Tänään oli valjakkohiihdon Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailut, tosin osallistujia oli vähän muualtakin. Itse olin koetoimitsijana ja täytyy sanoa, että viimeinen ilta meni "rattoisasti" puolen yön puolelle viimeisiä papereita tulostellessa ja asioita valmistellessa. Ja kun omat kädet oli täynnä koetoimitsijan hommia niin Ukko sai peräänsä Ilonan hiihtämään. Vielä keskiviikkoon saakka sai jännittä, että saako Ilona vaihdettua työvuoronsa, että pääsee osallistumaan ja niin vaan onnistui!
Viimeinen treeni meillä oli Peltsulla torstaina. Keskiviikkona pidettiin vapaapäivää ja hieroin/venyttelin Ukkoa ja hyvä niin, koska oli kyllä jumia kehittänyt taas erityisesti vasempaan takajalkaan. Vertailun vuoksi täytyy sanoa, että Jerikossa en taas huomannut mitään. Että on toi Ukko kummallisesti alkanut jumittelemaan, kun aiemmin ei ollut juuri mitään. Jumit aukes kuitenkin nätisti ja torstaina siis lähdettiin Jerikon kanssa jänikseksi.
En muista koska olen viimeksi Jerikon kanssa kaksin mennyt, en ainakaan viime talvena kertaakaan. Kyllä siinä huomaa selkeän eron, että vaikka kokoeroa on vaan jaloissa muutama sentti ja painossa ehkä 2 kg korkeintaan, niin Ukolla on huomattavasti enemmän voimaa vetää. Jeriko yrittää kovasti ja sinnikkäästi, mutta ei saa voimaa niin paljoa irti. Yhden kierroksen keskivauhti jäi Ukon pidemmän matkan keskivauhdille selvästi ollen 3:21/km. Kierrettiin Jerikon kanssa vain yksi kierros ja Ukko ja Ilona tuli ohitse ennen maalia ja jatkoi toiselle kierrokselle. Hienosti Ukko taas veti. Sai kyllä aikamoiset hepulit, kun lähdettiin Jerikon kanssa edelle ja hän ei päässyt, koko Peltolammi varmasti kuuli! :D
Eilen sitten tosiaan kovaa paperihommaa ja joskus ennen puoltayötä ehdin vielä venytellä ja hieroa Ukkoa. Pientä jumia oli, mutta ei pahasti. Tänään sitten kisoihin ja vähän ehdin Ukkoa siinä lämmitellä Ilonalle ja Ilona toki lämmitteli siinä itsekin. Kiva oli huomata, että Ukko oli kisapaikallakin selvästi orientoitunut Ilonaan ja itse jo tiesi kenen kanssa on lähdössä vetämään, vaikka tämä olisin vasta heidän kolmas veto yhdessä! :) Jännä kyllä Ukko riemastui kiljumaan vasta just edellisen lähtiessä, jotenkin oli silleen jännittyneen oloinen ehkä siinä muuten. Hienosti lähti ja hienosti veti. Latuprofiili oli tosi rankka (hiihdin sen itse perjantaina latua merkkaillessa ratamestarin kanssa) ja osittain vähän pehmeäkin eikä Ukko ole koskaan noin raskasta treeniä tehnytkään. Kyllähän se väsyi, mutta Ilona kehui, että vaikka kuinka oli selvästi ihan poikki ja halusi lunta haukkoa, niin kannustamalla lähti taas uudelleen vetämään. Sinnikäs pieni kaveri. :)
(c) Elina Noppari
(c) Elina Noppari
(c) Elina Noppari
Ukko mun pieni kultainen pentu
Huh, kun on rankkaa pienellä koiralla
Niin siinä sitten kävi, että varmaan kilpailun pienin koira Ukko veti itsensä ja tuoreen lainaohjaajansa pronssille aikaan 16:48! Kova taso oli kyllä luokassa, kultamitalisti veti sellaista kyytiä, että näyttää hyvältä SM-kisoja ajatellen. ;) Muutkin veti tosi hyvin, joten huonoille ei hävinneet eikä huonoa voittaneet, pelkkä tosta radasta selviäminen on jo iso saavutus. Mun ylämäkihiihtotaidoilla aika olis alkanut aivan varmasti kakkosella... :D
Iso kiitos Ilonalle joka yllytyshulluna viitsi lähteä hiihtämään ilman aikaisempaa kokemusta koiran kanssa hiihtämisestä. Hienosti veditte! Kuvista kiitos Elina Nopparille ja Jukka Wirzeniukselle! :)
Maanantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa hyppytekniikkaa. Tällä kertaa ei ollut ketään kaveria mukana niin videota ei saatu, kun itse seisoin aina edessä palkan kanssa. Tehtiin ensin kasvavaa sarjaa. Vaikea edestä käsin arvioida miten meni, mutta ihan sujuvalta se näytti.
