PK kenraali

Tänään käytiin treenaamassa Mutalan kentällä Tuijan ja Piian kanssa. Kiva oli ylipäätään nähdä Piiaa sekä Jerikon äitiä ja siskoa pitkästä aikaa, kyllä ne on samasta puusta veistetty. ;)
Ukon ja Jerikon kanssa tehtiin leikkiharjoitusta eikä enää mitään ongelmaa, Ukon kiljumisesta jossain välissä Jeriko meinas vähän häiriintyä, mutta itse asiassa tsemppas, kun vähän komensin sitä. Ja siis Ukolla oli pakastettua maksamakkaraa kongissa ja pääosin oli hiljaa. ;)

Jerikolle tein vähän niin kuin viimeisen treenin, yritän ainakin jättää kaikilta osin tämän tähän, koska meni niin kivasti. Ihan alkuun käytiin tallaamassa esineruutu ja Piia talloi Jerikolle kaksi jäljen pätkää janatreeniksi, suunnitelmana tehdä vain toinen jos menee hyvin. Jerikolle siis ensimmäisenä paikkamakuu ja samalla Ronja teki yksilöliikkeitä ja Piia ampui. Olin selin Jerikoon, mutta Piia sanoi ettei Jeriko edes katsonut laukauksia. Pääosan ajasta oli leuka maassa mistä tulee tietty sanomista pk-tuomareilta, mutta sellainen se nyt on, ei todellakaan ainakaan nouse! :D Eteenmenon palkan muistin viedä vasta paikkamakuun jälkeen, tarkoitus oli viedä aikaisemmin.

Yksilöliikkeet sitten, Piia leikki tuomaria jonka kävin kättelemässä, hieman Jeriko siitä oli pihalla, mutta käskyllä tuli takaisin viereen ja ei se kuulemma niin tarkkaa alokkaassa edes ole. Luulen kuitenkin, että jo tällä yhdellä harjoituksella Jeriko saattaa seuraavalla kerralla tajuta mitä pitää tehdä. Sitten seuraamisosuuteen ja laukaukset normaalisti, jatkoin seuruuttamista melkein kaavion loppuun ja siitä palkkaus. Hieman oli vetelee seuraamista kyllä, vähän huomautin asiasta ja otin uuden seuraamisen pitkän suoran johon laukaukset ja suoran päässä palkka, nyt oli hieno! Sitten Piian ympäri, ei mitään ongelmaa, henkilöryhmää ollaan nyt tehty muutamia kertoja agilitytreeniporukan kanssa eikä Jeriko enää yhtään vilkuile ihmisiä. Liikkeestä istumisen meinas mennä maahan, otin uudestaan seuraamaan ja siitä onnistui istuminen. Hitto, kun Jeriko ei meinaa sitä jotenkin tajuta, 50/50 että meneekö kokeessa oikein. Hassu miten se on nyt noin hankalaa.. Liikkeestä maahanmeno tietenkin oikein ja luoksetulo ihan ok, vauhdikkaampi saisi kyllä olla ja on ollutkin. Nyt Jerikolla on ollut jotain aavistuksen omaista jäykkyyttä etuosassa liikkeelle lähtiessä lähinnä, saattoi johtua siitäkin.. Noutokapula käytiin hakemassa telineestä, hyvin meni. Tasamaanouto myös hyvä. Hypyn otin matalana ja A:n myös harjoitusesteellä em. jäykkyyden vuoksi, hienosti meni. Sitten eteenlähetys ja se oli aivan huippuhyvä! :))

Jeriko sitten lepäili autossa välillä ja muut teki liikkeitään. Ukko teki muutaman noudon, siis ei mitään palautusasentoa, mutta kyllähän se nyt kapulan noutaa kun vaan heitän. :D Silti edelleen yritän sheipata sitä pitämistä, ei vaan olla hirveesti edistytty. :D Liikkeestä seisomista ja lyhyitä askeleen parin seuraamisia otettiin myös. Hieno vire Ukolla kyllä on, eikä häiriintynyt vaikka Ronja teki samalla omia liikkeitään. :)

