Toivottu haaste

Hahaa, kiitos Maija, että haastoit mut, mä olinkin lueskellut kivoja haasteita ihmisten blogeista ja aattelin, että olis kiva taas vastailla kysymyksiin. ;)

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?

Dobermanni tai käyttölinjainen sakemanni. Hitsi ne on komeita, kun ne on komeita! :) Ihanan vahvoja, isoja ja atleettisia. Mutta koska paimennus on lähellä sydäntä niin en voisi koskaan kuvitella sellaista ottavani, ei jäisi lampaista paljoa jäljelle. :D Sitä paitsi tykkään kyllä bordercollien luonteesta (ja oikeestaan kaikista muistakin ominaisuuksista) vielä enemmän. Ja onhan ne paljon söpömpiä! ;)

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?

Jerikon sain tavallaan valita, tokihan viimeinen sana oli Anitalla ja sain haluamani pennun Anitan armosta. :D (vaikka olinkin vasta aloittelija) Olenkin Jerikon valinnasta kirjoittanut aiemmin sen verran, että koska se oli niin ylläri soopeli ja muistutti kovasti perheeni edesmennyttä koiraa, se iski heti silmääni ja taisin ilmaista asian Anitalle heti pian pentujen ensimmäisten kuvien julkaisun jälkeen. Toki halusin myös sopivan luonteen, mutta pentue oli melko tasapaksu ja Jeriko toisaalta pentuna jo hyvin mukiinmenevä, joten päätyi sitten meille. :)

Ukon kanssa menikin sitten aivan toisin, Ukko tuli meille vaikkei tarkoitus ollut vielä pentua ottaa. Eihän sille voinut "ei" sanoa, kun etsiskeli vielä kotia ja sukulinja kuitenkin sitä mitä olin halunnutkin. ;)

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?

Ööö... Mä oon vähän huono keksimään nimiä, Matti keksi Jerikon ja Ukko oli jo Ukko, niin ei tarvinnut päätään sen enempää vaivata kun nimi sopi. Ei mulla ole koskaan ollut mitään ennalta suunniteltuja nimiä, koira saa sitten sen nimen mikä sille sopii. :)

4. Tähtihetki koiraharrastuksessa?

Varmaankin tällä hetkellä se PAIM1-koularin saaminen vaikka en siitä silloin mitään möykkää kisapaikalla pitänytkään. Olin vaan ihan sika ylpeä kuitenkin. :) Hienoa oli myös saada triplanolla Hyvinkäällä viime keväänä, varsinkin kun Marjukka ja Nassu oli mun kanssa siitä iloitsemassa. Mutta siis oikeastaan kaikkein hienoimpia hetkiä on, kun joku arjessa tai normi treeneissä menee tosi hyvin tai esimerkiksi, kun viime lauantaina (Jerikon loukkaantumisesta huolimatta) lampaiden siirto sisälle meni niin hienosti. Ja ne hetket, kun ihmiset joita arvostan kehaisee, tuntuu hyvältä kuulla etten ole aivan metsään mennyt. :) Niin, oikeastaan koiraharrastuksen tähtihetkiä on ne, kun saa kavereiden kanssa iloita omasta tai toisen onnistumisesta yhdessä! Se on koiraharrastuksen paras puoli. :)

5. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?

Joka päivä? Konkreettisesti viimeksi eilen, kun Katriina kävi taas hieromassa Jerikon ja itse olen käynyt hierojalla joskus.... ehkä vuosi sitten? :D Jerikoa (ja Ukkoakin tulevaisuudessa) hierotaan ja se käy osteopaatilla, koirilla on sadeloimet ja muut vermeet (Ukko tosin perheen toisena on toistaiseksi käyttänyt paljolti Jerikon vanhoja, mutta on nyt kasvamassa niistä pihalle, joten lisää satsausta on tiedossa..). Koirat syö paljon terveellisempää ruokaa kuin minä ja siihen satsataan enemmän. Koirien (kuten myös kissojen ja joskus jopa akvaariokalojen :D ) asiat hoidetaan ennen omia, vaikka omassa mahassa maha kurnis, niin eläinten tarpeet hoituu yleensä ensin. Aika pimeetä, myönnän.. :D

