Jäähyväishakutreenit ja paimennusta

Keskiviikkona treenailtiin hakua. Nää oli Jerikon "jäähyväistreenit" hakuryhmässä, koska päätin tosiaan HK2-tuloksen saamisen jälkeen jättää sen hausta eläkkeelle. 3-luokkaan treenaaminen vaatisi kuitenkin paljon treeniä ja panostamista pitkän radan treenaamiseen, ja kun Jerikolla on monta muutakin lajia vielä niin päätin, että kevennetään sieltä hausta päin. Näin Jeriko saa yhden palautumispäivän lisää ja Jupiter saa jatkaa ryhmässä mun ainoana koirana. Eihän kahden koiran treenejä muutenkaan voisi ajatella jatkavansa kovin pitkään vaikka ryhmä on tosi ihanasti sen tähän asti sallinutkin. :)

Oli kyllä niin katkeransuloista ja haikeaa treenata Jeriko viimeistä kertaa. Tai ei se mikään varsinainen treeni ollut vaan hauska hömpöttely vaan. Jeriko sai nähdä, kun kaksi maalimiestä meni etukulmiin ja sitten hakea ne ihan haukun aloituksilla. Jeriko oli tietty aivan liekeissä tästä ja leikittiin pitkään maalimiehillä sekä sitten takaisin keskilinjalle tullessa. Toinen maalimies haukutti noin kymmenen kertaa ja haukku oli niin hyvä ja Jerikon työskentelytarmo niin ihana, että toiselle maalimiehelle kävellessä meinasi pala nousta kurkkuun ja roska mennä silmään. On vaan ollut niin huikean hieno matka opetella Jerikon matkassa tätäkin lajia. Mun kultapoikani, kiitos.
<3 nbsp="" p="">

Hakuporukalle tarjottiin mansikka-raparperipiirakkaa kiitokseksi ja HK2-koularin kunniaksi.

Jupiter pääsi toki myös treenaamaan. Tarkoitus oli alunperin tehdä hajuhakuja, mutta kun tuulta ei ollut ei sitten yhtään, niin päädyin kokeilemaan, että mitä tapahtuu jos otetaan taas taputusavut, meneekö pelkäksi juoksemiseksi. Maalimiehet siis hyvin piiloon ja taputusavut. Jupiter upposi hyvin ja vauhdikkaasti 50 metriin ja käytti nenää maalimiehet löytääkseen! Wuhuu! :) Neljä pistoa ja hyvät löydöt, hyvä treeni. Maalimiehillä vietittiin nyt myös enemmän aikaa, ja Jupiter leikki kivasti maalimiesten kanssa. Tuntui olevan jopa mieluisampi palkka kun ruoka, vaikka Jupiter onkin aika ahne. Tosi avoimesti se kyllä käyttäytyy ihan vieraankin maalimiehen kanssa, eikä leikkimisen kanssa mitään ongelmaa. Ottaa myös avoimesti suoraa kontaktia, josta nyt taas edelleen mietin, että ehkä oikeasti voisi koittaa tulisiko Jupiterista haukkuva. Mutta vasta kun vähän kypsyy vielä. :)

Seuraavan polven hakukoira

Ollaan myös treenailtu paimennusta. Jerikolla jakotreenejä on tehty aika paljon ihan oikeiden työtehtävien lomassa, kun porukkaa on jaoteltu, sekä sitten ihan oikeana harjoituksena. Jaot ja varsinkin jaetun porukan pitäminen on selvästi parantuneet treenin myötä. :) Tehtiin Annen luona keskiviikkona myös tolpalta ohjausta ajossa Peten ohjauksessa. Jeriko on kyllä aika tahmea ohjattava, kun se tuntuu joka kerta vähän miettivän, että onko mun antama käsky järkevä vai olisiko toinen suunta järkevämpi. Sitten kun yhden kerran taisteltiin suunnasta ja sain sen haluamaani suuntaan, niin Jeriko oli (yllätys yllätys) oikeassa ja lampaat meinasi liueta vauhdilla vedon suuntaan.

Perusongelma on myös siinä, että Jeriko ottaa pillikäskyjä tahmeammin ja sitten jos annan suullisen käskyn, se lähteekin kuin tykin suusta ja on ehtinyt flänkillä paljon pidemmälle kuin mitä oli tarkoitus ajon suunnan korjaamiseksi. Treenit siis jatkuu, jotta saadaan ajon ohjattavuus vielä paremmaksi.

