torstai 21. huhtikuuta 2016
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Paimennusta, Jerikon jäljet nro 3 ja 4, Ukon jälki nro 2
Taas on menty. Tänä kesänä ajattelin kerätä muistiin sitä kuinka monta jälkeä on tehty ja teen sen nyt tylsästi otsikoissa. Lauantaina meillä kävi sukulaiskoiria ja in-law -sukulaisia paimentamassa. Porukka oli siis Muttaburran jengiä pääasiassa, mutta mukana oli myös Elina Ukon serkun Nokin kanssa sekä serkun pojan Hiilen kanssa. Siinä on muuten komea bordercollie, täytyy sanoa. ;) Paimennustreenien vetämisen jälkeen Johanna ja Jaana lähti tekemään vielä jälkeä mun kanssa; Jaana tallasi jäljen Ukolle (n. 700m muistaakseni?) ja Johanna Jerikolle (n. 1km?). Ukon jälki vanheni tunnin ja Jerikon kaksi.
Ukko nosti janalla takajäljen, mutta muuten janalla eteneminen meni hyvin. Ekan kepin jälkeen tuli vähän ylimääräisiä pyörähdyksiä ja silmukkakin, kun Ukko ilmeisesti eksyi tuoreelle peuran jäljelle hetkeksi. Nopeasti kyllä löysi sitten takaisin oikealle jäljelle, mutta kakkoskeppi jäi siinä hötäkässä. Loput kepit nousi kivasti. :)
Jeriko taisi nostaa myös takajäljen jos en ihan väärin muista. Jäljesti kyllä kivasti ja nosti keppejä nyt ihan mielellään, mutta yksi keppi jäi, kun Jeriko kiersi risukasan sen sijaan että olisi mennyt läpi. Harmittaa kyllä kun tuollaisiin pikku hairahduksiin/laiskotteluun jää keppejä..
Maanantaina oli Jerikon agilitytreenit. Valmis rata oli aikamoista kiemuraa, mutta onneksi ei aina ole pakko tehdä suunnitellun radan mukaan vaan voi myös muokata rataa koiralleen reilummaksi. ;) Alkua siis vähän muokkasin, mutta muuten mentiin kyllä ihan suunnitelman mukaan ja kivasti meni. Tänään Ukon kanssa tehtiin samaa rataa ja Ukkohan paahtoi menemään ihan hurjaa vauhtia!! :)
Tiistaina käytiin jälkimetsässä Liisa-Idan kanssa. LI tallasi jäljen Jerikolle ja minä Kidelle, Ukolle ei nyt tehty jälkeä. Kun LI:llä ei toiminut kännykässä verkko eikä näin ollen sports tracker, venyi Jerikon jälki 2 km pituiseksi. Jälki ei ollut myöskään helpoimmasta päästä siinä mielessä, että yhdessä kohtaa mentiin tosi ryteikköisen kaadetun nuoren koivikon läpi ja sitten toisessa kohtaa käytännössä vedessä kelluvan kuusikon hakkuujätteen läpi. Näiden lisäksi maastossa kulki hirven jälkiä ristiin rastiin, ja jälkeä tallatessa LI oli nähnyt kaksi metsoa ja kaksi hirveä.. Ihan hyvin häiriötä. ;) Jerikoa ei nämä näyttänyt ollenkaan häiritsevän ja omaan tuttuun tyyliinsä jäljesti itsevarmasti ja tarkastikin, ja nosti keppejä iloisesti. Kuitenkin kävi taas yksi kämmi, kun ylitettiin ties kuinka monetta vesiojaa ja Jeriko otti ylityksen vähän jäljen sivusta ja palasti jäljelle viistosti, jolloin ojan jälkeen rinteessa oleva keppi jäi. Voi harmin harmi. :( Mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti koko pitkän matkan, joten kyllä tuohon treeniin on pakko olla tyytyväinen.
