Eläinvauvoja ja kevään odotusta

Olenpa jotenkin ollut laiska päivittämään mitään. Treenitkin on ollut vähässä. Viime viikolla Jerikon agilitytreenit jäi välistä rannevamman vuoksi. Ukolla oli keskiviikkona agilitytreenit, mutta olin unohtanut koko "agilitykassin" kotiin eikä mulla ollut treenikenkiä eikä mitään. Ulkokenkinä nastakengät eli niillä ei voinut treenata. Niinpä Ukko treenasi nyt toista kertaa Teron kanssa ja ihan kivasti kyllä meni. :) Ukko oli jo selvästi rennompi ja tuli jo tosi hyviä pätkiä.

Lauantaina alueellisen valkun treeneissä myös tehtiin tosi hyvää pätkää puhjenneesta flunssastani huolimatta. Hyvänä havaintona, että Ukko ei oikein tykkää tulla niistoihin, vaan sille sopivin ohjaus on vaan tehdä normaalina takaakiertona ja mielellään vähän kauempaa, niin mun rintamasuunta ei missään vaiheessa käänny Ukkoa vasten. Täytyy pistää korvan taakse. Sen enempää ei sitten viime viikolla treenailtukaan, toisin sanoen Jeriko ei treenannut mitään vaan oli levossa.

Viikonloppuna meinsin pitkästyä kuoliaaksi, mutta ei vaan silti saanut itsestään irti, että alkaisi jotain sisätemppuiluja tekemään. Ei vaan motivoi. Joku hassu treeniväsy nyt, kun ei oo enää hiihtämään pääsyt. Tänään kyllä tuli taas lunta, että jos flunssa hellittäisi, niin jospa sitä vielä pääsisi.. Toisaalta motivaatio on jo kohdentunut enemmän noihin kesälajeihin, odotan että pääsisi paimentamaan ja metsään treenaamaan! :)

Viime viikolla täällä aloitettiin metsätyöt eli harvennushakkuut osalla metsäalueista ja sitten istutetun kuusikon kaato vanhalta pelto/laidunmaalta. Hakkuutyöt saatiin eilen valmiiksi ja tässä pikku hiljaa pitäisi alkaa puiden ja energiapaalien keruu alueelta. Kyllä on laajennettu laidun ison näköinen! Toki sitten näkö muuttuu, kun on koivut lehdessä ja laidunkausi päällä, ei ehkä enää niin isolta, mutta kyllä tossa hyvin tilaa tulee riittämään! :)

Kuva laitumen peränurkasta kohti sisääntuloporttia :)

Jotain muutakin on tällä viikolla tapahtunut, nimittäin ensimmäinen uuhi on karitsoinut! Kävin maanantaina juuri katsomassa ja antamassa kauraa lampaille, enkä huomannut mitään outoa missään uuhessa. Kävin sitten laitumella jututtamassa fixterikuskia max 20-30 min ajan ja takaisin tullessa Jeriko juoksi edeltä suoraan lampolalle ja kohdalle tullessa kuului pieni hento "bää". :)) Siellä se ensikkouuhi oli hoitanut ensimmäisen karitsan maailmaan, puhdistanut sen sikiöpussistaan ja pesi sitä tyytyväisenä samalla, kun tomera pieni karitsa oli jo nousemassa ottamaan ensiaskeleitaan ja toinen karitsa teki tuloaan ja sikiöpussi pullotti jo pitkällä. Nopeaa toimintaa! :D

Pian oli sitten jo toinenkin karitsa maailmassa ja ensimmäinen samalla jo imemässä, mutta toinen karitsa ei vaikuttanutkaan aivan niin tomeralta kuin kaverinsa. Se ei pyrkinyt ylös niin tomerasti, äänteli vähemmän ja ei aluksi oikein osannut hakeutua imemäänkään. Avustettunakin hamuili ensin vääristä paikoista, emän nivusesta ihoa jne. ja hytisi sitten vaan makuulla. Huolihan siinä tuli, että vaikka emä hienosti hoitikin, niin ei sekään pysty pakottamaan karitsaa imemään. Lopulta oli pakko antaa luonnon hoitaa, olin sisällä jonkin aikaa, kävin illalla vielä katsomassa noin yhdentoista aikaan jolloin tilanne näyttikin jo paremmalta, toinen karista oli ehkä juuri imemässä kun tulin paikalle, mutta emä siirtyi minun tullessa ja karitsa jäi hamuamaan perään. Päätin, että parempi olla häiritsemättä ja niin vaan aamulla oli vastassa erittäin tyytyväinen emä ja kaksi pirteää karitsaa. :)

