaa ja leijeröin itse puomin ja hienosti kyllä haki kepit ja pujotteli. :)

Ukolla oli torstaina oma agsavuoro ja intoa tuntui taas riittävän hieman aiempaa enemmän, mutta itse onnistuin jotenkin reväyttämään nivuseni heti treenin alkuun ja oikea jalka tuli sitten pohjetta myöten kipeäksi ja vähän kihelmöiväksi, enkä pystynyt juoksemaan ollenkaan normaalisti. Tällä kertaa se olinkin minä, joka ei pystynyt antamaan kaikkeaan.

Ukon kanssa ollaan jumppailtu vähän avoimen luokan kaukkareita ja aika kivasti alkaa ilmettä ja virettä löytymään. Nyt sitten käy vaan niin, että herkästi pomppaa pyllyllä eteenpäin, kun nousee niin täpäkkänä ylös. Tää on ihan uusi ongelma mulle ja en ole ihan varma miten tähän pitäisi suhtautua, kun olen aiemmin kaukkarit opettanut alusta asti nimenomaan tarkoiksi (ja siksi varmasti jähmimisongelmaa oli Jerikollakin). Eli pitäiskö mun antaa sen pyllyn sieltä pompsahtaa ainakin nyt alkuun, että saan etäisyyttä nostettua ja silti vireen pysymään, ja sitten vasta alkaa vähän pyytämään sitä, että pylly pysyiskin paikoillaan..? Pelkään, että jos alan nyt kovasti vaatimaan takaosan paikallaan pysymistä, niin sitten ilme kärsii ja ollaan taas tekemisissä jähmimisen kanssa...

Pk-puoli on Ukon kanssa nyt kyllä valitettavasti taputeltu. Yritin lähteä uusilla erittäin hyvin järkeen käyvillä ohjeilla harjoittelemaan, mutta Ukon reaktio ole kerta kerralta voimakkaampi, enkä pysty löytämään niin isoa aluetta, että pystyisi enää ampumaan näköetäisyydeltä niin kaukaa, ettei Ukko reagoi.. :/ Viimeksi ammuttiin noin 300 metristä ja kuului vaan pieni "tuh", josta Ukko lakos maahan, hilseili ja tärisikin vähän. :( Eikä millään saanut pysymään pystyssä, aivan toimintakyvyttömänä. Kyllä tästä eteenpäin yrittäminen olisi vaan koiran turhaa kiusaamista ja ahdistelua, ja lisäksi pelkään että saattaisi johtaa pelon yleistymiseen. Tällä hetkellä Ukko on kuitenkin vielä ollut sujut sen kanssa, jos kuulee laukauksen kun on "turvapaikassa" eli autossa tai kentän laidallakin odottelupaikalla. En halua riskeerata sitä, että tämäkin alkaisi rakoilemaan. Meidän ei ole pakko pk-puolella Ukon kanssa kisata ja tärkeintä on nyt se, että ainakaan vielä asia ei ole meidän arkeen vaikuttanut. Esim. paimentaessa järven toiselta puolelta kuuluvat laukaukset ei Ukkoa häiritse. :)

Pk-hyppyä ollaan nyt muutama kerta tehty pihassa ja olen ottanut vähän sellaistakin linjaa, että hyppyytän ensin pari matalampaa korkeutta ja sitten metriä, enkä hyväksy mitään rumia roiskaisuja tai ponnistuspaikan arpajaisia. Sitten olen vaan tokaissut, että "ei kuule kelpaa, otetaan uusiksi" ja tällä tavalla viimeistään parin toiston jälkeen Jeriko on tarjonnut hypyn josta voin palkata. Todella riskialtista toimintaa, tiedän, enkä tekiskään sitä kevyin perustein jos en tuntisi koiraani. Tässä on ainakin nyt näiden parin harjoituksen aikana näyttänyt käyvän niin, että Jeriko sisuuntuu ja sitten oikeasti spurttaa kunnolla paluuhypylle, jotta saa mut tyytyväiseksi. Tällä aattelin nyt jatkaa ja katsotaan miten etenee. On tosta miellyttämisenhalusta vaan hyötyä ja samoin tollasesta sinnikkyydestä, että ei sitten lyö vaan hanskoja tiskiin. ;) Pari jälkikoetta on vielä ehkä tulossa jos lumi ei yllätä, ja näihin yritän saada paikkaa, katsotaan onnestaako vieläkään vai meneekö ensi kevääseen.

