Oltiin tänään Mahnalassa paimentamassa. Taisi olla viimeiset ulkopaimennukset tälle vuodelle, kun mulle pukkaa saikku päälle ja sitten kun olen kykenevä kipittelemään lampaiden mukana niin on varmaan jo lunta eikä ulkona enää paimennella. Mutta talven aikana on tarkoitus käydä noin kerran kuukaudessa Somerolla sisätreeneissä, voidaan sitten ainakin treenailla kuljetuksia, häkkityöskentelyä yms.
Tänään treenailtiin sitten laitumella joka toimi viime sunnuntaina kisalaitumena. Lampaita oli ne kahdeksan mitä sinne oltiin jätetty. Harjoiteltiin kaaria, mutta tehtiin myös joitain pätkiä ajoa. Jeriko on kehittynyt kyllä huimasti! Nyt on alkanut tulla vahvempaa lukkiutumista silmälläkin ja intensiteetti kasvanut, keskittyy lampaisiin täydellisemmin. Esimerkiksi ennen meidän vuoroa, kun päästin Jerikon jo irti ja käskin maahan, mutta jäinkin vielä puhumaan Saran ja Vellun kanssa, Jeriko katsoi koko ajan lampaita ja lähti välillä hiippailemaan kohti. En tiedä milloin sille on tullut näin suuri draivi paimennukseen, mutta joskus alkukesästä sen keskittyminen lampaisiin herpaantui aina välillä maassa odottaessa.
Toinen huikea parannus on poispäin ajo, kuljeteltiin välillä lampaita niin, että jäin selkeästi taakse ja annoin Jerikon vaan viedä lampaat kauemmaksi, jotta sitten kutsuisin Jerikon luokse ja lähettäisin hakukaarelle, Jeriko siis parhaimmillaan ajoi lampaat yksin noin 50 metrin päähän musta niin, että seisoin vaan paikallaan. Eihän se täysin suoraan aina mennyt kun lauma välillä lähti taipumaan johonkin suuntaan, mutta Laamasen Miian neuvojen mukaan ajoa harjoitellessa ei ole sillä niin väliä, vaan enemmän sillä että vaan menee kohti. Ja sain kyllä käskyillä Jerikon ajamaan niitä ihan oikeaan paikkaankin.
Hakukaaret oli myös tänään taas parempia, vasemmalle lähettäessä välillä jätti vähän vajaaksi, mutta oikealle lähettäessä teki taas muutamia aivan täydellisiä hakukaaria niin, ettei lampaat liikahtaneet ollenkaan. Parhaimmillaan 60 metristä. :)
Siis huikeaa kehitystä, jännä kun yhtäkkiä kehittyy hirveästi, kun pään sisällä joku kai kypsyy sopivasti. :) Tähän treeniin voi tyytyväisenä lopettaa, katsotaan miten sitten päästään tän vuoden puolella vielä paimentelemaan..
Lisäys jälkikäteen itselle muistiin:
Tällä harjoituskerralla Jeriko ei myöskään enää häiriintynyt yhtään Theban, Saran ja Vellun läsnäolosta, ja teki hienoja kaaria heistä huolimatta. Hyvä. :)
Harjoitella pitää
- hakukaaria edelleen, varsinkin sitä vasenta suuntaa jos se nyt on hankala + lisää etäisyyttä
-suuntakäskyjä myös niin, että Jeriko on lauman toisella puolella tai missä tahansa kaarella maassa ja siitä annan käskyn
-lyhyen ja pitkän flankin erottaminen
-lauman ympärillä pyörimistä ilman, että jään itse sisään
-poispäinajoa säilyttäen joku tietty suunta
-häkkityöskentelyä
torstai 29. syyskuuta 2011
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
PK-treeniä
Olen tässä taas vähän aktivoitunut jäljen treenaamisen suhteen, olen tehnyt pari nysäjälkeä ja viime lauantaina peltojäljen. Siitä en nyt enää tarkkaan muista, se oli noin 100 metriä pitkä, kolme keppiä ja meni aikas kivasti. Herkut ei edelleenkään maistuneet ja toisen kepin osoitin Jerikolle, mutta jäljesti kyllä ihan hyvin.
Eilen kävin sitten tekemässä metsäjäljen Sorilan taakse. Jäljelle tuli pituutta noin 300 metriä, 4 keppiä ja kaksi kulmaa toinen vasemmalle toinen oikealle. Jäljelle ripottelin tällä kertaa juustomakkaraa janalle, kulmiin ja keppien tuntumaan, ajattelin vaan kokeilla kun näin viileillä ei enää varmasti muurahaisetkaan vaivaa ja toisaalta jos Jeriko sitten innostuisi yhtään syömään.