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Jerikossa ehdottomasti sen kyvystä paimentaa vaikkei se vedäkään vertoja paimenlinjaisille. On se vaan hienoa nähdä kuinka se kehittyy bordercollien alkuperäisessä työssä ja pärjää ihan ok, vaikka onkin showlinjainen. Jerikossa erityistä mielihyvää tuottaa myös sen ehdoton ihmissosiaalisuus kaikkia ihmisiä kohtaan ikään, sukupuoleen tai kokoon katsomatta.

Ukossa erityisen tyytyväinen olen sen taistelutahtoon, se leikkii kuin suuri peto! :D Ja kun Ukon saa ymmärtämään mitä jossain hommassa siltä halutaan, niin työinto on aivan uskomaton! Esimerkiksi esineruudussa työskentelee jo tosi hienosti muutamalla harjoituksella, riittää kun se käsitti että hajua etsitään niin johan alkoi tapahtua. :)

7. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?

Ukon kanssa ei toivon mukaan olla vielä mitään hirveitä virheitä tullut tehtyä. Jerikon kanssa sitten sitäkin enemmän. Jos voisin ottaa Jerikon kanssa uusiksi, antaisin sen alusta pitäen olla leikkiessään ja treenatessa röyhkeämpi mua kohtaan ja vahvistaisin sitä. Ukon kanssa nyt viisastuneena en kiellä jollei leikki mene aivan vaaralliseksi. Lisäksi Jerikon kanssa ottaisin paimennuksen koko alkukoulutuksen uusiksi jos vaan voisin, siinä olin itse niin pihalla ja huidoin kepillä joka suuntaan, että ihme ettei innostus koko juttuun loppunut Jerikolta.. :/

8. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?

Huolellinen ja siinä määrin rauhallinen, että vauhti varmasti kärsisi.

9. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?

Tää on vaikee kysymys! :D Jeriko olisi varmaan joku huolellinen virkamies. :D Ukko olisi joku kiihdytysajaja tms. :D

10. Miten päädyit ykköslajinne pariin?

Kyllä mä nyt ykköslajiksi nimeän paimennuksen ja sen pariin päädyttiin Anitan yhden lausahduksen vuoksi, jonka seurauksena käytiin Jerikon kanssa Mahnalassa sytyttelemässä ja kun Jeriko sai kehuja niin siitä lähdettiin eteenpäin ja laji imaisi mukaansa. :)

11. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?

Oma osaamattomuus ja puutteellinen tilanteiden-/lampaidenlukutaito. Ja välillä ne lampaat. Piru vie kun ne tulee ihan kiinni ja kävelee koko ajan jaloille ja tökkii sarvillaan ja poikittaa jalan taakse ja kamppaa ja sitten on menee lenkkarit rikki ja housut repee (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti).. :D

12. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?

Ihailen tosi monia koiria ja koiraharrastajia. Esimerkiksi Ukon isää Swedua olen ihaillut pitkään ja siksi mulle Ukko tulikin. Samoin Karjapaimenen kasvateissa on tosi hienoja koiria, läheltä kun on saanut Julmaa seurata niin on se aika upee koira! Kaunis silmälle ja jo nyt todella taitava, sitä on ilo katsella lampailla! :) Ja Tiikeri on kyllä aika pakkaus, nuori koira joka puolisen vuotta sitten roukkui lampaiden villoissa (tulee vähän Ukko mieleen ;)) ja nyt aloitti kisat ykköstulosputkella ja voittaen vanhempia ja kokeneempia koiria! Ja ylipäätään ihailen koiria jotka toimii hienosti lampailla ja joiden yhteistyö omistajan kanssa toimii saumattomasti (jälkimmäinen pätee lajissa kuin lajissa). :)

