Nyt on taas jäljestelty pitkästä aikaa. Sunnuntaina kävin tekemässä lähimaastoihin janatreenit pojille. Kolme vasemmalle lähtevää janaa molemmille kahdessa eri paikkaa. Ensimmäisessä paikassa Ukolla kaksi janaa ja Jerikolla yksi, toisella paikassa toisin päin. Ensimmäisen paikan maasto oli huomattavasti mukavampaa, toisessa paikassa oli vähän suopohjaista kosteaa sammalta.
Ukko ajoi ensin omat janansa. Into oli taas korkeella, kun lähdettiin janoille ja ekalla janalla Ukko juoksi taas jäljen yli reagoimatta siihen mitenkään, kaarsi sitten takajäljelle ja suurin piirtein jäljesteli takajälkeä. Kääntyi sitten lopulta oikeaan suuntaan ja kepin ilmaisu hyvä. Toisella janalla Ukko taisi lähteä suoraan oikeaan suuntaan, mutta juoksi kyllä vähän taas jäljen yli. Muutenkin jäljestys oli melko vauhdikasta ja hieman epätarkkaa, harhaantui juuri ennen keppiä, mutta korjata takaisin sopivasti kepin kohdalla.
Jerikolle sitten yksi jana tässä kohtaa, joka oli aivan nappisuoritus, haistoi kaksi askelta ja niiden perusteella valitsi oikean suunnan. :) Myös keppi nousi hienosti. :)
Toisessa paikassa Ukko nosti janalta jäljen jo paremmin, lähti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi keppi jonnekin matkalle kaahatessa, en siis saanut palkattua muuta kuin suullisesti siitä hyvin onnistuneesta janasta.
Jerikolle täällä ensimmäinen jana taas aivan nappisuoritus, ei oikein olisi parantamisen varaa. Toisella janalla olikin sitten vaikeuksia. Siinä oli juuri kosteampaa sammalta alla ja johtuiko sitten siitä, että Jeriko oli tosi vaikea ratkaista suuntaa mihin jälki meni. Näytti myös siltä, että paikalla olisi ollut harhajälkeä, joiden kanssa Jeriko arpoi. Odottaminen kuitenkin palkittiin, kun Jeriko lopulta löysi oikean jäljen ja heti pian sen jälkeen nousi keppikin. :)
Maanantaina mentiin jälkeä tekemään Tuijan kanssa Ruutanaan. Itse tallasin Jerikolle jäljen ilman sports trackeria, jonka lainasin Tuijalle Ukon jäljen tallaamista varten. Meinasin siinä itse sitten yhdessä vaiheessa harhautua janalle jäljen puolessa välissä, kun tajusin noin 20 metriä janasta ollessani, että siellähän se meni. Muuten oli tarkoitus tehdä helppo jälki vaihteeksi ja tuota hairahdusta lukuun ottamatta siinä ehkä onnistuinkin. Tuija kyllä eksyi sports trackerista huolimatta ja Ukon n. 600 metrin jälki venyi niin, että päätin jo etukäteen lopettaa 3. kepille.
Esineruutukin ehdittiin tehdä välissä, maasto oli oikein mukavaa ja helppoa, tasaista ja kävi sopiva pieni tuulenvire. Ensimmäinen esine vasemmalle etuosassa, toinen keskellä takana ja kolmas taas oikealla edessä. Ensimmäinen esine nousi Jerikolla todella nopeasti. Keskeltä lähettäessä Jeriko kääntyi takarajalla vasemmalle tarkistamaan takakulman, mutta kääntyi sieltä ympäri ja eteni takalinjaa niin, että toinenkin esine löytyi tosi nopeasti ison kiven takaa. :) Kolmannesta esineestä Jeriko ei meinannut ensin saada hajua, mutta lähetyspaikan vaihtamisen jälkeen löytyi heti. :) Vitsi kun oli hieno katsoa Jerikon työskentelyä, on se vaan tosi taitava! :)))
Ukko ei ollut ihan niin loistava, mutta ihan ok meni silläkin, nostatin myös kolme esinettä. Ekan ja tokan esineen tarkennuksissa meni hieman kauemmin kuin Jerikolla, mutta Ukko on ainakin päässyt pääosin eroon siitä tavasta, että kävisi tarkastamassa jo nostettujen esineiden paikkoja, mitä se teki aiemmin. Kolmas esine oli Ukolle vähän hankala löytää, mutta kyllä sekin nousi siellä viiden minuutin sisällä. Hyvä Ukko! :)
Ukon jälki ajettiin ensin. Tein nyt lähetyksen ihan 1-2 metrin päästä, Tuija oli laittanut janalle nameja herättelemään Ukkoa ja nyt toimi hyvin; Ukko reagoi jälkeen heti, nappasi pari nappulaa palkaksi ja jatkoi oikeaan suuntaan! Jäljestys oli hieman vauhdikasta ja melko epätarkkaa varsinkin aluksi, paljon sisälsi tarkistelua. Ensimmäisen kepin kohdalla Ukko nappasi kepin suuhun ja meinasi selvästi jatkaa menoaan! Ihan Jerikomainen temppu, en olis uskonut, että Ukko tollasta tekis, kun sillä on aina ollut korkea keppimotivaatio, mutta nytpä teki! Näin kuitenkin tilanteen heti, kehuin ja palkkasin kepistä, leikiteltiin jne. Jäljestys jatkui, ehkä hieman tarkentui ja rauhoittuikin, Ukon tasolle ihan ok jäljestystä. Toinen keppi kuitenkin jäi syystä tai toisesta, ehkä tultiin Ukon kanssa nyt siihen pisteeseen, että jäljestäminen ajaa keppien ilmaisun ohi..? Pysäytin Ukon välissä ja vähän puhuttelin tästä kaahaamisesta ja epätarkkuudesta. Kolmannen kepin kohdalla meinas jo usko loppua, mutta juuri silloin Ukko nosti kolmannen kepin ja ilmaisi sen ihan hyvin eikä yrittänyt fuskata.