Jälki vanheni noin 40 minuuttia, siinä välissä tehtiin esineruutu ja käveltiin vähän. Ruudun alustana oli hakkuuaukea. Ensin autosta ottaessa Jeriko oli taas aivan jäljelle lähdössä, mutta kun heittelin vähän yhtä esinettä niin alkoi kyllä hyvin orientoitumaan esineruutuunkin. Vielähän tämä on meillä niin alkeissa, ettei suoraan ymmärrä mitä ollaan menossa tekemään. Ensimmäinen esine oli nahkahanska, vein sen suoraan noin 10 metrin päähän. Jeriko lähti suoraan ja innokkaasti ja löysikin hanskan melkein heti. Toinen esine oli heijastinnauha, vein sen ehkä myös noin 10 metrin päähän (nyt vasta tajusin, että tuli vietyä molemmat yhtä syvälle..). Maasto oli tässä kohdassa vähän hankalampaa, siinä oli jotain risukasaa ja kuoppa jonka reunalla nauha oli. Jeriko lähti taas suoraan ja innoissaan hakemaan, vähän vaikeampi oli löytää, mutta Jeriko etsi tosi hyvin ja löysikin esineen sitten hetken pyörittyään. Tosi hyvä esineruutu! :)
Jäljellä janalle lähetin noin 4 metrin päästä, aavistuksen vinoon Jeriko lähti (olisko vinkkejä miten saisi lähtemään suoraan?), mutta nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jeriko jäljesti nyt aivan sika hyvin, tosi tarkasti ja rauhallisesti eteni. Muutamia makkaranpaloja söi, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikki kepit Jeriko ilmaisi itse hienosti, vaikka olisi aluksi mennyt ohi, niin palasi ennen kuin itse ehdin mitenkään reagoida. Ensimmäinen kulma taisi mennä niin nopsaan etten edes hoksannut, että miten sen meni, toisessa kulmassa Jeriko jäi hieman pyörimään paikallaan, mutta löysi sitten oikean suunnan ja jatkoi, ei mennyt kulmasta yli juuri yhtään! Aivan loppua lukuun ottamatta Jeriko meni nenä koko ajan kiinni maassa ja tosi tarkasti haisteli ja työskenteli, parikymmentä metriä ennen viimeistä keppiä nenä alkoi nousemaan ja ajautui vähän sivuun, mutta löysi takaisin jäljelle niin, että nosti itse kepin. Siis todella hyvin meni, en ole noin rauhallisena Jeriko nähnyt varmaan ikinä! 300 metriä on varmaan nyt sellainen maksimi meillä, ettei sen pidempää ainakaan heti uskalla tehdä ettei sitten ehdi mennä huonommaksi jäljestys. Mutta todellä tyytyväinen olen, koskaan yksin jälkeä tehtyäni en ole lähtenyt näin tyytyväisenä metsästä! :D Ihan alkaa jopa harmittamaan, että ensi maanantain jälkeen jäljen tekokin jää tauolle ja varmaan suoraan sitten ensi vuoteen.. Vaikka Mattia ajattelin kyllä patistaa tekemään pieniä jälkiä.. ;)
Mutta jäljellä keppien ilmaisua ja tunnaria olen tässä vähän pohtinut.. Molemmissa koira hakee puuta jossa on ihmisen haju, mutta tunnarissa pitäisi erotella juuri se oman ohjaajan haju. Meneekö tunnari vähän sekaisin jos jäljen on tehnyt joku vieras ja kepeissä vieras haju..? Meinaan, että hämmentyykö koira sitten ja ilmaisee tunnarissakin vähän mitä sattuu? Kuitenkin tosi samanlainen tehtävä.. Pitäisikö vieraan tekemää jälkeä ja vieraita keppejä nostella vasta sitten kun ollaan varmasti selvillä vesillä ton tunnarin kanssa..? Viisaammilla ajatuksia tähän?
Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä tottistelemassa/tokoilemassa Hiltulan Hannan kanssa. Otin ruutuun lähetyksiä Jerikon kanssa, ensin muutama alustalla (aattelin tehdä näin, koska nurmikentällä ei olla aikaisemmin otettu), sitten Hanna otti alustan pois. Muutama hyvä toisto tuli ja yksi aivan täydellinen, mutta sitten otin sen yhden liikaa ja homma hajos.. Perinteiset. :D Noh, sitten alustan kanssa taas ja sitten ilman, mutta ei enää tullut sellaista nappisuoritusta kuin aluksi.
