Nyt kyllä taas vaihteeksi ärsyttää niin hitosti ettei mitään rajaa. Tuntuu että kaikki menee ihan päin peetä, tai jos ei nyt ihan kaikki niin ei mikään erityisen hyvinkään suju eikä edistytä missään. Päin vastoin, tuntuu että Jeriko taantuu koko ajan.
Ensinnäkin jälki: Käytiin ensin oliko se nyt torstaina tekemässä jälkeä Tuijan kanssa. Ei se nyt ihan perseelleen mennyt mutta ei hyvinkään, Jeriko meinasi lähteä haahuilemaan jäljeltä melko kauaksi useampaan otteeseen, nää ei ollut mitään pikku tarkistuksia siis. Piti sitten ohjata takaisin jäljelle muutamaan otteeseen. Huonommin meni siis kuin aikaisemmin. Eilen tein myös jäljen isän naapurin kesanto-pellolle. Olosuhteet oli kyllä aika huonot: tuuli kovaa ja pellolla oli paljon kaatunutta heinää, ja kaiken kukkuraksi unohdin antaa jäljen vanheta. Se meni sitten ihan pyllylleen, koko ajan sai olla ohjaamassa, varmaan sitten tuuli puhalsi hajua jäljeltä mihin sattuu. Takaisinpäin kävellessä Jeriko kyllä keräsi herkkuja askelilta melko tarkasti. Olosuhteista suurelta osin kiinni, mutta ei silti mikään mieltä ylentävä harjoitus. Ei se paljon mieltä lämmitä jos koira jäljestää hyvin kun tullaan samaa jälkeä takaisinpäin, kun pointti olisi se että se jäljestäisi tarkasti ja hyvin mennessään jälkeä ensimmäistä kertaa! Tuntuu että minkäköhän takia mä päätäni hakkaan seinään kun en edes tiedä onko Jeriko lähtökohtaisesti mikään hyvä jälkikoira kun ei se ainakaan tarkka ole! Onko sitten järkeä yrittää väkisin opettaa sitä jäljestämään tarkasti kun se tarkkuus vaan ei tule sieltä?
Sitten nää perusjutut, ensinnäkin se helkkarin kapula! Yritin nyt harjoitella sitä vähän harvakseltaan niin että palkkasin sitä lelulla aina pidon jälkeen, ja tein korkeintaan kolme toistoa päivässä. Hyvin meni aluksi ja päästiin siitä eroon ettei joka harjoituksen alussa tarvitse lähteä ihan alkutekijöistä eli siitä että Jeriko ylipäätään ottaa sen suuhun ja siitä kohottaa kriteeriä, vaan voitiin ottaa yksi muutaman sekunnin pito suoraan ja siitä palkata. Mutta sitten taas tuli tää taantuminen, Jeriko vaan katsoo kapulaa surkeana tai kääntää pään pois, ei halua ottaa suuhunsa. Ottaa niin päähän!!! Mitä mä nyt teen väärin kun harjoituksia ja toistoja on tosi vähän eikä pitäisi kyllästyä, ja palkankin pitäisi olla sellainen mistä Jeriko tykkää. Missä siis vika tällä kertaa?? Niin turhauttavaa!
