Tänään oli ensimmäiset 2-luokan agilitykisat Hyvinkäällä. Kisamatkaa oltiin etukäteen suunniteltu ykkösluokkalaisina Tuijan ja Marjukan kanssa, mutta lähdettiin sitten silti samalla kyydillä vaikka eri luokissa oltiinkin. Jälkikäteen ajateltuna päivä oli varmaan Jerikolle (mulle itselleni ainakin) turhan pitkä, kun monen monta tuntia odoteltiin ennen kuin mitään oikeasti tapahtui.
Päivä venyi sitten siihen, että oltiin kotona joskus puol kymmenen aikaan illalla, kun liikkeelle oltiin lähdetty ennen kahdeksaa aamulla..
Ëka rata meni aivan metsään. Jeriko ei ollut ollenkaan kuulolla, teki ihan omaa rataansa ja hyllyhän siitä tuli. Viimeinenkin este oli jotenkin Jerikolta aivan kateissa, hinkkasin sen sitten ihan vaan periaatteen vuoksi, kun en halunnut jättää sitä siihen, että Jeriko täysin ignooraa jonkun esteen.. Vauhtia ei kyllä puuttunut. :D
Toinen rata meni onneksi jo paremmin ja olen siitä ihan tyytyväinen. Ikävä riman tiputus jo alussa, mutta muuten kepeille vienti ynnä muut meni tosi kivasti. Ennen A:ta Jeriko sitten kuitenkin tuli putkesta sellaisella vauhdilla, etten saanut sitä kääntymään sivuttain olevalle esteelle vaan se hyppäsi suoran ennen kuin ehdin mitään pelastuksia tehdä. Tuli siis lujaa! :D Hylkäys tuli siis siitä, mutta muuten rata oli tosi kiva, joten ei jäänyt mitään hampaan koloon. :)
No joka tapauksessa Jeriko sai samalla vapaapäivän uudesta pikku veljestään, jonka pysyvästä asuttumisesta meillä Jeriko ei nyt välttämättä lähtökohtaisesti olekaan niin innostunut vaikka ensin leikittelikin. Eiköhän se siitä kuitenkin ala sujumaan. :) Tuo pentu on niin monella tapaa aivan erilainen kuin Jeriko, että on kyllä jännä nähdä millainen siitä kasvaa. Kirjoitan siitä tarkempaa raporttia joskus myöhemmin, nyt täytyy mennä nukkumaan. Ai niin, blogille pitäis varmaan nimikin vaihtaa, mutta teen senkin joskus myöhemmin.. :D
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Hups, meille tuli tällänen..
Yllätys yllätys, meillä on uusi pentu.. Tuli hieman puskista kaikille osapuolille, pentua kun olin ajatellut ottavani ehkä ensi vuoden puolella. Paimenlinjainen on kuitenkin koko ajan ollut mielessä, ja mm. Klossnereiden Swedua olen pitänyt hyvänä ehdokkaana isäkoiraksi. ;)
Niinhän siinä sitten kaikesta välttelystä huolimatta kävi, että kun Ukko vielä odotteli kotia, niin ei voinut vastustaa tilaisuutta ja Ukko tuli meille. Nimikin taitaa säilyä samana, se kun tuntuu niin passelilta. :)
Jeriko on ottanut uuden pikku veljen hyvin, pitää olla skarppina kameran kanssa niin saadaan leikityskuvia näytille. :)
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Hattutemppu!
Ohhoh, olipa aikamoinen päivä! Hyvinkäällä agilitykisat, kahden agilityradan tuomarina Harri Huittinen, hyppyradan tuomarina Henri Luomala. Jännitys oli kyllä taas aikamoinen ennen ensimmäistä rataa. Kuluneella viikolla on alkanut agility taas luistamaan, mutta sitä ennen on ollut vähän motivaatio- ja uskopulaa. Mutta hyvä siis, että tällä viikolla meni treenit hienosti! :)
Radat oli kaikki tosi kivoja.
Ekalla radalla ei mitään erityisiä kummallisuuksia, ihan peruskiva rata. A:lla ennen loppusuoraa en ollut uskoa, ettei yksikään rima ollut tippunut tai tullut muita virheitä. Ja ihme kyllä homma pysyi kasassa loppuunkin asti, etten alkanut tuulettamaan liian aikaisin! :D
Tältä radalta tuloksena 0 virhepistettä ja aika -9,70, sijoitus 6. kun oli niin monta nopeaa nollaa muillakin.