Seuraamista tehtiin myös, mielestäni Jeriko seurasi hyvin, aika pitkää pätkää tein ja vire pysyi hyvin.
Sitten esiin Jerikon mörkö, metallikapula. Kyllähän Jeriko sen mulle nostaa, mutta kita ammollaan "pitää" jos sitä nyt pitämiseksi voi sanoa.. Tämä tulee siis vielä tehosyyniin sisällä ja tossa äsken kun otin ja vahvistin noston loppuosaa juuri ennen kuin alkaa ote kirpoomaan niin alkoi jo heti näkyä parempaa pitoa. Tätä siis tehdään maltilla ja uloskin liikettä siirtäessä täytyy muistaa lähteä ihan alusta, että ote pysyy hyvänä. Nyt näytti kyllä tosiaan heti jo paremmalta. :)
Viimeisenä sitten pk-este. Kyötikkälän kentällä ei ole valmiina harjoitusestettä, vain se kiinteä, aika perseestä, mutta metrisellä sitten mentiin. Pari kertaa jäi hyppäämättä, mutta sitten sain Jerikon innostettua hyppyyn, mutta joku kolahti esteeseen ja Jeriko meinasi lentää naamalleen, lensi kuperkeikat esteen takana. Sinänsä hyvä, että pyöreesti laskeutui kuitenkin. Tämän jälkeen usko kyllä loppui eikä enää estettä hypätty. Tätä täytyy sitten vaan harjoitella jatkossa hiekkakentillä tai sisällä, nurmella ponnistusalusta on sen verran huonompi, ettei hyppy vielä riitä. Uskoa kasvatellaan kovemmilla ja tasaisemmilla alustoilla. Eikä meillä tässä mikään kiire. Toivon mukaan talvella pääsisi joskus halliin kokeilemaan ja olis se pk-este siellä. :)
Eilen kävin sitten tekemässä metsäjäljen Sorilan taakse. Jäljelle tuli pituutta noin 300 metriä, 4 keppiä ja kaksi kulmaa toinen vasemmalle toinen oikealle. Jäljelle ripottelin tällä kertaa juustomakkaraa janalle, kulmiin ja keppien tuntumaan, ajattelin vaan kokeilla kun näin viileillä ei enää varmasti muurahaisetkaan vaivaa ja toisaalta jos Jeriko sitten innostuisi yhtään syömään.
Jälki vanheni noin 40 minuuttia, siinä välissä tehtiin esineruutu ja käveltiin vähän. Ruudun alustana oli hakkuuaukea. Ensin autosta ottaessa Jeriko oli taas aivan jäljelle lähdössä, mutta kun heittelin vähän yhtä esinettä niin alkoi kyllä hyvin orientoitumaan esineruutuunkin. Vielähän tämä on meillä niin alkeissa, ettei suoraan ymmärrä mitä ollaan menossa tekemään. Ensimmäinen esine oli nahkahanska, vein sen suoraan noin 10 metrin päähän. Jeriko lähti suoraan ja innokkaasti ja löysikin hanskan melkein heti. Toinen esine oli heijastinnauha, vein sen ehkä myös noin 10 metrin päähän (nyt vasta tajusin, että tuli vietyä molemmat yhtä syvälle..). Maasto oli tässä kohdassa vähän hankalampaa, siinä oli jotain risukasaa ja kuoppa jonka reunalla nauha oli. Jeriko lähti taas suoraan ja innoissaan hakemaan, vähän vaikeampi oli löytää, mutta Jeriko etsi tosi hyvin ja löysikin esineen sitten hetken pyörittyään. Tosi hyvä esineruutu! :)
Jäljellä janalle lähetin noin 4 metrin päästä, aavistuksen vinoon Jeriko lähti (olisko vinkkejä miten saisi lähtemään suoraan?), mutta nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jeriko jäljesti nyt aivan sika hyvin, tosi tarkasti ja rauhallisesti eteni. Muutamia makkaranpaloja söi, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikki kepit Jeriko ilmaisi itse hienosti, vaikka olisi aluksi mennyt ohi, niin palasi ennen kuin itse ehdin mitenkään reagoida. Ensimmäinen kulma taisi mennä niin nopsaan etten edes hoksannut, että miten sen meni, toisessa kulmassa Jeriko jäi hieman pyörimään paikallaan, mutta löysi sitten oikean suunnan ja jatkoi, ei mennyt kulmasta yli juuri yhtään! Aivan loppua lukuun ottamatta Jeriko meni nenä koko ajan kiinni maassa ja tosi tarkasti haisteli ja työskenteli, parikymmentä metriä ennen viimeistä keppiä nenä alkoi nousemaan ja ajautui vähän sivuun, mutta löysi takaisin jäljelle niin, että nosti itse kepin. Siis todella hyvin meni, en ole noin rauhallisena Jeriko nähnyt varmaan ikinä! 