Ou jee

Nyt on kyllä treenailut mennyt sen verran nappiin, että mietin jo onko tässä joku koira haudattuna? ;)
Perjantaina käytiin Ylökk:n vapaavuorolla tokoilemassa. Ruutua otin heti ilman alustaa ja Jeriko haki aika hyvin keskelle, ei nyt ihan sentilleen, mutta tosi hyvin kuitenkin. Hyppynoutoa kaksi toistoa ja tosi hyvät oli, ainut että Jeriko on mennyt puukapulan kanssa yhtäkkiä aivan saalisvietille enkä ymmärrä miksi. Vauhtia kyllä oli ja näyttävää, mutta ensimmäisessä palautuksessa meinasikin alkaa vetoleikkiin kapulalla! :D Niin joo, ja meinasi varastaa! Otin sitten toisen, että sai kunnollisen lähdön ja palautuksen.
Metallikapula on edelleen inhottava, siihen saisi tulla tuota saalisviettiä, mutta tuskinpa tulee. Hakee kuitenkin kapulan ja palauttaa ihan hyvin, ote vaan on tosi löysä ja tulee ravilla takas varmaan, koska ei halua kapulan hölskyvän suussa.. Mutta ehkä se tästä, ei tämä nyt ainakaan ihan toivottomalta näytä.
Kaukkarit on nyt aikas hyvät, tein tuolla hallissa noin 3 metrin etäisyydellä ja hyvin teki, ainut että pieni yllättävä ongelma ilmeni: Jeriko peruuttaa seisomasta istumaan vähän yli! :D Liikaa pakittamista siis harjoiteltu, mutta tuo ongelma on varmasti helposti korjattavissa, ainakin huomaa että takapään hallinta on kehittynyt huimasti. :)

Tänään tein taas esineruudun lähimetsään. Meni aivan sikahyvin! Teenkö mä muka liian helppoja harjoituksia vai miksi tää menee näin upeesti? Nyt esineinä oli kokoon menevä musta pikku sateenvarjo ja otsalamppu, kumpikin aivan uusia esineitä. Tein 50x50 ruudin ja tallasin sitä jonkin verran, en toki yksikseni kovin tarkkaan.Vein esineet samalla kertaa ja jätin Jerikon istumaan, ekana sateenvarjo noin 35 metriin, kiersin takaa ja jätin otsalampun noin 15 metriin. Näköyhteys Jerikoon katosi maaston epätasaisuuden vuoksi ennen sateenvarjon jättöä, eli kumpaakaan Jeriko ei nähnyt. Molemmat kuitenkin löytyi alle kymmenessä sekunnissa. Sateenvarjolla työskentelyä en oikein nähnyt, pinkoi vaan perälle päin nenä kuitenkin selvästi auki, himmasi ja katosi näkyvistä ja sitten tulikin jo takaisin sateenvarjon kanssa. Sateenvarjo lipesi suusta kesken matkan, mutta nappasi heti uudestaan ja toi innolla luokse. Siis aivan mieletön motivaatio esineille! :) Sitten otsalampulle lähetys, lähetyksestä täysin suora linja, nenä auki ja bongasi otsalampun hajun, tarkensi muutaman sekunnin ja sitten löysi. Puolitoista sekunttia ihmetteli, että mistäköhän tästä ottaisi kiinni, sitten nappasi vaan suuhunsa ja toi hienosti mulle.

Siis toi Jerikon esinemotivaatio on kyllä jotain tosi upeeta, se on nykyään aivan liekeissä esineruudusta ja tekee tosi hyvin töitä. Pitäisi vaan malttaa joskus jättää esine aivan etureunaan, testaamaan että onko nenä oikeasti auki. Tai niin, itse asiassa kerran teinkin niin ja huomasi jo lähetyksessä, että Jerikolla on jo haju esineestä. :D Mutta siis pitää muistaa näitä silti tehdä, kun kuulee juttuja että kokeessa esine onkin ollut aivan edessä. En kyllä tiedä kuinka edessä ne voi/saa olla..?