Lopulta, kun oltiin tottikset treenattu Jerikon jäljet oli vanhentunut 1,5 tuntia. Ensimmäinen jälki siis aikas kivassa paikkaa, jälki kulki polun yli, maasto kyllä ihan avaraa muutenkin. Nyt Jeriko lähti hienosti janalle, nenä maassa meni reipasta tahtia, selkeästi tietäen mitä hakee. Etäisyyttä jälkeen oli sellaiset 20 metriä, hyvin meni toi etäisyys ja Jeriko näytti etenevän sillä mielentilalla suoraan eteenpäin, että olisi edennyt pidemmällekin. Luulen ja toivon siis, että toi riittää kokeeseen. Nyt oli kuitenkin todella hyvä ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan näppärästi. Palkkapurkki valmiina noin 15 metrin päässä. Tähän siis jätin! :)

Ukko teki myös pienen herkkuruudun, mutta ei sen kummempia jälkiä nyt sille sitten tallattu.

Vielä sitten esineruutu Jerikolle, jossa kolme Piian esinettä valmiina, paikkoja en tiennyt paitsi yhden. Lähetin sitten tahallaan eri paikasta kuin siitä ja varmaan puoli minuuttia meni, kun Jeriko nosti pienen lompakon takarajan tuntumasta. Tämäkin jäi sitten tähän! Miettikää mitä itsehillintää multa! ;)

Nyt meni kaikki niin hienosti, että aattelin mennä tällä kokeeseen. Kaikki pk-puoli siis tauolle, jollen nyt sitten lenkin lomassa jotain eteenlähetystä koulun kentällä tee. Mutta ei siis mitään maastotreenejä eikä tottiksia erikseen enää. Jerikolle ensi viikolla hierontaa ja ajattelin koeviikollekin varata, että sitten varmasti on vetreenä pk-esteitä varten. Maastostahan esineruutu on joka tapauksessa ehdottomasti koekunnossa, jäljestäminen ei tuota mitään ongelmaa, kepit varmasti nousee kun muistuttelen ja janakin näyttää nyt hyvältä. En uskalla sitäkään enää ottaa, ettei menis sitten jotenkin huonosti, parempi nyt kun jää tästä hyvä mieli ja Jeriko selkeästi tietää mitä on tekemässä. Näillä siis mennään ja toivotaan ettei osu marjastajia jäljelle, kuten parilla tutulla on kokeessa osunut..

Nyt olen tosiaan Jerikoa itse hieronut ja venytellyt, ja se pieni starttijäykkyys mitä on tuntunut olevan on nyt helpottanut. Koko ajan vahtaan silmä kovana, ehkä liikaakin, mutta kun huomenna on agilitykisat niin haluan olla varma etten vie Jerikoa sinne jos on jotain jumia. Mutta siis nyt näyttää hyvältä, edelleen aion nyt illalla vielä venytellä ja sitten tosiaan ensi viikolle yritän saada Katriinalta vielä aikaa. Jep, mutta toivotaan että huomenna menee hyvin. :)

PAIM1 Jeriko

Tänään oli sitten meidän toiset SBCAK:n paimennuskisat, nämäkin Somerolla, mutta ei niitä kisoja kyllä liikaa järjestetäkään. Loppukesästä tulossa Mahnalassa joihin olen ilmoittautunutkin ja Kiikalassa olisi parin viikon päästä, mutta en ole vielä ihan varma päästäisiinkö sinne..

Joka tapauksessa tänään siis Somerolla, sama pelto kuin viime kerralla, mutta hieman eri lailla suunnatta rata, ei kuitenkaan paljoa. Nassu oli mukana seurana ja kuvaamassa, sekä hyvän onnen tuojana (Nassu on siinä hyvä! ;)). Kiitos kuvaamisesta ja erityisesti seurasta, sen verran myöhään oltiin taas kotona, että yksin ajellessa olis voinut alkaa pikkasen väsyttämään! Ei kuitenkaan, kun nauraa räkättää koko matkan! ;)

