Arkistojen kätköistä

Tulin selailleeksi kännykän albumia ja sieltä löytyi kaikenlaisia videoita. Jerikon toisen jälkikokeen videoita en edes katsonut kokeen jälkeen ja  unohdin, että sellaisia on otettukaan. Tuntui niin paskalta koko koe, kun Jeriko ei seurannut ollenkaan omalla tasollaan. Jotenkin mä otan aina hirveet paiseet siitä, jos musta tuntuu ettei se ole normaalisti mukana vaikka videolta se ei taas näyttänytkään niin hirveen pahalta. Tässäkin mielessä otan kyllä mieluummin poikittavan koiran kuin liian väljän, koska se että tunnen koiran reittä vasten valaa muhun varmuutta ja itseluottamus murenee, kun koira "häviää". Tässä kuitenkin video viimeisestä liikkeestä eli eteen lähetyksestä. Seuraaminenkin alkoi toimimaan paremmin, kun oli ohitettu esteet ja eteenmeno kieltämättä aika hyvä. :) Kyllä me sitten ensi keväänä näytetään. ;) Ei ole siitä kyse etteikö koira ollenkaan osaisi, on vaan ollut turhan paljon huonoa onnea matkassa.

Videolle oli päätynyt myös jonkun pentupäivän aikana Ukon ja velipoika-Simon leikkimistä. On toi Simo vaan aikas komea paimenlinjainen jätkä. :)

Lisäksi löytyi pätkä jonkun Kaupin lenkin jälkeen Tean pihasta, kun pojat innostuu liehistelemään ja mielistelemään Wattia. Wattihan on siis uros, en kyllä muista oliko tossa vaiheessa jo leikattu. :D

Tottelevaisuutta ja tottelemattomuutta

Torstain agilitytreeneissä olin itse jotenkin aivan jäässä ja ruosteessa, Jerikon ohjaaminen ei meinannut onnistua oikein kunnolla ollenkaan. Ja Jeriko haukkua räksytti koko ajan, hitto kun oli ärsyttävää. Mutta kyllä Jeriko taitava on, ei siinä mitään, parhaansa mukaan teki siihen nähden miten huonosti ohjasin. :D
Ukon kanssa meni tosi kivasti, pientä muutaman esteen rataa tehtiin jossa oli muutamia takaakiertoja ja kivasti meni. Tehtiin myös sellainen takaakierto, jossa koira hypyn jälkeen irrotettiin kiertämään toinen siiveke kuin millä puolella ohjaaja oli. Tosi kivasti meni sekin, tietty ensin harjoiteltiin palkkaamalla takaakierrosta sopivaan suuntaan. Mutta siis tosi pätevä poika. :)

Perjantaina Katriina kävi hieromassa Jerikon. Jerikolla oli enää aivan pienen pieni aavistus jäykkyyttä lantiossa, ei mitään sen kummempaa. Tiistaina meillä on Kaiperlan reissu, joten siellä varmaan saadaan se viimeinenkin jumi auki. Aletaan olla taas hyvässä tilanteessa. Ukkoakin Katriina kokeili, eikä mitään lihasjumeja löytynyt. Sen sijaan rangassa on vinoumaa jota olen itse asiassa itsekin pistänyt silmään, kun Ukko juoksee. Näyttää nimittäin siltä, että Ukko juoksisi koko ajan vartalo vinossa. Mietin, että voiko tuo olla siltä pohjalta, kun Ukko oli synnytyksessä jumissa synnytyskanavassa..? Ehkäpä. Lihaksiin tämä ei kuitenkaan ole vielä heijastunut, mutta Kaiperlalle olisi Ukollakin tarvetta. Ikävä kyllä meillä oli kolmen koiran aika tiistaina ja Tiinan Kide ja Kuje käyttää siis ne kaksi, eikä ainakaan viimeksi kysellessä ollut mahdollista pidentää meidän aikaa... Yritän vielä uudestaan kysyä kuitenkin, jos saatais samaan reissuun toi Ukkokin hoidettua...