Koiraharrastajissa on monissa asioita joita ihailen eikä tarvi olla mikään maailmanmestari, kavereissakin on paljon sellaisia: esimerkiksi Hanna H. on saanut molemmille koirilleen rakennettua jotenkin bortsulle aivan epätyypillisen korkean vireen tottikseen (okei, on siinä ongelmansakin, mutta on sitä ilo katsoakin silloin kun mopo ei aivan lähde lapasesta ;)). Lisäksi ihailen monienkin agilityohjausta tai innovatiivisuutta koiran kouluttamisessa ylipäätään. En viitsi alkaa luettelemaan kaikkia ettei sitten jää joku mainitsematta. ;) Ja mitä tulee huippunimiin, niin ainahan niitä ihailee, oli laji mikä tahansa. :)

Haastan Nassun ja Immin. :)

Mustia pilviä yllä?

Miten tämän nyt lyhyesti kirjoittaisi? Tämän päiväinen jälkikoe ei mennyt hyvin. Jana oli ok, Jeriko eteni hyvin, mutta nosti takajäljen. Luulin, antaneeni tarpeeksi liinaa (mun liina on kai 15 metriä tai yli enkä sitä tietenkään kokonaan antanut), mutta tuomari kommentoi, että olisin turhan hätäiseen lähtenyt perään.. Jäljellä kahden kepin jälkeen Jeriko hukkasi jäljen, tai siis vaihtoi johonkin sienestäjän tms. jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna tämä tapahtui yhdessä kulmassa mistä olisi pitänyt vasemmalle kääntyä, mutta Jeriko lähti tosi pitkän tarkistelun jälkeen oikealle.. Ja kun Jeriko oli jäljellä, niin en voinut kuin luottaa koiraan, mutta eihän sieltä keppejä noussut ja koko ajan kävi selvemmäksi, ettei jäljentekijä ole voinut siitä kulkea. Yritin sports trackerin avulla palata takaisin ja auttaa Jerikoa löytämään oikean jäljen, mutta olin muistanut käynnistää sen vasta toisen kepin jälkeen, enkä ollut varma missä vaiheessa sen jälkeen jälki oli vaihtunut. Ei siis tullut mitään.

Esineruutu oli taas hyvä, 30/30.

Tottis oli aivan karmee, seuraamisesta ei suurin piirtein tietoakaan, ei ainakaan Jerikon ominaisesta hyvästä seuraamisesta!! Katseli sivuilleen, maata, pyrki melkein haistelemaan maata, jotenkin paineessa. Liikkeestä istuminen maahan, maahanmeno ja luoksetulo silleen ok, mutta melko hidas. Tasamaanoudossa hidas palautus, muuten ok. Sitten se hyppy, ei tullut mitään. Jeriko ei lähtenyt hyppäämään mennessäkään ja oli ihan lukossa. A:lla sama homma, sain Jerikon kyllä sitten ihan harjoituksen vuoksi lähetettyä yli, kun annoin vähän käsiohjaustakin, palautus kuitenkin ohi. Tai siis Jeriko jäi esteen taakse kapulan kanssa ja kurkkas sen näköisenä, että uskaltaako tulla. Hitto, kun olen hinkannut ton hypyn kanssa silleen etten ole antanut ohittaa! Olis se ohittaminenkin parempi kuin että jumittaa taakse, kun aattelee ettei saa tulla ohi.. :((
No, vois varmaan luulla, että eteenmenokin menis persiilleen. Ei mennyt vaan oli oikein hyvä, suora, vauhdikas, määrätietoinen. Niin määrätietoinen, ettei mennyt ekasta heti maahan ja annoin toisen käskyn. Tuomari kommentoi, että olisin voinut kauemmin odottaakin käskyn toteutusta, mutta itse olin sitä mieltä, että siinä ajassa Jeriko olis jo mennyt maahan jos olisi mennäkseen.

