Apina alas selästä

Huh kuinka tunteikkaat kaksi päivää takana. Paimennuskisoista kyse, mistä muustakaan.. ;)
Eilen siis aloitettiin ja 3-luokka ensin, Jeriko heti kolmantena starttaamassa. Lampaat oli vähemmän paimennettuja ja nuoria, melko meneviä, mutta rauhoittuikin sitten kun koira osasi käsitellä oikein hyvin. Jeriko kuului tosin kategoriaan "iik, mikä helkkari toi on?"... :P

No, alku lähti silleen, että lähetin Jerikoa vasemmalta (rata tosiaan samoin päin kuin viimeksi ja treeniaitaukset+poistovarikon portti jäi vasemmalle), mutta ehkä hieman epäselvällä lähetyksellä ja Jeriko lähti aivan suoraan. Pysäytin ja siitä uudella käskyllä lähti vasemmalle, mutta kapeammalle kaarelle kuin mitä Jerikolla on yleensä tapana tehdä. Lampaat lähti myös valumaan ennen aikojaan pitkälle oikealle (valui tosi monilla ja kaikille pidettiin tai oltiin pitämättä samalla tavalla, reilu peli) ja Jerikolla oli sitten pitkä matka saada ne kiinni. Nosto näin ollen ei juuri ollut ja suunta väärä. Pisteitä olisi tullut kaaresta 10/20, nostosta 1/10 ja kuljetuksesta ohjaajalle 3/20.

Tässä kohtaa lampaat kauhistui Jerikon pompottavaa liikkumistyyliä ja otti jalat alleen, kuljetus ohjaajalle siis vauhdikas eikä Jeriko oikein edes saanut flänkeillä niitä silleen kiinni, että olisi pystynyt kunnolla jarruttamaan. Otti kyllä käskyt hyvin ja yritti. Tolppa saatiin kierrettyä, mutta sitten koko triangeli mentiin samalla vauhdilla. Yritin pysäyttää Jerikoa ja jättää kauemmaksi jos lampaat rauhoittuisi, kun saavat tilaa, mutta sama vauhti jatkui ja sitten Jeriko oli taas jo niin kaukana, että ei flänkeillä saanut kiinni eikä pystynyt kunnolla jarruttamaan. Triangeli mentiin kuitenkin jotakuinkin läpi täysin offlinessa, pisteitä 3/30. Jakorinkiin en saanut lampaita millään rauhoittumaan, kun sama ongelma jatkui. Laitoin Jerikoa maahan ja yritin itse "ottaa lampaista koppia" ja pysäyttää, mutta ne juoksi vaan musta ohi. Lopulta tuomari keskeytti, koska ei saatu lampaita haltuun. Jeriko oli aivan loppu, joten olisi kyllä pitänyt itse ymmärtää keskeyttää jo aiemmin, kun näki ettei mitenkään saada niitä rauhoittumaan..

Ukon kanssa sitten odoteltiin 1-luokan alkuun. Ukkokin starttasi luokan alkupäässä. Hakukaari lähti ihan hyvin, mutta sitten Ukko alkoi leikkaamaan sisään ja oli mun nähdäkseni kääntymässä ihan suoraan lampaiden sivulta jo nostamaan, joten pysäytin. Uudella käskyllä Ukko jatkoi eteenpäin, mutta lampaat oli jo lähtenyt liikkeelle ja nostossa väärä suunta. Ohjaajalle kuljetuksessa Ukko otti kohtalaisesti suuntakäskyt, mutta sai sitä kyllä niistä muistutellakin ja sitten kun sain sen flänkille, niin saatoin itse laittaa uudelleen maahan liian nopeasti. Hakukaari 13/20, nosto 1/10, kuljtusohjaajalle 8/20.

Sitten alkoi hyvä osa. Poispäinajon ja kuljetuksen Ukko kyllä osaa hyvin, joskin kuljetuksessa vähän välillä meinaa puskea ohi. Poispäinajo kuitenkin 10/10 ja kuljetus 18/20 (jossain kohtaa oltiin linjalta sivussa). Häkitys meni myöskin nappiin 10/10. Häkistä ulos otossa Ukko kertaalleen vaihtoi suuntaa kesken, mutta muuten ok 9/10. Kokonaispisteet hausta 22/25 ja kokonaisuudessaan 69p eli Paim1 jäi edelleen haaveeksi.