Hierontojen jälkeen lähdettiin tokoilemaan koulun kentälle. Matti tuli mukaan avuksi ja tehtiin Ukolle nyt epäsäännöllisen vahvistelaikataulun mukaan seuraamista. Aika kivasti meni, kyllä se siitä.  :) Lisäksi yritettiin tehdä Ukon kanssa jääviä, mutta nyt ei maahanmenosta tullut mitään, Ukkoa selvästi inhotti kylmä ja kova maa. Kun otettiin nurmikolla niin onnistui jo huomattavasti paremmin. Kyllähän tollaseen kaljuun mahaan varmaan kylmältä maa tuntuikin. :D

Jeriko teki ohjattua noutoa kahdella narupallolla ja kun kolme ensimmäistä meni aivan nappiin, niin jätin siihen. Jerikokin teki seuraamista epäsäännöllisen vahvistekaavan mukaan, mutta hieman oli pojilla eri pituiset pätkät. ;)

Illalla oli vielä oma agilityvuoro. Jeriko teki lyhyen vuoron pientä radanpätkää jonka vaan päästäni muotoilin sen perusteella miten esteitä oli siinä valmiiksi. Samalla tuli hyviä keppiharjoituksia kun Jerikon piti avokulmasta hypyn jälkeen hakea kepeille, oikeastaan hieman vasemmallekin vielä. Kertaakaan ei kyllä erehtynyt, joten ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Paitsi, että toi helkkarin möykkääminen nykyään. Ihan lähtenyt lapasesta toi agilityssä haukkuminen tauon jälkeen. Jotenkin pitäis saada taas rauhaa siihen tekemiseen.

Ukko teki kaksi lyhyttä vuoroa. Ensin A:lla kontaktia, mikä alkoi sujumaan kyllä jo tosi kivasti. Tulihan niitä lipsahduksiakin, lähinnä kuitenkin niin, että Ukko tuli kontaktille liian rauhallisesti, enkä halunnut siitä palkata, halusin, että Ukko kunnolla hyppää/syöksyy kontaktille. Ja siis tosi makeita tekikin. :) Sitten muutaman hypyn ja putken radan pätkää.
Toisella vuorolla tehtiin myös pari kertaa A:ta ja lisäksi Ukko pääsi vähän kokeilemaan 2x2-keppejä. Ei niitä ole vielä tarkoitus kunnolla alkaa tekemään, mutta otin ne mukaan että sain hyvän kuvan otettua, niin pitihän niitä samalla kokeillakin. ;) Ensimmäisen portin hakeminen alkoi ihan hyvin hahmottua Ukon päässä. :)

Lauantaiaamuna käytiin vielä Tuijan kanssa tokoilemassa. Ennen kuin Tuija ehti paikalle tehtiin Jerikon kanssa tolpan kiertoa ja siitä pysäytyksiä. Tein kyllä sitten varmaan liikaa pysäytyksiä, kun Jeriko alkoi sitä ennakoimaan. :D Lisäksi Jeriko teki ohjattua noutoa palloilla ja alkuun meni muutama oikein hyvin, mutta sitten jostain syystä Jeriko alkoi herpaantumaan ja arvailemaan omiaan. Muutamalla korjauksella alkoi taas oikea suunta löytyä. Metallihyppynouto tehtiin myös ja hitsi se oli niin hyvä, että yhteen jätin! Hyvällä vauhdilla nouti ja palautti, ja ote metskusta edessä istuessakin oli todella jämäkkä, ei yhtään mitään ällöylyä tai pyörittelyä! Ja siitä huolimatta luovutti ensimmäisellä. ;)
Ruutua merkin kautta tehtiin myös ja se meni sinänsä hyvin, mutta virittely alkoi kuumuttamaan Jeriko aivan liikaa ja Jeriko alkoi haukahtelemaan ja ääntelemään. Toisella toistolla vielä merkki kaatui lähdössä ja ruutuun mennessä nauha tarttui Jerikon jalkaan. Päätin kuitenkin lopettaa siihen, koska en jaksanut alkaa asian kanssa vääntämäänkään. Tohon virittelyyn täytyy nyt kyllä keksiä jotain, ettei Jeriko siitä nostais niin järkyttävästi kierroksia... =/