Pikkuinen selviytyjä ja onnellinen emo :)

Isosisko ja pikkusisko

On noilla eläimillä kyllä emän vaistot niin hienot. Emä on huomioinut molemmat karitsansa alusta asti ja hoitanut suurella huolella ja hellyydellä. Se selvästi myös varoo jalkojaan ja jos huomaakin karitsan olevan alla, nostelee heti jalkojaan varovasti. Tuon ei ainakaan uskoisi koskaan liiskaavan karitsaansa, kun on niin hellävarainen ja varovainen. Loistoemo! :) Toivon mukaan muutkin pian aloittaa ja on yhtä luontevia emoja. :)

Viime perjantaina röntgenkuva paljasti, että Noki kantaa vain ja ainoastaan yhtä pentua. Pentu on saanut jo työnimen Noriko ja sen odotetaan syntyvän ihan lähipäivinä. Toivotaan, että synnytys käynnistyy ja etenee normaalisti ja että pentu mahtuu syntymään normaalisti. Kaikki peukut pystyssä!

Valjakkohiihdon SM-kilpailut

Perjantain olin ottanut töistä vapaaksi ja lähdettiin ajamaan kohti Kuhmoa Matin kanssa. Oltiin perillä kuuden aikaan, mutta täällähän oli jo siihen aikaan pimentymässä! Oli niin jo tottunut etelän pidempään valoisaan aikaan. Perille tullessa lähdettiin koiria lenkittämään ja Ukko kohtasi kaksi pelottavaa kuhmolaista karhua. Onneksi Jeriko kertoi, ettei syytä huoleen ja ensimmäisen kohtaamisen pöhinöiden ja niskakarvojen nosteluiden jälkeen Ukko on suhtautunut karhuveljeksiin coolisti. ;)

Jerikolla sitten oli vähän liikaa virtaa automatkan jälkeen (vaikka siis tehtiin välipysähdys ja lenkitys) ja piti niin kaahata, että alkoi ontumaan sen jälkeen. Virpi tutki sitten Jerikon tassun tänään, kun edelleen lievää ontumista oli. Rannehan siellä aristi eli Jeriko oli liukkaalla ranteen venäyttänyt. Treenitaukoa siis. On se sellainen koheltaja..

Lauantaina kilpailtiin sitten SM-kisoissa yksilötitteleistä. Meidän kohdalla kisa kohdistui enemmänkin omaan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä mahdollisesti Tavesin viestijoukkueeseen pääsyyn. Rata oli mun tasoon nähden aika haastava, lähdössä jo heti tiukka U-käännös, sitten lähdettiin pian tiukkaan nousuun, jonka jälkeen loppumatka meni vuorotellen nousua ja laskua ja tiukkoja kurveja. Siis sekä teknisesti että fyysisesti mulle aika rankka, mutta nyt lähdettiin vetämään omaa maksimia ja mielestäni siinä onnistuin.

Itse asiassa alkupätkä tultiin tosi lujaa, vedin jopa vähän liiankin lujaa ehkä, koska sitten alkoi hapottamaan ja joutui ihan todella taistella että jaksoi, mutta sinnillä mentiin. Ukko veti koko matkan hienosti, on se vaan hieno ja sinnikäs! :) Jopa alamäkiin veti kunnon vauhdilla ja lisää vauhtia, kun mun oli pakko ottaa happea. Hieno koira. :)

(c) Anni Korhonen

(c) Anne Heikkinen

(c) Anne Heikkinen

Päästiin myös paikallislehden eli Kainuun Sanomien nettiartikkeliin. ;)

Ja hienot tavesilaiset seurakaverit! Niin hienoja tuloksia tehtiin ja mitaleja napsittiin yhteensä viisi kolmesta eri luokasta (naisten C, miehet 55 C ja naiset 45 C). Sunnuntaina mitalisade jatkui, kun Tavesin toinen naisten c-luokan joukkue nappasi kultaa ja miesten c-luokan joukkue hopeaa tiukalla loppusuorakamppailulla hopeaa vain 2 sekuntia voittajalle häviten. Upeita suorituksia! Onnea kaikille! Mä huusin ääneni melkein käheäksi maalissa hihkuen ja palkintojenjaossa. :D