Jerikon jälki sitten. Jälki lähti tosiaan oikealle, ristesi janan noin 20 metrin kohdalla (pitäis taas muistaa tehdä niitä pidempiäkin). Jeriko nosti jäljen ensin ihan oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä kääntyi ympäri. Olisiko sitten mun oma "harhajälki" joka oli vasemmalla tuonut tuulen mukana hajua, en tiedä. Pyysin Jerikon sitten kääntymään, etttei ajaudu sinne ja lähdettiin matkaan.
Jeriko jäljesti taas todella hyvällä tahdilla ja tarkasti, melko reippaasti kun maasto oli niin helppoa. Kepit nousi toinen toisensa jälkeen tosi hyvin, Jeriko ilmaisi ne jopa iloisen ja tyytyväisen näköisenä, selvästi olen onnistunut niitä vahvistamaan ja Jeriko ilmaisee kepit mielellään, kun tietää mun tulevan siitä iloiseksi. :) Polun ylitykset ynnä muut meni tosi hienosti, harmitti vaan että jäljestä tuli ehkä kuitenkin liian pitkä, kun halusin nimenomaan helpon jäljen ja nyt Jerikossa alkoi kuitenkin näkymään väsymys. Jäljellä oli pituutta ehkä 800 metriä arviolta, piti mitata sports trackerilla, mutta se oli sammunut kesken matkan. Viimeinen keppi taas melko lähellä tietä heinikossa ja tästä Jeriko meinas mennä ohi. Selvästi sai vähän jotain hajua, mutta haju ilmeisesti pyöri jotenkin hassusti siinä, kun näytti yrittävän tarkentaa, mutta ajautui lähemmäksi tietä ja lopulta melkein tien reunaan. Pyysin Jerikon sitten takaisin etsimään ja löysi itse kepin. Haluan kuitenkin näitä viimeisen kepin ilmaisuja vahvistaa, ettei sitten tien läheisyys kokeissa aiheuta viimeisen kepin jäämistä.
Jotta ilta ei olisi ollut liian kiva, niin jäähdyttelylenkille lähtiessä Ukko karkasi heti autolta ja paineli pöpelikön läpi noin 100 metrin matkan suoraan järveen. Eikä kuunnellut mun huutoja tai tullut takaisin. Siinä sitten hihat kyllä paloi ihan totaalisesti, tällaisissa asioissa olen todella ehdoton, että korvien pitää olla auki ja totella. Mistä sitä tietäis mitä siellä rannassakin voisi olla! Toi on kyllä Ukossa niin raivostuttava piirre, kun se menee tohon tiettyyn mielentilaan eikä kuule tai näe enää mitään muuta kuin sen yhden asian. Useimmiten lampaat, mutta myös vesistöistä on näköjään tullut tällainen juttu. Silloin mä olen Ukolle pelkkää ilmaa ja ihan turha huudella perään. Sanoisin, että miellyttämisenhalua Ukolla ei kyllä ihan hirveästi ole ja on se aika saakelin kovapäinenkin välillä. Maaninen nyt ainakin noiden pakkomielteidensä kanssa. Huoh.
