Ukko alkos tottelemaan

Ollaan taas viikkoa Somerolla oltu ja treenailtu joka ilta. Maanantaina käytiin tokoilemassa Minnan kanssa. Jeriko teki tunnaria jossa kapuloiden seassa oli Minnan tavaroita ja Uunon leluja, sekä pari parkkipaikalta löytynyttä kaljatölkkiä. Pariin kertaan tein, molemmat tosi hyvät, ei Jerikoa toi ainakaan yhtään hämännyt. Ensi kerralla voisi tehdä tulitikuilla... ;)
Sitten tehtiin kaikenlaista hömppää, merkkiä ja merkiltä merkille, sekä merkiltä merkille ja vielä ruutuun, mikä onnistui kyllä heti kerrasta tosi hyvin! Sitten Jeriko teki merkkiä ja merkillä kaukkareita, noutoa ja kapulan kanssa merkille, merkiltä merkille ja ruutuun. :D Kapulan kanssa alkoi pasmat menemään sekaisin, mutta ihan hyvin saatiin sitten onnistumaankin. Luoksetuloa otettiin myös ja ollaan kyllä tehty liikaa seisomaan pysähtymistä, kun meinaa toisellakin jäädä seisomaan. Tähän siis jonkinlainen tehokuuri...
Minna myös käskytteli maahan, kun Jeriko oli perusasennossa ja hienosti Jeriko alkoi tsemppaamaan, vaikka nöyrälle koiralle selvästi tuottikin vaikeuksia olla tottelematta. :D Hyvä ettei silmät kääntyneet nurin kun niin kauhuissaan katsoi,  kun Minna käskytti vähän kovemmin ja Jeriko pinnistä olemaan tottelematta. :D Voi toista... :D

Ukko teki noutoa ja vähän yritin sitä pitoa ottaa, mutta hitto kun se onkin hankalaa! Minna sanoi, että hän ei Uunon kanssa ollut ottanut pitkiin aikoihin alkuun muuta kuin vauhtinoutoa, ja että toisaalta palautusasentoa voisi treenata erikseen esim. puun kierron kautta. Täytyypi kokeilla. Hieman kyllä ahdistaa toi, että jättää pidon treenaaminen niin viimeiseen ja vähään, kun Jerikon kanssa on pito taas tehty ensimmäisenä ja se kyllä kieltämättä onkin hyvä... Ukko on siis tosiaan nyt alkanut jo vähän mälväilemään kapulan kanssa tullessaan, tai ainakin jos yritän ottaa eteen niin alkaa mälvääminen ja kapulan tiputtelu. Tähän kyllä auttoi myöskin se, että vietiin kapula yhdessä tosi kauas ja juostiin sieltä Ukon kanssa yhdessä pois ja vauhdista lähetin noutamaan. Vapautin kyllä stten 5 metriä ennen kun oli kohdalla, mutta ote pysyi kyllä parempana. Mutta hitto toi pitoasia rassaa mua. Niin monelta kokeneemmalta on vaan saanut ohjeen tehdä vauhtinoutoa pelkästään, että pakko se kai olis uskoa. :D
Lisäksi Ukon kanssa tehtiin ihan vähän seuraamista ja oli kyllä kiva vire taas siinä. Minnakin kehui, että on tekeminen ihan niin kuin Uunolla/Swedulla tai Zaggalla. :) Ruutua tehtiin myös alustalle pariin kertaan.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina sitten paimenneltiin. Jerikon kanssa edelleen niitä pillikäskyjä niin, että seison itse sivussa ja Jeriko ajoi lampaita kujaan ja porttien läpi tms. Tänään tehtiin vielä maltan ristiä, mikä olikin aikas haastavaa. Jerikolla meni tiistaina ja keskiviikkona erityisen hyvin treenit, ei kyllä edelleenkään pillikäskystä maahan ihan malta mennä, mutta kai se edistyy... Ehkä... Tänään kyllä huomas, että kolmet treenit peräkkäisinä päivinä on aika paljon ja Jerikolla alkoi maltti pettää ja meni vähän säheltämiseksi ja arpomiseksi, Jeriko lähti itse soheltamaan jotain vaikka painotin että "odota" jne... Mutta saatiin me muutamaan kertaan se maltan risti tehtyäkin, mutta oli kyllä työ ja tuska saada Jeriko kuuntelemaan ja olemaan sähläämättä.

