Kuvatuksia

Piilossa

Omia viime kesän istutuksia. Ja mä kun en ole koskaan ollut kukka-ihminen... ;)

Uusia istutuksia...

Paimennustreenien virallinen valvoja

Sylikoira

Löytöjä omalta tontilta ja parempaan paikkaan siirretty

                   

Mansikkaa, nam!

Lammasaitausta laajennettiin Nassun avulla ja lampaat oli innoissaan uudesta raivattavastaan

Vähillä unillakin pärjää yllättävän pitkälle

Miten tämän viikon oikein summais..? On tullut nukuttua harvinaisen vähän. Viikollakin iltaisin kirjalliset työt pistänyt valvomaan puoleen yöhön. Töissä on välillä ollut todella rankkaa, välillä on sitten vähän normaalimpaakin. Ylitöiksi nyt kyllä tupannut mennä, mikä on aika harvinaista mulle..

Treenailtu on. Tiistaina Jerikon kanssa hakutreeneissä uudessa maastossa jälleen ja yksi uusi maalimieskin eli Hanikan Nina. Tää oli just yksi päivä, kun töissä oli vähän turhankin kiireistä ja mä tulin treeneihin myöhässä. Muut oli jo tallannut alueen ja Sari treenannut molemmat koiransakin, kun mä vihdoin pääsin paikalle.

Pohdin tuon rotuleirin jälkeen Jerikon haukuttamista ja ilmaisua, että kannattaako sitä sitten tosiaan vielä ottaa. Mutta kyllä Jeriko vaan rakastaa omaa ääntään niin paljon, että kun ollaan normi tilanteessa eikä koko viikonloppua väsytetty, niin haukku lähtee yleensä lähes välittömästi maalimiehen löydettyään ja Jeriko selvästi tykkää haukkua eikä se luo sille mitään painetta. Usein Jeriko menee sellaiseen leikkikumarrukseen vielä ja haukkuu siitä. :D Korrekti se siis kuitenkin on. ;)

Otettiin nyt sitten 4+3 pistoa, ääniapuna taputukset osalle ja osalle ei. Osa pistoista onnistui tosi hyvin suorina, osa ei ihan niinkään. Jeriko lähti kyllä varsinkin vasemmalla puolelle etenemään hienosti vaikka sitten olikin mennyt ohi maalimiehen. Itse en oikein saanut lähetyksiänikään kunnolla suunniteltua, kun en nähnyt kaikkia piilomerkkejä ja sitten vasta lähetyksen jälkeen tajusin, että olisikin pitänyt lähettää vähän eri kohdasta. Mutta siis vaikka Jeriko välillä ohittikin maalimiehen, niin kyllä se sinnikkäästi etsii. Se on vaan sitten sitä partiointia. Eli treeniä edelleen tarvitaan näihin pistoihin ja paljon. Sari ei ollut niinkään huolissaan näistä, mutta mua harmitti! Viimeiselle onneksi saatiin tosi hieno suora pisto, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Haukkuilmaisun treenaaminen pitäisi ottaa nyt kunnolla listalle. Opettaa Jeriko kotona haukkumaan pitkäkestoisesti mua ja sitten siirtää sitä maalimiehille ja metsään. Ei se muuta kaipaa kun vähän treeniä, luonnollinen haukkujahan Jeriko on. :D

Torstaina käytiin piiiitkästä aikaa agilitytreeneissä. Viimeksi ollaan varmaan käyty kisoissa toukokuun lopulla eikä treeneissä sen jälkeen ollenkaan. Hyvähän se on pitää kesätaukoa. ;)
Aika kimurantti pieni rata oli, vaikka olikin lyhyt ja sitten kun onnistui niin ihan simppeli. Viitasen Annen jostain kisaradasta pätkä siinä ainakin oli mikä oli juuri ollut jossain kisoissa. Ukko lähti kivalla fiiliksellä tekemään ja ihme kyllä sain sen jopa kääntymään tosi vaikean vastakäännöslähetyksen puomin alastulolta puomin ali kulkevaan putkeen! Pari muuta kohtaa oli aika hankalia, mutta saatiin niihinkin lopulta onnistumisia. Kontaktit oli aika hyvät ja samoin kepit. :)