Ukko teki vauhtinoutoa ja oli kyllä pätevänä. Lisäksi Ukko teki hyppyä ja pysäyttelin Ukko jo vähän seisomaan hypyn taakse. Ei voi sanoa, että olis ihan täysin onnistunut, mutta pari tosi hyvääkin ja siitä se lähtee. Herkästi jos Ukon pysäytti, niin seuraavallakin jäi jo vähän ennakoimaan ja turhan lähelle hyppyä. Pysäytys ei muutenkaan ole riittävän varma. Harjoitukset jatkuu.
Seuraamista tehtiin myös ja nyt oli jo heti parempi kuin eilen, aika hyvin nyt edistyy. :) Pitäis varmaan yrittää ehtiä tokoilemaankin sitten vähän useammin, niin varmasti näkyis tuloksissakin! :)

Siinä missä tokoilu sujuu Jerikon kanssa oikein hyvin, niin arkitottelevaisuus on jotenkin ruosteessa. Tai siis mua Jeriko kyllä kuuntelee, mutta huomaa kyllä että sulkee ihan täysin korvansa jos Tuija juoksulenkillä yrittää käskyttää ja Mattikin valittaa, ettei Jeriko lenkeillä kuuntele mitään Ei se mitään tuhmuuksiakaan kuulemma tee, menee vaan omia menojaan eikä välitä kutsuista tai tottelee vähintäänkin viiveellä. En tajua mikä sille nyt on tullut, eikä se tosiaan näy mun kuuntelussa niinkään. Piia oli kyllä varmaan oikeassa, kun silloin joskus pentuaikana tituleerasi Jerikon "piilodominoivaksi". :D Alkaa muistua mieleen millainen Jeriko oli pentuna/nuorena, ja miksi sitä on esim. paimennuksessa joutunut aika kovastikin komentamaan... ;)

Treeniä ja ilon aiheita

Maanantaina tokoiltiin vähän poikien kanssa. On kyllä hienoa, kun Ukko on oppinut odottamaan hiljaa ja rauhassa vuoroaan, saan sitten rauhassa treenata Jerikon vaikka Ukko olisi kentän laidassa kiinni. :)

Jerikon kanssa tehtiin merkkiä ja ruutua. Merkkiä ensin pari kertaa matalalla kartiolla, sitten sellaisella raskaammalla muovisella tylppäkärkisellä. Merkki on kyllä yksi Jeriko lemppareista. Sitten kävelin niin ruudun ohi ja kaarsin merkin lähetyspaikalle, samalla viritellen Jerikoa. Merkille lähtö meni hienosti, mutta pari kertaa Jeriko lähti täyttä päätä juoksemaan väärään suuntaan, vaikka juuri oli katseellaan merkannut ruudun! :D En tiedä mikä aivopieru se oikein oli, kun huusin perään "hei?" Jeriko kääntyi, äkkäsi ruudun ja juoksi täysiä sinne ilmeellä "ai se olikin täällä!". :DD Meni se sitten hienosti pari kertaa suoraankin, mutta ruutuun lähettäminen vasemmalle oli varsinkin vaikeaa, kun vaihdoin merkin puolta.

Sama teema jatkui ohjatun noudon harjoittelussa. Palloilla leikitellen tehtiin, mikä oli Jerikolta sujunut aivan mainiosti kuukausi sitten. Nyt siitä ei ollut Jerikolla mitään muistikuvaa ja lähti melkein järjestään eri suuntaan kuin näytin. Siis tosiaan silloin Sirken ja Marin koulutuksessahan Jeriko meni joka kerta oikein kapulalle! Ehkä toi oli vaan joku maanantai-juttu...