Paimennusta ollaan myös treenailtu, lähinnä sitä poispäinajoa etäisyyden kasvun kanssa. Tossa kun on erotellut treenilampaita aina karitsallisista uuhista treeniä varten, on Ukko ollut oiva apu. Siitä on tullut todella itsevarma, mutta kuitenkin tosi kohtelias lampaita kohtaan, se ei hermostuta niitä turhaan, mutta ei tekee pyydetyt asiat vahvasti. Olen niin ylpeä. :)
Treenit siis jatkuu. Kunnon kevättä odotellessa. Nyt on taas ollut niin kylmää ja räntääkin tullut, että kaipaisi jo niitä kunnon lämpimiä kevätpäiviä..
Ukko nosti janalla takajäljen, mutta muuten janalla eteneminen meni hyvin. Ekan kepin jälkeen tuli vähän ylimääräisiä pyörähdyksiä ja silmukkakin, kun Ukko ilmeisesti eksyi tuoreelle peuran jäljelle hetkeksi. Nopeasti kyllä löysi sitten takaisin oikealle jäljelle, mutta kakkoskeppi jäi siinä hötäkässä. Loput kepit nousi kivasti. :)
Jeriko taisi nostaa myös takajäljen jos en ihan väärin muista. Jäljesti kyllä kivasti ja nosti keppejä nyt ihan mielellään, mutta yksi keppi jäi, kun Jeriko kiersi risukasan sen sijaan että olisi mennyt läpi. Harmittaa kyllä kun tuollaisiin pikku hairahduksiin/laiskotteluun jää keppejä..
Maanantaina oli Jerikon agilitytreenit. Valmis rata oli aikamoista kiemuraa, mutta onneksi ei aina ole pakko tehdä suunnitellun radan mukaan vaan voi myös muokata rataa koiralleen reilummaksi. ;) Alkua siis vähän muokkasin, mutta muuten mentiin kyllä ihan suunnitelman mukaan ja kivasti meni. Tänään Ukon kanssa tehtiin samaa rataa ja Ukkohan paahtoi menemään ihan hurjaa vauhtia!! :)
Tiistaina käytiin jälkimetsässä Liisa-Idan kanssa. LI tallasi jäljen Jerikolle ja minä Kidelle, Ukolle ei nyt tehty jälkeä. Kun LI:llä ei toiminut kännykässä verkko eikä näin ollen sports tracker, venyi Jerikon jälki 2 km pituiseksi. Jälki ei ollut myöskään helpoimmasta päästä siinä mielessä, että yhdessä kohtaa mentiin tosi ryteikköisen kaadetun nuoren koivikon läpi ja sitten toisessa kohtaa käytännössä vedessä kelluvan kuusikon hakkuujätteen läpi. Näiden lisäksi maastossa kulki hirven jälkiä ristiin rastiin, ja jälkeä tallatessa LI oli nähnyt kaksi metsoa ja kaksi hirveä.. Ihan hyvin häiriötä. ;) Jerikoa ei nämä näyttänyt ollenkaan häiritsevän ja omaan tuttuun tyyliinsä jäljesti itsevarmasti ja tarkastikin, ja nosti keppejä iloisesti. Kuitenkin kävi taas yksi kämmi, kun ylitettiin ties kuinka monetta vesiojaa ja Jeriko otti ylityksen vähän jäljen sivusta ja palasti jäljelle viistosti, jolloin ojan jälkeen rinteessa oleva keppi jäi. Voi harmin harmi. :( Mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti koko pitkän matkan, joten kyllä tuohon treeniin on pakko olla tyytyväinen.
Paimennusta ollaan myös treenailtu, lähinnä sitä poispäinajoa etäisyyden kasvun kanssa. Tossa kun on erotellut treenilampaita aina karitsallisista uuhista treeniä varten, on Ukko ollut oiva apu. Siitä on tullut todella itsevarma, mutta kuitenkin tosi kohtelias lampaita kohtaan, se ei hermostuta niitä turhaan, mutta ei tekee pyydetyt asiat vahvasti. Olen niin ylpeä. :)
Treenit siis jatkuu. Kunnon kevättä odotellessa. Nyt on taas ollut niin kylmää ja räntääkin tullut, että kaipaisi jo niitä kunnon lämpimiä kevätpäiviä..