Saunassa sitten vielä hiuksista lähti hirvikärpänen mönkimään, yäk! :(
Mutta mulla on nyt uusi auto ja se on kyllä kiva! Ainut huono puoli siinä on turbo (ei siis oikeesti huono puoli), kun se on niin tehokas, että välillä tavarat (ja varmaan koiratkin) heilahtaa autossa, kun auto lähtee niin äkäisesti liikkeelle. :D
tiistai 12. elokuuta 2014
lauantai 9. elokuuta 2014
Iloisia ja ei-niin-iloisia yllätyksiä
Eilen kävin tuuraamassa Huittisen Harrin agilitytreeneissä. Olen jo pidempään halunnutkin käydä Harrin treeneissä, mutta en oo saanut aikaiseksi napata jotain irtoa, enkä myöskään hakea ryhmäpaikkaa. Tiistain agilitytreenit peruuntui tältä viikolta ja koska muutenkin edelleen aattelin pitää Ukkoa tauolla, niin treenasin Jerikon kanssa. Rata oli todella kinkkinen. Pitkästä aikaa sellainen, että olin monessa kohtaa auttamatta myöhässä ja sain todella pinnistellä, että ehdin kunnolla. Välillä on tuntunut, että juoksen ratoja Jerikon kanssa läpi vähän liiankin helposti, tässä oli sopivasti haastetta. ;)
Alun kuviokin kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan tuntui tosi vaikealta ja esim. 6. esteelle ohjaamaan ehtiminen tosi vaikealta, kunnes sitten leijeröin kaarella olevan putken ja juoksin minkä jaloistani pääsin. Toinen mulle ohjauksellisesti todella haastava kohta oli 20-21-22-23, aluksi yritin ties mitä hassuja juttuja enkä sitten todellakaan ehtinyt ohjaamaan 23:lle vaan Jeriko pääsi mua useita metrejä edelle, mutta Harri kyllä neuvoi hyvin ja kun teinkin vaan vastakäännöksen kaukaa esteestä 20 ja lähdin siitä pinkomaan, niin hitsi sehän meni hyvin! Olin tyytyväinen treeneihin. :)
Ukko odotteli autossa toiveena, että se nostattaisi itseään. Viime treeneissä Ukko on kuitenkin pikemminkin rauhoittunut autoon aiempaa paremmin, eikä ole kiljunut enää yhtään perään. Jotenkin tyypillistä Ukkoa, että jos siltä estetään jonkun asian saaminen, niin se luovuttaa ja "lannistuu" eikä yritä kovemmin. Puhuttiin sitten ensin Katjan kanssa, että Ukolle voisi tehdä hyvää kokeilla menoa jonkun toisen ohjaajan kanssa. Tai ei sitä koskaan tiedä, mutta ei siinä taida tällä hetkellä enää mitään menettääkään.. Katsotaan nyt saataisko Ukolle lainaohjaaja.. ;)
Tänään kävin (taas) autokaupoilla ja viimeinkin löytyi "se" auto. Hieman enemmän siitä maksoin kuin mitä olisin toivonut, mutta menkoon. Suoraan autokaupoilta mentiin sitten tottiskentälle. Jerikon kanssa mulla lähti vähän lapasesta ja tein vähän sitä tätä ja tuota. Ensin kapulatelineen lähestymisiä. Sitten seuraamista lyhyitä pätkiä, jääviä, luoksetulo, tasamaanouto ja vielä eteenmenokin. Eikä mitään näistä yhdellä toistolla. No, onneksi kaikki meni aika kivasti. :)
Sitten siirryttiin "eläinkokeeseen". Ukko ja Jeriko rinnakkain paikkamakuuseen ja kaksi laukausta noin 50 metrin päästä edestä. Ukko vähän vilkaisi, mutta ei näyttänyt mitenkään pahasti paineistuvan, rauhassa makasi Jerikon vieressä, jolla ei tietenkään korvakaan heilastanut. Reaktio oli siis sitä mitä toivoinkin, että Ukko ottais mallia tai ainakin sais turvaa Jerikosta. Laukausten jälkeen mentiin Ukon kanssa leikkimään siihen mistä oltiin ammuttu ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, hyvin Ukon vire kesti. :)
Tästä mun toiveet todella heräsi, ehkä sittenkin voisi saada Ukon kisakuntoon loppusyksyyn, kun ihan määrätietoisesti treenattais noita paukkuja ja muutenkin kokonaisuutta tietenkin.. Olis kyllä kiva mennä ja siihen tähdätään. :)
Tottisten jälkeen piti vielä kukkapenkin kanssa touhuta. Aloin eilen perustamaan kukkapenkkiä. Kävin siis kukkaostoksilla (ja tuhlasin ihan tolkuttoman summan kasveihin), muttta multa loppuikin sitten kesken. Tänään hain töiden jälkeen kahdeksan 50 litran säkkiä multaa lisää, mutta kuinkas kävikään; ei se vieläkään riittänyt. :D
Siinä sitten kun minä touhusin kukkapenkin kanssa ja Matti levitteli nurmikon lannoitetta, päätti lammasporukan johtaja tulla tarkistamaan olisiko jotain syötävää tarjolla. Ekan kerran vaan yhtäkkiä huomattiin, että se oli aidan väärällä puolella, ja sitten siinä illan aikana se hypppäsi ainakin neljä kertaa aidan yli! Kyllä noi lampaat on ketteriä, tosta hyppytekniikasta olis moni koira kateellinen! :D Vietiin sitten aitaukseen pihlajaa syötäväksi, että rauhoittuisi sinne, mutta katsotaan miten käy, löytyykö koko porukka joskus aidan väärältä puolelta...