Myöskään luoksetuloa Jeriko ei vaan tajua, ei pysty ymmärtämään että pitäisi suoraan tulla. Seuraaminenkin kusee vaikka meni jo aikaisemmin ihan hyvin. Perus lenkkiluoksetulokin rakoilee taas, koko ajan Jeriko on tehnyt vähän sitä että sille pitää sanoa kovemmin että tulee luokse jos se näkee toisen koiran, nyt ei enää välitä vaikka kuinka tiukasti sanoisi, menee vaan! ;(
Aaargh! Pitäisi kai pitää joku kuukauden totaalinen treenitauko, jos tota koiraakin alkaisi sitten edes vähän kiinnostamaan! Jeriko on niin kovapäinen! Ja tuntuu ettei sillä kyllä edes kauheesti ole mitään miellyttämishalua. Eikä suurempaa kiinnostusta treenaamiseenkaan vaikka kuinka on yrittänyt pitää kivoina ja lyhyinä. Välillä tuntuu että Jeriko on kaikkea muuta kuin mitä sivulliset bortsusta ajattelee (helppo, miellyttämishaluinen, työnarkomaani, ohjaajapehmeä ja mitä niitä kaikkia nyt on...)! Mutta ehkä sillä on vaan (erityisen?) vaikea murrosikä ja tää kaikki taantuminen, keskittymisvaikeus ja kovapäisyys johtuu siitä..? Sais nyt äkkiä mennä ohitse että pääsis jossain eteenpäinkin eikä kaikki jo opittu vaan menis taaksepäin! ;(
sunnuntai 29. elokuuta 2010
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Tuhlaaja-Lallin paluu
Niin saatiin sitten Lallikin vihdoin turvallisesti kotiin. Kymmenen aikaan illalla isä soitteli ja sanoi että Lalli on näkyvissä ja ihan 3 metrin päällä kuusen alla, näki sen kun meinasi viedä loukkuun tuoretta ruokaa. Lähdettiin sitten heti ajamaan Pälkäneelle, mutta ei kauas ehditty kun isä soitti uudestaan että Lalli oli taas kadonnut kun pikkuveli oli kai vähän liian lähelle mennyt. Päätettiin kuitenkin ajaa Pälkäneelle, olin varma että nyt kun se on uskaltautunut pihaan näkyville, niin se tulisi kun kutsun sitä. Pihassa odottivat isä ja Taria, Lallin lymypaikasta ei ollut varmaa tietoa, mutta arveltiin että se olisi jossain suulin alla tms. Huudellessa suulista kuuluikin jotain ääntä, ja paikannettiin Lalli suulin nurkkaan (kätevät noi kissan silmät näin pimeellä kun loisti nurkasta otsalampun valossa). Ja niinhän se sieltä tuli kun kutsuin, häntä pystyssä suorastaan helpottuneen oloisena juoksi luokse ja maikui, eikä sillä maikumisella tuntunut olevan mitään loppua sen jälkeen. :D Kantolaatikkoonkin meni varsin mielellään, vaikka yleensä sen saa tunkea sinne väkisin! ;)
Arvoitukseksi nyt jää missä asti Lalli on käynyt vai onko käynyt missään, oliko meidän tekemissä tonnikala-jäljistä hyötyä Lallin paluussa pihaan ja esiin tulossa vai oliko se koko ajan pihapiirissä piilossa. Tärkeintä että on koko katras taas koossa. <3
Arvoitukseksi nyt jää missä asti Lalli on käynyt vai onko käynyt missään, oliko meidän tekemissä tonnikala-jäljistä hyötyä Lallin paluussa pihaan ja esiin tulossa vai oliko se koko ajan pihapiirissä piilossa. Tärkeintä että on koko katras taas koossa. <3
Pentuagility, liikkeestä seisominen ja kapulan pitäminen
Lallia ei ole vieläkään näkynyt. :( Vietiin Pälkäneelle piharakennuksen alle loukku, ja se olikin yöllä lauennut, mutta kukaan ei ollut jäänyt kiinni. Ruokaa oli syöty ja vettä juotu loukusta. Mutta ei mitään varmuutta että se olisi ollut Lalli, voi vaan toivoa että se vielä liikkuu siellä ja uskaltaa uudestaankin loukulle, eikä toisaalta ole liian ovela loukutettava..
Elämä ei kuitenkaan ole voinut pysähtyä, eilen oli agilitytreenit joihin nyt sitten osuttiin ihan oikeaan aikaan. Ihan kivaa oli, käytiin aika monta estettä läpi tunnin aikana: putki (suora ja mutka), rengas, hyppy (rima maassa), pöytä ja puomilla kävely maahan asetettuna. Putkesta Jeriko kyllä tykkää, yritti aina päästä putkeen kun ohitettiin eikä mutka tuottanut mitään ongelmia, vauhdilla putkeen vaan! :D Eipä kyllä mikään muukaan oikein jännittänyt, renkaankin hyppäsi heti toisella toistolla innokkaasti ja eteenpäin pyrkivästi. Kivasti meni siis siinä mielessä.