300 metriä on varmaan nyt sellainen maksimi meillä, ettei sen pidempää ainakaan heti uskalla tehdä ettei sitten ehdi mennä huonommaksi jäljestys. Mutta todellä tyytyväinen olen, koskaan yksin jälkeä tehtyäni en ole lähtenyt näin tyytyväisenä metsästä! :D Ihan alkaa jopa harmittamaan, että ensi maanantain jälkeen jäljen tekokin jää tauolle ja varmaan suoraan sitten ensi vuoteen.. Vaikka Mattia ajattelin kyllä patistaa tekemään pieniä jälkiä.. ;)
Mutta jäljellä keppien ilmaisua ja tunnaria olen tässä vähän pohtinut.. Molemmissa koira hakee puuta jossa on ihmisen haju, mutta tunnarissa pitäisi erotella juuri se oman ohjaajan haju. Meneekö tunnari vähän sekaisin jos jäljen on tehnyt joku vieras ja kepeissä vieras haju..? Meinaan, että hämmentyykö koira sitten ja ilmaisee tunnarissakin vähän mitä sattuu? Kuitenkin tosi samanlainen tehtävä.. Pitäisikö vieraan tekemää jälkeä ja vieraita keppejä nostella vasta sitten kun ollaan varmasti selvillä vesillä ton tunnarin kanssa..? Viisaammilla ajatuksia tähän?
Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä tottistelemassa/tokoilemassa Hiltulan Hannan kanssa. Otin ruutuun lähetyksiä Jerikon kanssa, ensin muutama alustalla (aattelin tehdä näin, koska nurmikentällä ei olla aikaisemmin otettu), sitten Hanna otti alustan pois. Muutama hyvä toisto tuli ja yksi aivan täydellinen, mutta sitten otin sen yhden liikaa ja homma hajos.. Perinteiset. :D Noh, sitten alustan kanssa taas ja sitten ilman, mutta ei enää tullut sellaista nappisuoritusta kuin aluksi.
Seuraamista tehtiin myös, mielestäni Jeriko seurasi hyvin, aika pitkää pätkää tein ja vire pysyi hyvin.
Sitten esiin Jerikon mörkö, metallikapula. Kyllähän Jeriko sen mulle nostaa, mutta kita ammollaan "pitää" jos sitä nyt pitämiseksi voi sanoa.. Tämä tulee siis vielä tehosyyniin sisällä ja tossa äsken kun otin ja vahvistin noston loppuosaa juuri ennen kuin alkaa ote kirpoomaan niin alkoi jo heti näkyä parempaa pitoa. Tätä siis tehdään maltilla ja uloskin liikettä siirtäessä täytyy muistaa lähteä ihan alusta, että ote pysyy hyvänä. Nyt näytti kyllä tosiaan heti jo paremmalta. :)
Viimeisenä sitten pk-este. Kyötikkälän kentällä ei ole valmiina harjoitusestettä, vain se kiinteä, aika perseestä, mutta metrisellä sitten mentiin. Pari kertaa jäi hyppäämättä, mutta sitten sain Jerikon innostettua hyppyyn, mutta joku kolahti esteeseen ja Jeriko meinasi lentää naamalleen, lensi kuperkeikat esteen takana. Sinänsä hyvä, että pyöreesti laskeutui kuitenkin. Tämän jälkeen usko kyllä loppui eikä enää estettä hypätty. Tätä täytyy sitten vaan harjoitella jatkossa hiekkakentillä tai sisällä, nurmella ponnistusalusta on sen verran huonompi, ettei hyppy vielä riitä. Uskoa kasvatellaan kovemmilla ja tasaisemmilla alustoilla. Eikä meillä tässä mikään kiire. Toivon mukaan talvella pääsisi joskus halliin kokeilemaan ja olis se pk-este siellä. :)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Talkoilemassa paimennuskisoissa