Pieno korjaus: tällä radalla oli vaarallisempi kohta toi putki, muuri, kepit -sarja, kun muurilta tullessaan koira ei näe keppejä ja putki sylki ehkä hieman vinoon. Tätä siis etukäteen jännitin ja otin (ja sainkin) Jerikon hyvin kiinni ennen muuria. Ekoissa kisoissahan meillä tuli vastaavasta kohdasta vitonen.
Toisessa radassa oli jo hieman enemmän mietittävää. Keppien jälkeistä elämää mietin ja jahkailin vaikka kuinka pitkään! Ensimmäisenä tuli mieleen vaan takaaleikata keppien ja muurin välissä. Sitten kuitenkin aloin miettimään myös persjättöä. Persjättö kuitenkin jännitti aika paljon ja mietin valssia, sitten vielä vähän takaaleikkausta ja uudelleen valssia. Kokeilin harjoitusesteillä kepeillä valssaamista ja kun Jerikon tuntui sen hyvin kestävän niin silleenhän sitten tein ja hyvinhän se meni. :) Muuten radassa ei ollut mitään ihmeellistä, kontaktit oli Jerikolla tosi hyvät!
Tästä radasta 0 virhepistettä, aika 12,94 ja 3. sija. :)
Hyppäri oli sitten jo aikas kinkkisen oloinen, näki aika ihmeellisiäkin ohjausratkaisuja ja sitten toisaalta, kun pääsi itse rataan tutustumaan niin esteiden linjat olikin aivan erilaisia kuin miltä reunalta katsottuna näytti. Oikein nopea rata ja toisaalta paljon käännöksiä. Moni koira tuli ohi putken jälkeiseltä pituudeltakin, joka oli melkein suoraan seinää päin. Ajattelin, että rimoja nyt on jo vähintäänkin pakko tippua, koska ajattelin Jerikon olevan jo aika väsynyt. Mutta ei mitään, Jerikohan teki taas tasan niin kuin käskin (ja onneksi ohjauskin onnistui) eikä yksikään rima heilahtanut!
Tuloksena siis 0 vp, aika -10,79 ja 1. sija! :) :) :) Taisi olla radan ainut nolla makseissa..
Ei olisi kyllä voinut oikein paremmin mennä! Enkä toisaalta etukäteen olisi missään nimessä osannut tällaista odottaa, yksikin ykkönen tuntui aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta Jeriko oli kyllä aivan upea tänään, hitto miten voikin olla niin hieno koira! <3 Me siis siirrytään ihan oikeasti kakkosiin tän yhden kisan tuloksilla... Huh, en mä osaa sanoa enää mitään, odotan vaan että herään pian.. ;)
Radat oli kaikki tosi kivoja.
Ekalla radalla ei mitään erityisiä kummallisuuksia, ihan peruskiva rata. A:lla ennen loppusuoraa en ollut uskoa, ettei yksikään rima ollut tippunut tai tullut muita virheitä. Ja ihme kyllä homma pysyi kasassa loppuunkin asti, etten alkanut tuulettamaan liian aikaisin! :D
Tältä radalta tuloksena 0 virhepistettä ja aika -9,70, sijoitus 6. kun oli niin monta nopeaa nollaa muillakin.
Pieno korjaus: tällä radalla oli vaarallisempi kohta toi putki, muuri, kepit -sarja, kun muurilta tullessaan koira ei näe keppejä ja putki sylki ehkä hieman vinoon. Tätä siis etukäteen jännitin ja otin (ja sainkin) Jerikon hyvin kiinni ennen muuria. Ekoissa kisoissahan meillä tuli vastaavasta kohdasta vitonen.