Nyt Jeriko hakee jo tosi hyvin seisomaan takajaloillaan pienen kirjakasan päälle. Oli tossa vähän ongelmaa, kun aloin kirjoja lisätä ja ne olikin niin liukkaita että meinasi aina liusua alta pois, mutta sitten tajusin, että mulla on avaamaton Pharmaca Fennica -paketti  (16 cm korkea) joka sopii mainosti tähän tarkoitukseen! :D
Nyt olen siis Jerikoa siihen pyytänyt seisomaan ja ajattelin, että tässä korkeudessa pysytään jonkin aikaa, että koordinaatio ja lihashallinta saa kehittyä. Päätin sitten alkaa opettamaan Jerikoa kiertämään kirjakasaa etutassuillaan. :) Oivaa hallintatreeniä ja hauska temppu sekin. Jotain ajanvietettä ennen kuin viitsin kasaa korottaa. Tänään siis aloitin sen sheippaamisen ja Jeriko menee kolme-neljä askelta ympäri. Pikku hiljaa sitä sitten kasvatetaan, laitan varmaan videota kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

Esineruutuilua

Olen unohtanut mainita, että olen uskaltanut nyt muutamana päivänä Jerikon kanssa kävelylle lähimetsään ja olen tehnyt joka kerta esineruudun, kolme harjoitusta siis jos en väärin muista. Esinemotivaatio on korkealla ja Jeriko on aivan innoissaan, Jeriko työskentelee mielestäni tosi hyvin. Tänään vein kolme esinettä ruutuun samalla kerralla ja pistin Jerikon hakemaan ne siinä järjestyksessä kuin olin vienyt. Ensimmäinen oikealla takanurkassa (ruutu siis jotakuinka 50x50, vasemmasta laidasta varmaan vähän lyhyempi maaston vuoksi), Matin vanha lippis joka on Jerikon mieleinen rieputuslelu. Pitkään joutui kyllä hakemaan, mutta upposi pitkälle (välillä vähän liiankin pitkälle) ja etsi tarmokkaasti. Lähetin kerran uudestaan, mutta sitten näki kun tuuli toi hajun ohi juostessa, Jeriko pysähtyi heti ja tarkensi nopeasti. Puhti ei kyllä kesken loppunut!
Toinen oli noin 15 metrissä pieni (ehkä 3cmx3cm) "pehmolahjapaketti", sen Jeriko löysi aivan heti. Kolmas itsekudottu hanska. Tämä oli aika vaikea, maasto vasemmassa reunassa tosiaan hyvin epätasaista ja Jeriko meinasi lähteä liikaa oikealle eikä edes uponnut riittävän syvälle kivien taakse. Pari uutta lähetystä ja kun vaihdoin lähetyslinjaa Jeriko lähti syvemmälle ja sitten taas näki kun sai sivutuulesta hyvin hajun hanskasta ja nopeasti taas tarkensi. Ehkä ihan hyväkin harjoitus siinä mielessä, että uskon rajoja vähän koeteltiin mutta silti se löytyi sieltä. :)

Tokoilua, agilityä ja sheippaamista

Tokoiltiin eilen ihan kunnolla ulkona, ei pihassa vaan läheisen koulun kentällä, treeniliivit ja kaikkee. ;) Jeriko oli aivan liekeissä, hyvä kun nahoissaan pysyi! :D
Olin saanut meille ruutuun myös mainosnauhaa reunoiksi ja nyt virittelin senkin siihen. Kolme toistoa ensin hiirimatolla, koska nauha oli siinä uusi elementti ja ajattelin ottaa varman päälle. Sitten hiirimatto pois ja Jeriko teki kolme peräkkäistä täydellistä ruudun keskelle hakemista noin 10 metristä, siis aivan upeita! En ymmärrä miten se on edellisillä kerroilla hakenut sinne vähän taakse, mutta nyt löytyi keskusta niin hyvin että ihan kuin se ei olisi hukassa ikinä ollutkaan! :D Tekikö sitten kehänauha niin paljon? Vai se, että Jeriko oli niin innoissaan ja motivoitunut? Vai se, ettei oltu kotipihassa naapurin juoksuisten narttujen hajussa? En tiedä, mutta olen tyytyväinen! :)