Yritin itseäni nyt todella tsempata olemaan mokailematta ja tolpan onnistuinkin nyt kierrättämään oikein. Silti mokasin taas vähän poispäinajossa. Lampailla oli taas veto sinne vasempaan takanurkkaan, tai ainakin niin laskelmoin, kun yritin sitä linjaa pitää. Yhdessä kohtaa vaikka lampaiden päät osoitti viistosti oikealle eteen, laskelmoin, että todennäköisesti kaartaa vasemmalla jos laitan Jerikon siitä ajamaan. No, eipä kaartaneetkaan, vaan sain sitten juoksuttaa Jerikoa hakemaan ne takaisin linjalle, kun ne ampaisi oikealle! :D Kuitenkin yritin nyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jos linjalta poiketaan, niin palataan takaisin samaan kohtaan ja jatketaan siitä. Porttien jälkeen lampaat meinas taas ottaa hatkat, vaikka portille mentiin jo tosi rauhassa, hienosti Jeriko kuitenkin pysäytti ja kuljetus onnistui hyvin, kun Jeriko piti hyvää etäisyyttä lampaisiin. Onneksi oltiin loppupäässä suorittamassa, ehdin nimittäin siinä vielä kuulla edellisiltä suorittajilta tärkeän pointin linjasta viimeisiltä porteilta hakutolpalle ja niitä portteja sitten vilkuilin selkäni takaa koko ajan, jotta olin varma että ne jäi selän taakse ja tolppa suoraan edessä. Häkityksessä tuli taas vähän turhaa säätöä, kun siirtelin Jerikoa ja lampaat ei pysyneet aluksi paikallaan, pistevähennys tuli käsittääkseni tuosta lampaiden ja häkin linjan ohittamisesta.

Tuloksena hakukaari 19/20, nosto 6/10, kuljetus ohjaajalle 15/20, poinpäinajo 5/10, kuljetus 15/20, häkitys 9/10, häkistä ulosajo 10/10. Yhteensä 79 pistettä, PPR1, PAIM1 ja 4. sija kisassa (16 koiran joukossa). Itse asiassa ennen viimeistä koiraa oltiin vielä 3. sijalla, mutta se kiilasi sitten kakkospaikalle ja jäätiin kolmannesta yksi piste. Itse asiassa myös 2. sijalla oli 80 pistettä, mutta hakupisteillä sijoittunut ylemmäksi. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Tuossa joitain päiviä sitten satuin katselemaan vanhoja blogipäivityksiä paimennuksesta ja muistui mieleen syy, miksi ylipäätään lähdettiin Jerikon kanssa ensimmäistä kertaa lampaille. Jerikon kasvattaja Anita oli nimittäin kerran meillä käydessään lenkillä kommentoinut Jerikon leikkitapaa omien koiriensa kanssa, että Jerikossa taitaa olla jonkin verran paimennusviettiä (kaarsi aina eteen pysäyttämään). Siitä innostuneena lähdettiin siis Jerikon kanssa kokeilemaan lampaille sytyttelyä ja koska Jeriko heti osoitti innostusta (ja kai sitä voi taipumukseksikin sanoa vaikka onkin showlinjainen..), niin homma vei meidät molemmat täysin mukanaan. Osittain voin siis kyllä kiittää Anitaa siitä, että ollaan eksytty paimennuksen pariin! :) Olen sanonut ennenkin, mutta toistan silti itseäni, olen Jerikosta todella ylpeä! Kyllä tälle jää muut koulutustunnukset kirkkaasti kakkoseksi! ;)

Ukkokin pääsi luonnollisesti lampaille kisan jälkeen. Hieman ensin kuitenkin koulittiin kiljumista vähäisemmäksi odotellessa.. ;) Lampailla Ukko meni ihan kivasti, vähän oli kyllä vauhdikasta menoa.. :D Ukon pysäyttämistä myös harjoiteltiin ja alkoihan se sujuakin. Reilun viikon päästä paimennuspäivänä taas jatketaan. :)

Taas teloin

Eilen sitten illemmalla agilitytreeneissä tuntui (aika tavalliseen tapaan), että lihakset on hieman jäykät ja naureskelinkin siinä vähän venytellessä, että pitäis ottaa kunnolla tavaksi.. No, sitten siinä spurtatessa radalla Jerikon perään reisilihas revähti ihan kunnolla. Ei pystynyt enää yhtään juoksuaskeleen tyyppistäkään ottaa, kävelykin teki kipeää ja kotiin ajaessa kaasujalkaa piti välillä vähän auttaa kädellä, jos halusi siirtää parempaan asentoon.. Olin ihan varma, että mulla olis puujalka tänään ja kirosin jo sitä, kun huomenna on paimennuskisat ja sunnuntaina agilitykisat. Hätäilin ja aloin jo kyselemään Siiriä ohjaamaan Jerikoa. Mutta yllättäen tänään reisi onkin jo huomattavasti parempi, niin paljon, että olen aika varma että pystyn itse sunnuntaina radan juoksemaan! :)