Mutta sitten oli taas tämä sama vanha pentukurssi ongelma): koirat tulee aivan liian liki ja päälle vaikka hallissa ei tilanpuutetta ole! Jos jonotettiin esteelle jätin itse toki eteeni tilaa, mutta sitten oli aina joku tulossa aivan liian lähelle meidän taakse. Ja sitten yksi valkoinen karvapallo pääsi kaksi tai kolme kertaa omistajaltaan karkuun ja tuli suoraan rähisemään Jerikolle. Eniten kyllä harmittaa kun tunnin alussa harjoiteltiin paikallaan oloa (jätettiin koira esteen taakse haluamaansa asentoon ja liikuttiin siitä sitten) ja olin laittanut Jerikon paikkamakuuseen ja se pysyi siinä tosi hienosti, kunnes sitten yksi omistaja päästi koiransa hihnassa käytännössä Jerikon päälle!! Ärsyttävää kun tuntuu että on itse ainut tavoitteellinen harrastaja, ja muilla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä voi ja mitä ei voi tehdä! Maksan sitten siitä että saan kyllä kokeilla agilityä mutta muuten Jerikon koulutus joutuu tosi pahaan paikkaan ja saa turhaan huonoja kokemuksia! Jos ja kun joskus tulee toinen koira niin täytyy muistaa jättää kaikki pentukurssit käymättä. ;(
Kotitreenit on jäänyt nyt aikas vähälle ja otin sitten tänään pari treenia liikkeestä seisomista ja kapulan pitämistä. Liikkeestä seisomista halusin vielä yrittää parantaa ilman ylimääräisiä apuja, ongelma on lähinnä se että Jeriko valuu ja vaikuttaa siltä ettei liike ylipäätään ole kovin hauska sen mielestä. Sain siihen hyvän vinkin Sannalta, ja sehän toimi heti! Kun vaan itse liikuin energisemmin, en varsinaisesti lisännyt nopeutta mutta tein omat liikkeet reippaammin ja vain ihan pari harjoitusta kerrallaan ja leikki perään, niin johan alkoi häntä heilua ja pysähtyminen nopeutua! :) Mun ikuinen ongelma taitaa olla toi liian monien toistojen tekeminen ja sillä motivaation tappaminen, nyt pitäisi vaan ihan oikeasti pitää siitä kiinni ettei tehdä kuin korkeintaan viisi toistoa samaa, mieluummin vähemmän, eikä saman liikkeen sarjojakaan kuin muutama. Sama homma kapulassa, eihän Jeriko sitä toki unohtanut ollut ja alkoi heti pitämään sitä yhtä hienosti kuin mihin parhaimmillaan aikaisemmin päästiin. Nyt pakotin sitten itseni tyytymään kolmeen toistoon (max. 7 sekunnin kesto), ja tein vain kolme sarjaa (kivat leikit väliin), sitten kapula laatikkoon ettei tule enää kiusaus tänään harjoitella lisää! :D
Paikkamakuuta mennään kyllä ottamaan pieni treeni Sannan kanssa, täytyy saada hyviä kokemuksia varman koiran kanssa että Jerikon luotto palaisi siihen että käskyn alla saa olla ihan rauhassa.
Elämä ei kuitenkaan ole voinut pysähtyä, eilen oli agilitytreenit joihin nyt sitten osuttiin ihan oikeaan aikaan. Ihan kivaa oli, käytiin aika monta estettä läpi tunnin aikana: putki (suora ja mutka), rengas, hyppy (rima maassa), pöytä ja puomilla kävely maahan asetettuna. Putkesta Jeriko kyllä tykkää, yritti aina päästä putkeen kun ohitettiin eikä mutka tuottanut mitään ongelmia, vauhdilla putkeen vaan! :D Eipä kyllä mikään muukaan oikein jännittänyt, renkaankin hyppäsi heti toisella toistolla innokkaasti ja eteenpäin pyrkivästi. Kivasti meni siis siinä mielessä.