Toisessa radassa oli jo hieman enemmän mietittävää. Keppien jälkeistä elämää mietin ja jahkailin vaikka kuinka pitkään! Ensimmäisenä tuli mieleen vaan takaaleikata keppien ja muurin välissä. Sitten kuitenkin aloin miettimään myös persjättöä. Persjättö kuitenkin jännitti aika paljon ja mietin valssia, sitten vielä vähän takaaleikkausta ja uudelleen valssia. Kokeilin harjoitusesteillä kepeillä valssaamista ja kun Jerikon tuntui sen hyvin kestävän niin silleenhän sitten tein ja hyvinhän se meni. :) Muuten radassa ei ollut mitään ihmeellistä, kontaktit oli Jerikolla tosi hyvät!
Tästä radasta 0 virhepistettä, aika 12,94 ja 3. sija. :)
Hyppäri oli sitten jo aikas kinkkisen oloinen, näki aika ihmeellisiäkin ohjausratkaisuja ja sitten toisaalta, kun pääsi itse rataan tutustumaan niin esteiden linjat olikin aivan erilaisia kuin miltä reunalta katsottuna näytti. Oikein nopea rata ja toisaalta paljon käännöksiä. Moni koira tuli ohi putken jälkeiseltä pituudeltakin, joka oli melkein suoraan seinää päin. Ajattelin, että rimoja nyt on jo vähintäänkin pakko tippua, koska ajattelin Jerikon olevan jo aika väsynyt. Mutta ei mitään, Jerikohan teki taas tasan niin kuin käskin (ja onneksi ohjauskin onnistui) eikä yksikään rima heilahtanut!
Tuloksena siis 0 vp, aika -10,79 ja 1. sija! :) :) :) Taisi olla radan ainut nolla makseissa..
Ei olisi kyllä voinut oikein paremmin mennä! Enkä toisaalta etukäteen olisi missään nimessä osannut tällaista odottaa, yksikin ykkönen tuntui aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta Jeriko oli kyllä aivan upea tänään, hitto miten voikin olla niin hieno koira! <3 Me siis siirrytään ihan oikeasti kakkosiin tän yhden kisan tuloksilla... Huh, en mä osaa sanoa enää mitään, odotan vaan että herään pian.. ;)
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Ei koira karvoistaan pääse
Seuraava tokokoe olisi tosiaan 28.4., saa nähdä päästäänkö edes sinne, kun tajusin vasta tänään, että ilmoittautuminenhan on alkanut jo 19.4.! Vähän on ollut viime aikoina sellaista kokemusta, että kokeet menee aika äkkiä täyteen.. Toivotaan kuitenkin parasta!
Hieman on pitkä aika siis kokeeseen ja kun koetta ei ole ihan heti tulossa, niin tokomotivaatiokin on ollut hieman normaalia alhaisempaa. En esimerkiksi ole normaaliin tapaan joka lenkillä väsännyt jotain. On ollut kyllä niin liukastakin, että lisää vähän turhan paljon haastetta.. En nyt ihan suorilta muista milloin ollaan varsinaisesti viimeksi tokoiltu, mikä on kyllä aika harvinaista! :D Jostain päivityksistähän se löytyy.. Tää viikko on vielä ollut jotenkin tosi väsyttävä, tuntuu etten ole mitään ehtinyt tehdä enkä silti oikein tiedä mihin se kaikki aika on mennyt.. Tänään olikin sitten aika väsähtänyt olo ja kun Tuija soitteli, että millon mennään treenaamaan (oltiin tästä puhuttu jo joskus aikaisemmin), niin fiilis ei ollut mikään mahdottoman innostunut. ;)
Mutta ei koira karvoistaan pääse, jostain yhtäkkiä iski taas treeni-into. Tajusin, että Kyötikkälän kenttähän on varmaan jo sula, koska se oli kokeeseen lanattu ja siihen paistaa aurinko hyvin. Tarkoittaa sitä, että voi kunnolla irrotella ja tehdä vauhdikkaampiakin liikkeitä. Alkoihan sitä intoa löytyä! :D Niinpä lähdettiin treenaamaan.