Mitä tästä päättelin? Hyppy on nyt Jerikolle niin vaikea paikka, että kun olen ketjuttanut Jerikolle liikkeitä (ja Jeriko oppii ketjutukset tosi vahvasti), niin se tietää koko ajan, että se on tulossa ja jähmii sen vuoksi. Sitten kun esteet on tehty niin voi taas suorittaa vapautuneesti ja seuratakin kunnon vireellä. Voi hitto mikä murheen kryyni.. :(
Kokeen jälkeen saatiin sitten ottaa harjoituksen vuoksi hyppyä. 80 cm aluksi Jeriko pohti sitäkin, mutta sitten kun ylitti niin huomasi selvästi, että täähän on helppoo kuin heinän teko ja hyppäsi tosi vapautuneesti. Sitten 90 cm aluksi tosi helposti yli. Siihen olisi pitänyt jättää, vaan en jättänyt. Toisella takajalka hieman kopsahti esteeseen ja taas sama lukitus päällä, ei olis oikein halunnut hypätä.. :( Saatiin kuitenkin loppuun ihan suht onnistunut, hieman osui esteeseen mutta palkkasin siitä. Ehkä ihan hyväksi ilmaista ettei ole maailman loppu jos vähän osuu..?

Kokeen jälkeen mentiin sitten Mouhijärvelle siirtämään lampaat sisälle. Koko päivän oli sadellut ja oli siis aika mutaista. Siirrettiin lampaat kahdessa erässä (eri aitauksista siis) ja meni kyllä tosi kivasti. Jeriko toimi tosi hyvin ja päästiin sisälle ilman sen kummempia kaarroksia. Hieman Jeriko joutui juoksemaan pysäyttelemään lampaita ja pari kertaa hieman liukastui. Mentiin tietä pitkin osa matkasta ja siinä kun lampaat yritti lähteä karkuun Jeriko loikki ojan yli tehdäkseen hienot isot hakukaaret ja hyppelikin sitten aika vauhdikkaasti.
Ja kun lampaat oli sisällä huomattiin, että Jeriko ontuu oikeaa etujalkaa. Aattelin, että se on reväyttänyt lihaksen ja kävelytin jonkin aikaa ja venyttelin aina väliin, lihas ei kuitenkaan tuntunut yhtään tiukalta. Kotona sitten tajusin, että kipeä onkin ranne ja se onkin sitten tosi kipeä. :(( Siinä määrin kipeä, ettei Jeriko varaa sille juuri ollenkaan.. Eli huomiset agilitykisat on ehdottomasti peruttu ja katsotaan miltä aamulla näyttää, pitääkö käyttää kuvattavana.. :((

Mitä tästä päivästä nyt kokonaisuutena jäi käteen? Pk-hyppyä pitäisi kovasti treenata 80-90 cm hypyillä ja kasvattaa Jerikon itsevarmuus takaisin ennalleen, mutta ilmankin tätä uutta haaveria olisi ollut hieman epäselvää ehtiikö sen treenata ennen seuraavaa koetta (olen ilmoittautunut Orivedelle kahden viikon päähän). Nyt alan olemaan sillä kannalla, että jumeja ja haavereita on Jerikolla ollut tässä syksyn aikana sen verran, että luovun JK1-haaveistani tältä kaudelta ja palataan asiaan ensi keväänä, kun Jeriko olisi taas varmasti kunnossa ja voi treenata terveellä koiralla. Metrisen hinkkaaminen nyt tän rannevamman jälkeen on todennäköisesti joka tapauksessa muutenkin täysin poissuljettua syksyn ajalta. Siis mä todella toivon, ettei ole sattunut mitään pahempaa, mutta pelkään kyllä pahaa. Jotenkin paha onni on nyt seurannut meitä tän loppukesän/syksyn ajan, enkä uskalla toivoa että millään vähällä tästäkään pääsisi. :( Ihan itku tulee, kun olen niin huolissani mun silmäterästä.. Voi, kun ei olis mitään vakavaa.. :((