Toiselle vuorolle otin Jerikon ja sen kanssa sain melkeinpä juosta radan suoraan läpi, tok siinä poispäin käännöksessä ensin tarvi vähän Jerikon miettiä, että mihin mä sitä haluan. Muutan kaikki meni tosi hienosti. Kontaktia korjailin pariin kertaan, vaikka tuli ihan ok, mutta ei vienyt samalla vauhdilla etutassuja maahan enkä nyt halunnut lipsua itse ollenkaan. Selkeä kriteeri sen olla pitää. ;) Mutta olis siis super hauskaa! :)

Perjantaina meillä oli vieraita ja sain pistokkaina suuren määrän kukkia, joita sitten istuttelin. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja muuten oltiin ihan lunkisti. Lauantaina nukuin pitkään yrityksenä korvata unvelkoja ja kerätä voimia. Lauantai-ilta menikin sitten rotuyhdistyksen kokouksessa, josta pääsin kotiin vasta puolenyön aikaan. Herätys tänään aamulla taas 5:45 ja jälkikoejärkkäilyhommiin koetoimitsijana. Tää oli mun kolmas koetoimitsijapesti ja siinä mielessä uusi kokemus taas, että ensimmäinen jälkikoe ja ensimmäinen "ihan itse järkkäämä", edellisissä olen tullut enemmän tai vähemmän valmiiseen pöytään. Vaikka oli mulla kyllä aivan maailman paras ratamestari, joka oli järkännyt maastoasiat niin loistokkaasti ettei olis voinut paremmin. Kiitos Heidi!! :) (itse sitten vähän mokailin ja unohtelin, mutta selvittiin kunnialla kuitenkin läpi)

Harmillisen vähän tuli tuloksia, kun koko kokeessa kaksi tulosta kahdeksasta koirakosta. :/ Esineruutukin oli yllättäen haastava vaikka paikaksi oli yritetty valita juurikin helppo maaston kohta. Mutta kun näistä ei tiedä miten tuuli pyörii ja miten koiran nenä haistaa. Kokelaiden suoritusten jälkeen laitoin vielä Jerikon ruutuun. Ekalla lähetyksellä etuesineen ohi, mutta se oli kyllä tosi paha ja annoin mennä, tarkasti takakulman ja nosti sitten keskeltä esineen. Etenin tarkoituksella jättäen etuesineen odottamaan, mutta jännästi Jeriko ei olisi millään mennyt ruudun takakulmaan, jäi vaan nenä pystyissä ja välillä maassakin haistelemaan ja etsimään keskivaiheille. Käytiin nostamassa etuesine ja sitten kävin liinan kanssa antamassa Jerikolle hajun takakulman esineestä, nin sitten upposi. Jännä.

Tottiksessa Jeriko pääsi toimimaan nollakoirana, kun keskeytyksiä tuli. Olen kyllä tyytyväinen Jerikon tottikseen. Virittelin sen nyt paremmin ajoissa, kun viime kokeessa/kokeissa. Seuruuttelin vähän ja sitten annoin sen vaan purkaa isoimpia höyryjä vetämällä ja puremalla patukkaa. Auttoi selvästi, koska ääntä ei tullut yhtään ja suoritus oli kaiken kaikkiaan harmonisempi. Istumisen meni maahan, mutta kun oltiin nollakoirakkona, niin tuomari vinkkais heti ja antoi korjata. Luoksetuloissa olisi saanut tulla lujempaa mun mielestä, hiotaan vielä. Tasamaanouto oli mielestäni niin hyvä kuin Jerikon kokoisella voi olla, voimalla lähti ja tarttui kapulaan, mutta eihän sen kanssa ihan köykäisesti juosta.. Hyppy oli Tavesin pressu joka on kyllä ihanan turvallinen. Jeriko koski mennen tullen, mutta ei mitään horjahduksia tai muutakaan säikäyttävää ja suora nouto tästä välittämättä, joten hyvin meni. Vinoeste oli tosi hyvä, oikein voimalla tarttui kapulaan. :)