Hieno tiimi ja tiimihenki! :)

Ukkokaan ei enää karhut pelottanut. Heippa vaan karhut, ehkä nähdään ensi vuonna jos kuhmolaista anoo silloinkin SM-kisat itselleen. :)

Viimeistelevää treeniä ja ohjaajan psyyketreeniä

Tänään käytiin vetämässä Peltolammilla Ukolle viimeinen treeni ennen isoja kisoja. Tämän jälkeen se saa vaan lepäillä, hieron ja venyttelen sitä ja huolletaan lihakset parhaaseen mahdolliseen kuntoon.

Latu oli jo aika huonossa kunnossa ikävä kyllä. Paikoin ladun reuna jo vähän sulanuttakin silleen, että hiekkainen/roskainen, paikoin vähän jäinen pinta ja sitten osittain pehmee silleen, että haukkas suksea sinne sisään. Kaaduinkin toisella kierroksella, kun ei vaan saanut jalkoja liikuteltua riittävän nopeasti ja pehmeä kohta haukkas.

Mietin aluksi, että vedänkö ihan vaan yhden kiekan Ukon kanssa, että olis sellainen supermotivaatiotreeni, mutta tehtiin sitten kaksi kierrosta ja se oli varmaan aika hyvä ratkaisu. Musta tuntuu, että Ukko on kehittynyt aivan huimasti. Vielä joskus muistan, että se saattoi väsyessään vähän "löysäillä" ja alkaa himmailemaan. Tästä siis on jo aikaa ja ainakin koko tämä kausi on mennyt tosi hyvin, mutta silti nyt jotenkin erityisesti kiinnitin huomiota.

Ukon mentaalinen tila on jotenkin kehittynyt. Lähdettiin nyt ihan tyhjälle joten se toki saattoi vaikuttaa, mutta vähän niin kuin viikonlopun kisoissakin, Ukko oli tavallista hiljaisempi. Ei kiljunut täyttä huutoa, vaan enemmänkin vikisi hiljaa ja oli vaan todella keskittyneen oloinen. Ehkä Ukko vaan on löytänyt vetoon jonkun uuden zen-tilan.

Veti kuitenkin aivan älyttömän hyvin, joten kiljumisen puute ei sitä tarkoittanut, että vietti olisi ollut matala. Ehkä jopa päin vastoin ja niinhän se usein onkin, että ääni tulee koirilla epävarmuudesta tmv. Ukko veti koko ajan hienosti suoraan mun edessä, koko ajan naru täysin kireällä ja vaikka vauhti tyssäsi isoon mäkeen, niin painoi täysillä valjasta päin. Toisella kierroksella haukkasi siinä lunta, mutta heti, kun pääsin taas liikkeelle paremmin, nosti Ukkokin vauhdin ja jatkoi vetoa niin lujaa kun päästiin. Väsymystä siis joo toki tavallaan oli, mutta Ukko ei ainanut sen häiritä yhtään ja oli tosi fokusoitunut ja keskittynyt. Ukko oli sen oloinen, että jos olisin pyytänyt sen lähtemään kolmannelle kierrokselle, niin se olisi jatkanut täysin samaa tahtia senkin. Kahteen kierrokseen oli siis hyvä lopettaa. :)

Sen verran huonossa kunnossa oli jo latu ja itse päivystyksen jälkeen pöpperöinen enkä ihan parhaassa tikissä, että sai olla tyytyväinen että päästiin samoihin aikoihin kuin paremmissa olosuhteissa. Kyllä mä vedinkin ihan hampaat irvessä ja olin itselleni kyllä tosi ilkeä koutsi, joka kielsi pertsan-ura-lepuuttelut, tikitin mäissä menemään ja parhaani yritin.