torstai 14. huhtikuuta 2016
Talkoilua ja treeniä
Ihan ensimmäisenä kiitos taas kaikille jotka on ollut auttamassa meidän laidunlaajennuksen siivoustalkoissa, erityisesti tässä kiitos Nassu ja kiitos Ilona. :)
Maanantaina Jerikon kanssa agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeaa rataa. Ei mennyt ihan nollana läpi. ;) Hauskaa silti oli. Paimennusta on nyt alettu treenaamaan niin, että otan muut erilleen karitsoineista uuhista ja samalla saan tilaisuuden antaa niille lisää kauraa, koska ne on muita laihempia tietenkin imetyksestä johtuen. Karitsat kasvaa hienosti ja on reippaita tapauksia, on jo ängenneet aikuistenkin kanssa samoille kauraämpäreille vaikka niillä olis omakin karitsakammarissa. :)
Ollaan treenailtu pieniä flänkkejä poispäinajossa ja sitten myös tasapainossa molemmilla koirilla. Ukolla selkeästi erityisesti noi tasapainon yli tehdyt pienet flänkit on hankalia, poispäinajossa sujuu muuten hienosti mutta vähän meinaa ahtaaksi mennä, joten olen joutunut niihin puuttumaan. Mutta hyvää treeniä siis.
Jerikolla sen sijaan varsinkin musta kaukana tehdyt flänkit meinaa venyä liian laajoiksi hakukaarimaisiksi. Se irrottaa lampaista kokonaan ja lähtii jonnekin maailman ääriin. Tähän on jotenkin vaikea puuttua, mutta olen pysäyttänyt ja käskenyt ajamaan ja siitä ottanut uudelleen, jolla on kyllä korjannutkin. Jeriko on nyt kaiken kaikkiaan ohjaantunut tosi hyvin kaukana, mikä lupaa tietty hyvää. :)
Keskiviikkona jäi agilitytreenit väliin, kun jatkettiin hakkuujätteen raivaamista laitumen laajennusalueelta. Nassu tuli auttamaan ja Milo tuli mukaan. Koirat sai juosta vapaana, tosin Ukko päätti kokkojen sytyttelyn yhteydessä poistua kotiovelle odottamaan, että kamalan hajuinen touhu loppuu. Se ei vaan tykkää noista polttohommista, vaikka välillä on ihan rennosti siellä myös paikalla. Tänään Ilona tuli auttamaan Kiri ja Milli mukanaan. Ukko ei jälleen halunnut osallistua.
Laidunsiivousten jälkeen käytiin lenkillä ja mentiin sitten tottistelemaan SDP:lle. Jerikolle ekalla vuorolla pk-hyppyä 6-6-9 sarjan osana. Korkeudet 80-85-90-90-85. Jeriko ottaa edelleen apuaskeleen tuohon 9 väliin, mutta eilen kun kokeilin lyhentää sitä väliä 8,5 jalkaan, niin Jeriko alkoi jarruttamaan jo edeltävällä sarjalla, joten se ei toimi. Hyppääminen oli kuitenkin kohtuullisen vaivattoman näköistä ja ojensi takajalkojakin kivasti. Joissain hypyissä selkä oli ehkä aavistuksen notkolla ja alastulon saisi malttaa ottaa paremmin etujaloillaan eikä kiirehtiä takajalkoja alle, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. :)
Yksi asia mitä voisin toki kokeilla, olisi edeltävän sarjan välien kaventaminen 5 jalkaan, koska Jeriko tuntuu ehkä hieman jäävän "jälkeen" ennen 9 väliä, jonka vuoksi toi lisäaskel onkin ihan paikallaan.. Hidastetusta kuvasti havaitsee yllättäviä asioita.