Eteenmeno oli hassu, kun Jeriko ei edistänyt ja kiehunut niin pahasti kuin normaalisti. Tosin katsomosta kerrottiin, että takajalat pompott aika kyytiä, niin kun ne olis ollut menossa lujempaa kuin etujalat. :D Malttoi kuitenkin, mutta nyt olikin hassu, kun tuomari antoi edetä aika pitkään ja Jeriko alkoikin ennakoimaan maahanmenoa hidastamalla ja mä hätäpäissäni käskytin sitten maahan. No, otettiin sitten kokeen jälkeen vielä korjaus, kun olin vienyt lelun valmiiksi, niin Jeriko sai pitkästä aikaa suoran palkan etenemisestä.

Ukko oli nyt mukana autossa ja kuuli siis parkkipaikalle paukut hiljaisina eikä välittänyt mitään. Kokeen jälkeen otin Ukon kentälle treenaamaankin ja se oli ihan super-vireessä! Aivan hullu! Siis hyvällä tapaa. ;) Seuraaminen oli ihan sairaan makeeta, seisomassa maltto hienosti pysyä paikoillaan, nouto oli hieno ja luoksetulossa tuli hyvällä vauhdilla stoppas napakasti. Toimi hienosti takapalkalla. Tuli ihan sellainen olo, että mitäs jos kuitenkin.... Jätetään se ajatus muhimaan. ;)

Paimennusta on muistettu/ehditty myös treenata. Lauantaina aamupäivällä Ukolla jakoa ja häkitystä ja Jerikolla jakoa/singleä ja ajossa pillillä ohjausta. Tila on tällä hetkellä aika hyvä tällaiseen harjoitukseen. Sinänsä tulee etäisyyttäkin jo jonkin verran, mutta lisäksi lähde ja sen puusto tekee näköestettä, jolloin saa vähän niin kuin lyhyemmällä matkalla treenata sitä, miltä koirasta tuntuu kun se on oikeasti kaukana ohjaajasta yksin lampaiden kanssa. Ihan kivasti sujui molemmilla omat treeninsä. :)

Tänään kokeen jälkeen siirrettiin lampaita ja sitten otettiin samalla pieni treeni. Ukolle ensin kaaritreeniä. Pistin merkille, että se on alkanut pinkoa kaarella aivan järkyttävän lujaa. :D En tiedä onko sitten hyvä vai huono asia.. Ainakin se on päämäärätietoinen. ;)

Toisessa treenissä tehtiin pariin kertaan jako, jätettiin toinen porukka tekemään mitä tykkää ja toista kuljetettiin vetoa vastaan. Tää olikin todella hyvä harjoitus Ukolle juuri sen jumittamisen korjaamiseks, kun ei flänkkäis vetoa vasten. Nyt joutui sitä tekemään, itse peruuttelin ja sitten autoin tarvittaessa, mutta hyvin Ukko kyllä itsekin piti huolen ja tuli väliin kun joku alkoi pyrkimään toiseen porukkaan. Ukko on myös mielestäni viime aikoina saanut hyvin lisää itseluottamusta ja voimaa, ei anna periksi vaikka sitä vähän katseltaisiin vaan ihan oikeasti painaa lampaat stten liikkeelle. :)

Jerikolle tänään myös kaaritreeniä ja sitten pitkästä aikaa häkitystä. Kivasti meni. Laitoin Jerikon pitkästä aikaa häkkiinkin, ihan vaan omana harjoituksenaan. Kivastihan se meni, mutta menköön.