Joka tapauksessa tänään vielä lepuutin jalkaa ja Tuija saikin ohjata Jerikoa treeneissä ja mä sain hyvän tilaisuuden kuvata. Harmillisesti en kyllä ehtinyt puomille riittävän hyvin mukaan (kun ei tällä jalalla spurttailla enkä siellä valmiiksi ollut), etten saanut haluamaani vauhdikasta hienoa puomikuvaa suoraan sivulta. ;) Joka tapauksessa Jeriko meni tosi hienosti Tuijan kanssa, on se vaan niin hieno poika! Ihanaa, kun sille on tekeminen niin mieluista ettei mitään väliä kenen kanssa. :) Tokihan Tuija on hyvin tuttu, mutta yhtä lailla Jeriko lähti viime syksynä tekemään Marjukan kanssa vaikka oli silloin vielä aika vieras. Jerikossa on kuitenkin sellainen ihana partiolaisasenne, Jeriko tekee kun sanotaan miten, ei sen väliä kenen kanssa. :))
Tässä siis kuvasaldoa. :)

Kivaa! 

I'm ready.

Jeriko odottaa ohjeita. :)

Ei, rima ei tippunut. ;)

Agilitytreenien jälkeen tehtiin vielä eteenlähetys niin, että Tuija vei palkkaa samalla kun otin Jerikon autosta. Osittain siis Jeriko näki, että sinne vietiin jotain, ei vaan tarkkaan, että minne. Ja olihan se hieno, aivan täysiä ja suoraan nurtsille, mutta sitten ei meinannut tennispallo vihreän keskeltä heti löytyä, mutta nopsaan kuitenkin. Olisin voinut välttää etsimisen kun olis pyytänyt maahan ja mennyt näyttämään, mutta nyt tehtiin näin ja hyvin se palkka sieltä löytyi. Lähetysmatka oli niin pitkä, että jos kokeessa etenee noin hyvin, niin maahanmeno tulee hyvissä ajoin mitään palkan etsintöjä. ;)

Niin ja ennen agilitytreenejä tehtiin pk-esteet kokonaisina noutoliikkeinä. A meni tosi hyvin, hypyn Jeriko meinasi palatessa koko ajan kiertää, menohyppy hyvä. Kun sitten vahvistin uudella "hyppy"-käskyllä ja Tuijakin seisoi esteen vieressä kannustamassa, niin sitten tuli myös paluun hienosti. :)

Palaten vielä tiistaina treeneihin, Ukko teki suoraa putkea ja siivekkeiden välistä juoksua putken jälkeen joka meni kivasti. Takaakierto tuntui sujuvan Ukolta kuin luonnostaa, helppo homma! :) Puomin kontaktia taas tehtiin ja kyllähän se nyt siinä pysyy, kun kerran joutui nostamaan jalat takaisin kyytiin, mutta tottahan se on, että puomi tarvis oman treenikerran, että vois rauhassa itse tehdä sitä. Ja vähän vaatii ehkä Ukolta vielä enemmän tasapainoa.. ;)

Valoa tunnelin päässä

Eilen oltiin vielä mökillä ja käytiin urheilukentän viereiseen metsään tekemässä esineruutua. Hiukan oli vaikea löytää kunnollista aluetta, sittenkin kun se löytyi niin tallatessa huomas, että vasen etukulma oli silti ihan hirveetä ryteikköä. Ei siis tosiaan mitään ihanteellisia jälkimaastoa Kotalassa.. Mutta saatiin siis se ruutu tehtyä, Matti auttoi tallaamisessa ja vei kaksi esinettä, mä vein sitten kaksi muuta. Nostatin Jerikolla kaikki neljä esinettä ja vaikka se ei nyt kaikkia nostanut ihan siinä järjestyksessä kuin olin suunnitellut, niin hyvin meni silti. Täydelliseksi ei siis voinut työskentelyä sanoa, mutta homma hoitui.