Sitten tehtiin pk-hyppytreeniä 6-6-9 sarjalla. Jerikolla lähtökorkeus 70 cm, sitten 80cm, 85cm ja 90cm (huom, tolla mun hypyllä korkeudet on oikeasti tästä muutaman sentin matalampia) ja siitä sitten alaspäin. Kangashypyn takaa oli hankala nähdä ottiko Jeriko ylimääräistä askelta viimeiseen väliin, mutta sanoisin että ei ottanut tai sitten se otti sen niin luontevasti ja nopeasti ettei huomannutkaan eikä sillä sitten mulle niin väliä olisikaan. Kunhan on itsevarma ja nyt ei näyttänyt yhtään hirvittävän. Itse asiassa pieni määrä kunnioitusta lisää hyppyä kohtaan olisi taas hyvä, koska hypyt tuli nyt taas aika laakana ja hypyn yläreunaa hipoen. Tolla tyylillä, kun hyppäisi kiinteän hypyn yli niin haaveri olisi taattu. Miksi tää kuulostaa jotenkin tutulta..? Ai niin, sillä tavallahan Jeriko loukkasi itsensä ekassa jälkikokeessamme..
Takaisin lähtöruudussa siis. Mutta hyvähän se on, että ei enää pelota. Nyt tarvii vaan ostaa puurimaa jolla saan a) korkeudet oikein b) ehkä vähän Jerikolle kunnioitusta hyppyä kohtaan ettei ihan tarvi estettä viistää. Bauhaussiin siis sitten kun vaan muilta kiireiltä ehdin raivata auton siihen malliin, että sinne mahtuu.
Ukolla oli vähän hankaluuksia hypyn kanssa. Todella vaikea hahmottaa, että mistä oli kyse kun ei sivusta nähnyt, mutta Ukko tuntui ottavan jotain hassuja ylimääräisiä askelia ja ponnistavan vinossa ilmaan. Kyllä se esteen joka kerta ylitti, mutta 90 cm oli jo selvästi hankala..
Illalla oli sitten Jerikon agilitytreenit. Edellisen viikon treenit jätettiin tosiaan väliin ja Jeriko oli nyt enemmän kuin innoissaan! Tommi teki meille kivan radan ja kokeiltiin muutamia eri ohjauksia ja vedettiin kerran 20 esteen rata nollana läpikin. Mukavaa oli. :)
Eilen oli sitten aika sykettä nostattava ilta! Ensin vetotreeneihin lämmitellessä koiria kaksi
silmäparia seurasi meitä metsässä. Kukaan (ihminen siis) ei vastannut
mun huutoon ja kun ei ne kiiluvat silmät lähtenyt metsään
karjumallakaan, niin päätin poistua. Kävi jo mielessä, että pitääkö mun
kohta alkaa tappelemaan kahden suden kanssa siitä onko mun koirat
iltapalaa vai ei.
Ukon veto yksin
Sitten vedettiin superit vetotreenit välissä,
ensin Ukon kanssa yksin kaksi kierrosta ja sitten Jeriko mukaan ja
toiset kaksi. Aika hurjaa vauhtia mentiin, sukseni olin voidellut vähän liiankin liukkaiksi ja latukin oli kova ja liukas, joten sai pelätä, että kaadunko. Ukko veti hienosti, joskin meinasi vähän alkaa vilkuilemaan taakseen yhdessä vaiheessa siihen malliin, että heittäiskö ranttaliksi ja alkaisiko mulle haukkumaan. Kevyellä komennolla sai kuitenkin keskittymään taas oleelliseen ja jatkoi vetoa hyvin. Isoimmassa ylämäessä ekalla kierroksella rytmi rikkui hankalasti, mutta taistelin mäkeä silti ylös mahdollisimman nopeasti. Toisella kierroksella pääsi jo paremmin mäen ylös. :)
Ukon ja Jerikon yhteisveto
Alunperin olin suunnitellut vetäväni Ukon kanssa kaksi kierrosta ja sitten enää yhden Jerikon ja Ukon molempien kanssa, mutta meni niin kivasti, että lähdinkin sitten hetken mielijohteesta vielä toiselle. :D
Ukko jaksoi yllättävänkin hyvin mukana, vaikka sai sitä välillä kannustaakin eteenpäin. Hyvin se kuitenkin aina tsemppasi ja jatkoi vaikka selvästi jo väsyttikin. Tuo huima huippuvauhti taisi tulla lähtösuoralla, aika pirun lujaa siinä mentiinkin ja mä vaan keskityin seisomaan suksilla ja pysymään pystyssä. Pojilla oli intoakin niin paljon, että suksia jalkaan laittaessa nykäs mut kunnolla nurin ennen kuin päästiin sitten oikeasti liikkeelle.