Mutta sitten oli taas tämä sama vanha pentukurssi ongelma): koirat tulee aivan liian liki ja päälle vaikka hallissa ei tilanpuutetta ole! Jos jonotettiin esteelle jätin itse toki eteeni tilaa, mutta sitten oli aina joku tulossa aivan liian lähelle meidän taakse. Ja sitten yksi valkoinen karvapallo pääsi kaksi tai kolme kertaa omistajaltaan karkuun ja tuli suoraan rähisemään Jerikolle. Eniten kyllä harmittaa kun tunnin alussa harjoiteltiin paikallaan oloa (jätettiin koira esteen taakse haluamaansa asentoon ja liikuttiin siitä sitten) ja olin laittanut Jerikon paikkamakuuseen ja se pysyi siinä tosi hienosti, kunnes sitten yksi omistaja päästi koiransa hihnassa käytännössä Jerikon päälle!! Ärsyttävää kun tuntuu että on itse ainut tavoitteellinen harrastaja, ja muilla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä voi ja mitä ei voi tehdä! Maksan sitten siitä että saan kyllä kokeilla agilityä mutta muuten Jerikon koulutus joutuu tosi pahaan paikkaan ja saa turhaan huonoja kokemuksia! Jos ja kun joskus tulee toinen koira niin täytyy muistaa jättää kaikki pentukurssit käymättä. ;(
Kotitreenit on jäänyt nyt aikas vähälle ja otin sitten tänään pari treenia liikkeestä seisomista ja kapulan pitämistä. Liikkeestä seisomista halusin vielä yrittää parantaa ilman ylimääräisiä apuja, ongelma on lähinnä se että Jeriko valuu ja vaikuttaa siltä ettei liike ylipäätään ole kovin hauska sen mielestä. Sain siihen hyvän vinkin Sannalta, ja sehän toimi heti! Kun vaan itse liikuin energisemmin, en varsinaisesti lisännyt nopeutta mutta tein omat liikkeet reippaammin ja vain ihan pari harjoitusta kerrallaan ja leikki perään, niin johan alkoi häntä heilua ja pysähtyminen nopeutua! :) Mun ikuinen ongelma taitaa olla toi liian monien toistojen tekeminen ja sillä motivaation tappaminen, nyt pitäisi vaan ihan oikeasti pitää siitä kiinni ettei tehdä kuin korkeintaan viisi toistoa samaa, mieluummin vähemmän, eikä saman liikkeen sarjojakaan kuin muutama. Sama homma kapulassa, eihän Jeriko sitä toki unohtanut ollut ja alkoi heti pitämään sitä yhtä hienosti kuin mihin parhaimmillaan aikaisemmin päästiin. Nyt pakotin sitten itseni tyytymään kolmeen toistoon (max. 7 sekunnin kesto), ja tein vain kolme sarjaa (kivat leikit väliin), sitten kapula laatikkoon ettei tule enää kiusaus tänään harjoitella lisää! :D
Paikkamakuuta mennään kyllä ottamaan pieni treeni Sannan kanssa, täytyy saada hyviä kokemuksia varman koiran kanssa että Jerikon luotto palaisi siihen että käskyn alla saa olla ihan rauhassa.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Briskness-leiri 20.-22.8.2010
Perjantaina mun koulupäivän jälkeen pakattiin kiireen vilkkaa ja lähdettiin leirille Häijääseen. Niinhän siinä sitten kävi että paljon tavaraa unohtui, mm. mun koko kassi (kommunikaatiokatkos: pyysin Mattia ottamaan kassin kun lähdin Jerikon kanssa ulos, mutta eipä sitten ollut kai kuullut pyyntöä), ja Matti ajoi sitten vielä takaisin kotiin ja leirille.
Majoituttiin samaan kimppakämppään Hannan ja Maijan kanssa, hyvin mahtui.
Perjantaina illalla tehtiin esineruutua, tämä oli Jerikon toinen kerta ylipäätään tätä touhua. Marianne näytti ensin Jerikolle kivaa lelua, ja vei sen sitten noin 10 metrin päähän, heitti ilmaan niin että Jeriko oikein kunnolla näki kun se putosi, ja tuli takaisin. Tällaisia esineenvientejä kolme. Jeriko haki ja palautti esineet oikein mallikkaasti, kahdella kerralla sai vähän etsiskelläkin ja käyttää nenäänsä kun ei heti löytynyt sammalikosta, mutta hienosti tosiaan löytyi ja toi mulle! :) Illemmalla päästettiin Jeriko, Sohvi, Heimo, Ima ja Remo leikkimään. Pahaa-aavistamattomina mentiin Kestikievarin vieressä olevalle pellolle. Ensin mua pistettiin takareiteen, sitten alaselkään, samoin Sohvia oli pistetty. Äkkiä pois pellolta, lopputuloksena taisi olla että kaikkia koiria pistettiin paitsi Jerikoa ja Sohville puolikas kyytabletti. Itsekin otin puolikkaan, lauantaina jouduin ottamaan koko paketin kun takareidessä pistopaikan ympärillä oli reilun kämmenen kokoinen turvottava, kuuma ja kutiseva alua.