Ukolle tehtiin häiriötreeniä ja hienosti kesti. Siis vilkuili välillä kyllä Ilonaa, mutta tsemppasi hienosti eikä ahdistunut häiriöstä eikä mun suullisesta korjauksesta (tiukempi "sivu" tmv) jos vilkaisi. Tehtiin häiriötä perusasennossa ja seuraamisessa ja seuraaminen sujui hienosti. :)
Toisella vuorolla Jerikollekin häiriötreeniä, mutta se on sellainen konkari, että turha sitä on kauheasti yrittää häiritä, kun se vaan tapittaa mua. ;) Tehtiin sitten vähän seuraamista ja Ilonalta sain hyvän vinkin tehdä mutkittelevaa seuraamista, ettei Jeriko pääsis alkaa poikittamaan. Vasemmalle käännöksiä on toki tehtykin, mutta ei koskaan tuollaista mutkaa, mutta Jeriko oli heti skarppina mukana, pysyi tiiviinä ja oikeassa asennossa. Vire oli ihan napakymppi, innokas, mutta tasapainoinen. :)
Ukolle toisella vuorolla noutoa johon on tullut hurjasti lisää vauhtia ja asennetta, ja luoksetuloa. Edessä loppuasennot välillä vähän vinoja, mutta en noista jaksa ihan hirveästi nillittää. Asenne Ukollakin oli ihan rock. ;) Olipa kiva kyllä pitkästä aikaa tottistella seurassa, kiitos Ilona! :)
Maanantaina Jerikon kanssa agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeaa rataa. Ei mennyt ihan nollana läpi. ;) Hauskaa silti oli. Paimennusta on nyt alettu treenaamaan niin, että otan muut erilleen karitsoineista uuhista ja samalla saan tilaisuuden antaa niille lisää kauraa, koska ne on muita laihempia tietenkin imetyksestä johtuen. Karitsat kasvaa hienosti ja on reippaita tapauksia, on jo ängenneet aikuistenkin kanssa samoille kauraämpäreille vaikka niillä olis omakin karitsakammarissa. :)
Ollaan treenailtu pieniä flänkkejä poispäinajossa ja sitten myös tasapainossa molemmilla koirilla. Ukolla selkeästi erityisesti noi tasapainon yli tehdyt pienet flänkit on hankalia, poispäinajossa sujuu muuten hienosti mutta vähän meinaa ahtaaksi mennä, joten olen joutunut niihin puuttumaan. Mutta hyvää treeniä siis.
Jerikolla sen sijaan varsinkin musta kaukana tehdyt flänkit meinaa venyä liian laajoiksi hakukaarimaisiksi. Se irrottaa lampaista kokonaan ja lähtii jonnekin maailman ääriin. Tähän on jotenkin vaikea puuttua, mutta olen pysäyttänyt ja käskenyt ajamaan ja siitä ottanut uudelleen, jolla on kyllä korjannutkin. Jeriko on nyt kaiken kaikkiaan ohjaantunut tosi hyvin kaukana, mikä lupaa tietty hyvää. :)
Keskiviikkona jäi agilitytreenit väliin, kun jatkettiin hakkuujätteen raivaamista laitumen laajennusalueelta. Nassu tuli auttamaan ja Milo tuli mukaan. Koirat sai juosta vapaana, tosin Ukko päätti kokkojen sytyttelyn yhteydessä poistua kotiovelle odottamaan, että kamalan hajuinen touhu loppuu. Se ei vaan tykkää noista polttohommista, vaikka välillä on ihan rennosti siellä myös paikalla. Tänään Ilona tuli auttamaan Kiri ja Milli mukanaan. Ukko ei jälleen halunnut osallistua.
Laidunsiivousten jälkeen käytiin lenkillä ja mentiin sitten tottistelemaan SDP:lle. Jerikolle ekalla vuorolla pk-hyppyä 6-6-9 sarjan osana. Korkeudet 80-85-90-90-85. Jeriko ottaa edelleen apuaskeleen tuohon 9 väliin, mutta eilen kun kokeilin lyhentää sitä väliä 8,5 jalkaan, niin Jeriko alkoi jarruttamaan jo edeltävällä sarjalla, joten se ei toimi. Hyppääminen oli kuitenkin kohtuullisen vaivattoman näköistä ja ojensi takajalkojakin kivasti. Joissain hypyissä selkä oli ehkä aavistuksen notkolla ja alastulon saisi malttaa ottaa paremmin etujaloillaan eikä kiirehtiä takajalkoja alle, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. :)
Yksi asia mitä voisin toki kokeilla, olisi edeltävän sarjan välien kaventaminen 5 jalkaan, koska Jeriko tuntuu ehkä hieman jäävän "jälkeen" ennen 9 väliä, jonka vuoksi toi lisäaskel onkin ihan paikallaan.. Hidastetusta kuvasti havaitsee yllättäviä asioita.