Tokoeläin ja jälkieläin

Tänään jatkui pihan raivaushommat (karsittiin pensaita oikein reippaalla kädellä) ja käytiin me mattipesullakin. Illemmalla kävin tallaamassa Jerikolle ensin jäljen tohon lähimetsään, taas kuitenkin uusi paikka. Jätettiin jälki vanhenemaan ja lähdettiin tokoa treenaamaan uuden tuttavuuden kanssa. Ensin piti mennä Valkeakoskella ammattikoulun taakse, mutta siellä olevalla aidatulla kentällä olikin joku porukka päättänyt alkaa pitämään koirapuistoa ja sopinut oikein isommalle porukalle treffit. Aika erikoista, kun kentällä on myös jalkapallomaalit, kukaan ei varmaan arvosta jos sieltä löytyy koirien paskakasoja tmv...

No, me vaihdettiin kuitenkin paikkaa kun ei sinne sekaan haluttu mennä. Ukolle tehtiin treeni ihan liikkuroituna. Viimeksi ollaan kunnolla tokoa tehty varmaan siellä Mäntän kokeessa! :D Ukko oli kuitenkin ihan mukana ja huipussa vireessä. Jaksoi pitkän seuraamiskaavion tosi hyvin ja kaikki käännökset yms. oli tosi hienoja! :)) Liikkeestä maahanmeno muuten aivan bueno, mutta liikkurin käskystä nousi jo ylös. Tässä muutama kerta otettiin niin, että liikkuri toisteli "käsky" ja palkkasin sitten vaan maahan. Luoksetulossa Ukko tuli ensin ihan röyhkeästi läpi pysäytyskäskyistä huolematta, oli niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Otettiin uusi ja nyt oli hyvä, palkkasin pysäytyksestä. Seisominen ok, mutta ihan viime hetkellä palatessa alkoi kääntymään. Täytyy treenata. Nouto oli tosi hyvä muuten, ote elää. Kaukkareissa Ukko ennakoi ylösnousua, mutta sitten kun sain sen pysymään maassa, niin nousi edelleen terävästi ylös. :)

Virheitä tuli, mutta pääasia oli, että vire oli koko ajan hyvä ja Ukko aina lähtöperusasennoissa katsoi mua niin ihanalla ilmeellä. Oltiin kuplassa yhdessä, tekemässä hommia ja nautittiin yhdessä tekemisestä. Enempää ei voisi toivoa. :)

Tehtiin Ukolle vielä toinen treeni. Ruutua, joka ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, kun lähetysmerkki oli yksi luoksetulon merkeistä ja sille mennessä Ukko selvästi bongasi nämä muutkin merkit ja lähetyksestä kaarsi sinne sivulle. Sitten kun lähdin hihkuen juoksemaan ruudulle päin, niin Ukko nopeasti ohitti mut ja sitten löytyi ruutu hienosti. Tämä siis siitä huolimatta, että virittely näytti toimivan ihan niin kuin silloin joskus tyyliin vuosi sitten, kun viimeksi on tehty.. :D Käytiin sitten yhdessä viemässä kosketusalusta ja tällä lähetyksellä toki menikin hienosti. Toisena asiana otettiin ekaa kertaa vähän ohjatun alkeita. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa ohjatun noudon kapulaa vaan pelkka lelu suoraan, kun Ukko oli ihan ihmeissään tästä uudenlaisesta kapulasta ja tarjosi sitä merkkinä. :D Lähti siis oikeaan suuntaan (toisella puolella ei ollut mitään), mutta kiersi kapulan taakse seisomaan. Piti ihan erikseen näyttää ja kerto Ukolle, että "kyllä, tämä on noutokapula". :D Hassu.