 Jupiter on ottanut oikein ison harppauksen eteenpäin. Heti alusta lähtien sillä oli tosi voimakas halu pysäyttää lampaita ja hakeutui aina pääpuolelle. Tuolloin en vielä päässyt itse oikein kuvioon mitenkään mukaan. Kuitenkin kun se on päässyt meidän isolla porukalla käymään, on kaaret auenneet ihan itsestään. Se tekee tosi avoimia kaaria massana liikkuvalle ja osittain hajoilevallekin porukalle ja on jopa tehnyt ikään kuin hakukaaria kauempana olevalle porukalle. Tosin kaaret jää siihen vaiheeseen kun lauma lähtee liikkeelle kohti mua/vetoa ja sitten Jupiter vaihtaa suunnan ja tekee toisen laajan kaaren taas lampaden eteen niitä pysäyttämään. :D

No nyt siis on kaaret auennut myös pienemmässä aitauksessa ja voi pojat kuinka hienosti Jupiter työskenteleekään, flänkit hienosti auki, ottaa mut todella hienosti mukaan kuvioon ja ohjautuu kevyesti. Nostaa lampaita rauhassa liikkeelle vaikka lähtisi vähän raskaasti, eikä hermostu noston jälkeenkään. No, hehkutus menee vähän överiksi mutta summataan nyt vaikka niin, että olen niin tyytyväinen, että nyt täytyy vaan muistaa olla etenemättä sen kanssa liian nopeasti siitä huolimatta, että pystyisi, vaan annettava sen edelleen vaan fiilistellä ja kehittää omia taitojaan. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen miltä Jupiter näyttää. :))

Jeriko ja Ukko kävi torstaina kraniaaliterapiassa Sanna Hasulla. Tämä oli meille ihan uusi kokemus jota lähdettiin kokeilemaan, kun osteopaattiaika peruuntui ja tätä suositeltiin. Saattoi olla varsinkin Ukon kohdalla juuri se mitä tarvittiinkin. Ukolla oli tosi paljon jumeja erityisesti vasemmalla puolella kroppaa ja vasemmalla kylkikaaressa mahdollisesti merkkejä vanhasta vammastakin (revähdys?) jota käsiteltiin. Ukko on viime aikoina liikkunut aika huonosti, sillä on lanneselkä ollut köyryssä ja takajalat seisoessa kropan alla. Heti käsittelyn jälkeen lanneselän asento jo oikeni ja seisoma-asento oli parempi. Seuraavana päivänä Ukko jopa ravasi hihnassa kävellessä, enkä muista koska olisi niin tehnyt, kun lähes aina peitsaa siinä vauhdissa. Toivotaan, että tästä on apua Ukon jumitteluihin ja jos vaikka vielä olisi joku päivä tosiaan mahdollista vetotreenejäkin kokeilla.

Agikisat pitkästä aikaa ja Jupiterin treeniä

Lauantaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jeriko ja Jupiter oli molemmat treeneissä. Jerikon kanssa tehtiin rataa, mutta piru vie ei saatu 0-rataa tehtyä, kun aina putosi joku rima. Muuten kyllä rytmillisesti tosi hyvää menoa.

Jupiterin kanssa jatkettiin esteen tarjoamisharjoituksia. Ollaan siis aloitettu ihan sillä, että olen ollut polvillani siivekkeen vieressä ja siitä Jupiter sai palkkaa esteen tarjoamisesta. Sitten olen päässyt nousemaan seisomaan ja yksi este oli vaihtunut kahdeksi esteeksi. Nyt oli Jupiterin neljäs treenikerta. Edellisellä eli kolmannella pikku treenillä Tending-leirillä Jupiter alkoi selvästi hoksaamaan mistä on kyse. Nyt meni jo tosi kivasti ja tehtiin lopulta kolmeakin estettä putkeen. Hienosti Jupiter itse haki esteitä. :)

Eilen oli agilitykisat Tamskin hallilla. Edellisen kerran ollaan oltu Jerikon kanssa kisoissa toukokuussa ja Jerikohan mitattiin pikkumaksiksi, mutta päätin nyt kuitenkin ilmoittaa sen kisoihin kun oli pienet kisat tiedossa ja no, hyppyserti himottaa.

Ei ollut ihan meidän parasta menoa, mutta ehkä rimakin on noussut jo hieman liian korkealle, kun viimeisimmät tulokset on näyttänyt tältä.