Alun kuviokin kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan tuntui tosi vaikealta ja esim. 6. esteelle ohjaamaan ehtiminen tosi vaikealta, kunnes sitten leijeröin kaarella olevan putken ja juoksin minkä jaloistani pääsin. Toinen mulle ohjauksellisesti todella haastava kohta oli 20-21-22-23, aluksi yritin ties mitä hassuja juttuja enkä sitten todellakaan ehtinyt ohjaamaan 23:lle vaan Jeriko pääsi mua useita metrejä edelle, mutta Harri kyllä neuvoi hyvin ja kun teinkin vaan vastakäännöksen kaukaa esteestä 20 ja lähdin siitä pinkomaan, niin hitsi sehän meni hyvin! Olin tyytyväinen treeneihin. :)
Ukko odotteli autossa toiveena, että se nostattaisi itseään. Viime treeneissä Ukko on kuitenkin pikemminkin rauhoittunut autoon aiempaa paremmin, eikä ole kiljunut enää yhtään perään. Jotenkin tyypillistä Ukkoa, että jos siltä estetään jonkun asian saaminen, niin se luovuttaa ja "lannistuu" eikä yritä kovemmin. Puhuttiin sitten ensin Katjan kanssa, että Ukolle voisi tehdä hyvää kokeilla menoa jonkun toisen ohjaajan kanssa. Tai ei sitä koskaan tiedä, mutta ei siinä taida tällä hetkellä enää mitään menettääkään.. Katsotaan nyt saataisko Ukolle lainaohjaaja.. ;)
Tänään kävin (taas) autokaupoilla ja viimeinkin löytyi "se" auto. Hieman enemmän siitä maksoin kuin mitä olisin toivonut, mutta menkoon. Suoraan autokaupoilta mentiin sitten tottiskentälle. Jerikon kanssa mulla lähti vähän lapasesta ja tein vähän sitä tätä ja tuota. Ensin kapulatelineen lähestymisiä. Sitten seuraamista lyhyitä pätkiä, jääviä, luoksetulo, tasamaanouto ja vielä eteenmenokin. Eikä mitään näistä yhdellä toistolla. No, onneksi kaikki meni aika kivasti. :)
Sitten siirryttiin "eläinkokeeseen". Ukko ja Jeriko rinnakkain paikkamakuuseen ja kaksi laukausta noin 50 metrin päästä edestä. Ukko vähän vilkaisi, mutta ei näyttänyt mitenkään pahasti paineistuvan, rauhassa makasi Jerikon vieressä, jolla ei tietenkään korvakaan heilastanut. Reaktio oli siis sitä mitä toivoinkin, että Ukko ottais mallia tai ainakin sais turvaa Jerikosta. Laukausten jälkeen mentiin Ukon kanssa leikkimään siihen mistä oltiin ammuttu ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, hyvin Ukon vire kesti. :)
Tästä mun toiveet todella heräsi, ehkä sittenkin voisi saada Ukon kisakuntoon loppusyksyyn, kun ihan määrätietoisesti treenattais noita paukkuja ja muutenkin kokonaisuutta tietenkin.. Olis kyllä kiva mennä ja siihen tähdätään. :)
Tottisten jälkeen piti vielä kukkapenkin kanssa touhuta. Aloin eilen perustamaan kukkapenkkiä. Kävin siis kukkaostoksilla (ja tuhlasin ihan tolkuttoman summan kasveihin), muttta multa loppuikin sitten kesken. Tänään hain töiden jälkeen kahdeksan 50 litran säkkiä multaa lisää, mutta kuinkas kävikään; ei se vieläkään riittänyt. :D
Siinä sitten kun minä touhusin kukkapenkin kanssa ja Matti levitteli nurmikon lannoitetta, päätti lammasporukan johtaja tulla tarkistamaan olisiko jotain syötävää tarjolla. Ekan kerran vaan yhtäkkiä huomattiin, että se oli aidan väärällä puolella, ja sitten siinä illan aikana se hypppäsi ainakin neljä kertaa aidan yli! Kyllä noi lampaat on ketteriä, tosta hyppytekniikasta olis moni koira kateellinen! :D Vietiin sitten aitaukseen pihlajaa syötäväksi, että rauhoittuisi sinne, mutta katsotaan miten käy, löytyykö koko porukka joskus aidan väärältä puolelta...
torstai 7. elokuuta 2014
Kesän viettoa
Nyt alkaa helteet imemään mehut mustakin ja harrastuspuoli on tällä viikolla jäänyt vähäisemmäksi (kai?), tai ainakin musta tuntuu että koirat on ollut vähemmällä ja pihatöissäkin oon ollut vähemmän.