Heimo ja Enni nukkui sitten Hannan autossa, Jeriko ja Remo häkeissään ja Ima vapaana huoneessa. Vähän unta välillä häiritsi (vai menikö se niin päin että heräsin ensin muuten vaan ja koirat siitä aktivoitui) Remon häkin kolisuttelu ja Jerikon pieni valitus siitä että häkissä on tylsää. Jerikohan ei ole ollut häkissä kovinkaan pitkää aikaa yhteen menoon, saati sitten että kokonaista yötä, ei mennyt ihan oppikirjan mukaan tämä mutta valitus oli aikas vähäistä.
Lauantaina aamulla porukka jakautui haku- ja jälkiporukkoihin, me mentiin sitten jäljelle. Ensin Juha näytti yhden keppiharjoituksen, jota sitten kokeiltiin, mutta eipä Jeriko keppiä oikein halunnutkaan palauttaa vaan lähti sen kanssa rallattelemaan ja pureskelemaan sitä! Se jäi sitten siihen, mietitään tota joskus myöhemmin. Juha teki sitten Jerikolle jäljen, ensin oli tarkoitus tehdä ihan suora, mutta Juha päättikin sitten kesken jäljen kaartaa jälkeä, ja loppujen lopuksi jäljestä tuli U:n mallinen ja noin 100 metriä pitkä. Metsäjälkeä ei tässä tosiaan olla tehty hetkeen, ja vähän epäilytti miten Jeriko suoriutuu, mutta hyvinhän se meni! Herkkuruudulla laski taas vire sopivaksi, ja Jeriko jäljesti melko tarkasti pahemmin harhaantumatta jäljeltä. Vähän pidin liinasta vastaan ettei päässyt liian nopeasti etenemään. Pari tarkistusta Jeriko teki sivulle, mutta palasi sitten itse jäljelle. Kaikenkaikkiaan aikas hyvin, Juhakin taisi olla tyytyväinen Jerikon suoritukseen. :)
Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa temppurata. Ensimmäisenä luoksetulo jonka puolessa välissä häiriönä broilerpyörykkä ämpärin päällä, mutta Jeriko ei pyörykästä välittänyt juoksi vaan suoraan luokse. Toisena tehtävänä koiran piti "keilata" eli kaataa kropallaan 1,5 litran täysiä pulloja, yllättävän vaikea tehtävä, mutta onnistuihan se kuitenkin kun oikein kunnolla villitsi Jerikon riehumaan. Sen jälkeen tuli hulavanteen läpi hyppääminen, se oli helppo. Sitten piti noutaa esine, eli ämpäri jossa oli sisällä lihapulla. Lihapulla tuli kyllä syötyä, mutta ämpäri jäi kyllä paikalleen kun ei ole vielä oikein toi nouto kasassa eikä esineruudussakaan ole tullut vastaan vielä muita kuin pehmoleluja! :D Tämän jälkeen piti saada koira maitokärryihin ja kiertää pieni lenkki. Tässä tehtävässä olin Jerikosta erityisen ylpeä, Jeriko meni kärryyn aikas kivasti, eikä hypännyt pois kun kehuin huikeasti ja lakkaamatta. On kiva huomata että Jeriko luottaa muhun. :)
Kuvan ottanut Outi Toni
Viimeinen tehtävä oli pystyssä seisovan kapulan nouto, mutta jäipä sitten noutamatta kun ei Jeriko sitä osaa, ja toisaalta kapuloiden pystyasento hämäsi monia konkareitakin!