Vuoteen mahtunut yksi riman pudotus ja kaksi hylättyä rataa, muut nollia. On se rima aika korkealla... :D Ekalta radalta (hyppyrata) siis vitonen kun muurin palikat käännöksessä tippui. Toisaalta ei harmita niin paljoa, kun voiton vei ja sertin sai Ilona ja Kiri. :) Ja muuten rata oli hyvä rytmillisesti, Jerikon kanssa on vaan niin vaivatonta mennä. :)

Toisena agilityrata, jolla tuli taas hölmö riman tiputus keinulta lähdettäessä ennen putkea. Taas muuten tosi kivaa menoa ja Jeriko on niin taitava teknisesti, että on vaan ilo tehdä sen kanssa, kun esim. kepeillä olin jo aivan pienen aavistuksen liian edessä ja silti se päättää ottaa sen ekan välin. :)

Viimeisenä sitten agirata, jolta lopulta tulikin se nolla, mutta se oli näistä radoista ehkä huonoin. Varsinkin radan lopussa olin rytmissä vähän edellä ja etenemä ei ollut niin hyvä. Mutta nolla kuin nolla.

Aloin nyt miettimään, että kun Jeriko kerran mitattiin pikkumaksiksi, niin onko ny tjärkeä käydä kisoissa vanhoilla korkeuksilla. Itse asiassa mietin jo lauantaina alueellisen valkun treeneissä, että olisin tosi paljon halunnut jo tehdä matalammilla rimoilla Jerikon kanssa, mutta en viitsinyt kun oli kisat tulossa. Jos nyt tekisin päätöksen, että ei enää loppuvuodesta kisata, niin voisin keskittyä treeneissä hakemaan rytmiä niillä matalammilla rimakorkeuksilla, kun Jerikon vauhtikin siitä sitten nousisi.. ;) Eikä se tietty mitään lopullista ole, jos olisi joku pakko päästä vielä kisaamaan vanhoilla korkeuksilla niin uskon, että 1-2 treeniä riittäisi kertomaan Jerikolle mitä korkeutta mennään. Rimavarma koirahan se on yleensä ollut. Eli ehkäpä meidät nähdään seuraavan kerran kisaradoilla vasta vuoden vaihteen jälkeen. Ehkäpä. ;)

Ukkoa en tosiaan mittauttanutkaan mittaustilaisuudessa, koska sen kanssa olin jo tehnyt päätöksen lopettaa agilityn. Ukko ei ollut koskaan agilitystä kunnolla syttynytkään ja kun keväällä tuli ontumisia, niin päätin että siitä lähdetään ensimmäisenä keventämään ja toivotaan vielä, että vetohommia ehkä pystyisi tekemään. Nyt Ukko on vaikuttanut olevan ihan ok eikä ainakaan siitä yhdestä canicross-lenkistä tullut ontumisia tai mitään, mutta en olekaan sitten ehtinyt enempää käyttämään. Pitäisi testata miltä näyttää. Rallitokon koekalenteria katselin myös vähän ja eiköhän me mennä vielä alokasluokkaan syksyllä/loppuvuodesta.

Jupiterin ilmoitin agilityn alkeiskurssille, joten syksyllä aloitellaan sitten agilityn oppeja pikku hiljaa ihan viikkoryhmässä rauhakseen. Mikään kiire ei ole.

Lampailla Jupiter on käynyt ehkä kahdeksan kertaa tähän puolen vuoden ikäänsä mennessä. Olen tosi varovaisesti yrittänyt edetä sen kanssa, enkä ole lähtenytkään vaatimaan mitään, esitellyt vaan lampaita ja katsonut mitä Jupiter esittää mulle. Mutta hitsi se näyttää hyvältä! Varsinkin viime treeneissä se esitteli niin hienoja juttuja, että olin ihan haljeta. :)) Mutta nyt vaan jäitä hattuun ja katsotaan rauhassa miten se tästä kehittyy.

Tending-leiri

Viime perjantaina päivystysvuorosta vapauduttuani pakkasin kamat ja lähdettiin Jupiterin kanssa ajamaan kohti Hartolaa ja Kunkkulan leirikeskusta, jossa oli luvassa Tending-leiri. Nyt tosiaan vain Jupiter matkassa mukana ja Jerikokin sai vaan lomailla kotona.

Perjantaina iltapäivällä oli vielä vuorossa Oili Huotarin tokotreenit. Tai meidän tapauksessa tottis-ajatuksella, mutta samat perusteet ja vielä ollaan hyvin perusteissa. Pekka Korrin kanssa oli myös erittäin hedelmällinen keskustelu lelun palauttamisesta ja koiran palkkaamisesta ylipäätäänkin.