Kyllä nyt ihan suoraan sanon, että itku tuli. Olin ihan epätoivon musertama ja lannistunut. Tää oli Ukon 13. startti kennelliiton kisoissa 1-luokassa kahden vuoden aikana eikä vieläkään lupaa siirtyä eteenpäin vaikka musta on koko ajan tuntunut, että edellytykset sille olisi koska vaan. Tuntui, että paha onni seuraa meitä enkä voi sille mitään ja teki mieli heittää hanskat tiskiin ja joko perua seuraavan päivän startti kokonaan tai pyytää joku muu menemään Ukon kanssa jos sitten vaikka olisi parempi onni.

Oltiin yötä Katjan luona ja Emmikin tuli treenaamaan. Ei todellakaan tehnyt mieli itse treenata, olin niin epätoivoinen. Laitoin Ukon kuitenkin hakemaan lampaat, kun ne oli osittain metsän peitossa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Ukko laajensi itse vielä lähempänä ja teki kaikin puolin hyvin. Sama vastaavasti pihan puolelta hakiessa, laaja hyvä kaari ja otti heti lie downin. Jotenkin Ukon on helpompi tehdä hyvä kaari, kun se ei näe kaikkia lampaita. Sama tilanne meillä kotona. Rehellisesti sanottuna uskon kyllä, että osittain johtui myös siitä, että kun olin niin pettynyt ja vihainen (no, se on ehkä väärä sana, mutta äärimmäisen pettynyt ja huonolla tuulella), niin Ukko ei "uskaltanut" omia lampaita itselleen ja säätää omiaan. Mä en myöskään todellakaan pystynyt keskittymään treenaamiseen vaan onnistuneen lie downin jälkeen otin vaan Ukon pois lampailta. Jerikon kanssa otin tolpalta ajo -treeniä johon Katjan herkät pässikaritsat oli just hyviä, koska reagoi ihan samalla tavalla Jerikon olemukseen kuin Klossnereiden lampaat päivällä. Se on vaan niiiiin pelottava. :P Saatiin ne kuitenkin vähän rauhoittumaankin, mutta ei mun olis kyllä Jerikoakaan pitänyt silloin treenata, koska hinkkaamiseksi meni, tein vielä jakoa ja juoksutin koiraa ihan suotta.. :(

Tänään sitten uusi päivä. 3-luokka aloitti taas, Jeriko nyt luokan loppupäässä ja samaiset lampaatkin oli tänään selvästi rauhallisempia kaiken kaikkiaan koko luokan ajan. Jerikon vasen hakukaari oli tälläkin kertaa totutumpaa huonompi, hieman suppea kun normaalisti Jeriko tekee myös vasemmalle hyvin laajoja (mutta sopivia) kaaria. Lampaat lähti taas liikkeelle ennen kuin Jeriko oli tasapainossa, mutta kaarikin oli tosiaan ahdas. Ohjaajalle kuljetuksessa tultiin offlinessa ja melko lujaa vaikka ei kyllä samaa vauhtia kuin eilen. Kaari 15/20, nosto 1/10, kuljetus ohjaajalle 2/20.

Sitten tuli aivopieru. Että piti sellainenkin mennä tekemään, että kierrätin tolpan väärään suuntaan ja lähdin Jerikolla ajattamaan lampaita väärään suuntaan! Olin tekevinäni eilispäivän rataa, kun tänään oli eri suunta ja ihan varsinkin hyvin tiesin sen. Tajusin vasta puolessa välissä ensimmäistä suoraan, että nyt mennään aivan väärään suuntaan ja piti ihan kysyä tuomarilta, että mitä mä nyt teen. :D Täyskäännös siis, tolpan kierto siihen oikeaan suuntaan ja sitten jatkettiin. Ylimääräinen kierros vei toki aikaa ja pisteitä, ja sen lisäksi Jerikon voimia. Sama fiksu ohjaaja joka ajoi rataa väärään suuntaan, tajusi vasta tuomariauton takana vuoroaan odotellessa, että ei ollut koko aamupäivän aikana antanut koirille autoon juotavaa, joten ihan kuivin suin sai koira helteessä juosta. Helkkari mikä idiootti! No, poispäinajossa ei linjat ihan pitänyt, mutta selvittiin, pisteitä 7/30. Nyt saatiin lampaat jakorinkiin rauhoittumaan, yrityksiä jakoon tarvittiin kuitenkin useampi ja siitä pisteitä vain 1/10. Maltan ristillä loppui sitten aika. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jäi jotain pisteitä käteenkin ja niiden vähyys on kyllä nyt ihan musta kiinni. Jeriko yritti hienosti, otti pääasiassa käskyt hyvin ja olen kyllä tyytyväinen puudeliini.