Temppuradan jälkeen oli vielä rastilenkki, briskness/bordercollie/harrastusaiheisilla kysymyksillä. Oltiin ryhmä Maijan ja Matin kanssa, koirat pääse taas samalla mukavasti juoksemaan. Heimokin tuli mukaan, mutta Hanna jäi syömään ja Enni lepäämään EK-kokeen jälkeen.
Illalla sitten vielä saunomista ja makkaran paistoa. Ruuat oli kyllä koko leirin ajan tosi hyvät! :)
Sunnuntaina aamusta tehtiin vielä esineruutua. Meinasi mennä Jerikolle vähän vaikeaksi. Ensin käytiin Jerikon kanssa yhdessä viemässä esine kaarelta sivulta ja palattiin samaa reittiä takaisin, mutta ei Jeriko yhtään ymmärtänyt että sitten pitäisi jotain lelua lähteä suoraan edestä etsimään. Perjantain tyyppiset harjoitukset sujui kyllä taas hyvin. Otettiin sitten vielä toinen harjoitus kun muita koiria oli käynyt ruudussa välissä, mulla oli visiona että Jerikolle vietäisiin kaksi esinetta avoimeen maastoon melko lähelle samaan aikaan, ja kokeilis lähtisikö Jeriko hakemaan vielä toista ensimmäisen tuotuaan. Tämäkin meni liian vaikeaksi, esineet vietiin vähän hassuihin paikkoihin ja me kuljettiin ryteikön läpi, Jeriko taas ihan pihalla. Kun esineet käytiin uudestaan näyttämässä ja viemässä niin kyllähän ne sitten nousi.
Kuvan ottanut Outi Toni
Päivällä oli vielä koira-toto. Yksitellen koiraa pidettiin lähtöviivalla kun omistajan juoksi maaliviivaa kohti ja koira päästettiin irti merkistä. Lämmittelin Jerikoa hölkällä, en halunnut että se reväyttää jonkun lihaksen kun on muutenkin jumeja, ja sitten höntsäsin narupallolla. Juostiin Matin kanssa molemmat ja mä kiljuin kuin syötävä ja kyllähän se Jeriko sieltä aika nopsaan meidät saavutti.
Kuvan ottanut Outi Toni
Loppujen lopuksi Jeriko sai toisen palkinnon temppuradalta pentuluokassa (Jeriko+Oiva+Sohvi), meidän joukkue sai kolmannen palkinnon rasteilta, ja Jeriko voitti pentujen välisen toto-kisan. Omalle kameralle ei oikein kuvia tullut, mm. Anita ja Outi kyllä räpsi muidenkin edestä, katsotaan jos joitain hauskoja kuvia saisi jossain vaiheessa näytille..
Sitten tuli kurja päätös viikonlopulle kun isä (jolla meidän kissat oli hoidossa) soitti että kissat oli päästetty lauantai-aamuna pihalle, mutta Lalli ei ollut tullut vieläkään takaisin. Siinä tuli sitten aika kiire lähteä ja jäi lähtökahvitkin juomatta, kaasu pohjassa Pälkäneelle. Kierreltiin ja huudeltiin siellä sitten useampi tunti, mutta ei löytynyt. Tehtiin katoamisilmoitus jota isä ja Taria lupasi huomenna levitellä ympäriinsä, suru puserossa otettiin sitten vain Lulu mukaan ja lähdettiin kotiin. :( Hirveä huoli on siitä meidän jästipäästä, mihin se on voinut mennä? Voi olla että se vaan lymyää jossain isän talon lähimaastossa eikä uskalla tulla esiin, tai sitten on voinut hyvin saada päähänsä lähteä kotiin kun ei oikein viihdy vieraissa paikoissa. Pahin vaihtoehto on sitten se että supikoira tms. on vienyt. :(
Tulisi nyt ehjänä takaisin! :'(
Majoituttiin samaan kimppakämppään Hannan ja Maijan kanssa, hyvin mahtui.