Kenttä oli kuin olikin sula, mutta aikas märkä. Aluksi heittelin Jerikolle frisbeetä ihan lämmittelyksi ja alkuhöntsäilyksi. Jeriko oli aivan innoissaan ja juoksi kura loiskuen. :D Sulalla alueella oli pk-A (tai miksi sitä oikeasti sanotaan?). Harjoitusesteet oli valitettavasti vielä sulamattomalla alueelle, jossa hankea oli hieman turhan paljon. Päätin kuitenkin piruuttani kokeilla josko Jeriko menisi sen ihan oikean, mutta ei se vielä tohtinut. Ei olla siis koskaan aikaisemmin tehty. Etutassuilla vaan hyppäsi estettä vasten, mutta ei tohtinut yrittää kiivetä. Lumien sulettua siis aloitetaan niillä matalammilla versioilla! ;)
Tehtiin myös ruutua. Pari suoraa lähetystä ja vaikka viime kerrasta on pitkä aika (kokeessa varmaan viimeksi?), niin meni aivan nappiin! Sitten merkin kautta ruutuun niin, että ruutu merkistä oikealla. Tuija vei kosketusalustan ruutuun, kun olin pyytänyt Jerikon ensimmäisen kerran merkille, koska halusin varmistaa että lähtee suoraan ja lujaa. Ja niinhän se lähtikin, pari todella hienoa suoritusta koe-etäisyyksillä ja sitten Tuija kehoitti lopettamaan. Hyvä, että on mukana joku sanomassa milloin kannattaa lopettaa, ettei jää liikaa hinkkaamaan. ;) Mutta siis todella hienosti meni! Oi oi.. :) Kosketusalusta tullaan kyllä tuttuun tapaan häivyttämään tästä aika nopeasti. ;)
Seuraamista otettiin myös ja olin ihan yllättynyt, kun Jeriko oli hiljaa. Edisti kyllä ihan törkeesti, kun oli niin innoissaan. :D
Ohjattua noutoa otettiin vähän. Tässä ollaan siis vielä ihan alkeissa, varmaan toinen kerta, kun ollaan sitä otettu. Ensin yksi toisto niin, että kapula samalla linjalla merkin kanssa, mutta sitten kapula oikealla koe-etäisyydellä. Hämykapuloita ei ollut. Meni muuten tosi hyvin, Jeriko oli aivan innoissaan noudosta ja teki sen nopeasti, mutta luovutus oli ihan vino! Ja kun tehtiin suora noutokin, niin siitäkin vino! Otin sitten pari noutoa niin, että jätin kapulan meidän väliin, ettei Jeriko oikein voinutkaan tulla vinosti. Tätä pitää hieman muistutella. En tiedä mikä tossa tänään oikein oli..?
Treeni oli siis noudon palautusta lukuunottamatta oikein onnistunut. Gore Tex kengät päästi kyllä auttamatta läpi (onhan ne jo pari vuotta vanhat) ja sukat (niin kuin Jerikokin) haisi hirveelle ummehtuneelle märälle maalle.. =/ Taas vahvistui ajatus, että tarvitsisin oikeasti uudet kengät joissa pysyis sukat kuivina. Kun vaan sais halvalla, ylimääräistä ei hirveästi ole.. Nyt vielä mietin sitä, että ehtiikö noi kuivua sunnuntaiksi, koska goretexit kuivuu ihan sika kauan! Lisää syitä ostaa uudet kengät..? ;)
Eilen oltiin lenkillä Nastasian ja Milon kanssa. Tämä oli meidän toinen yhteislenkki ja täytyy sanoa, että olin tyytyväinen kuinka pojat tuli juttuun. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee, eikä uroskoirakavereita voi koskaan olla liikaa. :)
Ihan alkuun Jeriko kyllä vähän murahteli ja pörhisteli, kun Milo nousi autosta ja käveltiin kohti lenkkipolkuja, mutta se oli lähinnä sellaista epävarmuutta kun ei tunne toista ja on ollut niitä ikäviä kokemuksiakin.. Rauhoittui kyllä nopeasti ja sitten kun päästiin polun alkuun ja vapautin Jerikon ensin, se jäi odottamaan Miloa ihan niin kuin jäisi odottamaan esim. Ronjaa. Ja kun Milo vapautui niin pojat pinkoi täyttä vauhtia polkua eteenpäin! :D Vähän oli kyllä alkuun hännät korkeat ja niskakarvat pörhössä, mutta molemmat visusti vältti antamasta mitään vääriä signaaleja ja väisti toisiaan, hyvin nopeasti hännät ja karvat laski ja pojat spurttaili ihan rennosti keskenään. Vielä ei mitään lähikontaktileikkejä uskallettu ottaa, mutta kyllä niidenkin aika varmasti vielä tulee. :) Samoja pissoja sopi kyllä nyt nuoleskella. Yäk!