Ukko opetteli "lie down"-käskyä. Viime kerralta oltiin vähän ajateltu, että pitäis tehdä sitä paimennustreenien ulkopuolella, että jos Ukko ei vaan tajua sitä. Kokeilin sitä lenkillä sitten useampia kertoja ja asia on kyllä niin, että Ukko on puijannut meitä. ;) Varsin hyvin kyllä lenkillä ymmärsi mitä se tarkoittaa, lampailla ei ilmeisesti vaan malttanut. Nyt sitten vaadittiin sitä lampaillakin ja Ukko alkoi itse asiassa tottelemaan jo aikas hyvin ja malttoi odottaaakin tosi hyvin. Siinä missä Jerikolla meni tän päivän treenit huonoite, Ukolla varmaan kehitys jatkui noususuuntaisena tän päivän treeneihin asti ja alkoi jo tosi kivasti menemään maahan. Hieman kovapäisiähän nämä sisarukset on kauttaaltaan kyllä... ;) Muta kun otettiin tiistaina poispäin ajoa liinan kanssa, niin se ehkä vähän aukas hommaa ja alkoi maahan menot sujua muutenkin. Tästä sitten eteenpäin. :)

Taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

Agilitykisoissa oltiin taas ja kyllä oli ensimmäisellä radalla taas nolla lähellä, mutta rimaan kosahti. Oli kyllä samaisella radalla heti alkuun hylkykin lähellä, kun Jeriko meinas lähteä puomille, mutta kiltisti tuli sieltä pois, kun huusin. ;) Sitten kun puomille sai luvan kanssa mennä otin puomin jälkeisen hypyn päällejuoksuna/saksalaisena vai mikä sen nimi nyt sitten onkaan. Tiesin, että jos olen yhtään myöhässä niin rima varmaan tippuu, mutta en halunnut silti tehdä pakkovalssia hypyn toisella puolelle, koska on meillä ennen sekin piloille mennyt ja päätin kuitenkin yrittää nopeinta mahdolista reittiä ilman ylimääräisiä kaarteita. No, Jeriko ei tullut kontaktille niin loppuun asti kuin olisi ollut hyvä ja olin sitten tiellä ja rimahan sitten tippui. Mutta muuten radalla oli tosi hyvä fiilis ja olin tyytyväinen! :)

Toinen rata ei sitten mennyt niin hyvin, mutta Jerikoon olen kyllä todella tyytyväinen tässäkin. Heti toiselle esteelle ohjaan Jerikon ohi. Halusin lähteä Jerikon kanssa liikkeelle yhtä aikaa, että saisin vauhtia Jerikoon, vaikka kakkosesteen takaa paikaltaan ottamalla olisi saanut hypyn näytettyä paremmin. Videolta näyttää suorastan siltä, että yritän saada Jerikon kakkosesta ohi ja niin Jerikokin sen tulkitsi ja kiltisti teki niin kuin pyysin. :D Siitä sitten kieltovirhe. Tossa kohtaa vastakädellä ottaminen olisi auttanut kummasti. ;) Sitten jatkettiin, mutta kepeillä jotenkin unohduin omiin maailmoihini: olisi pitänyt ottaa etäisyyttä sivusuunnassa mutta muistin vasta Jerikon ollessa viimeisessä keppivälissä, että mihin sitä oltiinkaan menossa. Jouduin sitten väistämään seuraavan hypyn siivekkeen ja olin vähällä vetää Jerikon ohi sitä seuraavasta, mutta Jeriko kuunteli hyvin vastakättä ja suoritti hypyn. Muurilta sain taas kutsua pois edellisten ohjausvirheiden vuoksi, mutta Jeriko oli edelleen hienosti kuulolla. Lopuksi vielä Jeriko meinas lukita putken väärän pään, mutta oli edelleen hyvin kuulolla ja vaihtoi. Summa summarum, koko radan ajan Jeriko korjaili mun virheitä ja pelasteli meitä hylyltä :D Yksi rima vielä tippui, johtui varmaan siitä että lähdin liikkumaan Jerikoa kohti varmistelemaan seuraavaa hyppyä. Vähän turhan herkkä Jeriko ehkä tollaisissa tilanteissa on, mutta olin aivan älyttömän tyytyväinen siihen, kuinka hyvin nyt takaakierrot/niistot meni, niistä ei nyt tullut virheitä ollenkaan! Parin viikon päästä sitten uutta yritystä! :)