Jeriko teki myös pienen treenin. Kun nyt ruutu nähtiin pitkästä aikaa, niin eikös se nyt pitänyt sinne lähettää. Virittelystä katsoi hienosti ruudun ja merkin, merkille tosi hienosti, mutta jotenkin hassusti kuitenkin lähti pöpelikköä kohti eikä ruutuun ekasta lähetyksestä. Toisella kerralla taas merkki hienosti ja sitten löytyi ruutukin ja tehtiin vielä toiseen suuntaan merkiltä lähtö. Olipa hauskaa hömpöttää. ;) Sitten "vakavoiduttiin" tekemään oikein töitä ja tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja seisominen luoksetuloineen. Istuminen oli tosi napakka, maahanmenokin hyvä, mutta seisominen on valuva. Luoksetulot oli ihan ok vauhdilla, mutta haluaisin enemmän. Tasamaanouto oli hieno. :)

Sitten takaisin kotiin päin ja Jerikon jäljelle. Sen verran venyi tuon ylimääräisen koukkauksen vuoksi, kun ei päästykään ekalle kentälle treenaamaan, että jälki vanheni 2,5 tuntia. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä heinikkoa ja välillä sammaleista kuusimetsää. Puita oli jonkun verran kaatuneena ja risukasoja, mutta ekat 900 metriä ihan kivaa ja kohtuullisen helppokulkuista maastoa. Ensimmäinen keppi oli melko pian heinikossa, 2. ja 4. kepin astuin hieman sammalen sisään. Kahden viimeisen kepin piti olla helpot, mutta vikat 400 metriä olikin sitten aivan kamalaa ryteikköä ja pusikkoa. Ensin vyötärön korkuista heinää hakkuuaukealla, jonka toisella puolella olevaan metsikköön havittelin. Lopulta jälkeä tallatessa liikkuminen kävi niin hankalaksi, että luovutin ja hakauduin puolessa välissä pois heinikosta vain päätyäkseni koivikkoon, joka oli täynnä risukasoja ja kaatuneita puita. 5. keppi tuli tänne, heti yhden risukasan jälkeen. Piti olla helppo, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa se suoraan risukasaan,  joten.... Lopulta päästiin sinne metsän puolelle ja siellä jälki kulki ehkä 60 metriä ennen kuin lopetin 1,3 km kohdalla.

Jana oli ylipitkä eikä kovin selkeä, vähän Jeriko kaarsi lopussa oikealle, mutta nostipahan sitten jäljen oikein. ;) Jeriko teki aivan upeasti töitä, kepit nousi hienosti ja ensimmäistä lähti vieläpä iloisesti tuomaan mulle! Maahan tallattu kakkoskeppikin löytyi hienosti, nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä Jeriko oppi jotain viime viikonloppuna..? :) Kolmannesta kepistä Jeriko tais alkaa saamaan jo tuulen mukana hajua muutama kymmen metriä aikaisemmin, kun nosti nenänsä korkealle haistelmaan, mutta jatkoi sitten maavainuisesti ja löysi hienosti senkin. Myös neljäs maahan astuttu keppi hankalien käännösten (väistelin kaatuneita puita) jälkeen, nousi hienosti. Jeriko jaksoi loppujäljen vaikean maaston paljon paremmin kuin minä ja täytyy sanoa, että Jeriko ei taitais paljoa välittää vaikka katkaisisin jalkani siellä perässä.. Kaaduin parikin kertaa, toisella kertaa toinen jalka uppos syvään kuoppaan ja kaaduin ihan naamalleni, mutta Jerikolla ei korvakaan heilahtanut vaikka liinaankin tuli nykäys ja multa pääsi pieni "oh!".. :D Viides keppi risukon jälkeen nousi sekin hienosti ja niin myös kuudes keppi. Aivan upeeta! Kyllä nyt luulis, että kun vaan koepaikka saadaan, että pakkohan sen onnistumisen on tulla sielläkin joskus.

Ja ai niin, pihalla kun oltiin touhuttu päivällä jo jonkin aikaa, niin otin taas Jerikolle hyppyä ja se hyppäs hienosti ja itsevarmasti mennen tullen. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että rima oli 1,05 metrissä, jäänyt Ukon hyppelyn jäljiltä. Kyllä nyt sujuu hypyt niin hienosti, että voiko olla tosikaan?