Olen ongelmoinut sen kanssa, että en ole saanut Jupiteria vieläkään palauttamaan leluja mulle. Kahden lelun leikki sujuu hienosti ja kun juoksen poispäin tulee usein lelu suussa mukana perässä ja saan sitten vaihdettua sen. Jupiter vaihtaa myös vihjesanasta sujuvasti lelusta toiseen. Mutta jos yhtään passivoidun, jää Jupiter vaan "omimaan" lelua maahan eikä sitä saa millään innostettua tulemaan luokse tai jos tuleekin, niin tulee ilman lelua.

Mietin jo tähän, että pitäisi ihan vaan paneutua opettamaan esineiden palautusta mikä varmasti pitääkin tehdä, mutta lelun ja palkkauksen kanssa Pekka nosti esiin ajatuksen, että onko palkkaus hyvä, jos siinäkin sanellaan koiralle säännöt. Ensin pitää tehdä joku tehtävä niin kuin sanon ja sitten vielä palkkautua niin kuin sanon. Ikään kuin ihmiselle palkkakuitin mukana tulisi lista miten palkkarahansa saa käyttää eikä sitten mitenkään muuten.. Pisti miettimään, että jos tuota omistushalua on, niin paras palkka on varmaan antaa Jupiterin pitää lelua vaan itsellään leikin jälkeen ja sitten vasta ennen seuraavaa tehtävää ottaa se pois..

Oililta tuli myös hyviä ajatuksia. Tehtiin nyt vauhtinoudon alkeita, jota olen siis pelännyt alkaa harjoittelemaan ettei Jupiter alkaisi omimaan vaan sitäkin. Mutta tästä ei pitäisi olla pelkoa, kun lelu on se arvokkaampi, joten lähdettiin tätä harjoittelemaan. Lisäksi tehtiin muutama vauhtiluoksetulo.

Lauantaina ja sunnuntainakin treenattin sekä hakua että jälkeä. Molempina päivinä siis yhdet treenit molemmista. Jäljen suhteen tehtiin keppi-ilmaisua keppiruudussa ja hyvin lähtee kyllä sujumaan. Ainut, että viimeisessä harjoituksessa myös tässä alkoi näkymään Jupiterilla halua omia keppiä ja maahanmenon sijaan ottikin kepin suuhun ja lähti hipsimään kauemmaksi... Täytyy nyt yrittää parantaa palkkaa, ettei liikaa tulisi tuollaista ajatusta ja sitten ongelmia keppi-ilmaisuun sen vuoksi...

Hakutreeneissä tehtiin hajuhakuja. Lauantaina meni paremmin, sunnuntaina alkoi olla jo aika väsynyttä poikaa ja ilmakin sattui sitten just Jupiterin vuorolla ihan totaalisesti seisomaan. Hyvin näytti kyllä hoksaavan hajuhaun ideaa ja tosi kivasti työskenteli. Tällä nyt sitten vielä jatketaan. :)

Kaiken kaikkiaan tosi kiva leiri oli. Paljon uusia mukavia ihmisiä ja muutamia vanhoja tuttujakin toki. :) Viikonloppu meni kuin hujauksessa ja Jupiter oli mallikkaasti reissussa mukana. :) Tavattiin myös Jupiterin veljiä Kiilaa ja Keeperiä. On niissä paljon samaa, mutta toki myös eroja. Hauska nähdä millaisia näistä pojista kasvaa. :)

Reissun jälkeen käytiin kotona vielä uimista harjoittelemassa ja täytyy sanoa, että ei tuo Jupiter vielä ole mitään uima-maisterin taitoja osoittanut... :D

Liika harjoittelu ei tuota tulosta

Meillä oli Jerikon kanssa eilen jälkikoe Hämeenkyrössä. Kokeen tuomarina toimi Kari Santikko ja sitten oli Outi-niminen harjoittelijatuomari. En nyt muista sukunimeä. :)
Koe alkoi jälkisuorituksilla. Maastothan on Hämeenkyrössä aivan priimaa joten janapaikkakin oli sen mukainen. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan, jälki oli itse asiassa jo puolessa välissä ja Jeriko reagoi siihen hyvin ja pysähtyi kuin seinään. Tarkasti hieman vasemmalle päin, mutta lähti sitten oikealle sen näköisenä, että uskoin jäljen menevän sinne. Takajälki se kuitenkin oli. Janalta pisteitä 34/40.