Lampaat kuitenkin siirrettiin sunnuntaina takaisin verkkoaitaukseen, jossa heinä oli niin vehreänä, että parempi pistää lampaat sitä popsimaan. Tuosta sähkölangalla aidatusta laitumesta alkoi olemaan kaikki niin syötynä, että ennen kuin saadaan aitausta laajennettua on parempi siirtää lampaat toiseen aitaukseen. Siirrossa oli ensin Ukko hommissa, mutta voi jumaleissön sitä säätämisen ja puskemisen määrään sillä vajaan 50 metrin matkalla, että kyllästyin Ukon touhujen vahtimiseen ja sille ärähtelyyn ja ajoin sen pois hommista ja Jeriko sai siirtää lampaat loppumatkan aitaukseen. Jeriko on kyllä sellainen luottopakki, hoitaa aina hommat just niin kuin sanon eikä häsellä. Ja nyt kun Jeriko on oppinut hiipimäänkin ja selvästi oikein tykkää tehdä sitä, niin lampaat siirtyi suorastaan nätissä parijonossa. :) Mitä mä tekisin ilman tota koiraa *miljoona sydäntä*
On muuten hämmästyttävää kuinka nopeesti ton verkkoaitauksen kasvillisuus on muuttunut, siis parissa kuukaudessa! Aluksi se oli hirveetä lantion korkuista nokkosta ja koiranputkea, nyt siellä kasvaa enimmäkseen tosi hyvää heinää/ruohoa, apilaa yms. matalaa pientä lehtikasvia, millä lampaiden kelpaa herkutella. Toivon mukaan nyt lihovat, kun tämän lisäksi on saanut puskia ja kaadettuja vaahteria ja pihlajia syötäväkseen. Osa oli tosiaan mystisen sairauden jäljiltä vähän laihoina..
Sunnuntain ärsyttävän säätämisen ja Ukon puskemisen seurauksena päätin maanantaina ottaa ihan peruskuljetusta ja siinä vaadin todella nättiä toimintaa, molemmilta. Jerikolle lähinnä piti tähdentää, ettei vaan peesaa pesässä, vaan käännöksissä tekee oikeasti kaaren ja lähtee kauemmaksi lampaista, hyvin kyllä tajusikin. :) Ukkokin oli ihan kilttinä, pisti itseään oma-aloitteisesti maahan jne. Sitten otin vielä aidalla harjoitusta, että molempien piti tasapainottaa ilman käskyjä lampaat mulle aitaa vasten JA sitten rauhoittua. Jälkimmäinen osio ei tullut Ukolta ihan luonnostaan, kun olis vaan säätänyt ja säätänyt, aina eri puolilta vähän tönässyt, että sitten voi koota toiselta puolelta. Sain kuitenkin Ukonkin päähän iskostettua, että sitten kun lampaat on mun luona, niin sitten pysähdytään ja lopetetaan sahaaminen. Jerikolle tää oli aika helppo juttu, näytti kyllä vähän ihmettelevän, että miksi mä pyydän siltä jotain näin "helppoa ja yksinkertaista". :D
Tiistaina treenailtiin, kun Sara ja Vellu tuli käymään. Ukolla oli taas hyvä vaihde päällä, oli oikein kuuliainen ja teki ihan ok flänkkiä ainakin kun itse olin lähellä. Vähän kauemmaksi ajaessa meinas silmäjumia vähän tulla, mutta Ukko pääsi näistä ohi nopeammin kuin aikaisemmin. Selvästi mun sunnuntainen lopullinen ärähdys ja pois ajaminen lampailta sekä maanantain tiukka kuri treeni piti Ukkoa taas kuuliaisena jonkin aikaa, yhtään ei puskenut överisti, tosi nätisti teki. ;)
Nyt ollaan myös käyty uimassa varmasti enemmän kuin aiempina kesinä koskaan. Molemmat pojat on nyt oppinut uimaan silleen rauhassa rinnalla/edellä ilman päälle uimisia ja hätiköintejä, joten on tosi kivakin uida aina koirien kanssa joku pikku rundi muutamaan kertaan. Virkistää mukavasti ja koirat saa lihaskuntoharjoitetta ilman, että tarvitsee läkähtyä kuumuudessa. :)
Ja kun nyt on niin kuuma ja treenit ollut vähemmällä, niin on meinannut pihahommatkin vähän hidastua. Kauheessa paahteessa ei vaan ihan hirveesti jaksaisi. Tällä viikolla on tehnyt kuitenkin ryhtiliikkeen ja marjapensaat on alkanut siistiytymään ja muutamia koristepensaita kokonaisuudessaan on raivattu pois. Kyllä se piha vaan avartuu koko ajan. :) Seuraava projekti olis sitten sähkölanka-aitauksen laajentaminen. Raivaussaha on kyllä tullut kovaan käyttöön meidän tontilla. ;)
Lampaat kuitenkin siirrettiin sunnuntaina takaisin verkkoaitaukseen, jossa heinä oli niin vehreänä, että parempi pistää lampaat sitä popsimaan. Tuosta sähkölangalla aidatusta laitumesta alkoi olemaan kaikki niin syötynä, että ennen kuin saadaan aitausta laajennettua on parempi siirtää lampaat toiseen aitaukseen. Siirrossa oli ensin Ukko hommissa, mutta voi jumaleissön sitä säätämisen ja puskemisen määrään sillä vajaan 50 metrin matkalla, että kyllästyin Ukon touhujen vahtimiseen ja sille ärähtelyyn ja ajoin sen pois hommista ja Jeriko sai siirtää lampaat loppumatkan aitaukseen. Jeriko on kyllä sellainen luottopakki, hoitaa aina hommat just niin kuin sanon eikä häsellä. Ja nyt kun Jeriko on oppinut hiipimäänkin ja selvästi oikein tykkää tehdä sitä, niin lampaat siirtyi suorastaan nätissä parijonossa. :) Mitä mä tekisin ilman tota koiraa *miljoona sydäntä*
On muuten hämmästyttävää kuinka nopeesti ton verkkoaitauksen kasvillisuus on muuttunut, siis parissa kuukaudessa! Aluksi se oli hirveetä lantion korkuista nokkosta ja koiranputkea, nyt siellä kasvaa enimmäkseen tosi hyvää heinää/ruohoa, apilaa yms. matalaa pientä lehtikasvia, millä lampaiden kelpaa herkutella. Toivon mukaan nyt lihovat, kun tämän lisäksi on saanut puskia ja kaadettuja vaahteria ja pihlajia syötäväkseen. Osa oli tosiaan mystisen sairauden jäljiltä vähän laihoina..