Sitten taas odoteltiin Ukon vuoroa ja nyt muistin antaa juotavaakin autoon ja Ukkohan joi. ;) Hakukaari oli Ukolla taas loppuosastaan vähän suppea, mutta en nyt puuttunut, 16/20. Nosto 1/10, väärä suunta? Kuljetus ohjaajalle osittain linjasta sivussa 10/20. Yhteensä hakupisteet 27/50. Poispäinajo ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeksi ja just ennen ekoja portteja Ukko otti yhden suuntakäskyn väärin ja tämän seurauksena yksi lammas tuli ohi. Pisteitä 7/10. Kuljetus taas oli hyvä 20/20, häkitys oikein oivallinen (Ukko on näissä mun mielestä kyllä tosi hyvä) ja häkistä otto samaan tapaan kuin eilen 9/10. Kokonaispisteitä nyt siis 73 ja PAIM1!!!!!!!!

Nyt voisin hyppiä kattoon, mutta suoraan sanottuna oli niin tyhjä olo tuon jälkeen ja huojennus jotenkin niin suuri eilisen pettymyksen jälkeen, että pidättelin vaan itkua. No, ei se ihan koko aikaa edes pysynyt hallussa. Asiasta oli tullut mulle elämää isompi ja nyt kun sai apinalauma pois selästä oli tunne ihan käsittämätön. Pikku hiljaa siitä toivuttiin kyllä ja tosiaan nyt ei meitä sitten enää 1-luokassa (todellakaan!) nähdä. Nyt hengähdetään, jatketaan treeniä ja startataan joskus 2-luokassa rennommalla fiiliksellä. Huh huh.

PAIM1 PPR1 Woollandian Ukko :)

Nämä on ansaittu. :)

Paimennusta ja tottispohdintaa

Perjantaina käytiin Peten luona paimennusta treenaamassa Ukon ja Mustin kanssa. Ukon kanssa edelleen taistellaan tuon silmän käytön kanssa ja pienen pätkän mun ja Ukon treeniä nähtyään Petekin totesi, että se on flänkeilläkin koko ajan kiinni lampaissa, flänkit on sen vuoksi suppeampia ja lampaat lähti aluksi tosi liukkaasti alta pois, koska Ukko "häiritsee" niitä kaarillaankin. En vaan ole saanut sitä vielä tähän päivään mennessä kunnolla irrottamaan vaikka pääperiaatteessaan tiedän miten pitäisi toimia. Pete sitten mun pyynnöstä otti Ukon ohjattavakseen ja on se Ukko kyllä aikamoinen luupää, Petekin sai tehdä töitä sen kanssa, mutta tuli sieltä jo edistymistäkin. Jännä havainto oli, että Ukossa on paljon samaa kuin Peten Spotissa, mutta toki Pete on päässyt noihin asioihin puuttumaan oman koiransa kanssa huomattavasti aikaisemmin kuin mitä nyt Ukon kanssa yritetään. Ukolle siis jatkossakin taas lampaista irrottamistreeniä tiedossa, toivotaan että tuottaa tulosta ja saatais vielä kaivettua se pidemmän etäisyyden päässä ohjattavuus tuosta koirasta.