Lisäys: Käytinkin Jerikon jo eläinlääkärillä, en kestänyt olla huoleni kanssa. Eläinlääkärille mennessä Jeriko jo varasi aavistuksen paremmin oikealle jalalle. Päästiin jopa heti sovittuun aikaan sisään, mikä on aivan ennen kuulumatonta päivystysaikaan! Pari kertaa muistan odotelleeni yli tunnin aulassa.. No anyway, koska Jeriko varasi jo jonkin verran jalalle sitä ei lähdetty nyt kuvaamaan. Sen sijaan Jeriko sai kipupiikin ja tulehduskipulääkekuurin 4-7 päivän ajaksi. Totaalista treenitaukoa ja pelkkiä hihnalenkkejä tehdään vähintään viikko, katsotaan sitten uusiksi mikä on tilanne uskaltaako vielä yhtään rasittaa vai ei.

Niin ja mitä muuta jäi tästä päivästä käteen? Jeriko on kyllä suuri apua Mouhijärvellä lampaiden siirrossa ja toimi tänään huippuhyvin! :)) 

Korvat hukassa ja vietti korkeella

Tänään oli SBCAK:n paimennusmestikset Somerolla. Otsikosta voi ehkä päätellä, että meidän rata ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla.. ;) Siis rata saatiin ajettua ilman, että lampaat karkas tai sattui mitään pahempaa, joten huonomminkin olisi voinut mennä, mutta ei kyllä ollut Jerikon tasoinen suoritus. Jeriko laittoi radalla korvat kiinni ja kaasun pohjaan, arvostelun lisäkommentteihin saatiinkin maininta "vauhdikas kaveri". Jooh, Jeriko oli tänään sitä mieltä, että tietää kyllä paremmin mitä tehdä ja tekee sen myös tosi nopeasti. Pisteitä kertyi 57, hausta 22 pistettä eli ei mitään tunnuksia. Onneksi siis tavoitteet on jo saavutettukin, ettei sitten jäänyt tosta kiinni! :D
Hakukaari 15/20 (loppu olisi voinut olla laajempi), nosto 2/10 (vauhdikas), kuljetus ohjaajalle 5/10 (vaihdikas), poispäinajo 5/10 (mutkitellen), kuljetus 17/20 (rauhoittui hienosti alun jälkeen), häkitys 3/10 (pyörimistä), häkistä ulosajo 10/10.

Hakumatka oli aikas lyhyt, sanoisin että korkeintaan 80 metriä. Hakutolppa oli toisten kuljetusporttien edessä ja tolpalla kolme koirakkoa. Musta tuntuu, että tämä aiheutti Jerikossa hieman hämmennystä, ei oikein tiennyt mistä välistä sinne tasapainoon pääsis ja leikkasikin sisään liian aikaisin vaikka aiemmin hakukaaret on olleet hienon pulleita loppuun asti. Lisäkäskyllä meni kyllä tasapainoon siellä porttien edessä. Olin lähettänyt Jerikon oikealle kaarelle, koska oletin että lampaat vetää lampolaan, mutta vetoa olikin enemmän vasemmalle tolppaihmisten tuolien suuntaan. Vasemmalle lähettäminen olisi siis ehkä ollutkin parempi, koska sillä puolen oli jotenkin enemmän tilaa koiran tulla rauhassa. Lisäongelmia aiheutui, kun Jeriko joutui nostamaan lampaat toista koiraa päin ja lampaat tietenkin siitä levisi. Ja kun Jerikolla oli se kaasu pohjassa, niin ne todella levis ja osa lähti vauhdilla mua kohti ja yksi jäi itsekseen toiselle puolelle ihmettelemään. Ja sitten yksi tolppakoira karkasi tämän lampaan perään ja onni onnettomuudessa, saatiin haltuun ajoissa ja Jerikolta jo unohtunut lammas palasi muuhun porukkaan. Mietin tässä, että onko meidän suoritus siinä, tuleeko hylky siitä, että Jeriko tavallaan kadotti sen yhden lampaan, tai saadaanko ottaa uusi haku, kun tolppakoirakko karkasi lampaan perään.. Tuomarilta ei tullut mitään merkkiä niin jatkettiin vaan rataa..