Sunnuntain ärsyttävän säätämisen ja Ukon puskemisen seurauksena päätin maanantaina ottaa ihan peruskuljetusta ja siinä vaadin todella nättiä toimintaa, molemmilta. Jerikolle lähinnä piti tähdentää, ettei vaan peesaa pesässä, vaan käännöksissä tekee oikeasti kaaren ja lähtee kauemmaksi lampaista, hyvin kyllä tajusikin. :) Ukkokin oli ihan kilttinä, pisti itseään oma-aloitteisesti maahan jne. Sitten otin vielä aidalla harjoitusta, että molempien piti tasapainottaa ilman käskyjä lampaat mulle aitaa vasten JA sitten rauhoittua. Jälkimmäinen osio ei tullut Ukolta ihan luonnostaan, kun olis vaan säätänyt ja säätänyt, aina eri puolilta vähän tönässyt, että sitten voi koota toiselta puolelta. Sain kuitenkin Ukonkin päähän iskostettua, että sitten kun lampaat on mun luona, niin sitten pysähdytään ja lopetetaan sahaaminen. Jerikolle tää oli aika helppo juttu, näytti kyllä vähän ihmettelevän, että miksi mä pyydän siltä jotain näin "helppoa ja yksinkertaista". :D
Tiistaina treenailtiin, kun Sara ja Vellu tuli käymään. Ukolla oli taas hyvä vaihde päällä, oli oikein kuuliainen ja teki ihan ok flänkkiä ainakin kun itse olin lähellä. Vähän kauemmaksi ajaessa meinas silmäjumia vähän tulla, mutta Ukko pääsi näistä ohi nopeammin kuin aikaisemmin. Selvästi mun sunnuntainen lopullinen ärähdys ja pois ajaminen lampailta sekä maanantain tiukka kuri treeni piti Ukkoa taas kuuliaisena jonkin aikaa, yhtään ei puskenut överisti, tosi nätisti teki. ;)
Nyt ollaan myös käyty uimassa varmasti enemmän kuin aiempina kesinä koskaan. Molemmat pojat on nyt oppinut uimaan silleen rauhassa rinnalla/edellä ilman päälle uimisia ja hätiköintejä, joten on tosi kivakin uida aina koirien kanssa joku pikku rundi muutamaan kertaan. Virkistää mukavasti ja koirat saa lihaskuntoharjoitetta ilman, että tarvitsee läkähtyä kuumuudessa. :)
Ja kun nyt on niin kuuma ja treenit ollut vähemmällä, niin on meinannut pihahommatkin vähän hidastua. Kauheessa paahteessa ei vaan ihan hirveesti jaksaisi. Tällä viikolla on tehnyt kuitenkin ryhtiliikkeen ja marjapensaat on alkanut siistiytymään ja muutamia koristepensaita kokonaisuudessaan on raivattu pois. Kyllä se piha vaan avartuu koko ajan. :) Seuraava projekti olis sitten sähkölanka-aitauksen laajentaminen. Raivaussaha on kyllä tullut kovaan käyttöön meidän tontilla. ;)
sunnuntai 3. elokuuta 2014
PPR Ukko ja Jerikolle toinen hypärinolla
Hektinen viikonloppu ollut, sen voin sanoa. Eilisen työtunteja olin tehnyt jo etukäteen pois ja lähdin jo ennen puolta päivää kotiin, koirat nappasin autoon ja huristeltiin Kiikalaan (valitettavasti vielä vanhalla autonrähjällä) missä Ukko starttasi SPKY:n perusradalla. Eka rata oli rehellisesti sanottuna hirveetä kaahotusta, Ukko ei ottanut varmaan yhtään muita kuin laukka-askelia koko matkan, puski lampaita mun ohi, että pääsis sitten taas kokoamaan. Prässäsi ja ärsytti ja tiesihän sen, ettei lampaat sellaista jää katselemaan. Lisäksi sitten itse olin ihan pihalla, että miten saa/pitää toimia. Kun käskettiin jättämään lampaat tiettyyn paikkaan, niin ei niitä siihen kirjaimellisesti pitänyt jättää vahtimatta, vaan vahtia niitä. Oman epähuomioni vuoksi lampaat ehti luisua liian kauas, eikä Ukko enää saanut tilannetta pelastettua (varsinkaan sillä meiningillä mitä koko rata oli ollut).