Mahnalassa oli tänään SBCAK:n 1-luokan paimennuskisat, joihin Tiina oli jo aikaisemmin kutsunut talkoilemaan ja totta kai suostuin, koska samalla pääsi itse seuraamaan paimennuskisoja ensimmäistä kertaa. Päivä olikin todella antoisa, näki miten ylipäätään kisat järjestetään ja lisäksi sitä minkä tasoisia 1-luokan koirat ovat ja mitä meidän pitäisi osata, että uskallettais Jerikon kanssa kisoihin. Tuomarina oli Miia Laamanen, ja hän selosti tosi mukavasti myös keskeyttämään joutuneille koirakoille, mitä pitäisi lähteä kehittämään. Jeriko oli valmiina apuun kun radan jälkeen lampaat lastattiin traktorin peräkärryyn, mutta kisakoirat saivat lampaat ilman apua kärryyn, tai itse asiassa lampaat hyppäsivät niin innokkaasti kärryyn, ettei paljon koiran apua edes tarvittu. Jerikoa tämä kyllä harmitti. ;) Toisaalta hyvä, ettei meidän tarvinnut alkaa säätämään, jännitti hirveästi alkaa siinä kaikkien silmien edessä tekemään jotain ja jos Jeriko sitten olisikin mokaillut. :D
Päivän taso oli hyvinkin vaihtelevaa, osan suoritus jäi jo hakuun, koirat eivät vaan lähteneet kunnolla hakemaan lampaita. Nähtiin myös hienoja suorituksia, mm. ensimmäisenä kisanneelta ja kilpailun voittaneelta Anne Talasmäeltä ja bcu Tending Jolly Rogerilta, heidän suorituksensa oli hyvin sujuva hausta lähtien, paras kaari, nosto sekä kuljetus ohjaajalle. :)
Parilla koirakolla homma tyssäsi häkitykseen tai häkistä pois ottoon, kun koira ei lähtenyt millään ajamaan suoraan lampaita päin. Yhdellä koirakolla oli erityisesti ongelmia häkistä otossa, kun lampaat kääntyivät koiraan pään ja koira vaan flankkasi eikä uskaltanut lähestyä suoraan. Lopulta ohjaaja joutui auttamaan ja tönimään lampaat ulos.
Kisan jälkeen talkoolaiset pääsivät treenaamaan omien koiriensa kanssa ja Miiakin treenasi omia koiriaan. Taas jännitti kyllä treeni Jerikon kanssa, kun läsnä oli tuomari, kisan voittaja toisen koiransa kanssa ja Marko Mäkelä oman paimenlinjaisensa kanssa. Jeriko oli onneksi tänään ihan vauhdissa ja teki hyvin. :) Tehtiin hieman kaaria ja poispäin ajoa, poispäin ajo sujuu jo aikas hyvin, vielä tarvitsee vaan suuntakäskyt saada niin varmoiksi, että Jeriko pystyy reagoimaan heti käskyyn ja oikein vaikka olisinkin takana. Vahvasti kuitenkin lähestyy lampaita vaikken ole tukena vaan takana. Kaaret oli tänään suht hyviä, pari vähän huonompaa, mutta pääasiassa hieman laajempia kuin mitä ne on keskimäärin ollut nyt viime aikoina.
Saatiin Miialta hieman vinkkejä ja kaikille näille koirille oli sama vinkki, että kaaret tosiaan pitäisi saada laajemmiksi. Niitä siis edelleen hinkataan ja toivotaan, että ne alkaisi paranemaan ja olisivat aina sitten yhtä hyviä.
Miia myös sanoi sen mitä olen aiemminkin kuullut, että Jerikon heikoin puoli on sen väri, mutta toisaalta jos se on heikoin puoli niin sittenhän meillä loppujen lopuksi on asiat aika hyvin. ;) Nyt kuitenkin näki kisassa mustavoittoisten koirien jäätyvän kun lampaat kääntyi vain katsomaan, mutta Jeriko on ajanut lampaita jotka katsoo, polkee jalkaa ja puskee päälle jos yhtään antaa periksi ja on pärjännyt hyvin. Oppinut, että kyllä ne väistää kun pakottaa, ja saanut kesän aikana itseluottamusta niin ettei varmasti ainakaan pelkästä katsomisesta hätkähdä! Luulisin, että itseluottamus ja rohkeus paikkaa sen minkä Jeriko menettää värissään.. ;)
Lohdullista oli myös huomata, ettei paimenlinjaiseltakaan asioita ilmaiseksi saa, esim. kaarien suppeuden tai lopun leikkaamisen kanssa oli monilla ongelmia.Tai sitten se ajo, ei vaan kaikilla ollut tarpeeksi pokkaa että menis suoraan päin kun lammas katsoo. Totta kai paimenlinjaiset on parempia ja vietikkäämpiä paimenia kuin Jeriko, en mä sitä sano, mutta ei Jerikokaan ihan onneton tapaus ole, kyllä sekin jotain osaa ja on siinäkin potkua vaikkei silmä olisikaan koko ajan lukittuna lampaisiin..