Ukolle tehtiin häiriötreeniä ja hienosti kesti. Siis vilkuili välillä kyllä Ilonaa, mutta tsemppasi hienosti eikä ahdistunut häiriöstä eikä mun suullisesta korjauksesta (tiukempi "sivu" tmv) jos vilkaisi. Tehtiin häiriötä perusasennossa ja seuraamisessa ja seuraaminen sujui hienosti. :)
Toisella vuorolla Jerikollekin häiriötreeniä, mutta se on sellainen konkari, että turha sitä on kauheasti yrittää häiritä, kun se vaan tapittaa mua. ;) Tehtiin sitten vähän seuraamista ja Ilonalta sain hyvän vinkin tehdä mutkittelevaa seuraamista, ettei Jeriko pääsis alkaa poikittamaan. Vasemmalle käännöksiä on toki tehtykin, mutta ei koskaan tuollaista mutkaa, mutta Jeriko oli heti skarppina mukana, pysyi tiiviinä ja oikeassa asennossa. Vire oli ihan napakymppi, innokas, mutta tasapainoinen. :)
Ukolle toisella vuorolla noutoa johon on tullut hurjasti lisää vauhtia ja asennetta, ja luoksetuloa. Edessä loppuasennot välillä vähän vinoja, mutta en noista jaksa ihan hirveästi nillittää. Asenne Ukollakin oli ihan rock. ;) Olipa kiva kyllä pitkästä aikaa tottistella seurassa, kiitos Ilona! :)
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Jerikon kauden jälki nro 2
Huh huh mikä viikonloppu! Tässä on tosiaan lampaita keritty ja sitten raahattu hakkuujätteitä kasoille ja poltettu pois laitumen laajennusalueelta. Taitaa kuitenkin lampaiden kerintä viedä voiton siinä, kumpi on rankempi homma, sen verran jumiin veti takareidet, pakarat ja jalkojen lihakset ylipäätään. On se aikamoista, mutta kaipa siihenkin treenaantuu.
Tänään jaksoin vielä käydä tallaamassa Jerikolle jäljen laiduntalkoiden jälkeen. Ukolle en nyt tehnyt, kun se teki niin hienosti viimeksi ja Ukko kuitenkin herkemmin väsyy tiheällä treenitahdilla kuin Jeriko. Jerikolle nyt sitten toinen 1,4 km jälki. Tällä seuraan nyt kokeneelta kasvattajalta saamaani neuvoa, että miten pitäis treenata koiraa, joka on pohjattoman jälkimotivoitunut, mutta keppejä jää. Eli paljon pitkiä jälkiä. Tein jäljen tohon ihan omilta nurkilta lähtemään, mutta en jotenkin tuonne ollut aiemmin hoksannut tehdä kun maasto ei tielle näytä niin hyvältä. Kuitenkin kun lähtee syvemmälle niin metsä muuttui tosi kivaksi.