Sitten luoksetulon pysäytys. En ollut varma miten Jeriko tajuaa seisomaan pysähtymisen, kun tossa yksi päivä ei muistanut sitten ollenkaan rinnalla kävelystä pysähtyä. Nyt kyllä muisti, mutta lähti innoissaan tulemaan niin hirveää kyytiä, ettei siitä mitään nopeita pysäytyksiä tehty vaikka kovasti yrittikin. :D Tätä otettiin sitten muutama kerta, että Jeriko vähän edes himmaisi vauhtiaan ja ehtisi pysähtyä vartalon mitassa. Palkkasin aina tästä, eikä otettu liikkeen jatkoa.

Metallikapulan pitoa ja lyhyen matkan noutoa otettiin myös. Kehuin runsaasti pidosta ja silittelin kuten olen sisälläkin tehnyt ja Jeriko selkeästi siitä kiristi otettaan. Usein aluksi maasta nostaessa piti suuta ammollaan, kun oli niin inhottava, mutta kiristi sitten kun odotin ja aloin kehumaan paremmasta otteesta. Kaipa tämä tästä, mutta ei Jeriko varmasti koskaan tule metallinoudosta pitämään, ja pelkäänpä että siitä jää meidän heikko lenkki.. Katsotaan ja toivotaan.

Sitten seuraamista metallin päälle, ei liikaa ällöä mahan täydeltä. ;) Jeriko meinasi lentoon lähteä, oli niin kierroksilla. Hyppelehti ja äänteli varsinkin tempon muutoksissa, poikittikin välillä oikein reippaasti. Mutta kontaktihan sillä pysyy! ;) Temponvaihdoksilla ja vasempaan käännöksillä työstämällä Jeriko nopeasti keskittyi seuraamaan tosi hyvässä asennossa ja hyvällä vireellä. Ai että kyllä tykkään sen vireestä seuraamisessa! :)

4 minuutin paikkamakuu myös siinä koulun pihassa. Oli aika paljonkin häiriötä itse asiassa, ohi käveli kaksi ihmistä kolmen metrin päästä, piilon takana nuoriso melusi ja vieressä pensasaidan takana kulkevalla tiellä oli myös jotain härdelliä. Vähän pyöri pää tavallista enemmän, varmaan suuren häiriön ja pitkän treenitauon yhdistelmä. Mutta siis hyvin meni, kun sanon että pyöri pää tavallista enemmän niin tarkoitan, ettei pitänyt päätä lähes koko ajan maassa niin kuin yleensä.

Tänään oli sitten kauan odotetut agilitytreenit! Kumpi oli enemmän innoissaan, emäntä vai koira, sitä on vaikea sanoa? :D Sara otti ystävällisesti Jerikon mukaan lämmittelemään, ja Marjukka ohjasi Jerikoa radalla. Todella hienosti Jeriko lähti tekemään töitä Marjukalle vaikkei Marjukka ole sitä koskaan ohjannut. Aluksi oli vähän hämillään, mutta tosi nopeasti ja varsinkin toisella treenivuorolla oli ihan selkeesti Marjukan kanssa hommissa. Mun perään ei vilkuillut enää yhtään eikä välittänyt vaikka puhuin laidalta, pysyi Marjukan luona hommissa. Hieno poika! :) Ja siis hienosti meni rataa kaiken kaikkiaan, Marjukkahan onkin tosi hyvä ohjaamaan, joten mitä muutakaan olisi odottanut. ;) Kiitos Marjukka, että ohjasit Jerikoa, pääsi poika vähän höyryjä päästelemään. Kovasti olisi emännällläkin hinku agilitykentälle!
Jeriko sai myös paljon kehuja rauhallisuudestaan agilityradan ulkopuolella ja mitäpä sitä kieltämään, osaahan se hienosti rauhassa odottaa. :)