Olen niin tyytyväinen tohon, kun on Milo saatu Jerikolle kaveriksi. Milo on kyllä kiva poika. :) Pidän muutenkin arvossa sosiaalisuutta koirassa, kaikkien kanssa ei tarvitse tulla heti juttuun eikä ole väärin olla aluksi hieman varovainen, kunhan ei riitaa haasta vaan hakee sitten vaan omaa tilaansa. Tänään mietittiin koulussa Katrin kanssa (jolla on siis käyttölabbis), että miten jalostuksessa noutajista ja bortsuista on sosiaalisesti tullut niin tyystin erilaisia? Jahdeissa toki on koiria aina enemmänkin ja varmaan sitä kautta koirien on tarvinnut olla sosiaalisia, mutta toisaalta myös pelkkä toisten sietäminen riittäisi eikä noutajarotujen jalostuksessa varmaan ole tarkoituksella valittu aina vaan sosiaalisempia yksilöitä jos käyttöominaisuudet on ollut etusijalla? Toisaalta myös bortsujen tarvitsee sietää muita koiria lähellään ja pystyä työskentelemään niistä huolimatta. Mistä ihmeestä siis tulee tällainen selkeä ero?
Täytyy vielä sanoa, että Jerikokin selkeästi huomaa tämän eron, eikä sen vuoksi ihan hirveästi pidä noutajista (tollerit ehkä poikkeus, tyttökoirat toki erityisesti). Joku niiden innokkuudessa ja sosiaalisessa estottomuudessa vaivaannuttaa ja ärsyttää Jerikoa. Jerikon mielestä tutustuminen pitäisi hoitaa hillitysti ja toiselle tilaa antaen, rauhassa lähestyen ja tilannetta haistellen. Siksi Patu onkin Jerikon mielestä ihan mukiinmenevä kaveri, koska se on noutajaksi hyvin nöyrä ja rauhallinen, aina alusta asti lähestynyt Jerikoa hyvin kunnioittavasti. Jeriko on kyllä tietyllä tapaa "vaatinutkin" itselleen tätä kunnioitusta. ;D
Mutta joka tapauksessa, vaikka bortsut ei yleisesti olekaan niin sosiaalisia kuin esim. noutajat, niin pidän kyllä suuressa arvossa sosiaalisuutta ja sitä, että Jerikon uskaltaa kyllä päästää irti muiden koirien joukkoon, ilman että tarvitsisi pelätä sen aiheuttavan harmia. Esim. Somerolla voi huoletta Jerikon kanssa liikkua, kun se kunnioittaa talon omia uroksia tosi paljon, ja vieraammat vaan kiertää.
Ja sitten taas toisaalta on hyvin vaikea sanoa, mikä sosiaalisuudessa on opittua, sosiaalistamisella aikaansaatua, ja mikä oikeasti koiralle ominaista. Ikävätkin kokemukset jättää jälkensä. Se kuitenkin on selvä, että noutaja on noutaja ja bortsu ei ole noutaja, mutta voi bortsustakin yrittää mahdollisimman toimeentulevan koulia.. ;)
Hieman on pitkä aika siis kokeeseen ja kun koetta ei ole ihan heti tulossa, niin tokomotivaatiokin on ollut hieman normaalia alhaisempaa. En esimerkiksi ole normaaliin tapaan joka lenkillä väsännyt jotain. On ollut kyllä niin liukastakin, että lisää vähän turhan paljon haastetta.. En nyt ihan suorilta muista milloin ollaan varsinaisesti viimeksi tokoiltu, mikä on kyllä aika harvinaista! :D Jostain päivityksistähän se löytyy.. Tää viikko on vielä ollut jotenkin tosi väsyttävä, tuntuu etten ole mitään ehtinyt tehdä enkä silti oikein tiedä mihin se kaikki aika on mennyt.. Tänään olikin sitten aika väsähtänyt olo ja kun Tuija soitteli, että millon mennään treenaamaan (oltiin tästä puhuttu jo joskus aikaisemmin), niin fiilis ei ollut mikään mahdottoman innostunut. ;)
Mutta ei koira karvoistaan pääse, jostain yhtäkkiä iski taas treeni-into. Tajusin, että Kyötikkälän kenttähän on varmaan jo sula, koska se oli kokeeseen lanattu ja siihen paistaa aurinko hyvin. Tarkoittaa sitä, että voi kunnolla irrotella ja tehdä vauhdikkaampiakin liikkeitä. Alkoihan sitä intoa löytyä! :D Niinpä lähdettiin treenaamaan.