Perjantaina illalla tehtiin esineruutua, tämä oli Jerikon toinen kerta ylipäätään tätä touhua. Marianne näytti ensin Jerikolle kivaa lelua, ja vei sen sitten noin 10 metrin päähän, heitti ilmaan niin että Jeriko oikein kunnolla näki kun se putosi, ja tuli takaisin. Tällaisia esineenvientejä kolme. Jeriko haki ja palautti esineet oikein mallikkaasti, kahdella kerralla sai vähän etsiskelläkin ja käyttää nenäänsä kun ei heti löytynyt sammalikosta, mutta hienosti tosiaan löytyi ja toi mulle! :) Illemmalla päästettiin Jeriko, Sohvi, Heimo, Ima ja Remo leikkimään. Pahaa-aavistamattomina mentiin Kestikievarin vieressä olevalle pellolle. Ensin mua pistettiin takareiteen, sitten alaselkään, samoin Sohvia oli pistetty. Äkkiä pois pellolta, lopputuloksena taisi olla että kaikkia koiria pistettiin paitsi Jerikoa ja Sohville puolikas kyytabletti. Itsekin otin puolikkaan, lauantaina jouduin ottamaan koko paketin kun takareidessä pistopaikan ympärillä oli reilun kämmenen kokoinen turvottava, kuuma ja kutiseva alua.
Heimo ja Enni nukkui sitten Hannan autossa, Jeriko ja Remo häkeissään ja Ima vapaana huoneessa. Vähän unta välillä häiritsi (vai menikö se niin päin että heräsin ensin muuten vaan ja koirat siitä aktivoitui) Remon häkin kolisuttelu ja Jerikon pieni valitus siitä että häkissä on tylsää. Jerikohan ei ole ollut häkissä kovinkaan pitkää aikaa yhteen menoon, saati sitten että kokonaista yötä, ei mennyt ihan oppikirjan mukaan tämä mutta valitus oli aikas vähäistä.
Lauantaina aamulla porukka jakautui haku- ja jälkiporukkoihin, me mentiin sitten jäljelle. Ensin Juha näytti yhden keppiharjoituksen, jota sitten kokeiltiin, mutta eipä Jeriko keppiä oikein halunnutkaan palauttaa vaan lähti sen kanssa rallattelemaan ja pureskelemaan sitä! Se jäi sitten siihen, mietitään tota joskus myöhemmin. Juha teki sitten Jerikolle jäljen, ensin oli tarkoitus tehdä ihan suora, mutta Juha päättikin sitten kesken jäljen kaartaa jälkeä, ja loppujen lopuksi jäljestä tuli U:n mallinen ja noin 100 metriä pitkä. Metsäjälkeä ei tässä tosiaan olla tehty hetkeen, ja vähän epäilytti miten Jeriko suoriutuu, mutta hyvinhän se meni! Herkkuruudulla laski taas vire sopivaksi, ja Jeriko jäljesti melko tarkasti pahemmin harhaantumatta jäljeltä. Vähän pidin liinasta vastaan ettei päässyt liian nopeasti etenemään. Pari tarkistusta Jeriko teki sivulle, mutta palasi sitten itse jäljelle. Kaikenkaikkiaan aikas hyvin, Juhakin taisi olla tyytyväinen Jerikon suoritukseen. :)
Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa temppurata. Ensimmäisenä luoksetulo jonka puolessa välissä häiriönä broilerpyörykkä ämpärin päällä, mutta Jeriko ei pyörykästä välittänyt juoksi vaan suoraan luokse. Toisena tehtävänä koiran piti "keilata" eli kaataa kropallaan 1,5 litran täysiä pulloja, yllättävän vaikea tehtävä, mutta onnistuihan se kuitenkin kun oikein kunnolla villitsi Jerikon riehumaan. Sen jälkeen tuli hulavanteen läpi hyppääminen, se oli helppo. Sitten piti noutaa esine, eli ämpäri jossa oli sisällä lihapulla. Lihapulla tuli kyllä syötyä, mutta ämpäri jäi kyllä paikalleen kun ei ole vielä oikein toi nouto kasassa eikä esineruudussakaan ole tullut vastaan vielä muita kuin pehmoleluja! :D Tämän jälkeen piti saada koira maitokärryihin ja kiertää pieni lenkki. Tässä tehtävässä olin Jerikosta erityisen ylpeä, Jeriko meni kärryyn aikas kivasti, eikä hypännyt pois kun kehuin huikeasti ja lakkaamatta. On kiva huomata että Jeriko luottaa muhun. :)
Kuvan ottanut Outi Toni
Viimeinen tehtävä oli pystyssä seisovan kapulan nouto, mutta jäipä sitten noutamatta kun ei Jeriko sitä osaa, ja toisaalta kapuloiden pystyasento hämäsi monia konkareitakin!