Poispäinajo oli tosiaan mutkittelevaa, lampailla oli tosiaan kovasti vetoa vasemmalle tolppakoirakoiden suuntaan vaikka lampola oli oikealla.. Yritin itse lukea hyvin lampaiden päiden suuntaa ja ennakoida, mutta Jeriko otti melkein jokaisen antamani käskyn väärin ja ajoi lampaita siis pois linjalta vaikka yritin ennakoida ja pitää ne linjalla paremmin. Jeriko teki mitä Jeriko halusi eikä kuunnellut mun käskyjä, vaikka juuri eilen aamulla oli osoittanut osaavansa käskyt melkoisen hyvinkin..

Kuljetuksesta en itse olis ehkä antanut tonkaan vertaa pisteitä, Jeriko oli tässäkin edelleen tavallista vauhdikkaampi ja yritti koko ajan puskea lampaat mun ohi ja jouduin vähän väliä käskemään maahan! Viime kisoissahan Jeriko piti hyvin itse etäisyyttä lampaisiin.. Hohhoijaa.

Häkityksessä lampaat ei sitten suostunut millään pysymään paikallaan vaikka Jerikon mihin laitoin. Jeriko oli kuin jännitetty jousi ja hermostutti lampaat, maahanmenot (jos tapahtui) oli nopeita syöksyjä ja oikein näki kuinka Jeriko jäi maahan lihakset jännittyneinä odottamaan, että saa taas ampaista johonkin suuntaan. Aattelin tässä välissä, että pitäis mennä Jerikoa silittämään rauhoittavasti, mutta en sitten viitsinyt kun en tiennyt varmaksi oliko se sallittua.. Ilmeisesti ei..? No, joka tapauksessa lampaat ei meinanneet pysyä millään paikoillaan vaikka mihin Jerikon jätti ja siitähän sitä pyörimistä syntyi. Lopulta jouduin tyytymään vauhdista häkittämiseen. Häkistä poisottoon Jeriko onneksi jo rauhoittui sen verran, ettei siellä enää härveltänyt.

Oltiin sitten tolpalla II- ja III-luokille ja tolpalla Jeriko toimikin aikas hyvin. Tai ainakin se teki ratkaisut niin kuin itsekin olin ajatellut ja saatiin hyvin pidettyä tolpalla "oma puolemme". Jeriko kyllä oli tosi korkeassa vietissä tänään, varsinkin tolpalla sitten vielä paremmin, kun vähän rauhoittuikin. Jeriko oli kyllä niin tosissaan lampailla tolpalla, että vaikka päivä oli muuten mennyt vähän huonosti, niin siihen on pakko olla tyytyväinen. Alkoi vähän naurattamaankin, kun lampaita tuotiin mönkkärillä ja kärryllä, ja ennen kuin lampaat otettiin kärrystä Jeriko jo äkkäsi ne ja alkoi ihan totisella ilmeellä ajamaan niitä. :D Ja siis tässä, kun se vähän niin kuin luvatta lähti hiipimään lampaille sen tahti ja asenne oli todella hyvä, siis paljon parempi kuin jos käsken ajamaan! Ongelma on varmaan siinä, että "aja"-käsky on yhdistetty toimintaan, kun Jeriko on vielä ollut huomattavasti matalammassa viettitilassa/vielä huonosti lampaille syttynyt. Tämän perusteella alan kyllä vakavasti ajattelemaan, että Jerikolle pitäis opettaa uusi ajamiskäsky, esim. "walk on", jonka liittäis tähän oikeanlaiseen viettitoimintaan, jos sitten loppuis ne ajamaan ylös pomppaamiset ja vauhdikkaat nostot..