Kenttä oli kuin olikin sula, mutta aikas märkä. Aluksi heittelin Jerikolle frisbeetä ihan lämmittelyksi ja alkuhöntsäilyksi. Jeriko oli aivan innoissaan ja juoksi kura loiskuen. :D Sulalla alueella oli pk-A (tai miksi sitä oikeasti sanotaan?). Harjoitusesteet oli valitettavasti vielä sulamattomalla alueelle, jossa hankea oli hieman turhan paljon. Päätin kuitenkin piruuttani kokeilla josko Jeriko menisi sen ihan oikean, mutta ei se vielä tohtinut. Ei olla siis koskaan aikaisemmin tehty. Etutassuilla vaan hyppäsi estettä vasten, mutta ei tohtinut yrittää kiivetä. Lumien sulettua siis aloitetaan niillä matalammilla versioilla! ;)
Tehtiin myös ruutua. Pari suoraa lähetystä ja vaikka viime kerrasta on pitkä aika (kokeessa varmaan viimeksi?), niin meni aivan nappiin! Sitten merkin kautta ruutuun niin, että ruutu merkistä oikealla. Tuija vei kosketusalustan ruutuun, kun olin pyytänyt Jerikon ensimmäisen kerran merkille, koska halusin varmistaa että lähtee suoraan ja lujaa. Ja niinhän se lähtikin, pari todella hienoa suoritusta koe-etäisyyksillä ja sitten Tuija kehoitti lopettamaan. Hyvä, että on mukana joku sanomassa milloin kannattaa lopettaa, ettei jää liikaa hinkkaamaan. ;) Mutta siis todella hienosti meni! Oi oi.. :) Kosketusalusta tullaan kyllä tuttuun tapaan häivyttämään tästä aika nopeasti. ;)
Seuraamista otettiin myös ja olin ihan yllättynyt, kun Jeriko oli hiljaa. Edisti kyllä ihan törkeesti, kun oli niin innoissaan. :D
Ohjattua noutoa otettiin vähän. Tässä ollaan siis vielä ihan alkeissa, varmaan toinen kerta, kun ollaan sitä otettu. Ensin yksi toisto niin, että kapula samalla linjalla merkin kanssa, mutta sitten kapula oikealla koe-etäisyydellä. Hämykapuloita ei ollut. Meni muuten tosi hyvin, Jeriko oli aivan innoissaan noudosta ja teki sen nopeasti, mutta luovutus oli ihan vino! Ja kun tehtiin suora noutokin, niin siitäkin vino! Otin sitten pari noutoa niin, että jätin kapulan meidän väliin, ettei Jeriko oikein voinutkaan tulla vinosti. Tätä pitää hieman muistutella. En tiedä mikä tossa tänään oikein oli..?