Ukkokin oli nyt itse asiassa ensimmäistä kertaa mukana kisoissa, en ole jotenkin aikaisemmin jaksanut ottaa mukaan, mutta kun nyt oli kisat kuitenkin Lempäälässä niin päätin vihdoin ottaa. Ratojen välissä Ukko sitten tuli vähän katselemaan meininkiä ja alkuun Ukko hepuloi, kun olisi ollut niin paljon naamoja nuoltavana! :D Ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun Ukko oli saanut tervehtiä "meidän porukan" koirat ja huomasi, ettei muita pääse moikkaamaan ja kävi vaan rauhassa maahan. Että ei siinä sitten mitään niin ihmeellistä ollut, itse häly ynnä muu ei häirinnyt Ukkoa ollenkaan. Olis vaan ollut kiva pussailla aivan kaikki. :D

Temppuilua ja poseerausta

Agilitytreenit tällä viikolla meni taas oikein hienosti. Erityisesti Ukko pitää mainita, aivan hirveästi vauhtia tullut, radanlukutaitoa ja meininkiä! Ukko irtoaa hyvin esteille, pystyn nyt vetämään Ukon esteen toiselle puolelle ja sitten irrottamaan Ukon hypylle, mikä vielä alkusyksystä oli hankalaa. Ukko tuli jo todella hyvin ohjaukseen eikä esteitä enää ohitella, jos olen yhtään näyttänyt mihin pitäisi mennä niin Ukko jo tietää että edessä olevat esteet suoritetaan. Aivan superhienoa 10 esteen pätkää tehtiin. :) Lisäksi Ukko teki puomia kokonaisena, vauhtia ja intoa on tullut tähänkin, jopa siinä määrin ettei sinne alastulokontaktille ihan saatukaan vauhtia pysähtymään. Itse ehkä haukkasin tässä liian isoa palaa ja irtosin eteenpäin, jatkossa sitten täytyy alkuun jäädä vähän lähemmäksi alastuloa Ukon avuksi. Mutta hienolta näyttää. :)

Oon vihdoinkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut opettamaan Ukolle vatitreeniä. Tähän mennessä meidän "turhat" temputteluthan Ukon kanssa on rajoittuneet jalkojen laittamiseen laatikkoon, eikä sitäkään olla tehty pitkiin aikoihin! Mutta nyt Jonnan ja Lovan blogista asia taas muistui mieleeni ja aloin treenaamaan. Jerikonkaan kanssa ei olla kyseistä harjoitusta tehty aikoihin ja Jerikokin sai palautella mieleen. Mutta siis Ukko. Aloin ihan rehellisesti sheippaamaan tassujen laittoa vadille eilen illalla ja nyt Ukolla alkoi olemaan oikein kivaa vastetta sheippaamiselle ja tosi nopsaan hoksas homman idean. Siitä sitten ihan sheippaamalla ollaan jatkettu takajalkojen liikettä vatia ympäri ja Ukko ottaa muutaman askeleen ristiin vastapäivään ilman mun liikeapua. Siis huikeen nopeasti hoksas ton idean! :) Vielä sitten aion opettaa Ukonkin pyörimään vadin ympäri itsenäisesti ilman, että mun tarvii liikkua mukana, vähän niin kuin Jerikokin tekee, eikä siinä varmasti nokka kauan tuhise, kunhan vaan viitsin yhtään harjoitella. ;)