Jeriko oli kyllä tolpallakin vähän sitä mieltä, että mä voisin olla hiljaa ja antaa sen hoitaa hommat. Pari kertaa, kun siirtelin Jerikoa sivummalle ettei oltais hakevan koiran tiellä, Jeriko haukahti mulle kun käskytin sitä. Siis silleen sävyyn "ole sä nyt jo hiljaa äläkä koko ajan komentele vaan anna mun hoitaa nää hommat". :D Se oli jotenkin huvittavaa Jerikolta. Sai kyllä pienen napautuksen molemmista haukahduksista, mutta tavallaan olen myös tyytyväinen siihen, että Jerikon paimennusvietti on niin kovasti voimistunut ja toisaalta siitä, että se osaa olla myös hieman röyhkeä mulle. Ainakin muissa harrastuslajeissa siitä on hyötyä, lampailla pitää kyllä totella mua ja sen vuoksi Jeriko asiasta palautteen saikin. Mutta siis tavallaan asiassa on hyvätkin puolensa. ;)

Ukko kävi kisan jälkeen myös lampailla. Jeriko haki ison lauman ja itse asiassa nyt toimi tosi kivasti, kuunteli käskyt hyvin ja saatiin nopsaan halkaistua isommasta laumasta pienempi porukkaa pyöröaitaukseen otettavaksi. :)
Ukkokin oli aika hyvä. Huomasin kyllä, että keppi on sen kanssa aika turha, itse asiassa Ukko alkoi itse paremmin pitämään etäisyyttä lampaisiin, kun olin ilman keppiä. Harjoiteltiin "lie down"-käskyä ja hyvin alkoi toimimaan. Pitäis oikeasti varmaan tämäkin käsky vaihtaa Jerikolle käyttöön, maahanmenossa hieman sama ongelma kuin "aja"-käskyssä, väärä fiilis herkästi. Mutta siis Ukko oli ihan hieno poika. :)

Treeniä aamusta iltaan

Tänään on ollut aika aktiivinen päivä. Aamulla lähdettiin Mahnalaan paimentamaan Saran ja Vellun sekä tietty Theban ja Julman kanssa. Samalla kun paimennettiin Vellun ja koirien kanssa, Sara kävi tekemässä Jerikolle ja Ukolle jäljet. Ukko ei tänään lampaille päässyt, kyseessä oli kolme uuhikaritsaa joita oli paimennettu aiemmin pari kertaa, liian villejä meidän villikolle.. ;) Jeriko tietenkin pääsi hommiin ja harjoiteltiin pillikäskyjä. Osa laitumesta oli korkeaa heinää, noin puolet niitetty niin, että näkikin jotain. Ensimmäisellä kierroksella oli vähän vaikeuksia saada Jeriko menemään maahan käskystä, se jäi vähän väliä arpomaan, että onkohan se nyt ihan viisasta ja luottaisko nyt mun arviointikykyyn. Ja haastavaahan se oli olla käskemättä maahan, kun lampaat oli lähdössä karkuun, kun ne oli niin vikkeliä. Kuitenkin ihan kivasti meni. Toisella vuorolla haettiin heti alkuun lampaat keskeltä tätä korkeaa heinää, toisin sanoen rohkaisin vaan Jerikoa menemään heinikkoon ja etsimään. Lampaiden päät erotui välillä, Jeriko en sieltä erottanut eikä sekään taatusti mua. Kun Jeriko tuli lampaille (lampaiden liikkeestä päätellen) huikkasin Jerikon avuksi "täällä" ja kävelin pois heinikosta, ja Jeriko lähti tosi hienosti tasapainottamaan lampaat mun ääntä kohdin ja toi ne pois heinikosta vaikkei mitään siellä nähnytkään. :) Samoin maahanmenot sain nyt ajoitettua hyvin ja Jeriko totteli hyvin, että jätettiin tämä treenipätkä hyvin lyhyeen.