Mitäs muuta? Seuraamista tuli siinä sivussa ihan muutamia pätkiä, mutta ei mitään sen kummempaa... Ehkä mä en sitten ottanut Jerikon kanssa muuta, voiko olla totta? :D

Ukon kanssa otettiin ihan parin askeleen seuraamisia. Ihan kivasti meni, muutamia jopa 7 askeleen pätkiä otin ja nekin onnistui. Aletaan olla silleen aika hyvässä kohtaa, että pian lähtee sitten kohinalla pituus kasvamaan. ;) Ukon kanssa otettiin myös liikkeestä jääviä niin, että mä peruuttelin. Jos Jerikolla ei suunnat onnistunut, niin Ukko oli ihan pihalla seisomisen kanssa, itsepäisesti vaan tarjos maahanmenoa. Siinä määrin jopa, että alkoi mulla vähän pinnan kiristymään, mutta Ukko itse asiassa kesti sen ihan hyvin, kokos itsensä ja saatiin niitä seisomisiakin aikaiseksi! Mutta niitä pitää ihan tosissaan nyt treenata ja vähemmän maahanmenoa.

Ukko oli kyllä tosi hienossa vireessä maanantaina, koska vaikka mulla pinna kiristyikin niiden jäävien kanssa, niin sen jälkeenkin Ukko vielä pystyi tekemään ruutua kosketusalustalle ja menipä jopa lujaa! :) Kivat treenit siis oli. :)

Tiistaina oli kontaktikurssi. Puomin alastulot on olleet vähän sellaisia köpöttelyjä ja lähdettiinkin nyt ensimmäistä kertaa ottamaan A:n alastuloa sivusta kontaktille hypäyttäen. Tarkoituksena olisi sillä saada Ukolle kontakteihin enemmän sellaista räjähtävää ajattelua, "futum" kuuluu, kun syöksytään kontaktille. Tosi upeesti lähti kyllä menemäänkin ja uskon, että tällä kun vähän selkiyttää ideaa niin johan onnistuu puomikin nopeammin. Voihan siinä puomilla olla sekin, että kun se nyt on kapeampi, niin Ukko kokee vielä olonsa niin honkkeliksi siinä, ettei tohdi ryntäillä..
Keinua myös otettiin kokonaisena, mutta madallettuna. Siinä Ukko meinaa myös jäädä vähän jähmimään ja Maria neuvoi auttamaan Ukkoa pannasta tukien. Ukkoahan ei itse rämähdys häiritse, eikä häiritse myöskään se heilahtelu, mutta ehkä toi kapea lankku niin kuin puomissakin vähän tuo sellaista epävarmuutta, kun vielä ei ole liikkeet niin kuin aikuisen. Harjoituksia siis jatketaan.

Tänään Jeriko pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kaveri koira -käynnille. :) Mukana sattui olemaan kuvaajakin ja voipi olla, että Jerikonkin kuva saattaa jossain joskus näkyä, vaikka en ihan varma ole mihin koiria kuvattiin. :D Jeriko oli kyllä niin luontainen kaveri koira, kuin aina ennenkin olen ajatellut. Parkkeerasi ja peruutti ihmisten jalkoihin mahdollisimman lähelle, että varmasti yltää silittämään. Ja jos meinasi unohtua pääasia, niin Jeriko kyllä muistutti tuomalla päänsä käden alle. Kyllä Jerikokin sitten omastaan antoi, suukotteli asukkaita ja oli vaan niin herttainen ja söpö kuin vaan osaa olla. :)
Kotonakin Jeriko oli ihan muikeena, taisi tykätä kun sai vaan kerjätä rapsutuksia ilman mitään sen kummempia velvollisuuksia. ;)
On se vaan ilo nähdä, millaista iloa oma koira voi tuottaa muillekin ihmisille. :)