Jäähdyttelylenkille mentiin samaan metsään ja olin jo tullut siihen
tulokseen, että kyseessä on kaksi kettua. Jälkikäteen ajateltuna ne
huudahtelikin silleen jännän kimeästi joka ei sudeksi sopisi. Samat
silmäparit seurasi meitä taas, mutta nyt jätin koirat tielle ja lähdin
lähemmäksi katsomaan. Noin 10 metrin päässä toinen lähti liikkeelle ja
kivien yms keskellä vilahti harmaanruskea selkä. "Viddu, ehkä ne onkin
susia" tuumasin minä ja lähdin perääntymään. Ehdin kävellä parikymmentä
metriä metsätietä takaisin kun mun mieleen pääsi muistikuva siitä miltä
supi näyttääkään. Kaikkea sitä alkaa yksin metsässä kulkiessaan kuvittelemaan! :D
Tänään oli lepo ja venyttely/hierontapäivä. Huomenna Ukko ja Ilona saa vetää vielä toiset treenit ennen piirinmestiksiä. Kyllähän kahdilla yhteistreeneillä voi jo hyvin kisoihin lähteä, eikös? ;)
Maanantai pidettiin Jerikon agilitytreeneistä suunnitellusti taukoa, mutta kävin kyllä kouluttamassa omaa ryhmääni. On se kouluttaminen kyllä kivaa ja siitä saa itsekin tosi paljon, kun hoksaa jotain mikä auttaa koulutettavaa eteenpäin. :)
Tiistaina käytiin hiihtotreeneissä Peltolammilla. Ihanaa, kun vihdoin on lunta ja pääsee vähän säännöllisemmin hiihtelemään! Vedettiin Peltsun lenkki kaksi kertaa ympäri, kerran vaan kaaduin. ;) 4,31 km aikaan 13:26, keskivauhti 3:06/km ja maksiminopeus 36,8 km/h. Vielä jäätiin viime talven huippuvedoista, mutta ihan jees silti. :) Pojat vieti hienosti ja mäkin jaksoin yllättävän hyvin.
Keskiviikkona oli Ukon agilitytreenit, mutta tällä kertaa Tero kokeilikin Ukon kanssa. Tätä tosiaan pohdin joskus aiemmin ihan tosi paljonkin, että meniskö Ukko agilityä paremmin jonkun muun kuin mun kanssa, mutta silloin ei oikein sopivaa lainaohjaajaa osunut kohdalle. Pohdin, että onko mulla niin kova auktoriteetti Ukkoon, että ei "uskalla" tehdä virheitä, vaikkei niistä ole koskaan toruttukaan..
Mietin tuota Ukkoa ja musta tuntuu, että mä olen saanut siihen muodostettua niin syvän suhteen ja Ukko tuntuu todella haluavan tehdä asioita nykyään ihan vaan tekemisen ilosta mun kanssa ja myös palkkautuu sosiaalisella palkalla tosi hyvin. Vetotreeneissä joku pohti sitä, että mille se oma koira vetää. No, Ukkohan vetää ihan vetämisen ilosta, mutta myös tuntuu, että se selvästi nauttii siitä yhteisestä tekemisestä ja olen vetojen jälkeen palkannut ihan laumavietillä eikä mitään leluja tai ruokaa ole ollut. Ukko on vähän sellainen oma persoonansa, joka ei kaikille ihan heti aukene, mutta olisko se kuitenkin niin, että mulle se antaa parhaiten kaikkensa.. Nyt tämä oli Teron kanssa tosiaan lähinnä uteliaisuudesta sovittu testaus.
Ukko oli alkuun vähän epävarmana, että ihanko tosi sen pitäis mennä jonkun muun kanssa ja erityisen epäilyttävää oli lähdössä vapauttaminen eikä Ukko meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan. :D Sitten kun se lähti, niin kyllähän se ihan hienosti meni Teron kanssa ja rentoutui treenin loppua kohden. Kyllä Ukko Teronkin ohjausta katsoi tosi tarkkaan ja huolella teki kaiken. Ei se koira karvoistaan pääse. ;) Hienosti veti kuitenkin nollana rataa, joten ehkä Tero saa vielä pari kertaa ainakin kokeilla Ukon kanssa ja sitten voisin ilmoittaa ne kisoihin.. ;) Ei olla kyllä vielä mitään oikeasti sovittu. :D Mutta katsotaan nyt vielä joku treeni, ehkä Ukko vielä saattaa tuosta lähteä irrottelemaankin.