Sitten lähdettiin ajamaan jälkeä. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko osaa orientoitua paimennuksen jälkeen jäljelle. No, ei ollut kyllä yhtään mitään ongelmaa! :) Ukko ajoi ensin oman noin 10 metrin jälkensä ja ihan kivasti meni. Olis vaan valjaat pitänyt olla mukana, niin pystyis paremmin hidastamaan tarpeen mukaan kuin pannasta ja pyörii kaulassa ja pyöräyttää välillä koiraakin ympäri. Kuitenkin tosiaan ihan kivasti meni, loppua kohden Ukko koko ajan paransi.

Sitten Jerikon jälki. Janaa lukuunottamatta meni kyllä tosi hienosti, kaikki kepit nousi ja Jeriko jäljesti oikein hyvään tahtiin ja tarkasti. :) Yksi keppi meinasi kyllä jäädä, mutta pyysin Jerikon sen nostamaan, muut nousi ilman hämminkejä. Kulmia oli jonkun verran, riittävästi ainakin. :D Ja siis maasto oli oikein ihanteellista mäntysammalikkoa, korkeuseroja kyllä jäljelle tuli ja olin ihan hiessä rinteessä siksakkia mentyäni. :D Mutta siis tosi hieno jälki ja hienoa jäljestystä Jerikolta. :))

Vajaa kolme tuntia ehdittiin kotona olla, kun sitten lähdettiin esineruututreeniin Anitan ja Piian kanssa. Jerikolla kolme esinettä valmiina ruudussa, yksi pieni lompakko vasemmassa takanurkassa kiven päällä, joku pikkupehmo nuorten kuusien reunassa ja pieni lasten kengän pohjallinen melko edessä isomman kuusen ja taimen välissä. Alkuun Jerikolla kesti jonkin aikaa ennen kuin esineitä löytyi, mutta työskenteli koko ajan hyvin. Ensimmäisenä nousi lompakko, hieman haastavasti haju kai levisi, kun Jeriko tarkensi jonkin aikaa ja nousi kiveä vastenkin haistelemaan. Kuusipöpelikön reunasta esine nousi kohtuullisen nopeasti ja sitten pohjallisen menin hieman lähemmäksi lähettämään, kun Jeriko meinasi ensin mennä koko ajan vinoon. Nousihan sekin sitten sieltä. :) Hieman siis haastavaa oli, mutta pääasia, että kaikki esineet nousi. Aika ei kyllä kokeessa olis varmaan ihan riittänyt tohon viimeiseen.

Ukkokin pääsi esineruutuun. Piia vei kolme esinettä erikseen jokaisen aina Ukolle näyttäen. Ensimmäisen kohdalla Ukko oli hieman epävarma siitä mitä piti tehdä, etsiskeli kyllä ja suhteellisen nopeasti sitten löysikin esineen. Siinä sitten lamppu syttyi kunnolla päässä ja kaksi seuraava esinettä Ukko löysi/tarkensi niin nopeasti ettei ehtinyt kissaa sanoa. :D Esinemotivaatio ainakin kohdillaan. Ja palauttaa esineet sellaisella vauhdilla, ettei mitään pakoja ehdi tehdä kun se onkin jo siellä edessä. :DD

Kiva päivä siis, hyvin menneitä treenejä takana. :) Huomenna onkin sitten SBCAK:n paimennuksen yhdistysmestaruuskilpailut (kuten on myös agilityn yhdistysmestikset, minkä päällekkäisyyttä olen hieman ihmetellyt, olishan nyt molempiin ollut kiva osallistua..). Kisataan siellä ykkösluokassa ja tolpalla ollaan II- ja III-luokille. Koko päivä paimennusta, kivaa! ;)