Mukava päivä siis oli, kouluhommat jäi kyllä nyt kieltämättä ihan tekemättä, mutta olis se sen arvoista. Tästä nyt sitten vaan treenaillaan eteen päin, tämän päivän perusteella näyttäisi siltä, että ensi kesänä saatetaan meitäkin nähdä paimennuskisoissa.. ;)
Päivän taso oli hyvinkin vaihtelevaa, osan suoritus jäi jo hakuun, koirat eivät vaan lähteneet kunnolla hakemaan lampaita. Nähtiin myös hienoja suorituksia, mm. ensimmäisenä kisanneelta ja kilpailun voittaneelta Anne Talasmäeltä ja bcu Tending Jolly Rogerilta, heidän suorituksensa oli hyvin sujuva hausta lähtien, paras kaari, nosto sekä kuljetus ohjaajalle. :)
Parilla koirakolla homma tyssäsi häkitykseen tai häkistä pois ottoon, kun koira ei lähtenyt millään ajamaan suoraan lampaita päin. Yhdellä koirakolla oli erityisesti ongelmia häkistä otossa, kun lampaat kääntyivät koiraan pään ja koira vaan flankkasi eikä uskaltanut lähestyä suoraan. Lopulta ohjaaja joutui auttamaan ja tönimään lampaat ulos.
Kisan jälkeen talkoolaiset pääsivät treenaamaan omien koiriensa kanssa ja Miiakin treenasi omia koiriaan. Taas jännitti kyllä treeni Jerikon kanssa, kun läsnä oli tuomari, kisan voittaja toisen koiransa kanssa ja Marko Mäkelä oman paimenlinjaisensa kanssa. Jeriko oli onneksi tänään ihan vauhdissa ja teki hyvin. :) Tehtiin hieman kaaria ja poispäin ajoa, poispäin ajo sujuu jo aikas hyvin, vielä tarvitsee vaan suuntakäskyt saada niin varmoiksi, että Jeriko pystyy reagoimaan heti käskyyn ja oikein vaikka olisinkin takana. Vahvasti kuitenkin lähestyy lampaita vaikken ole tukena vaan takana. Kaaret oli tänään suht hyviä, pari vähän huonompaa, mutta pääasiassa hieman laajempia kuin mitä ne on keskimäärin ollut nyt viime aikoina.
Saatiin Miialta hieman vinkkejä ja kaikille näille koirille oli sama vinkki, että kaaret tosiaan pitäisi saada laajemmiksi. Niitä siis edelleen hinkataan ja toivotaan, että ne alkaisi paranemaan ja olisivat aina sitten yhtä hyviä.
Miia myös sanoi sen mitä olen aiemminkin kuullut, että Jerikon heikoin puoli on sen väri, mutta toisaalta jos se on heikoin puoli niin sittenhän meillä loppujen lopuksi on asiat aika hyvin. ;) Nyt kuitenkin näki kisassa mustavoittoisten koirien jäätyvän kun lampaat kääntyi vain katsomaan, mutta Jeriko on ajanut lampaita jotka katsoo, polkee jalkaa ja puskee päälle jos yhtään antaa periksi ja on pärjännyt hyvin. Oppinut, että kyllä ne väistää kun pakottaa, ja saanut kesän aikana itseluottamusta niin ettei varmasti ainakaan pelkästä katsomisesta hätkähdä! Luulisin, että itseluottamus ja rohkeus paikkaa sen minkä Jeriko menettää värissään.. ;)
Lohdullista oli myös huomata, ettei paimenlinjaiseltakaan asioita ilmaiseksi saa, esim. kaarien suppeuden tai lopun leikkaamisen kanssa oli monilla ongelmia.Tai sitten se ajo, ei vaan kaikilla ollut tarpeeksi pokkaa että menis suoraan päin kun lammas katsoo. Totta kai paimenlinjaiset on parempia ja vietikkäämpiä paimenia kuin Jeriko, en mä sitä sano, mutta ei Jerikokaan ihan onneton tapaus ole, kyllä sekin jotain osaa ja on siinäkin potkua vaikkei silmä olisikaan koko ajan lukittuna lampaisiin..