Treeni oli siis noudon palautusta lukuunottamatta oikein onnistunut. Gore Tex kengät päästi kyllä auttamatta läpi (onhan ne jo pari vuotta vanhat) ja sukat (niin kuin Jerikokin) haisi hirveelle ummehtuneelle märälle maalle.. =/ Taas vahvistui ajatus, että tarvitsisin oikeasti uudet kengät joissa pysyis sukat kuivina. Kun vaan sais halvalla, ylimääräistä ei hirveästi ole.. Nyt vielä mietin sitä, että ehtiikö noi kuivua sunnuntaiksi, koska goretexit kuivuu ihan sika kauan! Lisää syitä ostaa uudet kengät..? ;)
Eilen oltiin lenkillä Nastasian ja Milon kanssa. Tämä oli meidän toinen yhteislenkki ja täytyy sanoa, että olin tyytyväinen kuinka pojat tuli juttuun. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee, eikä uroskoirakavereita voi koskaan olla liikaa. :)
Ihan alkuun Jeriko kyllä vähän murahteli ja pörhisteli, kun Milo nousi autosta ja käveltiin kohti lenkkipolkuja, mutta se oli lähinnä sellaista epävarmuutta kun ei tunne toista ja on ollut niitä ikäviä kokemuksiakin.. Rauhoittui kyllä nopeasti ja sitten kun päästiin polun alkuun ja vapautin Jerikon ensin, se jäi odottamaan Miloa ihan niin kuin jäisi odottamaan esim. Ronjaa. Ja kun Milo vapautui niin pojat pinkoi täyttä vauhtia polkua eteenpäin! :D Vähän oli kyllä alkuun hännät korkeat ja niskakarvat pörhössä, mutta molemmat visusti vältti antamasta mitään vääriä signaaleja ja väisti toisiaan, hyvin nopeasti hännät ja karvat laski ja pojat spurttaili ihan rennosti keskenään. Vielä ei mitään lähikontaktileikkejä uskallettu ottaa, mutta kyllä niidenkin aika varmasti vielä tulee. :) Samoja pissoja sopi kyllä nyt nuoleskella. Yäk!
Olen niin tyytyväinen tohon, kun on Milo saatu Jerikolle kaveriksi. Milo on kyllä kiva poika. :) Pidän muutenkin arvossa sosiaalisuutta koirassa, kaikkien kanssa ei tarvitse tulla heti juttuun eikä ole väärin olla aluksi hieman varovainen, kunhan ei riitaa haasta vaan hakee sitten vaan omaa tilaansa. Tänään mietittiin koulussa Katrin kanssa (jolla on siis käyttölabbis), että miten jalostuksessa noutajista ja bortsuista on sosiaalisesti tullut niin tyystin erilaisia? Jahdeissa toki on koiria aina enemmänkin ja varmaan sitä kautta koirien on tarvinnut olla sosiaalisia, mutta toisaalta myös pelkkä toisten sietäminen riittäisi eikä noutajarotujen jalostuksessa varmaan ole tarkoituksella valittu aina vaan sosiaalisempia yksilöitä jos käyttöominaisuudet on ollut etusijalla? Toisaalta myös bortsujen tarvitsee sietää muita koiria lähellään ja pystyä työskentelemään niistä huolimatta. Mistä ihmeestä siis tulee tällainen selkeä ero?
Täytyy vielä sanoa, että Jerikokin selkeästi huomaa tämän eron, eikä sen vuoksi ihan hirveästi pidä noutajista (tollerit ehkä poikkeus, tyttökoirat toki erityisesti). Joku niiden innokkuudessa ja sosiaalisessa estottomuudessa vaivaannuttaa ja ärsyttää Jerikoa. Jerikon mielestä tutustuminen pitäisi hoitaa hillitysti ja toiselle tilaa antaen, rauhassa lähestyen ja tilannetta haistellen. Siksi Patu onkin Jerikon mielestä ihan mukiinmenevä kaveri, koska se on noutajaksi hyvin nöyrä ja rauhallinen, aina alusta asti lähestynyt Jerikoa hyvin kunnioittavasti. Jeriko on kyllä tietyllä tapaa "vaatinutkin" itselleen tätä kunnioitusta. ;D
Mutta joka tapauksessa, vaikka bortsut ei yleisesti olekaan niin sosiaalisia kuin esim. noutajat, niin pidän kyllä suuressa arvossa sosiaalisuutta ja sitä, että Jerikon uskaltaa kyllä päästää irti muiden koirien joukkoon, ilman että tarvitsisi pelätä sen aiheuttavan harmia. Esim. Somerolla voi huoletta Jerikon kanssa liikkua, kun se kunnioittaa talon omia uroksia tosi paljon, ja vieraammat vaan kiertää.
Ja sitten taas toisaalta on hyvin vaikea sanoa, mikä sosiaalisuudessa on opittua, sosiaalistamisella aikaansaatua, ja mikä oikeasti koiralle ominaista. Ikävätkin kokemukset jättää jälkensä. Se kuitenkin on selvä, että noutaja on noutaja ja bortsu ei ole noutaja, mutta voi bortsustakin yrittää mahdollisimman toimeentulevan koulia.. ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)