Tänään piti mennä tokoilemaan aamupäivällä, mutta aamulla heräsin siihen, että maha oli aivan älyttömän kipeä. :( Pelkäsin jo, että joku mahatauti muhun kunnolla iskee, mutta mahakipu meni siinä sitten aamupäivän mittaan pikku hiljaa ohi. Illemmalla käytiin kyllä tokoilemassa, Jeriko teki vähän muokattuja treenejä: ruutua niin, että matkalla oli kaikkea roinaa lempileluista lähtien, ohjattua noutoa taas kahdella pallolla, merkkiä ja merkiltä merkille menoa, noutoa ja noudosta merkille menoa kapulan kanssa. Ruudun häiriötä ei olla hetkeen otettu ja sen kyllä huomas, hirveet kaarteet Jeriko teki vaikka ruutuun menikin, kerran meinas kyllä jäädä frisbeelle... Huomautin siitä Jerikolla tiukalla äänellä ja seuraava ja viimeinen toisto olikin loistava, kun Jeriko meni tikkusuoraan keskellä ruutua frisbeen yli juosten. :) Ohjatun noudon suunnat on nyt Jerikolle selvemmät, mutta haettiin lähtökulmaa noutoon niin, että heitin pallot kauas Jerikon sivuilla ja sitten vielä niin, että toinen pallo siihen samaan suuntaan häiriöksi. No, ei hämännyt Jerikoa. Lelujen kanssa Jeriko on jotenkin tosi paljon varmempi kuin kapuloiden. Noudosta merkille olikin Jerikosta ihan hassu, meinas tulla eteen luovuttamaan vaikka joutui kiertämään mun ympäri, mutta toisella toistolla sitten jo tajus hienosti ja meni merkille kapula suussaan. Ai miksi teen tällaisia? Ihan vaan huvikseen, vaihtelun vuoksi ja jotta liikkeisiin tulis varmuutta kun niitä tehdään mitä erikoisimmissa yhteyksissä. ;)
Olin miettinyt ilmoittaa Jerikoa helmikuun alkuun EVL:n kokeeseen johon ilmoittautuminen alkais maanantaina, mutta päätinkin nyt kerrankin malttaa. Tehdään liikkeet nyt kunnolla varmoiksi, muunnellaan jo valmiita liikkeitä ja tehdään niihin häiriötä ja erikoisilla jutuilla haetaan vielä lisävarmuutta, ja sitten samalla ohjattua varmistellaan vielä lisää. Ilmoitan vasta sitten, kun se on oikeasti sellainen mitä haluan. Että jos sitten vaikka saisi sen ykkösen heti ensimmäisestä kokeesta, kun malttaa sen ilmoittautumisen kanssa. ;)

Ukko teki seuraamispätkiä, vähän meinaa ehkä toi kylmässä treenaaminen latistaa Ukon fiilistä, kontakti ei ollut niin mainio kuin esim. tiistaina suuremman häiriön alla, mutta ihan jees silti. Lyhyesti sitten vaan treenattiin Ukon kanssa, pari vauhtinoutoa päälle ja pari ruutuun lähetystä ja sitten treenin loppuun kivat leikit. Tuija mua toppuuttelikin, että ota kerrankin niin lyhyt treeni, että "loppuu kesken", varsinkin kun oli vähän ikävää pakkasessa tehdä, että Ukolle jäisi vähän nälkä vielä. Kiitos Tuija, toppuuttelua mä nimenomaan välillä tarvitsenkin. ;)

Päivällä käytiin poikien kanssa lenkillä ja ulkoilutin pitkästä aikaa vähän kameraakin, kun oli niin hieno sää. Ja kerralla tuli sitten tietty otettua sellaiset 250 kuvaa . ;) Jos ulkoiluttaisin kameraa useemmin, niin malttaisko sitten olla kerralla napsimatta niin paljoa..? :D

 Opetus agilitymaailmaan: tiukoilla kurveilla voittaa paljon aikaa ;)

Kyllä osaa Ukkokin olla kaunis, kun sopivasti kulmasta kuvaa ;)

Meidän valokuvamalli, aina niin kaunis. :)

Ukko kateellisena Jerikon tikusta

Ukko nauttii kepistä, Jeriko lumikylvystä.

 Jerikon nautiskelu jatkuu. :)

Jerikon vuoro olla vähän kateellinen. ;)

 Nyt ei ole enää mikään tikku, kun löytyi ihan kunnon keppi! ;)

Pojat kirmaa auringonlaskuun...

Uusivuosi ja jotain uuttakin

Käytiin Matin kanssa ostamassa sukset viime viikolla, itselleni ostin luistelutyylin sukset valjakkohiihtoa ajatellen. Sunnuntaina lähdettiin sitten Jerikon kanssa Peltolammille koirahiihtovuorolle ihan kylmiltään, mitä sitä nyt turhaan yksikseen hiihtelemään vaikka viimeisesti hiihtokerrasta olikin yli kymmenen vuotta, joskus yläasteella viimeksi. :D Enkä tosiaan silloinkaan mitenkään hiihtoa harrastanut, koulussa vaan hiihtelin, mutta en mä nyt ihan toivoton ollut. Ja nyt kun ollaan kuitenkin Jerikon kanssa rulliksillakin menty sauvojen kanssa, niin aattelin, että eiköhän se siitä mene eikä ole niin vakavaa.