Nauta- ja lammaspaimenessa

Jeriko pääsi tänään paimentamaan sonnivasikoita. Varsinkin toinen kierros meni Jerikon osalta oikein hyvin, itsellä oli enemmän ongelmia. Pelotti niin päästää Jerikoa oikeasti tasapainoon pysäyttämään juoksevaa sonnia, että meinasin vähän koko ajan käskeä Jerikoa liian aikaisin maahan, heti vaan jos mullikka yhtään edes hidasti niin käskin Jerikon maahan toivoen, että pääsis niin helpolla. Yleensä kuitenkin jouduin sitten jatkamaan Jerikon hakukaarta, että vasikka lähti kunnolla kääntymään. Pari kertaa maltoin antaa Jerikon mennä tasapainoon, mutta kyllä se itsehillintää vaatikin. Eihän nyt mun pientä Jerikoa voi sinne jättää ilkeän sonnin armoille. :D Samalla motiivilla tein toistakin virhettä: kun olin lähettänyt Jerikon hakukaarelle juoksin perään "auttamaan" tai kun Jeriko oli pysähtyneenä kävelin vastaan (lue: nautoja päin) "auttamaan, vaikka todellisuudessahan painoin niitä sitten enemmän Jerikoa päin. Näillä teoilla aiheutui joitain tilanteita, joissa Jeriko oli epävarmana, kun mä sähläsin ties mitä ja nauta väisti mua ja päätti kohdata mieluummin Jerikon. Ja kun Jeriko ei myöskään kuitenkaan halua väistää, niin oli sai vähän sorkasta, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Hitto, kun sitä osaa olla tyhmä, kun on hermostunut ja jännittää. Lisäksi olin usein itsekin liian hätäinen, olisi pitänyt antaa naudoille enemmän tilaa liikkua. Videolta näki hyvin kuinka hätäilin ja mokailin, enkä antanut Jerikon tehdä rauhassa.

Sitten toiselle vuorolle yritin tsempata oikein kunnolla ja vaikka edelleen pistin Jerikoa välillä vähän liian aikaisin maahan, mutta kaikesta mun mokailusta ja toilailusta huolimatta Jeriko meni varsinkin toisen kierroksen tosi kivasti. Hakukaaret oli laajoja ja hyviä, ja jos vaan annoin Jerikon jatkaa tasapainoon, niin Jeriko meni sinne itsevarmasti ja työskenteli hyvin, mitään hämminkitilanteita ei  tullut ollenkaan ja Jeriko teki mielestäni tosi hyvin töitä. Näki, kuinka Jeriko alkoi hakukaarella mittailemaan etäisyyttä aivan kuten se tekee lampaillakin. :)
Jeriko myös juoksi kaarella naudan ja aidan välistä ongelmitta, kun tilaa oli pari metriä. Ja kun tehtiin pieni pätkä peruskuljetusta, niin Jeriko itse piti huolen, että kaikki naudat tulee mukaan ilman mitään lisäkäskyjä, mikä oli tosi hienoa kun naudat tosi herkästi erkaneekin. Alkoi ihan näyttämään oikealta paimennukselta. ;)

Täytyy nyt laittaa ihan videota. Mietin, että jätänkö kommentit kuulumaan (välillä taustalla puhutaan jotain ihan niitä näitä), mutta koska sieltä kuului aika osuvia kommentteja meidän menostakin, niin annoin olla. Itseironia on välillä ihan tervettä ja toisaalta nyt näiden virheiden pitäisi kyllä jäädä muistiin, että osaan ensi kerralla paremmin. ;) Tapahtumat on välillä aika kaukana, mutta kyllä siitä kai sen verran näkee, että missä Jeriko liikkuu. :D Yksi jukuripää yritti koko ajan kuvauspaikkaa kohti ajaessa lähteä juoksemaan erilleen, kun oli jo kerran aitauksen päästä karkuun päässyt, niin en sitten viitsinyt kauheasti ajaa sinne päin ja tehdä sen hallintaa Jerikolle vielä hankalammaksi.

Ukko pääsi sitten lampaille. Välillä tuli vielä ryntäyksiä ja villojen nappaisuja, mutta myös tosi hyvää ja rauhallista peruskuljetusta ja maahanmenoja lauman takana. Aloin hieman ottamaan Ukolle hakukaariakin lähietäisyydeltä, ne ei nyt mitkään pulleat vielä ole, mutta kyllä ne siitä aukeaa. :)
Ukko oli kyllä varsin pätevä poika. :)

Paimennusten jälkeen käytiin vielä vähän kävelyllä Marikan ja Jonnan sekä koirien kanssa. Kuvia tuli räpsittyä ja alla olevaa kuvaa klikkaamalla löytyy lisää kuvia. :)