Itse jäljestys oli aivan priimaa. Jeriko meni kuin raiteilla ja kulmat meni todella hienosti. Kaikki kuusi keppiä nousi. :))

Esineruutupaikalla lenkittäessä Jeriko lutkutteli jotain pissaa maassa ja sitten esineruutuun mennessä ilmoittautumaan iski myös nenän maahan. Outoa käytöstä! Lähti ruutuun hyvin, mutta ei kyllä etsinyt ihan niin päämäärätietoisesti kuin osaa, eikä edennyt alueella niin hyvin. Ja sitten kävi vielä niinkin, että Jeriko nosti koipea oikeaan etureunaan ihan yhden esineen lähelle ja nosti sen vasta sen jälkeen. Haisteli puskaa siis pitkään ja nosti sitten jalkaa. En tiedä mikä ihanuuksien ihanuus siellä oli Jerikon mielestä liikkunut... Prkl. Juuri ja juuri riitti aika kaikkien esineiden nostoon ja pisteitä 28/30. Maastosta siis 192p.

Tottikseen mennessä oli siis tiedossa, että pisteitä tarvitaan 79p. Aika tiukka paikka ilman hyppyäkin, mutta Jerikon tottis oli taas aikas huonoa. Taso on laskenut tämän kesän aikana tosi paljon! Jeriko haukkui taas mun käskytyksille ja edisti. Pitkällä menosuoralla haisteli maata (!!)  ja sitten taas vähän keuli. Liikkeestä istumiseen lähdössä haukkui ja edisti niin pahasti, että tiesin jo varmaksi ettei istu. Olisi pitänyt saada se edes rinnalle, että olis ollut jotain mahdollisuutta. Hyppyä ei hypännyt niin kuin ei ole kokeissa hypännyt enää aikoihin. Muita liikevirheitä ei tullut, mutta liikkeiden väleissäkin Jeriko meinasi haahuilla ihan omiaan ja jouduin kerran kunnolla ärähtämään sille seuraamiskäskyn. Pisteitä 71p eli 2-tulos ja himottu ykkönen jäi 7 pisteen päähän.

Pisti sitten miettimään, että missä vika, kun taso on selvästi laskenut. Ennen aina niin luotettava Jeriko, onkin vireensä osalta täysin arvaamaton. Liikevirheitä tuli toki aiemminkin, mutta vireen ja keskittymisen kanssa ei ole koskaan ollut tällaista ailahtelua. Mitä on uutta? Mitä on tehty toisin?

Jupiter on toki tullut uutena asiana ja se voi toki sekoittaa pakkaa. Ukonkin tulo aiheutti notkahduksen Jerikon tokosuorituksissa ja monta voittaja-luokan koetta meni penkin alle sen vuoksi. Tuolloinen notkahdus meni kyllä ohi nopeammin eikä nyt arjessa näy mitään reagointia Jupiteriin, joten en jotenkin usko, että tämä olisi ainakaan pääasiallinen syy.

Lopulta tulin tulokseen, että todennäköisesti syy on treenin määrässä ja laadussakin. Tänä kesänä ollaan treenattu tottista ihan tottiskentällä enemmän kuin koskaan. Olen myös yrittänyt tehdä treenejä ajatuksella ja rikkoa kaavaa, mutta tottissuoritukset ovat siitä huolimatta heikentyneet. Ja sitten Juha Korrilta saadun neuvon mukaan aloin tekemään vielä enemmän palkattomuustreeniä. Mikään näistä muutoksista ei ole ainakaan parantanut koesuoritusta.

Kävi kyllä jo mielessä, että pitäiskö vaan haudata haaveet käyttövalioitumisesta, mutta kuulin aika monelta bordercollieomistajalta samanlaista kokemusta, että runsas treenaaminen ei toimi, ja treenitauot ja kevyempi treenaaminen on tehnyt hyvää. Tämä vahvisti omaakin ajatusta ja päätin, että nyt pistetään tottistreenit ihan kokonaan tauolle. Katsotaan missä vaiheessa ja missä muodossa sitten lähden taas treenaamaan vai mennäänkö ihan kylmiltään kokeeseen. Hyvä puoli tässä on myös se, että näin jää myös enemmän aikaa Jupiterin kouluttamiseen, kun tottiskentällä käytetty aika voidaan treenailla kotona.

Jää myös enemmän aikaa paimennustreeneille. ;) Joista puheenollen otin Jerikon kanssa jako- ja häkitystreeniä ja molemmissa alkaa löytyä tatsi. :) Jupiter kävi vähän omatoimisesti lampaita liikuttelemassa, mutta varsinaista treeniä kokeillaan joskus 1-2 viikon päästä. :)

Jupiter on jo vähän reilu 6kk ikäinen. Siitä on kyllä kasvanut komea poika. :)