Ukko teki myös esineruutua niin, että mä vaan heittelin sille ruutuun lasten kenkää ja lypsytattia, hienosti toi mulle niitä ja luulen, että nyt alkaa asia Ukolle sen verran valkenemaankin, että voidaan ensi kerralla tehdä niin, että joko itse viedään esine, tai kaveri vie ja Ukko lähetetään esineelle jonka ei ole nähnyt lentävän ruutuun. Kuitenkin Ukko siis selvästi nenällään etsi esineitä eli ei mikään turha harjoitus. :)

Illalla, kun oltiin kotiin tultu lähdettiin vielä tekemään jälkeä Jerikolle Tuijan kanssa ja samalla Ronja sai oman mini-hakutreenin. Metsässä kuljeskeli kyllä sitten taas marjastajia ja Jerikolla taisi olla harhajälkiä ehkä kaksi.. Näytin Jerikolle taas janan, kun Tuija alkoi tekemään jälkeä ja sitten annettiin vanheta tunnin. Jana meni sitten aivan perseelleen, Jeriko ei irronnut yhtään tai jos irtosi niin lähti aivan vääriin suuntiin (tässä ehkä sitten olikin joku harhajälki). Siinä sitten säätäessä ja takaisin kutsuessa lopulta Jeriko meinas jäädä vaan seisomaan nenä pystyssä haistellen, siis jotenkin ei mitään hajua mitä pitäis tehdä. Jouduin lopulta ihan näyttämään mistä jälki alkaa ja sitten alkoikin sujua. Yhdessä kulmassa myöhemmin saattoi myös olla marjastajan jäljet, lähti Jeriko sen näköisenä kuitenkin siitä kulmasta ohi. Takaisin kutsumisen jälkeen teki tosi nätin suoran kulman jäljellä. Muutenkin jäljestys meni ihan hyvin. Tajusin tossa vähän aikaa sitten, että eihän mikään estä mua jäljellä muistuttelemasta Jerikoa kepeistä ja niin tein nytkin ja kaikki nousi lukuunottamatta viimeistä. Viimeinen oli alamäessä kallioiden notkossa ja jotenkin Jeriko ei meinannut sitä löytää millään vaikka pyysin uudestaan etsimään. Jos ei hajua meinaa saada niin ei voi sitten syyttääkään..
Jana jäi kuitenkin kaivelemaan aikas pahasti!

Tänään mentiin aamulla tekemään jälkeä Maijan kanssa, nyt ihan pelkkää janatreeniä. Ensimmäinen jana niin, että Jeriko näki taas kun Maija alkoi tekemään. Tää jana meni aika huonosti, Jeriko lähti hitaasti ja hieman vinoon, nosti kyllä jäljen oikeaan suuntaan enkä viitsinyt nyt pysäytellä ja ottaa takaisin, koska jatkuva säätäminenkin ton janan kanssa on varmaan tehnyt jo vähän epävarmuutta.. Siitä vaan palkkapurkille päästiin jäljestämään ja palkitsin.

Toinen jälki kulki sellaisen kunnon ryteikön läpi, silleen että keskelle jäi pieni ura mistä pystyi kulkemaan, siinäkin tosin puuntaimia yms. Mutta siis sivuilla sellaiset esteet, että muutamaa metriä enempää vinoon ei kyllä helposti olisi päässyt. Tämän jäljen tekoa Jeriko ei nähnyt ja hitsi, kun olikin parempi. Jeriko lähti vauhdilla ja innokkaammin janalle, silleen kun pitäiskin, meni suoraa (toki ei ollut paljon vaihtoehtojakaan), nosti jäljen nopeasti ja lähti oikeaan suuntaan. Siis tosi hyvä! Kyllä helpotti mun koepaniikkia, kiitos Maija treenistä!! :)

Mutta tässä se taas opitaan, usein mitä enemmän säätää niin sen enemmän menee perseelleen. Noi näköhavaintotreenit ei siis välttämättä oikein sovikaan Jerikolle, Jeriko ei työskentele enää jälkeä etsiäkseen nenä auki niin kuin pitäisi, eikä sillä tunnu silloin olevan mikään kiirekään löytää jälkeä. Jatkossa siis ei enää näköapuja ja katsotaan miten alkaa taas toimimaan. Ainakin alkais vähän valoa näkyä tunnelin päässä.. :)