Mustin kanssa tehtiin aika perustreeniä, flänkkejä ja peruskuljetusta, mutta nyt erityisesti kiinnitettiin huomiota vauhtiin flänkeillä ja otettiin vauhtia pois jos lähti kaahaamaan. Peruskuljetuksessa ajosta ja erityisesti nostohetkestä myös vähän vauhtia vielä rauhallisemmaksi ja hyvältä kyllä näytti. Jatketaan tästä eteenpäin ja tarvittaessa muistutellaan tuosta vauhdista. Hyvin Musti kyllä kuuntelee. :)

(c) Päivi Sumulehto

Jerikon kanssa ollaan pk-hypyssä taas eteenpäin ja takaisin kohti sitä tasoa joka oli saavutettu ennen viimeisimpiä jumeja. Olen nyt ottanut itseäni kunnolla niskasta kiinni eikä tehdä mitään älyttömiä määriä toistoja. Tänään tehtiin ensin kaksi toisto 95 cm, sitten Ukko teki välissä ja tämän jälkeen Jerikolle kolme kertaa 1m (ekalla toistolla rima tippui joten paluuhyppy oli ihan matala, toisella kiersi paluun ja kolmas onnistunut mennen tullen). Tästäkin toistoja haluan ehdottomasti alemmaksi, eli jatkossa (jos ei jotain erityisiä ongelmia ilmene) otetaan heti 1m ja jos onnistuu heti ekalla hyvin niin sitten jätetään siihen toistoon. Muutamaa toistoa enempää ei tehdä kerralla eikä hyppyä treenata mitenkään päivittäin. Jotenkin lähtenyt itsellä lapasesta aiemmin toi treenaaminen ja nyt on ehkä todella syytä ottaa mallia huipuista ja tehdä vain harvoin sitä metriä.

Muutenkin olen pohtinut meidän tottiksen treenaamista. Nyt kun on SM-kisoja varten alkanut treenaamaan, niin on treeni aika paljon muuttunut ja ryhdistäytynyt. Vaikka kyllähän sitä aina pitäisi treenata yhtä tarkasti, riippumatta siitä mitä varten treenaa! :D Tosi paljon on kyllä ollut parantamisen varaa omassa viime aikojenkin treenissä, meidän alkuaikojen treeneistä nyt puhumattakaan. Onneksi Jeriko on anteeksiantavainen ja muovautuvainen eli ehkä vielä saadaan tottis hiottua SM-tasolle ja päästään näyttämään mitä Jeriko oikeasti osaa jos vaan on viety kunnolla määrätietoisesti treenejä eteenpäin.

Treenileiri ja muuta treenailua

Nyt on jäänyt niin paljon treenejä kirjoittamatta ylös, joten yritän vaan purkaa treenien pääpointteja tähän. Viime viikolla taisi olla paritkin paimennustreenit, joista toiset Päivin luona Siuntiossa. Mustin kanssa tosi hyvä pointti tuli Päiviltä, että pitää muistaa pitää "oma puoli" ja jarruttaa/pysäyttää lampaat meidän väliin, jotta Musti saa oikeasti nostaa niitä. Jälkikäteen myös NextStep-ryhmässä Anjalta hyvä muistutus, että pitäisi muistaa vaihdella treeniä, etten aina jumitu treenaamaan samaa asiaa koko treenin ajaksi. Näin käy tosi usein ja pitäisi tehdä aina vaan muutama toisto samaa asiaa ja vaihtaa sitten treenin aihetta, jotta koiralla pysyy mielenkiinto ja se todella työstää lampaita.

Ukon kanssa hoksasin, että kun hakukaarta tekee lyhyinä flänkkeinä, pysyy korvat paremmin auki, jolloin pystyy kuuntelemaan myös hakukaaren päässä. Jos Ukon päästää "liian pitkälle", on se jo omassa tilassaan eikä kuuntele. Sunnuntaina käytiin Woollandiassa treenaamassa ja saatiin myös Marikalta hyvää apua Ukon treenaamiseen. Tehtiin osittain hakukaarta pätkissä, mutta sitten välillä myös kokonaisuudessaan, mutta kävelin lähemmäksi, jotta Ukko kuuntelisi kaaren päässä paremmin. Jos se silti ei kuunnellut ja lähti ajamaan vaikka on käsketty maahan, otettiin Ukko kokonaan pois lampailta ja tämän myötä seuraavilla kerroilla Ukko kuuntelikin paremmin.