Tuli vähän ikävä Katjaa, kun Ukko meni niin hienosti sen kanssa. Jos Katja olis ollut paikalla, olisin ihan väkisinkin änkenyt Ukon Katjan ohjattavaksi uusintarundille. :D Marikallekin yritin kaupitella, mutta Marika kannusti itse yrittämään uudelleen ja neuvoi miten kannattaa toimia. En tosiaan ollut siis edeltävästi nähnyt yhtään perusradan suoritusta, enkä tiennyt miten pitäisi toimia eri tilanteissa.
Uusinta menikin sitten ihan ok, Ukko oli paremmin kuulolla kun käskytin tiukemmin ja peruskuljetuksessa meni itsenäisestikin maahan jos koki tulleensa liian lähelle lampaita. Kaahotusvaihde meinas mennä vapaassa kuljetuksessa päälle, mutta pysyi hallussa. Lampaan kiinniotossa käskytin Ukkoa vahingossa vähän liikaakin, kun olis pitänyt antaa sen vaan mennä, kun osaa kyllä ihan itsekin pyöriä ympärillä, mun kokemattomuuden piikkiin menee. Lammas saatiin kiinni ja sitten häkitykseen, jossa yritin avata häkin oveta väärältä puolelta ja lampaat meni kertaalleen häkin ympäri tämän vuoksi. Sitten taas pieni oma arviointivirhe, mutta tämän jälkeen lampaat siististi häkkiin. Häkistä pois otossa Ukolla oli pieniä vaikeuksia mennä lampaan ja häkin väliin, kun yksi oli kääntyneenä päin, mutta onnistuihan sekin. :) Poispäinajoa tehtiin loputtomalta tuntuva matka ja Ukosta näki, että oli helteessä jo fyysisesti ihan poikki ja olisi sen vuoksi jäänyt vaan peesaamaan lampaita eikä meinanntu ottaa käskyjä normaalisti.
Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua ja siten SPKY:n perusrata hyväksytysti suoritettu. :)
Perusradan jälkeen sitten äkkiä kotiin ja kissat, Matti ja kamat autoon ja mökille. Korkattiin tietenkin heti illalla laiturihypyt ja sitten lauantaina alkupäivästä itse otin aurinkoa ja koirat pyöri ympärillä iloisina. :)
Sitten iltapäivällä ajettiin Orivedelle kisoihin. Ukko kulki taas mukana, kun yritän saada sitä turhaumaa. Tosin tällä reissulla Ukko jäi aina ihan hiljaa autoon odottamaan, eikä mitään protesteja kuultu..
Päivä oli kuuma, mutta ei niin kuuma kuin moni päivä viime viikkoina, mittari näytti noin 25 astetta, kivituhkakenttä hohkas ekan radan aikana kyllä aika mallikkaasti kuumaa. Ekalla radalla jännittikin sitten oikein kunnolla, psyykkasin itseni tavallaan ulos pelistä, kun nollia oli tullut tosi vähän jos yhtään ja melkeinpä nollalla olis ollut sertissä kiinni. Eka virhe tuli kyllä A:n alastulolta, jonka Jeriko loikkas. Tämän jälkeen itselle jotenkin keskittyminen herpaantui ja Jeriko lähti lapasesta, ohitti yhden hypyn ja otti pari ylimääräistä sen sijaan. Pääasia kuitenkin, että rata mentiin tosi hyvällä fiiliksellä! :)
Toisen agiradan lähdössä jäin jotenkin ihan unelmoimaan, kun Jeriko jo tuli vauhdilla ja olis pitänyt liikkua. Putken jälkeiselle hypylle olin ihan auttamatta myöhässsä, mutta Jeriko otti sen kuitenkin. Jostain syystä kuitenkin kepit osoittautui todella vaikeiksi, ei meinannut sujua vaikka otin kunnolla taakse päin uuteen lähetykseen. Loppurata meni sitten taas jo tosi kivasti, A:n kontakti tuli otettua, tosin vähän turhaa hidasteli, samoin keinulla. Mutta hyvä rata joka tapauksessa! :)
Viimeisenä hypäri, tosi hauska rata taas. Ainut, että ohjausvaihtoehtoja tuntui olevan aivan liikaa, enkä rataantutustumisen aikana saanut tehtyä varmaa suunnitelmaa. Päätin sitten valita ne "riskiohjaukset". Keppien jälkeinen putki tuli ohjattua vähän löysästi ja Jeriko meinas tulla ohi, sain kuitenkin korjattua takaisin putkeen. Hieman kyllä harmittaa, että serti saattoi jäädä saamatta pelkästään tämän virheen vuoksi. Mutta hieno rata taas joka tapauksessa ja kiva kisapäivä oli! :)
Kisapäivän kuumuutta oli helpottamassa iso vesitynnyri, johon koirat pääsi pulahtamaan. ;)
Tuli vähän ikävä Katjaa, kun Ukko meni niin hienosti sen kanssa. Jos Katja olis ollut paikalla, olisin ihan väkisinkin änkenyt Ukon Katjan ohjattavaksi uusintarundille. :D Marikallekin yritin kaupitella, mutta Marika kannusti itse yrittämään uudelleen ja neuvoi miten kannattaa toimia. En tosiaan ollut siis edeltävästi nähnyt yhtään perusradan suoritusta, enkä tiennyt miten pitäisi toimia eri tilanteissa.