Temppuradan jälkeen oli vielä rastilenkki, briskness/bordercollie/harrastusaiheisilla kysymyksillä. Oltiin ryhmä Maijan ja Matin kanssa, koirat pääse taas samalla mukavasti juoksemaan. Heimokin tuli mukaan, mutta Hanna jäi syömään ja Enni lepäämään EK-kokeen jälkeen.
Illalla sitten vielä saunomista ja makkaran paistoa. Ruuat oli kyllä koko leirin ajan tosi hyvät! :)
Sunnuntaina aamusta tehtiin vielä esineruutua. Meinasi mennä Jerikolle vähän vaikeaksi. Ensin käytiin Jerikon kanssa yhdessä viemässä esine kaarelta sivulta ja palattiin samaa reittiä takaisin, mutta ei Jeriko yhtään ymmärtänyt että sitten pitäisi jotain lelua lähteä suoraan edestä etsimään. Perjantain tyyppiset harjoitukset sujui kyllä taas hyvin. Otettiin sitten vielä toinen harjoitus kun muita koiria oli käynyt ruudussa välissä, mulla oli visiona että Jerikolle vietäisiin kaksi esinetta avoimeen maastoon melko lähelle samaan aikaan, ja kokeilis lähtisikö Jeriko hakemaan vielä toista ensimmäisen tuotuaan. Tämäkin meni liian vaikeaksi, esineet vietiin vähän hassuihin paikkoihin ja me kuljettiin ryteikön läpi, Jeriko taas ihan pihalla. Kun esineet käytiin uudestaan näyttämässä ja viemässä niin kyllähän ne sitten nousi.
Kuvan ottanut Outi Toni
Päivällä oli vielä koira-toto. Yksitellen koiraa pidettiin lähtöviivalla kun omistajan juoksi maaliviivaa kohti ja koira päästettiin irti merkistä. Lämmittelin Jerikoa hölkällä, en halunnut että se reväyttää jonkun lihaksen kun on muutenkin jumeja, ja sitten höntsäsin narupallolla. Juostiin Matin kanssa molemmat ja mä kiljuin kuin syötävä ja kyllähän se Jeriko sieltä aika nopsaan meidät saavutti.
Kuvan ottanut Outi Toni
Loppujen lopuksi Jeriko sai toisen palkinnon temppuradalta pentuluokassa (Jeriko+Oiva+Sohvi), meidän joukkue sai kolmannen palkinnon rasteilta, ja Jeriko voitti pentujen välisen toto-kisan. Omalle kameralle ei oikein kuvia tullut, mm. Anita ja Outi kyllä räpsi muidenkin edestä, katsotaan jos joitain hauskoja kuvia saisi jossain vaiheessa näytille..
Sitten tuli kurja päätös viikonlopulle kun isä (jolla meidän kissat oli hoidossa) soitti että kissat oli päästetty lauantai-aamuna pihalle, mutta Lalli ei ollut tullut vieläkään takaisin. Siinä tuli sitten aika kiire lähteä ja jäi lähtökahvitkin juomatta, kaasu pohjassa Pälkäneelle. Kierreltiin ja huudeltiin siellä sitten useampi tunti, mutta ei löytynyt. Tehtiin katoamisilmoitus jota isä ja Taria lupasi huomenna levitellä ympäriinsä, suru puserossa otettiin sitten vain Lulu mukaan ja lähdettiin kotiin. :( Hirveä huoli on siitä meidän jästipäästä, mihin se on voinut mennä? Voi olla että se vaan lymyää jossain isän talon lähimaastossa eikä uskalla tulla esiin, tai sitten on voinut hyvin saada päähänsä lähteä kotiin kun ei oikein viihdy vieraissa paikoissa. Pahin vaihtoehto on sitten se että supikoira tms. on vienyt. :(
Tulisi nyt ehjänä takaisin! :'(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)