Jerikon kanssa tehtiin Somerolla pitkiä hakuja ekalla kierroksella. Sellaista 3-luokan tasoista hakukaarta, niin pitkä kun siihen pellolle nyt sai. Tosin ei ollut sama pelto kuin viimeksi kisoissa, jossa on ne treeniaitaukset hämäämässä.. Nyt ei ollut mitään ongelmaa sinänsä, mutta oikean puolen hakukaari on kyllä aivan poskettoman laaja.. Jeriko juoksee ihan aidan vieriä, katselee kyllä missä lampaat on ja kun Marika yhdellä toistolla testimielessä päästi lampaat valumaan, niin löysi ne kyllä eikä vaan mennyt siihen missä Marika (ja Satu) oli, mutta jos olis vauhdikkaat lampaat, niin tuollaisella överikaarella äkkiä ehtis jo menettää lampaat, kun menis niin kaukana.. Aika yllättävä ongelma näyttelylinjaiselle koiralle sanoisin... :D Vasemman puolen hakukaari on Jerikolla selvästi parempi, sellainen maltillisen kokoinen ja riittävän laaja kuitenkin ettei häiritse lampaita liian aikaisin. :)

Lisäys: Unohdin tähän mainita, että toisessa treenissä annettiin Jerikon tehdä itsenäisemmin. Otin sen poispäinajoon, annoin suunnan enkä sitten käskyttänyt enää mitään. Hienosti Jeriko kyllä piti suuntaa ja välillä esimerkiksi aitaa päin tullessa, kun lampaat lähti kääntymään, tasapainotti niitä suoraa linjaa kohden. Siinä ihan vahingossa tuli tehtyä tällä tyylillä triangeli-ajo ja hyvin meni. :)

Jerikon kanssa ollaan nyt keskitytty tottiksissa hiomaan yksityiskohtia. Maanantaina tehtiin liikkeiden välejä, siirtyminen paikallaoloon ja palkkasin siinä. Paikallaolon jälkeen siirtyminen odottamaan parin "eteenmenoa" (eli muut treeniä) ja siinä palkkailin perusasennossa Jerikoa kontaktista ja hienosta kyllä pitikin tosi pitkään. :) Jäävät tehtiin ja suoraan palkka, kun otti oikean asennon. Istuminenkin onnistui hienosti. Kapulatelineeltä esteille siirtyminen oli kaikkein vaikein. Siinä on varmasti vähän painettakin mukana ja kontakti tippuili. Hypylle siirtyminen otettiin kahteen kertaan. Esteitä ei varsinaisesti kuitenkaan tehty. Lopuksi vielä seuraaminen ikään kuin olisi esteiltä tultu eteenmenoon, mutta Jeriko ei kyllä mennyt hämyyn, koska mitään edistämistä ei tässä tullut. ;)

Ukolle kävi treeneissä taas ikävä sattumus ja treeni jäi lyhyeen. Tultiin kentälle ampumista varten, seurautin Ukon kentälle ja pysähdyin puolen välin tuntumaan perusasentoon tarkoituksena palkata ja jatkaa sitten seurauttamista kun alkais paukkuja tulemaan. Ei ehtinyt (onneksi) yhtään paukkua tulla, kun takaa iso uros kaatoi liinassa ohjaajansa ja puraisi Ukkoa alaselkään/pyllyyn. Täysin varoittamatta siis tapahtui eikä mitään ehtinyt tajuta ennen kuin se jo puri Ukkoa, Ukko vinkaisi ja mä huudahdin ja hypättiin molemmat eteenpäin. Yritin siitä kerätä itseni, huikkasin nopeasti, että nyt ei sitten ammuta ja leikitin Ukkoa vaikka olin aivan itku kurkussa ja poissa tolaltani.

Ukolle on nyt tämän kevään aikana käynyt kaksi kertaa toinen koira varoittamatta päälle, nyt ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta ekalla kerralla Ukko sai jalkaan vuotavan ja myöhemmin tulehtuneen haavan. Viime kesänä kävi myös useampi yllättävä päällekäyminen Ukolle. Jotenkin tämä tausta säikähdyksen kanssa sai mut aivan pois tolaltani, olin ihan epätoivoinen, että miten Ukolle voi aina käydä näin, miten voi olla noin huono tuuri. Onneksi Ukko palautui tästä puremisesta nopeammin kuin minä, leikittiin hetki ja vein Ukon sitten autoon. Mun psyyke ei olisi siinä tilassa mitenkään kestänyt ampumista ja itkuhan mulla sitten tuli, kun sain Ukon pois käsistä. :( Tosiaan, onneksi Ukko tuntui pääsevän sattuneesta nopeasti ihan täysin yli. Toivotaan, että nää Ukon epäonniset tapaukset olisi jo tässä. :(