On mulla vaan hienot pojat treenikavereina, en voi muuta sanoa. :)

Hengailua ja paimennusta

Tää viikko ollaan pidetty koirilla pääasiassa lomaa. Jerikolle halusinkin pitää taukoa raskaan leirin jälkeen ja Ukolle se loma nyt sitten vaan tuli. :D Tiistaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Marjukan kanssa. Oli kyllä todella mukava nähdä, vaihtaa kuulumisia ja höpistä niitä näitä! :)

Keskiviikkona kuitenkin ex tempore päätin ottaa pk-hypyn Jerikolle. Pojat oli juossut pihassa lämmittelyiksi jo jonkin aikaa ja sittä sitten vaan suoraan metrin hypylle ja Jeriko todella yllätti mut! Eka hyppy oli aivan huikean hyvä, tarttui kapulaan voimakkaasti ja tuli voimalla takaisin. Pyysin Matin kuvaamaan ja tämä kuvattukin hyppy tosi hyvä, mutta ehkä se ensimmäinen oli kuitenkin jopa parempi.. En tiedä mistä johtuu, että yhtäkkiä noin hyvin sujui, harjoitellut salaa..? No, ainakin voin sanoa, että kyllä se kotona osaa! ;)

Päätin sitten huvikseni ottaa Ukonkin hyppäämään, kun se on vaan niin hyvä siinä ja sitä on ilo katsella. Pitihän sekin sitten kuvata. ;) Ensin 1 m ja sitten 1,05 m. Voi kun hyppääminen olisi Jerikollekin noin helppoa ja vaivatonta.

 
Torstain päivystin illalla ja perjantain kitkin marjapensaiden ympärystää = ei treenattu. Jännä kuinka täällä on asiat muuttuneet vuodessa. Omenapuut, päärynäpuu ja luumupuu vaikuttaisi tuottavan huomattavasti viime vuotta runsaammin hedelmää. Osa punaviinimarjapensaista joissa ei ollut viime vuonna marjoja, on nyt marjassa, mutta sitten taas yhdessä pensaassa ei mitään. Ja niitä marjapensaiden ympäryksiä siivosin jo viime vuonna, mutta en kitkenyt niin perusteellisesti juurineen, niin nyt taas sama homma uusiksi. Rastasverkkoa laitettiin ja Jeriko oli oikein avulias. Tai no... varasti juuttinarurullan aina kun selän käänsi, mutta sitten palautti sen oikein tärkeänä... ;)

Tein myös löydön meidän pihasta: juhannusruusu! Voi kuinka ne pari yksinäistä ruusua näyttikään kivoilta ja olin tyytyväinen löytöön. Mikä tahansa mikä ei ole nokkosta, koiranputkea, taikinamarja tai joku myrkyllinen pensas, on tervetullutta vaihtelua! :D

Tänään meille tuli sitten Briskness-porukkaa paimennusta treenaamaan. Yhteensä seitsemän koiraa mukana, joista kaksi Jerikon siskon poikaa ja sitten muita sukulaisia tai vähemmän sukulaisia. Mustikin oli Hannan mukana vaikkei Briskness-koira olekaan ja tein sille myös treenin. Hieman on alkanut Mustilla kyllä tulla kovapäisyyttä ja röyhkeyttä, kun on liina maassa ja yrittää vähän kyseenalaistaa, että pitääkö nyt kuitenkaan mennä maahan tai muuten totella. Täytyy nyt sitten ottaa vähän erilaista tatsia treeneihin. ;) Tosi kivasti meni päivä. Tilattiin pizzat meille kotiin ja vaihtolampaat riitti hyvin tälle porukalle. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä siis. Kuro, Sture ja Musti ehti jo lähteä ennen yhteiskuvaa ja Elvi oli autossa, mutta tässä muut treenaajat. :)

Käytiin vielä uittamassa koiria treenin jälkeen ja intouduimpa sitten itsekin kastamaan talviturkin, kun Rutajärvessä oli niin lämmintä vettä! Uitiin Jerikon ja Ukon kanssa rauhassa muutama pieni lenkki eikä ollut mikään kiire vedestä pois vaikka kieltämättä aaltoili melkoisen paljon..