Hiihtovuorolla olikin varmaan kymmenkunta kokeneempaa harrastajaa ja tultiin juuri ajoissa, että päästiin mukaan harjoitukseen siten, että mentiin reitin loppupäähän odottamaan ja päästiin loppumatka ensin kokeneemman imussa. Ja kyllä sitä niin hurjaa vauhtia heti lähdettiinkin, että lopulta juuri "maalilinjalla" putosin täysin rytmistä ja kaaduin omiin jalkoihini. Dippasin naaman ihan kunnolla hankeenkin. :D Väliin pieni lepotauko ja sitten päätin lähteä vielä hiihtämään koko lenkkiä (n. 2,5 km). Aika onnetontahan hiihtäminen vielä mun osalta oli, ja varsinkin ylämäkiin meinasin ihan täysin hyytyä tai hyydyinkin. Mutta vaikka mun raahaaminen perässä ei tollaselle 17 kiloiselle koiralle ole mikään rento tehtävä, niin heti kun alkoi tasainen tai edes hieman alasviettävä osuus, niin Jeriko lähti taas vetämään niin hullua vauhtia, että välillä vaan seisoin perässä ja keskytyin pysymään pystyssä. :D Yksi aika jyrkkä alamäki oli siinä reitin loppupäässä, mutta eipä ollut sitä vaaraa, että Jeriko alle jäisi, päin vastoin: antoi mulla vielä vähän lisää vauhtia. :D Ja niinhän mä sitten sinne mäen alle kaaduin, mutta eipä siinä mitään. Aivan huippuhauskaa oli ja Jerikon ilme lenkin jälkeen oli kyllä kullan arvoinen. :))))

Jerikohan osaa käskystä hakeutua reunaan, kiristää vauhtia ja tarvittaessa hidastaa tai pysähtyäkin, vaikken niitä kauheasti käyttänytkään, joten siinä mielessä treeni meni tosi mukavasti vaikka oli muita koiria välillä tulossa vastaan ja kerran meidät ohitettiinkin. Jeriko sai oikein kehuja kuinka hienosti se käyttäytyi ensikertalaiseksi. :) Muutenkin oli kyllä todella ystävällistä porukkaa ja lämmin vastaanotto, kivasti ottivat mukaan ja neuvottiinkin. :)

Nyt sitten tietenkin piti iskeä päälle tällaiset vesikelit, juuri kun oli hirveet hiihtoinnot päällä. Toivotaan, että päästäis pian taas hiihtämään. Toki ei Someron reissunkaan vuoksi päästä reiluun viikkoon, mutta toiveissa olis, että ensi viikon sunnuntaina sitten jatkettaisiin harjoituksia. :)

Uudenvuoden aattoa tuli meille viettämään mun veljet Toni ja Atte sekä Aten vaimo Maiju ja heidän koiransa Ronja, ja pari muuta kaveria. Ukko ja Ronja on kyllä sellaiset sielunystävät, että ei paremmasta väliä. Nuija ja tosinuija. :D

 Nuija ja tosi nuija vauhdissa

 Ukko keräsi itselleen lelut kasaan, tosin ei tarkoituksena omia niitä, vaan houkutella Ronja mahdollisimman tehokkaasti ja ovelasti uudestaan leikkiin ;)

Jerikoa ärsytti kovasti nuorten päätön touhotus ja idioottimainen käytös, mutta ainakin nuorisolla oli kivaa. :D

 "Idiootit", ajatteli Jeriko

Tosi nätisti kaikki koirat kyllä oli, ei ottanut ollenkaan ressiä ilotulituksista eikä toisaalta sisällä olevasta metelistä ja touhustakaan, kun eläydyttiin peleihin. ;) Ukko makasi välillä parvekkeen oven edessä eikä karvakaan värähtänyt vaikka välillä siitä hypittiin yli parvekkeelle ja samalla pauke tietenkin kuului selkeämmin sisään. En kyllä aatellutkaan, että Ukko mitenkään pelkäisi, mutta oli se silti ehkä jopa parempi kuin mitä aattelin, hyvä hyvä. :) Jeriko oli oma kuuro itsensä edelleen. :D

Tänään olisin halunnut mennä taas hiihtämään, mutta toi vesikeli pilas sen suunnitelman ja lähdettiin sitten Ylökkin tokovuorolle ja se olikin hyvä reissu. :) Jeriko teki paikkaistumisen ja makuun ryhmässä. Paikkamakuussa pitää edelleen kyllä treenata sitä, ettei mennä maahan muiden käskyistä, muuten meni hyvin.