Jälkeä tallatessa mokasin taas. Maasto oli nyt siis uusi ja olis pitänyt alunperin uskaltaa ottaa syvyyttä metsään vielä enemmän, sports tracker myös tuntui tosi epätarkalta. (aikamoinen huippuvauhti mulla noin jalkaisin esimerkiksi.. ;)) Niinpä 900 metrin kohdalla tuli vähän pohdintaa, että miten saan loput sadat metrin mahtumaan. Menin sitten tien yli, tien toisella puolella ensin ajattelin lähteä vasemmalle (omia maita kohti), mutta sitten päätinkin mennä linjan ali oikealle. Jäljen tallaamisen jälkeen tajusin, että sittenhän mun piti mennä tietä pitkin kohti kotia eli yli mun juuri tallaamani jäljen. Tälle mun itse tekemälle harhalle ja oikealle jäljelle tuli ajassa eroa varmaan noin 10-15 minuuttia. Hupsis. Mutta olen kyllä kuullut, että esim. NOM:eissa joskus ollut ihan oikeasti jäljellä silmukka, joten olen kyllä miettinyt aiemminkin, että pitäiskö tuollaista treenata.. ;)
Jana melko lyhyt nyt (ykkösluokan tasoa) ja lähti oikealle, vähän mutkitellen itse asiassa heti alkuun, kun jälki oli rinteessä ja väistelin esteitä. Jeriko eteni hienosti ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan (edellinen jälki lähti vasemmalle ja tää on nyt selkeää parannusta viime kauteen, että molemmat suunnat onnistuu!) ja olin nyt ihan hiljaa etten vahvista sitä, että Jeriko odottaisi multa kuittausta oikeasta suunnasta. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä janalta ja tästä Jeriko ajoi yli. Kutsuin iloisesti takaisin ja kun Jeriko itse nosti kepin iloitsin ja palkkasin kuin Jeriko olisi itse sen ilmaissut. Sitten mentiin pieni soinen pätkä ja siitä kulma. Liukastelin aika pahasti yhdessä jäisessä kohdalla jossa oli vielä vettä päällä, kolautin polven ja housut kastui. Jeriko ei tietenkään vilkaissutkaaan taaksepäin ja mä lähdin hammasta purren perään. Toinen keppi oli noin 350 metrissä kaatuneen puunrungon jälkeen (aiemmin Jerikolla tällaiset on saattanut jäädä), mutta ilmaisi hienosti. :)
Lisäksi jäljellä oli usemmassakin kohtaa hirven jälkiä jotka ei Jerikoa haitanneet niin kuin ei ole ennenkään haitannut, vaikka nyt lenkeillä onkin ollut hirven jäljistä kiinnostunut. Mutta se olikin eri, kun nyt oltiin töissä. ;) Tien ylityskohdalla oli toki mun tän päiväisen tuoreen harhan lisäksi 2 päivää vanhaa omaa harhaa, kun mulla on tapana käydä siellä arkiaamuisin lenkillä, ja päivällä siellä ainakin joku ajeli mopolla tmv äänen perusteella, en tiedä miten muuten oli liikuttu. Jeriko ylitti tien ensin suoraan ja aattelin, että eikö noteerannut mun harhaa ollenkaan. Sitten se kääntyikin äkkiä takaisin tajutessaan, että "hei, mitäs tossa oli". Itse seisoin hiljaa liina löysällä ja annoin Jerikon tehdä oman ratkaisunsa. Hastoi syvään ja hartaasti yhden harhan askeleen ja totesi sitten, että "ei se tämä ole" ja palasi oikealle jäljelle. :)
Ensimmäistä keppiä lukuunottamatta kaikki kepit nousi hienosti ja leikittiin ja iloittiin kepeistä, ja Jeriko vaikutti tyytyväiseltä. :) Jäljestys oli tarkkaa ja itsevarmaa, hitsi toi Jerikon asenne on niin rock. :) Mun kunkku. :))
Tänään jaksoin vielä käydä tallaamassa Jerikolle jäljen laiduntalkoiden jälkeen. Ukolle en nyt tehnyt, kun se teki niin hienosti viimeksi ja Ukko kuitenkin herkemmin väsyy tiheällä treenitahdilla kuin Jeriko. Jerikolle nyt sitten toinen 1,4 km jälki. Tällä seuraan nyt kokeneelta kasvattajalta saamaani neuvoa, että miten pitäis treenata koiraa, joka on pohjattoman jälkimotivoitunut, mutta keppejä jää. Eli paljon pitkiä jälkiä. Tein jäljen tohon ihan omilta nurkilta lähtemään, mutta en jotenkin tuonne ollut aiemmin hoksannut tehdä kun maasto ei tielle näytä niin hyvältä. Kuitenkin kun lähtee syvemmälle niin metsä muuttui tosi kivaksi.