Mukava päivä siis oli, kouluhommat jäi kyllä nyt kieltämättä ihan tekemättä, mutta olis se sen arvoista. Tästä nyt sitten vaan treenaillaan eteen päin, tämän päivän perusteella näyttäisi siltä, että ensi kesänä saatetaan meitäkin nähdä paimennuskisoissa.. ;)
torstai 22. syyskuuta 2011
Mä en enää jaksa tätä sadetta!
Mitta alkaa pikku hiljaa täyttymään sateesta, ei siinä mitään jos välillä ripottelee tai on hyvät varusteet, mutta usein tuo ilma tuntuu huijaavan mua ja näyttää hyvältä kun lähden pihalle ja sitten taivas repee kun olen sopivan kaukana kotoa ilman vedenpitävää varustusta/sateenvarjoa, ja tietenkin sitten sade lakkaa kun saavun litimärkänä taas kotipihaan. Erityisesti ärsyttää kun on kouluun lähdössä ja aamulla kastuu lenkillä, vähän niin kuin tänään aamulla, yritän kuitenkin näyttää jotenkuten fiksulta julkisilla paikoilla.. Ostin vielä sellaisen sateenpitävän puvunkin, mutta takista on vetoketju rikki enkä ole saanut sitä käyttöön kun pitää käydä vaihtamassa. Vanhassa soft shell -takissa taas ei ole huppua eli jokatapauksessa kastuu ja vedet valuu naamalle. En tykkää! ;(
Sitä paitsi urheiluliikkeissä tuntui olevan vettäpitävät vaatteet aika lopussa ja mun kokoa ei tietenkään niistä halvimmista löytynyt ja jouduin ostamaan sadan euron puvun, mikä kieltämättä on opiskelijalle aikas paljon. Mutta kun on kyseessä käyttövaate minkä tarvitsee, niin minkäs sitten teet... Vanha DryMax-puku on tosiaan niin kulahtanut, että alkaa jo päästämään vettä turhan helposti läpi..
No mutta, eilen oltiin tokoilemassa Piian ja Tuijan kanssa Ristinarkun koulun kentällä. Mentiin sinne Jerikon kanssa pyörällä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti, matkaa sinne on ehkä 2 km, ei siis mikään hirveen pitkä lenkki. Tosin siinä vaiheessa kun alkoi taas sataa saattoi hieman kaduttaa, että lähdin pyörällä..
Jeriko ilmaisi meille heti, että Ronjan juoksut on nyt alkanut, meni nimittäin aivan suoraan pyllylle ja nuolaisikin vielä ennen kuin ehti komentaa. Komennon jälkeen antoi kyllä hyvin olla.
Tehtiin Jerikon kanssa ruutua, aluksi oli vähän pihalla, mutta alkoihan se ruutu sieltä taas löytyä. Pikku hiljaa tähän varmuutta, että oikea kohta löytyisi aina heti, ja sitten kestoa etten palkkaa aivan heti kun sinne pääsee. Otettiin myös noutoa, ensin yksi heitto puukapulalla ja sitten metallinen kehiin. Metalli oli Jerikosta taas aika inhottava, pudotteli sitä matkalla kun toi mulle. Metallinoutoa pitää siis edelleen harjoitella ja paljon, saada siihen varmuutta ja että se tulisi sieltä ilman mitään pudotteluja.
Tehtiin Ronjan ja Kertun kanssa paikkamakuu, Tuija vapautti Ronjan 3,5 minuutin kohdalla missä vaiheessa mä vasta menin piiloon ja olin 5 minuuttiin saakka siellä. Hyvin Jeriko pysyi vaikka Ronja tosiaan vierestä vapautettiin.