Lelulla leikki myös tosi voimakkaasti Teron kanssa eikä siinä yhtään ikävöinyt mua. Ukko uskalsi heti myös "komentaa" Teroa jos leikki loppui ja Tero lähti kävelemään kohti radan alkua, että on se kyllä silleen ihanan avoin ja simppeli muillekin ihmisille. :)
Eilen käytiin Haavistolla hiihtämässä. Mä ihan villiinnyin ja kävin ensin ilman koiria hiihtämässä sen 4 km lenkin, sitten Ukon kanssa kaksin ja vielä viimeiseksi molemmat koirat vedossa. Vielä on vähän kysymysmerkki, että pääseekö Ukko Ilonan kanssa piirinmestiksiin, mutta varmuuden vuoksi kannattaa kestävyyttä nyt vähän yrittää treenata. ;) Unohtui laittaa sports tracker päälle, kun Ukon kanssa kaksin vedettiin ja muistin sen vasta viimeiseen vetoon. Mä olin siinä kohtaa jo tosi väsynyt, välillä reidet hapotti niin pahasti, että oli pakko mennä pertsan uraan lykkimään etten lennä nenälleni. Siitä huolimatta ihan ok tasoa oleva veto, kun keskivauhti oli sama 3:06/km kuin tiistainakin.
Lisäksi tässä on herännyt vähän sellainenkin hullu ajatus, että pitäiskö itse lähteä hiihtämään Ukon kanssa Kuhmoon valjakkohiihdon SM-kisoihin... Hauduttelen asiaa tässä vielä loppuviikon. :D
Karitsoitakin näyttäisi olevan tuloillaan ihan millä hetkellä hyvänsä ja myös tämän yhden lisäksi myös toisella on utareet kasvaneet varmana tiineyden merkkinä. Eilen jo luulin, että nyt niitä alkaa tulemaan, mutta ei vielä kuitenkaan. Eiköhän ne pian tule! :)
Tänään lähdettiin taas agilitykisoihin. Alunperin oli ollut vähän ajatuksissa, että lähdettäisiin Vaasaan Matin sukulaisia tapaamaan ja samalla olisin käynyt kisaamassa Maalahdella, mutta suunnitelmat muuttui ja kisattiin sitten ihan Tampereella kotikisoissa.
Ekan radan rataantutustumisessa tutustuin rataan väärin. Unohdin muurin ja kolme hyppyä välistä. Hups. Tajusin just siinä rataantutustumisen jälkeen kun katsoin ekaa suoritusta. Ukko oli lähtönumerolla 11. Kuvio ei kuitenkaan ollut vaikea, joten en antanut itseni huolestua. Tämä oli vähän töksähtelevä rata, eka rima tippui jostain syystä, alueellisen valkun kouluttaja Tero oli paikalla ja sanoi, että Ukko keskittyi siinä enemmän mun katsomiseen kuin rimaan. Kepeillä tuli myös virhe, mutta pikku hiljaa lähti siitä rullaamaan. Viimeiseen suoraan putkeen Ukko ampaisi paljon lujempaa kuin mitä osasin odottaa ja niinpä olin sitten keinuun ohjauksessa aivan totaalisen myöhässä. Virheitä 20 ja yliaikaakin kun säädettiin sekä kepeillä että keinulla.
Jerikon kanssa tää rata meni oikein kivasti, kaikki tuntui sujuvan oikein mallikkaasti ja siis sujuikin ja meininki oli hyvä. Ennen keppejä olevan hypyn alastulolla Jeriko vähän liukastui. Toi vanha matto ei oo kyllä alustana mikään paras mahdollinen, uudesta matosta tykkään tosi paljon! Puomin alastulolta Jari meinas antaa virheen, mutta tuloslapusta vitonen on sutattu pois, eli ilmeisesti perui sen ja yllähän Jeriko kontaktiin osuikin. Tokavikalla esteellä mielessäni jo tuuletin, että nyt tuli SM-nollat kasaan (koska en ollut nähnyt Jarin käden heiluttelua, keskityn vaan koiraan ja rataan), mutta Jeriko ampaisi lelun kiilto silmissään vikasta esteestä ohi vaikka vähän yritin vielä kutsuakin, että "täällä"! Auts! Muuten niin hieno rata! :)
Toka rata oli myös agirata. Ukko karkasi lähdössä eikä ottanut kakkoshypyn takaakierron ohjausta, joten tästä jo HYL. Muuten meni ihan hyvin rata, mutta sitten 12-14 esteillä olin rataantutustumisessa jo pohtinut, että miten teen Ukon kanssa. Jerikolle sopiva ohjaus oli mulle ilmiselvä, ja vähän epäilin kyllä ettei se ehkä toimi Ukolle, koska Ukko ei lähde vedolla tulemaan useinkaan kovin rivakasti mua kohti vaan valuu, mutta sitten tein joka tapauksessa samalla ohjauksella ja niinhän Ukko otti 14 hypynkin väärään suuntaan. Olis pitänyt tehdä niin kuin pohdin, eli valssata 13 hypylle ja tehdä 14 takaakiertopäällejuoksuna. Pitäisi luottaa omaan intuitioon. Vielä sitten okserin rimakin tuli alas.