Jälkeä tallatessa mokasin taas. Maasto oli nyt siis uusi ja olis pitänyt alunperin uskaltaa ottaa syvyyttä metsään vielä enemmän, sports tracker myös tuntui tosi epätarkalta. (aikamoinen huippuvauhti mulla noin jalkaisin esimerkiksi.. ;)) Niinpä 900 metrin kohdalla tuli vähän pohdintaa, että miten saan loput sadat metrin mahtumaan. Menin sitten tien yli, tien toisella puolella ensin ajattelin lähteä vasemmalle (omia maita kohti), mutta sitten päätinkin mennä linjan ali oikealle. Jäljen tallaamisen jälkeen tajusin, että sittenhän mun piti mennä tietä pitkin kohti kotia eli yli mun juuri tallaamani jäljen. Tälle mun itse tekemälle harhalle ja oikealle jäljelle tuli ajassa eroa varmaan noin 10-15 minuuttia. Hupsis. Mutta olen kyllä kuullut, että esim. NOM:eissa joskus ollut ihan oikeasti jäljellä silmukka, joten olen kyllä miettinyt aiemminkin, että pitäiskö tuollaista treenata.. ;)
Jana melko lyhyt nyt (ykkösluokan tasoa) ja lähti oikealle, vähän mutkitellen itse asiassa heti alkuun, kun jälki oli rinteessä ja väistelin esteitä. Jeriko eteni hienosti ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan (edellinen jälki lähti vasemmalle ja tää on nyt selkeää parannusta viime kauteen, että molemmat suunnat onnistuu!) ja olin nyt ihan hiljaa etten vahvista sitä, että Jeriko odottaisi multa kuittausta oikeasta suunnasta. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä janalta ja tästä Jeriko ajoi yli. Kutsuin iloisesti takaisin ja kun Jeriko itse nosti kepin iloitsin ja palkkasin kuin Jeriko olisi itse sen ilmaissut. Sitten mentiin pieni soinen pätkä ja siitä kulma. Liukastelin aika pahasti yhdessä jäisessä kohdalla jossa oli vielä vettä päällä, kolautin polven ja housut kastui. Jeriko ei tietenkään vilkaissutkaaan taaksepäin ja mä lähdin hammasta purren perään. Toinen keppi oli noin 350 metrissä kaatuneen puunrungon jälkeen (aiemmin Jerikolla tällaiset on saattanut jäädä), mutta ilmaisi hienosti. :)
Lisäksi jäljellä oli usemmassakin kohtaa hirven jälkiä jotka ei Jerikoa haitanneet niin kuin ei ole ennenkään haitannut, vaikka nyt lenkeillä onkin ollut hirven jäljistä kiinnostunut. Mutta se olikin eri, kun nyt oltiin töissä. ;) Tien ylityskohdalla oli toki mun tän päiväisen tuoreen harhan lisäksi 2 päivää vanhaa omaa harhaa, kun mulla on tapana käydä siellä arkiaamuisin lenkillä, ja päivällä siellä ainakin joku ajeli mopolla tmv äänen perusteella, en tiedä miten muuten oli liikuttu. Jeriko ylitti tien ensin suoraan ja aattelin, että eikö noteerannut mun harhaa ollenkaan. Sitten se kääntyikin äkkiä takaisin tajutessaan, että "hei, mitäs tossa oli". Itse seisoin hiljaa liina löysällä ja annoin Jerikon tehdä oman ratkaisunsa. Hastoi syvään ja hartaasti yhden harhan askeleen ja totesi sitten, että "ei se tämä ole" ja palasi oikealle jäljelle. :)
Ensimmäistä keppiä lukuunottamatta kaikki kepit nousi hienosti ja leikittiin ja iloittiin kepeistä, ja Jeriko vaikutti tyytyväiseltä. :) Jäljestys oli tarkkaa ja itsevarmaa, hitsi toi Jerikon asenne on niin rock. :) Mun kunkku. :))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)