Tänään tajusin, että olen kyllä hokenut itselleni kertakaikkisen huonoa mantraa, että "mä olen niin huono hiihtäjä". "Mä olen niin huono hiihtäjä ettei Ukko mun kanssa pärjää", "mä olen niin huono hiihtäjä, että koirat tarvis jonkun paremman hiihtäjän perään, että voisi pärjätä", "perunasäkkiä joutuu vetämään perässään". Tällainen ajattelu on varmastikin johtanut siihen, ettei yritä täysillä, koska on vaan huono niin minkäs sille mahtaa. Pätee moneen muuhunkin tilanteeseen ja siksi tällainen ajattelu onkin niin haitallista.

Nyt mä päätin, että loppuu tuo itseni vähättely hiihdossa ja mun uusi ajatus on, että "musta tulee parempi hiihtäjä", "saan itsestäni irti enemmän, kun vaan annan kaikkeni", "me ollaan kova pari Ukon kanssa". Näillä ajatuksilla mennään sitten viikonloppuun, nautitaan, mutta mennään silleen sopivasti hampaat irvessä ja veren maku suussa. Koska niin Ukko tulee joka tapauksessa tekemään ja mä aion antaa yhtä lailla kaikkeni. Ukko on niin hieno vetäjä, että nyt puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään se meidän paras mahdollinen suoritus. :)

Jerikolle aginolla ja 3.sija

Tänään Ukko vietti vapaapäivää ja käytiin Jerikon kanssa Takkujen kisoissa SDP:llä. Osallistujia oli aika vähän, mutta kyllä siinä silti vierähti melkein koko päivä. Anne Viitanen ja Kari Jalonen tuomareina, tykkäsin radoista. :)

Ekana oli Karin tekemä agilityrata. Tosi kivaa menoa, muurinpalikka tippui pienestä hipaisusta, kun kiritin Jerikoa eteenpäin ja kontaktit ei nyt ole kyllä ollenkaan hyviä. :D Itse sitten vielä A:n toisen kerran tulemisen jälkeen vein Jerikon ihan suoraan hypylle, kun piti mennä suoraan putkeen. Tajusin sen vasta kun Jeriko oli jo lähtenyt hyppäämään. Pöljä minä.

Seuraavana oli Annen tekemä hyppäri ja oikein kivalta tämäkin vaikutti. Olen alkanut ottamaan vähän niin kuin vauhtilähtöjä ja vauhdikkaita ne onkin, kun Jeriko on alkanut vähän varastamaan lähdöissä. ;) Pituuden viimeinen palikka kaatui kevyestä kosketuksesta, mutta yksikään 65 cm nostettu rima ei tippunut. :) Pituutta täytyy kyllä treeneilla reiluilla pituuksilla jatkossa. Tuloksena siis 5,-10,14, etenemä 4,65 m/s. :)

Viimeisenä agilityrata joka oli joko Karin tai Annen, en oikein ottanut selvää kumman mutta Kari sitä tuomaroi. :D Kiva rata tämäkin. Pituudella kuului pieni rapsaus (pituutta pitää ihan tosissaan treenata) ja oletin palan kaatuneen, mutta nopean asian rekisteröinnin jälkeen en sitä jäänyt yhtään miettimään vaan vedettiin tunteella loppuun saakka. Ja hyvä että vedettiin, kun ei se sitten ollutkaan kaatunut ja tultiin nollana maaliin. :) Tulos siis 0 aikaan -6,10, etenem 4,33 m/s. Sijoitus 3./20. :)

Aivan huikeeta, tosi tyytyväinen olen päivään. :) Käytiin sitten vielä Ilonan, Kirin ja Millin kanssa lenkillä, sai Ukkokin palauttelevan lenkin eilisen jäljiltä. Itse kävin vielä hiihtämässä 6,5 km ilman koiraa ja nyt vedin kyllä sellaisella sinnikkyydellä koko lenkin läpi enkä antanut yhdenkään mäen pysäyttää enkä ottanut taukoja, että en tiennytkään, että musta voi saada noin paljon irti. ;) Treenisuunnitelma tehty ensi viikolle ja sitten raivolla vaan lauantaina ladulle. :D

Tänään on sadellut vielä niin upeita kuvia nettiin eilisistä kisoista, että pakko julkaista. On se Ukko vaan pirun hieno ja komea koira, vaikka itse sanonkin. :)

Sairaan komea koira :)))

Maalisuorallakin jaksaa vielä rypistää :)

Maaliviivalla: "Hei, mitäs te muuten siinä oikein kyyläätte?"