Jerikon kanssa tälle radalle meinasi vähän tulla paineita, olihan mulla kova halu saada ne SM-nollat kasaan. Sain kuitenkin rentoutettua mielen ja jätettyä kaiken tollaisen taka-alalle ja keskityttyä pelkästään rataan. Jerikon kanssa otettiin lähtö eri tavalla eli pakkovalssilla, olisi voinut olla Ukollekin parempi mutta jotenkin halusin Ukon kanssa ottaa yhdessä vauhtia lähtöön. Pakkovalssilähtö sopi kuitenkin Jerikolle hyvin ja rata lähti hienosti käytiin. Otin ennen keppejä vielä valssin, mietin myös persjättöä, mutta joka tapauksessa halusin Jerikonkin kanssa vaihtaa puolen. Jeriko olisi varmaan itsekin hakenut oikean keppivälin, mutta koska sitä oli mahdollista myös helpottaa, niin miksi en itse panostaisi siihen, että annan koiralleni mahdollisimman hyvät onnistumisen edellytykset? :) Jerikolle tuo 12-14 väli toimi just niin kuin ajattelinkin eli loistavasti. :) Pieni kulmaaminen 12 ja 13 hyppyjen väliin ja se riitti. :) Nyt otin myös ennen okseria Jerikoa jo kunnolla kiinni, mutta oli Jerikon ilmekin sellainen, että nyt varmasti joka hyppy otetaan kun edellisellä meni vähän mönkään. Jeriko haluaa aina niin kovasti onnistua ja mikään muu kuin mun täydellinen tyytyväisyys ei riitä. ;) Tältä radalta siis tuloksena 0, -8,22, etenemä 4,36 m/s, sijoitus 10/67. Näin tuli sitten Jerikolle SM-nollat kasaan ja Jeriko sai pk-jäljen SM-kilpailuoikeuden lisäksi kilpailuoikeuden agilityn SM-kisoihin. :)
Viimeisenä sitten hyppäri. Tää oli kyllä vaikutti jo heti sellaiselta, että tää voisi sujua Ukon kanssa hyvin. Ja ihan hyvinhän se sujuikin. Rima tuli alas ennen keppejä ja se oli ihan täysin mun vika, kun ajauduin jotenkin liian pitkälle ja Ukon reitille sekä peittämään keppejä. Muuten meni oikein kivasti ja meininki oli ihan jees. Tuloksena siis 5, -5,31, etenemä 4,26 m/s. Tais olla Ukon eka yli 4 etenemä! :D
Jerikon kanssa tämä rata oli myös tosi kiva, loppua kohden kyllä Jerikossa alkoi näkyä vähän väsymys ja otti ylimääräisiä askeleita ennen hyppyjä siinä missä alussa tai aiemmin radoilla hyppääminen oli normaalin vaivatonta. Tosi rankka viikko on kyllä ollutkin, joten huomiset treenit jää ehdottomasti väliin. Hienoa menoa kuitenkin Jerikolta ja tuloksena 0, -8,25, etenemä 4,58 m/s, sijoitus 6./59.
Illalla Ukko pääsi vielä Ilonan kanssa vetohiihtotreeneihin. Tarkoitus olis Ilona saada houkutelluksi Ukon kanssa valjakkohiihdon piirinmestiksiin, mutta katsotaan nyt sitten onnistuuko töiden puolesta. Ukko veti kuitenkin hienosti ja vielä loppusuorallakin näytti meno hyvältä. :) Jerikon kanssa en viitsinyt yksin vedättää, kun olen niin huono hiihtäjä ja Jeriko niin pieni kuitenkin, että olis hirveetä laittaa se vielä kisojen jälkeen vetämään perunasäkkiä perässään.