Lopuksi tehtiin vielä tunnaria, neljä toistoa ja taas yhtä hyviä kuin viimeksi. Yhdellä kertaa avasi suutaan väärän kapulan ympärille, mutta ei nostanut. Kerran oikea oli jopa vähän vaikea löytää, mutta hyvin haki vaan nenällään ja antoi väärien olla vaikkei heti löytynytkään. Hyvältä näyttää! :)
Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Nyt meni taas tosi hyvin, eipä oikeestaan muuta lisättävää. Hyvä mieli jäi. :)
Tein myös pienen nysäjäljen Jerikolle lenkin lomassa. Jeriko meni hyvää tahtia, rauhallisesti ja melko tarkasti, mutta yksikään herkku ei noussut, surprise surprise! ;) Olen tässä jo pari viikkoa miettinyt jäljen tekoa, mutta ei ole sitten kaatosateeseen tullut lähdettyä, nyt mietin, että jos huomenna/viikonloppuna olisi joku rako kun ehtisi tehdä jäljen eikä tulisi vettä kuin Esterin pyllystä, niin voisi käydä jälkeä tekemässä vielä kun ehtii ennen lumen tuloa. Katsotaan mitä tälle aikeelle käy.. ;)
Sunnuntaina on joka tapauksessa Mahnalassa SBCAK:n paimennuskisat ja niitä olen menossa katsomaan, näkee vähän millaista se kisaaminen sitten oikeesti on.. :)
Sitä paitsi urheiluliikkeissä tuntui olevan vettäpitävät vaatteet aika lopussa ja mun kokoa ei tietenkään niistä halvimmista löytynyt ja jouduin ostamaan sadan euron puvun, mikä kieltämättä on opiskelijalle aikas paljon. Mutta kun on kyseessä käyttövaate minkä tarvitsee, niin minkäs sitten teet... Vanha DryMax-puku on tosiaan niin kulahtanut, että alkaa jo päästämään vettä turhan helposti läpi..
No mutta, eilen oltiin tokoilemassa Piian ja Tuijan kanssa Ristinarkun koulun kentällä. Mentiin sinne Jerikon kanssa pyörällä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti, matkaa sinne on ehkä 2 km, ei siis mikään hirveen pitkä lenkki. Tosin siinä vaiheessa kun alkoi taas sataa saattoi hieman kaduttaa, että lähdin pyörällä..
Jeriko ilmaisi meille heti, että Ronjan juoksut on nyt alkanut, meni nimittäin aivan suoraan pyllylle ja nuolaisikin vielä ennen kuin ehti komentaa. Komennon jälkeen antoi kyllä hyvin olla.
Tehtiin Jerikon kanssa ruutua, aluksi oli vähän pihalla, mutta alkoihan se ruutu sieltä taas löytyä. Pikku hiljaa tähän varmuutta, että oikea kohta löytyisi aina heti, ja sitten kestoa etten palkkaa aivan heti kun sinne pääsee. Otettiin myös noutoa, ensin yksi heitto puukapulalla ja sitten metallinen kehiin. Metalli oli Jerikosta taas aika inhottava, pudotteli sitä matkalla kun toi mulle. Metallinoutoa pitää siis edelleen harjoitella ja paljon, saada siihen varmuutta ja että se tulisi sieltä ilman mitään pudotteluja.
Tehtiin Ronjan ja Kertun kanssa paikkamakuu, Tuija vapautti Ronjan 3,5 minuutin kohdalla missä vaiheessa mä vasta menin piiloon ja olin 5 minuuttiin saakka siellä. Hyvin Jeriko pysyi vaikka Ronja tosiaan vierestä vapautettiin.
Lopuksi tehtiin vielä tunnaria, neljä toistoa ja taas yhtä hyviä kuin viimeksi. Yhdellä kertaa avasi suutaan väärän kapulan ympärille, mutta ei nostanut. Kerran oikea oli jopa vähän vaikea löytää, mutta hyvin haki vaan nenällään ja antoi väärien olla vaikkei heti löytynytkään. Hyvältä näyttää! :)
Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Nyt meni taas tosi hyvin, eipä oikeestaan muuta lisättävää. Hyvä mieli jäi. :)
Tein myös pienen nysäjäljen Jerikolle lenkin lomassa. Jeriko meni hyvää tahtia, rauhallisesti ja melko tarkasti, mutta yksikään herkku ei noussut, surprise surprise! ;) Olen tässä jo pari viikkoa miettinyt jäljen tekoa, mutta ei ole sitten kaatosateeseen tullut lähdettyä, nyt mietin, että jos huomenna/viikonloppuna olisi joku rako kun ehtisi tehdä jäljen eikä tulisi vettä kuin Esterin pyllystä, niin voisi käydä jälkeä tekemässä vielä kun ehtii ennen lumen tuloa. Katsotaan mitä tälle aikeelle käy.. ;)
Sunnuntaina on joka tapauksessa Mahnalassa SBCAK:n paimennuskisat ja niitä olen menossa katsomaan, näkee vähän millaista se kisaaminen sitten oikeesti on.. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)