Olen myös jatkanut kirjan päälle astumisen sheippaamista, koska haluan siinä nimenomaan kehittää Jerikon takapäänhahmotusta. Aluksi lähti melko nopeasti tarjoamaan takajalkoja kirjan päälle, mutta käytti ensin etutassut kirjalla; jäänne siitä kun aluksi tarjosi niitä etutassujaan ja sen jälkeen sai naksun takajaloista. Nyt siis tänään vielä sheippailin sitä, että veisi takajalat suoraan kirjan päälle ja lamppu taisi syttyä. :) Tähän vielä rauhassa varmistusta, että hahmottaa että takajaloista juuri on kyse ja sitten vasta alan kasaa nostamaan. On tää vaan hauskaa, tykkään sheipata, ei ole mikään kiire kun on niin hauskaa tehdä tätäkin harjoitusta ja katsoa kun koira alkaa ymmärtämään. :)

Kouluttaminen on NIIN kivaa.. :)

Viimeisimmän Canis-lehden innoittamana olen ottanut nyt taas ohjelmistoon takapään hallintatreenit. Jatkettiin peruutusharjoituksia ja levitin kenkiä lattialle eteisen käytävään esteiksi jotta Jeriko joutuisi kunnolla nostelemaan jalkojaan ja työstämään takapäätään.. No myönnetään, kengät oli siinä jo.. :D Ja sitten pistin Jerikoa peruuttamaan portin suuaukosta, vaatii tarkkuutta ja erityisen suurta peräpään hallintaa, takajalatkin pitää nostaa kunnolla, kun portti muodostaa tavallaan kynnyksen. Olin suunnitellut muutenkin ottaa ohjelmistoon myös jonkun korokkeen päälle peruuttamisen kuten Canis-lehdessä neuvottiin, mutta Emmin blogiteksti innosti asiassa vielä enemmän. Ties vaikka edettäis tästä joskus opettelemaan tuota etutassuilla seisomistakin. ;)

Tänään pääsi sitten patologian kirja hyvään käyttöön, Jerikon astinlaudaksi! ;) Meinasin ensin peruututtaa Jerikoa kirjan päälle, mutta päätinkin opettaa Jerikon sheippaamalla kohdentamaan takajaloillaan kirjan päälle. Tällä tavalla ainakin takajalkojen hahmotus varmasti kehittyy! Se olikin hauska juttu, jotenkin tosi virkistävää pitkästä aikaa opettaa jotain aivan uutta nollasta lähtien sheippaamalla, varsinkin kun se meni niin mukavasti! :) Heti, kun laskin kirjan maahan Jeriko alkoi katselemaan ja kokeilemaan tyyliin "Mikäs tää on? Pitääkö sitä koskea nenällä? Ai ei. Entä etutassulla? Ei? Nyt se naksautti! Mitä mä tein? Oliko se jotain etutassuun liittyvää? Ai ei? Takatassu? KLIK!"... Siis tosi virkistävää katsella vaan valppaana, kun koira pähkäilee ja sheipata pikku hiljaa niin, että molemmat jalat tuli lopulta kirjan päälle!

Välillä tuntuu, että käytän liian vähän sheippaamista ja haluaisin enemmänkin asioita opettaa sitä kautta (ja jatkossa varmasti niin teenkin!), mutta ihan huippua huomata, että ollaan kuitenkin tehty sitä tarpeeksi niin, että Jeriko heti tietää mistä on kyse ja kokeilee mikä saa mut naksauttamaan. Tämä oli aivan huippuhauskaa vaihtelua, miten pienestä voikin ihminen tulla iloiseksi? :) Jeriko on niin fiksu <3