Mistä päästäänkin sitten paimennukseen. Tänään päästiin tekemään pientä treeniä, ensin molemmilla pillillä suuntakäskyjä. Ukko on kyllä selvästi paremmin sisäistänyt pillikäskyt, jotenkin se tulee siltä enemmän luonnostaan vaikka en kyllä tiedä voiko sellainen asia olla geeneissä. :D Joka tapauksessa Ukko ottaa jo aika hyvin oikean suunnan pillilläkin, ainut että flänkin laajuudessa olisi vielä toivomisen varaa. Jerikon kanssa pillikäskyjen treenaaminen etenee jotenkin hitaammin ja Jerikolla selvästi jotenkin se fiilis katoaa, kun se keskittyy vihellyksiin. Huomaa tässä selvästi, kuinka se vietti on niin kevyt, että jos pintaa vähän raapaisee jollain uudelle häiriötekijällä, niin keskittyminen itse paimennukseen rakoilee. Vaikea selittää näin kirjoittaen, koska Jeriko ei siis lopeta paimentamista tai nosta häntää pystyyn tai muutakaan niin räikeetä, mutta aistin/näen siitä kuinka se vietin käyttö laskee..

Toisena treeninä tehtiin taas jakoa joka Ukolta kyllä alkaa sujumaan jo tosi hyvin. Lisäksi Ukko kääntyy käskyllä hyvin ympäri ja lähtee hienosti lähestymään aina sitä porukkaa, kumpaa pyydän. :) Ja tosiaan hienosti saa porukan jakautumaan ja tulee kutsusta luokse ja ottaa sen porukan mitä osoitan. Lähtee myös hienolle laajalle kaarelle sitten taas kokoamaan koko porukan kasaan. :) Jeriko tekee myös näpsäkästi jakoa, joskin stoppien kanssa saa kyllä edelleen välillä vähän taistella ettei valu. Ja singleä unohdin tänään tehdä ja tein vaan perus jakoa..

Tuossa harjoitellessa mietin, että kun viimeksi kisoissa Jerikolta otettiin jaossa pari pistettä pois, kun autoin niin paljon kropalla.. En nyt vaan oikein tiedä mikä on sitten sallittu määrä omaa liikkumista ja suuntaamista, koska kyllähän mä nyt ihan täysin omalla vartalolla suuntaan senkin kumman porukan haluan koiran ottavan... Pitäis tästä keskustella jonkun kokeneemman kanssa joskus....

Jeriko kävi tänään myös agilitykisoissa. Ukkoa en vielä ilmoittanut kisoihin, kun halusin vielä seurailla meininkiä treeneissä, mutta autoon mukaan Ukko pääsi ja kyllä sitä harmitti, kun ei päässyt halliin! ;) Reetta Mäkelä oli tehnyt tosi hauskoja ratoja, mutta ei ollut ihan meidän päivä, jotenkin tikkuista menoa ja tyhmiä mokia. Ekalla radalla varmistelin puomia ja tulin itse niin pitkälle, että vapautuksesta Jeriko ampui suoraan eteen vaikka piti kääntyä. Ja kun sitä sieltä kalastelin takaisin, niin otti väärän hypyn.

Toisella radalla tehtiin hienoa nollaa ihan viimeisiin esteisiin asti, kunnes näytin pakkovalssin putkelle jotenkin huonosti ja lähdin etenemään, niin Jeriko pyörähtikin ympäri mun jaloissa, jouduin hyppäämään sen yli ja siitä Jeriko sitten vapautti itsensä väärälle putkelle.

Kolmas ratakin oli onneksi agirata, koska niitä aginollia meiltä nimenomaan puuttuu! Tältä sitten nolla tulikin ihan kivalla menolla, ei sinänsä mitään lisättävää. Etenemä oli jotain 4,08 m/s, ei mitään parasta siis, mutta ei ihan huonokaan. Tässä seurassa tosin sillä jäätiin 10., kun nollia oli yhteensä jotain 16.. :D

Seuraaviin agsakisoihin otan kyllä sitten Ukonkin mukaan, nytkin suorastaan harmitti, etten ollut sitä ilmoittanut kun oli jotenkin sellainen olo, että Ukko olis ollut ihan valmis kaahaamaan radalla. ;)