Immi tuli meille tiistaina "treenileirille" ja jatkettiin keskiviikkona tottistreenejä. Jerikolle tehtiin ensin luoksetuloihin ja noutoihin nostattavaa treeniä, jossa Immi piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten kutsusta tulemaan. Toisella vuorolla tehtiin taas jääviä ja palkattiin niistä suoraan. Ukolle tehtiin ikään kuin sama treeni, mutta sitten myös perusasennosta liikkeellelähtöjä, kun Ukolta tuppasi kontaktilaskemaan. Tuli sellaista paimenlinjaisen pään elämistä ylös alas, kun pitää vähän kytätä ja vaania ja sitten välillä taas nostaa kontaktia. Myöhemmin esineruutuun valmistuessa palautui taas mieleen, että toi pään eläminen ylös alas jää ja kontakti paranee, kun palkkaakin namilla eikä lelulla. Päässyt unohtumaan...

Esineruudussa tehtiin nyt motivoivaa treeniä. Ruudussa oli seitsemän esinettä ja Jerikolla nostatin niistä viisi nopeaan tahtiin. Ukko nosti neljä. Hyvä ja motivoiva treeni. :) Jerikon kanssa on ollut tällä kaudella ehkä vähän työskentelyssä motivaation laskua nähtävillä ja hoksasin ehkä mistä se johtuu. Joskus viime vuonna aloin palkkaamaan Jerikoa lelulla erikseen, tarkoituksena saada Jerikolle lisää vauhtia palautukseen. Aiemmin oli siis leikittänyt esineillä ja leluun Jeriko ei kovin hevillä ole edelleenkään vaihtanut. Etsintämotivaatio on ehkä kuitenkin laskenut, kun esineillä leikittäminen on loppunut, joten nyt palattiin takaisin siihen vanhaan tapaan.

Tehtiin myös jälkeä sekä tiistaina että keskiviikkona. Tiistaina Jerikolle 1 km pituinen jälki, jonka itse tallasin. Tein nyt ekaa kertaa alaspäin viiston janan, jälki lähti janalta siis vasemmalle ehkä 45 asteen kulmassa takaisinpäin. Tarkoitus oli kyllä tehdä loivempi kulma, mutta toisin kävi.. Muutenkin vähän mokailin tallatessa ja melkein leikkasin oman jäljen. Jeriko otti ensin takajäljen ja mun sekoiluni jäljellä aiheutti myös ongelmia, mutta silti vain ensimmäinen keppi jäi (jota en itsekään nähnyt missään selkeällä kalliopaikalla mihin sen jätin).

Immi talloi Ukolle tiistaina n. 500m pitkän jäljen, ja Ukko kaahasi aivan hulluna, nosti vain kaksi keppiä kuudesta.

Keskiviikkona Immi tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Jerikon janalla jälki lähti taas oikealle alaviistoon ja nyt Jeriko selvitti janan hienosti, tarkasti pari askelta ja valitsi sitten oikean suunnan. :) Jerikolta jäi yksi keppi tosi vaikean kohdan jälkeen, mutta kaikki muut kepit nosti vaikeasta maastosta huolimatta todella hienosti. :)

Ukko kaahasi taas melko kovasti, nosti keppejä vähän paremmin, mutta silti kaksi keppiä jäi (ekan kyllä pyysin takaisin nostamaan). On kyllä tuo Ukon keppien nostaminen heikentynyt. Mitäköhän siinä on tapahtunut, en osaa sanoa. Jeriko ilmaisee nyt keppejä paremmin kuin Ukko.

Jerikolla oli tässä vähän huonompi kausi pk-hypyn kanssa, koska oli niin jumissa ja ilmeisesti hieronnasta toipuminen vei aikansa. Nyt Jerikon hypyt on kuitenkin taas palannut kohti normaalia tasoa ja tänään uskalsin ottaa 95cm, joka meni rennosti ja hienosti. :) Nyt kun pääsisi siihen tilanteeseen, että menis taas se metri, niin sitten ei pidä hinkata vaan ottaa silloin tällöin vaan se metrinen..

Hui...

Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska

Tämä on nyt tällaista lempeää itseironiaa, ei tarvitse huolestua. ;)
Olen jo vähän aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, kun siihen toki koiraharrastuksessa ja kilpailemisessa törmää paljonkin. Siis siihen, miten eri ihmiset suhtautuu kilpailuihin, millaisilla odotuksilla niihin lähdetään jne.

Mä olen jotenkin vinksahtanut. Kilpailuihin lähdettäessä mä oikeastaan aina uskon ihan täysin, että me voidaan onnistua. Varsinkin Jerikon kanssa luotto siihen on niin vahva, että en jännitä sitä ollenkaan. Esimerkiksi agilityn SM-kisoissa sekä joukkue että yksilökarsintaradoille lähtiessä olin ihan varma, että nolla tehdään. Ei sitten tullut nollaa kummaltakaan. Viimeksi paimennuskisoihin lähtiessä olin myös ihan varma, että saadaan Jerikon kanssa 3-luokan rataa ajattua ainakin hyvän matkaa, lähinnä aattelin, että aika voi loppua esim. jaossa. Toisin kävi. Jälkikokeessa nyt tiistaina olin jo ihan varma täysistä maastopisteistä jälkiosuuden jälkeen, mutta ei sekään ihan niin mennyt.

Nämä nyt on esimerkkejä lähihistoriasta, mutta jotenkin lähden aina samalla fiiliksellä kisaan. Ja vaikka tulee epäonnistumisia, niin seuraavaan kisaan lähdetään yhtä lailla varmana, että nyt onnistuu.

Pieleen menneen kokeen jälkeen tietenkin harmittaa ja tulee purettua niitä asioita, miksi joku meni pieleen. Ehkä se pettymys on jopa suurempi juuri sen vuoksi, että uskon niin vahvasti siihen onnistumiseen etukäteen. Mutta sitten sieltä taas noustaan samaan varmuuteen siitä, että ensi kerralla onnistutaan. Vaikka uskoo itseensä, voi silti olla ihan paska. Näinhän se on. :D

Mutta itseensä ja koiraanko uskominen on kyllä tärkeää tässä koiraharrastuksessa. Ilman sitä ei kyllä pääse mihinkään. Aina löytyy niitä, jotka kokee tarvetta lytätä toisia tai muuten jatkuvasti kyseenalaistaa, eikä johdonmukaisesta treenaamisesta tulisi mitään jos ei uskoisi siihen mitä tekee. Enkä tietenkään tarkoita, etteikö vinkkejä pitäisi punnita ja ottaa vastaan, mutta jos palaute on lähinnä sitä, että "ei noin" niin siinä jää aika tyhjän päälle ilman luottoa omaan tekemiseen.

Ukon kanssa uskoa itseeni ja koiraan on myös testattu lukuisia kertoja ja joskus oma usko on kyllä meinannut horjuakin, sitä en kiellä. Mutta lopulta ilman sitä uskoa itseensä, omaan tekemiseen ja koiraan olisi homma loppunut jo aikoja sitten. Sen verran on tullut saatua negatiivista ja kyseenalaistavaa kommenttia jo Ukon pentuajoista lähtien, ja tietenkin myös koulutukselliset vaikeudet on testannut sitä uskoa. Myös viime aikoina on tullut kommenttia, ettei Ukkoon kannata aikaansa tuhlata, se on jo menetetty tapaus. Kehut Ukon kehittymistä kohtaan on mitätöity väheksymällä kehutun asian hienoutta ja korostamalla jotain muuta asiaa joka koiran pitäisi osata (oletuksena ettei Ukko sitä sitten osaa). Tiedostan toki itsekin, että moni asia voisi olla ollut helpompi, kun ne olisi tajunnut muutama vuosi sitten. En kuitenkaan usko Ukon olevan kokonaan menetetty tapaus ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Molemmat opimme.

Mä en aio lakata yrittämästä eteenpäin koirieni kanssa eri asioissa ainakaan sen vuoksi, että joku muu mulle sanoo, että ei meistä ole siihen. Mutta vaikka mä uskon itseeni ja koiriini, niin lopputulema voi olla silti se, että ollaan ihan paskoja. Minkäs sille sitten voi. Sitten jatketaan treenejä, uskotaan itseemme ja ehkä ensi kerralla ei olla enää ihan niin paskoja. ;)