Uusinta menikin sitten ihan ok, Ukko oli paremmin kuulolla kun käskytin tiukemmin ja peruskuljetuksessa meni itsenäisestikin maahan jos koki tulleensa liian lähelle lampaita. Kaahotusvaihde meinas mennä vapaassa kuljetuksessa päälle, mutta pysyi hallussa. Lampaan kiinniotossa käskytin Ukkoa vahingossa vähän liikaakin, kun olis pitänyt antaa sen vaan mennä, kun osaa kyllä ihan itsekin pyöriä ympärillä, mun kokemattomuuden piikkiin menee. Lammas saatiin kiinni ja sitten häkitykseen, jossa yritin avata häkin oveta väärältä puolelta ja lampaat meni kertaalleen häkin ympäri tämän vuoksi. Sitten taas pieni oma arviointivirhe, mutta tämän jälkeen lampaat siististi häkkiin. Häkistä pois otossa Ukolla oli pieniä vaikeuksia mennä lampaan ja häkin väliin, kun yksi oli kääntyneenä päin, mutta onnistuihan sekin. :) Poispäinajoa tehtiin loputtomalta tuntuva matka ja Ukosta näki, että oli helteessä jo fyysisesti ihan poikki ja olisi sen vuoksi jäänyt vaan peesaamaan lampaita eikä meinanntu ottaa käskyjä normaalisti.
Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua ja siten SPKY:n perusrata hyväksytysti suoritettu. :)
Perusradan jälkeen sitten äkkiä kotiin ja kissat, Matti ja kamat autoon ja mökille. Korkattiin tietenkin heti illalla laiturihypyt ja sitten lauantaina alkupäivästä itse otin aurinkoa ja koirat pyöri ympärillä iloisina. :)
Sitten iltapäivällä ajettiin Orivedelle kisoihin. Ukko kulki taas mukana, kun yritän saada sitä turhaumaa. Tosin tällä reissulla Ukko jäi aina ihan hiljaa autoon odottamaan, eikä mitään protesteja kuultu..
Päivä oli kuuma, mutta ei niin kuuma kuin moni päivä viime viikkoina, mittari näytti noin 25 astetta, kivituhkakenttä hohkas ekan radan aikana kyllä aika mallikkaasti kuumaa. Ekalla radalla jännittikin sitten oikein kunnolla, psyykkasin itseni tavallaan ulos pelistä, kun nollia oli tullut tosi vähän jos yhtään ja melkeinpä nollalla olis ollut sertissä kiinni. Eka virhe tuli kyllä A:n alastulolta, jonka Jeriko loikkas. Tämän jälkeen itselle jotenkin keskittyminen herpaantui ja Jeriko lähti lapasesta, ohitti yhden hypyn ja otti pari ylimääräistä sen sijaan. Pääasia kuitenkin, että rata mentiin tosi hyvällä fiiliksellä! :)
Toisen agiradan lähdössä jäin jotenkin ihan unelmoimaan, kun Jeriko jo tuli vauhdilla ja olis pitänyt liikkua. Putken jälkeiselle hypylle olin ihan auttamatta myöhässsä, mutta Jeriko otti sen kuitenkin. Jostain syystä kuitenkin kepit osoittautui todella vaikeiksi, ei meinannut sujua vaikka otin kunnolla taakse päin uuteen lähetykseen. Loppurata meni sitten taas jo tosi kivasti, A:n kontakti tuli otettua, tosin vähän turhaa hidasteli, samoin keinulla. Mutta hyvä rata joka tapauksessa! :)
Viimeisenä hypäri, tosi hauska rata taas. Ainut, että ohjausvaihtoehtoja tuntui olevan aivan liikaa, enkä rataantutustumisen aikana saanut tehtyä varmaa suunnitelmaa. Päätin sitten valita ne "riskiohjaukset". Keppien jälkeinen putki tuli ohjattua vähän löysästi ja Jeriko meinas tulla ohi, sain kuitenkin korjattua takaisin putkeen. Hieman kyllä harmittaa, että serti saattoi jäädä saamatta pelkästään tämän virheen vuoksi. Mutta hieno rata taas joka tapauksessa ja kiva kisapäivä oli! :)
Kisapäivän kuumuutta oli helpottamassa iso vesitynnyri, johon koirat pääsi pulahtamaan. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)