Meitä treenas sitten kolme koirakkoa samaan aikaan yksilöliikkeitä ja käytin häiriötä hyödyksi ja teetin Jerikolle kaukkareita hallin keskellä niin, että molemmin puolin meni koiria tekemässä omia juttujaan. Huisin hyvin Jeriko kyllä teki! Etäisyyttä oli reilu 10 metriä (enempää ei mahtunut siitä kohtaa) ja kaikki vaihdot täysin puhtaalla tekniikalla, lisäksi ei tarvinnut antaa YHTÄÄN tuplakäskyä. :)) Viimeisenä tein kuuden sarjan ja siinä kyllä loppua kohden huomas, kuinka Jerikolla alkoi paine kasvaa ja viimeisessä maahanmenossa leuka lysähti maahan. Häiriön- ja paineensieto kaukkareissa on kuitenkin selkeästi kasvanut! :)

Lisäksi Jeriko teki seuraamisen käännöksiä ja niissä Anne naksautteli hyvästä takaosan käytöstä, nyt tätä sitten hiotaan. ;) Sitten vielä askelsiirtymiä missä ainut ongelma on alkuun tuleva pienen pieni yninä, mutta ensimmäisen sarjan jälkeen Jeriko teki siirtymät aivan hipihiljaa ja hienosti.

Ohjatussa noudossa en ole ihan tyytyväinen suuntaan jolla Jeriko lähtee kapulalle vaikka oikea nousikin nyt joka kerta ongelmitta. Jeriko lähtee kuitenkin jotenkin liian suoraan/viistosti, ei tule mitään pulleaa kaarta. Sitä yritettiin korjailla laittamalla kapulat ihan suoraan sivuille, mutta silloinkin Jeriko tavallaan koukkas kapulan suuhunsa sisäkautta. Vaikea selittää, mutta haluan tohon kyllä jotain korjausta.

Ukko pääsi myös tekemään paikkamakuun ryhmässä mikä olikin aika iso juttu, kun ei olla noin isossa porukassa tehty koskaan aiemmin, edellisestä paikkamakuutreenistä on iäsyys ja halliin tullessa pari muuta koiraa haukkui ja riekkui ja Ukko nostatti siitä hieman kierroksia. Alkuun Ukko ei tiennyt ollenkaan mitä oltiin menossa tekemään, kehätarkastusta Ukko ei edes huomannut, kun olis halunnut niin kovasti mennä Usvaa moikkaamaan. Rivissä kuitenkin alkoi keskittyä taas hyvin, mutta jätössä tuli pientä säätöä, kun ei päästykään heti poistumaan ja sitten Ukko alkoi nousta istumaan. Ennen lopullista lähtöä palkkasin Ukon maassaolemisesta ja ilmeisesti jotenkin hölmösti ylös ja niin hätäisesti, että Ukko luuli herkun lentäneen mun perässä maahan ja lähti sitä ryömimään sivultaan. Palasin ja korjasin Ukon asennon, itse vähän järkevämpi poistuminen ja sitten meni ihan kivasti. Ei toi paikkamakuu sinänsä Ukolle ongelmia tuota. :)

Ihan loppuun ennen vuoron päättymistä otin Ukon vielä häiriötreeniin kontaktia pitämään, mutta kun meni niin hienosti niin otettiin pieniä pätkiä seuruutakin. Oli muuten aikasmoisen hyvä meininki, Ukon tekeminen on kyllä mennyt huimasti eteenpäin! Lisäksi olen onnistunut opettamaan Ukostakin tosi tiiviin perusasennossa ja seuraamisessakin, missäköhän vaiheessa onnistun opettamaan Ukonkin poikittamaan... :D

Lopuksi vielä pari kuvaa menneeltä vuodelta, Sari Malisen ottamia kesän paimennuskisoista. Ihania kuvia, kiitos! :)

 

Kisaradan jälkeen. Jerikon ilme. :))